Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

More than meets the eye | Sarah R.

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 18.04.20 20:18

18.04.2020
#tietähtiin2020

Kisa-aamu koitti uneliaana ja kylmänä. Sarah oli jotenkin saanut potkittua pehmeän untuvapeittonsa lattialle ja heräsi kylmästä väristen. Puhelimen terävä ääni halkoi ilmaa, kunnes kohmeiset sormet löysivät oikean kohdan näytöstä.

Kahvinkeitin porisi hiljalleen keittiössä, kun Sarah yritti väsyneenä kerrata, että eteiseen pakatussa laukussa oli kaikki tarpeellinen. Hän oli juuri täyttämässä termaria mustalla nesteellä, kun puhelin tärisi kovaa tiskipöytää vasten. Ellie kyseli oliko hän jo tallilla ja naurahtaen nainen kertoi, että toinen oli hieman etuajassa. Vaikka puolen tunnin sisällä Sarah oli itse ajatellut pääsevänsä kodista ulos viimeistään.

Pesuhuoneen peili antoi parhaan valaistuksen kevyen meikin laittamiseen. Hän viettäisi kuitenkin koko päivän autossa, huoltoasemapysähdyksiä lukuunottamatta, joten kovin näyttävää meikkiä nainen ei aikonut laittaa vielä tänään. Meikkipussin vetoketju narahti Sarahin sulkiessa sen ja nainen tunki sen laukun sivutaskuun. Sieltä se olisi helposti saatavilla mikäli tapahtuisi jotakin katastrofaalista matkan varrella tai jos jotakin pitäisi hieman korjailla rekan ilmastoinnin jäljiltä.

Auburnissa oli täysi tohina päällä, jokainen näytti hieman panikoivalta, mutta pääosin pinnalta katsoen liikkeellä oli hyvin rauhallista porukkaa. Lefa oli pysynyt puhtaana, Sarah kiitti luojaansa siitä, ettei ruuna ollut löytänyt lämmintä lantakasaa tyynykseen viime yönä. Alkumatka vaati pientä sähläystä, kun hevoset piti purkaa uudelleen Purtseilla, mutta kun Inna pääsi isolle tielle, kaikki vähän kuin rauhottui aamu-unisten seesteiseksi elämäksi. Sarah tutki tiiviisti puhelimestaan huomisen ratavideoita - sekä omaansa, että muiden youtubesta oikeilla hakusanoilla löytämäänsä.

Jossakin vaiheessa matkaa puhelimen näytön yläreunaan tuli ilmoitus uudesta viestistä. Kuten jokaisen siihen asti, Sarah avasi ja luki mielessään. Viestikeskustelu oli ollut hyvin yksipuolinen koko viikon ajan, mutta nainen ei voinut syventyä tuntemuksiinsa vielä. Hänen pitäisi keskittyä huomisiin kisoihin, eikä ratkoa säätönsä kanssa sattunutta selkkausta uteliaiden katseiden alla hevosrekan living-tilassa. Sormet kävivät puolivahingossa kaulalla, johon oli viime yön jäljiltä jäänyt kultainen riipus. Ehkä se olisi hänen onnenkalunsa näissä kilpailuissa ja jatkossakin?

Mikke ehtisi kyllä odottamaan vastaustaan sunnuntaihin, tai ehkä maanantaihin, jos paluumatkalla ei tulisi hyvää saumaa vastata kyselyihin.

Ellien katse oli läpitunkevan pistävä, kun Sarah tilasi toisen pihviannoksen jälkeen ABC:n työntekijältä pitsan. Naista nauratti hieman ystävänsä järkytys, mutta maksoi tilauksensa ja nappasi vielä colapullon ruokajuomakseen.
"Eikö joku hieman terveellisempi annos olisi ollut parempi kisapäivää ennen?" ystävä tivasi siristäen silmiään, kun he siirtyivät muiden Auburnlaisten luokse huoltoaseman suurimpiin pöytiin.
"Mun teki mieli pitsaa", Sarah puolustautui ja veti itselleen tuolin pöydästä kauemmaksi terävän vingahduksen saattelemana. Limupullo sihahti auki ja ensimmäinen kulahdus hiilihapolla kyllästetystä juomasta sai naisen irvistämään hieman.

"Ei pysty, liian hapokasta."

Anton ainakin hörähti toisella puolella pöytää saaden Sarahin virnistämään kahta kovemmin.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 21.04.20 19:34

20.04.2020
#tietähtiin2020

Mä en ollut nukkunut silmäystäkään, vaikka väsymys painoi silmäluomia raskaasti. Me oltiin järkyttävästä treenimäärästä huolimatta oltu viidensiä Lefan kanssa ja mua oli alkanut ihan tosissaan huolettamaan olinko vain yksinkertaisesti väärä ratsastaja ruunalle. Vaikka olinkin oppinut paljon viimeisen puolentoista vuoden sisällä, tunsin oloni sellaisina hetkinä edelleen siksi ratsastuskoulun teiniksi, millaisena olin lähtenyt toiselle puolelle maata opiskelemaan. Silmäillessäni puhelimen näytöltä netflixistä Frendejä, havahduin yhtäkkiä korvanappieni maailmasta siihen, että rekka pysähtyi.

Ulkona oli sysipimeää ja vain parkkipaikan keinotekoiset valaisimet antoivat vinkkejä mulle meidän olinpaikasta. Painoin sarjan tauolle ja venyttelin haukoituksen kera noustessani ylös. Vessatauko ja joku voileipä voisi tehdä ihan hyvää, jos vaikka saisin nukutuksi loppumatkasta.

Inna kertoi haukoitellen, että Verneri ottaisi seuraavan ajovuoron rekassamme ja meinasin melkein saada haukoittelun tartutettua itseenikin, mutta jollain ilveellä pidin eleen kurissa sillä sekunnilla.
"Kauanko meillä on vielä matkaa?" kysyin istuessani Innan viereen pöydän ääreen muoviin käärityn leipäni kanssa. Toinen oli mitä ilmeisemmin käynyt tilaamassa keittiöstä jotain, mikäli pöydällä olevaa vuoronumeroa oli uskominen. Rasmus näytti ihan kuolemanväsyneeltä ja mietin vähän säälien, ettei miehellä ollut ketään varakuskia edes toisessa autossa. Samaa pohti Rasmuskin, ainaki sen sanoista päätellen.
"Oltaisko me kuuden jälkeen perillä. Aikamoinen aikataulu kyllä. Ens kerralla en lähde", tämä uhoi irvistellen. Mun viereen ilmestynyt Ellie päivitteli samoja ajatuksia, kiitollisena siitä, ettei tämä ollut kuskin roolissa.

Kenenkään ei varmaan tarvinnut arvata miten rankkaa oli ajaa hevosrekka Lapista Etelä-Suomeen niin, että samassa autossa matkusti melkein jokaisen kyydissä olevan hevosen omistaja.

Anton ehdotteli jotain teleportin keksimisestä saaden Kiian välittömästi samoille linjoille kanssaan. Samaan aikaan keskustelu siirtyi kisojen suorituksiin ja Nita ihan oikeutetusti osoitti kiitollisuutensa voitostaan, oli aika huippua miten se oli kääntänyt kelkan ihan 360 astetta ympäri ekasta osakilpailusta.

Myötäilin Ellien kommentille harjoituksista ja ajamisesta ja nyhdin muovikäärettä korkkaamattoman voileipäni ympärillä. Kirkkaan muovin sisältämä epäilemättä eilen aamulla valmistetun leivän sisältö vaikutti yhtäkkiä kovin epähoukuttelevalta mahassa kurisevan nälänkin kanssa.

Mun voileipäkääreen rapinaa kovempaa ääntä piti seuraan liittyneen Robertin karkkipussi, jota se ei näyttänyt saavan auki millään.
"Let me", mumahdin ja nykäisin pussin sen kädestä ennen vastalauseita. Hetken mietin miten hieno päivä jatkuisi ansaitsemallaan tavalla, jos levittäisin Robertin karkit pitkin ABC:n pöytää, mutta pussi aukesi ilman ongelmia ja ojensin sen omistajalleen yhtä avauksesta verotettua karkkia köyhempänä. Kiitokseksi sain irvistyksen väsyneeltä karkkipussin omistajalta ja onneksi myös ihan ääneen lausutun thanks-äännähdyksen.

Isabella kuunteli selvästi kiinnostuneen näköisenä muiden keskustelua Cavasta ja sen epäonnisesta suorituksesta, kieltäytyen Robertin tarjoamasta istumismahdollisuudesta ja melkein jokainen pöydässä istunut Kallalainen yllättyi, kun se myötäili orin karskiudesta käytyä keskustelua. Mua vain hymyilytti käyty keskustelu Amandasta ja siitä miten mä en ollut yksin ajatusteni kanssa vaalean perijättären välttelystä. Samalla koitin keskittyä juomaan appelsiinimehuani.

"Kai meillä sen verran on aikaa, että ehditään täällä syödä?" kysyin Rasmukselta, jonka kysely matkan jatkumisesta oli kantautunut väsyneiden ajatusteni ylitse ja katsoin ihan vähän kateellisena Antonin hamppariateriaa. Se tuoksui niin paljon paremmalta, kuin nahistuneella salaatilla, kinkulla ja vettyneellä juustolla täytetty leipäni, jonka olin vihdoin saanut avattua.

Jotenkin en yhtään ihmetellyt, että Isabella ei halunnut istua ABC:n kuluneelle penkille. Vaikka eipä siinä Robertin vieressä näyttänyt edes olevan mitään kuivuneita sinaappi-tahroja tai muuta.
"On meillä. Odotan yhä mun pitsaa", Inna vastasi Rasmuksen puolesta samaan aikaan, kun Robert mun toisella puolellani alkoi virnuilemaan.
"Mitä, eikö tota gourmetleipää voisi nauttia rekassa? Vai haluatko vaan autenttisen huoltoasemaelämyksen kokonaisuudessaan?"
Mä olin niin väsynyt, että olisin voinut tarjota sille heittäen maistiaiset siitä leivästä, jos liikkeen suorittamiseen ei olisi vaadittu voimavaroja, joita mulla ei juuri sillä hetkellä ollut. Seljavaara totesi, ettei huoltsikat olleet mitenkään pahoja.
"Paitsi jos on tottunut vähän parempiin ravintoloihin ja sen sellaisiin."

Mä olin ehkä turhan varovainen, kuvittelin ehkä omiani, mutta Antonin sanat lävistivät mun ihoni piikkien lailla. Normaalisti olisin nostanut katseeni leivästäni, nähnyt miten se tuijotti mua paljonpuhuvasti ja kysynyt siltä mitä se tarkoitti sanoillaan.
Älä katso ylös, älä katso ylös, älä katso ylös.

"En mä ajatellut kyllä itseäni, kiitos vain. Niitä tyyppejä vaan, jotka tilasivat keittiöstä jotain", lausuin ja pakotin itseni haukkaamaan suullisen sämpylää, jotta sain jotain muuta tekemistä.
Ehkä mä etsin piikkejä lihaani lauseista, joihin niitä ei oltu piilotettu?

"Eihän kellään ole huomenna töitä johon pitäisi ehtiä?" Tartuin mielelläni Rasmuksen kysymykseen ja nostin katseeni sen ruskeisiin silmiin, jotka kieltämättä näyttivät edelleen aika väsyneiltä.
"Vapaapäivä, onneksi."
Mä olin suunnitellut nukkuvani aamusta päivään ja käyväni illalla tallilla hoitamassa Effin ja varsan sekä taluttelemassa Lefan matkustuksen jäljiltä uudelleen.

Oli ehkä ihan hyvä oikeasti siirtyä takaisin rekan livingin puoleen ja jatkaa Frendien katsomista loppumatkan ajan.


Viimeinen muokkaaja, Sarah R. pvm 21.04.20 20:08, muokattu 1 kertaa

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 21.04.20 19:34

21.04.2020
#tietähtiin2020

Iltatallin jälkeen Sarah suuntasi Kallan keskustaan kuntosalille. Vaikka tallitöissä oli ihan tarpeeksi jumppaamista, kaikki lihaksiin kohdistuva rasitus oli verrattavissa lihastreeniin ja nainen kaipasi juoksumaton pitkäkestoista harjoitetta. Hän oli tehnyt jo kaikkensa Lefan treenien suhteen saadakseen heidän yhteistyönsä uudelleen pelittämään ja ideoiden loppuessa oli päättänyt keskittää treenin myös tehostetusti itseensä. Tietenkin Sarah oli tehnyt sitä jo tähän asti paljon, kickboxingin, tasapainoharjoitteiden ja nimenomaan juoksemisen merkeissä. Nainen oli jopa miettinyt alkavansa käymään joogatunneilla, mutta elämänsä hektisen aikataulutuksen vuoksi tuntui lähes mahdottomalta määrittää jokin tietty ajankohta viikosta ohjatulle liikunnalle. Auburnissa treenatessa työvuorot joustivat sen verran, että viikottaisista valmennuksista pystyi pitämään kiinni.

Salin puolella oli pari muutakin ihmistä. Joku aloitteleva personal trainer oman kouluttajansa kanssa, he olivat kysyneet heti ovensuussa naiselta josko häntä kiinnostaisi ottaa oma pt kokeiluun. Kohteliaasti kieltäytyneenä Sarah oli kuitenkin alkanut miettiä sitä mahdollisuutta.

Olisiko nyt kuitenkaan oikea aika sitoutua omaan valmentajaan kuntosalin puolella, Tie Tähtiin kisat muiden ohella veivät kaiken ajan jo muutenkin? Toisaalta, voisiko siitä olla merkittävästi hyötyä seuraaviin osakilpailuihin ja etenkin finaaliin, joka ratsastettaisiin neljän viikon kuluttua Hallavassa?

Virittäessään juoksumattoa oikeaan vauhtiin, etsiessään sitä taianomaista rytmiä askeleissaan, Sarah mietti olisiko siinä silti liikaa. Hän sai kouluradoille treeniä Daniel Susinevalta ja Amanda Sokalta. Vaikka Amandan neuvot olivat painottuneet eritoten siihen, miten ei kannattanut ratsastaa, nainen oli silti yksin vastuussa siitä, että helpon b:n ratsastajasta oli niinkin lyhyessä ajassa muovattu vaativaa treenaava ja kisaava kilpaurheilija.
Sitten oli Lauri Merikanto, joka vastasi erityisesti Sarahin päässä tapahtuvasta kehityksestä. Myönnettäköön, että siitä olisi ollut sillä hetkellä varsin paljon apua, mutta miehen opit olivat saaneet pois ne lukot, jotka estivät epäonnistumisten jälkeen palautumisen takaisin työskentelymoodiin.

Ehkä Tie Tähtiin osakilpailuiden jälkeen Sarah voisi harkita uudelleen oman personal trainerin hankkimisen harkitsemista. Pitäisi vain löytää joku, jonka joustavuus olisi omiaan kaoottisen hevostytön elämässä.

Siihen saakka hänen pitäisi vain tyytyä siihen, että kertoisi itse itselleen koska juoksumattoa oli kulutettu tarpeeksi ja että sille päivälle voisi tehdä ihan hyvää vaikka tehokkaat vatsa- ja selkälihasharjoitteet. Sarah kaatoi vesipullostaan jääkylmää vettä suuhunsa samalla, kun mietti oliko puoli tuntia tarpeeksi vai juoksisiko vielä toisen samanlaisen sille illalle.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 22.04.20 17:58

22.04.2020
#tietähtiin2020

Vegas oli vähän sellaista marjapuuromaisen pinkkiä extraa Sarahin elämässä. Tamma oli ollut hirvittävän vaikealukuinen silloin joskus, kun oli silloin joskus aloittanut maksanrautiaan liikuttamisen. Oli vaatinut aikaa huomata pienet korvien höristelyt, kun haki sitä tarhasta. Vegas oli hiljainen, vähän ehkä ujo, mutta sillä oli ihan valtavan kokoinen sydän, kun osasi vain katsoa.

Sarah keventeli tamman kanssa Runiacin valkopohjaisella kentällä. Peilipintaiset aurinkolasit olivat omiaan auringon porottaessa niskaan ja tehden vaaleasta pohjasta vähän turhan kirkkaan katsoa. Tietenkin silmä tottui, mutta tallin hämärästä suoraan auringonpaisteeseen tultaessa kontrasti sattui silmiin liiaksi.

Jokaiselle pitkälle sivulle mahtui kolme volttia, aina puolentoista kierroksen jälkeen Sarah vaihtoi suuntaa ratsastamalla diagonaalilinjalla tammaa herättelevään keskiraviin. Se ei ollut vielä tasapainoista, eikä millään mittapuulla näyttävää - ainakaan niin alkuvaiheessa treeniä. Vegas oli diesel-mallia, lämpeni hitaasti, mutta jaksoi sitten vaikka kaksi tuntia päästyään vauhtiin. Se oli niin täydellinen vastakohta räjähtävälle Lefalle ja Effillekin, että Sarah salaa nautti tummanrautiaan ratsastamisesta ihan erityisen paljon.

“Uskon, että sen kanssa nousu 160-luokkiin on mahdollista”, Merikannon sanat soivat naisen päässä tämän vaihtaessa tehtävänsä avotaivutuksiin ja väistöihin. Vegas oli saatava nopeammaksi, se oli saatava taipuisammaksi, jos sen kanssa pitäisi päästä kääntymään kolikon päällä valtavien esteiden keskellä. Sarah keskittyi ihan mielellään harjoittelemaan sitä Laurin puolesta ilman niitä esteitä. Vargasin musta koulusatula onneksi sopi kummankin Merikannon hevosen selkään lampaankarvaromaanin avustuksella.

Välikäyntien ajan Sarah keskusteli Vegasille, se heilutteli verkkaisesti korviaan kuunnellessaan liikuttajansa pulmia intensiivisen Tie Tähtiin rupeaman keskellä. Tallin piha oli sen verran autio, että nainen puhui suomea, kertoi miten ehkä olisi ollut hieman kivempaa lähteä vaikka uudelleen hard-tasolla kisaamaan Vegasin kanssa. Kertoi miten Lefasta oli kevään myötä tullut hirveän omituinen, epätasainen suorittaja. Se meni treeneissä aina todella hyvin, mutta kuten sunnuntainakin - kisahetkessä tapahtui jotakin. Sarah ei tiennyt oliko se hänestä kiinni, vaiko hevosesta, eikä ihan tiennyt miten selvittäisi asian juurta jaksain.

Hän halusi syyttää itseään, halusi sanoa jännittävänsä tai unohtavansa ratsastaa, mutta äärimmäisen tiukan itseanalyysinkään kanssa nainen ei ollut löytänyt mitään niin selkeää syytä. Laurin ansiosta kouluaitojen sisällä, alku- ja lopputervehdyksen välissä ei ollut muuta maailmaa. Siihen mielentilaan Sarah oli nykyään päässyt jo hävettävän hyvin, hän muisti hengittää ja keskittyä siihen, miten hevosesta saataisiin paras mahdollinen liike esille.
Tietenkin oli se mahdollisuus, että muut olivat oikeasti vain häntä parempia, mutta Sarah ei suostunut siihen. Olkoon sitten ylpeyttä tai voitonhalua, Sarah ei halunnut uskoa, ettei hän ikinä etenisi vaativaa b:tä pidemmälle.

Ne ajatukset kuitenkin kantautuivat tuulenvireen mukana kevätauringon poltettavaksi naisen kannustaessa Vegasin takaisin raviin välikäyntien päätteeksi.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 02.05.20 20:39

02.05.2020
#tietähtiin2020 #tyranklinikka

Eilinen ilta olikin venynyt odotettua pidemmäksi, Sarah oli saanut houkuteltua Robertin biljardipeliin ja jossain vaiheessa muutkin klinikkaan osallistuneet olivat valuneet paikalle. Nainen oli kuitenkin pitänyt huolen, ettei nauttinut alkoholia liikaa, huomenna kuitenkin oli edessä vielä valmennusta, kotimatkaa, pakkaamista ja sunnuntain Tie Tähtiin kisoista stressaamista.
Sarah oli jutellut Viljan kanssa, tai oikeastaan ennemmin kuunnellut mitä huonetoverilla oli sanottavanaan, sillä iloiseen sanahelinään oli ollut vaikea tunkeutua väliin. Hän oli huomannut kuinka poissaolevalta Robert oli näyttänyt Agnesin vierellä.

Ihan yhtä poissaolevalta ja edellistäkin väsyneemmältä mies näytti nyt, laskiessaan aamupalansa Sarahin viereen majatalon ravintolassa. Hän oli itsekin väsynyt, sillä Viljan ideasta lähtenyt rantasaunan lämmitys oli ehkä ollut vähän liikaa eiliselle illalle.
Oli tuntunut melkein kesältä käydä vilvottelemassa isoon pyyhkeeseen kääriytyneenä laiturilla, ihon höyrytessä saunan jäljiltä viilenevässä ilmassa.

"Luitko tän?" Sarah kysyi Robertilta, jossakin sisuskaluissa vihlaisi hänen ojentaessaan puhelimensa toiselle luettavaksi. Artikkelissa oli mainittu Robert, Nita ja Inna, mutta vain ohimennen lopputeksteissä Sarah Reyes.
Hän oli vienyt murskavoiton Effin kanssa Tie Tähtiin kilpailuissa viime vuonna eikä artikkelissa mainittu sanallakaan heistä.

Robert ei kuitenkaan pilkannut naista siitä, että Verivaahteroista jokainen muu on mainittu artikkelissa. Ei sanaakaan enää mistään toisesta artikkelista, joka oli päätynyt etusivulle paljonpuhuvan kuvan kera. Siitä hetkestä saattoi lukea kuinka samanlaisia he lopulta olivatkaan. Miten esillä ollut itsevarmuus seisoi heikosti sisuskaluja jäytävän epäilyksen edessä.
"Mä en tiedä olenko mä varteenotettava vastus", Robert henkäisi, eikä Sarahilla ollut voimia kannustaa ystäväänsä. Tietenkin olet, sanat jumittuivat kurkkuun ja niiden sijaan nainen laski lohduttavasti kätensä jalalle, joka on ihan kiinni omassaan.
"Musta ei ole tähän. Harrysta ei ole tähän."

Sarah tunsi kuinka sydämeen koski, kun Robert nojasi päänsä hänen olkaansa vasten. Sillä hetkellä hän unohti voitonjanonsa, unohti siksi hetkeksi kuinka kovin haluaisi todistaa kaikkien Tie Tähtiin journalistien ja kilpailijoiden ja toimihenkilöiden olevan väärässä omasta keskinkertaisuudestaan.

Sillä hetkellä hän halusi vain, että Robert Harrington voittaisi isolla harmaalla tammallaan Koulutähti-tittelin.

Sarah huokaisi kevyesti ja puristi vähän lujempaa.
"Mä uskon suhun. Teihin", nainen mumahtaa niin hiljaa, ettei ole varma kuuleeko Robertkaan niitä sanoja.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 06.05.20 20:04

05.05.2020
#tietähtiin2020 #hanamiweek

Tehtävänanto:
15. Ota käteesi lähin sinua oleva kirja. Valitse aina yksi sana kultakin sivulta: sivu 8, rivi 10 viimeinen sana; sivu 21, rivi 1, ensimmäinen sana; sivu 26, rivi 26, ensimmäinen substantiivi; sivu 33, rivi 2, viimeinen verbi; sivu 40, ensimmäinen adjektiivi. Kirjoita kaikki viisi sanaa tarinan alkuun ja käytä niitä sitten omassa tarinassasi. Alleviivaa tai boldaa kyseiset sanat myös tarinan seasta. Saat taivuttaa sanoja.
Samanväriset, Tiedosta, Veitsi, Raivostua, Hopeinen

Tuotos:
Väsymys painoi raskaana, kun Sarah asteli Robertin kanssa jaba-alueelle. Nainen oli kiitollinen, että toinen oli tullut mukaan siitä huolimatta, ettei tämän ollut pakko.
Lefa näytti tyytymättömältä ja Sarah kiirehti saamaan sen eteen heinää. Paali avautui terävällä veitsellä ongelmitta ja pari siivua päätyi Lefan karsinaan.
Samalla muutkin Auburnista tulleet hevoset saivat aamuheinänsä latinalta, joka oli tottunut ruokkimaan ne kotonakin. Väkirehujen antamisen jälkeen nainen ei kuitenkaan vienyt tavalliseen tapaansa hevosia ulos, sillä he olivat Ruotsissa ja jabakarsinat olivat nyt niiden väliaikainen majoittautumistapansa. Ne pääsisivät tarhailemaan vasta ensi viikolla kotiin palatessaan.

Robert tuntui olevan raivoissaan Vilja Kuirin ystävällisyydeltä ja se tunnetila heijastui varsin selkeänä punaisen omenan kanssa samanvärisiltä kasvoilta. Sabotointi ja myrkytysyritykset tuntuivat melko kaukaa haetuilta.

Sarah oli valmis, mutta Robert tuntui edelleenkin näkevän vain punaisen omenan käsissään. Nainen lähti kuitenkin jo kohti uloskäyntiä, sillä pehmeät hotellin lakanat odottivat ja väsynyt mieli kaipasi vielä parin tunnin lisäunia ennen kisapäivän aloittamista. Vaikka hän ei kisannutkaan kun vasta perjantaina seuraavaksi, katsomossa istuminen täyttäisi päivät siitä huolimatta.
“We’re going through my stuff”, Robert muistutti kiirehtiessään lopulta Sarahin perään.
“You mean, you’re going through your stuff. Besides, I don’t think she would, I don’t know, like, sabotage you? She wouldn’t hurt Harry, for sure. She’s nice.”

Vilja oli ollut hänen huonetoverinsa loppuviikosta Tyran kouluklinikan ajan eikä naisesta ollut huokunut mitään draamanhakuista hevosenmyrkyttäjä-vibaa. Toki toisen hevosen luvatta ruokkiminen tuntui hieman hassulta, kun ei tiennyt mitä ruokia eläin söi ja tietysti Robert olisi voinut haluta ratsastaa Harryn ennen aamuruokia, mutta silti. Tokkopa Vilja oli ajatellut mitään muuta, kuin olevansa apuna ja jättänyt vielä lapunkin tiedoksi ystävällisyydestään.

Sarah käski Robertin heittää omena pois, sillä juuri siihen hedelmään tuntui tarrautuvan kaikki epäluuloiset ajatukset.
“I’m going back to bed for a while. Thanks for the company”, Sarah lausui ja virnisti viimeisen sanan kohdalla. Robert oli keskittynyt ruokintareissulla selvästi enemmän punaiseen omenaan, kuin seuran pitämiseen. Siitä huolimatta nainen oli kiitollinen, että vaaleaverikkö oli lähtenyt mukaan.
Robert hävisi mumisten hopeisen hevosrekan livingiin ja haukoitteleva Sarah jatkoi matkaansa Hannabyn linnanhotelliin.

Nainen ei jaksanut vaihtaa vaatteitaan kaatuessaan oman huoneensa sänkyyn ja nukahti välittömästi päästyään pehmeiden lakanoiden väliin.

Uuden herätyksen turvin Sarah ja Ellie valmistautuivat tiistain kilpailupäivään. Ellie oli ehdottanut aamupalan tilaamista huoneeseen, eikä Sarah ollut keksinyt hetkeen parempaa ideaa.

“Jos Lefa on ihan yhtä huono perjantain luokassa, mä en tiedä onko meillä mitään järkeä osallistua siihen Tie Tähtiin finaaliin ensi viikolla”, Sarah epäili syödessään croissanttia. Leivos murusti hirvittävästi ja nainen joutui pitämään pientä valkoista lautasta lähes leuassaan kiinni ollakseen sotkematta.
“Ehkä se on kipeä jostain?” Ellie mietti, mutta Sarah pudisti päätään. Se oli hierottu viime viikolla ennen valmennus- ja kisarupeamaa.
“Sehän meni ihan hyvin kuitenkin sunnuntaina kisoissa. Se varmaan oli vain väsynyt matkasta eilen”, Ellie yritti lohduttaa.
“Toivottavasti.”

Lyhyt hiljaisuus laskeutui olohuoneeseen.

“No, onneksi finaali on ihan kohta ja sen jälkeen pitää katsoa starttaanko Lefalla enää. Täytyy katsoa mitä mieltä Amanda on, ehkä sen mielestä mä olen pilannut Lefan”, Sarah mietti. Ellie ei alkanut kiistämään sanoja, sillä kumpikin tiesi miten varmasti hevosen huonon menestyksen syyllinen löytyisi täysin vaivattomasti sen ratsastajasta, oli hän syyllinen tai ei.

“Sä taidat tarvita lämpimän kylvyn, sen jälkeen mennään katsomaan niitä kisoja ja unohdetaan hetkeksi koko Tie Tähtiin-kilpailu ja etenkin eilinen startti”, Ellie lopulta totesi. Sarahin synkistelylle alkoi löytyä pakoreitti, olivathan he Ruotsissa hulppean linnan sviitissä koko viikon kahdestaan.
“Todellakin”, Sarah vastasi virnistäen ja lähti laskemaan vettä valtavaan kylpyammeeseen.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 06.05.20 22:12

06.05.2020
#tietähtiin2020 #hanamiweek

Tehtävänanto:
9. Kuvaile ratsukon kisavarusteita/vaatetusta.

Tuotos:
Sarah ja Ellie astelivat verkkaisesti expoalueella, joka oli täynnä hevosihmisiä ja -lapsia. Naiset hypistelivät arvokkaita satulahuopia, ihastelivat kauniita lampaankarvapehmusteisia suojia ja jopa pilvisellä säällä kimaltelevia timanttiotsapantoja.
Kumpikaan ei varsinaisesti tarvinnut mitään uutta tavaraa, mutta eihän siitä ollut haittaa, jos vähän kävi katselemassa?

“Eikö tää sopisi hyvin Lefalle Tie Tähtiin finaaliin?” Ellie kysyi ja nosti valkoisen, kultareunustetun kilpailuhuovan ystävänsä katseltavaksi. Se oli kaunis, tietenkin.
“Ehkä, jos se olisi mun oma. Auburnin edustushuopa kuitenkin taitaa olla ainut vaihtoehto ja Amanda on halunnut Lefalle hopean koristeväriksi”, Sarah vastasi hymyillen.
“Välillä toivoisi, että olisi oma hevonen, jotta sille voisi ostaa kaiken mahdollisen varusteen”, Ellie haaveili.
“Niinpä”, Sarah myötäili virnistellen. Lefan mustaan koulusatulaan ja messinkisiin jalustimiin olisi sopinut hyvin kultareunainen kisahuopa, jos ruuna olisi hänen omansa siis.

Kun he siirtyivät hevosvarusteista ratsastajien varustuksiin, molempien viileinä pidetyt ajatukset lähtivät oitis laukalle. Sarah tiesi, että valkoiset kisahousut olivat vielä hyvässä kunnossa ja niissä oli käyttövuosia jäljellä, ei haittaisi mitään, jos katsoisi vaikka varahousuja. Naisen silmiin osui valkoiset ratsastushousut, joissa oli kauniit kristallikoristeet sivuilla ja takapuolella. Silikoniset gripit tuntuivat pehmeiltä sormia vasten ja niihin oli kirjoitettu kaunolla Lumieré.
“Mä käyn sovittamassa nopeesti”, Sarah kertoi Ellielle, joka virnisti paljonpuhuvasti nähtyään ystävänsä käsivarsilla lepäävät housut.

Ne sopivat tietenkin täydellisesti. Polvitaipeet eivät olleet tummuneet käytöstä ja housujen valkoisuus lähestulkoon sattui silmiin jopa sovituskopin valaistuksessa. Sarah sulki silmänsä hetkeksi ja mietti selviäisikö hän ulos luxusliikkeen alueelta ilman ostokuittia.
“Mitä ne maksaa?” Ellie uteli, kun Sarah palasi takaisin naisen luokse, housut tiukasti viikattuna sylissään.
“Ihan liikaa”, latina vastasi, mutta ei laskenut niitä enää käsistään.
“Mä arvasin”, Ellie naurahti, mutta eksyi sitten itse kisapaitojen luokse. Sitä se oli, kun päästi kaksi varusteurheilijaa hevoskilpailuiden expo-alueelle.

Ennen, kun Sarah oli päässyt kassalle asti, hän pysähtyi kisatakkien luokse. Sellaista nainen ei ostaisi, vaikka löytäisikin sopivan, sillä jälleen kerran Auburnia edustavana ratsastajana Sokat olivat järjestäneet heille kaikille tyköistuvat, valtavan kauniit brodeeratut edustustakit. Sarahin musta takki oli paljon käytetty, mutta edelleen lähes uudenveroisessa kunnossa huolellisen ylläpidon vuoksi.
Plastronit takkien vieressä houkuttelivat kuitenkin naisen hypistelemään. Lopulta kuitenkaan yksikään niistä ei tuntunut paremmalta, kuin jo häneltä löytyvä maltillisesti kristallisoitu plastron.

Ratsastussaappaiden ohi käveleminen tuntui lähes tuskalliselta, sillä Sarah tiedosti varsin hyvin, että omisti jo kahdet saappaat. Molemmat olivat mustat, mutta toisissa oli neljä timanttia saappaan yläosassa.

“Kassalle?” Ellie kysyi uusi kisapaita sylissään.
“Kassalle”, Sarah vahvisti nyökäten ja naiset kävelivät käsikynkkää lyhyehkön jonon perälle. Suurin osa kojun asiakkaista tuntui olevan vain ikkunashoppailemassa, eikä kaksikon tarvinnut onneksi odottaa kauaa kassalle pääsyä.

Sarah melkein unohti viimeaikaisen surkean kisamenestyksensä astellessaan Ellien kanssa takaisin katsomon puolelle juuri ennen Grand Prix-luokan alkua uusien kisahousujensa rapistessa muovikassin pohjalla.
Ehkä niiden avulla hän ottaisi ansaitun voiton Tie Tähtiin finaalissa ja lopettaisi keskinkertaisen kurjuuden alamäen vihdoinkin.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 11.05.20 19:27

08.05.2020
#hanamiweek
Kirjoitettu yhdessä @Ellie von B. kanssa.

Keltainen bemari kaarsi linnan edustalle, erottuen ympäristöstään kuin, no, keltainen huomiomerkki. Korkokengät napsuivat kiviportaita vasten tukahdetun kikatuksen kera, kun toinen naisista meinasi horjahtaa. Tasapainon pitämiseksi Sarah tarrasi ystäväänsä, vaikka riskinä oli tietysti viedä Ellie mukana maahan. Naiset selvisivät taksiin ja paremman ruotsintaidon omaava Ellie jakoi osoitteen kuskille.

Siideritölkit sihahtivat auki ja Sarah asetteli tummansinisen mekkonsa helmaa hieman alemmaksi ja nyppi valkoisen langanpätkän kankaasta.
"Skål, hyvälle illalle", Sarah lausahti virnistäen ja kohotti taksin takapenkillä tölkkiään ylemmäksi.
“Skål”, vaaleaverikkö vahvisti hymyillen. “Toivottavasti mä en sitten sammu mihinkään, pitää muistaa huomenna ehtiä radalle.”

Alkoholi oli saanut kaksikon jo pieneen hiprakkaan ja päätös lähteä yöelämään oli syntynyt, vaikka huomenna olisi vielä kisapäivä. Ellie oli kuitenkin niin onnessaan sijoittuessaan kolmanneksi tämän päivän luokassaan, ettei jaksanut ottaa stressiä huomisesta. Tätä piti juhlistaa, sillä eihän sitä ihan joka päivä sijoittunut kansainvälisissä kilpailuissa.

“Siellä on kuulemma hyvää musiikkia”, Ellie muisteli lukemaansa artikkelia, jossa listattiin parhaat yökerhot. “Toivottavasti olisi komeita miehiäkin.”
Ellie virnisti Sarahille, jonka ilme kertoi tämän pohtineen samaa asiaa.
"Kunhan ne vaan ei ole kaikki kiinnostuneita vain toisistaan", Sarah epäili nauraen.

Muutamaa ruotsalaista hittibiisiä lukuunottamatta klubilla soitettiin hyvin kansainvälistä musiikkia, jonka rytmissä oli helppo tanssia. Ensimmäiset drinkit naiskaksikko oli joutunut maksamaan itse, mutta sen jälkeen poikkeuksetta aina joku oli tarjoutunut maksamaan juotavat, kun he olivat selvinneet tiskille asti. Sarahin oli kuuma ja hän oli onnellinen, ettei ollut valinnut haalaripukua sille illalle, vaan lyhyen bilemekon. Nainen painautui Ellien korvanjuureen kovan musiikin vuoksi, haistoi tutun hajuveden toisen kaulalta.
"Mennäänkö käymään ulkona? Mulla on kuuma." Sarah nojasi taaksepäin ja katsoi ystäväänsä silmiin kysyvästi.

Ellie seurasi Sarahia kohti ulkoaluetta, jossa musiikki soi, joskin jonkin verran matalammalla voimakkuudella. Raikas ja viileä ilta tuntui hyvältä kuuman ja tunkkaisen tanssilattian jälkeen. Musiikki sai ihmiset tanssimaan ulkonakin ja myös Ellien teki mieli heilua sen tahdissa.
“Pari komeaa miestä sun takana”, Ellie hymähti Sarahille. “Ne vilkuilee meitä.”

Kun toinen miehistä kohtasi naisen siniset silmät Ellie käänsi katseensa takaisin Sarahiin. Miehet olivat pitkiä ja tyylikkäitä, eivätkä näyttäneet ainakaan liian nuorilta.
Sarahin teki mieli katsoa, tietenkin, mutta malttoi mielensä hetken. Hän ei varsinaisesti ajatellut tulleensa miesjahtiin, ennemminkin Ellien wingwomaniksi, mutta ainahan sitä sai katsoa. Ja niin Sarah tekikin, eikä naisen tarvinnut kysyä ystävältään keitä toinen oli tarkoittanut. Itsevarma hymy viipyi punatuilla huulilla, kun brunette kääntyi katsomaan Ellietä.
"Kuolen, jos niiden nimet on Erik ja Sven", Sarah huomautti yrittäen olla nauramatta ääneen.

"Hej vilka vackra kvinnor är här", pidempi miehistä tervehti hymyillen.
"Or do you speak english? You don't seem swedish", mies jatkoi vilkaisten kaveriinsa.
“Nej, det är vi inte”, Ellie kikatti. “English is probably better.”
Ellie ei ollut varma, miten hyvin Sarah selviäisi ruotsinkielisessä keskustelussa ja luotti itsekin ennemmin englantiin tässä humalatilassa. Hän silmäili miehistä ruskeahiuksista, jonka totesi komeammaksi.

“I’m Ellie, this is Sarah”, vaaleaverikkö esitteli heidät nopeasti ja pohti, mahtaisivatko Sarahin nimipohdinnat osua oikeaan. Miehistä vaaleampi näytti kieltämättä hieman Sveniltä.
"I'm Marcus, this here is my good friend Noah. So, what brings you two lovely ladies here?" Marcukseksi esittäytynyt nuorukainen esittäytyi saaden vihdoin vaaleampaankin kaveriin vähän eloa.
"You wanna go inside? We could buy you drinks", Noah kysyi ja haroi vaaleita hiuksiaan, nostaen kasvoilleen jo paljon varmemman hymyn.
"We're just enjoying a holiday here", Sarah vastasi ensin Marcukselle. Siihen oli ihan syynsä, ettei nainen aloittanut sillä tiedolla, että he olivat hevosihmisiä.
"And sure, we were just getting some air after dancing. At least I'm thirsty", Sarah jatkoi ja vilkaisi sitten ystäväänsä saamatta huulillaan viipyilevää virnettä laskemaan.

Suunnitelma kuulosti hyvältä myös Ellien korviin ja he suuntasivat yhdessä sisälle, kohti baaritiskiä. Väki oli tuntunut vain lisääntyneen siinä ajassa, kun he olivat olleet ulkona.
Porukka oli pakkautunut tiiviisti tilaamaan juomia ja jonotuksen ohella Sarah ja Ellie vilkuilivat ympärilleen löytääkseen vapaan pöydän. Olisi mukava istua lepuuttamaan jalkoja, vaikka humala turruttikin kivun. Aamulla kuitenkin varmasti muistaisi, että oli juhlinut korkokengissä koko illan.
“Here”, Ellie havahtui Marcuksen ojentaessa tälle juoman. “Are there any free tables?”
Kovassa metelissä ei voinut keskustella kumartumatta oikein lähelle. Ellie nyökkäsi ja tunsi käden asettuvan alaselkäänsä, ohjaten tätä kohti vapaata pöytää. He istuutuivat vieretysten ja vasta siinä vaiheessa Ellie muisti vilkaista, olivatko Sarah ja Noah tulleet perässä.

Aika kului kuin siivillä, kun naiset yrittivät tutustua musiikin yli seuralaisiinsa ja jossakin vaiheessa lasien tyhjennettyä nelikko oli siirtynyt takaisin tanssilattialle. Noah ja Marcus olivat molemmat hyviä tanssijoita ja Sarah epäili, ettei tämä ollut kaksikon ensimmäinen hakuretki yökerhossa. Ajatus ei kuitenkaan häirinnyt, sillä eivät he mitään lomaromanssia olleet etsimässä.

“Where are you girls staying?” Noah kysyi, kun musiikissa oli hetken viive kappaleen vaihtuessa. Miehen hengitys kutitteli korvanjuuressa ja Sarah käänsi päätään vähän saadakseen äänensä kuuluviin.
“In a castle”, nainen vastasi äänellä, joka melkein vaati jatkokysymyksiä. Noah nojautui hieman taaksepäin, yllättynyt ilme kasvoillaan ja selvästi lukien oliko Sarah vitsaillut. Olkapäitään kohauttaen brunette virnisti ja vilkaisi ystäväänsä, joka näytti viihtyvän yhä lähempänä Marcusta.
“I just have to ask, in a castle?”
“Yeah. It’s not that far from here.” Sarah oli sillä hetkellä elementissään, kuin seireeni yksinäisen merimiehen vierellä, erehtymätön pilke silmäkulmassaan. Sormenpäät kuin vahingossa käsivarren paljasta ihoa koskettaen, lähettäen sähkösignaaleja toisen kehoon ihan huomaamatta. Reaktio näkyi Noahin kasvoilla, siinä miten silmät siristyivät aavistuksen ja alahuuli karkasi hetkeksi kauemmaksi ylähuulesta.

He olivat tanssineet tiiviisti yhdessä, kehot lähes kiinni toisissaan. Huomio ja kosketukset tuntuivat hyvältä.
“It’s getting late”, Ellie hymähti kääntäessään katseensa pois Marcuksesta. “Afterparty at our place?”
Sarah virnisti Ellielle ja miehetkin vaikuttivat innokkailta lähtemään mukaan, joten he tilasivat taksin ja suuntasivat narikan kautta kohti linnaa.

“We can raid the minibar”, Ellie ehdotti nojaten kevyesti miehen olkapäähän tilataksin takapenkillä ja vilkuili vastapäätä istuvaa kaksikkoa, jotka näyttivät myös viihtyvän. Marcus hymähti sivellen vaaleaverikön käsivartta kevyesti, eikä Ellie olisi malttanut odottaa, että he pääsisivät perille. Useiden minuuttien jälkeen taksi kuitenkin pysähtyi linnan edustalle.

“This is our room.” He astuivat sisään sviittiin Ellien johdolla, joka potkaisi korkokengät jalastaan. Marcus tuntui vielä pidemmältä, kuin aiemmin.
"You really weren't kidding when you said you're living in a castle" Noah naurahti ja yritti varastaa ensimmäisen suudelman Sarahilta. Nainen kuitenkin perääntyi pidemmälle asuntoon, virne huulillaan ja vaaleaverikön käsi omassaan. Ote kirposi Sarahin kääntyessä äänentoistolaitteen puoleen ja hetken päästä hieman maltillisempi musiikki täytti sviitin asuintilat.
"Can you get rid of that shirt for me, it's quite warm in here", Sarah kuiskasi Noahin korvanjuureen vetäessään miehen lähelleen musiikin liikuttaessa kehoja mielensä mukaan. Vaalea kauluspaita päätyi sohvan selkänojalle, paljastaen lihaksikkaan ylävartalon mennessään.
"Better?" Noah kysyi ilkikurinen virne huulillaan.
"Much", Sarah vahvisti laskiessaan kätensä toisen niskan taakse.

Sillä välin kun Ellie oli hakenut juotavaa minibaarista, olivat vaatteet vähentyneet toisella puolella huonetta. Tunnelma näytti kiihkeältä, ja tuskin loputkaan vaatteet pysyisivät kauaa kaksikon päällä.
“Maybe you should follow his example”, Ellie ehdotti Marcukselle virnistäen, ojentaen tälle pullon giniä. Mies virnisti ja ryhtyi napittamaan paitaansa auki kiusoittelevan hitaasti. Elliestä alkoi pian tuntua, että olisi aika siirtyä viettämään jatkoja kahden kesken.

“Nähdään aamulla”, Ellie tokaisi Sarahille tavoittaessaan tämän katseen, tarttui Marcuksen kädestä ja lähti johdattamaan tätä kohti makuuhuonetta. Sarah nyökkäsi virnistäen ja siirsi katseensa takaisin seuralaiseensa.
"What did she say?" Noah uteli.
"Just goodnight", Sarah vastasi pudistaen hieman päätään.
"You wanna go to your room?" Noah kysyi sitten, kädet vaativasti mekon selkämystä koskien.

Sarahin mielessä välähti kuva Mikestä, riidasta ja siitä, miten mies oli lähtenyt Ruotsiin ilman selityksiä. Kuva vääristyi, vaihtui mustelmaksi Robertin kaulalla ja torstaina käytyyn keskusteluun, jossa oli ollut Inkerikin osallisena. Naisen kurkkua kuivasi, silmät hakivat jotakin tuttua edessään olevista kasvoista sitä löytämättä. Hiljaisuus jatkui kunnes pää liikahti sen verran eteenpäin, että humalainen nuorukainen teki aloitteen. Sarah vaimensi takaraivossaan jyskyttävän omatuntonsa ja antautui ruotsalaispojan vietäväksi.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 12.05.20 19:16

09.05.2020
#hanamiweek2020
Kirjoitettu yhdessä @Mikke A. kanssa.

Lue ensimmäinen osa.


Mikke nielaisi kuunnellessaan Sarahin sanoja sitä kuinka entiseen ei voi palata. Mies tiesi, että salailu olisi nykyään mahdotonta, mutta silti tämä ei halunnut menettää naista. Kaiken piti olla tunteetonta hauskanpitoa, mutta Mikke ymmärsi viimeistään nyt, että tunteetkin olivat päässeet vahingossa mukaan ja miksei olisi päässyt? Sarah oli upea nainen. Mikke risti kätensä ja katsoi naista varovasti.

"Sarah, tiedän, että meillä molemmilla oli syyt miksi me haluttiin pitää kaikki salassa. Kaikki kuitenkin paljastui ja.. ja nytkö me vaan annetaan olla?" Mikke nielaisi uudestaan ja tunsi olonsa pikkuhiljaa hyvinkin harmistuneeksi. Sitä mielialaa hän ei kuitenkaan halunnut näyttää ulospäin. Ulospäin näkyi vain ilmeettömät kasvot.
"Kaikki on paljastunut. Pitääkö sen kuitenkaan loppujen lopuksi haitata meitä? Mä en pyydä sulta suhdetta Sarah. Haluan vain meidät viettämään yhdessä aikaa, koska, noh, se oli mukavaa."

Ei ollut vaikea leikitellä asialla, omassa mielessään ja maailmassa, jossa kaikki sujui ongelmitta. Sarah huomasi vertailevansa Mikkeä Thomakseen, ihan kuten tulisi varmasti vielä pitkään tekemään. Hän oli rakastanut Thomasta koko sydämellään ja rakasti edelleen, se fakta ei muuttuisi vaikka miten yrittäisi unohtaa. Nainen huokaisi lähes ääneti, sillä Miken tarjous kuulosti jopa liian hyvältä ollakseen totta.
Siinä hänellä oli komea mies, hevosihminen ja sellainen, jonka kanssa ei tarvinnut keskustella monimutkaisista tunteista. Sarah tiesi, ettei ikinä rakastuisi Mikkeen, mies oli liian itsenäinen sellaisiin tunteisiin, ainakin kaiken sen perusteella, mitä hän tiesi toisesta.
Sarah ei halunnut ajatella miten vähän oikeasti tunsi Mikkeä, vaikka lopulta se oli vain hyvä asia. Kumpikaan ei tiennyt toistensa salaisuuksia, ei lempivärejä eikä haaveita.

"Mitä, jos mä löydän toisen miehen ja vien kotiini? Tuletko sä mustasukkaiseksi, kun me ei olla suhteessa ja pidetään vain hauskaa?" Sarahin ääni oli kylmempi, mitä hän oli tarkoittanut. Nainen yritti pehmentää sanojaan pienellä hymyllä, varovaisena sovinnoneleenä.
"Hypoteettisesti kysyen, tietenkin", latina lisäsi ja antoi toisen kätensä pudota jo hieman rennompana sivulleen.

"Mä en tiedä", Mikke huokaisi varovaisesti. "Mä tiedän vaan sen, että en halua menettää sitä mitä meillä on ollut. Me ei olla suhteessa niin en mä voi sua tosin syytelläkään mistään, mutta.." mies haroi taas hiuksiaan epävarmana itsekin siitä mitä halusi ja mikä olisi oikein tässä vaiheessa. Hän näki edessään vain ihanan naisen, jonka kanssa hän oli viettänyt ihania hetkiä. Haluaisiko hän jakaa Sarahin muiden kanssa?
"En mä haluaisi kuitenkaan tietää niistä muista. Ne ei kuulu mulle." Ellei meille tule joskus jotain enemmänkin. Ajatusta ei voinut vain sanoa ääneen.

"Sano vaan rehellisesti mitä mieltä oot meistä", Mikke laski kätensä hieroen hetken samalla rannettaan. Kipu oli alkanut hellittää hieman, mutta silti sitä vähän aristi. "Mä haluan tietää, että onko meidän juttu ollut sullekin mieleistä vai olitko sä jopa helpottunut, että kaikki olisi ohi kiinnijäämisen jälkeen?"

Sarah tiesi, että helpointa kaikille olisi vain nyökätä, antaa Miken luulla, ettei heidän kuukausia kestänyt salasuhteensa ollut tarkoittanut hänelle mitään. Se ehkäisisi tulevia katkeria ajatuksia, sekä säästäisi heidän kummankin tunne-elämän kivuilta. Naisen olisi kuulunut sanoa, että oli helpottunut, että kaikki oli ohitse.
"Mä…" lause keskeytyi nielaisulla ja Sarah pudotti katseensa hetkeksi pois sinisistä silmistä. Mielessä pyöri niin monta asiaa, kun hän yritti jäsennellä ajatuksiaan sanoiksi.
"Mä olen ollut todella tyytyväinen meidän järjestelyyn, ennen sun veljen aiheuttamaa välikohtausta. Vaikka tän kaiken piti olla silloin yhden illan erehdys, mä olin iloinen, että se jatkui, koska viihdyn sun seurassa."

Sarah nosti katseensa takaisin ja tunsi pitkästä aikaa mahanpohjassaan tutun kihelmöinnin, johon oli tottunut Miken seurassa. Hän ei varsinaisesti ollut yllättynyt, sillä mustahiuksinen mies oli erittäin hyvännäköinen ja itsevarma.
"Mä en rupea sitten pitämään sua kädestä julkisilla paikoilla tai hehkuttamaan kaikille miten kuuma sä olet", Sarah lopulta lausahti antaen vakavan ilmeensä sulaa vinoon hymyyn, joka kertoi eleenä enemmän, kuin yksinkertainen "kyllä".

Mikke ei voinut pidätellä naurahdustaan Sarahin sanojen jälkeen ja miehenkin kasvoille ilmestyi viimein hymy.
"Hyvä! Kuulostaa kuule tosi hyvältä", Mikke nauroi ja astui naista lähemmäs. Hetken aikaa hän mietti jos uskaltaisi paljastaa omia salaisuuksiaan, mutta lopulta Mikke päätti, ettei ne kuuluneet tähän tilanteeseen.

"Eli kaikki on nyt hyvin?" Aarnisuo hymyili kysyvästi katsoen Sarahia samalla syvälle silmiin. Niihin silmiin hän oli silloin joskus ihastunut ja edelleen ne vetivät miestä puoleensa..
"On", Sarah varmisti nyökäten ja hetken mielijohteesta painoi lyhyen suudelman Miken huulille. Tai sen piti alunperin olla lyhyt sovinnon ele, mutta jotenkin nainen jäikin hetkeksi siihen, sormet tummien hiusten seassa ja vain varpaat maata koskien pituuseron vuoksi. Hengästynyt naurahdus purkautui Sarahin huulilta tämän vihdoin ottaessa askeleen taaemmaksi. Tilanne olisi vaivatta jatkunut siihen, että hän olisi selvittänyt paremmin missä huoneessa Mikke nukkui kisaviikon ajan.

"Mun täytyy mennä takaisin ja etsiä Ellie, lupasin sille tulla kohta takaisin ja nyt on mennyt vähän pidempikin 'kohta'", Sarah kertoi puolikas virne suupielessään.
"Haluatko sä tulla myös, rekkaparkilla on jotkut grillibileet, kylmää juomaa ja hyvällä tuurilla saa yhden makkaran varastettua grillistä?" nainen kysyi tutkien Miken silmiä tarkkaavaisena.

Mikke mietti vain hetken vastausta kysymykseen, koska mies oli kerrankin oikeasti hyvällä tuulella, vaikka kilpailuviikko Ruotsissa oli muuten mennyt vähän huonosti.
"Voisin mä itse asiassa tullakin", Mikke virnisti ja lähti kävelemään hymyillen Sarahin perään. Kylmä juoma maistuisi aina.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 12.05.20 22:46

10.05.2020
#tietähtiin2020 #hanamiweek

Tehtävänanto:
16. Etsi joku verkkohoroskooppi joko kyseiseltä päivältä/viikolta/kuukaudelta jolloin kirjoitat. Valitse se horoskooppimerkki, joka vastaa hahmosi syntymäpäivää. Kopioi horoskooppi tarinan alkuun ja kirjoita sitten tarina, joka mahdollisimman hyvin vastaa horoskoopin ennustuksia. Horoskooppia ei lasketa sanamäärään.

"Kaksosilla on toukokuussa ihmissuhteet keskiössä ja niihin liittyvät epävarmuustekijät. On hyvä pitää nyt realiteetit mielessä ja koettaa välttää lähtemästä mukaan kovin epävarmoihin ihmissuhteisiin. Riskinä on epäluotettavuus tai liian idealistiset kuvitelmat toisesta. Koeta myös itse olla luottamuksen arvoinen ja pidä kiinni tosiasioista ja rehellisyydestä. Toisaalta joku voi nyt tarvita apuasi ja kykysi kokea empatiaa toisen ongelmia kohtaan voi nousta esiin."


Tuotos:
Sarah käveli autokannen keinovalaistuksessa kohti laivan reunassa olevaa rekkaa. Hän avasi livingin oven mahdollisimman hiljaa ja asteli hämärään tilaan, jota valaisi vain pienet yövaloiksi tarkoitetut valolistat. Niiden lisäksi tilassa oli kuitenkin toinenkin valonlähde, joka muutti kirkkauttaan aina sen mukaan, mitä sen käyttäjä teki. Sarah riisui kengät jalastaan, katsahti tyhjää tilaa Ellien sängyllä, joka nyt oli viety ystävän käännettyä kylkeään ja levittäydyttyä kahden ihmisen vuoteelle yksin. Hänen olisi kai ollut viisainta yrittää vallata oma tilansa takaisin, mutta suljettujen verhojen takana odottanut valoisuus oli vienyt unenrippeet mielestä kauaksi.

Patja heilahti Sarahin alla ja niin teki myös vieressä oleva peittokasa. Robertin väsyneet silmät siirtyivät puhelimen näytöstä viereen ilmestyneeseen naiseen. Asennon vaihto sai värikkääksi muuttuneen mustelman toisen kaulalla näyttäytymään rumasti kännykän näytön valossa ja hetken ajan Sarah palasi aikaan ennen sitä hetkeä. Lukuisiin lyhyisiin keskusteluihin, katseiden vaihtoihin ja erityisesti kuiskattuihin sanoihin. We shouldn't. Sarah kuitenkin halusi olla Robertille edes ystävä, jos ei heistä muuta ikinä tulisikaan.

"You're in my bed", Robert huomautti, kuin asia ei muutenkin olisi ollut itsestäänselvää.
"Yes. You're not sleeping in it are you?" Sarah vastasi peittämättä huuliltaan karannutta haukotusta.
"Neither are you. Shouldn't you be in Ellie's bed?" Robert puhui hiljaisella äänellä ollakseen herättämättä muita ja Sarahin piti nojata toisen peiton peittämään olkapäähän kuullakseen kunnolla.
"She stole all the space. I'm not that tired anyways", Sarah paljasti ja haukotteli uudelleen.
"Clearly", huvittuneisuus kuulsi läpi jopa kuiskatusta sanasta.

"Are you okay?" Sarah kysyi, kun he olivat hetken tuijottaneet ratsastusvideoita Robertin kännykästä, päät melkein toisiinsa nojaten, mutta kuitenkin itsepintaisesti sen verran irti toisistaan, ettei sotkuiset hiuksetkaan koskeneet toisiaan.
"Yeah. Why?"
Sarah käänsi päätään sen verran, että saattoi nähdä teräväreunaiset varjot toisen kasvoilla, jota valkoinen, kirkas valo heidän edessään loi. Ne esittivät unettomuuden jäljet selkeämmiksi, kuin päiväsaikaan.
"I'm just asking. As a friend, you know. It's been a rough month or so, for both of us", Sarah selvensi muistaen varsin elävästi Ruunaankoskella Tyran valmennusaamuna vaihdetun keskustelun. Ja muutkin samankaltaiset paljastukset esiripun takaa.

Robert näytti hetken ajan siltä, kuin olisi aikeissa oikeasti kertoa. Sarah olisi halunnut tietää, sillä toisten auttaminen oli juurtunut syvälle naisen dna:han. Erityisesti Robertin kohdalla se tuntui tekevän joka kerta erityisen vahvasti läsnäolonsa tiedostetuksi. Toiset kutsuivat sitä empatiaksi, mutta Sarah vain todella välitti lähellä olevista ihmisistä niin paljon.

Puhe kääntyi pian tulevaan Tie Tähtiin finaaliin, oli jotenkin huojentavaa voida keskustella siitä jonkun kanssa. Jonkun, joka tiesi toisen historiasta jotain ja joka kävi samaa läpi itse sillä hetkellä. Sarahin olisi tietenkin pitänyt keskustella siitä Ellien tai vaikka Miken kanssa, vaikka miehen ja hänen rehellinen suhde perustuikin sillä hetkellä pääosin fyysiseen puoleen. Mikkekin olisi varmasti ymmärtänyt, kilparatsastajana itsekin, mutta siitä huolimatta Sarah tiesi, että Robert ymmärsi vielä paremmin.

Finaalin lähestyminen tuntui ristiriitaiselta. Sarah oli antanut kaikkensa, mutta tänä vuonna, Lefa ratsunaan, se ei ollut riittänyt. Naisen oli edelleen vaikea uskoa, että kaikki se työ, jota hän oli tehnyt kulisseissa Lefan kanssa, ei siltikään ollut tarpeeksi. Sarah tiesi, ettei hän tulisi voittamaan, mutta ajatuksena kakkossija olisi riittänyt tänä vuonna aivan hyvin. Sekin vain, jos Robert olisi Harryn kanssa voittajina.

"You really are a good rider, Robert. And Harry is a good horse, she'll do anything for you", Sarah totesi hymyillen ja painoi sitten päänsä peiton pehmentämälle olkapäälle.
"Let's watch Eva Schatz with Costello vd Halor next?" nainen ehdotti kääntäen huomionsa takaisin Robertin puhelimen näytölle, jossa edellisen ratsukon lopputervehdys seisoi pysäytettynä pause-merkin alla.
"Sure", Robert mumahti ja naputti hakukenttään sunnuntain GP-luokkavoittajan nimen.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 13.05.20 21:02

11.05.2020
#tietähtiin2020

Tehtävänanto:
7. Keskusteluja juoman/ruuan äärellä.

Tuotos
“Haluuko joku lähteä pitsalle, kunhan ollaan saatu hepat hoidettua?” Sarah kyseli kovaan ääneen kantaessaan Lefan koulusatulaa ja suitsia rekalta satulahuoneeseen muiden auburnlaisten kanssa.
“Mä ainakin”, Anton ilmoitti ensimmäisenä.
“Sulta ei edes kysytä, sä tulet aina”, Sarah huomautti virnistäen ja Anton näytti kypsänä aikuisena (varmasti vain matkan väsyttämänä) kieltään vastaukseksi.
“Mä voin lähteä myös, jos joku kertoo mistä täältä saa pitsaa”, Cella tarjoutui Branin hoitolaukku olkapäällään.
“Mä tuun”, Gee ilmoitti heti Cellan perään.
“Mä laitan Robertille viestiä, että se tulee myös”, Sarah päätti ja otti puhelimensa esiin.

Väsymys kisamatkasta näkyi sekä ääneen heitetyssä läpässä, että varusteita huoltavissa liikkeissä. Niistä puuttui jokaiselta tietynlainen terävyys, kun ihmiset olivat olleet liian kauan kotoa pois.

Maanantai-ilta ei onneksi ollut mikään asiakkaiden ruuhka-aika söpössä Monaco-pitseriassa. auburnlaiset valloittivat sieltä suuren kulmaloossin ja nauroivat Cellan kertomalle rääväsuiselle tarinalle jostain Seppeleen bileistä Robertin punastellessa tämän vieressä.
“Oliko se Tie Tähtiin finaali jo nyt viikonloppuna?” Gee kysyi.
“Joo”, Anton vastasi saaden mustahiuksisen Geen nyökkäämään.
“Mulla ainakin menee ihan päin… no, tiedätte kyllä mitä”, Anton jatkoi katse jossain pitserian keittiön suunnilla, ilmeisesti miehellä oli yhtä kova nälkä, kun Sarahillakin, jonka maha murisi vaativasti.
“No eikä mene”, nainen toppuutteli, saaden aikaan lyhyen kinastelun toisen kisamenestyksestä Vilan kanssa.

“Ymmärsinkö mä nyt oikein, että Lefa ei oo sun vakituinen kisaratsu?” Cella uteli pitsan syönnin välissä.
“Joo, mun vuokrahevonen on Effi, se kirjava, jolla on se varsa. Effin kanssa mä tulin toiseksi loppuvuodesta Saksan Dressage Mastersin kür-luokassa. Ja voitin viime vuoden Tie Tähtiin-kisat, kun Robert tuli toiseksi”, Sarah kertoi puolittainen virne huulillaan. Viime vuosi oli ollut hyvä kisavuosi, vaikka sosiaalinen elämä olikin ollut syvältä sieltä itsestään.
“Hmm, mä ehkä tiedän mistä hevosesta sä puhut. Sen varsa oli sellainen jännä vaaleanruunikko?” Cella mietti.
“Juurikin se.”

Monaco oli vielä puoli tuntia oikea urheilijaselostamon mekka, jota väsynyt nauru ja kiusoittelu kavereiden kesken täytti. Jokainen tuntui haukottelevan vuorollaan, mutta erityisesti Robert näytti siltä, kuin nukahtaisi pitsapala suussaan hetkenä minä hyvänsä.
“Hei, älä siihen nukahda”, Cella nauroi ja tökkäisi vieressään istuvaa tallikaveriaan kylkiluiden väliin melko kipeän näköisesti.
“Hey! Auh”, Robert älähti ja sai loukkaantuneella ilmeellään koko muun seurueen jälleen nauramaan ääneen.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 13.05.20 21:24

13.05.2020
#tietähtiin2020

Tehtävänanto:
17. Kirjoita tarina, joka sisältää pelkkää dialogia ja johtolauseita. Esim: ”Mennään syömään”, sanoin ystävälleni ja lähdin kävelemään kohti taloa.

Tuotos:
"Mä en jaksa nyt puida tätä asiaa enempää", Sarah kertoi turhautuneena.
"Milloin sitten? Huomenna? Ensi viikolla? Kuukauden tai vuoden päästä? Koska?"
"En mä tiedä. Joskus. En nyt."
"Mikä vika tässä hetkessä on? Ihan kuin sulla olisi kiire johonkin", Patrick nojasi ovenkarmiin raivostuttavan tyynen oloisena.
"Älä viitsi olla noin ylimielinen", Sarah tuhahti ja sai vain vaivoin pidettyä itsensä sohvan selkänojaa vasten.
"Mä haluan tietää. Aloita vaikka niistä hevosista ja kisoista. Niistä sä ainakin haluat puhua."
"Sullekko?"
"Niin."
"Hah", naurahdus oli kuiva, iloton.
"Mä asun nykyään heppapojan kanssa. Mun on pakko opetella kuuntelemaan tylsiä kertomuksia niistä. Joten - ole hyvä."
"Mistä kisoista?" Sarah kysyi lopulta ja seurasi kuinka Patrick kohautti olkiaan välinpitämättömänä.
"Mitä ne nyt oli. Rata avaruuteen? Vai oliko se tähtiin? Kosmokseen?"
"Tie Tähtiin", Sarah keskeytti, pyöräytti pakosti silmiään.
"Älä yhtään pyörittele silmiäsi. Kerro."
"No meillä menee kisat päin puuta ja vaikka mä voitin viime vuonna, nyt mä olen jossain puolessa välissä sijoitustaulukkoa. Se tyyppi, joka viime vuonna oli toisena, on nyt ekana…"
"Robertko? Eikö se ollut se, jonka…?"
"Robert, kyllä. Haluatko sä, että mä kerron tän loppuun asti vai et?"
"Haluan."
"No niin, ole sitten hiljaa."
"Mä olen."
"Joka tapauksessa, mä olen nyt treenannut kuin hullu, Ruotsissakin. Lefa tuntuu hyvältä harjoituksissa, mutta sitten kaikesta huolimatta me saadaan vain keskinkertaisia sijoituksia. Mä en tiedä miten pitkään Amanda aikoo katsoa sitä sormiensa läpi, haluaako se edes, että mä kohta kisaan sen hevosilla enää."
"Tietenkin haluaa."
"Et sä sitä voi tietää. Et sä edes tunne sitä."
"Jonathan tuntee. Mä olen tavannut sen siskon, se oli ainakin mukava."
"Isabellako?"
"Niin."
"Isabella ja Amanda on kuin päivä ja yö."
"Silti", Patrick kohautti taas olkiaan. "Päästäänkö me joskus siihen kohtaan mitä sun ja Miken välillä oikeen tapahtuu? Vai pitääkö mun kaivaa sekin tieto mun avopuolisoltani?"
"Jonny ei tiedä siitä mitään. Enkä mä kerro sullekaan, koska mun elämä ei kuulu kenellekään. Sitä paitsi, mun pitää lähteä nyt oikeasti tallille. Treenaamaan sitä finaalia varten."
"Älä luulekaan, että sä pääset näin vähällä, sisko."
"Älä huoli. En luule", Sarah lopetti ja työntyi isoveljensä ohi ulko-ovesta rappukäytävään.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 15.05.20 20:15

15.05.2020
#tietähtiin2020

Tehtävänanto:
11. Kirjoita tarina käsin ja ota siitä kuva/skannaa.

Tuotos:
beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Iwg4tk

(ihan vähäsen sori laadusta :'D)

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 15.05.20 20:18

16.05.2020
#tietähtiin2020

Tehtävänanto:
12. Matkalaulu. Kerro hahmosi matkasta kisoihin ja liitä siihen jokin biisi.

Tuotos:
Aamu oli yhtä hässäkkää, Hallavaan lähtevä retkikunta oli kuin yksin harjoitellut orkesteri ja Penna Vaanila esteraippa kädessään keskellä kaikkea yritti parhaansa mukaan toimia sirkuksen tirehtöörinä, orkesterin kapellimestarina. Sarah ei ollut ihan varma miksi lähtö oli tänä aamuna jotenkin muita aamuja hankalampi, sillä heillähän oli ihan ruhtinaallisesti aikaa eikä varsinaisesti aikataulua edes tälle päivälle. Tie Tähtiin finaali ratsastettaisiin vasta huomenna ja kaiken olisi pitänyt sujua jouhevasti, kuin hyvin rasvattu kone. Ehkä se oli viime viikon Ruotsin jälkeistä tahmeutta, kukaan ei osannut sanoa. Lefakin oli kireä, kuin viulunkieli, kun nainen lastasi sen autoon omalle paikalleen.

Lopulta kaikki oli (toivottavasti) mukana ja saattue lähti kohti Hallavaa. Jokainen asettui omaan nurkkaansa, Inna kuskin paikalle, Verneri sen vieressä ja Robert kuulokkeiden kanssa puhelimeensa uppoutuneena. Ellie ja Sarah keskittyivät keskustelemaan kilpailemisesta, he puhuivat seuraavasta Kalla CUPista ja siitä, olisiko Effi jo siihen mennessä päässyt Unton hampaista.

“Ei hitsi, mä unohdin mun hiusverkon!” Nita keskeytti radion täyttämän hiljaisuuden. Sen kasvoilla oli selkeästi kauhistunut ilme, me oltiin menossa kisapaikalle, jossa ei varmasti ollut luvassa Hannabyn kaltaista expo-aluetta.
“Mulla on ylimääräinen, saat sen lainaan”, Sarah kertoi hymyillen ja sai kiitollisen katseen kilpakumppaniltaan.
“Oikeastiko?”
“Tietenkin.”

Hiljaisuus laskeutui Auburnin toiseen hevosrekkaan, kun Ava Maxin Kings & Queens alkoi soida radiosta.
Sarah melkein saattoi kuulla toisessa rekassa matkustavan Antonin toteavan, että bileet käyntiin ja kaljatölkit pöytään. Hän mietti oliko toisen auton tunnelma samanlainen, vai vielä hiljaisempi Isabella Sokan istuessa epäilemättä etupenkillä kuskina toimivan Rasmus Alsilan vieressä.

“Kuoharia?” Sarah kysyi Ellieltä viereltään.
“Mielellään, kiitos”, nainen vastasi virnistäen ja Sarah nousi ylös, käveli jääkaapille ja otti heidän kuoharipullonsa kylmästä.
“Siinä sullekin, tylsimys”, latina totesi virnuillen ojentaen yhden laseista omiin oloihinsa uppoutuneelle Robertille.
“For good luck, you know”, Sarah lisäsi ja iski silmäänsä tavoitellen röyhkeän ystävällistä ilmettä kasvoilleen. Nainen ei ollut ihan varma oliko Robert kiitollinen vai täydellisen hämmentynyt.

Siitä se alkoi, tämän kevään viimeinen Tie Tähtiin koitos, syteen tai saveen, Sarah oli päättänyt nauttia matkasta niin paljon, mitä kykeni.


Tehtävänanto:
13. Toimittaja, Minja, tulee kysymään kuinka hahmosi tie tähtiin on sujunut. Kuvaile keskustelua tarinassasi.

Tuotos:
“Sarah Reyes?” huudahdus oli riittävän jämäkkä pysäyttämään Ratsumajatalo Pihlajan pihalla kävelevän naisen kesken askeleen. Sarah kääntyi katsomaan taakseen ja näki luokseen astelevan nuoren naisen. Tällä oli päällään collarit ja huppari, kädessään lehtiö ja kynä, jolla raapusti sanoja paperilleen samalla, kun käveli.
“Anteeksi, mä en tiedä kuka sä olet”, Sarah totesi mahdollisimman kohteliaasti yrittäen muistaa oliko nähnyt naisen aikaisemmin jossakin.
“Ah, missä mun tavat on. Mä oon Minja, teen juttua Tie Tähtiin kisoista. Muistaakseni olit viime viikolla Ruotsissa kilpailemassa Hannaby Hanami Weekissä? Olin sielläkin pressipassi kaulassa”, nainen kertoi ja hymyili sitten.

“Olin”, Sarah lopulta sai vastattua, kun oli ensin sisäistänyt saamansa tietotulvan. Sattuneista syistä hänen ensimmäinen reaktio reportterista oli melko negatiivinen, kun otti huomioon edellisen lehtileikkeen, jossa Sarah oli esiintynyt. Hän ei vastannut tarjottuun hymyyn.
“Mitenkäs teidän Tie Tähtiin-kilpailut ovat sujuneet? Muistaisin, että olit viime vuonna ylivoimainen voittaja taitotasollasi. Onko tason nosto vaatinut veronsa, vai liekö hevosen vaihtuminen syy tämän vuotiseen suoritustasoon?”
Minjan ei varmasti ollut tarkoitus kuulostaa töykeältä, mutta hymyn taakse verhoillut sanat saivat Sarahin mahanpohjan kiertämään, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

“Älä ota tätä henkilökohtaisesti, mutta mä en halua keskustella toimittajan kanssa. Mä haluan vain keskittyä huomisiin kisoihin ja ratsastukseen, en siihen, mitä saan seuraavaksi lukea jostain lehden kannesta”, Sarah lausui harkitun hitaasti ja väläytti sitten varsin ilottoman hymyn huulilleen.
“Pahoittelut”, nainen lisäsi vielä ja kääntyi kannoillaan takaisin majataloa kohden.

Toivottavasti Minja ei olisi työroolissa illalla, Sarah mietti ja vilkaisi vielä taakseen. Nainen oli kävelemässä juuri seuraavan haastateltavan luokse, joten tälle tuskin oli jäänyt huonoa mieltä kohtaamisesta.
Jos hän oli aikaisemmin suhtautunut epäluuloisesti toimittajia kohtaan, tunne oli vain vahvistunut, kun Miken veli oli melko suoraan väittänyt häntä Miken maksulliseksi seuralaiseksi. Kaikki se vain siksi, että Sarah oli suostunut lähtemään Miken seuraksi tämän suvun varainkeruutapahtumaan. Jos Matias olisi vaivautunut kysymään hänen puoltaan tarinasta, koko välikohtaukselta oltaisiin voitu välttyä. Sarah kääntyi takaisin menosuuntaansa ja pudisteli mielestään lehtiskandaalit ja voitonhimoiset artikkelit. Hän halusi nyt vain keskittyä nauttimaan matkasta, kun voittoruusukkeet olivat valuneet jo sormien väleistä hiekan lailla.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 16.05.20 21:23

16.05.2020
#tietähtiin2020

Tehtävänanto:
3. Ratsumajatalon avajaiset lauantai-iltana.

Tuotos:
“Autatko tän vetoketjun kanssa?” Sarah kysyi ja käveli blondin ystävänsä luokse, joka oli juuri lisäämässä huulipunaa huoneen hyvin valaistun peilin edessä.
“Tietty”, Ellie lupautui, nousi ylös ja nipisti sormensa mustan vetoketjun vetimen ympärille. Punainen kotelomekko mustine yksityiskohtineen istui naisen päälle, kuin valettu. Sen pitsisessä, mustassa yläosassa oli kauniit kuviot.
“Noin.”
“Kiitos, ihana”, Sarah silitti mekon kangasta suoremmaksi ja tarttui pöydälle laskemaansa olutpulloon, kaataen hieman sen sisällöstä suuhunsa. Kannettavasta kaiuttimesta kuului musiikkia juuri sopivalla äänellä, joka ei häirinnyt keskustelua, mutta joka sai sopivasti bilefiiliksen päälle. Naiset miettivät huomisia kisoja ja sitä kuka minkäkin luokan saattaisi voittaa. Ainoastaan Ellien luokassa, expertin esteosuudessa oli johtavalla ratsukolla selkeä ero seuraavaan ratsukkoon. Salma oli kimon poninsa kanssa ollut hyvässä terässä ja tehnyt usean hyvän suorituksen osakilpailuissa.

“Ollaanko me valmiita?” Sarah kysyi ja pujotti kiilakorolliset mustat kengät jalkoihinsa. Ne tuntuivat mukavilta jaloissa ja niiden kanssa olisi helppo astella tutustumassa paremmin majataloon, jossa he Ellien kanssa olivat majoittumassa seuraavaksi kahdeksi yöksi.
“Joo, mennään vaan”, nainen vastasi ja laittoi omat kenkänsä jalkaan.

Remontoitu talo huokui vanhan ajan charmia ja Sarah piti sen tyylikkäistä sisustusvalinnoista.
“Mennäänkö hakemaan ensin jotain juotavaa lisää?” Ellie ehdotti ja naiset suuntasivat kohti ruokasalia. Siellä näytti olevan jo porukkaa koolla, Sarah nosti huulilleen itsevarman asiakaspalvelijahymynsä, josta ei voinut olla ihan varma oliko se sarkastinen vai aito.

Uudistetussa majatalossa oli mukava kierrellä, siinä sai vähän muuta ajateltavaa, kuin huomiset kilpailut. Sarahista kuitenkin tuntui, että muut kilpailijat hieman karttoivat heitä. Se toki saattoi johtua siitä, että he olivat Ellien kanssa niin keskittyneitä keskustelemaan keskenään, ettei kukaan halunnut tulla keskeyttämään. Jossain vaiheessa Ellie hävisi käymään vessassa ja Sarah jatkoi vaeltelua yksinään.

Anton tuli käytävällä vastaan sen nätin naisen kanssa, jonka kanssa Sarah oli nähnyt toisen ennenkin kisojen merkeissä. Majinako sen nimi oli, nainen mietti nostellessaan kulmiaan poikamies-Antoniukselle. Se ilmehti kasvoillaan melkein hätääntyneen näköisenä ja pudisti päätään niin, että sen hädin tuskin näki edes.
Sarahia vain nauratti selvittäessään tietään takaisin ruokasalia kohden. Hyvä hiprakka oli noussut nälkäisenä hyvin päähän ja nainen halusi syödä jotakin, jottei olisi kohta ihan luokattomassa humalassa.
Huomisista kisoista pitäisi vielä selvitä, vaikka ne ratsastaisikin vähän harjoitusmielessä.

17.05.2020

Tehtävänanto:
4. Ratsumajatalon avajaisten jälkeinen aamu.

Tuotos:
Ellien kännykän soittoääni soi vaativasti majatalon sängyn yöpöydällä. Nainen itse ei kuitenkaan tehnyt elettäkään sammuttaakseen laitetta, nosti vain peiton korviensa peitoksi ja rutisti silmiään vielä enemmän kiinni.
“Elliee”, Sarah aneli ja heilautti toisen tyynynsä ystävänsä sänkyä kohden. Se osui kohteeseen tömähtäen ja valui sitten patjan reunan yli lattialle, jääden lappeelleen maahan.
“Ei ihan vielä”, Ellie mutisi, mutta vaivautui sitten edes sammuttamaan terävä-äänisen herätyksensä.
“Ajattele jos meidän olisi pitänyt käydä ruokkimassa hevoset aamulla. Nyt sentään voidaan vaan mennä valmiiseen aamupalapöytään ja herätä rauhassa. Laittautua rauhassa”, Sarah muistutti nousten istuma-asentoon sängyllään, paksu peitto kiedottuna ympärilleen.
“Mmmh”, Ellie mutisi ja käänsi vielä kylkeään. Ehkä nainen kohta jaksaisi nousta ylös.

Sarah laittoi päälleen aamupalan ajaksi päällensä kukkakuviolliset urheilutrikoot ja löysän hupparin, jonka pehmeys oli lähes taivaallisen tuntuinen ihoa vasten. Naisella ei varsinaisesti ollut krapulaa, mutta hieman tokkurainen olo ja aivan järjettömän kova nälkä.
Ellie ja Sarah astelivat hiljaa keskenään jutellen aamupalalle ja ottivat ruokaa lautaselleen juuri sen verran, mitä mielensä teki.
Tuoreet croissantit, hedelmät, pehmeäksi keitetty kaurapuuro ja tietenkin appelsiinimehua hävisi alta aikayksikön kummankin naisen suuhun. Osa porukasta näytti paremmalta, kuin toiset, Sarah oli aika ylpeä itsestään, ettei ollut antautunut kiusaukselle ja humaltunut liikaa eilisissä avajaisissa.
Tämän päivän kilpailut sujuisivat ehkä hieman helpommin ilman takaraivossa jyskyttävää päänsärkyä ja hirmuisen huonoa oloa.

Sitä paitsi, tänään illalla otettaisiin uusintakierros ja Sarah tiesi, ettei sen jälkeen tarvitsisi olla reippaana ratsastamassa kilpailusuoritusta heti aamusta. Lefa saisi ansaitsemansa vapaapäivän matkustuksen lisäksi ja Sarah voisi vaikka nukkua krapulaansa pois ajomatkan ajan, kun he lähtisivät takaisin kotiin.

Syötyään aamupalan, Sarah ja Ellie vetäytyivät huoneeseensa laittautumaan valmiiksi kilpailuita varten. Sarah laittoi hiuksensa huolellisesti nutturalle, varmistaen geelillä ja hiuslakalla, ettei yksikään suortuva karkaisi kesken päivän luvattomille teille. Uudet, valkoiset kisahousut olivat nähneet vasta yhdet kilpailut ja ne tuntuivat hieman vielä jäykiltä jaloissa. Ihan sama millainen kisasuoritus olisi edessä, ainakin Sarah ja Lefa näyttäisivät vakavasti otettavilta kilpailijoilta.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 16.05.20 22:49

17.05.2020
#tietähtiin2020

Tehtävänanto:
20. Hahmosi…
a) saa apua toisen tallin hahmolta
b) tai törmää toisen tallin hahmoon.

Tuotos:
Kaksi vesikanisteria kolahtelivat toisiinsa Sarahin kävellessä Hallavan käytävää pitkin. Vesipiste oli tuttu paikka, eikä naisen tarvinnut pysähtyä kysymään tietä yhdeltäkään tallilaiselta. Valkoisten kisahousujen päällä olevat ohuet collarit saivat hänet melkein sulautumaan joukkoon, mutta tietenkin latina erottui käytävällä kuin albiino susilaumassa. Asiallinen hymy oli asettunut auburnlaisen kilparatsastajan huulille, mutta hymystä huolimatta antoi itsestään piirun verran ylimielisen kuvan.
Se ei kuitenkaan ollut heijastus tunteista, se johtui säntillisen tarkasti nutturalle kiristetyistä hiuksista ja ryhdistä, jollaista nykyaikana ei nähnyt juuri kenelläkään.

Kaikesta huolimatta jokainen, joka kohtasi meripihkaisten silmien katseen, sai osakseen joko pienen nyökkäyksen tervehdykseksi, tai yksinkertaisen hein.

Vesikanisterit laskeutuivat lähes ääneti pesuboksin lattialle. Sarah työnsi letkun ensimmäisen kanisterin suuaukosta ja avasi vesihanan. Paine meinasi heilauttaa letkun takaisin ulos, mutta siitä pitävä käsi ennakoi tapahtuman ja painoi vastaan, kunnes veden pinta oli noussut tarpeeksi.

Kesti tovin, että kanisterit täyttyisivät ja Sarah antoi katseensa kiertää tallissa kiireettömästi. Oli vielä niin aikaista, että osa nuorista haukotteli varsin avoimesti kisavalmisteluita tehdessään. Sarah huomioi jälleen kerran miten paljon nuorempaa Hallavan asiakaskunta oli esimerkiksi Auburniin verrattuna. Tuntui siltä, kuin osa ohi kulkevista ihmisistä ei meinannut uskaltaa edes katsoa häntä kohti, mutta Sarah ei tiennyt oliko kyseessä vain mielikuvituksensa.

Kanisterit painoivat kuin synti ja eilisen juhlinnan jälkeen kädet tuntuivat äärimmäisen väsyneiltä. Nainen pääsi kymmenisen metriä ennen, kun hänen oli laskettava painavat vesisäiliöt maahan ja hieroa hetken kylkeään, joka tuntui aralta. Sarah ei ollut ihan varma miksi se oli niin kipeä, sillä omasta mielestään ei ollut lyönyt sitä eilen niin pahasti.

“Moi”, vieras ääni sai tallin ovesta avautuvaa maisemaa katselevan naisen kääntämään katseensa sivulle. Vaaleahiuksinen mies näytti tutulta, oliko toinen myös kisaamassa?
“Moi”, Sarah tervehti ja hymyili.
“Voinko mä auttaa jotenkin?” kiharahiuksinen mies kysyi sellaisella työntekijän asenteella, ettei jäänyt epäselväksi kuuluiko tämä kalustoon vaiko ei.
“No jos sä viitsit ottaa toisen näistä, meidän rekka on tossa ihan lähellä”, Sarah myöntyi ja toinen teki työtä käskettyä. Saatuaan toisen kylkensä vapaaksi painosta, käveleminen tuntui jo huomattavasti helpommalta.

“Kiitos tuhannesti”, nainen puuskahti laskiessaan vesikanisterin Auburnin rekan viereen.
“Eipä kestä.”
“Niin, mä olen tosiaan Sarah, Auburnista”, latina esittäytyi tajuttuaan, ettei ollut tajunnut vielä kertoa nimeään.
“Ohto, mä olen töissä täällä. Ja starttaan hard-tasolla”, Ohto esittäytyi ja väläytti oikean asiakaspalveluhymyn vielä ennen lähtöään.


Tehtävänanto:
14. Pyydä tarinaan aihe kanssasi samassa tilassa olevalta ihmiseltä. Älä sano, että tarinan pitäisi liittyä hevosiin tai anna sille muitakaan määreitä. Kirjoita aihe tarinan alkuun ja kerro kuka sen antoi.

Paljubileet, ystävä.

Tuotos:
Kova musiikki tunkeutui tärykalvoihin tehden kaikesta vähän sumuista. Siihen saattoi toki vaikuttaa humala, jonka taso oli korkeammalla, mitä sen olisi pitänyt olla. Sarah ei tuntenut ihmisiä ympärillään, se oli ihan mukavaa vaihtelua. Että kukaan ei tuntenut häntäkään, ei arvostellut sitä, kuinka askel ei pysynyt linjassaan etsiessään vessan ovea lukuisista valkoisista puuovista.

“Palju on lämmin!” joku huusi musiikin läpi, mutta vain kourallinen ihmisiä reagoi sanoihin. Yksi heistä oli kaunis punahiuksinen nainen, joka pysähtyi musiikin tahdissa tanssivan Sarahin luokse.
“Tule”, muukalainen lausui virnistäen ja pujotti sormensa Sarahin sormien lomaan. Vesi oli lämmintä ja olut kylmää, siitä oli täydelliset paljubileet tehty.

Muisto vuosien takaa oli terävä, se sai hetkeksi ajatukset johonkin ihan muualle, kuin edessä häämöttävälle radalle. Sarah hengitti syvään, hengitti toisenkin kerran ja yritti rentoutua energisen Lefan selässä. Ruunan sydän hakkasi lujaa, Sarah tunsi sen jaloissaan, samoin kuin oman sykkivän sydämensä.
Vaikka nainen oli kuinka yrittänyt ottaa kisat harjoitusmielessä, ei selkärangassa sykkivä kilpailuhalu hellittänyt helpolla. Se vaati istumaan suoremmassa, rutistamaan vatsalihakset kireämmälle ja olkapäät taakse. Tunne lähti myös sanoista, joita viimeisten vuosien aikana oli syötetty Amanda Sokan toimesta.
Mä olen kilparatsastaja, Sarah ajatteli. Kilparatsastajat eivät harjoitelleet, ne ratsastivat jokaisen startin niin hyvin, kuin vain osasivat.

“Nyt vuorossa Rosa hevosellaan Étoile Filante. Luokan viimeisenä valmistautuu Sarah Reyes ja Leafocean Zei”, kovaääniset rasahtivat hieman.

Sarah kumartui lähemmäksi levottoman ratsunsa korvia, silittäen sen kiiltävää kaulaa valkoisen hanskan peittämällä kämmenellään. Hevosen kyljet liikahtivat syvän hengityksen myötä, sen sekunnin ajan ei ollut muita, kuin he kaksi. Jälleen kerran, tyttö ja hevonen.

“Me selvitään tästäkin, ihan kuten ennenkin”, nainen kuiskasi, sulki silmänsä toiseksi sekunniksi ja suoristui sitten satulassa. Kouluaidat avattiin ja Sarah ohjasi Lefan niiden sisään, antoi ruunan ravata, kun Rosa poistui ruunikon tammansa kanssa radalta. Hevonen hänen allaan tuntui kevyeltä, hyvältä. Se kuunteli ja nosti laukan vain pienestä pohkeen liikahduksesta.
Sarah käänsi Lefan pituushalkaisijalle ja pysäytti sen X:n. Tie Tähtiin finaali, yksi rata ja kaikki olisi ohi. Syteen tai saveen, Sarah kannusti hevosen harjoitusraviin.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 17.05.20 15:57

17.05.2020
#tietähtiin2020

Robert makasi selällään Sarahin pedatulla sängyllä, puoliksi juotu coronapullo sormiensa välissä, pullo värjäten altaan kuviollisen päiväpeiton tummemmaksi pinnalla väreilevän kosteuden vuoksi. Sarah istui sängyn jalkapäädyssä, selkä seinää vasten ja koukussa olevat jalkansa Robertin vasemman jalan päällä. Oikean käden sormet lepäsivät miehen vasemman jalan päällä rennosti, olutpullo vasemmassa kädessä omassa sylissään. Alakerrasta kantautuva musiikki kuului vaimeana muuten hiljaisessa huoneessa, jonka ovi oli auki käytävälle.

Robert oli tullut kokonaistuloksissa toiseksi ja Sarah kolmanneksi. Robertin ja voittajan ero oli ollut yhden pisteen suuruinen, Sarah oli jäänyt lopulta vain kolmen pisteen päästä johtopaikasta.

"Can't fuckin' believe it", Robert huokaisi, kohotti päätän sen verran, että sai kipattua jälleen pari senttiä olutpullostaan suuhunsa. Sarah seurasi esimerkkiä ja maisteli juomaa suussaan hetken ennen nielaisemista. Humala antoi kaikelle omanlaisen pehmeyden, myös finaalin kolmannelle sijalle.
"Mmh, I'm not that surprised", Sarah hymähti ja sai sinisten silmien yllättävän terävän katseen puoleensa. Nainen tuijotti takaisin ja kohotti olkiaan.
"After all, that guy competes Grand Prix with that same horse. There was no chance really", latina selitti. Robert sulki silmänsä ja hieroi silmiään sillä kädellä, joka ei pidellyt olutpulloa. Lippis toisen päässä siirtyi jälleen vähän ylemmäksi, paljastaen vähän lisää sotkuisia vaaleita hiuksia. Sarahin teki mieli kokeilla olivatko ne edelleen yhtä pehmeän tuntuiset sormien välissä, kuin ennenkin.

"Kattokaa mitä mä löysin", Anton hörähti tullessaan takaisin huoneeseen. Mies hyppäsi takaisin Ellien puolelle sängylle ja esitteli kädessään olevaa kirkasta pulloa.
"Tequilaa!" Anton kertoi nauraen ja Sarah vilkaisi Robertia, joka katsoi häntä takaisin.

Bad idea.

Virne kutitteli naisen suupielessä tämän siirtäessä katseensa uudelleen Antoniin, joka repi pulloa jo auki melkein hullunkiilto silmissään.

"Mihin sä Nitan hukkasit?" Sarah kysyi ottaessaan tarjotun pullon vastaan. Neste hölskyi kun nainen kaatoi siitä suullisen huultensa väliin. Polttelu sai irvistämään, mutta samalla turrutti mukavasti. Onneksi Isabellaa ei ollut näkynyt hetkeen, tuskin nainen eksyisi lähellekään Sarahin ja Ellien huonetta.
"En mä tiedä, se lähti johonkin", Anton vastasi olkiaan kohotellen. Kaksikko oli lähtenyt etsimään lisää juotavaa ja vain toinen oli palannut takaisin. Sarah ei tiennyt missä Ellie oli. Tai muut auburnlaiset.

Musta hiuspehko vilahti avonaisen oven ohitse, kesti hetken, kun Sarah rekisteröi, että tunsi naisen.
"Agnes!" latina huudahti ja pian tummaverikkö ilmestyi uudelleen huoneen ovelle. Tummat silmät kiersivät mieskaksikon ja pysähtyivät sitten Sarahiin kysyvinä. Hän oli auttanut toista Lexin pitämisessä eilen ja he olivat olleet samassa valmennuksessa vain puolitoista viikkoa sitten.
"Niin?" Agnes kysyi, epäröivä hymy huulillaan.
"Sä ratsastit hyvin tänään, näin sun radan. Ja onnea tähtijoukkue-tittelistä", Sarah onnitteli saaden kaiken katkeruuden pois äänestään Verivaahteroiden hopeasijasta.
"Ai, kiitos. Sullakin meni tosi hyvin. Lefa näytti kivalta", Agnes vastasi ja otti sitten askeleen jatkaakseen matkaansa.
"Niin ja onnea hopeasijasta tiimirankingissa." Sanat lausuttiin vailla terää, mutta ne tuntuivat silti ihon alla piikkeinä. Sarahin huulilla pysyi pehmeä hymy.
"Kiitos."

"Still fraternizing with the enemys are we?" Robert kysyi, kun Agnes oli varmasti poistunut kuuloetäisyydeltä. Sarah katsoi miestä tulkitsematon ilme kasvoillaan. Ystäviä heistäkin oli tullut kaikesta huolimatta.
"Still calling it just being friendly, sassenach", Sarah vastasi virne muotoutuen huulilleen.
"Mitkäs omat bileet täällä on?" Majiná keskeytti Robertin vastalauseen ja kaikkien kolmen katseet kääntyivät takaisin ovelle. Sarah vilkaisi Antonia, jonka kasvoille oli noussut paljon puhuva hymy. Mies sattui vilkaisemaan Sarahin suuntaan samaan aikaan ja nainen oli näkevinään häivähdyksen punaista toisen kasvoilla.

"Tervetuloa", Sarah vastasi ja ojensi tequilapulloa tummaa kaunotarta kohden.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 30.06.20 22:25

21.06.2020
#sommersolverv2020
Kirjoitettu yhdessä Antonin ja Isabellan kanssa.


Valkoviini pyöri verkkaisesti pyöreän lasin reunoja pitkin, Sarahin katse pysyi tarkkaavaisesti Isabella Sokassa, joka keskusteli Sommersolverv-tapahtuman järjestäjien kanssa. Nainen seisoi ryhdikkäästi kesäisestä asustaan huolimatta, oli kuin joku olisi pujottanut tukevaa rautalankaa perijättären luiden ytimiin jo syntymästä.
“Miksiköhän se lähti tänne?” Sarah mumahti puoliääneen ja nosti viinilasin punatuille huulilleen. Niiden väri oli vain hieman kärsinyt vasta nautitusta illallisesta.
“Täh?” Anton havahtui mököttämispuuskastaan Sarahin äänen kuullessaan ja nosti katseensa tuijottamastaan kaljatuopista kaveriinsa.
“Kuka? Isabellako?” mies kysyi ravistellessaan pääkopastaan sen hetkellisen ankeuden sekä itsesäälin, minkä valtaan oli syönnin päälle antautunut. Pieleen menneet ratsastuskisat tympäisi, mutta eihän sille enää mitään voinut.
“Niin”, Sarah vastasi lyhyesti, siristi silmiään ja siirsi vasta sitten katseensa Antoniin. Mies näytti ehkä vähän surkealta, mutta sai silti pienen hymyn kaartumaan latinan suupieleen.
“Tai siis kun se ei ennen käynyt missään, ei vaikka olisi kuinka ollut sopivia luokkia ja nyt se yhtäkkiä käy kaikkialla. Onkohan niillä Amandan kanssa joku verkostoitumiskampanja menossa? Tai Isabellanhan se on hoidettava, kun Amanda on niin… lämmin”, Sarah naurahti. Viini oli tuonut hyvän olon, ihan yhtä lailla kuin hotellihuoneen pöydällä odottava sinipunavalkoinen voittoruusuke vaativasta luokasta.
“Niin, en mä tiiä. Kai sillä on ollu jotain muita kiireitä?” Anton kohautti harteitaan. Hän kun ei pahemmin ollut kiinnittänyt huomiota missä Sokat pyöri ja missä ei.
“Amanda on yhtä lämmin kuin mummon… jokin… Siperian talvipakkasilla”, mies vielä hörähti saaden Sarahin nauramaan ääneen.

“Miksi sua Isabellan menemiset noin mietityttää?” Anton kysäisi kulmat koholla. Kysymys sai Sarahin siirtämään painonsa tuolin selkänojaa vasten, katse kävi kuin houkuteltuna vaaleaverikössä ravintolan toisella puolella ennen palaamista takaisin Antonin kasvoihin.
“Kunhan mietin. Eipä täällä mitään muutakaan mietittävää taida olla”, nainen virnisti pienesti, melkein iskien Seljavaaralle leikkisästi silmää.
“Tai sulla taitaa olla”, Sarah jatkoi ja nyökkäsi vähän liian selkeästi tummaverisen Ansamaan omistajan suuntaan, paljon puhuva katse silmissään.
“Eikä oo”, Anton tuhahti nolostuneena ja nosti tuoppiaan.  “Ellei tätä kaljaa lasketa.”
Sanojensa päätteeksi mies hörppäsi kunnon kulauksen kaljastaan ja yritti olla katsomatta Majinán suuntaan. Ei kukaan voinut kieltää etteikö Majiná ollut kaunis, seksikäs ja mitä näitä ylistäviä sanoja olikaan, mutta nainen oli ensinnäkin varattu ja he olivat vain kavereita.
Tuosta ei tulis ikinä mitään” Anton kuitenkin myönsi nyökäten vähäeleisesti Ansamaan omistajan suuntaan ja huokaisi sitten erittäin syvään.
“Tai no mistäpä mun kohdalla tuliskaan…”

Sarahin tutkiva katse suuntautui sitten Antoniin, se yritti nähdä päivettyneen ihon uurteiden alle, tulkita huokaisun jälkiä miehen sinisissä silmissä.
“Mä tiedän, että tää on ehkä maailman kliseisin kysymys, mutta haluatko sä puhua siitä?” kevyt naurahdus piilotti taakseen aidon huolen ystävästä. Vaikka he olivat hairahtaneet samoihin lakanoihin kerran (jos toisenkin, mutta yhden ainoan kerran sillä tavalla) ja Anton oli ollut aidosti pelkkä laastari, se ei ollut poistanut heidän välistä ystävyyssuhdetta. Sarah oli aidon kiinnostunut miehen hyvinvoinnista, halusi tämä puhua siitä tai ei.
“Vai onko vastaus lisää kaljaa?” latinan toinen kulma kohosi suupielen lailla, odottaen kuitenkin mahdollista avautumista.
“Kalja parantaa aina. Ehkä… Ainakin hetkellisesti”, Anton ainakin yritti virnistää leveästi, mutta se hymy jäi vähän puolitiehen.
“Unohtuu sen avulla ainakin se, ettei mulla onnistu kisat ja vielä vähemmän naiskuviot”, mies tuhahti. Yksi asia oli varma: Kalja ei jättäisi tai unohtaisi Antonin olemassaoloa.

Sarah ei ollut saanut Antonia tanssimaan kanssaan livebändin tahdissa, mutta mies oli suostunut lähteä terassille, joka näytti toimivan tupakoitsijoiden kokoontumispaikkana. Nainen halusi nähdä suurten ikkunoiden takana avautuvan meren paremmin ja samalla haukata vähän happea. Tummansininen haalaripuku oli sama, jota Sarah oli käyttänyt viime vuoden Tie Tähtiin finaalijatkoilla ja sopi täydellisesti Sommersolvervin jatkoille.

Kaksikon luoviessa tietään juhlijoiden läpi kohti terassia, myrkyllisen siniset silmät lukittautuivat meripihkaisiin. Sarah hätkähti ensin, hän ei ollut tajunnut platinablondin eksyneen samalle suunnalle, mutta kovetti katseensa sitten.
“Inkeri”, Sarah tervehti nostaen samalla kylmän kohteliaan hymyn huulilleen. Blondin vieressä seisoi eksyneen näköinen italialainen mies, jonka elekieli ei huutanut seuralaista kovin selvästi. Sarah ei kuitenkaan voinut olla varma.
Tervehtimisen sijaan Inkeri tarttui miestä käsivarresta, mulkaisi Sarahia ja tämän takana kävellyttä Antonia myrkyllisen pistävästi ja marssi kaksikon ohitse takaisin juhlasalia kohti.

Anton tunnisti tuon “Inkerin” jostain, mutta ei saanut päähänsä että mistä.
Muttei häneltä jäänyt huomaamatta naisen myrkyllinen katse, minkä pahin terä oli hälvennyt Antonin kohdatessaan.
Sarahin jatkaessa matkaansa eteenpäin, Anton vilkaisi olkansa yli ja huomasi Inkerin seuralaisensa kera jumittaneen oviaukkoon tuijottamaan heitä.
“Ootko sä kussut ton tyypin muroihin vai mitä se mulkoilee?” Seljavaara supatti Sarahin korvaan.
“Inkerinkö?” naisen varmistus oli yhtä turha, kuin kysyisi kylän juopolta oliko se humalassa.
“Se on Robertin eksä”, Sarah lisäsi huultaan purren ja nojasi terassin kaidetta vasten ajatuksiinsa sotkeutuneena.
“Tai ainakin viimeisen tiedon mukaan ne ei ole enää yhdessä”, nainen lisäsi, koska hän ei ollut Robertista koskaan ihan varma. Nytkin se mokoma oli mennyt anomaan häneltä Merikannon numeron, koska aikoi yhtäkkiä astuttaa koulutammansa kenttähevosella. Kesken kisakauden.

"Ahhaaaa", Anton pureskeli hetken uutta tietoa, hörppäsi oluttaan ja siirteli katsettaan naisten välillä. Inkeri jatkoi mulkoiluaan eikä Anton voinut olla vilkuttamatta sille ilkikurisesti ennen kuin kääntyi Sarahin puoleen.
"Sarah… Ei kai sinulla ole jotain tekemistä niiden eron kanssa?" mies kysyi.
Jos asiat eivät olleet olleet niin sotkuisia koko Robert-aiheen pyörteissä, Sarah olisi katsonut ystäväänsä tyrmistyneenä ja ehkä tuhahtanut loukkaantuneena. Epävarma naurahdus kertoi ehkä sellaiselle ihmiselle ihan riittävästi, joka tunsi naisen, että hän ei ollut kuitenkaan ihan varma vastauksesta.

“Kai nyt aikuiset ihmiset osaavat oman suhteensa sotkea ihan itsekin”, Sarah vastasi diplomaattisesti, ihan kuin hän olisi itse osannut sotkea omansa. Vaikka nainen vannotti edelleen itselleen, että ihastuminen Robertiin ei ollut syy hänen ja Thomaksen eroon, se oli pelannut silti osansa kaikessa.
"Todellakin osaa", Anton murahti. Hänellä oli siitä ihan tarpeeksi omaakin kokemusta.
"Aattelin vain kun se katsoo sua niin kuin olisit tyyliin tappanut sen koiran…"

Supina kuitenkin hiipui, kun Isabella purjehti kaksikon seuraan.
“Kaksinko te täällä lymyätte?” perijätär kiusoitteli, muttei tarkoittanut olla ilkeä. Sen sijaan hän tarkasteli herkeämättä Sarahin ja Antonin katseiden suuntaa saadakseen selville, kenestä nämä olivat juuri puhuneet. Hän ei ollut kuullut sanoja, mutta kireät ilmeet kertoivat keskustelun olleen luonteeltaan... kiintoisa.
“Ei...ihan”, Sarah vastasi eikä voinut olla vilkaisematta vielä kerran Inkeriä ja sen seuralaista, jotka näyttivät häviävän sillä hetkellä takaisin juhliin.

“Tunnetteko Jemiinaa?” Isabella kysyi sitten, sillä oli juuri keskustellut naisen kanssa. “Jemiina vuokrasi Lefaa sen jälkeen kun myi oman kenttäponinsa. Ehdittekö käydä kartanolla samaan aikaan..?”
“Mä en ainakaan tunne”, Sarah paljasti, sillä nimi ei herättänyt mitään muistikuvia. Parhaiten nainen muisti Adelinan Lefan hoitajana ja sen lisäksi hän oli itse hoitanut ruunaa viimeisten kahden vuoden aikana melko paljon.
Antonkin vain pyöritteli päätään. Nimi kun ei sanonut miehelle yhtikäs mitään.
“Mitäs siitä?” Sarah kuitenkin kiinnostui tutkiessaan Isabellan huolellisesti meikattuja kasvoja.
“Ah, ei mitään kummempaa. Ajattelin vain tunnetteko.” Ilmeisesti he eivät olleet puhuneet ainakaan Jemiinasta.
“Ei mun aikana oo Lefalla ollu muita vuokraajia kuin Ade”, Anton mutisi ja saattoipa vähän punastuakin muistellessaan blondia. Jusun synttärit kun oli päättyneet miten oli…

“Aivan. Niinpä niin. Jemiina ehti sitten jo lähteä. Mutta tuttujahan täällä riittää muutenkin, eikö?” se oli tavallaan kysymys, mutta Isabella peitteli pahimman julkeutensa välinpitämättömään ilmeeseen ja juomansa siemailuun.
“On, ainakin seppeleläisiä ja tietysti hallavalaisia”, Sarah kommentoi ja yritti olla irvistämättä ensimmäisen kohteen kohdalla. Ei hänellä muita tallin porukkaa vastaan ollut mitään, mutta Inkerin pisteliäisyys pilasi kokonaisuuden melko vahvasti.
“Ja ansamaalaisia. Tai ainakin Majiná”, Anton mietiskel pitäen ilmeensä suhteellisen neutraalina.
“Pienet on piirit”, mies ennätti lisäämään ennen kuin keskittyi jälleen oluen juontiin.

“Niin, pienet tosiaan”, Isabella lausahti. Sarahin ilmeessä oli jotakin, mitä hän ei aivan tavoittanut. Todennäköisesti kyseessä oli asia, joka ei jälleen kerran kuulunut hänelle lainkaan, mutta joka silti tai juuri siksi kiinnosti. Oikeastaan oli varsin uutta, että hän ja Sarah ylipäätään viettivät aikaa samassa seurueessa. Ruotsissa heillä oli jo ollut jokseenkin normaalit välit, mutta sitä aiempia vapaa-ajan kohtaamisia olivat vaivaannuttaneet sekaantumiset samoihin miehiin. Uusimpana tällaisena oli ilmeisesti Aarnisuo, jonka heilastelu Sarahin kanssa oli yllättänyt Isabellan täysin, mutta ei ollut sitten kuitenkaan yllättänyt ollenkaan (heillä oli kaikesta päätellen hyvin samanlainen maku). Vaan onneksi tämä yhteys oli sentään vielä salaisuus. Kukaan ei tiennyt Isabellan ja Miken lyhyestä, hmm,  romanssista vuosia sitten. Ja hyvä niin.

Antonin tuoppi tyhjeni nopeasti, joten lisää oli saatava.
“Pitäiskö meidän käydä katsomassa se ihmeen discopuoli vai mikä se oli? Jos te haluatte tanssia, tai jotain..” Anton ehdotti.
“Minä en tanssi! Niin kännissä mä en tule olemaan tänä iltana”, blondi ennätti vielä jatkamaan.
Isabellakin havahtui ajatuksistaan, hymyili kohteliaasti.
“Enpä tiedä. Taidan pitäytyä seurustelussa. Stjärndahl näyttää vapautuneen. Hauskaa loppuiltaa! Muistakaa juoda vettä.” Ja niine hyvineen Isabella lipui kohti Salmaa, jonka kanssa oli tainnut rupatella viimeksi keväällä.

“Jotain kirkasta ainakin”, Sarah lupaili virnistellen ja tuuppasi sitten Antonia kylkeen tyrskähdellen jo hieman vapautuneemmin.
“Pidät mut sitten erossa kaikista haastetehtävistä, Seljavaara”, nainen vannotti vielä lähtiessään etsimään lisää alkoholia Anton vanavedessään.
“Ai, mä kun aattelin haastaa sut suuteloimaan niin Inkeriä kuin Isabellaakin”, blondi mies nauroi, saaden kiitokseksi kipakan nyrkin iskun olkapäähänsä.
“Tonto”, Sarah mumisi espanjaksi naurunsa välissä.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Jusu R. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 09.07.20 17:00

05.07.2020
Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.

Grillinuotion liekit paloivat elävinä Sarahin muistissa. Ne nuolivat janoisina kuivia risuja muuttaen puun ensin punaiseksi liekkimereksi ja lopulta mustaksi hiileksi. Järven vesi oli ollut kylmä paljaita varpaita vasten ja palju oli lämmitetty vähän liian kuumaksi, että siinä olisi ollut mukava olla. Hyttysten ininä oli lakannut jossain vaiheessa ja laskenut aurinko oli noussut uudelleen puiden latvojen ylle.

Sarah käveli hitaasti hiekkatietä pitkin, väistellen pinnan alta nousevia kiviä ja juuria, joihin voisi loukata varpaansa. Maa tuntui viileältä jalkapohjia vasten, eilisen musta bilemekko vähän liian kevyeltä vaatteelta niin aikaiseen aamuun, kun aurinko nosti yön jäljiltä kosteuden ilmaan.
Mikään ympärillä olevista maisemista ei näyttänyt tutulta, mutta Sarah ei halunnut enää palata takaisin mökille. Eikä hän ehkä olisi kehdannut mennä kysymään mieheltä jonka viereltä oli herännyt, että missä mahtoi olla, kun ei edes muistanut toisen nimeä.
Nainen jatkoi hidasta kulkuaan, tietämättä missä välissä oli hukannut puhelimensa ja kaiken muun omaisuutensa kenkiään myöten. Päätä koski eiliset viinat, eikä humala tainnut olla vieläkään täysin laskenut.

Kaikesta huolimatta Sarah ei vaipunut epätoivoon, hän jaksaisi kyllä kävellä ja lopulta löytäisi jonkun paikan, josta saisi soitettua vaikka Jonathanin hakemaan tai jotain. Kunhan ei olisi missään turhan kaukana Kallasta ja miehellä ei olisi aamutallivuoroa sunnuntaiaamun kunniaksi.

Thomas oli jaksanut katsoa känniääliökavereitaan koko viikon ajan, mutta sunnuntaiaamuyönä krapulanaamat olivat vain vituttaneet nuorta. Muutaman ylimääräisen vapaapäivän turvin mies oli ottanut puolikkaan Koskenkorvapullon mukaansa ja lähtenyt tutkimaan läheisiä teitä aamun valjetessa hiljalleen horisontista. Astellessaan kauemmas vuokramökin pihasta, viiden äijän äänet hiipuivat tasaisesti hiljaisuudeksi.

Useamman minuutin käveltyään Thomas tuli pienehköön risteykseen, toinen vei takaisin isolle tielle ja toisen varrella olisi lisää kesämökkejä täynnä joko humalaisia ja krapulasta kärsiviä juhlijoita ja sen päässä viileää vettä täynnä oleva lätäkkö. Ilman parempaa määränpäätä britti jatkoi tietään syvemmälle metikköön lenkkareiden rapistessa hiekkatiellä. Tummansininen tuulitakki oli ollut täydellinen valinta viileähköön aamuyöhön ja kevyt alkukesän tuulahdus toi tutun kesän tuoksun mukanaan.

Kuten myös toisen ihmishahmon tien toisessa päässä ennen mutkaa, jonka taakse tie jatkui ties kuinka monta kilometriä, kunnes saapuisi järven rantaan. Vastaantulija näytti väsyneeltä, juhlinnan jälkeen riutuneelta, hieman krapulaiselta sekä Sarahilta.

Katseet kohtasivat ja molemmat pysähtyivät, kuin yhteisestä sopimuksesta. Sarah mietti hetken miten luontevaa olisi hypätä nokkosten peittelemään ojaan piiloon odottamaan turvallisempaa ajankohtaa matkan jatkamiselle. Peukalo liikkui jähmeästi etusormea vasten naisen miettiessä parasta lähestymistä tilanteeseen, kun Thomas teki päätöksen hänen puolestaan. Mies jatkoi kävelyään häntä kohden ja Sarah vilkaisi taakseen, kuin laskelmoidakseen saisiko sittenkin jollakin tapaa kadotettua itsensä takanaan olevaan metsikköön.

“Moi”, sana koristeltiin hermostuneella naurahduksella eikä Sarah liikkunut vieläkään mihinkään. Miten kaikista maailman ihmisistä hän törmäisi juuri Thomakseen siellä jumalan selän takana? Sarah oli yhtäkkiä hyvin tietoinen korkeakauluksisen mekkonsa alla lepäävästä riipuksesta, jonka ostaja pysähtyi omituisen matkan päähän hänestä, kuin tietämättä mikä oli sopiva etäisyys tilanteessa.

"Hei", mies vastasi yhtä kiusallisella hymyn puolikkaalla. Mitä helvettiä tässä tilanteessa voisi loppujen lopuksi tehdä, kuin jatkaa matkaansa? Sarah oli työntänyt Thomaksen pois luotaan viime näkemällä, eikä ollut halunnut ottaa yhteyttä jälkeenpäin. Mies jättäytyi muutaman askeleen päähän ja jätti suunnitelmansa jatkaa matkaa sikseen.
"Kysyisin mitä sä täällä, mut tuskin mun tarvii tietää", Thomas sai sanottua ja tajusi vasta sen sanottuaan, miten kusipäältä kuulosti. "Tarkotan siis, et… Suoraa sanoe en tiiä mitä tarkotan."

Sarah puri alahuultaan ja mietti kuinka selvästi näytti juuri siltä, että ei ollut nukkunut juurikaan silmäystäkään viime yönä. Olisiko tilanne vielä kamalampi, jos hän myöntäisi Thomakselle, ettei oikeastaan tiennyt itsekään mitä teki siellä? Tuskin.

“Mä en”, Sarah huokaisi ja hieroi päätään, jota alkoi vähän kivistää sekä tilanne, että eiliset juomat. “Mä olen ehkä vähän eksyksissä.”
Sanojen ei kuulunut kuulostaa ihan niin epätoivoisilta ja paikkaillakseen äänensävyään, nainen ryhdistäytyi sen verran, mitä paljailta jaloiltaan kykeni.
“Tai siis, niin. Sori, en mä halua vaivata sua tyhmillä kysymyksillä”, Sarah lisäsi ja hymähti tavalla, jonka ehkä olisi pitänyt olla huvittunut, mutta ei kuulostanut siltä alkuunkaan. Katse tutki ennemmin Thomaksen lenkkareita, kuin tuttuja silmiä edessään.
“Please, do. Ei mulla oo tässä parempaakaan tekemistä.” Mies heilautti kaksikon välissä puolikasta pulloa Kossua ja hymähti myöskin huvittuneena.

Thomas nyökkäsi siihen suuntaan, kuin mistä oli tullut ja otti ensimmäisen askeleen taaksepäin, olettaen että nainen seuraisi.
“Noh, ainakin löysit tielle. Ja viel sellaselle jolta pääsee isolle maantiepätkälle. Mutta downside on, lähin tuppukylä tai pitäjä, miksikä sitä haluu kutsuu on toistakymmentä kilometriä etelään.”

Thomas avasi pullon korkin ja nosti pullon huulilleen. Otti pienehkön suullisen ja vilkaisi muutaman askeleen perässä varovasti askeltavaa naista. Mies hymähti toisen kerran ja pysähtyi. Paljain jaloin kävely hiekkatiellä täynnä teräviä kiviä ja risuja ei ehkä ollut paras idea.
“Mua alkaa sattuu sieluun kattoo tota sun rämpimistä. Hyppää reppariin.” Thomas huomasi lähes kauhistuneen katseen naisen silmissä ja tiesi toisen alkavan väittää vastaan. “Enkä ota kieltävää vastausta. Mut yks ehto, sun pitää kantaa tätä-” Thomas kohotti pulloa “-etkä saa pudottaa sitä.”
“Voi helvetti”, Sarah parahti pyöräyttäen silmiään. Hän vihasi sitä, että ensimmäisenä mieleen tulviva muisto liittyi Robertiin ja siihen, miten toinen oli tehnyt ihan saman yli vuosi sitten bileiden jäljiltä, kun joku oli varastanut Sarahin kengät.

Nopein tapa päästä pois tilanteesta oli siis vain totella, naisen jalat tuntuivat kipeiltä jo nyt, eikä hän halunnut kuvitella miltä muutama kilometri lisää tekisi.
Sarah tarttui varjeltuun pulloon, otti siitä luonnollisesti rohkaisuhuikan ja katsahti sitten Thomasta silmiin.
“Et sitten pudota mua mihinkään nokkospuskaan”, nainen lausui ja hyppäsi sen jälkeen kevyesti selkänsä hänelle kääntäneen eksänsä reppuselkään. Kossupullo lepäsi rennosti Thomaksen solisluuta vasten, kun Sarah yritti olla hengittämättä tuttua tuoksua liian syvään keuhkoihinsa.
“Oot kiltisti, nii voin harkita asiaa”, mies vastasi ja hyppäytti naista kerran hieman parempaan kohtaan. Heilahtavan liikkeen johdosta yksi hiuskiehkura putosi Thomaksen hartialle ja tuttu tuoksu leijaili miehen edessä täyttäen jokaisen aistin sekä mielen muistoilla. Thomas painoi silmät kiinni, veti syvään henkeä ja työnsi kipeät asiat pois kauas siitä hetkestä.

Pitkään kaksikko taittoi matkaa hiljaisuudessa. Thomas jaksoi hyvin kantaa Sarahia, sillä kuten vuosi sitten, ei Sarah nytkään ollut liian painava britin kannettavaksi. Thomas kuuli Sarahin hengityksen korvansa juuressa, muttei uskaltanut kääntää päätään ja katsoa, mihin toinen oli keskittänyt huomionsa.
“Oliko edes hauska ilta?” miehen kysymys täytti hiljaisuuden, joka ei ollut kuitenkaan liian epämukava niin pitkän ajan jälkeen.
“Oli, ainakin niiltä osin, mitä muistan”, Sarah vastasi ja vapautti oikean kätensä halausotteesta siksi aikaa, että sai otettua toisen kulauksen viinapullosta.

“Entä sulla? Mitä sä edes teet... täällä? Missä ikinä täällä onkaan?” nainen kysyi vuorostaan Thomakselta. Tuntui oudolta, mutta samaan aikaan oudon luontevalta olla niin lähellä toista. Pieni humala auttoi siinä varmasti, sillä selvinpäin Sarah tuskin olisi hypännyt miehen reppuselkään - tai sen enempää eksynyt tuntemattomaan metsään paikassa, josta hänellä ei ollut hajuakaan.
“Vuokrattiin muutaman äijän kans mökki”, mies selitti syytään olla keskellä ei mitään. “Ne jäi örveltää sinne enkä jaksanu kuunnella sitä”, Thomas naurahti perään. Britti ei kysellyt Sarahilta mihin tämä halusi saada repparikyydin, vaan kantoi toisen suoraan vuokramökin pihaan ja katsahti tätä pyytäen viinaansa takaisin.

“Me ollaan täällä valitettavasti viel jonkun aikaa. Toisin sanoen huomiseen. Ite oon toinen kuski”, Thomas sanoi kuin olisi kertonut minkä värinen tönö oli. Sarah tuskin olisi kovin iloinen tästä uutisesta, eikä varmasti haluisi jäädä kolmion kokoiseen mökkiin kuuden nuoren miehen kanssa.
“Ai”, lipesi Sarahin huulilta tämän seistessä mökin pihalla, tuntien olonsa jotenkin vielä eksyneemmäksi, mitä hetki sitten. Ojasta allikkoon, vai miten se meni. Nainen muisteli nokkospuskaa metsätien varrella ja mietti olisiko se sittenkin ollut järkevämpi vaihtoehto.

“Onko sulla kännykkää? Mä en tiedä missä mun oma on”, Sarah kysyi Thomakselta ja ryhdistäytyi hieman nähdessään mainitun äijäporukan ilmestyvän kulman takaa tutkimaan etupihalla tapahtuvaa kohtausta.
“Yeah”, Thomas myönsi ja kaivoi puhelimen taskustaan ja ojensi sen naiselle. Sarah hymyili pikaisesti ja avasi näytön lukituksen koodilla, jota britti ei ollut saanut aikaiseksi vaihdettua. Nainen ei halunnut avata viimeksi soitettujen listaa, vaan etsi Jonathanin numeron yhteystiedoista ja pyyhkäisi nimen kohdalta oikealle.

Linja hälytti pitkään, kunnes toisesta päästä kuului melkein vihaiselta kuulostava vastaus. Sitä ei selvästi ollut tarkoitettu Sarahille, vaan puhelimen omistajalle.
“It’s fucking three in the morning, the hell you want?”
“Hei Jonny, Sarah täällä.”
Linja oli hiljainen hetken aikaa, nainen melkein kuuli ajatustyön sen toisessa päässä.
“Mitä helvettiä sä soitat Thomaksen puhelimesta?”
“Se on maailman pisin tarina, mutta se löysi mut jostain metsäpolulta bileiden jälkeen. Pääsisitkö sä hakemaan mut? Mä en kyllä tiedä missä mä edes olen”, Sarah ei kestänyt tuijottaa Thomaksen silmiä ja tämän takana kauempana vielä pysyviä miehiä, vaan käänsi selkänsä näille ja tuijotti läheisiä puita sen sijaan.
“Umm… Nope? Ollaan Patrickin kanssa… Noh… Viettämässä yötä... En tuu olee ajokunnossa ihan hetkeen. Jos ollenkaan”, Jonathan vastasi ja linjan taustalta kuului Patrcikin naurahdus. “Sorry, Sarah, gotta go.”
Mierda”, nainen henkäisi linjan mykistyessä ja kääntyi katsomaan jälleen Thomasta.

Thomas näki Sarahin ilmeestä, että Jonathan oli katkaissut varoittamatta sen enempää. Voimasana espanjaksi vahvisti Thomaksen epäilyn.
“Voit sä taksinki tietenki tilata...? Saattaa vaa tulla aika kalliiks… Ollaa muutama tunti Orijoelta eteenpäin.”
“Tää on joku tuppukylä, Järvipohja, tai jotain”, Kalle sanoi. Jätkä astui askeleen eteenpäin ja katseli tilannetta arvioiden. “Jumissa selkeesti. Tunneksä ton?”
Thomas vilkaisi olkansa yli. Tunsi, tietenkin.
“Ystävä. Kallasta”, Thomas vastasi kuin siinä ei olisi mitään ihmeellisempää. “Kuten sanottu-” britti kääntyi takaisin Sarahia kohti “-taksi tai huominen. Sorry...”

Ystävä. Sana särähti naisen korvaan, mutta tämä ei antanut ilmeensä värähtää. Seisoi vain itsetuntonsa rippeet sylissään, puristaen edelleen Thomakselta lainattua puhelinta, kuin elämänsä tärkeintä esinettä. Selviäisikö hän hengissä keskellä metsää vieraiden miesten (tottakai) seurassa, kun joukkoon lisättiin vielä Thomas (hyvin epävarmaa) yhdestä vuorokaudesta?

Hänellä oli tietenkin varaa taksiin, mutta ei puhelinta tai lompakkoa ja jostain takaraivosta nousi kauhukuvat mielipuolisesta taksikuskista ja yksinäisestä tytöstä ilman puolustuskeinoja.

“Kai mä sitten odotan huomiseen”, Sarah lopulta huokaisi, kun mieleen ei juolahtanut helppoa poispääsyä yrityksistä huolimatta. Nainen ojensi kätensä, jonka sormien välissä piteli Thomaksen puhelinta.
“Kiitos lainasta, -” lause katkesi niin selvästi kesken, ettei sen päätteeksi melkein lipsahtanut sana jäänyt sen vastaanottajalta varmastikaan huomaamatta.
“Kalle, sä saat änkee Sakarin ja Ollin kans sinne toiseen makkariin.” Thomas alkoi heti mielessään järjestää tulevan yön nukkumisjärjestelyjä niin, että Sarah saisi toisen makuuhuoneen kokonaan itselleen.
“Ja sä jaat sen pienemmän sit neidin kanssa vai?” Olli kysyi virnuillen. Thomaksen kielen päällä oli valmiina vastaus en enää, mutta jätti kuitenkin toisen sanoista sanomatta ääneen.
“Mä meen Sepin ja Nikon kans sohvalle. Ollaan nyt ees kerrankin herrasmiehiä.”

Thomas viittoi Sarahia sisälle mökkiin ja jätti pällistelevät känniääliöt omaan rauhaansa. Kalle oli kaikista muista ehkä eniten selvinpäin ja hyvä niin, sillä juuri tämä kyseinen henkilö olisi porukan toinen kuski seuraavan päivän aamuna. Kyllähän sitä päiväkännit ehtisi juoda, mutta Kallen tuntien kaveri pysyi edellisen päivän selvänä kuin valkohanska työvuorossa.

Britti näytti kaikki tarpeellisimmat osat mökistä latinalle ja ojensi tälle omien tavaroidensa seasta pyyhkeensä. Toinen näytti siltä, että oli tosissaan suihkun ja peseytymisen tarpeessa.
“Sorry, tääl ei ollul mitää muuta ku petivaatteet valmiina. Sepi ja Olli on kans joutunu jakaa pyyhkeen”, Thomas naurahti ja yritti saada kireämmäksi muuttunutta tilannetta vähän rennompaan suuntaan.
Sarah nyökkäsi yrittäen pysyä mahdollisimman koossa tilanteen valjetessa pikkuhiljaa tämän päässä. Ajatus siitä, että hän joutuisi pukemaan saman mekon päällensä suihkun jälkeen, tuntui yllättävän vastenmieliseltä.

"Kiitos, oikeasti", nainen lausahti hiljaisesti ja kostutti huuliaan pelatakseen aikaa, jotta saisi kysymyksensä muotoilultua mahdollisimman neutraaliksi.
"Ei sulla olis… mahdollisesti mitään vaihtovaatteita lainata?" Sarah sai lopulta kysyttyä ja irvisti hieman. Hiton hyvä ryyppyretki, Reyes. Pyyhe tuntui hieman nihkeältä sormia vasten ja brunette mietti koska sitä oli käytetty viimeksi. Yritti olla haistamatta tutun saippuan tuoksua siitä. Thomas alkoi kaivamaan omaa laukkuaan ja nosti sieltä harmaat collegehousut sekä valkoisen paidan. Britti ojensi ne Sarahille ja perääntyi huoneen ovelle.
“Sano jos tarviit mitää, yeah”, Thomas mutisi ja katsoi vielä naista päästä varpaisiin. Sarah todellakin tarvitsi suihkua. “Jääkaapis on aika helvetisti sit safkaa ja juotavaa. Jos tekee mieli, skumppaa oli joku halpa pullo ja appelsiinimehua litran tölkis. Kaljaaki on. Ja tietenki sit ei alkoholipitosia nesteitä.” Thomas lätkäisi kämmenellä oven karmia kuin ilmoittaakseen tämän keskustelun olevan käyty läpi.


Tuntia myöhemmin Thomas istui Kallen kanssa mökin verannalla grillin ääressä paistamassa iltapalaksi Kabanossia, samalla kun aurinko nousi yhä korkeammalle taivasta pitkin.
“Kerro nyt ihan tosi toi sun kuvio ton naikkosen kans. Te ette voi vaan olla ystäviä. Sulla ei ole naispuoleisii ystävii...”, Kallen ääni oli huvittuneisuutta täynnä ja Thomas ei voinut olla hymyilemättä kaverinsa kommentille.
“Usko tai älä. Mä en tota naista sais vaikka haluisin”, britti vastasi ja kaihoisa varjo nosti kättään miehen pään yllä. “Sarah on yks helvetin upee nainen”, mies jatkoi ja tyhjensi kaljatölkkinsä jättäen sen verannan kaiteen päälle.

Vesipisarat valkoista t-paitaa selästä ja olkapäiltä kastellen Sarah käveli ruoan tuoksun johdattelemana ulos. Hän oli kuullut Thomaksen sanat, mutta ei taaskaan tiennyt kuinka olisi pitänyt reagoida. Ilahtua, kun toinen ei haukkunut häntä kavereilleen vaiko kauhistua siitä, miten avoimesti Thomas kertoi ääneen kehuja hänestä?
"Riittääkö siitä mullekin yks?" nainen kysyi tehden tulonsa vihdoin tiedostetuksi myös kaasugrillin ääressä oleville miehille. Sarah mietti mielessään miten oli ennenkin lainannut niitä harmaita kollareita istuessaan puutarhakeinun pehmusteiden päälle. T-paidan kaula-aukko oli sen verran avoimempi, kuin naisen oman mekon oli ollut, että se paljasti kaulassa jo yli kuukauden ajan roikkuneen riipuksen sen kantajan huomaamatta. Sarahin kädessä oli kaljatölkki, josta oli hävinnyt vasta pieni osa. Hän oli valinnut suihkussa mahdollisimman miedon saippuan valikoimasta, mutta ei sitä, jonka tuoksu oli painunut vahvasti muistoihin.
"Tietenki, ja kaapissa on lisääki vielä", Kalle naurahti ja ojensi apupöydältä talouspaperirullan Sarahille.

Thomas vilkaisi latinaa ja tunsi sydämensä kiertyvän kipeästi korkkiruuvin tavoin nähdessään naisen miehen vaatteissa, kuten joskus kauan aikaa sitten oli ollut. Britin silmiin pisti kiiltävä riipus ja Thomas tunnisti sen heti. Mies hymyili lämpimästi, muttei ottanut asiaa puheeksi. Jonathan oli kertonut Sarahin pitävän sitä täydellisenä lahjana ja sitä Thomas oli riipuksesta toivonut.
"Mä käyn hakemas yhe paketin vielä, jos noi yhet haluu syyä tai jotain", Thomas sanoi noustessan ylös tuolista, viittoi Sarahia istumaan siihen ja katosi sisälle mökkiin.
"Okei. Mitä Thomas ei kerro meille susta?" Kalle katsoi Sarahia vaatien totuudenmukaista vastausta.

Sarah nojasi päätään tuolin selkänojaa vasten ja kallisti tölkkiä huuliaan vasten. Hän siirsi katseensa Kalleen ja tutki tämän teräviä kasvonpiirteitä. Thomaksen lähdettyä epävarmuus oli seurannut eikä nainen tuntenut oloaan jännittyneeksi Kallen seurassa.
"Se sun pitää selvittää siltä itseltään, mä en osaa sanoa mitä se on kertonu ja mitä ei", Sarah vastasi, sillä hänen ja Thomaksen historia ei ollut mikään ihan kevyin puheenaihe tyypin kanssa, jonka oli tavannut vasta noin tuntia aiemmin.
"Mistä te tunnette?" Sarah kysyi vastavuoroisesti, sillä nainen ei muistanut tavanneensa Kallea aikaisemmin. Eikä varmasti ollutkaan, sillä muuten toinen olisi luultavasti tiennyt enemmänkin.
"Thomas maalas mun autosta takapuskurin kolarin jälkeen muutama kuukaus takaperin", Kalle vastas laittamatta hanttiin aiheen vaihdosta. "Upee vuoden -86 Pontiac Grand Prix. Se, joka sitä naarmutti sais palaa Helvetin leikeissä", nuori mies jatkoi naurahtaen.
"Uskon", Sarah hymähti huvittuneena.

Britti saapui takaisin verannalle pidelleen toisessa kädessään kaljatölkkiä ja toisessa uutta avaamatonta Kabanossipakettia.
"Joko te leidit ootte juorunnu kaiken kaikista", Thomas naurahti ja heitti makkarapakkauksen Kallen syliin.
"Tietenkin. Nyt jaetaan meikkivinkkejä ja kuinka levittää se ihmeen ihonvärinen töhnä paremmin naamaan", Kalle vastasi ja näytti britille keskisormea. Sarah naurahti ääneen.
"You good?" Thomas kysyi Sarahilta, jolle oli antanut oman istumapaikkansa. Brunette sihautti tölkin auki ja nojautui rennosti valkoiseen kaiteeseen kaksikkoa vastapäätä.
"Mm-h", Sarah mumahti myöntävästi ja nosti jalkansa rintakehäänsä vasten, paljaat varpaat kaivautuen tuolin pehmusteeseen. Meripihkaiset silmät näyttivät pehmeämmiltä, kuin aikoihin katsoessaan Thomasta.

Aika teki pikkuhiljaa tehtävänsä.

Grillattuaan iltapalansa kolmikko palasi sisälle ja saivat huomata muun seuruen liittyneen Nukkumatin matkaan kuka mihinkin. Nukkumajärjestelyt poikien osalta saivat uuden käänteen Sakarin, Ollin, Nikon ja Sepin nukahtaneen (sammuneen) sohvalle sekä sen läheisyyteen kovalle puulattialle.
"Kappas. Saahaan toinen makkari täysin itellemme", Thomas hörähti huvittuneena ja heitti käsivartensa Kallen hartioille.
"Oih, ihan kuten hääyönä", Kalle lirkutti takaisin nauraen. Kalle heilautti itsensä irti Thomaksen käden alta ja suuntasi ensimmäisenä vessan suuntaan ja lukitsi oven perässään.
"Kalle on hyvä äijä. Sä tykkäisit siitä varmasti jos tutustusit enemmän", Thomas sanoi hiljaa varoen äänensä kantautumista vessan oven väärälle puolelle. Sarah ei vastannut, sillä lauseeseen ei tuntunut olevan vastausta. Nainen nojasi tukevaa seinää vasten ja tutki tuttuja kasvonpiirteitä, pehmeän humalan antaessa kaikelle sumean verhoilun.
"Sori, jos mä aiheutan hämmennystä teidän viikonlopun viettoon", Sarah lausui lopulta ja mietti miten kohtalo olikaan jälleen pelannut korttinsa tarkasti.
"It's nothing", Thomas pudisti päätään hymyillen. "Alko olee jo pelottavan yllätyksetön viikonloppu." Mies otti askeleen lähemmäs pienemmän makuuhuoneen ovea ja vilkaisi jalkojaan. Oli outoa olla tällaisessa tilanteessa Sarahin kanssa. Vuosi sitten, kaksikko olisi jatkanut samaan huoneeseen, mutta nyt britti kunnioitti kaksikon yhteisymmärrystä tilanteesta sekä latinan omaa tilaa.
"Good night, you", Thomas sanoi kääntäen katseensa vielä kerran Sarahiin ja poistui makuuhuoneeseensa laittaen oven raolleen perässään.

Sarah oli tuijottanut raolleen jätettyä ovea vasta hetken, tuntien sen vetovoiman kasvavan joka sekunti. Kylpyhuoneen lukon naksahdus sai kuitenkin keskittymisen herpaantumaan ja katse kääntyi ulos astelevaan Kalleen. Kohtelias hymy koristi meikittömiä kasvoja naisen liikahtaessa kohti pesuhuonetta.
"Öitä", Kalle toivotti.
"Öitä", Sarah vastasi ennen, kun makuuhuoneen ovi suljettiin lopulta. Hänen oli heti helpompi hengittää.

Seinäkellon sekuntiviisari naksui äänekkäästi ja Sarah oli jo tovin pyöritellyt ajatuksiaan äänen ympärillä. Nainen ei tiennyt mitä kello oli, tai koska pääsisi kotiinsa. Ei tiennyt miten pitkään kestäisi, että verhojen välistä karannut valojuova siirtyisi sängyn päätyyn ja siitä lopulta hänen kasvoihinsa. Lakanat kahisivat latinan vaihtaessa asentoaan. Jostain kuului vaimeita kuorsausääniä ja Sarah epäili niiden kuuluvan olohuoneen jengille.

Makuuhuoneen ovi avautui varovasti ja huoneeseen tulvi vähän lisää valoa. Hahmo kyykistyi oven vieressä olevan kassin luokse, yrittäen selvästi olla mahdollisimman hiljaa. Sarahin ei tarvinnut nähdä paremmin tietääkseen kuka se oli.
"Mitä sä teet?" nainen kuiskasi ja kohottautui kyynerpäidensä varaan pehmeällä sängyllä. Hahmon pää nytkähti ylöspäin ja katseet kohtasivat hämärässä.
"Sorry, unohdin mun laturin. Didn't mean to wake you", Thomas mutisi ja suoristautui johto kädessään.
Hetken ajan kaksikko tuijotti toisiaan, järki ja tunteet pelaten kummankin päässä omaa valtapeliään. Lopulta Thomas otti askeleen ovea kohden, kun hiljaisuus oli venynyt pitkäksi.

"Thomas", Sarah kuiskasi ja miehen keho jähmettyi, toinen käsi ovenkahvalla ja toisessa johtonippu tiukasti sormien välissä.
"Yeah?" äännähdys maalaili molempien ajatuksia pitkin hiljaisen, hämärän huoneen seiniä. Sarah nielaisi niin, että se tuntui herättävän koko talon.

"Thank you", latina lopulta henkäisi ääni karheana, peiton lakana nyrkin sisällä rypistyen. Thomas selvitti kurkkuaan ja veti ovea hieman enemmän kiinni vierellään.
"Always."

Ovi sulkeutui pientä narahdusta lukuunottamatta äänettömästi heidän kahden välillään.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Isabella S. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 28.08.20 15:17

30.08.2020
Kirjoitettu yhdessä Viljan kanssa.

“Reyes, käy kastelemassa terassin kukat”, Kasper pyysi laskiessaan hanaolutta suureen tuoppiin. Sunnuntai-ilta oli ollut kiireinen siihen asti, mutta kellon lähestyessä puolta yötä asiakaskunta oli keskittynyt enemmän sosiaalistumiseen, kuin juomien tilaamiseen. Sarah pyyhki kätensä essun pielessä olevaan pyyhkeeseen.
“Käyn”, nainen nyökkäsi ja työnsi takatilan oven auki. Kahvikuppien ja tyhjien energiatölkkien takaa löytyi valkoinen kastelukannu, se oli nähnyt jo vuosia Krouvin elämää.

Kannu täyttyi verkkaisesti, sillä Sarah oli säätänyt veden laskemaan puoliteholla. Pitkä valmennus- ja kisaviikonloppu oli vienyt mehut ja nainen nautti hetken hiljaisuudesta, vaikka pubin musiikki jyskyttikin seinien takana. Se ei sentään ollut yökerhojen kovuudella, antoi hetken tilaa ajatuksille ja salli puheyhteyden asiakkaiden kesken.

Veden valuessa jo viemäriin, brunette sulki hanan, heilautti pienen osan vedestä vielä ohi reunan ja lähti sitten kantamaan kannua salin poikki etuovelle. Ulkona oli jo pimeää ja pehmeän valkoiset tunnelmavalot antoivat kaikelle syksyisen tunnelman. Ilma jopa tuoksui syksylle, hieman kostealle ja viileälle.

Viimeisen kukka-asetelman kohdalla Sarah huomasi liikettä suuren ruukun takana. Sydän löi yhden tai kaksi lyöntiä nopeammin, kun nainen tajusi tuijottavansa tutun ihmisen selkää.

“Vilja? Mitä sä siellä ruukun takana kyykit?” Sarah kysyi ottaen askeleen sivulle niin, että tallikaveri saattoi nähdä hänet.
"Ai oho", ruukulle kyykistynyt Vilja hörähti. "Mä nypin teidän kuihtuneita kukkia. Että terve vaan."
Hymy Viljan kasvoilla oli leveä, kun nainen suoristautui ja antoi kuivuneiden kukintojen pudota kädestään. Nainen oli tuijotellut niitä aikansa viinilasillisensa takaa, kunnes teinikesien ulkotöistä hankittu puutarhurin pätevyys oli saanut Viljan toimimaan.
“Kuihtuneita kukkia?” Sarah naurahti epäuskoisesti.

"Eiköhän ne siitä virkoa", Vilja virnisti kastelukannu kädessään seisovalle tummaverikölle ja kallisti sitten päätään. "Miten mä en nähnyt sua tiskillä? Mitähän mä olisin siellä käynyt, ehkä puoli tuntia sitten."
“No kiitos, alkaahan viileät yötkin tehdä jo tehtävänsä. Tokkopa nuo tuossa enää viikkoja selviää”, Sarah kohautti olkiaan huvittuneena. “Ja mä taisin olla silloin kahvitauolla, luulisin.”

Hän mietti oliko nähnyt Viljaa kertaakaan työvuorojensa aikana Krouvissa kesän aikana, mutta ei voinut olla varma tuloksesta. Väsymys sai naisen haukottelemaan ja vaikka ele pyrittiin piilottamaan käsivarren taakse, se oli kuitenkin selkeästi nähtävissä.
“Sori, pitkä viikonloppu”, Sarah pahoitteli ja vilkaisi takanaan aukeavaa Krouvia ja erityisesti baaritiskiä. Kasper ei tuijottanut heidän suuntaansa ja tummaverikkö uskalsi jäädä hetkeksi tallikaverinsa seuraan kastelukannu kädessään.
"Ymmärrän", Vilja naurahti rikostoverillisesti, vaikka olikin päässyt Laurin ja tämän naisystävän tehotreeniin vain unissaan missattuaan ilmoittautumisen.

“Yksinkö sä olet liikkeellä?” Sarah kysyi uteliaisuuttaan.
"Joo. Yritin mä huudella seuraa loungessa, mutta porukka - se vähäinen - ei oikein syttynyt sunnuntaille. Kumma juttu!" Vilja puuskahti peittelemättä hymyään. "Tietysti mä toivoin, että täällä olisi edes joku, mutta tarjonta on… No, vähän olematon."
“Ilmeisesti Anton ei ollut tallilla”, Sarah mumisi enemmän itsekseen, kuin Viljalle.

Viljan katse palasi Sarahiin ja naisen huulille kohosi mietteliäs hymy.
"Onko sulla vielä kauan töitä?" punapää uteli. "Että haenko santsilasillisen ja jäät afterworkeille sunnuntain kunniaksi?"
Viljan ehdotus ei tullut varsinaisesti yllätyksenä, mutta sai silti Sarahin huolella piirretyt kulmat kohoamaan. Oli oikeastaan ihme, etteivät he olleet aikaisemmin keksineet lähteä viihteelle yhdessä.
“Mulla on kyllä periaatteessa vielä pariksi tunniksi töitä, mutta voin aina kysyä, josko nuo pärjäävät ilman yhtä latinoa. Sunnuntaiyöt hiljenee aina keskiyön jälkeen”, Sarah virnisti ja heilautti sitten kastelukannuaan.
“Mä käyn kysymässä, voin samalla täyttää tuon”, nainen lisäsi ja osoitti kannulla tyhjentynyttä viinilasia Viljan kädessä.
“Älä huoli, en ajatellut jeesustella ja muuttaa vettä viiniksi, meillä on ihan pulloja sitä varten”, Sarah vitsaili syvä virne huulillaan.
"En vastusta", Vilja tokaisi, istuutui takaisin pöytäänsä ja jäi katsomaan Sarahin loittonevaa selkää.

Viiniä - ja seuralaista - odottaessaan Vilja ehti nähdä niin paikan kanta-asiakkaita kuin vähemmän kaljamahaisiakin ihmisiä. Miettiessään, kuinka moni vähän eksyneen näköisistä oli samaan tapaan Kallassa kesävieraana sai naisen muistamaan, miten Konnan karsinan vuokrasopimuksen päättyminen lähestyi vääjämättä. Uudet kuviot olivat jo vireillä, mutta osin auki.

"Tervetuloa takaisin", Vilja hymähti huomattuaan pöytää lähestyvän, tutun hahmon. Nainen oli juuri ehtinyt viritellä katseita terassin kupeelle pyörimään jääneen nuoren miehen kanssa, mutta antoi nyt täyden huomionsa Sarahille ja tämän tuomalle täydelle viinilasille. Tämä oli vaihtanut tarjoilija-asunsa mustiin farkkuihin ja tummansiniseen t-paitaan, joka pilkahti hieman auki jätetyn takin alta. Koska työvuoro olisi pitänyt päättyä suoraan kotiin ja sänkyyn, Sarahilla oli jalassaan lenkkarit korkokenkien sijaan.
“Kiitos”, tummaverikkö vastasi hurmaavasti hymyillen, laskien kaksi viinilasia ja avatun pullon heidän väliinsä pöydälle. “Otin koko pullon varmuudeksi.”

“Mitenkäs sun ja Konnan treenit sujuu?” Sarah uteli maistettuaan tuomaansa viiniä reilumman kulauksen verran. Hän oli ehtinyt harmillisen vähän seuraamaan kilpakumppaninsa treenausta, kun oli ollut niin keskittynyt omaansa. Siirtyminen a-tason luokkiin kilpailemaan oli jännittävää, mutta samalla myös stressaavaa. Se tuntui vievän yhä enemmän keskittymiskykyä ja erityisesti aikaa tallilla.
"Tappavan tasaisesti", Vilja puuskahti. "Tai ihan hyvin siis, mutta kyllä tässä jotain lisäkipinää kaivataan. Ei me ensi kaudella päästä starttaamaan pyhää yrjöä, jos junnataan näin."

Vilja tiesi, että tavoite oli kova, mutta se ei ollut hänen itsensä nimeämä. Vilja tiesi myös, että hänen täytyisi yrittää järjestää työkuvionsa niin, ettei kotimatka alkaisikaan vielä Kallasta.
"Mä yritän järjestää elämäni niin, että pääsisin lähtemään Konnan kanssa Ruotsiin treenaamaan. Ainakin pariksi kuukaudeksi."
Joku Viljan selän takana oli kääntynyt katsomaan heitä hetkeksi naisen mainittua yrjö-sanan, ele huvitti Sarahia viinilasinsa takaa.

“Ruotsiin? Sinne samaan paikkaan, missä kävitte Hanami Weekin keskelläkö?” Sarah muisteli etäisesti jonkun maininneen jotain valmennuksesta ruotsiviikolla. Siitä tuntui olevan ikuisuus yhtä lailla, kuin keväisestä Tie Tähtiin-karkelostakin.
“Olisi kyllä mahtavaa päästä matkustamaan eri valmentajien silmien alle ympäri maailmaa”, nainen lisäsi kuvitellen itsensä tien päälle kilpahevosen kanssa. Effin kanssa kyseinen fantasia ei ikinä toteutuisi, sillä tamma kärsisi matkustuksesta kohtuuttoman paljon hyötyyn nähden. Eikä Sarah itse ollut valmis jättämään Effiä tai tämän kuria ylläpitävää omistajaa vielä pitkään aikaan. Amanda oli kaikessa kauheudessaan yksin syyllinen hänen nousujohteiseen uraansa eikä Sarah aikonut unohtaa sitä. Hänellä olisi vielä paljon opittavaa jääkuningattarelta.

"Joo, sinne juuri. Sigridillä olisi syksyllä tilaa", Vilja hymähti ja kohotti viinilasin huulilleen. "Mutta onhan se lähtö aina vähän työlästä, täytyisi järjestää työt ja miettiä jo valmiiksi, mille tallille palata Konnan kanssa… Kesä meni nopeasti."
Vilja hymyili vähän surumielisesti laskiessaan lasin takaisin pöydälle.
"Jep", oli kaikki mitä Sarah sai suustaan ulos. Parin viikon päästä kaikki kesätallilaiset joutaisivat lähtemään ja Auburniin laskeutuisi jälleen tietynlainen hiljaisuus. Ellenin ja Meikun lähtö oli tuntunut jättävän jo suuret saappaat täytettäviksi - Sarah ei halunnut miettiä miltä tallissa tuntuisi kesähessujen lähdettyä.

"Tai eihän sitä tiedä vaikka saisittekin jäädä, jos Sokat päättääkin pitää teidät. Ja haluatte jäädä tietty", nainen pohti ääneen ja hymyili hieman. Oli mahdotonta sanoa miten syksy etenisi Auburnissa.
“En mä tiedä, olisiko se pidemmän päälle mahdollinen ratkaisu”, Vilja totesi. Toki nainen oli pyöritellyt sitäkin vaihtoehtoa päässään, mutta toistaiseksi kuvio tuntui hankalalta ainakin syksyn osalta.

"Meinasitko muuten lähteä sinne Valerianan kisoihin ensi viikonloppuna?" Sarah vaihtoi puheenaihetta, sillä edellinen alkoi tuntua varsin surulliselta.
“Joo, ilmoittauduin siihen aahan”, Vilja vastasi hymyillen. “Kai tekin lähdette?”
Aino oli lupautunut groomaushommiin, mutta Viljasta olisi ehdottoman mukavaa, jos kesäkotitallilta lähtisi muitakin tuttuja ratsukoita.
"Kyllä mä meinasin", Sarah vastasi tuntien jännityksen kutittelevan mahanpohjaansa. Tunne hälveni, kun sitä liotti hieman viinillä. Treenaaminen oli saanut ison lisämotivaation tasonnoususta, jota Sarah oli odottanut pitkään.

"Ootko sä tykännyt Merikannon valmennuksista?" tummaverikkö uteli muistellen kuinka Vilja oli kysellyt hänen mielipidettään Laurista valmentajana.
“No joo”, Vilja hymyili. “Niistä on saanut erilaista näkökulmaa. Sitä kun tuppaa kangistumaan helposti kaavoihin. Se jopa totesi, että me voitaisiin hypätä pieniä esteitä mielenvirkistykseksi. En kyllä tiedä, mitä siitä tulisi.”

Jo pelkkä ajatus Konnasta esteillä sai Viljan hykertelemään, eikä nainen hillinnyt helisevää nauruaan. Viinilasi nousi naisen huulille kuin varkain, eikä tämä tiennyt siinä hetkessä parempaa sunnuntai-illan tekemistä.
"Tiedän tunteen", Sarah myötäili virnistellen. Onneks Effin kanssa ei tarvinnut murehtia kuin siitä kumpi kammoksui esteitä enemmän - ratsastaja vai ratsu.

"Lisää viiniä?"
"Todellakin."

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Isabella S. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 16.10.20 21:46

26.09.2020
#beachparty

”Jääkaapissa pitäisi olla jotain juotavaa ja tiedät kyllä mitkä löytyy yöpöydän laatikosta. Pidä hauskaa!”
Siten musta oli tullut koditon yhdeksi yöksi.

“Lisää tequilaa?” Mariam kysyi mun viereltä ja vaikka mun päässä heitti jo nyt ihan hirveästi, mä nyökkäsin nauraen.
“En mä kuitenkaan muista huomenna enää mitään”, mä järkeilin ja sitten me heitettiin sen shottitarjottimelta viimeisetkin nesteet kohti äänihuulia, joista ei luultavasti huomenna olisi jäljellä enää mitään. Olin aika varma, ettei mustakaan olisi.

Jossain vaiheessa me siirryttiin tanssimaan, Mariam oli älyttömän hyvä siinä. Mä en enää muistanut kuin valonvälähdyksiä, naurua ja pyörimistä, jossain vaiheessa Mariam oli hävinnyt ja mä tajusin miten kova jano mulla oikeasti oli. Baaritiskin takaa löytyi ihan uutta kirkasta ja kaadoin koko tuopillisen kurkkuuni yhdeltä istumalta.
“Välivesi taisi tehdä hyvää?” baarimikko kysyi ja nyökkäsin nojaten sitten ihan hetkeksi päätäni tiskiä vasten. Mun teki yhtäkkiä kamalasti mieli lähteä kotiin, kunnes muistin jostain humalasumun keskeltä, etten mä voinut. Etten mä pääsisi sisälle vaikka olisin halunnutkin.

Lähdin etsimään pelastusta - vaaleaa enkeliä strobovalojen ja musiikin jylinän keskeltä. Musta siitä ei ollut kuin hetki, kun mä olin nähnyt ne tutut kasvot jossain tanssilattian suunnilla, mutta siellä ei ollut yhtään vaaleaverikköä.

Sitten mä näin Robertin, joka virnisti mulle baaritiskin toisesta päästä ihan, kuin se olisi istunut siinä aina. Ehdin rekisteröidä miten hassulta se ajatus tuntui - että Robertin olisi kuulunutkin istua Auburnin maneesin kahviossa.
“Ootsä nähny Ellietä?” kysyin siltä, kun selvisin tiskin toiseen päähän. Mun korvissa humisi oudosti.
“Sorry”, se pudisti päätään. “A bit drunk are we?”
Oli mun vuoro pudistaa päätäni. Mistä se muka niin päätteli?
“A tad tipsy perhaps”, mä korjasin ja nauroin vähän. Kai sen nyt sokeakin olisi nähnyt, että sievoiset pikkuhumalat oli eletty jo alkuillasta.
“You might also look a tad tipsy, sassenach”, huomautin. Robertin siniset silmät näyttivät rennoilta ja sen posket vähän väriä saaneelta alkoholin ansiosta.
“Stop calling me that. And ‘m not tipsy”, Robert huomautti takaisin, mutta sen pokka ei pitänyt tarpeeksi jotta olisin ottanut sen tosissaan.

Jossain vaiheessa ihmiset alkoivat häipyä, kukin omiin koteihinsa tai hotellihuoneisiinsa. Me ruvettiin myös tekemään lähtöä, mä olin oikeastaan jo päättänyt meneväni Miken luokse yöksi. Se ei ollut ehtinyt tulla jatkoille töidensä takia enkä mä ollut ihan varma oliko se edes kotona, mutta kai se selviäisi sitten kokeilemalla.
Olihan mulla puhelin vielä tallella, josta voisin viimeistään soittaa Ellielle että se tulisi avaamaan sen alaoven, jos se heräisi soittoon. Tai oli lähtenyt omaan kotiinsa yöksi.

Mutta ihan ensin mun piti selvitä kaatumatta taksiin. Se ei ollutkaan ihan niin helppo rasti, mitä olisi voinut kuvitella.

“Whoa”, Robert älähti kun mä horjahdin vähän sitä kohti. Tai päin, en mä ollut ihan varma miten kovin olin osunut sen kylkeä vasten.
“Lo siento”, mä hihitin vähän anteeksipyynnön lomassa ja yritin ryhdistäytyä. Robert kaappasi mut kainaloonsa, koska senkään askel ei ollut ihan täysin tasapainossa ja se saattoi mut taksille kuin mikäkin prinssi Uljas.

“Robert?” mä kuiskasin ääni alkoholin karhentamana sen lämpimästä kainalosta, kun me oltiin melkein jo mustan taksin luona.
“Huh?”
“Saanko mä tulla nukkumaan teille?”
“I don’t…”
“Sohvalle, siis. Tai kun mä en voi mennä kotiinkaan, kun… no mulla on siellä kutsumaton vieras ja mä saan mennä kotiin vasta aamulla. Tai iltapäivällä, mä en ole ihan varma. Ei Aliisaa varmaan haittaa, jos lainaan teidän sohvaa yhden yön…”
“Sure”, Robert keskeytti mun selitykset ja nauroi vähän. Sen hartioilla käynyt jännitys suli pois ja samalla sen hymykuopat sulatti mun kävelykyvyn ihan vaan askeleeksi tai pariksi. Robertin ote mun kyljellä piti enkä mä joutunut keräilemään itseäni syysilman viilentämästä maasta.

Nojasin Robertin olkapäähän koko taksimatkan ajan. Mun kädet tärisi vähän, kun huomasin vasta auton lämmittimien alla miten kylmä mulla olikaan. Väsymys tuntui kiemurtelevan mun ympärille jättäen jälkeensä horroksen, josta oli vaikea ravistella irti auton pysähtyessä Pitkän miehen kujalle. Kesä oli todellakin ohitse.

Robert taisteli hetken avaimen kanssa ulko-ovella ja kun sama toistui puisella ovella, jonka postiluukussa luki Huru Harrington mua alkoi hihityttää ihan kamalasti.
“Shh”, Robert suhisi, mutta mä näin miten sen suupielet nyki ihan yhtä lailla.
“Sori”, yritin ryhdistäytyä ja painoin huuleni kämmentäni vasten hillitäkseni jostain väsymyksen ja humalan rajoilta kumpuavaa naurua.

Me yritettiin olla kolistelematta liikaa eteisessä ja Robert tarjosi mulle vielä vettä keittiössä ja me istuttiin hetkeksi pöydän äärelle.
"Mulla oli kivaa tänään. Kiitos, että jaksoit opettaa jalkapalloa mulle, vaikka taisin olla vähän toivoton tapaus kentällä lopulta siltikin", huoahdin ja nojasin kättäni vasten vesilasi toisessa kädessäni. Robert virnisteli omalta paikaltaan vähän humalaisen näköisenä.
"You weren't half bad", se naurahti kevyesti.
"Gracias", kiitin hymyillen. Mun pää tuntui kevyeltä, enkä mä ollut varma halusinko laskeutua mun pilvilinnoista ihan vielä. Jos mä olisin saanut jostakin pannullisen mustaa kahvia olisin varmaan jaksanut valvoa ainakin aamuun asti. Tai seuraavat viisi minuuttia.

Robert taikoi jostain petivaatteet ja levitti ne olohuoneen sohvalle. Lakana oli rutussa ja vähän vinossa, enkä jaksanut muuta kuin virnuilla sen epätoivoisille suoristusyrityksille. Mun pää takoi koko ajan mielessäni lausetta “anna olla, tuun sun viereen”, mutta pidin huuleni tiukasti yhdessä. Siis sen verran mitä virnuilultani pystyin.
“Se on ihan hyvä. Mä pärjään kyllä yhden yön”, lupasin vaikka kaikkein mieluiten olisin kaatunut siinä vaiheessa omaan sänkyyni. En edes halunnut ajatella pitikö mun huomenna lähteä Seljavaaran kanssa sänkyostoksille johonkin Murronmaan ostoskeskukseen.

Sen sijaan keskityin siihen pieneen ihonkaistaleeseen sen paidan helman alla, joka kiusoitteli mua joka kerta kun Robert nosti käsiään taiteillessaan täkkiä kukkakuviollisen lakanan sisään. Sen oli pakko olla Aliisan omaisuutta, lakanan siis. Mä nielaisin vähän, kun tunsin miten mun sormenpäitä rupesi kihelmöimään vähän vaarallisella tavalla.
“Well…” Robert heitti peiton epämääräiseen myttyyn sohvan päälle ja hieroi niskaansa. Ilma pakeni mun keuhkoista sillä hetkellä, kun meidän katseet kohtasi ja tuijotin sen silmiä vähän kuin transsissa. Niin pieni matka, jos mä vähän vaan kumartuisin eteenpäin…
“Öitä. Ja kiitos vielä”, mun ääni rakoili ja toivoin, että Robert laittoi sen tequilan piikkiin.
“Yeah. Right.”

Siitä huolimatta, että mun luomet tuntuivat keränneen lyijyä itseensä ja painavan joitain tonneja mun oli ihan hirveän vaikea saada unen päästä kiinni. Eikä se edes johtunut siitä, että koko huone pyöri joka kerta, kun suljin silmäni. Mä olin vaan niin vaarallisen reunalla sitä kuilua, mikä houkutteli mua enemmän kuin uv-valo hyönteisiä.

Mä kuuntelin miten makuuhuoneen ovi sulkeutui ja helvetti miten paljon mun teki mieli hiipiä perässä.

Puristin peiton reunaa juurruttaakseni itseni siihen ja pakotin silmäni kiinni asti. Ehkä olohuoneen karuselli pysähtyisi hyvällä tuurilla vielä ennen aamua.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1004

Isabella S., Matilda T. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

beachparty - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 4 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa