Mökkiviikonloppu

"Jonathan älä vedä tota marttyyrikorttia esiin just nyt", parahdin. Sanat olivat karanneet suustani kuin varkain, mutta oli niissä perääkin: mä en ollut juuri nyt siinä tilassa, että olisin voinut vakuutella Jonathanille, ettei takaisin rakennettu luottamus ollut turhaa.

Mä en myöskään lämmennyt puolustuspuheille Thomaksesta. Mitä hyvää sanottavaa mulla oli nuoremmasta Raynottista? Se oli Jonathanin pikkuveli. Muuta mä en keksinyt, koska kaikissa tilanteissa Thomaksen kanssa oli ollut aina jotain ärsyttävää.

"Ja sitten on Isabella", huokaisin hieraisten ohimoitani. Jonathan kaikkosi istumaan portaille ja mä mietin, kuinka voisin jatkaa Isabellan valmennuksissa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vastaus oli yksinkertainen: en mitenkään. Mun olisi pakko puhua naisen kanssa.

Seurasin Jonathania terassille ja vilkaisin ikkunoita, joiden läpi mökkiin oli melko esteetön näkyvyys. Purin huulta miettiessäni, olisinko valmis kohtaamaan kaksikon, joista ainakin Sarah vaatisi varmasti multa jonkinlaista selitystä.
"Mä menen sisälle, odota tässä", huoahdin päättäen marssia suoraan suden suuhun. Ovenkahva tuntui raskaalta, mutta mä painoin sen alas ja nykäisin mökin oven auki.

Irrottauduin hiukan Thomaksesta kauemmas, miettien alkaisinko syömään vai luovuttaisinko ja menisin vaikka sohvalle, tai sytyttäisin takan. Toivoin, että Jonathan ja Matilda olisivat edelleen halukkaita jatkamaan mökkeilyä, vaikka se epätodennäköistä olisikin.
"I hope we can sort this out like adults", pohdin ääneen ja vilkaisin Thomasta merkitsevästi. Mä pystyin vain toivomaan, että mies käsittelisi jatkossa tilanteet paremmin, oli vihainen tai ei.

Katseeni sinkosi mökin ovelle, josta ainoastaan Matilda asteli sisälle. Mua oikeastaan kiinnosti asiassa vain se, missä tilanteessa Jonathan oli lyönyt ja oliko se ollut tarkoituksella.
Hymyilin hieman rohkaisevasti naiselle, mä olin nähnyt salilla miten vahva toinen oli. Sellaiset naiset eivät vain jääneet naistenhakkaajien luokse. Se oli ainut toivoni, ettei tilanne ollut niin mustavalkoinen, kuin mitä se antoi ymmärtää.

Matildan lähes rynnätessä oven läpi, mun eka ajatus oli, et Jonathan oli lähteny pois tontilta takasin Kallaan, mut tuskin se olis Matildaa tänne yksin jättäny. Vai olikohan pari kuitenkin eronnut?

Mä olin aikeissa pahotella tapaani tuoda asia julki ja kaikkea sitä, mitä sen jälkeen tapahtu, mut kaikki sanat jumittu mun kurkkuun,  enkä saanu ulos pihaustakaan. Päädyin pitämään naaman peruslukemilla ilman resting bitch facea, joka taas näytti olevan ainakin osa veljen muijan varustusta tällä hetkellä.

Mökkiin laskeutui hiljaisuus sillä sekunnilla kun mä pujahdin sisään. Sarahin ja Thomaksen katseet kääntyivät muhun piinaavina ja ehdin muutaman tuskallisen sekunnin ajan katua päätöstäni. Olisi ollut kaikkein helpointa vain käskeä Jonathan hakemaan tavarat takaisin autoon ja ajaa pois toivoen, että pariskunta unohtaisi koko sotkun.

Räpäytin silmiäni pari kertaa odottaen hermostuneena, aukaisisiko jompi kumpi mua tuijottavista hahmoista suunsa. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja olin rehellisesti sanottuna pettyneen tuohtunut: minunko tässä täytyi aloittaa kepeä small talk siitä, kuinka Jonathan oli mätkäissyt mua päin näköä.

"Mä en halua että tästä puhutaan enää tämän illan jälkeen", totesin, kun mun oli pakko avata keskustelu. Katsoin vuoroin Sarahia ja Thomasta herätellen toiveita siitä, että kaksikko vain nyökkäisi ja homma olisi sillä selvä.

Me seistiin siinä, kuin meksikolaisessa pattitilanteessa, odottaen, että kuka ampuu ensimmäisenä. Mä en keksinyt mitään sanoja, millä olisin saanut tilanteen raukeamaan, joten pysyin vain hiljaa. Mun kyllä teki mieli tuuppaista Thomasta, sillä nyt olisi korkea hetki sille anteeksipyynnölle.

Matildan sanat saivat mut nyökkäämään.
"Saanko mä kysyä missä tilanteessa se tapahtui? Sun ei oo pakko vastata, mutta se auttaisi ainakin mua unohtamaan tän koko hässäkän. Mutta ymmärrän toki, jos et halua kertoa, asiahan ei meille kuulu."
Mun sormet etsivät tiensä Thomaksen sormien luokse ja puristin miehen kättä hakien siitä voimaa.

Rutistin takaisin Sarahin ottaessa mua kädestä kiinni. Brunettea varmasti edes jollain tavalla harmitti kysyä tollasta, ja varmasti myös inhotti ottaa tilannetta yhtään enempää esille. Tiedä vaikka Jonathan oli vain vapaasta tahdostaan nostanut kättään Matildalle ja antanu nenille ihan vaan koska mies pystyi.

"Before you start-", huokasin syvään ja kiersin katseella pitkin mökkiä, ennen kuin kehtasin kohdata Matildan katseen. "-I'm sorry to bring it up like this. I really am. It's just that I've been in this situation before and it was like we were in Hell. Of course I was the one doing the wrong thing, but I hope you get the point..."

Mun kommenttini oli todella avannut keskustelun. Missä tilanteessa se tapahtui? Yritin lukea Sarahin kasvoilta, millaista tilannetta nainen itse maalaili mielessään, mutta tummaverikön ilmeestä oli vaikea saada irti mitään järkevää.

Olin juuri ynähtämässä jotain, kun Thomas avasi suunsa. Kuuntelin miehen sanoja ilme värähtämättä, yrittäen päättää, kuinka reagoisin niihin. Mua ahdisti, vitutti ja turhautti edelleen, mutta tilanne edistyi.

"Joo, ei se mitään", puuskahdin väsyneesti katse Thomaksessa. Mun anteeksipyynnön hyväksymiseni ei varmasti ollut kuulostanut vakuuttavalta, mutta se oli ainoa variaatio, johon sillä hetkellä kykenin.

Käänsin katseeni Sarahiin vastatakseni naisen kysymykseen.
"Kytömäellä. Me oltiin siellä Jonathanin ja Markuksen kanssa - mä en helvetti vieköön tiedä miksi ikinä lähdin sinne - ja sitten", aloitin, mutten päässyt kovin pitkälle. Tajusin hapuilevani sanoja, koska en ollut joutunut koskaan selittämään tilannetta toiselle. Mun oli suljettava hetkeksi silmäni muistaakseni tilanteen kunnolla.

Sillä hetkellä meidän - siis mun ja "miesten" - ikäero tuntui suuremmalta kuin koskaan. Toinen aukoi päätään minkä onnettomalta viinapäältään ehti ja toinen räjähteli kuin keskenkasvuinen teini. Mä olin juuri aikeissa sähähtää Jonathanille asiasta ja kääntyä seuraavaksi takaisin Markuksen puoleen, kun.

Jonathan "pelkään että satutan sinua" Raynottin kämmen iskeytyi jonnekin mun ohimon korkeudelle. Niiden muutamien sekuntien aikana mä olin ennen kaikkea järkyttynyt, koska a) kukaan mies ei ollut koskaan lyönyt mua ja b) nyt kun oli, se oli nimenomaan Jonathan.

Avasin silmäni kohdentaen katseeni lattiaan hakiessani oikeita sanoja kuvaamaan tilannetta.
"Markus provosoi Jonathania. Mä annoin Markukselle takaisin samalla mitalla. Se kusipää oli kuitenkin jo päässyt Jonathanin ihon alle ja sitten sillä napsahti ja.. Mä vaan olin liian lähellä."

Mä olin niin ylpeä Thomaksesta, mutta keskityin miehen sijasta Matildaan.

Naisen kertomus kuulosti siltä, että tapahtuma oli ollut vain surkeiden sattumusten sarja. Ja ennen kaikkea ilmeisesti vahinko. Tai ainakin siltä Matilda sai sen kuulostamaan ja mulle riitti se.
Siirsin katseeni Thomakseen ja odotin miten mies reagoisi Matildan kertomukseen.

"I knew it must've been an accident. There's no way he would hurt you by choice", mutisin ajatukseni ääneen.

Sen jälkeen, kun faija ja Jonathan olivat ottaneet yhteen, veli soimas itteään pitkään tapahtuneesta. Hitto se jätkä kävi puhumassa kallonkutistajalle, mut Markuksen ja sen eron jälkeen käynneillä ravaaminen loppu. Ja se homohiippari. En ikinä ollu pitäny Makesta. Siitä tuli aina jotenki kieroja viboja, mut ei niin pahoja ku Jonnasta.

"Sorry but I gotta ask...-", kröhin kurkkua selväksi ja varoen kysyin sen, mitä varmasti kaikki asiasta tietävät miettivät; "Why did you stay with him?"

Sarahin hiljaisuus kertoi ehdottomasti jostain. Joko siitä, että nainen uskoi ja ymmärsi, tai siitä, ettei se käsittänyt lainkaan, miten siedin Jonathania lähelläni. Mä en ollut ihan varma kumpaan uskoin enemmän.

Thomaksen kysymys vei taas maton hetkellisesti mun jalkojeni alta. Eikö kummankaan käsitys mun sosiaalisuudestani antanut olettaa, etten mä ollut halukas jakamaan tällaisia tietoja a) itsestäni b) tunteistani. Mulle oli ollut tarpeeksi työlästä opetella avaamaan niitä Jonathanille.

"Koska se sai mut uskomaan, että se oli vahinko", vastasin katse seinässä. Kaipasin kipeästi lisää viiniä, mutta mun jalat olivat jumahtaneet niille sijoille.
"En mä tiedä voiko sitä uskoa musta", aloitin kääntäen katseeni hitaasti Thomakseen. "Mutta mä välitän sun veljestä. Paljon. Liikaa."
Mun oli vaikea pitää katseeni Thomaksessa, joten mun täytyi pysyä viileänä. Tällä kertaa, tällaisessa tilanteessa, kylmä kuori oli kuitenkin ollut ainoa väylä vastata kysymykseen.

Mä olin tyytyväinen tilanteeseen, enkä aikoisi nostaa asiaa esille enää, ellei siihen tulisi uudestaan tarvetta. Mutta luotin myös siihen, että Matilda hoitaisi tilanteen itse siinä tapauksessa.

"Kiitos ja anteeksi, että jouduit selittämään tän meille", totesin hymyillen ja menin hakemaan uuden viinipullon. Poksautin sen auki ja kaadoin kolmeen lasiin juomaa. Kävin antamassa yhden Matildalle, yhden Thomakselle ja viimeisen jätin itselleni.
"Pitäiskö mennä lämmittämään sauna vielä tänään?" kysyin ja vilkaisin ulos, jossa oli jo melko hämärää.
"Haluutko Matilda tulla mun kanssa?"

Otin naiselta lasin vastaan ja samalla sekunnilla suullisen. Olin huojentunu siitä, et tilanne oli ohi ja asia loppuun käsitelty. Ja Sarahin ehottama sauna kuulosti kans hyvältä.

"If you see my stubborn brother out there somewhere, please tell him to drag his ass in here. I want to talk to him as well."

Huokaisin syvään: tämä oli tässä, mutta vain Sarahin ja Thomaksen osalta. Jäljellä oli vielä Isabella, mutta onneksi mä olin kaukana kartanosta.
"Joo, voin tulla", vastasin Sarahille kuulostaen lähinnä siltä kuin olisin kadottanut elämänhaluni. Se oli kuitenkin silkkaa huojentuneisuutta siitä, että tilanne oli ohi.

Nyökkäsin Thomakselle ennen kuin seurasin Sarahia ulos. Vastaan leijaili tupakansavu ja näin Jonathanin istumassa portailla siinä kohdassa, mihin olin miehen jättänytkin. Annoin Sarahin ohittaa miehen, ennen kuin kyykistyin Jonathanin viereen.

"Thomas haluaa jutella sulle. Me mennään Sarahin kanssa lämmittämään sauna", sanoin hiljaa. Ilta oli alkanut hämärtyä ja aurinko oli jo painunut horisonttiin. Sipaisin Jonathanin poskea varovasti, toivoen, että mies kääntäisi katseensa muhun ennen kuin jatkaisin matkaani rantaan.

Mä en ees jaksanu laskee minuutteja tai muutakaan siitä, miten kauan Matilda oikein oli sisällä ollut. Odota hetki on sinällään vähän huono ohje, sillä mistä mä tiesin mikä olisi Matildan hetki. Viisi minuuttia? 15 minuuttia? 45 minuuttia?

Polttelin rauhassa tupakkaa ja kuulostelin sisältä kantautuvia vaimeita ääniä. Sanoista en saanut selvää, mutta volume kerto keskustelun vielä toistaseks olevan rauhallista. Jonkin ajan päästä ovi aukes ja Sarah loikki mun ohi kohti rantaa.

Matilda kyykisty mun viereen ja naisen kosketus oli lämmin. Huomasin toisen olevan hieman rauhallisemmalla mielellä kuin äsken. Käänsin katseen lilalettiin ja hymyilin hieman.
"Sounds like a plan", hymähdin ja otin naisen käden omaani, pussaten Matildan rystysiä.

Kävelin omassa tahdissa rantasaunalle ja pysähdyin hetkeksi ihastelemaan järvellä aukeavaa maisemaa, joka oli kaikennäköisten värien vallassa laskevan auringon vuoksi. Yritin kovaa vauhtia tyhjentää mieltäni ja keskittyä nauttimiseen. Tähän saakka mökkireissu ei ollut antanut ihan sitä, mitä olin toivonut.

Kävelin pukuhuoneen ja pesutuvan läpi saunaan. Kiukaan vieressä oli kasa kuivia puita ja avasin kiukaan luukun tottuneesti.

Pian tyttöjen kadottua ulos, Jonathan asteli tupakalta haisten sisälle.
"You said you'd quit that", naurahin toiselle puolittaisen hymyn kera.
"Yeah, I did", Jonathan vastas ja istahti suoraan pöydän ääreen, jolla edelleen lepäs ruokatarvikkeet, suurin osa koskemattomana.

"Listen, I'm sorry. I just didn't know how to handle it... You just kind of... I don't know... I've always looked up to you, like I said and when Isabella came to me...-"
"How did she even know ?" Jonathan keskeytti mut hämmentynyt ilme kasvoillaan.

Jonathan ei ilmeisesti ollut loukkaantunut siitä, että olin pyytänyt miestä jäämään ulos odottamaan. Se oli helpotus, koska juuri nyt mä en olisi jaksanut vääntää enää mistään. Hymy nousi huulille Jonathanin huulten koskiessa ihoani ja mä tajusin, että mökkeilystä voisi vielä tulla jotakin.

Sarah oli jo aloittanut lämmityspuuhat ja mun roolikseni jäi tarkkailla, osasiko nainen sytyttää kiukaaseen tulen.
"Siitä on kulunut jo hetki", mumahdin tietämättä itsekään, miksi enää jatkoin aiheesta keskustelemista. "Mä en aloittanut nyrkkeilyä Jonathanin vuoksi."

Yritin virnistää, mutta se jäi yritykseksi.

Matildan sanat saivat mut hymyilemään ja vilkaisin naista, joka itsekin yritti virnistää.
"Hyvä", vastasin ja käänsin katseeni takaisin tulipesään, jossa puut alkoivat rätisemään lohdullisesti.

"Jos sulle tulee joskus sellainen olo, niin mulle voi aina tulla puhumaan. Tai punkkaamaan, jos sikseen tulee", kerroin ja suljin luukun. Istuin alimmalle lauteelle ja hörppäsin viiniä, jonka olin kantanut talolta saunaan.

Thomaksen ilme pysyi neutraalina. Mutta mä näin nuoren silmistä päässä pyörivät hammasrattaat.
"She heard you talking with Nana."

Saatana. Oliko Isabella kuunnellu salaa mun ja mummin keskustelua? Tahallaan? Vahingossa? Molempia?
"Figures." Huoahdin ja hieroin niskaani. "Well, did you get all of it out of your system?" katoin odottaen veljeeni.

"Yeah. I guess so... But Jonathan-", nuorempi suoristi selkäänsä ja kohtas mun katseen pelkäämättä "-I'm sorry about the way I brought this all up."

"Joo", huokaisin. Oli omalla tavallaan lohdullista kuulla tarjous, koska en edes muistanut, milloin mulle oli tarjottu mitään sellaista. Toki mä olin punkannut muiden luona, mutta kyseessä oli aina ollut mies ja motiivi aivan toista maata.

Katselin liekkiä, jonka Sarah oli saanut sytytettyä kiukaaseen. Mietin Isabellaa: mitä nainen tekisi tiedolla? Stressi lävisti mun kehon pamahtaessaan takaisin hetken rentoutumisen jälkeen.

"Mä en pidä yhtään ajatuksesta, että Isabella tietää. Se on mun valmentaja. Mä en halua että se miettii tuollaista kun sen pitäisi keskittyä ohjaamaan mun ratsastusta oikeaan suuntaan", mutisin hymyttömänä.

Mietin Matildan pulmaa mielessäni hetken.

"Kai se kannattaa selvittää vaan puhumalla sille suoraan. Sanot vaikka, että kiitos huolenpidosta, tilanne on käsitelty ja että se oli vahinko, eikä ole syytä huoleen. Kai sillä oli perimmäisenä huoli sun hyvinvoinnista, jos sen kerran oli etsittävä Thomas käsiinsä sen työpaikalta ja kertoa sille asiasta. Ihmettelen kyllä miksei se kysynyt teiltä suoraan."

Lisäsin pesällisen puita ja nousin seisomaan.
"Tässä välissä varmaan kannattaa varustautua saunaan. Te voitte vaikka mennä Jonathanin kanssa ekaksi, tai voidaan me saunoa toki kahdestaan ja antaa poikien tulla sitten. Ihan miten vain kukakin haluaa", luettelin ja virnistin. Kävelimme samalla mökille päin, jossa toivottavasti olisi edelleen rauha maassa.

Veli ojens mulle kätensä rauhan eleenä ja mä tartuin siihen. Yllättäen mut täysin, Jonathan veti mut veljelliseen halaukseen ja päästi (Luojan kiitos) musta nopeesti irti.

Rauha maassa ja kaikki fine. Vihdoin. Välikohtaus oli onneks semi lyhyt ja nopeesti selvitetty. Ainakin pintapuoleisesti. Matildan anteekspyynnön hyväksymine ei ollu kuulostanu niin aidolta, ku olin toivonu.

Astuttiin raikkaaseen alkavaan syysiltaan ja tytöt oliki tulossa saunalta. Savupiipusta nous jo savu, joten likat oli onnistuneet tehtävässään.
"We're all good?" Nyökkäykset ympärillä sai viimesetki hiekanmurut putoomaan mun hartoilta, mut Sarahin silmissä näkyvä pilke oli osotettu veljelle. Eikä se ollu mikään pervo ja ehotteleva, enemmänkin meidän-pitää-vielä-puhua -katse.

Sarah sanoi ääneen sen, mitä mä en ollut vielä ehtinyt kunnolla sisäistää: miksi Isabella tosiaan oli mennyt Thomaksen puheille? Vaikka Thomas oli kuinka Jonathanin veli, aito huoli olisi musta näyttäytynyt siinä vaiheessa, kun nainen olisi ottanut yhteyttä muhun. Siis siitäkin huolimatta, että todellisuudessa se huoli oli turhaa.

"Ihan sama mulle", hymähdin Sarahin saunavuoropohdintoihin. Seurasin naista huomaten, ettei me oltu ulkona kahdestaan. Jonathan ja Thomas näyttivät sopuisilta, vaikka huomasin Sarahin eleiden muuttuvan miesten lähestyessä.

Vilkuilin ympärilläni seisovia ihmisiä huomaten Sarahin katseen, joka oli nauliintunut Jonathaniin.
"Mä haen mun viinilasin, se jäi sisälle. Tuun ihan heti takas", mumahdin naiselle. Pujahdin miesten välistä jatkaen matkaani kohti mökkiä toivoen, että tunnelma keventyisi vielä vähän.

Mä olin luullut, että asia olisi käsitelty mun osaltani jo, mutta nähtyäni Jonathanin, mä yhtäkkiä tajusin, että asia ei ollut niin. Mun oli vielä puhuttava miehen kanssa, muuten en näköjään saisi lyömishässäkkää pois ajatuksistani.

Matildan hakiessa viiniä mä päätin toimia. Parempi hoitaa asia heti pois alta.
"Jonathan, voidaanko jutella hetki?" lause ei kuulostanut kysymykseltä, enkä jäänyt odottamaan miehen vastausta.

Kävelin rannalle, poispäin saunasta ja sen verran kauas, ettei keskustelun äänet kuuluneet Matildalle ja Thomakselle.

Jonathanin lähtiessa Sarahin perään, en yhtään osannut arvella, mitä nainen oikein keksis veljen pään menoks. Ehkei se kovin paljoa pelottelis miestä.

Matilda oli mökissä viinipullo kourassaan, kun avasin oven. Tilanne tuntu kiusalliselta ja vaivaannuttavalta.
"For a second I thought that things went down the similiar way as with what happened with Jonathan and dad."

Jonathan oli iskeytyny omalle henkilökohtaselle pohjalleen vuosia taaksepäin. En halunnu nähä sitä enää.