Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Yhtenä iltana | Rasmus A.

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Siirry alas

jusmus - Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 4 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti  Rasmus A. 05.09.21 17:48

Kallan ja Pariisin välissä
2. syyskuuta 2021 #pariseventingweek

Pariisin kansainvälisiin kenttäkilpailuihin on lähdössä puoli kylää, vähän niin kuin jollekin omituiselle luokkaretkelle. Sherman, O. Käkiharju, Cecilia Blankley ja Merikanto hevosineen ovat mukana, samoin kuin mun pahin kilpakumppanini Jesse Aro. Mä olen rohkeasti ilmoittanut Branin kahden tähden luokkaan siitä huolimatta, että sekä este- että maastoradat saattavat olla vähän hankalampia kuin kotona, mikä tarkoittaa sitä, ettei me teoriassa Jessen kanssa kilpailla taaskaan samoissa palkinnoista, mutta henkisellä tasolla mä kilpailen Jessen kanssa hamaan loppuun asti.

Mun, Josefinan, Jemiinan, Marc Di Bianchin ja neljän hevosen sekalainen seurakunta aloittaa matkan kohti Ranskaa jo ennen viikonloppua, jotta hevoset ehtivät palautua matkasta maanantaiksi, jolloin koulukokeet alkavat. Matka Kallasta satamaan on paljon vähemmän kiusallinen ja keskustelu paljon vähemmän jähmeää kuin mä olin olettanut. Marcilla ja mulla riittää keskusteltavaa, sillä se on ottanut sitten viime näkemän vaivoikseen Cavan, ja Jemiina on tapansa mukaan puhelias ja positiivinen. Kaikkia meitä neljää matkalaista yhdistää se, ettei me oikeastaan omisteta tämänhetkisiä ykköshevosiamme: en mä Brania, eikä Josefina Pikiä tai Marc kuulemma mitään hevosta. Jemiinalla on mukana kaksi ratsua, jotka saisivat (ja varmaan vielä saavatkin) Isabellan sulkemaan silmänsä kauhusta värityksellään ja joita hän ratsastaa sillä välin kun odottelee oman varsansa kasvua. Kokemuksesta mä tiedän, että se on sama kuin istuisi odottamassa maalin kuivumista.

Vaikka matka ei siis ole silkkaa kärsimystä alusta Helsinkiin, tuntuu silti vapauttavalta, kun me laivaan ajettuamme jaetaan hevostentsekkausvuorot ja hajaannutaan omiin hytteihimme. Parin neliön ruskeaseinäinen koppi tuskin on sama kuin edellisellä lahden ylittävällä matkallamme, tai sitä edellisellä, mutta jotenkin se tuntuu tutulta, vähän kotoisaltakin. Mä kaadun sängylle selälleni ja huokaisen.

”Toivottavasti kisa menee hyvin, ettei tullut lähdettyä tänne saakka ihan tyhjän päiten”, mä huokaan.
”Kävi miten kävi, ainakin loppuviikko saadaan lomailla Pariisissa”, Josefina toteaa viisaasti ja istuu mun viereen. Mä kierrän käteni sen lantion ympärille.
”Eihän me mennä mihinkään museoon? Kenttäratsastuksen katsomisessa on mulle riittävästi taidetta.”
”Ei mennä”, Josefina lupaa. ”Mutta nyt me kyllä voitaisiin mennä syömään.”

Munkin maha kurnii, joten mä kannatan ajatusta ja Josefina vetää mut sängyltä ylös. Me arvotaan hetki buffetin ja bistron välillä, mutta lopulta mä totean olevani niin nälkäinen, että joutuisin tilaamaan bistrosta kuusi annosta, joten me suunnataan buffetiin. Osa pöydissä istuvista matkalaisista näyttää etäisesti tutulla, mutta koska kenelläkään ei ole ratsastusvaatteita yllään, mä en osaa tarkalleen sanoa kuinka moni jakaa meidän kanssa myös lopullisen määränpään.

”Otatko viiniä?” Josefina tiedustelee juomapöydän kohdalla, kun me ollaan ensin napattu nurkkapöytä ja kannettu sinne muutamat lautaselliset ruokaa.
”Ehkä vähän, kerta tässä lomalla ollaan”, mä hymähdän. Josefina laskee meille molemmille lasilliset sellaisesta juoma-automaatista, jollaisesta saa hotelleissa yleensä mehua, ja maistaa omastaan. Se kohauttaa hartioitaan ja ojentaa mulle toisen lasin. ”Aika erikoinen.”

Me istuudutaan pöytään ja mä kohotan lasiani. ”Kippis.”
Josefina hymyilee mua vastapäätä. ”Mille?”
”Pariisille”, mä päätän keksimättä mitään sen jännittävämpää. Ehkä kaupunki antaisi meille hyviä kisatuloksia, jos me siltä riittävän kauniisti pyydettäisiin.
”Pariisille”, Josefina toistaa, ja me nostetaan etikkaisenmakuiset, Saksassa alle euron litrahintaan myytävät valkoviinimaljat.


Viimeinen muokkaaja, Rasmus A. pvm 12.09.21 16:58, muokattu 1 kertaa

_________________
Bran - tilannekatsaus
Rasmus A.
Rasmus A.
Hevosenomistaja

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 402

Jemiina R., Jusu R., Matilda T., Ava P., Anton S., Louna R. and Marc Di B. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

jusmus - Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 4 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti  Rasmus A. 12.09.21 16:57

Katsomossa
12. syyskuuta 2021 #pariseventingweek #jusmus

Sunnuntaina Pariisi kylpee auringossa ja lämpötila kohoaa hellelukemiin. Kaupunki ei tiedä syksystä vielä mitään: ruusut kukkivat tuuheina ja kirkkaanvärisinä ja ilmassa ei ole häivähdystäkään pohjoistuulen viileydestä. Tuntuu kuin heinäkuu olisi palannut, tai ehkä se ei täällä ole koskaan oikeastaan loppunutkaan.

Me istutaan Josefinan kanssa katsomossa patonkien ja tuoremehupullojen kanssa ja seurataan neljän tähden luokan rataestekoetta. Kolmessa tähdessä Anna Sare Epin kanssa on pitänyt tuttujen ratsastajien lippua korkealla voittamalla luokan hiuksenhienolla marginaalilla, ja kenttäviikon pääluokassa ainakin Käkiharjulla ja Merikannolla on tilaisuus tehdä sama.

Luokan aloittava Merikanto nostaakin riman korkealle painaltamalla Vargazillaan nopeaan nollaan.
”Hieno rata”, Josefina kehuu. ”Muiden pitää mennä kovaa, jos tuon ajan meinaa päihittää.”
”On kyllä hieno hevonen”, munkin on jälleen kerran todettava, kun isokokoinen kimo maalilinjan ylityksen jälkeen ravaa pois areenalta sen näköisenä, että se voisi jatkaa hyppäämistä vaikka koko päivän.

Osa hevosista on sen sijaan jo selvästi väsyneitä intensiivisen ja helteisen viikon jäljiltä. Osalla se näkyy löysänä laukkana ja matalina hyppyinä, osalla keskittymiskyvyttömyytenä ja virhearviointeina. Alexiina Centerin ratsu ottaa harmilliset kolme puomia, ja erittäin komeaa tummanpuhuvaa oria ratsastava Sarasto joutuu tyytymään puomiin ja yhteen aikavirheeseen.

”Kenttäratsastus on kyllä niin pienestä kiinni”, mä huokaan, kun Italian lipun alla ratsastava Skeates saa sujuvasta radasta huolimatta yhden aikavirheen, joka myöhemmin maksaa miehelle voiton.
”On, ja jännittävä laji”, Josefina hymyilee. ”Kohtako sä alat kokonaan kenttäratsastajaksi? Varokin sitten ikinä kaatumasta maastossa.”
”Katsotaan kuinka käy”, mä virnistän takaisin. ”Molempi parempi. Rataesteissäkin on oma eleganssinsa.”
”Ehkä mäkin vielä jossain vaiheessa starttaan kotikisoissa taas kenttää”, Josefina miettii, ja mä tietysti kannustan: Piki on luonnonlahjakkuus liki kaikessa mihin ryhtyykään, ja kokemusta kolmen osakokeen lajista saa tietysti vain kisaamalla.

”Jos aikoisi keskittyä nimenomaan kenttään, ulkomaille pitäisi kyllä lähteä myös talveksi”, mä pohdin ääneen hollantilaisratsastajan rataa seuratessani. ”Kun ei kotona pääse hyppäämään ulkona talvella ja maastoilukin onnistuu neljännesosan vuodesta vähän niin ja näin, niin jättäähän se vähän takamatkalle.”

”No aika vähän, Branin viimeaikaisista suorituksista päätellen”, Josefina naurahtaa. ”Vaikka onhan se totta. Saksaako sä olet miettinyt? Pomo varmaan ottaisi sut mielellään sinne talveksikin.”

”En mä ole tosissani miettinyt oikeastaan mitään. Ei me nyt voida kuitenkaan lähteä, sullahan on koulu ja kaikki kesken”, mä ohitan asian olankohautuksella. ”Ehkä sitten sen jälkeen, mistäs sitä tietää.”

Tietysti on valehtelua väittää, ettenkö mä olisi jo kuvitellut itseäni Riesenbeckin leutoon ja sateiseen talveen, joka mahdollistaisi täysipainoisen treenaamisen myös marraskuun pimeydessä Keski-Euroopan huippulaatuisilla radoilla. Sieltä olisi lyhyt matka ammattimaiseen kenttävalmennukseen, ja kisakausi merkittävästi pidempi kuin mun neljän, viiden kenttäkisan kausi Suomessa on. Mutta mä tiedän realiteetit, taas ja edelleen, ja ne pitävät mut Suomessa tämänkin talven, ja sitä seuraavan, ja varmaan sitäkin seuraavan.

Hiljaisuus on jotenkin puolittainen, niin kuin Josefina olisi hengittänyt sisään sanoakseen jotain, mutta lause ei koskaan ala, enkä mä kysy.

_________________
Bran - tilannekatsaus
Rasmus A.
Rasmus A.
Hevosenomistaja

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 402

Isabella S., Jemiina R., Jusu R., Matilda T., Ava P. and Marc Di B. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

jusmus - Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 4 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti  Rasmus A. 30.10.21 10:08

Halloween
30. lokakuuta 2021 #jusmus #disneyhalloween
Kirjoitettu yhdessä @Jusu R. kanssa


Vastoin tapojaan Rasmus on saapunut Jusun kanssa halloweenjuhliin. Ne järjestetään valtavassa vanhassa tiilitehtaassa, ja kaikki sopii juhlien teemaan viimeistä yksityiskohtaa myöten - jopa Rasmuksen oluttuopin reunalla roikkuu pieni ihmisluuranko. Reyesit ja Raynott ovat nähneet valtavasti vaivaa yhden illan takia, mitä Rasmus ei voi olla ihmettelemättä, mutta on kuitenkin viihtynyt paremmin kuin uskoikaan. Suurinta osaa ihmisistä hän ei ole koskaan nähnytkään, minkä ansiosta massaan sulautuminen on sujunut vaivattomasti, vaikka tanssilattialle Rasmusta ei saa.

Rasmus ei ole Disney-tietäjä, mutta on Jusun suosiollisella avustuksella osannut valita itselleen Robin Hoodin vihreän paidan ja sulkahatun, ja selkäpuolella hänellä roikkuu viinessä muutama muovinuoli. Vaikka Disneyn Robin Hood on kuulemma kettu, Rasmuksen asukokonaisuuteen ei kuulu turkkia eikä häntää, mutta ainakaan järjestäjätaho ei ole heittänyt Rasmusta ulos pukukoodin rikkomisen vuoksi.

Jusu on pukeutunut Auroraksi (joka on, kuten Jusu oli Rasmukselle aiemmin kärsivällisesti selittänyt, itse Prinsessa Ruusunen) ja näyttää Rasmuksen mielestä upealta tarkoituksenmukaisen resuisesta asusta huolimatta. Hän seuraa katseellaan, kuinka Jusu saa tiskiltä korkeaan lasiin kaadetun verenpunaisen drinkin ja luovii sitten väenpaljouden läpi kohti nurkkapöytää, jonka luona Rasmus seisoskelee.

*

Repaleiset helmat hipelöivät Jusun sääriä, kun hän liihottelee (no — siltä se tuntuu, kun liikkuu ohuen udun halki; jossakin on miedosti tuprutteleva savukone, joka tuottaa vanhaan tehdashalliin sumuisen tunnelman) lattian halki mielitiettynsä luokse. Josefina on juhlatuulella. Miten voisi olla olematta? Miljöö on upea, väkijoukossa sopivasti tuttuja jottei tarvitse jännittää yksinjäämistä ja pienen hetken verran saa olla joku muu. Ei kuitenkaan liiaksi joku muu, Jusu ajattelee väläyttäessään hymyn Rasmukselle, jonka seuraan liittyy.

"Hei! Haluatko maistaa?" Ruususeksi pukeutunut Rosengård kysyy ja tarjoaa juomaansa Robin Hoodille. "Siinä on… karpaloa ja jotakin. Enpäs muistakaan enää."

Kello lähestyy puolta yötä. Heitä kumpaakaan näkee harvoin ihmisten ilmoilla siihen aikaan tai muutenkaan, ellei oteta lukuun talliympäristöjä. Hevosten ilmoillahan silloinkin oikeastaan ollaan. Tuntuu siis erityiseltä, ja Jusu sipaisee pienen pyöreän pöydän toisella puolella seisovan puolisonsa sormia saadessaan lasinsa takaisin ja hymyilee kohottaessaan sitä huulilleen.

"Mua kiinnostaa noi kierreportaat", klipsipidennyksillä lisää Ruususmaista volyymia hiuksiinsa hankkinut nainen tunnustaa sitten ja pohdiskelee ääneen: "Saakohan tonne ylös kavuta?"


*

Jusun drinkki muistuttaa Rasmusta etäisesti nuoruusvuosien taskulämpiminä nautituista karpalolonkeroista, mutta on raikkaampaa, kirpeämpää ja kylmempää. Hän on kuitenkin oikein tyytyväinen omaan juomavalintaansa ja hörppää kaljasta Jusun esimerkkiä seuraten. Vaikka he saapuivat juhliin taktisesti hieman myöhässä, on tiilitehtaan uumenissa vierähtänyt jo useampi tunti ja Rasmus tuntee olonsa hilpeäksi. Niin kovasta humalasta ei ole kyse, että Rasmus tällä kertaa oksentaisi kenenkään laukkuun narikassa, mutta aivan arkiseksikaan hän ei uskaltaisi olotilaansa kuvailla. Tuskin niin kuvailisi omaansa Jusukaan, joka on jo kääntynyt tarkastelemaan juhlatilan nurkkaa.

Rasmus tiirailee Jusun katseen suuntaan, missä kapeat, jyrkät kierreportaat nousevat ylös pimeyteen. Portaita ei ole valaistu, mutta niiden juurella ei toisaalta ole “pääsy kielletty” -kylttiäkään.

“Eiköhän saa”, Rasmus sanoo rohkeasti. “Tai jos ei saa, niin varmaan Jonathan taklaa meidät matkalla.”

“Käydään kokeilemassa”, Jusu päättää ja virnistää Rasmukselle. Portaiden juurella Rasmus katsahtaa ylöspäin, mutta tasanteella ei edelleenkään näy liikettä eikä valoa. Tuskinpa siellä mitään olisi, mutta ehkäpä he saisivat siellä hetken kahden kauempana melusta ja ihmisvilinästä.

“Naiset ensin”, Rasmus sanoo jalomielisesti ja viittaa kädellään kohti portaita.

*

"Mikä herrasmies ryöväriksi", Josefina Ruusunen naurahtaa Rasmus Hoodille ennen kuin pujahtaa hänen edelleen ja johdattaa kaksikon omille – ken ties kielletyille – teille.

Jusu vilkaisee taaksejäävää juhlaväkeä oman ja Rasmuksen olkien yli mietoa jännitystä potien, mutta kaikeksi onneksi kukaan ei vaikuta huomaavan heitä. Ainakaan kukaan ei karju heille pysähtymiskäskyä. Vikkelät askeleet siivittävät Jusun ylätasanteelle. Siellä aukeaa parvi, jolta pystyy tarkkailemaan alhaalla juhlivaa väkeä kenenkään huomaamatta. Jusu nojaa kevyesti kaiteeseen, ja pian Rasmus asettuu hänen viereensä. Kylki kyljessä naamiaisasuiset nuoret katselevat monenkirjavia juhlijoita ja kehuvat kekseliäimpiä, panostetuimpia ja yllättävimpiä asuja sekä kinastelevat muutaman juhlijan hahmohenkilöllisyydestä; mahtavatko olla Disneyn tuotantoa ensinkään.

"Anton on tosi vakuuttava Elsa", Josefina sanoo lähes vakavana ja tirskahtaa. "Ja katso nyt Jonnya! Mikä kaunotar."
"Mutta Ruusunen on kaunein kaikista", Rasmus kommentoi ja kirvoittaa naurunhelähdyksen.
"Kiitos. Imartelevaa päihittää Anton ja Jonathan kauneudessa", Josefina hymähtää, mutta vetäytyy hieman syrjempään kaiteen tuntumasta ja nykäisee pyytävästi Rasmusta mukaansa.

Nuoliviinestä pilkottavat kepakot heilahtavat, kun Jusu kietoo kätensä puolisonsa niskaan ja suutelee tätä.

Kuin taikaiskusta ennestään hämärä tila muuttuu sysipimeäksi valojen sammuessa koko tiilitehtaasta. Kello kumisee keskiyötä.

*

“Mitä ihmettä”, Rasmus suhisee ja tarraa Jusuun aivan kuin parven lattia voisi yhtäkkiä kadota heidän jalkojensa alta, kun sitä ei näe. Alhaalta kuuluu muutama säikähtänyt kirkaisu ja sitten vilkasta puheensorinaa, joka kuulostaa entistä kovaäänisemmältä, kun sen pääosin peittänyt musiikki on yhtäkkiä vaiennut.

“Kuuluukohan tämä ohjelmaan?” Jusun kirkas ääni kysyy. “Vai menikö sähköt?”

“Ellei Sarah aio pitää astetta dramaattisempaa puhetta, niin veikkaan jälkimmäistä”, Rasmus arvelee. “Odotellaanko täällä?”

“Ehkä turvallisempaa niin”, Jusu hymähtää. Rasmus hellittää otettaan Jusun lanteilta ja astuu varovasti hieman lähemmäs kaidetta. Pimeässä loistavat koristeet ja suurten ikkunoiden takaa paistava kuunsirppi valaisevat vanhaa tehdasta sen verran, että rakennuksen ja ihmisjoukon muodot erottuvat mitenkuten, samoin kuin Jusun silmät siinä käsivarrenmitan päässä.

Minuutit kuluvat eikä valoja näy eikä kuulu sen enempää kuin illan emännän veretseisauttavaa puhettakaan. Alhaalla osa vieraista alkaa liikehdinnästä päätellen siirtyä ulos odottamaan sähköjen palaamista, ja Rasmus alkaa tähyillä portaisiin päin.

“Pitäisikö meidän kuitenkin yrittää könytä nuo portaat takaisin alas?” Rasmus ehdottaa. “Mun lasi on ainakin jo tyhjä, ja jos tässä kestää vielä vaikka kuinka kauan.”

“Mennään varovasti”, Jusu myöntyy ja lähtee pienin askelin liikkeelle kohti portaikkoa. Rasmus seuraa perässä, ja kaikki sujuu hyvin muutaman askeleen verran, mutta sitten Rasmuksen jalka törmää johonkin kovaan. Hän menettää tasapainonsa ja kaatuu päistikkaa kohti maata, mutta saa viime hetkellä toisen jalkansa allensa ja päätyy jonkinlaiseen kivuliaaseen puoliseisovaan asentoon.

*

Tilanne vaatii varovaisia liikkeitä. Jusu astelee harkitsevasti eteenpäin kohti parvelta alasvieviä portaita, haluamatta kompuroida päistikkaa niitä alas huonon näkyvyyden seurauksena. Hänen kätensä tavoittaa portaiden kaiteen ja jalka on tapailemassa ensimmäistä askelmaa, kun Rasmus yhtäkkiä henkäisee hänen selkänsä takana ja sanoo:
"Odota vähän…"
"Okei", Jusu äännähtää kuuliaisesti ja kääntyy puolisonsa puoleen.

Valojen syttyessä Josefinan sydän on vähällä seisahtua, ja sitten se kiipeää kurkkuun ja tuo yllättyneen liikutuksen mukanaan. Sirot sormet kohoavat suun eteen ja Jusu vetää terävästi henkeä nähdessään Rasmuksen katselevan häntä polvistuneena ja silmät liikutuksesta (tai kivusta, mutta hei, sellainen mahdollisuus ei kerta kaikkiaan käy kosintaa kuukausitolkulla odotelleen naisen mielessä) vetistäen. Hyvä tavaton!

"Voi Rasmus", Josefina henkäisee ja laskee kädet ristiin rintakehälleen. Ilo ja jännitys ja jokin outo sivumaku sinkoilevat koko kehossa. "Mä en – en yhtään osannut odottaa että sä kosisit tänään – tai ollenkaan koskaan – oi."

Jusu hillitsee vaivoin itsensä, vaikenee ja jää odottamaan suureen hetkeen soveltuvaa suurta puhetta ja sitäkin suurempaa kysymystä.

*

Rasmuksen veret seisahtuvat hänen suoniinsa, kun valot räpsähtävät päälle ja tilanne valkeaa hänelle. Siinä hän roikkuu yhden polven varassa avovaimonsa edessä, joka on nopeaälyisenä ihmisenä tehnyt tilanteesta heti tulkintansa. Jusun ilme on yllättynyt, mutta valtavan ilahtunut ja, kuten Rasmus hetken kuluttua kauhukseen tajuaa, odottava.

Rasmus räpäyttää silmiään hitaasti.

“Enhän mä -”, hän aloittaa hämmentyneenä, mutta lause muuttaa suuntaa kesken kaiken. “- Tai siis, tietenkin, jossain vaiheessa...”

Rasmus kohottautuu nojaamaan kättään polveensa ja keventää vähän painoaan toiselta, siltä maahan kopsahtaneelta, jota kivistää niin, että Rasmuksen silmissä sinkoaa muutama salama. Hän ei kuitenkaan uskalla nousta ylös ja kertoa yksinkertaisesti kompastuneensa, sillä kaikista vähiten hän haluaa aiheuttaa Jusulle pettymyksen, ja niinpä hän hymyilee Jusulle varovaisen pöllämystyneenä.

“No, mitäs sanot?” Rasmus töksäyttää. Hänellä ei ole aavistustakaan, miten kosinta pitää hoitaa - eihän hän ole koskaan aikaisemmin kokeillut - mutta hän on aika varma, että ei ainakaan näin.


No, mitä Jusu sanoo? Lue seuraava osa Jusun päiväkirjasta!

_________________
Bran - tilannekatsaus
Rasmus A.
Rasmus A.
Hevosenomistaja

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 402

Isabella S., Ellie von B., Inna P., Sarah R., Anton S., Louna R. and Maarit V. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

jusmus - Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 4 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti  Rasmus A. 04.12.21 22:42



Adventtikalenteri 2021
Josefinan & Rasmuksen tie jouluun

Toinen adventti:
Juhlaviikko
1.-5. joulukuuta
Kirjoitettu yhdessä @Jusu R. kanssa

Joen huulet on sinetöity (1.12.)
"So — what's new?" kylään pölähtänyt Joachim kysyy asetuttuaan joemaisella tehokkuudella kodiksi (tavaroita lojuu jo siellä täällä, vaikka mies on hädin tuskin ehtinyt astua eteistä peremmälle).

Sitten he keskustelevat hyvän tovin siitä, kuinka juuri mikään ei ole muuttunut. Työt, hevoset, opinnot – samaa vanhaa, vaikka ensiksi mainittu yritysmuotoon paketoituna. Jutellessaan kolmikko syö pastaa, jota edes Joe ei kehu vuolaasti; Josefina ei vieläkään ole maaginen kokki, vaikkei sentään enää samalla tavalla uusavuton kuin Kallaan muuttaessaan. Ruokajuomaksi valittu valkoviini sen sijaan kyllä todetaan hyväksi.

"Oh, and we got engaged on Halloween", Rasmus muistaa aterian lopuksi sanoa.
"EnGAGED on HalloWEEN? And you're only telling me now!" Joe rääkäisee niin että Josefina säikähtää.
"We haven't told almost anyone", nainen kiirehtii sanomaan. "My parents don't know yet."
"Oh", Joe sanoo ymmärtäväisesti. "They still hate Rasmus?"
"No, they don't –"
"My lips are sealed", Joe vannoo. "I can keep a secret. Now – how did it happen?"

#pikkarit2021 (3.12.)

Joachim on saanut poikkeusluvan osallistua Auburnin ja Purtsien pikkareille perjantaina. Mies ei ole pysyä pöksyissään kuullessaan, että hän pääsee kokemaan Kunnolliset Suomalaiset Pikkujoulut. Rasmuksesta tosin tuntuu, että Joella saattaa olla väärä käsitys juhlan luonteesta: tiedossa on leikkimielistä kisailua hevosten kanssa ratsut vaihtoon -hengessä sen sijaan, että pikkujouluissa tanssittaisiin kansantanhuja pöydillä itse joulupukin kanssa, niin kuin Joachimin puheista voisi kenties päätellä.

“So when are we gonna party? I mean, properly?” Joe kyselee hämmentyneenä, kun Rasmus kertoo, että viskipulloa ei tarvitse pakata tallille mukaan.
“Tomorrow”, Josefina lupaa. “There’s a gala evening and Rasmus is going to get some awards, so save your drinks for that.”
“I see”, Joe nyökyttelee ja vinkkaa Rasmukselle silmää laskien viskipullon suurieleisesti keskelle keittiön pöytää.

Pikkujoulukisailuissa Joe saa ratsastettavakseen kauniin ja kiltin Armin, Josefina ryhdikkään Andren, ja Matilda joutuu luovuttamaan ratsunsa Rasmukselle. Joukkuejako aiheuttaa ryhmässä hilpeyttä.

"Kumma. Olisi voinut luulla, että Joe on Kommandoissa", Josefina sanoo vakavan kuuloisena ja saa Rasmuksen nauraa tyrskähtämään yllätettynä: hänen puolisonsa harvoin astuu sellaiselle vitsiväylälle.

“What a beauty”, Joachim kommentoi Armia ja näyttää jo mietiskelevän, pitäisikö ehdottaa pomolle, että bisnestä laajennettaisiin kouluhevostenkin suuntaan.

Josefina tuskastelee hieman oman ratsunsa kanssa. Se tuntuu verryttelyn alkaessa vahvalta ja heittää takaosaansa pariin kertaan, kun ratsastajan avut eivät ole sen mieleen.

Rasmus on onnellisessa asemassa, sillä kenttäratsastajana hän saa ratsukseen estehevosen. Kuumaluonteinen ja kipakka Sipsi on hevonen hänen makuunsa, vaikka kouluratsastus ei ole heistä kummankaan juttu. Kun Sipsi jännittyy, helpon B:n tehtävät alkavat äkkiä tuntua kummallisen haastavilta. Rasmus kuitenkin luottaa siihen, että hän onnistuu tuomaan joukkueelleen edes jokusen pisteen. Muussa tapauksessa Viivi, joka on heidän Brasialaiset-joukkeestaan varmasti kilpailuhenkisin, saattaisi ratsastaa Maralla hänen päältään.

jusmus - Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 4 Andre
Andren paras askeleenpidennys osui tietysti verryttelyyn.

Juhlan tuntua (4.12.)

"So that's the level of fancy we're going for", Joachim toteaa vislattuaan, kun kampaajalla ja meikattavana käynyt Josefina astelee olohuoneeseen – nyt iltapuku yllään. "Rasmus, you lucky dog. Congrats on the engagement. And Josie, what's wrong with you? For fuck's sake, could've gotten just about anyone, but you chose that guy."

Rasmus irvistää Joelle, Josefina pyöräyttää silmiään ja suukottaa puolisonsa poskea. Joachim vinkkaa silmää ja sinkauttaa lentosuukon Rasmukselle.

"You know I'm joking. Love you – and you're totally hot", Joe sanoo läiskäyttäessään Rasmuksen olkaa. "Now – let's get going, shall we?"

Kalla Cupin gaala on alkamaisillaan. Jäisenväriseen silkkimekkoon solahtanut Josefina toivoo asunsa herättävän gaalassakin hyväksyntää; Rasmus puolestaan toivoo, ettei Cup-menestyksestään palkittavilta odoteta puheen pitämistä ja ettei hän kompuroi, jos pitää nousta paikalta ja astella juhlaväen eteen noutamaan palkintoja; ja Joachim odottaa vain hauskaa iltaa ja hyviä pippaloita.

Palkintoja (4.12.)

Palkinnot jaetaan illallisen jälkeen. Hyvä ruoka ja hyvä viini ovat saaneet Rasmuksen rentoutumaan, ja hän selviää omien pystiensä ja ruusukkeidensa hausta moitteetta siitä huolimatta, että joutuu tekemään sen kahdesti. Sekä Jesse Aron että Matildan ja Anton Seljanvaaran kanssa Rasmus vaihtaa jämäkän asialliset kädenpuristukset ja onnittelut. Puhetta hän ei sentään joudu väkisin pitämään, vaikka Verneri Kaajapuro mikrofonia tarjoaakin.

“I was waiting for your speech”, Joe motkottaa, kun Kalla CUP -pystit on jaettu ja Alma Koskela köpöttää esiin jakamaan PRO-rankingin palkintoja.
“That makes one of us here”, Rasmus ravistaa päätään.

Rasmus kiertää kätensä Josefinan lantion ympärille, ja Josefina painaa hetkeksi päänsä hänen olkaansa vasten.
“Paljon onnea”, Josefina sanoo. “Mä olen susta niin ylpeä.”

Rasmus tietää, että Josefina jos joku todella tarkoittaa sitä. Josefina itsekin olisi vuorenvarmasti ollut palkinnoilla ilman alkuvuoden loukkaantumista, mutta sen takia hänen osanaan on neljäs sija tämänvuotisessa rankingissa. Josefinaa se ei taatusti haittaa, mutta Rasmuksen mielestä olisi ollut mukava päästä juhlistamaan jälleen yhdessä.
“Ensi vuonna voitetaan molemmat. Silloin mäkin voin pitää puheen”, Rasmus päättää, ja Josefina nyökäyttää tirskahtaen päätään.

Joe on lörppäsuu (4.12.)
Ilta on kaiken kaikkiaan loistokas. Pukueleganssia, laadukkaita viinejä eikä liiaksi puisevia puheita, ja kaupan päälle mukavaa seuraa. Rasmus viihtyy ja arvelee Josefinankin, joka parhaillaan säteilee kauempana Heidin ja Laurin seurassa, viihtyvän.

Joachimkin viihtyy ja näyttää hämmästyttävän tyylikkäältä puvussaan.

"Drinks?"
"Sure."

Miehet lähtevät tiskille.

"This is your night", Joe naurahtaa yhtäkkiä. "Awards, money, youth, fame — and you're getting married to that! You'd better remember this night!"

Rasmus irvistää; ei ystävänsä sanoille, vaan äänenvoimakkuudelle. Katseita kääntyilee.

"Should've known not to trust you with a secret", Rasmus sihahtaa kuivasti.
"That's unfair. I keep plenty of juicy secrets. You just don't know about them."

Kilpakumppanit (5.12.)
Vähän puolenyön jälkeen Rasmus osuu tiskille yhtä aikaa Matildan kanssa. Josefinalla ja Joella on kauempana pöydässä juttu kesken, ja Rasmus on lähetetty noutamaan kaikille kolmelle uudet viinilasilliset - Josefinalle valkoviiniä, Rasmukselle punaista ja Joelle kuohuvaa. Hän asettuu tiskille vapaaseen väliin ja huomaa vasta sitten, että on kiilannut Matildan ja Sarahin väliin. Sarah on syventynyt keskustelemaan Rasmukselle tuntemattoman miehen kanssa, joten Rasmus kääntyy Matildan puoleen.

”Onnittelut mestarille”, hiukan hiprakkainen Rasmus sanoo juhlallisesti ja tekee pienen kumarrusliikkeen.  
Matilda siristää silmiään, mutta nyökäyttää sitten päätään. ”Kiitos. Hyvä kilpailu.”
”Ehdottomasti, eipähän mennyt liian helpoksi”, Rasmus toteaa. ”Ja sentään onnistuin voittamaan Jessen, niin ei yksi pariskunta vienyt koko pottia ja jättänyt mua aivan puille paljaille.”

Matilda on napannut esterankingin voiton alle kahden pisteen erolla Rasmuksen nenän edestä. Vaikka kenttäratsastus on Rasmuksen ykköslaji Kalla Cupissa ja kenttärankingin ykkössija riittää hänelle mainiosti, olisi tuplavoitto tietysti kelvannut sekin.

”Ehkäpä ensi vuonna”, Matilda sanoo ehkä hivenen kitkerästi, mutta Rasmus ei siitä välitä. Hän tähyää baarimikon perään, mutta näyttää siltä, että he joutuvat odottamaan vuoroaan vielä hetken – huvila on täynnä janoista juhlakansaa.

”Kerran lapsena mä itkin varmaan viikon, kun en voittanut pikkuponien SM-kisoja”, Rasmus kertoo. ”Lähdin johdossa viimeiselle kierrokselle ja otin sieltä neljä puomia alas. Kokonaiskisassa me oltiin silti kolmansia, mutta eipä se paljon lämmittänyt. Siellä mä pyyhin kyyneliä palkintojenjaossa ja Hevoshullun haastattelussa sanoin, että saatan lopettaa koko ratsastuksen siihen paikkaan. Ne tietysti painoi sen lehteen ja pisti viereen kuvankin mun punaisenkirjavasta naamasta.”

Matilda katsoo Rasmusta kulmakarvat koholla. ”Öh, okei.”
”Se juttu taitaa vieläkin olla jossain porukoilla tallessa”, Rasmus miettii. ”Mun viis minuuttia julkisuudessa.”
”Sen mä haluaisin lukea”, Matilda sanoo hitaasti.

Rasmus ei ehdi jatkaa kivuliaiden kisahäviöidensä kertaamista, sillä baarimikko astuu heidän luokseen ja kysyy juomatilauksia. Matilda pyytää kaksi drinkkiä ja Rasmus viinisuoransa. Maksettuaan omat ostoksensa Rasmus on kääntymässä takaisin Matildan puoleen, mutta nainen heilauttaa nopeasti kättään, nostaa korkeisiin laseihin kaadetut juomansa tiskiltä ja katoaa juhlahumuun.
Rasmus kohauttaa hartioitaan, asettelee viinilasit käsiinsä ja lähtee luovimaan kohti Josefinan ja Joen seuraa.

_________________
Bran - tilannekatsaus
Rasmus A.
Rasmus A.
Hevosenomistaja

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 402

Isabella S., Jemiina R., Jusu R., Matilda T., Inna P., Sarah R., Louna R. and Marc Di B. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

jusmus - Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 4 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa