Malttamista

Jessellä ei ollut hammasharjaa. Jessellä ei myöskään varmasti ollut mitään käsitystä, miksi mä halusin sellaisen nyt, kun olin viimeksikin pärjännyt ilman. Toisaalta, ei ollut minullakaan.

Jessen haroessa hiuksiaan mä tajusin miehen ilmeestä, että se ajatteli hammasharjan olevan tekosyy. Oliko se? Mä olisin halunnut jäädä Jessen viereen, koska olin viihtynyt miehen vieressä viimeksikin, mutta kiitos treffiajatuksen, malttaminen tuntui vielä tärkeämmältä. Ja koska mun itsehillintä oli kadota kuin tuhka tuuleen aina vihreisiin silmiin katsoessani, mun oli parempi pyöriä ensi yö omassa sängyssäni.

"Mä.. Lähden", mumahtelin turhautuneena ulosantiini, joka oli tasoa onneton. Vedin kengät jalkaani ja kietouduin takkiini arpoen hetken, olisinko vuoden kusipää kävellessäni ovesta sellaisen tilanteen jälkeen. Se palkinto oli todennäköisesti jo tulossa toisesta osoitteesta, enkä mä halunnut sitä Jesseltäkin.

"Nähdään", mutisin hiljaa astuen lähemmäs. "Mä tuon hammasharjan mukanani seuraavalla kerralla."
Hymynkare kiipesi suupieliini ja mä aloin taas olla oma itseni. Ja koska mä halusin pyyhkiä oudon ilmeen pois seinään nojaavan miehen kasvoilta, mä nostin kädet sen käsivarsille ja kurottauduin painamaan huulet sen huulille.

Matilda puki ulkovaatteet ylleen enkä minä oikein voinut naista estääkään.

Hymyilin hieman tämän hammasharja-kommentille ja olin sanomassa jotain nasevaa takaisin, mutten ehtinyt, sillä Matilda käveli luokseni ja suuteli minua enkä minä voinut olla vastaamatta siihen.

Vedin hitaasti käteni taskuista ja nostin ne Matildan poskille, jonka jälkeen hitaasti liu'utin käteni naisen harteille. Virnistin naisen huulia vasten ja hellästi työnsin naisen hieman kauemmas.

"No niin, meneppäs jo. Vanhus tarvitsee unta. Ilmoittele niistä vuoroista sitten", lausuin hymyillen.