Muukalainen kartanon mailla (avoin)

9.2.2019, Auburnin tallilla

Olin ollu kuukauden pois Kallasta ja nyt systeri pyys pitkästä aikaa käymään. Toki olihan se iteki ollu siellä Saksassa, ni meillä oli paljon kuulumisia vaihdettavana. Tai no, systerillä oli, mulla nyt ei tapahtunu elämässä mitään kummallista töissä käynnin ohella. Oltiin valvottu pitkälle yöhön ja Gabilla oli tänään jonkun Susi.. No enivei, jonkun semmosen hepun valmennus. En ymmärtäny noista heppahommista mitään, mut yritin systerin takii opetella ees jotain.

Ensinnäki, systeri herätti lauantai-aamuna ihan liian aikasin. Normaalisti vetelisin sikeitä vielä siihen aikaan lauantai-aamuna, kun kurvattiin tallin pihaan. Mun leuka melkein putos lattiaan, kun näin, millasella tallille Gabin hevonen asusteli. Ei ehkä ihan joka naisen, tai miehen, hevonen pääse asumaan näin hulppeisiin maisemiin.

Sitten seuraavaks se esitteli sen lehmän värisen hevosen. Musta se ainakin näytti siltä. Me ei kyllä sen miehennimisen naisen kanssa tultu yhtään juttuun, se vaan irvisteli mulle. Eikä siinä tietty ollu kaikki, kun mun piti systerille roudata jotkut ihmeen kankaanpalat, jotka se sitten taiteili hevosen jalkoihin, ku tossut konsanaan. Se sano, et ne oli jotkut ihmeen pintelit. En tienny hevosista paljookaan. Sen verran, et niillä oli pää ja häntä ja ne juos kovaa.

Unohuin jossain vaiheessa kattelemaan tallin ilmotustaulua. Sieltä selvis, et tallilla on myös kuntosali?! Siis ihanko tosissaan?

Tunsin itteni kamalan huonoksi serkuksi saapuessani Auburniin. Mä olin ajatellut ja melkein luvannutkin tulevani katsomaan Nitan valmennusta, mutta ensin mä olin unohtanut ja sitten sekoittanut aikataulut. Joten nyt kun mä olin päässyt Auburniin asti, Nitan valmennus oli jo melkein ohi.

Toki sitä voisi mennä muutenkin katsomaan valmennuksia. Daniel Susineva jopa sanoi mulle kouluvalmentajana jotakin. Oli aina opettavaista seurata muiden ratsastusta. Ja Sasu tulisi Tanelin kanssa iltapäivällä valmennukseen ja mä halusin sen ainakin seurata.

Astellessani Auburnin käytäviä mä bongasin kieltämättä ihan hyvän näköisen miehen katselemassa ilmoitustaulua. Nitan valmennusta mä en kerkeäisi enää katsomaan, joten päätin liittyä ainakin toistaiseksi tuntemattoman miehen seuraan.
"Hei. Löytyykö sieltä jotain mielenkiintoista?" kysäisin hymyillen.

Melkein säikähdin, kun mun tutkimusretkeä häirittiin. No tottakai, tiesinhän, että täällä on niiden valmennusten aikaan porukkaa, joten ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Tiesin myös sen, että täällä saattaisi olla hyvännäkösiä naisia, mutta että ihan noin hyvännäköisiä. Miksi en aiemmin ollut älynnyt Gabin vanavedessä ängetä tallille mukaan?

Ajatus takaisin ajankohtaiseen.
"No mutta hei. Öö joo, tai siis ei. Kuhan kattelen ympärilleni", hieraisin niskaa jäädessäni kiinni tutkimusmatkalta ja väläytin mahdollisimman viattoman näköisen hymyn. Nainen taisi olla tallin vakioasiakaskuntaa ja mietin, mitäköhän täällä oltiin mieltä muukalaisista. Sellainen olo mulla ainakin oli, olin muukalainen.

"Siis luin äsken jotain ihan uskomatonta, täällä on kuntosali! Tallilla! Miten se on mahollista?" kysäisin intopinkeänä ja tajusin juuri vaikuttaneeni todella idiootilta. Great job man!

"Mä oon muuten Leo", tuumasin ja mietin, olisiko se pitänyt jättää kertomatta. Olisin pysynyt naiselle tuntemattomana idioottina, enkä Leo the Idioottina.

Oli jotenkin suloista, kun toinen säikähti ja sekoili sanoissaan.
"Ai on vai? Noh, kun on Auburn kyseessä niin ei yllätä", naurahdin yllättyneenä. Vai että kuntosali, sellaiseen mäkään en ollut kyllä tallilla törmännyt ulkomaillakaan.

"Rita. Sä et taida käydä täällä vakituisesti?" kuten en kyllä minä itsekään. Ja mua kadutti melkein heti kysymyksen päästyä suustani. En sitten mitään kamalampaa kysyttävää keksinyt? Olikohan mies edes hevosihmisiä? Tämä ei jotenkin vaikuttanut sopivan tallille.

"Sit kun joku kertoo vielä, että täällä on oma kuntouima-allasosasto, ni sit en ylläty enää mistään", naurahdin. Auburn oli kyllä Hesan pojan mielestä todella pramea. Yhtä prameat täytyy kyllä olla myös omistajat, nekin on varmaan jotain malleja. En kyllä osannut nähdä systeriä täällä, mutta silti se jotenkin sopi joukkoon tosi hyvin.

"Een. Systeri raahas mut mukaansa, kun sen hevonen - Reiska - asuu täällä. Kuka antaa naishevoselle nimen Reiska?" totesin huvittuneesti ja tajusin sammakot liian myöhään. Nyt nainen viimeistään pitää mua ihan tyhmänä. Tai sitten systeri pamahtaa jostain paikalle ja suuttuu pahanpäiväisesti. Nyt Leo pienempää suuta!

"Onks sulla hevosta täällä?" kiiruhdin korjaamaan tietämättömyyteni uteliaisuudella.

Mitä mä perijättäriä tiesin, niin kuntouima-allas voisi tullakin tänne, jos ne sellaisen idean saisivat.
"Mulla ei ole varaa tuomita kun mun oma ruunani on Taneli", virnistin. Tosin Reiska oli tammalla kieltämättä vähän erikoinen lempinimi.

"Ei vaan tossa parin kilsan päässä asuu toinen, toinen sit pidemmällä. Mut mun serkku vuokraa täältä hevosta", selitin, vaikka en kyllä ollut ihan varma kiinnostiko toista ollenkaan. Noh, itsepähän se kysyi.

"Itseasiassa sen serkun valmennusta mun piti tulla kattomaan mut se taitaa kohta tulla jo sieltä."

Naisen hevosen nimikin oli hieman hassu. Se tosin taisi olla poikahevonen. Muistelisin, että systeri kertoi ruunan olevan pallipuoli poikahevonen. Mistä mä näitä voisin muistaa?
"No se on sentään pojan nimi. En ymmärrä, miks Reiska ei voi olla vaikka Regina tai jotain. Niinku siinä Olipa kerran-sarjassa, tiiätkö?"

No nyt mä vasta puhuin ohi suuni. Hermostuneisuudestako se johtuu? Ei yleensä naisten kanssa näin hankalaa ollut, mut nyt mä olin hukassa ihan uudessa ympäristössä ja se jännitti.
Kerkesin jo mennä sekaisin naisen selostuksesta, monta hevosta sillä oli ja missä, mutta nyökyttelin, kuin olisin tajunnut kaiken.

"Ai, mun systeri on vasta menossa. Pitäs kuulemma mennä kattomaan, mutta enhän mä mitään siitä ymmärrä. En ees tiiä, miten se sai mut houkuteltua tallille, mutta täällä sitä ollaan", hermostuneet huulet suolsivat tekstiä pihalle nolon nopeaan tahtiin ja yritin saada suupieliin jotain hymyn tapaista aikaiseksi.

"Regina on kyllä ihan nätti nimi, mutta sarja ei sano mitään. Mä en omista edes telkkaria saati mitään tunnuksia mihinkään, ei oo aikaa tommosiin", naurahdin pienesti irvistäen. Kun omisti puolitoista hevosta, koiran ja inhottavan pomon, ei aikaa ollut juurikaan ylimääräistä.

Toinen tuntui tippuvan kärryiltä mun hevosselostuksista ja mies itse vielä vahvisti, ettei tiennyt hevosista yhtään mitään.
"Tottahan sun pitää mennä kattomaan, oot hyvä veli katos", virnistin. "Voin tulla selostaan sulle, mä osaan hyvin selittää jutut sillain for dummies tyyliin."

"Hepat on kuule kivoja, kyllä sä opit niistä pitämään. Tai ainakin sun pitää siskos vuoks esittää pitäväs."

Voi ei, nyt nainen varmaan piti mua ihan saamattomana, kun ehdin katsomaan netflixistä sarjoja. Tein kyllä paljon muutakin, mutta sitä ei tohtinut käydä selittämään tuiki tuntemattomalle.
"Hepat kuulemma vie paljon aikaa", totesin olevinaan niin asiantuntevana. Se oli yksi asioista, jonka tiesin kavioeläimistä. Hei, tiesin sentään myös sen, että niillä oli kaviot!

"No sehän vaan passaa, ehkä mäkin oon viisaampi sen jälkeen", totesin.

Tuntui tosi hyvältä, kun ainakin ensimmäinen vastaantulija ei haukkunut muukalaista maanrakoon. Oli jo tarpeeksi outoa yrittää sopeutua johonkin, mistä ei tiennyt mitään. Autoista tiesin, mutta se oli monelle (heppa)tytölle taas täysin hepreaa. Ehkäpä nakkaisin Gabin joku päivä mukaan laittamaan bemaria. Tai sitten laittaisin sen vaihtamaan keväällä itse autoonsa renkaat. Siinäpä vasta suunnitelma.

"On ne ihan jees, Reiskan kans mä en vaan oikein tule toimeen", naurahdin.

"Puolitoista hevosta ja koira siihen töiden päälle niin ei kyllä sitä vapaa-aikaa liiaksi ole", naurahdin. Nämä tälläiset päivät, kun sai olla perjaatteessa ilman omia eläimiä, oli aika luksusta. Kossu pärjäisi kotona, Ramidalla olisi vapaapäivä ja Sasulla oli Taneli. Ihanaa.

"Nooh, tammat on tammoja", huokaisin miettiessäni omaa tammaani, johdattaessani Leon maneesiin. Oma tammani oli sinänsä yksinkertainen, mutta osasi sekin ruveta todella hankalaksi.
"Voi, tuo kirjava taitaa olla Reiska. Kuinka nätti", ihastelin istuessani maneesin katsomoon.

Tunnistustehtävä oli helppo, koska naisia oli vain yksi ja itseasiassa miehet mä tunnistin. Toinen jopa oli käynyt eksyttämässä mut maastossa. Mua hermostutti ja se taisi johtua vain ja ainoastaan Leosta. En mä yleensä jaksanut hermoilla miesten kanssa.

"Ohhoh", tuhahdin naurahtaen. Siinäpä vasta ajankulua kerrakseen. Mulla jos olisi noin paljon kaikkea, istuisin varmaan jo hullujenhuoneella. Olihan mulla työt, sali, netflix ja Gabi. Siinäkin tuntui joskus olevan ihan riittävästi.

Seurasin koiran lailla Ritan perässä maneesiin. Systeri oli ilmeisesti mennyt jo edeltä ja unohtanut sanoa menevänsä. Tai sitten se näki, kun juttelin bruneten kanssa ja ei halunnut häiritä. Veikkaisin jälkimmäistä.

"Joo, se on Reiska. Se aina irvistää mulle enkä tiiä, missä vika", pohdin ääneen istahtaessani itsekin mukavasti katsomon penkille. Tai niin mukavasti, kun kovalle penkille voi vain istua.

Seurasin maneesin menoa ja huomasin kahden muun ratsastajan olevan miehiä. Hetken mietin jo, miltä tuntuisi olla hyvä ratsastaja, mutta tulin siihen lopputulokseen, että jätän tän leikin suosiolla systerille.

"Ei sitä kannata ottaa henkilökohtasesti. Vai ottaako kovasti egon päälle kun joku nainen ei tykkääkään?" virnistin ilkikurisesti. Oli hauska kiusata toista, vaikka mä en tiennyt, vetäisikö Leo herneen nenään mun heitosta. Toivottavasti ei.

"Haluutko ihan oikeasti et mä selostan sulle, mitä noi tekee?" naurahdin katsellessani kun Susineva rupesi pistämään valmennettaviensa istuntoja kuntoon. Itsellekin kieltämättä tekisi varmaan ihan hyvää, jos joku ruotisi istunnan kuntoon.

"Hauska katsella kenttähevosia, ne kun on niin erilaisia kuin kouluhevoset", mä mumahdin lähinnä itsekseni vilkuillessani maneesissa pyöriviä ratsukoita. Vieressäni istuva mies tuskin ymmärsi edes mitä lajit tarkoittivat.

Jopas nainen heitti kovilla. Ei tietenkään mua haitannut, vaikka joku nainen ei tykkää. Tai no, kun kyse on kaviokkaasta, niin sitäkin vähemmän.
"Ai minkä egon?" naurahdin brunetelle huvittuneesti.

Ei mua oikeesti ihan niin paljoa kiinnostanut tietää, miksi se Susi-tyyppi käski ratsastajia tekemään mitä ihmeellisempiä asioita, mutta olisi tuntunut typerältä istua toisen kanssa ihan tuppisuuna. Mistä muustakaan hevosnaisten kanssa voi puhua, kun hevosista?
Siksi mun suusta lipsahti valkoinen valhe - ihan pieni vain.
"Joo, sit pysyn paremmin kärryillä."

Systeri oli joskus kertonut, että sen hevonen on kenttähevonen ja et ne kisaa kaikkia kolmea lajia. Tiesin siis, että kouluhevosten kanssa kierreltiin erilaisia kiemuroita ja koukeroita ja niiden piti liikkua hienosti. Mä en kyllä yhtään ymmärtänyt, mitä hauskaa siinä muka oli. Ne esteet vaikutti paljon jännemmiltä. Reiskakaan ei selvästi tykännyt tästä aiheesta, koska systerillä näytti olevan pieniä ongelmia. Se Susi-tyyppikin vaikutti aika nipolta mun korvaan.

"Musta tää kouluratsastus on niin tylsän näköstä, mutta kai se sekin oma maailmansa on", totesin asian, niinkuin se omasta mielestäni oli. "- Toki kaikki tykkää mistä haluaa. Mä tykkään vauhdista."

Tuhahdin miehen vastaukselle egostaan, mutta en nyt jaksanut siihen sen enempää jatkaa. Ja mua kyllä hieman epäilytti, kun Leo vastasi haluavansa kuulla selostuksen.
"Selvä sitten, mutta sano jos kyllästyttää. Kyllä sitä voi muustakin puhua", naurahdin.

Katsoin muka järkyttyneenä miestä, kun tämä sanoi kouluratsastusta tylsäksi.
"Tää on ratsastuslajeista parasta, vaikka toki esteet on ihan kivoja. Mikään ei oo parempaa kun kouluratsastus, tai no, ehkä joku juttu saattaa olla parempaa ja nyt mä suljen suuni", mä puhuin melkein jo sivusuuni. Kohta Kallakorven tyttö häipyisi lujaa, jos ei lopettaisi tyhmyyksien laukomista.

"Mutta nyt noi keskittyy ilmeisesti istuntaan ja pikkuhifistelyyn, kun kenttäratsukot yleensä tuppaa vetää koulukokeen sillain vasemmalla kädellä", yritin selittää, mutta en mä nyt mitään kunnon syväanalyysiä saanut irti, mutta ehkä Leo ei sellaista halunnutkaan.

Nainen vaikutti selvästi huvittuneelta, kun mä halusin selostuksen asiaan, mistä mulla ei ollut käryä.
"Joo, kuhan saan yksinkertaisen selostuksen, en ymmärrä mitään ydinfysiikkaa", naurahdin brunetelle.

Mua huvitti, kun Rita yritti esittää järkyttynyttä, kun se oli (ainakin oletettavasti puheiden perusteella) ilmeisesti just niitä kouluratsastusihmisiä. Se oli melkein yhtä tylsää kun jotkut formulat, missä ajettiin miljoona kierrosta ja joku ajaa joskus kolarin.

Yritin pitää naaman peruslukemilla naisen nipistäessä suunsa suppuun selostuksen jälkeen, mutta pokka ei pitänyt. Nyt viimeistään saisin tuta kouluratsastajan raivon, toivottavasti ei kuitenkaan. Rita vaikutti kuitenkin ihan kivalta typykältä.

"Toi näyttää jo ihan riittävän hankalalta. Ja ite ainaki hifistelen ihan jotain muuta, ku heppoja", totesin mietteliäänä.

"Sano nyt et oot ihan hullaantunu autoihin. Tai että pelaat lätkää tai oot muuten vaan hullu lätkäfani", puhahdin yrittäen vuorostani pitää pokkaa, mutta naurahdin lopuksi. Ei mua sinänsä kiinnostanut, mitkä oli toisen mielenkiinnon kohteet ja jos mun mielenkiinnon kohteet oli toisista tylsiä.

"Oikeestaan lätkä on aika kiva laji, isä vei mua pienenä kattomaan pelejä", totesin muistellessani niitä hetkiä. Ne oli ollut meidän isä-tytär aikaa, pitäisi ehkä yrittää kysellä isää katsomaan jotain peliä. Se vaan ei töistään irroittautunut kovin helposti ja mullakaan sitä ylimääräistä aikaa ei ollut hirveästi.

Mä vilkaisin varovasti Leoa. Jep, edelleen se oli komea, se komeus ei ollut kadonnut mihkään meidän juttelun aikana.  Eikä se ainakaan toistaiseksi vaikuttanut luonteeltaankaan mitenkään luotaantyötävältä.

"No jos ihan totta puhutaan, ni kyllä mua autot kiinnostaa. Lätkä ei niinkään", totesin lunkisti brunetelle, joka näytti vähän tyytymättömältä, kun mua ei kiinnostanut tämän mielenkiinnon kohteet. Mitään se ei kyllä myöntänyt, mutta näinhän mä kilometrin päähän. Naiset osasi joskus olla hyvin läpinäkyviä.

Vilkaisin mietteliään näköistä naista, joka kertoi isän kanssa vietetystä ajasta lätkäpelien parissa. Mitähän bruneten päässä liikkui sillä hetkellä, sitä en tohtinut kysyä.
"Mä kans joskus olen jonkun pelin kattonu", yritin hieman korjata aiempaa keskustelua mielenkiinnon kohteista.

Näin sivusilmällä Ritan vilkuilevan suuntaani, mutta yritin näyttää keskittyväni systerin ratsastukseen.
"No miks ne nyt noin tekee?" kysäisin ihmeissäni, kun Susi-tyyppi laittoi porukan pyörimään ympyrää. Humalaanhan ne siitä kohta tulisivat.

"Sä vaikutitkin autotyypiltä", hymähdin. Mä en tiennyt autoista oikeastaan mitään. Mulle riitti, että auto näytti kivalta ja oli sopiva mun vaatimuksiin. Mua ei kiinnostanut siinä oikeastaan muu, enkä mä tiennyt yhtään mitä edes mun autoni sisällä oli. Jos se hajoaisi, mä en osaisi tehdä sille mitään.

Käänsin katseeni ratsukoihin, jotka pyörivät nyt ympyrällä. Mä olin ihan unohtanut seurata niitä.
"Tota, nyt on pakko myöntää etten oo ihan varma. Mut varmaankin työskentelevät ympyrällä ja keskittyvät edelleen siihen omaan istuntaan, apuihin, asetukseen ja tälläseen", naurahdin heikosti.

"Ei toi kyllä varmaan paljoa avannut. Mutta sua tuskin oikeasti kiinnostaakaan", epäilin kohottaen toista kulmaani. Mä ainakin uskoin miehen vain esittävän, mutta mä en hirveästi luottanut nyt vaistooni.

"Ai onks se niin läpinäkyvää?" hymähdin. "- Ja jos joskus tarviit apua auton kans, ni teen toisinaan pieniä remppoja", totesin vielä vaivihkaa. Tottakai Leo auttaa naista hädässä, jos tarvitsi. Olinhan pienestä pitäen ollut mukana tekemässä autoihin vaikka minkälaista remonttia, joskus jopa purkanut auton melkein atomeiksi ja kasannut sen uudelleen. Siihen hommaan mä en kyllä ikinä enää ryhtyisi.

Rita onneksi oli yhtä ulkona valmennuksen kulusta, kun mäkin.
"Avuista ja asetuksista mä en ymmärrä hönkäsen pöläystä, mutta tiiän mitä tarkotetaan istunnalla", innostuin kun tiesin edes jotain. Olin oppinut tällä tallireissulla jo monta uutta sanaa ja tarkoitusta.

"No, taisitki jo arvata, ettei hevoset kuulu top kymppiin kiinnostuksen kohteissa", myönsin hieman nolona ja hieroin hermostuneena niskaa. Nyt nainen piti varmasti mua ihan idiootina, kun esitin jotain muuta, kun olen. Ei se ollut kyllä yhtään mun tapasta, mutta en tiedä, mikä muhun meni.

"Mä saatan kuule tarttua vielä tohon, koska mä olen ihan kädetön mitä autoihin tulee", virnistin. Sitten mä hämmästyin, kun Leo kuulosti ihan oikeasti innostuneelta, kun tajusi jotain. Kyllähän siitä nyt vielä heppapoika tulisi, kun siskonsa kanssa viettäisi aikaa.

"Ei kaikkien tarvi hevosista tykätä, vaikken mä ymmärrä miksei kaikki tykkäis", nauroin ja taputin epähuomiossa miehen jalkaa omieni vieressä. Hups, se ei kyllä ollut tarkoitus.

Mä vilkaisin nopeasti kelloa, todeten meneillään olevan valmennuksen olevan kohta lopuillaan. Tässä olisi silti vielä jonkun aikaa, kunnes mun tarvitsisi olla jossain. Sasu ja Taneli tulisivat vasta vähän myöhemmin ja perjaatteessa miehen pitäisi pärjätä ruunan kanssa yksin.

"Pitääkö sun kohta mennä siskos kanssa ja kysellä miten sillä meni omasta mielestään?" kysyin pohtien, kauanko mies vielä jaksaisi mun seurassa viettää aikaansa.

"Oikein hyvä, mut saa kiinni Gabriella Sternin kautta", vinkkasin naiselle silmää. Olihan vielä liian aikaista vaihtaa numeroita, naureskelin mielessäni. Kyllä aina joku yksi pieni autoprojekti menee, tai vaikka vähän isompikin.

Hymähdin, kun Rita yllätti jopa itsensä taputtamalla jalkaani.
"Eikä kaikkien tarvi tykätä autoista, vaikken mäkään ymmärrä jos joku ei niistä tykkää", virnistin ja tökkäsin naista kyynärpäällä leikkisästi kylkeen. Se nyt vaan oli mun tapa heittää huumoria.

Heräsin itsekin siihen, että systerin valmennus alkoi olla loppusuoralla.
"No periaatteessa joo, systeri osaa olla aika tuittu sille päälle sattuessaan", tuumasin mietteliäänä "- Mut hei, oli tosi kiva tutustuu. Toivottavasti nähään vielä joskus."

Heilautin naiselle kättä hyvästiksi ja puikkelehdin maneesista poistuvien ratsukoiden perään talliin. Toivottavasti systerillä oli menny hyvin, koska:
a) En jaksanu kuunnella sen valitusta
b) En ymmärtäny siitä valituksesta mitään
c) Sanoinko jo, etten jaksa kuunnella valitusta?