Mökkiviikonloppu

Mä en ehtinyt edes täyttää lasia pitkän siemauksen jälkeen, kun olin jo saanut ensimmäisen Raynottin seuraani. Harmikseni se oli nuorempi ja ensimmäinen ajatus olikin, että mitä Thomaksella oli tällä kertaa mielessään.

"Mmm-h", hymähdin hitaasti. Mä muistin Jonathanin kertoneen menneisyydestään, mutta ne olivat lähinnä palasia sieltä sun täältä.
"Mutta vaikutanko mä ihan oikeasti sellaiselta naiselta, joka jäisi nyrkin ja hellan väliin?" kysyin aidon kiinnostuneelta. Mä tiesin, ettei tilanne ollut monelle naiselle niin yksinkertainen, että se oli vain valinnasta kiinni. Mutta että suunnittelisin Sarahin kanssa yllätystä Thomakselle ja hakkaajapoikaystävälleni? Mä toivoin, ettei kukaan ollut luullut sellaista. Tai tulisi luulemaan.

Mä luulin olleeni poissa heikoilta jäiltä ja jyrkiltä pudotuksilta, kut Sarah halus vielä puhuu mun kans. Mua suoraan sanoen vähän pelotti. Latino oli näyttänyt olevansa yllätyksiä täynnä (kuten kaikki naiset) ja viimesimpien tapahtumien pohjalta tietenki odotin pahinta ja valmistauduin ottaa ripityksen vastaan.

Astelin naisen perässä rantaviivalle ja yritin vaikuttaa huolettomalta, kuten yleensä. Tiedä sitten menikö se naiselle läpi.
"What's up ?"

Jonathan seurasi onneksi kiltisti. Mies näytti vähän pelokkaalta ja huomio herätti mussa vähän ylpeyttä. Ei kovin moni aikuinen mies pientä naista pelännyt.

"Matilda kertoi mulle oman puolensa tapahtumista, mä toivoisin kuulevani vielä sun puolen."

Matilda oli jotenkin onnistunut herättämään mussa pienen karhuemon.
"Ja toivottavasti sä tiedät, että jos sä edes harkitset joskus satuttavas Matildaa, ni sä saat vastata siitä mulle."
Mun ääni oli huoleton ja katseeni miehen silmissä vakaa.

"No, you don't. To be honest, you look like a woman who puts the guy between fist and a stove". Vasta kun olin sulkenu suuni, tajusin et olisin ihan hyvin voinu jättää vikan lauseen sanomatta.

"Sorry... But what I wanted to say, that he's been through some really bad stuff and last time he hit the rock bottom. You know he cares about you a lot and he would never do that on purpose."

Mä tiesin mun broidin ja millanen se oli. Ja se ties millanen mä olin. Ja se jos mikä oli paras tukiverkko meille kahelle. Ja nyt me molemmat oltiin saatu laajennettuu sitä. Mä Sarahiin ja veli Matildaan, joten en todellakaan toivonu broidin kusevan tätäkin ja vajoovan takasin siihen samaan paskaan, josta se kerran on päässy ylös.

Mun kulma kohosi Thomaksen sanojen myötä: oliko se tosissaan sanonut niin? Oliko Sarah kertonut meidän yhteisestä nyrkkeilyhetkestä vai mistä moinen mielikuva? Virnistin henkisesti. Ehkä mun resting bitch face oli vain tehnyt Thomakseen lähtemättömän vaikutuksen.

Kuuntelin loppuun, mitä Thomaksella oli sanottavanaan. Katsoin miehen kasvoja ja ilmeitä, nyökäten lopuksi hitaan hyväksyvästi. En ollut varma, ymmärsinkö kaikkea mitä mies Jonathanista puhui, mutten kokenut tarpeelliseksi jatkaa sitä keskustelua kyseisen Raynottin kanssa.

"Mä välitän Jonathanista", sanoin hiljaa, pitäen katseeni Thomaksessa. Se oli vaikeaa, mutten halunnut näyttää heikolta nuoremman miehen seurassa.
"Siks mä annoin sille anteeksi ja siks mä en halua enää muistella sitä", jatkoin. Siinä se - asia oli nyt loppuun käsitelty. Kohotin viinilasin huulilleni ja hymähdin itsekseni: voisiko mökkeily nyt virallisesti alkaa?

Tietenkin Sarah oli kuullu Matun puolen illan tapahtumista. Miksei?! Naiset puhuu!

"Markus pääs vaa liikaa mun ihon alle ja mieleen... Se oli yhtä sumuu koko tilanne. Ainaki mulle. Enkä tajunnu Matun olevan nii lähellä." Tilanne pyöri mun mieles uudestaan ja uudestaan. Paha olo muistosta teki tuloaan.

"Mä en ikinä unoha sitä fiilistä, mikä mul oli ku tajusin mätkässeeni Matildaa. Ja kaiken sen jälkeen se edelleen sano rakastavansa mua." Vooooooi paska. Voooooooooooi paska! Toivottavasti Sarah ei takertuis tohon pikkuruiseen yksityiskohtaan.

Palaset loksahtelivat päässäni, mietin kuuliko Jonathan kuinka ne kumahtelivat paikoilleen yhdistellen tapahtumia.  Se, mistä Matilda oli puhunut salilla, Jonathanin sanavalinta rakkaudentunnustuksesta.

"Kai sä sentään sanoit sen takaisin?" suustani pääsi ennen, kuin ehdin estää sitä. Halusin lyödä itseäni, tämä asia ei kuulunut mulle ja en yleensä ikinä sotkenut itseäni toisten asioihin.
"Tai eipä se mulle kuulu. Jos vaan jätetään asia tältä erää tähän ja lähdetään viettämään kivaa mökkiviikonloppua? Mä oon ainakin saanut tarpeekseni draamailusta ja keskityn lopun reissua ihan omaan rakkaaseeni."

Hymyilin ja marssin takaisin päämökille. Tekisin kaikkeni, että Thomas tuntisi olonsa erityisen tärkeäksi, mitä se todella oli. Mutta ensin me saunottaisiin.

Osasimme välttää lopun aikaa draamat ja vietimme lopulta ihan super mukavan mökkiviikonlopun. Me oltiin paahdettu vaahtokarkkeja nuotiolla, soudettu, saunottu ja pidetty hauskaa. Muistaisin tän viikonlopun vielä pitkään.

Hymähdin Matildan kommentille. Toinen näytti tarpeeksi vahvalta ja varmalta itsestään tietääkseen, mitä aikoi sietää veljeltä ja mitä ei. Oikeastaan se päti jokaiseen ihmiseen.
"Well, if he ever says something completely stupid or looks you in a wrong way, promise me you'll kick his sorry ass."

Otin jääkaapista oluen ja avasin sen varmoin ottein. Onneks tölkin sisältö ei edes yrittänyt kuohua yli. Jos ajomatkan jälkeen olisi yrittänyt samaa, puolet sisällöstä olisi varmasti yrittänyt karkuun.

Sarah asteli ovesta sisään helpottuneen näköinen ilme kasvoillaan. Otin tämän kainalooni ja painoin hellän pusun toisen poskipäälle.
"I'm ready to have sun fun, how about that bonfire and marshmellows?"