Työn raskaan raataja

"Vai niin", naurahdin ja nousin ylös tuolista.
"Kyllä minä silti mieluummin täällä vietän aikaani sinun kanssa kuin siellä", totesin hymyillen ja ryhdyin keräämään likaisia astioita pöydältä pieneen tiskikoneeseen.

Minulle oli kyllä ihan sama, missä minä Matildan kanssa aikaani viettäisin. Oli se sitten minun luona, täällä, tallilla tai vaikka siellä R-kioskin takahuoneessa.
"Kiitos kokille", lausahdin napatessani Matildan lautasen pöydältä.

Mieluummin minäkin olin kotona kuin kioskin ahdistavassa takahuoneeseessa, etenkin miesystäväni kanssa.
"Ole hyvä", hymähdin ja seurasin, kuinka Jesse alkoi lappaa astioita pesukoneeseen. Mä seurasin miehen esimerkkiä ja aloin nostella tortillatarvikkeiden tähteitä sopiviin astioihin ja jääkaappiin.

"Ainiin", puuskahdin jumahdettuani tuijottamaan sivupöydälle jäänyttä kalenteria. Se oli jäänyt siihen aamulla, kun mun oli ollut tarkoitus tarkistaa, milloin Lauri pitäisi maastoestevalmennuksia Auburnissa.
"Mä tulen ilmeisesti maastoestevalmennukseen", puuskahdin tarkkaillen Jessen reaktiota asiaan. "Vargasilla."

Suljin tiskikoneen luukun ja käännyin sitten Matildan puoleen.
"Ai", hämmästyin tämän puhuessa maastoestevalmennuksesta Vargasilla. Ilmeisesti nainen tarkoitti Lauri Merikannon Auburnin valmennusta.

"Siihen samaanko, missä minä olen Sallin kanssa?" kysäisin, sillä olin ilmoittanut meidät Merikannon maastoestevalmennukseen, joka olisi nyt kuun lopussa. Vaikka en niin Laurista henkilökohtaisesti pitänyt, oli mies kuitenkin hyvä valmentaja, joten piti käyttää tilaisuus jälleen kerran hyväkseen.

Hymyilytti ajatus meistä samassa valmennuksessa, mutta sitten ajatukset lipsahtivat Heidin ja Laurin mahdolliseen yhteiseen yöhön, mikä sai hymyn vähän vaivaantuneeksi.
Olikohan Heidi kertonut Laurille, kuka lapsen isä oli?

"En mä tiedä, siellä taisi olla kaksi ryhmää?" ynähdin. En mä ollut oikein perillä faktoista, koska Lauri oli käytännössä vain päättänyt asiasta. Mä en voinut sanoa, ettei ajatus maastoesteistä kiinnostanut, mutta pääosin se vain kauhistutti.

"Maastoesteet on kuumottavia", puuskahdin Jesselle ja hivuttauduin kiinni mieheen. "Ne on niin.. Kiinteitä."
Mitähän Vargas olisi mieltä asiasta? Olikohan Lauri miettinyt mahdollisuutta, että mä pilaisin sen hevosen hyvän kisavireen nössöilyllä?

"Oliskohan se hyvä vai huono juttu, jos me oltais samassa ryhmässä", virkoin suupieli nykien painautuessani Jesseä vasten.

"Äkkiä niihin tottuu", totesin hymyillen. "Kuvittelet vaikka, että ne on ihan tavallisia puomiesteitä.
Ymmärsin kyllä, että rataesteisiin tottuneelle ratsastajalle maastoesteet saattoivat olla kuumottavia. Hetkittäin ne jännitti jopa minuakin, vaikka olinkin kenttäratsastaja.

"En tiedä... Voi olla, että keskittyminen saattaisi herpaantua hetkittäin", vitsailin kietoessani käteni viereeni hivuttautuneen naisen lantion ympärille. Ehkä minä pystyisin keskittymään ihan ratsastamiseen enkä Matildaan, mikäli me samassa valmennuksessa olisimme.

"Niin minulla kuin Sallillakin", naurahdin, sillä hetkittäin pilkahteleva keväinen aurinko oli saanut tammankin pään hieman pehmenemään.

"Mmh, vai niin", mumahdin Jessen vitsailuille suupieli nykien. "Ehkä Salli ei tosiaan kestä komeaa oriseuraa."
Sen sanominen oli kai viimeinen niitti asialle, vaikken mä ollut osannut kieltäytyä aiemminkaan - mä hyppäisin Vargasilla maastoestevalmennuksessa.

"Mitä sä haluat tehdä?" ynähdin nauttien Jessen vartalon lämmöstä. "Voidaan katsoa leffaa tai mennä lenkille."
Kohotin kasvoni, jotta Jesse näkisi pirullisen virnistyksen, jonka annoin levitä kasvoilleni. Lenkkeily oli varmasti miehen kaipaama viihdyke sunnuntai-iltaan.

"Saat valita", mumahdin hiljaa, ennen kuin kurottauduin painamaan huuleni Jessen huulille.

Tuhahdin huvittuneena lenkkeilyehdotukselle, mutten ehtinyt sanoa mitään, kun Matilda oli jo kurottautunut suutelemaan minua.

"Johan minä oon lenkkeillyt tänne ja vielä pitäisi kävellä kotiinkin", totesin vetäytyessäni hieman kauemmaksi, jotta näkisin Matildan kasvot.
Ellen saisi kyytiä naiselta kotiin illemmalla.

"Leffaa siis", jatkoin hymyillen. Vatsa oli kyllä muutenkin jo niin täynnä ruokaa, joten en olisi jaksanut muutenkaan lähteä heti kuntoilemaan, vaikka Matildan silmiin uppoutuneena päässä käväisikin ajatus vähän toisenlaisesta kuntoilusta.