Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 28.06.20 15:19

Kallassa 26.6.2020
#kesäpäivänseisaus

Jinxin satulassa kahden startin verran taiteiltuaan Lauri ei pitänyt suurena ihmeenä, että trakehner oli edelleen heidän riesanaan eikä uudessa kodissa, jonne tamman oli ollut tarkoitus lähteä. Pari kertaa Jinxiä kokeilemassa käynyt nainen oli kuitenkin löytänyt toisen, omien sanojensa mukaan vakaamman hyppääjän ja vakaudessa Dierk Mayerilta ostettu sähikäinen jäi monien varjoon.

Päivän tulossaldo oli Jinxin osalta surkea: vain yksi uusinta, jossa tamma oli ottanut kaksi täysin turhaa puomia silkkaa huolimattomuuttaan. Viimeisen puomin Lauri otti kontilleen, koska ei ollut ratsastanut tammaa tarpeeksi syvälle kulmaan ja siksi tuonut sen pienessä laukassa esteelle. Muutoin radat olivat kaikkinensa olleet pelkkää sähellystä, kun Jinxi oli hohkanut kuumuutta kilpaa auringon kanssa.

“Tällaisella näytöllä tuo on meillä vielä joulunakin”, Lauri puuskahti Heidille luovutettuaan Jinxin Vivialle, joka oli tullut avuksi tamman viilentämiseen. Heidi vilkaisi silmänvalkuaisiaan väläyttelevää Jinxiä, joka oli loukkaantunut verisesti ryntäidensä kastelemisesta ja kohautti olkiaan.
“Eihän tässä mikään kiire ole. Kyllä sille vielä ihminen löytyy”, nainen virkkoi rauhallisesti ja vilkaisi Lauria kulmiensa alta. Mies ei ehtinyt edes riisua kypäräänsä, kun Heidi oli jo astunut lähemmäs ja porannut tarkan katseensa Laurin silmiin.
“Onneksi pääset kohta toipumaan Vegasin selkään”, nainen virnuili ja kurkottautui painamaan suukon Laurin poskelle.

Vegasin satulaan nouseminen oli todellakin terapeuttista, eikä Lauri tehnyt tamman kanssa pitkää verryttelyä. Askellajit läpi, muutama rento hyppy pienemmille esteille ja pari huolellista, viritellympää hyppyä ratakorkeudella. Niillä eväillä ratsukko oli selvinnyt monesta radasta, eikä Lauri halunnut läkähdyttää hyvää tulosta tehnyttä ratsuaan kuumuudessa. Vegas ei ollut vielä päässyt kunnon kesälomalle, koska Ruunaan Malja ja Kalla CUP olivat asettuneet kesäkuussa peräkkäisille viikoille, mutta tulevalla viikolla tamma saisi olla useamman päivän laitumella palauttelutreenin jälkeen.

Perusrata tuntui helpolta, eikä Lauri ottanut kuin yhden varmistushypyn verryttelykentällä ennen uusintaa. Mies ehti seurata Isabella Sokan uusintaradan ja nyökkäsi naiselle tervehdyksen tämän poistuttua radalta. Juuri ennen Lauria uusinnassa startannut, Ruunaan Maljan kanssakilpailija Sederström veti tammansa kanssa tuplanollat. Lauri tervehti kasvoiltaan tutuksi tullutta miestä ennen kuin nosti laukan ja keskittyi tavoittelemaan puhdasta rataa, jolla mahdollisuudet sijoittumiseen olisivat hyvät.

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Ar_3

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Sarah R. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 12.07.20 18:48

Ruunaalla 12.7.2020
#ruunaanmalja

Lauri kierrätti katsettaan mietteliäänä derbykentän katsomoon pakkautuneessa ihmisjoukossa. Vegas harppoi kohti kisa-areenaa letkein askelin, eikä Lauri sillä hetkellä huolehtinut siitä, olisiko tamma vireessä radalle vai ei – yleisesti ottaen se oli ollut tasaisen hyvässä vedossa koko kevään.

“Mitä sä mietit?” Heidin utelias ääni kysyi. “Sitä kolmoissarjaako?”
“En”, Lauri murahti mietteliäänä. Nopeasti kaarteen jälkeen tuleva kolmoissarja oli mietityttänyt vielä radankävelyssä, mutta koska Vegas oli tullut verryttelyssä hyvin kiinni ja vastaavasti reagoinut aktiivisesti pohkeeseen, Lauri uskoi heidän selviävän sarjasta. Sen sijaan mies pohti verryttelykentän laidalla päivystänyttä nuorisojoukkoa, joka oli siirtynyt katsomoon.

“Et kai sä – siis ethän sinä, ammattiratsastaja Lauri Merikanto – ota paineita teinityttöjen sometuksesta?” Heidin epäuskoisen huvittunut ääni tivasi, kun nainen tajusi Laurin harhailevan katseen. Miehen katse rävähti Heidiin valmiina puolustautumaan vaikka Lauri tiesi, ettei vakava päänpudistuskaan olisi johtanut naista harhaan.

“Se on epäilyttävää”, Lauri myönsi.
“Ai se, että Vegas on saanut oman fanisivun Instaan?” Heidi pärskähti. Pari päivää kolmansien osakilpailuiden jälkeen yksi Laurin valmennettavista oli esitellyt miehelle Vegasin kuvin koristeltua tiliä, jossa oli kerrottu Livin’ Las Vegazin menestyksestä Ruunaan Maljassa ja jopa kaivettu Hanami Weekin tuloslistoja, joilla tamma oli yhtä lailla keikkunut kärkipäässä.

“Sekin”, Lauri puuskahti leukaperiään kiristellen. “Mutta Sarah ilmoitti eilen nähneensä minun fanitilin.”
Heidin ilme oli aidon yllättynyt ja Lauri seurasi, miten naisen raottuneet huulet levenivät ensin häkeltyneeseen virnistykseen ja sitten leveään, hallitsemattomaan nauruun, joka sai Vegasin pyörittelemään kysyvänä korviaan.

“No siinä tapauksessa täytyy pitää varansa – minun siis”, Heidi ilmoitti naurunsa seasta ja kuikuili samaan suuntaan, jonne Laurikin oli hetkeä aiemmin katsonut. Tyttötrio oli selvästi huomannut kohta radalle valmistautumisvuorossa olevan ratsukon lähestymisen, sillä puhelimet olivat nousseet ilmaan ja todennäköisesti zoomailivat parhaillaan Lauria ratsuineen.

“No niinpä tosiaan”, Heidi mumahti ja Lauri huomasi nopealla vilkaisulla, että nainen oli avannut Instagramin puhelimensa näytölle. “Mun ei näköjään tarvitse vaivautua katsomoon ollenkaan, koska täällä lupaillaan Instaliveä.”

Lauri tunsi värin pakenevan kasvoiltaan: tämäkö tosiaan vaadittiin ammattiratsastajan pakan sekoittamiseen juuri ennen rataa? Joukko nuoria hevosintoilijoita ja Instagramin livelähetys, joka ottaisi lähitarkasteluun hänen jokaisen ratkaisunsa kolmoissarjasta lähtien?

Laurin viimeinen ajatus ennen lähtömerkkiä oli sosiaalisen median aiheuttamien paineiden ottaminen esiin valmennuksissa ajankohtaisena aiheena.

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Ruusuke-sinivalkoinen


Viimeinen muokkaaja, Lauri M. pvm 15.09.20 18:01, muokattu 2 kertaa

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Jusu R. and Sarah R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 21.07.20 14:45

Kallassa 20.7.2020
#merikantovalmentaa

Sokkien tallialueesta oli kesän mittaan tullut entistäkin tutumpi Laurille, joka oli saanut uusia valmennettavia Auburnin kesätallilaisista. Mies ei ollut pistänyt pahakseen, kun Isabella oli kysynyt, voisiko välittää Laurin yhteystiedot vuokrasopimusten solmimisen lomassa, jotta uudetkin tallilaiset tietäisivät tallin valmennustarjonnan.

Uusien lisäksi entisetkin valmennettavat treenasivat ahkerasti. Laurin vakiovalmennettavien ryhmä oli kutistunut Sarahin päätettyä valmennussuhteensa ja Avan ollessa kesän ulkomailla. Matilda oli kuitenkin jatkanut entiseen tapaansa ja Viivi teetätti Laurilla töitä useamman valmennettavan edestä.

Lauri ei ollut kovin kokenut juniorivalmentaja, koska oli aiemmin valmentanut aikuisempia ratsastajia. Se oli puhdasta sattumaa, sillä kaikenikäiset asiakkaat olivat asiakkaita ja jos halu kehittymiseen löytyi, Lauri halusi tarjota apuaan. Vivienne vain sattui olemaan suurempi persoona, eikä tytön saama lainaratsu - Avan suomenpienhevonen - ollut ainakaan hillinnyt tämän egoa. Viivin valmentaminen vastasi arviolta kolmen poniratsukon ryhmän kaitsemista, sillä huomio ei saanut herpaantua hetkeksikään, eikä Lauri kokemuksesta vähätellyt asiaa lainkaan.

Noin viikon takainen valmennus oli erityisesti jäänyt Laurin mieleen: Viivin ratsu oli vaihtunut ja yllättäen kontrolliharjoitukseksi suunniteltu treeni olikin kääntynyt laitumesta löysistyneen moottorin käynnistelyyn. Sen valmennuksen aikana Lauri oli ehtinyt hörpätä vettä useammankin kerran, koska Viivin ratsu ei ollut meinannut sinkoutua avaruuteen miehen tietämättä.

Valmennuksen jälkeen käyty keskustelu oli kuitenkin syy, jonka vuoksi Lauri rinnasti Viviennen kokonaiseen ponityttöjengiin. Tyttö oli nimittäin saanut päähänsä, että Cariad - Heidin Cariad - kaipaisi liikutusapua ja tarjonnut sitten silmääkään räpäyttämättä itseään pestiin. Lauri oli jo maalaillut kauhukuvia kadonneesta Cariadista ja järkyttyneestä Heidistä, mutta oli sitten toppuutellut Viiviä niin hienovaraisesti kuin oli siinä hetkessä kyennyt. Vaikka tyttö oli lopulta poistunut kohti metsää lainaratsunsa kanssa ihan tyytyväiseltä vaikuttaen, Lauri saattoi silti vain toivoa, ettei tämä keksisi mitään uutta loistoideaa ja putkahtaisi esimerkiksi Runiaciin, koska siinä kulki miehen senhetkisen juniorikokemuksen raja.

“Joko me voidaan tulla?” reipas ääni kysyi ja havahdutti Laurin puomien verkkaisesta asettelusta. Nopea kellon vilkaisu kertoi ratsukon olevan viitisen minuuttia etuajassa, mutta niin oli tapansa mukaan valmentajakin.
“Ilman muuta, täällä on jo valmista”, Lauri hymähti, suoristautui ja jäi katsomaan kentälle kävelevää ratsukkoa. Suurehkon orin karva kiilteli ilta-auringossa kilpaa sen nahkavarusteiden kanssa, eikä koulupainotteisuus olisi voinut paistaa läpi ratsukosta yhtään enempää.

“Puomitreeniä, vai?” Lauri uteli kiinnostunut katse silmissään ja sai Viljaksi viime viikolla esittäytyneen naisen nyökkäämään hymyillen.
“Jep. Haluan saada monipuolisuutta treeneihin, jotain muutakin kuin puskissa rymyämistä koulutreenien kylkeen”, nainen virnisti. “Mutta toistaiseksi kaikki puomeihin ja miniesteisiin liittyvä on ollut meidän kohdalla katastrofaalista.”

Lauri nyökkäsi.
“No, eiköhän asialle voi jotain tehdä”, mies totesi. “Voit keventää uralla ja lämmitellä sitä omalla tyylilläsi. Aloitetaan puomit sitten käynnissä, niin vältetään katastrofit.”

Kolme varttia myöhemmin ruunikon kaula oli hionnut, mutta se käveli tyytyväisen oloisena kaulaansa venytellen. Viljan kasvoilla oli leveä hymy, kun nainen taputti oriaan ja huiskautti kättään portin kupeella.
“Kiitos tästä!” nainen heläytti. “Katsotaan se ensi viikon aika, eiköhän se johonkin saada sovittua.”
“Eiköhän”, Lauri vastasi puomi sylissään ja vilkaisi kentältä poistuvaa ratsukkoa vielä viimeisen kerran.

Lauri ehti järjestellä puomit uusiksi ja nostaa ne jo aiemmin valmistelemiensa tolppien väliin Jemiinan saapumiseen mennessä. Koko kesäksi valmennukset kerralla varannut nainen oli tehnyt hyvää työtä suomenhevosruunansa kanssa edellisessä estevalmennuksessa. Lauri oli saanut siitä osviittaa ratsukon vahvuuksista ja heikkouksista ja suunnitellut senpäiväisen treenin palvelemaan paitsi niitä, myös suuntaamaan katseen ratsukon tuleviin estekisoihin.

“Anna sen sujua. Pidä laukka yllä kaarteessa, suorista ja hellitä. Kun laukka pyörii, älä prässää sitä turhaan. Se voi ottaa puomeja siksikin”, Lauri ohjeisti, kun ratsukko otti viimeisiä verryttelyhyppyjä. Ruunivoikko hyppäsi ruotsalaisen okserin puhtaasti, mikä oli selkeä parannus aiempaan pudotukseen.

“Seuraavaksi tulet nämä ratana: pysty, tasaokseri, sarja, aaltolankku, ruotsalainen okseri. Muista huolellinen lähestyminen ykköselle, koska jos rysäytätte sitä päin, pakka levähtää heti alkuunsa - radan ensimmäinen este on oikeastaan tärkein. Tasaokserille tarpeeksi rohkeasti eteen kulmasta, että se saa voimaa hyppyyn. Sarjalla ei ylimääräistä, se tuli sen hyvin. Aaltolankulle suoristus kunnolla, tai se jyrää sen taas. Viimeiselle okserille samaan tapaan kuin äsken, ei liikaa säätämistä. Perusradan tempo riittää tässä vaiheessa, tavoittele nollatulosta.”

Lauri seurasi ratsukon työskentelyä mutisten tarkkoja ohjeita sinne tänne: puolipidäte, myötää, ulko-ohja tukee, suorista, vähän eteen.
“Se oli aika hyvä”, Lauri totesi, kun Jemiina siirsi pienesti puuskuttavan ratsunsa raviin. “Se b-osa olisi pysynyt ylhäällä, jos se hyppy a-osalle ei olisi ollut niin laakea. Mutta hyvä korjaus lankulle, se pysyi siitä hyvin irti.”

“Vieläkö jaksaa?” Lauri tiedusteli pieni hymy huulillaan välikäyntien päätteeksi ja nappasi Jemiinan ojentaman vesipullon takaisin portin kupeeseen. Nojautuessaan aitaan viimeisiä ohjeita korkeammalle radalle antaen Lauri tunsi olonsa kotoisaksi: valmentaminen tuntui sillä hetkellä ainoalta oikealta työltä hänelle.

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Isabella S., Sarah R. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 27.07.20 7:13

Ahvenanmaalla 26.7.2020
#powerjump2020

Lauri oli tullut Jinxin omistajuuden aikana yhteen hyvin yksinkertaiseen johtopäätökseen: tamma oli täysi m*lkku, kun sille päälle sattui. Kun se alkoi täysin rutiininomaisen, hyvän verryttelyn jälkeen ponnahdella takasilleen edellisen ratsukon radan aikana, Laurin mielessä oli ohikiitävän hetken vilahtanut koko startin peruminen. Mitä järkeä oli lähteä radalle hevosella, joka oli taas päättänyt ettei sillä ollutkaan kivaa ja halusi näyttää sen myös potentiaalisille ostajaehdokkaille?

Jinxiä naisystävänsä kanssa ostaessaan Lauri ei ollut uskonut, että tamma olisi riesana vielä heinäkuussakin. Trakehnerin haastava ratsastettavuus oli parantunut viime kuukausina paljon, mutta h-hetkellä se keksi lähes poikkeuksetta tempauksen, joka sai koeratsastajat varpailleen. Nyt se oli tekemässä sitä Power Jumpin yleisön edessä, eikä Lauri varsinaisesti odottanut tamman hurmaavan ketään puolelleen laukannostoa seuranneella, terävällä pukilla.

Ensimmäisten esteiden jälkeen Jinxiin saattoi taas vaikuttaa. Lauri oli tammalla kilpaillessaan huomannut, että sen kisavire oli aivan omanlaisensa. Jinxin kanssa täytyi olla pari hyppyä edellä, muttei toisaalta lainkaan: tammaa täytyi pystyä lukemaan joka askeleella ilman, että häiritsi sen keskittymistä liikaa. Yksikin ylimääräinen pyyntö aiheutti protestointia, joka johti usein pudotuksiin, kun ärsyyntynyttä Jinxiä ei enää kiinnostanut pysyä irti puomeista.

Laurin täytyi olla yhtä tarkka kiitosten kanssa, sillä Jinxi ei ollut hevonen, joka eli kehuista. Radan loppupuolella miehen sisäkäsi myötäsi tuskin huomattavasti, kun tamman kaviot karhaisivat kentän pohjaa vesiesteen jälkeen. Toinen ja samalla viimeinen kehu irtosi vaativan kolmoissarjan päätteeksi, kun kulmassa pari ylimääräistä ponnahdusta ottanut, pituusesteistä kuumunut tamma oli pysynyt läsnä ja huolellisena.

Ehkä Jinxissä oli sittenkin toivoa – ja ehkä joku muukin kuin Lauri näkisi sen.

***

Kun Lauri oli vuosi sitten osallistunut Power Jumpiin vasta Suomeen saapuneen Vegasin kanssa, miehellä ei ollut vielä ollut mitään käsitystä, mitä uusi hevonen toisi tullessaan. Aiemmin kenttäratsastajaksi itseään tituleerannut mies oli tuolloin startannut uudella estehevosellaan 120 senttimetrin korkeudella, koska valmistautumisaika kisoihin oli ollut olematon ja se oli näkynyt myös tuloksissa.

Kun yhteistä treeniaikaa oli alkanut kertyä, myös ratakorkeudet olivat nousseet. Alkuun passiiviselta tuntuneesta Vegasista oli alkanut kuoriutua ratsu, joka hyppäsi varmasti ja syttyi uusintojen rohkeammista reittivalinnoista. Siinä sivussa Laurin estesilmä oli harjaantunut entisestään, kun mies oli kolmen lajin sijaan keskittynyt Vegasin kanssa kisoissa vain yhteen – hyppäämiseen.

Ruunaan Malja, Hannaby Hanami Week ja nyt Power Jump jo toistamiseen. Lauri ja Vegas olivat ehtineet vuodessa osallistumaan erilaisiin suomalaisten – ja kansainvälisten – esteratsastajapiirien arvostamiin kilpailuihin, eikä tuloslistalla roikkunut enää kolmen pudotuksen kerryttämät virhepistemäärät. Niiden sijaan Runiacin satulahuoneen seinällä komeili värikäs rivi ruusukkeita, jotka Vegas oli voittanut.

Sijoituksia tärkeämpää oli kuitenkin se maailma, jonka tamma oli Laurille avannut: aiemmin vain kenttähevosen omistanut mies arvosti Vegasin mahdollistamaa lajipainotusta rataesteille, koska hyppääminen oli aina kiehtonut Lauria kenttäratsastuksen osakilpailuissa eniten. Nyt, kun hänellä oli allaan Saksassa kilpauransa aloittanut hannovertamma, ei tarvinnut miettiä kuinka epäoikeudenmukaista oli laittaa kenttähevonen hyppäämään pitkää vettä, jos se oli alun perin koulutettu nelistämään veteen maastoesteradalla hetkeäkään epäröimättä.

Kun Vegas keinahti laukkaan ja Lauri päästi irti kaikesta ylimääräisestä kohdistaessaan huomionsa radan ensimmäiseen esteeseen, ratsukon valtasi tyyneys, jota ei oltu nähty vielä vuosi sitten. Tummanrautiaan korvat nousivat pystyyn, kun sen kaviot rummuttivat kentän napakkaa pohjaa ja se oli ottanut ainoaksi tehtäväkseen Laurin kanssa olemisen.

Koska sen kaksikko toden totta oli vuodessa oppinut: läsnäolemisen yhdessä, kun he molemmat antoivat kaikkensa. Toinen ratsastajalleen, toinen hevoselleen.

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Jusu R. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 10.08.20 13:16

Ruunaalla 2.8.2020
#ruunaamalja

Viimeinen puolivuotinen oli ollut Laurille ja Vegasille työntäyteinen kilpailujen osalta. Jos kyseessä ei olisi tekemisestä niin selkeästi nauttiva hevonen, Lauri olisi karsinut kisakalenteria matalammalla kynnyksellä. Mutta koska Vegas tuntui kisoissa menevältä ja Lauri sai kompensoitua kisastartteja kevyemmillä treeniviikoilla, hyppyjä ei tullut liikaa ja tamma tuntui palautuvan hyvin.

Ruunaan Malja alkoi silti painaa – jos ei ratsua, niin Laurin pääkoppaa. Kilpailemisesta aina nauttinut mies ei ollut koskaan aiemmin osallistunut niin monta osakilpailua sisältävään kilpailusarjaan ja oli yllättynyt tuntemuksistaan. Vaikka vaihtelu toki virkisti, miksi Ruunaankosken derbykenttä ja samalla kaavalla toistetut osakilpailut alkoivat maistua puulta?

“Tämän jälkeen on enää finaali”, Lauri totesi puoliääneen saaden naisystävältään ja hevosenhoitajaltaan kysyvät katseet. Mies huokaisi, yritti hymyillä huulten kaartuessa väkisinkin epämääräiseen irvistykseen ja taputti valmiiksi varustetun Vegasin kaulaa.
“Sitten saadaan huilata hetki ja suunnitella loppukauden kisat kaikessa rauhassa”, Lauri jatkoi, vaikkei osannutkaan täysin sanoittaa ajatuksiaan.

Ehkä se oli juuri sitä, ettei keväällä ilmoitettu aikataulu Maljalle jättänyt suunnitteluvaraa, Lauri ajatteli verryttelyn aikana. Vegas hyppäsi ongelmitta, joten mies jätti hypyt minimiin ja keskittyi työstämään tamman laukkaa optimaaliseksi. Kisakalenterinsa hevosten ratsastettavuuden ja riittävän levon, omien töiden ja muiden menojen mukaan suunnitteleva Lauri ymmärsi hetki ennen kisa-areenaa kohti ratsastamista, että siitä tosiaan oli kyse: joustamattomasta pitkän aikavälin aikataulusta. Se ei ollut estänyt Ruunaan Maljaan osallistumista eikä osakilpailuissa starttaamista, mutta vienyt Laurilta hetkellisesti vapauden tehdä kaikki päätökset itse hevostensa suhteen.

Mutta Ruunaan Maljakaan ei kestänyt ikuisesti – jäljellä oli enää kaksi rataa.

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Ruusuke-sinivalkoinenruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Ruusuke-sinivalkoinen


Viimeinen muokkaaja, Lauri M. pvm 15.09.20 18:01, muokattu 1 kertaa

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 08.09.20 17:56

Ruunaalla 6.9.2020
#ruunaanmalja

“Kulta?”
“Niin?”
“Sä lupasit.”
“Joo, mutta..”
“Ei mitään muttia. hoidan pakkaamisen.”

Lauri oli aavistanut, mitä Heidi oli pakkaamisvastuun anastamisella tarkoittanut, mutta sai varmistuksen vasta kansliasta palatessaan.
“Tuo ei ole meidän kisahuopa”, Lauri totesi kykenemättä hillitsemään virnettään. Heidi vilkaisi miestä olkansa yli kujeileva hymy huulillaan ja suoristi vaaleanpunaista huopaa kuin alleviivatakseen tyytyväisyyttään.
“Se tuo onnea”, nainen totesi ja taputti Vegasin kaulaa välittämättä Laurin kyseenalaistavasta kulmien kohottelusta.

Onnea tuova perintöhuopa, tutuksi tullut miljöö ja uskollinen fanitiimi sen laidalla saivat huvittuneen, ajoittain epäuskoisen hymyn viipymään Laurin kasvoilla koko verryttelyn. Osaltaan siihen vaikutti toki myös Vegas, joka heräsi hyvin ensimmäisissä hypyissä ja tuntui vastaanottavaiselta finaaliradan ansoja ajatellen. Ratamestari oli pistänyt parastaan, mutta sitä Lauri oli toivonutkin, koska ratakorkeus ei enää yksin haastanut ratsukkoa perushyvänä ratapäivänä.

Lähtömerkin jälkeen olivat vain juhlavat esteet, kirkuvanpinkki huopa ja korvansa höristänyt Vegas. Lauri palasi ajatuksissaan ensimmäisen osakilpailun radalle ja tavoitteli samaa tunnetilaa lähestyessään ensimmäistä estettä. Se oli helpon oloinen pysty pitkällä lähestymisellä, mutta juju piilikin kakkosesteessä, jolta varsinainen työskentely alkoi. Vegasin kaviot irtaantuivat maasta ja Laurin katse mittaili oikeaa lähestymislinjaa aaltolankulle, jolle lähestyminen tuli nopeasti ja joka putoaisi pienimmästäkin jalkavirheestä – mutta onneksi oli onnea tuova Carlee-vainaan perintöhuopa, joka ainakin Heidin mielestä siivitti heidät puhtaasti esteen yli.

Ruunaan Maljan rankingvoittaja vuonna 2020
ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Ruusuke-sinivalkoinenruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Ruusuke-sinivalkoinen


Viimeinen muokkaaja, Lauri M. pvm 15.09.20 18:23, muokattu 2 kertaa

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Isabella S. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 08.09.20 19:25

Orijoella 8.9.2020

Lukemattomien puheluiden, WhatsApp-viestien ja koeratsastusten jälkeen Jinxi oli vihdoin lähtenyt koeajalle viikko Power Jumpin jälkeen pääkaupunkiseudun kupeeseen. Ostajaehdokas oli topakka, parikymppinen nainen, jonka entinen kisaratsu oli jouduttu yllättäen lopettamaan onnettomuuden myötä. Jinxi oli sopinut tämän käteen paremmin kuin yhdenkään toisen kokeilijan, joten Lauri oli omasta puolestaan luvannut tamman Riikan mukaan heti varsinkin, kun myyntihinnasta ei tarvinnut käydä suurempaa neuvottelua.

Kolmen viikon jälkeen Riikka oli soittanut. Lauri oli tietenkin toivonut, että nainen olisi jo vakuuttunut Jinxin sopivuudesta ja halusi tehdä kaupat, mutta todellisuus oli toinen: tamma oli kahden viikon treenin jälkeen alkanut radikaalisti huonontua ratsastettavuudeltaan ja kun Riikka oli pudonnut satulasta Jinxin lähes kaaduttua selälleen pystyyn hyppäämisen seurauksena, nainen ei ollut enää pitänyt tammaa sopivana valintana.

Niinpä Jinxi oli palannut elokuussa takaisin Runiaciin klinikan kautta parantelemaan selkäjännevammaa, josta kukaan ei ollut siihen mennessä tiennyt. Eläinlääkärin mukaan vamma oli tuore ja voinut aiheutua yksinkertaisuudessaan liukastumisesta laitumella. Vamma oli kuitenkin hoidettavissa ja koska Jinxi oli muutoin terve, Lauri ja Heidi eivät olleet edes harkinneet lopettamista - Jinxiin oli jo laitettu aikaa, vaivaa ja rahaa eikä Lauri enää pitänyt sitä täysin toivottomana tapauksena.

“Ei sitä voi takaisin myyntiinkään laittaa”, Lauri oli todennut ja Heidi oli vain pudistanut päätään mietteliäs ilme kasvoillaan.
“Sillä on hyvä suku”, Heidi oli hymähtänyt, eikä naisen ollut tarvinnut sanoa enempää, kun Lauri oli jo saanut kiinni ajatuksesta.
“Ja se voisi vaikka rauhoittua”, hevosten kasvattamisesta vain entisen pomonsa toimesta tietonsa saanut Lauri komppasi huvittuneesti virnistäen.

Koska astutuskausi oli ollut lopuillaan, aikaa orivalinnan harkitsemiseen ei ollut juuri jäänyt. Koska Jinxissä virtaava täysveri rajoitti orivalintaa vakaamman jälkeläisen takaamiseksi, lähialueen oritarjonta oli tutkittu nopeasti. Vasta myöhemmin, kesken rentouttavan saunahetken Heidi oli keksinyt ratkaisun. Lauri oli juuri heittänyt vettä kiukaalle ja sen sihinä peitti alleen ääneen lausutut kaksi sanaa.

“Mitä?” Lauri oli kysynyt ja kääntänyt katseensa puukiukaasta naisystäväänsä.
“Että entäs Vargas?” Heidi oli toistanut.
“Mitä siitä?” kysyi mies, joka ei ollut päässyt vielä kärryille ajatuksesta, johon Heidi oli jo uppoutunut mielessään. He olivat viimeksi jutelleet valmennusasioita ääneen, joten puheenaiheen vaihto ei ollut sujunut ilman lisävihjeitä.
“Jinxille. Se on järkevä hevonen ja tasapainottaisi mahdollisesti Jinxin kuumaa luonnetta, sen lisäksi varsasta saattaisi tulla este- tai kenttähevonen. Vargasin geeneihin ripaus täysiverisyyttä voisi tehdä aika hyvää, varsasta saisi ainakin hyvät rahat suvun puolesta jos sitä ei halua pitää.” Heidi oli tutkinut Laurin kasvoja sanojensa päätteeksi melkein silmiään räpäyttämättä.
“Vargas?” Lauri oli murahtanut mietteliäänä. Miten mies ei ollut itse tajunnut edes ajatella oriaan, joka Heidin erinomaisten perustelujen valossa olisi järkevä orivalinta Jinxille?

Heidin ehdotus oli mennyt nopeasti läpi ja yhtä nopeasti oli kulunut aika astutuksesta ensimmäiseen tiineystarkastukseen.
“Mitä luulet?” Lauri kysyi vilkaisten Heidiä aidon kiinnostuneena. Hevoskasvattajana täysin noviisi Lauri oli helpottunut siitä, että vierellä oli aiheesta ymmärtävä ihminen, jonka kanssa projektiin oli helppo lähteä.
“Vaikuttaa lupaavalta, mutta en halua jinxata mitään”, Heidi hymähti tyytyväisenä sanaleikistään. Kallassakin tutuksi tullut eläinlääkäri Niiranen naurahti ääneen.
“Katsotaan nyt miltä täällä näyttää”, nainen ei lupaillut mitään kääriessään pitkää muovihansikasta käteensä.

Kesti hetken, kun Merja käänteli ultraäänilaitetta ja tunnusteli samalla Jinxin kohtua sormillaan. Sitten kuva pysähtyi mustan pallon kohdalle ja eläinlääkäri klikkaili ultralaitteen näytölle mittatyökalun.
“On siellä parin sentin alkiorakkula, eli tiine on”, nainen kertoi lopulta hymyillen. Heidin kasvoille kohosi yllättyneen innostunut hymy, joka koki pienen kolauksen tämän kääntäessä katseensa Lauriin. Kädet puuskassa seisova mies ei nimittäin vaikuttanut rekisteröineen Merjan sanoja, vaan tuijotti jonnekin Jinxin ohi selkeästi omiin ajatuksiinsa vaipuneena.

“Mmm-h?” Lauri ähkäisi tuntiessaan pukkauksen kyljessään. Tummien silmien kysyvä katse kääntyi ensin Heidiin ja sitten eläinlääkäriin, joka vaikutti valmiilta pakkaamaan tavaransa ja jatkamaan seuraavaan paikkaan.
“Meille tulee varsa”, Heidi valaisi ystävällisesti saaden Laurin kulmat kohoamaan. Mies oli juuri ehtinyt käydä mielessään läpi kaikki skenaariot, joista todennäköisimmältä oli tuntunut Jinxin seisottaminen tyhjänpanttina pihan perällä siihen saakka, että tamman selkä kestäisi taas ratsastaa.
“Toivotaan parasta - ei tässä vielä kannata kaivaa varsaloimia kaapin perältä”, Merja muistutti hyväntuulisesti. Lauri huomasi Heidin nyökkäävän eläinlääkärille ja tiedosti taas, että oli ainoa, joka ei ollut aiemmin ollut osana sellaista keskustelua.

“Tämä tuntuu vähän liian helpolta ollakseen totta”, Lauri myönsi Heidille Merjan lähdettyä pyöräyttäessään luimistelevan ja ilmeisen loukkaantuneen Jinxin karsinaansa.
“Sillä on kyllä kaikki kortit puolellaan, molemmat hevoset ovat hyväkuntoisia ja -ikäisiä, pitää nyt vain toivoa, että se pitää sen”, Heidi vastasi ja sulki tamman karsinan oven päästettyään miehen sieltä ensin ulos. Hän tiesi kyllä, että tästä hetkestä varsomiseen oli monta mahdollista mutkaa, eivätkä vaarat loppuneet edes varsomiseen. Paljon pitäisi mennä juuri oikein, että heillä olisi terve varsa tallissa ensi kesänä.

“Jinxin tuntien se kyllä laittaa meidän maksamaan kokemastaan kärsimyksestä”, Heidi virnisti vähäsen ja pujotti kätensä Laurin ympärille.
“Ties vaikka oltaisiin juuri laitettu alulle pahempi hevosvarsa, mitä Malachai ja Jinxi yhteensä. Onneksi ei sentään niitä kahta keksitty risteyttää”, nainen jatkoi ja rutisti kevyesti toisen takin selkämystä sormiensa välissä.
“Siihen mä en olisi suostunut”, Lauri totesi ja antoi liioitellun vakavan ilmeen viipyä kasvoillaan ennen kuin vastasi naisystävänsä virnuiluun. “Itsesuojeluvaisto on sentään vielä tallella.”

Niiden sanojen myötä Lauri palasi vielä hetkeksi ajatuksiinsa, joissa Jinxi seisoikin nyt tarhassaan päivä päivältä pyöristyen. Sen, tulisiko varsasta terve, järkevä ja käyttötarkoitukseensa sopiva näyttäisi vain aika, jota heillä onneksi oli. Jinxin tarina oli saanut täysin odottamattoman käänteen, mutta siinä hetkessä Lauri ei ollut siitä kovin pahoillaan.

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Isabella S., Sarah R., Aliisa H. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 22.09.20 9:53

Kallassa 18.-20.9.2020
#syyspäiväntasaus

Perjantai
Vargas tuntui hyvältä ja Laurista tuntui vähintään yhtä hyvältä: kenttäkilpailut toivat kaivattua vaihtelua rataesteiden tahkoamiseen, vaikka Ruunaan Maljan kotiuttanut mies olikin tyytyväinen menestymiseensä toisella ratsullaan. Vargas oli kuitenkin jäänyt auttamatta vähemmälle huomiolle ja treenit olivat keskittyneet enemmän sileän työstämiseen sekä kestävyyteen hyppyjen pysyessä maltillisena.

Koulukokeessa Vargas jäi kuitenkin yllättäen vaisuksi. Lauri oli jo verryttelyssä todennut, ettei ori ollut lennokkaimmillaan ja oli tehnyt tietoisen päätöksen pitää vaatimustaso maltillisena, etteivät pisteet putoaisi rikkojen vuoksi. Yli seitsemänkymmenen prosentin tuloksia parhaillaan haalinut kimo oli kuitenkin vielä pykälän vaatimattomampi ja ratsukko jäi auttamatta tuloslistan puolivälin tienoille.

“Ette sentään jääneet viimeisiksi”, Heidi oli todennut, kun Vargas oli lastattu koppiin ja vuorokauden valmistautumisaika maastokokeeseen oli alkanut.
“Ei”, Lauri hymähti. “Ja tuloksethan saadaan vasta sunnuntaina.”

Lauantai
Lauantaiaamu valkeni viileänä, mutta maastokokeen alkuun mennessä sää oli suosiollinen. Lauri verrytteli ratsunsa huolella, eikä Vargasin koulukokeen tahmeudesta ollut enää tietoakaan: ori tuntui menevältä ja sen työskentelymotivaatio tuntui olevan korkealla. Maastossa Vargas oli aina ollut väsymätön eikä Laurilla ollut epäilystäkään, etteikö orin kunto kestäisi tämänpäiväistä suoritusta.

Tuulenvire pyöritteli Vargasin auki jätettyä otsaharjaa, kun ori nelisti korvat pystyssä kohti vettä. Lauri siirsi painopistettään vain sen verran, että saattoi vakauttaa keskivartalonsa alashypyssä, jossa ori ei epäröinyt hetkeäkään. Vesipisarat roiskahtivat kimon ryntäille, kun se harppoi veden läpi ja ponnisti itsensä takaisin kuivalle maalle jatkaen vahvaa laukkaansa kohti seuraavaa estettä.

Lauri ei hillinnyt hyvällä draivilla etenevää ratsuaan, kunnes havahtui vasta kymmeniä metrejä ennen maalilinjaa treenikellonsa lukemaan: he olivat alittamassa enimmäisajan. Vielä kolmen kilometrin paikkeilla vauhti oli ollut sopiva, mutta ilmeisesti Vargas oli Laurin tajuamatta kiristänyt vauhtia loppua kohden. Mies ratkaisi asian muutamalla puolipidätteellä, muttei ehtinyt tehdä asialle sen suurempaa korjausliikettä. Vargas oli joka tapauksessa tehnyt tyylipuhtaan suorituksen, joten virhepisteet kirjautuivat suoraan ratsastajan tilille.

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Vargaskentta
Piirros Anne L.

Sunnuntai
Asetelma estekokeeseen oli kutkuttava: Lauri oli tasapisteissä toisen ratsastajan kanssa jaetulla neljännellä sijalla, eikä kolmannen sijan ratsukko ollut kuin nimellisen etumatkan päässä. Lopulliset sijoitukset olivat siis vielä täysin jakamatta, eikä Lauri aikonut antautua taistelematta niistä. Koska Vargas hyppäsi verryttelyssä terävästi Lauri tiesi, että tänään ei säästeltäisi tai otettaisi varman päälle. Ratakorkeus ei ollut vaativa 140-luokkia hypänneelle ratsukolle, joten Lauri lähti tavoittelemaan nopeaa nollarataa ja sen myötä sijoittumista estekokeessa.

Rata oli näyttänyt helpolta rataesteillä kuluneen vuoden aikana harjaantuneen Laurin silmään ja siltä se myös miehestä tuntui. Vargas hyppäsi rohkeasti ja sujuvasti, eikä Laurin tarvinnut varmistella kuin toiseksi viimeiselle esteelle, jolle mies otti varmuuden vuoksi suunniteltua pidemmän lähestymisen varmistaakseen nollatuloksen. Ratkaisu osoittautui tulosten tultua oikeaksi, koska aika riitti toiseksi parhaaseen suoritukseen, nosti ratsukon lopullisen tuloslistan toiselle sijalle ja jätti tyytyväisen hymyn Laurin huulille.

“Näitä tuloksia kannatti odottaa”, Heidi virnisti palkintojenjaon jälkeen. Lauri nyökkäsi taputtaen kimonsa kaulaa vielä kerran. Vargas oli kokonaisuudessaan tehnyt erinomaista työtä ja Lauri oli taas fiksumpi sen suhteen, mitä orin syystreeneissä kannattaisi painottaa. Miehen oli tarkoitus siirtää hyppäämisensä pääpaino Vargasiin keväästä saakka paljon hypänneen Vegasin sijaan ja kuten osakoetulokset nyt vahvistivat, jatkaa kenttäkilpailuohjelman hiomista.

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Ar_2


Viimeinen muokkaaja, Lauri M. pvm 27.09.20 15:48, muokattu 1 kertaa

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Isabella S., Jemiina R., Sarah R. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 25.09.20 15:39

Kallassa 25.9.2020
#syyspäiväntasaus

Kun Lauri oli pari päivää sitten soittanut entiselle pomolleen, keskustelu oli kääntynyt nopeasti Vegasiin. Sascha oli myöntänyt epäilleensä Vegasin mahdollisuuksia mitä kisakentillä pärjäämiseen tuli, koska tammalla oli aina ollut taipumusta heittäytyä flegmaattiseksi. Aikaluokissa pelkkä nollarata ei vielä tuonut sijoituksia ja huolellisesti hyppäävä tamma oli menneinä vuosina jäänyt usein monen ratsukon päähän ruusukkeista, elleivät kanssakilpailijat olleet tasaisesti napanneet jokainen edes yhtä puomia.

“Yeah, thanks”, Lauri oli hymähtänyt puhelun päätteeksi, kun Sascha oli toivottanut onnea seuraavaan koitokseen. Ruunaan Maljan voittoratsu oli valmistautunut Kalla Cupin kolmanteen osakilpailuun rennosti, vaikka Lauri olikin päättänyt ottaa ensimmäisen 150-startin. Sitä oli hauduteltu keväästä lähtien ja koska tamma oli ollut kotitreeneissä hyvä sekä ehtinyt vetää henkeä edellisistä kisoista, Laurista oli tuntunut hyvältä tehdä luokkakorkeuden nosto tutussa ympäristössä ja hyvissä puitteissa.

“Se näytti helpolta - melkein liiankin. Olitte vähän hitaanpuoleisia”, Heidi virnisti, kun Lauri ja Vegas olivat palanneet ensimmäiseltä uusintaradaltaan. Metrineljänkymmenen luokkakorkeus oli ratsukolle rutiinia, jonka Lauri oli kuitenkin halunnut ottaa pohjalle varmistaakseen, että tamma oli järkevä viedä isommalle radalle.
“Pitää säästellä paukkuja viiteenkymppiin”, tummanrautiaan selässä istuva mies vastasi rento hymy huulillaan, kumartuen sitten taputtamaan ratsunsa kaulaa. Vegasista oli tullut arvokas kilpakumppani, jonka kanssa Lauri viihtyi kisaradoilla.

Toisen luokan verryttelyssä Vegas otti puomin, jonka Lauri kuitenkin koki omakseen: mies oli tuupannut tamman pystylle vähän turhan kaukaa, eivätkä takajalat nousseet tarpeeksi. Virhe oli kuitenkin helposti korjattavissa, eikä Lauri tuntenut oloaan epävarmaksi lähtiessään radalle. Ensimmäinen hyppy oli hyvä ja sama tunne jatkui seuraaville esteille. Vegas hyppäsi tarkasti ja vaikka korkeus teetätti sille töitä, se ei epäröinyt ponnistuksissaan.

Viides este oli viuhka, jolle Lauri sai ratsastettua suunnittelemansa tien, mutta jolle Vegasin etuset eivät nousseet tarpeeksi. Puomi putosi maahan tamman jalkojen mukana ja vaikka Vegas otti extrasekunteja hakiessaan tasapainoaan esteen jälkeen, se jatkoi rataa hyvällä asenteella. Koska rata oli ratsukolle ensimmäinen sillä korkeudella eikä Lauri ollut lähtenyt tavoittelemaan kuin varmaa suoritusta, mies ei hätäillyt loppuradan suhteen: perustempo ja huolelliset lähestymiset riittivät virhepisteiden hillitsemiseen neljässä.

Vaikka toinen startti ei tuottanut uusintarataa eikä sen vuoksi edes mahdollisuutta kunniakierrokseen, Lauri oli entistäkin tyytyväisempi tammaansa. Vegas venytti tyytyväisenä kaulaansa päästessään ravaamaan verryttelyalueelle ratsastusloimi lämmikkeenään, eikä Lauri peitellyt hymyään kohdatessaan tuttuja kasvoja.

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Ar_4

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Isabella S., Sarah R. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 16.10.20 16:14

Orijoella 16.10.2020
kirjoitettu yhdessä @Heidi N.:n kanssa

Vargas laittoi Eyonille kampoihin sen, minkä puoliverinen täysverille saattoi. Lauri oli aina pitänyt oriaan oman arvonsa tuntevana, mutta unohti usein sen kilpailuvietin, joka saattoi herätä kesken laukkamaaston. Ruunikonkimon kaviot rummuttivat hiekkatietä ja sen satulassa kevyessä istunnassa tasapainoileva mies siristi silmiään ilta-auringon säteiden hehkuessa kasvoille kypärän lipasta huolimatta. Vargas saavutti Heidin ratsastamaa punarautiasta saaden sen puolestaan lisäämään vauhtia. Lauri tiesi, että orikaksikko juoksisi vielä juoksemasta päästyäänkin, mutta antoi Vargasin laukata Eyonin imussa niin kauan, että Heidi huikkasi hidastavansa.

“Tämä luulee olevansa täysverinen”, Lauri vitsaili taputellessaan kevyesti puuskuttavan orinsa kaulaa kaksin käsin. Mies oli panostanut Vargasin treenaamiseen syksyn mittaan Vegasin viettäessä kevennettyä jaksoa hektisen kisakevään ja -kesän jälkeen. Vargas oli vastannut treeniin hyvin, eikä viikon takaisessa vuositarkastuksessa ollut ilmennyt mitään moitittavaa.
“Ihan hyvä, että edes joku laittaa tälle vähän kampoihin”, Heidi totesi hyväntuulisesti antaen ruskeiden nahkaohjien liukua sormiensa välistä pitkiksi. Siitä huolimatta, että he olivat juuri revitelleet hevosten kanssa, Eyon ei keräillyt kierroksia ja malttoi rauhoittua heti kun siltä niin pyydettiin.
“Ja toisaalta pitää teidän egonne kurissa”, nainen jatkoi suupieli virneessä ja siirsi katseensa leveällä tiellä vierelle siirtyneeseen Lauriin. He olivat pitkästä aikaa ehtineet yhdessä pitkälle maastolenkille Hanneleen viihdyttäessä Sofiaa kotona askartelun merkeissä.

“Kerroinko mä muuten jo, että joku lähetti Zevistä ostotarjouksen eilen? Vaikka se ei ole edes myynnissä”, Heidi kertoi naurahtaen.
“Et”, Lauri hymähti yllättyneenä. “Eilen tosin oli hässäkkää, joten en ihmettele.”
Jinxi, joka oli onneksi pysynyt tiineenä, oli järjestänyt kengittäjälle ja samalla omistajilleen tekemistä heittäytymällä täysin päättömäksi. Vaikka tamma näytti päällisin puolin sopeutuneen kevyempään elämäänsä eikä yrittänyt esimerkiksi tulla läpi kävelytyskoneen seinistä, paikallaan seisominen tallikäytävällä oli ollut ylitsepääsemätön asia.
“Joo, se oli joku Muurinen tai jotain sinnepäin. Oli nähnyt meidät kisoissa ja tiedusteli tyttärelleen opetushevoseksi sitä. Vastasin, että Zevi ei taida olla ihan sitä mitä he hakevat”, Heidi jatkoi ja antoi toisen kätensä nojautua reittään vasten. “Zevi ja opetushevonen ei sovi välttämättä samaan lauseeseen.”

“Ei kyllä”, Lauri myötäili huvittuneena. “Ja luulen vähän, että olisi voinut tehdä tiukkaa hinnankin osalta.”
Vargas venytti tyytyväisenä kaulaansa, kun Lauri antoi orille pidempää ohjaa sen askeleen rentouduttua. Mies oli saanut oristaan muutaman ostotarjouksen matkan varrella, muttei ollut koskaan harkinnut yhtäkään tosissaan.
“Vegas haluttiin myös ostaa Maljan aikaan”, Lauri ähkäisi muistettuaan fanikerhonsa edustajien vanhempien kiusalliset keskustelunavaukset, joista oli voinut aistia sen, ettei kukaan ollut alun alkaenkaan uskonut tamman olevan myynnissä. “Ne tytöt - muistat varmaan - iskivät siihen silmänsä.”
Heidi nauroi ääneen vapautuneesti.
“Mä ajattelinkin, että niinköhän sun fanijoukko luovutti Maljan jälkeen”, nainen hengähti kulmaansa kohottaen. Fanitytöt olivat olleet ihastuttavan pitkäjänteisiä.
“Kai sä tarjosit niille kuitenkin maksullisen tutustumiskäynnin niiden idolin kotitallilla?” Heidi kysyi virnistellen. “Signeeraustilaisuuksineen ja yhteiskuvineen päivineen.”
“Tietenkin - ja kerroin kyseisen kotitallin omistajattaresta, joka on yhtä lailla rautainen ammattilainen”, Lauri jatkoi kasvot peruslukemilla.
“Ne varmaan kiljui innosta”, Heidi nauroi.

Tallipiha alkoi lähestyä samalla, kun aurinko painui horisontin taa. Heijastimilla varustettujen ratsastusloimien pukeminen oreille ei ollut ajankohdan huomioiden ollut yhtään liioiteltua.
“Kiitos seurasta”, Lauri virkkoi seuralaiselleen laskeuduttuaan satulasta. Miehen katse viipyi Heidissä, joka näytti kauniilta punertavine poskineen ja tuulen sotkemine hiuksineen.
“Kiitos itsellesi ja että huolitte meidät matkaanne”, nainen vastasi ja sai vain vaivoin pidettyä itsensä hevosenmitan päässä miesystävästään. Kahden orin haisteluetäisyydelle päästäminen ei ollut suudelman arvoinen, ei vaikka kuinka teki mieli. Jalustinhihnat kiertyivät sinisten metallijalustimien ympärille ja vatsapanssari löystyi parilla reiällä. Eyon hieroi suupieliään etupolviinsa tyytyväisen oloisena.

Orit saivat jäädä varusteiden purkamisen jälkeen iltaheiniensä pariin. Vargas oli juonut mash-sekoituksensa ennätysajassa, joten Lauri oli marssinut pesemään tyhjän ämpärin saappaat jaloissaan. Mies onnistui heti alkajaisiksi räiskäyttämään vedet treenisaappailleen ja yritti ensihädässä pyyhkiä suurimmat vedet hihaansa.

“Mun täytyy vielä kuivata ja rasvata nämä”, Lauri huikkasi Heidille matkalla satulahuoneeseen ja viittoi kohti saappaitaan. “Tuletko avuksi?”
Miehen kasvoilla kävi merkitsevä hymy, ennen kuin näköyhteys brunetteen katkesi oven suljeuduttua Laurin perässä. Ei kestänyt montaa sekuntia, kun ovi kävi uudemman kerran. Heidi nojasi selkänsä varustehuoneen ovea vasten ja kallisti päätään ihaillessaan kaappinsa alahyllyä tutkivaa Lauria. Ilkikurinen pilke silmäkulmassaan nainen pysyi paikallaan ja odotti, että etsintäretki päättyisi. Yhtäkkiä kevyttoppatakki tuntui tukahduttavan kuumalta hänen päällään.

Lauri tunsi Heidin katseen itsessään, mutta kumartui kaivamaan puhtaalta näyttävän pikkupyyhkeen kaappinsa hyllyltä.
“Onko sulla rasvaa jossain siinä lähellä?” mies kysyi pyyhkiessään saappaita ja vilkaisi nopeasti naista, jonka katse oli yllättävän intensiivinen. “Mä olen melko varma, että mun oma on trailerin varusteboksissa, koska en ole nähnyt sitä sitten kisojen.”
Laurin kasvoille kohosi pieni, kysyvä virne, kun mies suoristautui naisystävänsä eteen ja nakkasi pyyhkeen takaisin kaappiinsa.
“Saattaa ollakin. Mitäs mä siitä hyödyn, jos lainaan kallista nahkarasvaani sulle?” Heidi kysyi pitäen selkänsä ovea vasten itsepäisesti. Parkkipaikka oli hetki sitten ollut autio, mutta asiaan saattaisi tulla muutos hetkenä minä hyvänsä. Siihen saakka nainen kuitenkin aikoi ottaa hiljaisesta hetkestä kaiken haluamansa irti.


“Täytyykö sun tosiaan hyötyä siitä jotenkin?” Lauri ihmetteli ääneen kulmat liioitellusti kohonneina samalla, kun otti askeleen kohti Heidiä voidakseen kohottaa naisen leukaa. Tummat silmät tarkkailivat naisen ilmettä siihen asti, että miehen huulet ehtivät tämän huulille. Ja kun Heidi vastasi suudelmaan hetkeäkään epäröimättä, Laurin kädet ohjasivat naisen vaistomaisesti kaapin ovea vasten.
“Tietenkin”, Heidi mumisi huulia vasten, tuntien sähkön kulkevan suudelmasta niskaansa ja selkärankaa pitkin varpaisiin saakka. Oli hassua miten sellaiset arjen keskellä varastetut hetket toivat joka kerta mieleen ne ensimmäiset kerrat, kun he olivat suudelleet sillä tavalla. Kaapin ovi tuntui ainoalta vakaalta asialta sillä hetkellä. Heidi rypisti Laurin takin kauluksen sormiensa väliin vetäessään miestä lähemmäksi itseään melkein kuin olisi hukkunut ilman toista.
“Mmm-h”, Lauri murahti Heidin huulille hetkeä ennen kuin pakotti itsensä kauemmas niistä siltä varalta, että joku yksityishevosten omistajista pölähtäisi paikalle. Mies virnisti, haroi hiuksiaan ja huokaisi syvään.
“Pidä tuo ajatus - ja etsi se rasva.”
“Ilkeää”, Heidi mumisi hengästyneenä.

***

“Sauna on kohta valmis”, Lauri mutisi ääntään madaltaen keittiötasoon nojaavalle Heidille. Taloon oli laskeutunut hiljaisuus Sofian iltatoimien jäljiltä, eikä Lauri voinut vastustaa kiusausta kävellessään naisystävänsä vierelle vain siksi, että saattoi kurottaa kaksikolle viinilasit bruneten pään yläpuolelta.
“Otin vaihteeksi rieslingiä”, mies totesi kaivettuaan valkoviinipullon jääkaapista. Korkki rasahti auki ja Laurin kaadettua lasit puolilleen mies palautti täyden huomionsa takaisin Heidiin.
“Ihanaa”, Heidi huoahti värähtäen hieman toisen katseen alla. Jos hän oli tuntenut olonsa hieman väsyneeksi nukutettuaan Sofian hämärässä makuuhuoneessa, se karisi tummanruskeiden silmien edessä.
“Miten sä osaatkin olla noin pirun täydellinen mies”, Heidi sanoi virnistäen, siirtäen sitten Laurin otsalle karanneen hiussuortuvan takaisin järjestykseen muiden joukkoon.
"En osaakaan", Lauri vastasi hymyillen, nosti viinilasit tasolta ja ojensi toisen Heidille. "Kippis sille."

Puukiukaan lämpö oli Laurin mielestä ihan omassa luokassaan miehen asunnon sähkökiukaaseen verrattuna. Kiuaskivet sihisivät, kun mies kaatoi niille vettä ja nojautui sitten saunan seinää vasten. Laurin katse valui löylykauhasta Heidiin, jonka hiukset näyttivät saunan hämyisessä tunnelmavalaistuksessa lähes mustilta. Nainen vastasi katseeseen, onnellinen hymy viipyen huulillaan. Olisi luullut, että hän olisi jo tottunut viihdyttämään Lauria kotonaan, mutta tämän läsnäolo tuntui siitä huolimatta aina yhtä ilahduttavalta. Osasyy siihen oli varmasti se, etteivät he asuneet yhdessä tai edes nähneet joinain viikkoina muutamaa kertaa enempää. Molempien kiireinen työelämä ja omalta osaltaan myös arki pienen lapsen kanssa vei välillä tunnit vuorokaudesta vähän liiankin tehokkaasti.

“Mitä sä mietit?” Heidi kysyi ja käänsi päätään niin, että hänen hiuksensa liukuivat toisen olkapään yli.
“Sitä, piditkö sä kiinni siitä ajatuksesta”, Lauri myönsi rehellisesti ja antoi nykivän suupielensä levitä virneeseen. Tummien silmien katse ei arastellut miehen katsoessa Heidiä samalla, kun kädet liukuivat naisen kuumalle iholle.
“Hmm”, Heidi mumahti ja värähti kosketuksesta, vaikka saunassa oli yli 70 astetta lämmintä. Hänen ei tarvinnut arvella mikä ajatus toisen sanojen takana oli, sillä Laurin virnistely paljasti kaiken oleellisen. Heidin mahanpohjassa tuntui miellyttävää kihelmöintiä naisen siirtyessä lähemmäksi rakastaan. Vaikka hän kuinka yritti pitää omat kasvonsa peruslukemilla, tyytyväinen virne pyrki melkein väkisin esille.
“Mulla ei ole harmaintakaan aavistusta mistä ajatuksesta sä höpötät”, Heidi valehteli ja painoi lyhyen suudelman Laurin huulille.
"En usko", Lauri mutisi bruneten huulille vetäessään tämän lähemmäs. Lämpötila tuntui jatkavan nousuaan, kun mies sai lukittua Heidin syleilyynsä ja vaatia tältä rehellistä vastausta.

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz & Livin' Las Vegaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : VRL-01725
Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 527

Isabella S. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ruunaanmalja - Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 3 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa