Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

More than meets the eye | Sarah R.

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Siirry alas

dressagemasters2019 - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 18.03.21 16:49

06.03.2021
Kirjoitettu yhdessä @Mikke A. kanssa.

BMW:n moottori kävi Auburnin parkkipaikalla, sen jäiset ikkunat sulivat hiljalleen puhaltimien ansiosta. Autossa oli yhä viileää ja Sarah värähti kylmästä. Nainen tuijotti puhelimensa näyttöä, keskustelua johon ei ollut tullut uutta viestiä viikkoon.
"Onnea radalle"
"Samoin"

Sarah huokaisi syvään ja hieroi ohimoitaan. Hän oli kriiseillyt koko alkuviikon - kaivannut ystäviään jotka olivat eläneet omia elämiään lauantain jälkeen ihan normaaliin tapaan. Sarah olisi halunnut eniten puhua Ellielle tai Antonille, vaikka jälkimmäisellä oli luultavasti sydänlasit liian syvällä silmiensä peittona, että olisi voinut olla puolueeton kannanottaja aiheeseen. Elliellä oli kiire töissä ja Sarah tiesi ettei suhdekriisiä ratkottu puolen tunnin facetime-puhelulla. Hän oli jopa miettinyt puhuvansa Jonathanin kanssa, mutta tämän veljen vuoksi Sarah oli sulkenut sen vaihtoehdon heti alkuunsa.

"Ootko kotona?" Sarah naputti viestikenttään ja painoi enter ennen kuin ehti katua. Ihoa kihelmöi, iltatallin aikana juodut kahvikupilliset toivat vain oman teränsä mukaan leikkiin, sormet etsivät epätoivoisesti tekemistä kun hänen viestinsä nurkassa olleet väkäset muuttuivat sinisiksi. Kesti liian kauan, että puhelin värähti viestin merkiksi.
"Olen"

Kylmää, Sarah ajatteli ensin ja ummisti sitten silmänsä, painaen luomia sormillaan niin kovaa että näki tähtiä. Heidän olisi pakko puhua, eikä asiat varmasti ainakaan helpottuisi jos hän vain katoaisi Norjaan ensi viikon lopuksi sanomatta sanaakaan. Vaikka siten Mikke itse oli viime vuonna ratkaissut heidän kriisinsä.

Nähtävästi heillä oli tapana testata toistensa kärsivällisyyttä aina kevään tullen.

Ahdisti ajatellakin, että he olivat olleet yhdessä olematta yhdessä tarpeeksi kauan, että saattoi ajatella heillä olevan jo vuosittaisia tapoja.

"Hyvä"

Sarah kirjoitti vielä, heitti puhelimensa viereiselle penkille ja antoi auton liukua pois tallialueelta. Syteen tai saveen, hän oli ottanut ensimmäisen askeleen.
Ajomatka oli auttamatta liian lyhyt, vaikka nainen oli pysähtynyt antamaan tietä suojatien eteen ja hidastellut joka risteyksessä. Sarah sammutti auton moottorin, vilkaisi vielä itseään taustapeilistä ennen ulos astumista. Kengät narisivat pakkaslumessa naisen astellessa kohti valkoisen kivitalon etuovea. Ovikello soi vaimeasti ja Sarah jäi odottamaan, solmu mahanpohjassaan vain kiristyen joka sekunti enemmän.

Ovikellon ääni tiesi yleensä Mikelle ainoastaan yhtä vierasta. Miestä ei oltu siunattu isolla kaveriporukalla ja se vähäinenkin kaveri oli menetetty kun Mikke oli viettänyt yönsä aikoinaan Matiaksen tyttöystävän kanssa. Tummatukkainen mies osasi odottaa kuka oven takana oli jo ihan aiemmin saadun viestin perusteella, vaikka siinä ei mainittu sanallakaan saapumista paikalle.

Mikke laski kahvikupin marmoripäällysteiselle sohvapöydälle ja käveli reippaasti avaamaan ulko-ovea. Oven ulkopuolella seisoi odotetusti meripihkasilmäinen kaunotar, joka vain vilkaisi Aarnisuota pikaisesti.
"Moi Sarah", Mikke hymyili ja laski naisen ohitseen sisälle. Mies seurasi kuinka nainen riisui päällystakkinsa ja jätti kenkänsä eteiseen.
Sarah ei ollut sanonut siihen mennessä sanaakaan ja mies arveli tietävänsä mitä oli meneillään.

Vaikka naisen teki mieli möläyttää ajatuksensa heti eteisen matolla, hän asteli syvemmälle asuntoon sen enempää lupia kysymättä, mitä normaalistikaan. Sarah tiedosti kyllä kuinka omituista oli käyttäytyä sillä tavoin sillä hetkellä, mutta tarvitsi jotakin tekemistä kootessaan viimeisiä ajatuksiaan. Tuoreen kahvin tuoksu johdatteli naisen keittiöön ja kahvipannun luokse, jossa oli vielä kupillinen odottamassa.

Sarah tiedosti silmäparin itsessään, tiedosti että häneltä odotettiin keskustelun avausta. Tiedosti, että hän itse oli syyllinen heidän sen hetkiseen epätasapainoon.
Nainen istuutui kahvikuppi käsissään sille samaiselle sohvalle, josta Mikke oli hetki sitten noussut ja antoi katseensa vihdoin kohdata sinisten silmien odotuksen. Yritti saada luettua ajatukset niiden takaa, tuloksetta.

"Mun kai pitäisi aloittaa anteeksipyynnöllä, mutta se on vähän hankalaa, kun ei ole oikeasti pahoillaan. Tai olen mä ehkä vähän siitä miten mä toimin, mutta en siitä mitä tapahtui", Sarah hengähti lopulta ja juoksutti sormeaan hiuksissaan, jotka oli letitetty kahdelle hollantilIaiselle letille tallitöiden vuoksi.

Jossain toisessa tilanteessa Mikke ei olisi varmasti tiennyt lainkaan mistä olisi ollut kyse, mutta nyt asia oli melkein ilmiselvä. Olihan miehen omassakin päässä liikkunut vaikka minkälaisia skenaarioita erään illan jälkeen.

Huokaisten Mikke istuutui Sarahin viereen sohvalle. Hän laittoi toisen kätensä lohduttavasti naisen reidelle ja mietti mitä sanoisi. Mikke tiesi mitä iltaa aihe koski, mutta ei tiennyt Sarahin omia ajatuksia. Koskiko tämä nyt Inkeriä vai sen jälkeistä tapahtumarikasta hetkeä?

"Mitä sä haluat pyytää anteeksi?" Miken oli aivan pakko kysyä saadakseen varmuus aiheesta.
"Sitä, että mä toimin ilman että kysyin sulta ensin. Että mä käyttäydyin - ei, olin… no, mustasukkainen", Sarah täsmensi. He olivat kirjoittaneet selvät säännöt tälle suhteelle, Sarah itse oli vaatinut niin ja sitten hän oli käynyt ilman kysymistä toimimaan täysin päinvastoin ja suudellut Mikkeä kesken jatkojuhlien kaikkien nähden.
"Ei varmasti jäänyt keneltäkään auburnlaiselta epäselväksi, että me ei olla vain kavereita", Sarah lisäsi vielä ja yritti päättää mielessään laskisiko oman kätensä Miken käden päälle vai ei. Olisiko ele ollut liian tyttöystävällinen? Halusiko hän käyttäytyä siten? Nainen kallisti kahvikuppia huuliaan vasten lopettaakseen hysteerisen ajatuksenjuoksun päänsä sisällä.

Mikke kuunteli Sarahia ja hänen oli vaikeaa istua siinä ilman, että ilme muuttui sanojen aikana yhtään. Miehen katse oli kuitenkin siirtynyt naisesta lattian tasolle ja kaksikon välille syntyi syvä hiljaisuus Sarahin juodessa kahvia. Lopulta Mikke kuitenkin antoi sinisten silmiensä katsoa taas Sarahia.
"Mä en vaan ymmärrä miksi", Mikke sai sanotuksi. "Sähän halusit meidän järjestelyä alunperinkin."

Mies kyllä ymmärsi Sarahin ajatuksia, koska oli tuntenut itsekin katkeruutta jo siitä, että nainen oli viettänyt aikaansa jouluna Thomaksen kanssa. Sitä Mikke ei vaan kehdannut kertoa. Edes tässä tilanteessa.

Käsi liukui Sarahin reideltä pois ilman sen kummempaa ajatustyötä mieheltä. Miken katse pysyi koko ajan tyynenä, vaikka hänen mielensä ei sitä todellakaan ollut. Ele ei kuitenkaan jäänyt latinalta huomaamatta ja erityisesti sitä seurannut harmituksen tunne kyti selvänä naisen mielessä.
Sarah olisi hyvin voinut syytellä Inkeriä, että sen nimenomaisen vaaleaverikön näkeminen Miken vierellä oli aiheuttanut tunnekuohun. Tai että alkoholi olisi sumentanut hänen arviointikykynsä. Tai sitä miten alkuperäisessä sopumuksessa he eivät flirttailleet toisille toistensa nähden. Se olisi kuitenkin kaikki ollut vain pintaraapaisu syvemmällä olevasta ongelmasta ja ajanut keskustelun aivan väärille urille. Nyt piti käyttäytyä kuin aikuiset.

"Mä tiedän", Sarah huokaisi lopulta ja puri alahuultaan yrittäessään päättää. Hän piti vieressään istuvasta miehestä paljon, liikaa oman päänsä ja historiansa huomioon ottaen, mutta oliko hän todella valmis laittamaan itsensä likoon?

"Olisitko sä mieluummin lähtenyt kotiin Inkerin kanssa?" latina huomasi kysyvänsä ja tajusi pelkäävänsä vastausta heti sen jälkeen. Mikke kuitenkin tiesi tunteensa Sarahia kohtaan ja heti kysymyksen jälkeen hän pyöritti päätänsä.
"En. Jos mä olisin halunnut enemmän sitä niin miksi mä jätin Inkerin yksin ja lähdin sun perään?"

Sitten mies huokaisi, tuumi hetken ja katsoi latinaa syvälle silmiin.
"Mä välitän susta ihan oikeasti ja oli meillä mikä järjestely tahansa niin kyllä mä kaikkien ylitse valitsen aina sut."

Sarahin selkärankaa pitkin valui kylmät väreet, niiden vaikutus tuntui ihan sormenpäissä asti. Jos hän oli ollut siihen asti epävarma tilanteesta - epävarma tunteistaan, Miken sanojen jälkeen se kaikki jännitys ikään kuin vain haihtui pois. Vaikka muisto särkyneistä ja särjetyistä sydämistä painoi Sarahin mielen sopukoissa, tämä ei yhtäkkiä osannut keksiä enää yhtäkään hyvää syytä miksi oli jarrutellut niin kovin kaikkea vastaan jo pitkään.

"Toivoisitko sä jotain muutosta meidän järjestelyihin?" Sarah kysyi antaen katsekontaktin syventyä entisestään. Naisen kahvikupista vapaan käden sormet liukuivat varoen Miken kämmenselälle ja hieman haparoiden haki pitkiä sormia omiensa lomaan. Ele tuntui oudolta, mutta samaan aikaan juuri oikealta, kun heidän suhteensa tuntui muutenkin olevan käännekohdassa sillä hetkellä.

Sarahin ele sai Miken nielaisemaan. Hän katsoi edelleen meripihkasilmiin ja ensimmäinen ajatus oli vain kuinka tämä välitti todella paljon tästä naisesta. Silti Sarahin kysymys sai Miken tuumimaan hetken tätä kaikkea. Mies nosti toisen kätensä sivelemään hellästi naisen kasvoja siirtäen samalla hiussortuvan sivuun. Kosketus oli niin varovainen, että olisi voinut kuvitella naisen menevän rikki kovemmasta kosketuksesta.

"Mä olen toivonut sitä jo jonkun aikaa. Mä kuitenkin kunnioitan sun toivetta jos haluat jatkaa näin.. Tän kaiken jälkeen haluan kuitenkin, että tiedät mun haluavan enemmän. En halua menettää sua kellekään toiselle", Mikke sanoi ja muisteli jälleen Sarahin joulua, jolloin mies oli kuumeisesti joutunut miettimään kuka tai mikä Thomas naiselle oli. Silloin hän oli tiennyt, ettei Sarah ollut kuka tahansa nainen hänelle itselleen.
"Haluaisitko sä jatkaa meidän järjestelyä?"

Miken kosketus oli jättänyt jälkeensä kihelmöivän tunteen ja se sai Sarahin suupielen nykimään hymyn edellä. Tämä laski puolillaan olevan kahvikupin pöydälle ja hivuttautui lähemmäksi miestä. Jatkojen läheltä piti-tilanne oli laittanut latinan miettimään tosissaan kuinka heidän suhteensa oli pysynyt toimivana jo yli vuoden. Että ne alun pelkät fyysiset kipinät olivat pikkuhiljaa levittäytyneet myös henkiselle puolelle. Hän ei ollut vain aikaisemmin uskaltanut myöntää sitä itselleen.
"Mäkin välitän susta tosi paljon", Sarah lopulta vastasi pysähtyen vain pienen matkan päähän toisen kasvoista, antaen vuorostaan omien sormiensa liukua teräväpiirteisillä kasvoilla edessään.

"Ja mä olen saattanut muuttaa mieltäni siitä seurustelu-jutusta, mutta voisin ehkä kaivata vielä vähän suostuttelua", Sarah lisäsi hivuttautuen vielä vähän lähemmäksi houkuttelevia huulia. Sydän hakkasi rintakehässä alati kovenevaa tahtia, kun latina tuijotti syvänsinisiin silmiin ja antoi visusti omaan rasiaansa pakattujen tunteidensa karata hieman raotetun kannen alta. Olo oli paniikin sijan yhtäkkiä mukava ja lämmin.

Mikke katsoi Sarahia ja antoi pienen hymyn ilmestyä väkisinkin omille kasvoilleen. Lähellä oleva nainen oli hyvin vaikea vastustaa ja nopein ottein mies kaatoi Sarahin sohvalle ollen silti edelleen yhtä lähellä latinan pehmeitä huulia.
"Miten paljon neiti kaipaakaan sitä suostuttelua?" Mikke virnisti hieman ennen kuin suuteli naista ilman että jäi odottamaan Sarahin vastausta. Tyytyväinen henkäys karkasi naisen huulilta.

Oliko hänestä todella juuri tullut Aarnisuon tyttöystävä?


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1058

Isabella S., Anton S. and Marc Di B. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

dressagemasters2019 - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 18.04.21 20:19

17.04.2021

Kaikki oli oikeastaan saanut alkunsa varsin viattomasta instagram kuvasta - juuri siitä, minkä Kallan yllätyspariskunta oli ladannut jo viime viikonloppuna. Sarahia virnistytti väkisin kävellessään pitkänhuiskean blondin vieressä kevätauringon lämmittämiä pikkukylän katuja pitkin. Anton tunnisti omakotitalon, jossa Sarah ei itse ollut käynyt vielä koskaan ja asteli reteästi etuovelle. Sisään mies ei sentään uskaltanut talsia, vaikka epäilemättä ovi oli jätetty lukitsematta siihen aikaan päivästä.
"Oliko niillä Sofia muuten tällä viikolla?" Sarah tajusi kysyä samaan aikaan, kun Antonin rystyset kohtasivat puuoven.
"Mistä mä tiedän?" Anton vastasi näyttäen siltä, että hänkö muka osasi Aron lapsenhoitorutiinit ulkoa?
"No kohta sen näkee. Ainakin niiden autot on pihassa", Sarah naurahti ja molemmat hiljentyivät odottamaan lähestyvien askeleiden muuttumista lukon kolahdukseksi ja saranoiden narinaksi.

"Moi?" Matildan kasvoilta saattoi kerrankin lukea tunnetilan - sen verran hämmentynyt nainen oli.
"Heippa."
"Mooi."
Kaksikko vastasi yhtä aikaa ja katsahtivat toisiaan, kuin keskustellen kumpi aloittaisi kertomaan miksi he seisoivat Jessen ja Matildan kotioven takana kahden muovipussin kera. Hiljaisuus venyi, kunnes Sarah purskahti nauramaan.

"Me tultiin grillaamaan, toivottavasti teillä on nälkä", latina tokaisi vihdoin ja tunkeutui ovea vartioivan Matildan ohitse. Toivottavasti he eivät olleet keskeyttäneet mitään helliä hetkiä, vaikka olohuoneesta kantautui sellainen lapsenomainen kikatus, että tuskinpa. Jos Matilda oli kivikasvoineen näyttänyt yllättyneeltä, Jesse ilmaisi asian ainakin tuplasti vahvempana.

"Moi me tultiin grillaamaan toivottavasti teillä on nälkä", Sarah toisti itseään ja pysähtyi sitten olohuoneen reunalle tuntien pehmeän tömähdyksen selässään. Sokea ystävä oli luonnollisesti seurannut ihan hänen kannoillaan ja yllättyi äkillisestä seisahtumisesta niin kovin, ettei ehtinyt pysäyttää vauhtiaan ajoissa.
"Ei sun nyt ihan syliin tarvi tulla", Sarah nauroi ja seurasi kuinka kevyesti punastunut Anton astui kauemmaksi mutisten anteeksipyyntöä.

Alkujärkytyksen jälkeen Jesse ja Anton lähtivät laittamaan grilliä tulille Sofian (joka todella oli isänsä luona sillä viikolla ja vierasti Antonia ja Sarahia jonkin verran, jälkimmäistä vielä enemmän) kanssa ja Sarah jäi Matildan kanssa valmistelemaan grilliruokia keittiön puolelle.
"En ymmärrä mistä teille tuli mieleen tulla tänne grillaamaan", Matilda puuskahti lopulta, kun Sarah oli vähät välittänyt ystävänsä puhumattomuudesta. Latina oli juonut Antonin kanssa pari tölkillistä olutta kauniin ilman kunniaksi Krouvin terassilla kun molemmat olivat tunteneet ylitsepääsemättömän tarpeen kuumalle makkaralle. Sille ruoalle, ei miesten housuissa olevalle, se keskustelu oli hörötelty jo läpi ennen lähtöä.

"Meille iski nälkä ja muistettiin että te olitte jo avanneet grillikauden. Ajateltiin että teilläkin on nälkä", Sarah vastasi kasatessaan lautasia puiselle tarjoiluastialle.
"Eikä kummallekaan tullut mieleen soittaa tai laittaa viestiä?" Matilda jatkoi keskustelua, jota epäilemättä käytiin sillä hetkellä grillin äärellä.
"No ei, me haluttiin yllättää teidät. Eikö ollut kuitenkin aika kiva yllätys?"
"Entä jos me ei oltaisi oltu kotona?" Matilda vastasi epäilevänä.
“Sitten teillä olisi ollut ruoka valmiina, kun olisitte tulleet”, Sarah päätteli ylpeänä ja lähti sitten kantamaan astioita ja osaa ruuista ulos. Hän ei tiennyt olivatko Jesse ja Matilda kantaneet jo pöydän ja tuoleja ulos, mutta ei todellakaan aikonut syödä sisällä lämpimänä, aurinkoisena kevätpäivänä. Anton varmasti auttaisi Jesseä kantamaan mokomat kalusteet terassille, jos olisi tarve.

Silläkin uhalla, että Sarah ja Anton leimattaisiin päiväjuopoiksi, kaksikko jatkoi olutlinjalla. Eivät he nyt ihan kunnon humalassa olleetkaan - kävelymatkalla kauppakierroksineen oli varmasti poltettu jo suurin osa alkoholista. Jessekin suostui ottamaan tölkillisen, Matilda päätti pysyä vesilinjalla suostuttelusta huolimatta. Grillistä nousi herkullinen tuoksu ja alun kankeuden jälkeen Arot, Tammilehdot ja Näyhötkin alkoivat lämmetä yllätysvierailleen ja keskustelu lennähti nopeasti hevosaiheisiin.

“Joko Salli on varsonut?” Sarah kysyi, muistaen yhtäkkiä kuulleensa joskus Jessen tamman tiineydestä. Hänellä ei ollut lainkaan hajua oliko se viime vuonna, mutta Jessen ilme ei muuttunut mitenkään oudoksi, joten kysymys saattoi olla ihan ajankohtainen.
“Ei vielä”, mies vastasi kertoen sitten odottavansa varsaa kyllä innolla.
“Toivottavasti siitä ei tule samanlaista, kuin Effin tokasta varsasta. Vaikka Unto osaa olla aivan tosi ihana, suurimmaksi osaksi se on ihan hiton rasittava. Musta tuntuu, että siinä on enemmän petoa, kuin hevosta”, Sarah totesi huvittuneena. Nytkin käsivartta koristi yksi kellertäväksi muuttunut mustelma, kun hän oli kävellyt ajattelematta orin kaulan ali harjauksessa.

Joku ulkopuolinen olisi varmasti voinut luulla, että siinä kaksi pariskuntaa vietti aikaa takapihalla grillin ääressä, eikä olisi varmaankaan ollut kovin kaukana todellisuudesta. Vaikka Sarah tätä nykyä olikin ihan parisuhteessa, hän huomasi hyvin usein jakavansa asioitaan Seljikselle. Antonista oli tullut vähän kuin uusi Jonny, sillä entinen tallimestari viihtyi yhä enemmän kotona avomiehensä kanssa. Miestä ei näkynyt myöskään tallilla kovinkaan usein ja Sarah oli vähän huomaamattaan siirtänyt avautumistarpeensa yleisemmin läsnä olevaan Antoniin. Mikke sai vähän kuin kiillotetun osuuden kaikesta - ei sitä kuraisen maastolenkin jälkeen oluelle kaipaavaa naista, vaan sen viinilasillisen äärellä viihtyvän suihkunraikkaan version.

“Kutsuisin teidät yksille Krouviin, mutta ette te taida päästä”, Sarah hymähti heidän tehdessä lähtöä Antonin kanssa.
“Joo ei, meillä on koti-ilta saunoineen päivineen tiedossa”, Matilda vastasi eikä näyttänyt tippaakaan tyytymättömältä iltansa suunnitelmiin. Sarah ajatteli, että ilman vauvaa siinä olisi ihan hyvä ilta hänenkin mielestään.
“Mekin ehkä kyllä mennään saunaan. Tai sitten sammutaan olohuoneeseen, aika näyttää”, Sarah nauroi ja tökkäsi Antonia kylkeen.
“Tolla asenteella lähden kyllä kotiin mieluummin”, Anton tokaisi.
“Nössö”, Sarah voivotteli työntäessään vaaleaverikköä ulos edellään.
“Itse olet”, Anton vastasi ja ovi heidän perässään sulkeutui kolahtaen.

“Ne on ihan kuin vanha pariskunta”, Matilda totesi Jesselle käännyttyään katsomaan tätä ja Sofiaa.
“Niin on”, Jesse myötäili naurahtaen.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1058

Isabella S., Jemiina R. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

dressagemasters2019 - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 28.06.21 15:57

28.06.2021
Kirjoitettu yhdessä @Thomas R. kanssa.

Puhelimen ääni tunkeutui levottoman unen läpi, Sarahin oli pakko tuijottaa hämärää kattoa hetken aikaa saadakseen kiinni todellisuudesta.
"Sarah", nainen ynähti tuntemattomalle numerolle ja vilkaisi kelloa - se oli neljä aamuyöstä.
"Hei neiti, anteeksi häiriö", vanhempi miesääni aloitti puhelun ja hyvin pian latina oli jo eteisessä pujottamassa kenkiä jalkaansa. Rappukäytävä oli hiljainen ja hissin tulossa kesti pienen ikuisuuden. Juhannuksen kestänyt ryyppäysputki (ei sitä oikein muuksikaan voinut sanoa) Antonin kanssa oli saanut olon jokseenkin huteraksi ja humala taisi edelleen olla vahvasti läsnä.

"Olen todella pahoillani, en tiennyt mitä muutakaan tehdä. Olitte hänen hätäyhteyshenkilö, sain numeronne hänen puhelimestaan."
Sarah katsahti taksin takapenkillä röhnöttävää kehoa ja huokaisi syvään.
"Kiitos, teit ihan oikein. Voin maksaa hänen matkansa", Sarah sanoi ja kaivoi puhelimensa taskustaan. Mobilepayn kautta siirretyt eurot toivat eteen seuraavan ongelman - kuinka raahata 80 kiloa velttoa lihaa rappukäytävään, hissiin ja vielä siitä kotioven taakse? Taksikuski astui taaemmaksi eikä tehnyt elettäkään auttaakseen Sarahia kun tämä kumartui takapenkille ja veti ensin miehen kunnolla istumaan. Kevyt ravistelu ei tuottanut tulosta, mutta hieman aggressiivisempi heiluttelu ja poskella käynyt kämmenselkä saivat potilaan virkoamaan edes vähän.
"Huomenta. Pääsetkö ylös?" Sarah kysyi naurahtaen ja tarkkaili tuttuja silmiä edessään.
Virne levisi Thomaksen huulille.
"Am I in heaven?" nuori kysyi katsoessaan tuttuja silmiä, jotka promillemäärä oli saanut näkymään tuplana. Enempää ei britti ehtinyt sanoa, kun tunsi varman otteen käsivarressaan, joka repi häntä ulos mustasta Audista.

Sarah sai todella ponnistella saadakseen itseään pidemmän miehen sisälle. Hississä toinen painautui nojaamaan vielä enemmän naista vasten, puristaen tämän itsensä ja hissin metallisen seinän väliin. Sarah yritti olla ajattelematta hengitystä niskassaan tai kylkiluita puristavia käsiä ympärillään kovinkaan paljoa. Muuten he eivät ainakaan kävelisi lyhyttä matkaa hissiltä asunnolle.

Lyyhistyen pehmeälle sohvalle, Thomas sulki jälleen silmänsä ja hekotti kevyesti.
"The fuck are you doing here?" Mies ei keksinyt yhtäkään hyvää syytä sille, miksi latina oli hänen asunnollaan.
"Apparently paying your taxi", Sarah hymähti huvittuneena, istuen itsekin sohvalle melko voimattomana. Viikonloppu vaati selvästi veronsa ja lyhyeksi jääneet yöunet eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Latina mietti olisiko hänen aika hankkia itselleen kahden makuuhuoneen asunto, sillä yökyläilijöitä tuntui riittävän.
"Did you have a fun evening?" Sarah kysyi kääntäen kasvonsa Thomasta kohti. Nainen saattoi olla vieläkin hieman humalassa illan jäljiltä.
"Hell yeah! Sami ate five moths for a shot of vodka, even tho' he would've gotten the booze anyways", Thomas sopersi ja hieroi käsillään kasvojaan. Laskiessaan kätensä vatsansa päälle, kostea kangas sai miehen avaamaan silmänsä. Tumman t-paidan helma sekä farkkujen etumus sen alla olivat märät. Muistikuva yöllisestä vesisodasta vyöryi miehen mieleen. Housujen taskusta löytyi palanen lähes läpinäkyvää lateksia.
"And we had a fight with water filled condoms. It wasn't like any of us could've used them in any other way", naurunpuuska pääsi karkaamaan Thomaksen suusta ja tämä käänsi katseensa Sarahiin. "I know for a fact, you would've loved it."
"Oh my God", Sarah pudisti päätään huvittuneena. Hän oli jo unohtanut miten viihdyttävää seuraa humalainen Thomas oli.

Nuori kumartui eteenpäin ja humalaisen silmä-käsikoordinaation turvin yritti saada märän paidan yltään, sotkeutuen kuitenkin käsivarsiinsa.
"Little help here?"
"Hey, I'm not your mot… okay, fine. Just stay still and raise your arms", Sarah huokaisi huvittuneena ja pyöräytti silmiään. Hän nousi ylös ja tarttui paitamyttyyn, jonka Thomas oli pyörittänyt lyhyessä hetkessä tiukkaan solmuun. Vaatekappale ei antanut hevillä periksi ja Sarah alkoi jo miettiä keittiösaksien hakemista, kun kostea paita yhtäkkiä antoi periksi ja horjahdutti naisen vaarallisen oloisesti kohti lasista sohvapöytää. Viime hetkellä nainen sai tasapainonsa pidettyä ja katsahti edessään istuvaa paidatonta eksäänsä, yrittäen olla katsomatta selkeästi piirtyviä lihasten muotoja.
"You alright?" Sarah kysyi naurahtaen ja puristi kosteaa paitaa sormiensa välissä yrittäen rauhoittaa hakkaavan sydämensä, joka ei ollut saanut muistiota nykyisestä parisuhdestatuksesta.
"I'm always wine. Fine I mean", Thomas sanoi ja hieroi taas kasvojaan. Humalatila ei tuntunut antavan periksi seuraavien minuuttien aikana, joten kaiken näkyminen kahtena piti vain kestää. Sekä silmien kiinni pitämistä tulisi välttää, ellei haluaisi kokea miltä Suomen Tivolin High Voltage tuntui jokaisella kerralla näkökentän ollessa pimeänä.

Hiljalleen ymmärrys siitä, ettei Thomas ollutkaan omassa kodissaan löi vasten tämän humalaista näköä. Mies vilkaisi naista vieressään, joka piteli rutistusotteessa miehen paitaa.
"You know that's going to leave wrinkles", Thomas toinen kulma koholla virnuillen sanoi latinalle. Nuori huomasi myös lyhyet vilkaisut yläkroppaansa ja virne levisi.
"We both know how gorgeus I am. No need to be so secretive."

Sarah havahtui tuijotuksestaan, vilkaisi kädessään olevaa kangasmyttyä, Thomasta ja taas paitaa, kunnes lopulta heitti kostean vaatekappaleen omistajansa kasvoja kohti.
"I wasn't looking", nainen väitti ja hieraisi kasvojaan turhautuneena siitä, että humalainen Thomas oli tajunnut hänen katsovan ja vielä huomauttanut asiasta.
"But if you're really that sharp still, maybe I should call you another taxi to take you home?" Sarah ehdotti, vaikka ei todellisuudessa ollut päästämässä Thomasta enää sohvalta mihinkään. Nukkukoot humalansa siinä pois.
"You also have a piece of condom still on your chest, just so you know", Sarah huomautti vielä huvittuneempaan äänensävyyn ja pakotti itsensä hakemaan kaksi lasillista vettä keittiön puolelta.
Thomas laski katseensa rinnalleen ja huomasi vaivaisen sormenpään kokoisen palasen ihollaan, otti sen sormiensa väliin ja neppasi kohti Sarahia tämän palatessa lasien kanssa.
"Something to remember me by." Surullinen katse välähti Thomaksen silmissä ja nuori oli varma, että nainen oli myös nähnyt sen. Thomas heilautti kuitenkin kättään ilmassa ja vaihtoi nopeasti aihetta.
"So, I'll get the bed and you sleep on the couch?"
"No", Sarah vastasi nopeasti.
"We both get the bed?" Huvittuneisuus täytti britin mielen ja manifestoitui nauruna, jota Thomas ei itsekään ollut kuullut vähään aikaan. Ennen kuin Thomas antoi Sarahille mahdollisuutta vastata, mies pudisti päätään ja otti vesilasin pöydältä ja tyhjensi sen yhdellä kulauksella.
"Just keep guessing", Sarah naurahti, ilon läikähtäen perhosen siipien värinänä rintakehässään kuullessaan Thomaksen nauravan niin rennosti. Siitä oli tovi, kun nainen oli viimeksi kuullut sen.

"Alright, let's get you sleeping young man, you - and I - have a long day of headache waiting in the morning. But you really do need to get those pants off too, I don't want you to ruin my couch" Sarah kytki sisäisen äitihahmonsa päälle ja ojensi Thomakselle tyynyn ja ohuen peiton, jotka oli jääneet Antonin jäljiltä odottamaan kaappiin siirtymistä. Haukotus karkasi itse äitihahmonkin huulilta, vaikka tosiasiassa naisen ajatukset olivat sillä hetkellä vähiten nukkumaanmenossa. Sitä ajatusta Sarah ei kuitenkaan aikonut näyttää ulospäin, sillä olihan hänellä poikaystävä, jonka olinpaikasta ei ollut sillä hetkellä kylläkään tietoinen.
"Did you know I was coming to crash here or did you have a nightly visitors earlier?" Thomas vilkaisi Sarahia ja tämän sohvalle heittämiä petivaatteita. Kipu vihlaisi Thomaksen rintaa. Vaikkei kaksikko ollutkaan enää pitänyt kummemmin yhteyttä toisiinsa, Thomas oli pitänyt yllä toivoa siitä, ettei Sarah olisi löytänyt miestä vierelleen. Mutta puoli vuotta takaperin käyty kohtaaminen tallin tuttavuuden kanssa oli varjostanut Thomaksen ajatuksia. Olivatkohan he enää tekemisissä?
"No, I had a friend over this weekend", Sarah vastasi totuudenmukaisesti, mutta ei aikonut selventää asiaa sen enempää. Anton ei ollut mikään sellainen yövieras, jos unohdettiin, että mies oli perjantaina herännyt alasti Sarahin vierestä. Mutta se nyt oli ihan vain väärinkäsitys Antonin puolelta.

Mies kampesi itsensä sohvalta ylös ja haroi nopeasti hiuspehkoaan, ennen kuin sivuutti kivun ja kaipauksen, vilkaisi Sarahia, housujensa sepalusta ja otti askeleen kohti naista.
"I'm afraid I'm way too fucked up to do this without your help, sweety", mies virnisti ja katsoi jälleen latinaa edessään. Jos Sarah lähtisi leikkiin mukaan, britillä voisi olla vielä mahdollisuus voittaa naisen sydän itselleen. Jos ei… Sitten ei.
"Seriously, Thomas?" Sarah nauroi, mutta tajusi samalla miten paljon sormet halusivat jatkaa leikkiä. Ja keuhkot. Ja sydän. Olo oli yhtäkkiä hatarampi, mitä hetki sitten ja syy siihen seisoi takkuisen hiuspehkon kanssa naisen edessä, ilman paitaa ja kohta ilman housuja.

"I do kinda think you wouldn't want me to be another of your drunken mistakes, mister", Sarah huomautti loppujen lopuksi saatuaan hillittyä sen idiootin sisällään, joka halusi palavasti kuroa heidän välisen matkan umpeen ja upottaa sormensa Thomaksen sotkuisiin hiuksiin. Siinä menisi ihan selkeä raja hiekassa parisuhteen pettämisessä, jos hän alkaisi availemaan toisen miehen sepalusta keskellä yötä.
"We both know I have made a huge mistake in the past, and it has nothing to do with sleeping with you." Thomas ei uskaltanut irroittaa katsettaan naisesta. Kuitenkin se, ettei Sarah ollut paennut paikalta takoi lisää toivoa Thomaksen rintaan. Toisaalta, latina ei ole ikinä ollut luovuttavaa tai pakenevaa tyyppiä. Ja sitä Thomas rakasti toisessa. Tätä hän ei kuitenkaan voisi sanoa ääneen vaikka kuinka halusi. Mies ei halunnut maalata piruja seinille tai kokeilla onneaan enempää.
"Well, if either of us wants to get some sleep, I guess we should…", sanat eivät suostuneet lähteä Thomaksen suusta. Nuori ei halunnut yön loppuvan ihan vielä. Toinen varovainen askel Sarahia kohti tuntui maailman pelottavimmalta, mutta silti luontevimmalta asialta.

Sarah seurasi tapahtumaa utuisen verhon takaa, joka lamaannutti elintoiminnot sydäntä lukuunottamatta, sillä se halkaisisi pian naisen rintakehän auki. Latina oli aivan varma, että Thomas näkisi sen raivoisan liikkeen hänen ihollaan.
"...go to sleep. Yeah", Sarah henkäisi voimattomasti ja mietti miten kauan Thomas Raynott tulisi olemaan hänen kryptoniittinsä. Meripihkaiset silmät tuijottivat tuttuja silmiä, näki niissä vieläkin yksityiskohdat, jotka olivat kauan sitten tulleet tutuiksi.
"I need to go pee", Sarah keksi mieleensä ensimmäisenä tulleen syyn liikkua, mutta jalat eivät totelleet vieläkään. Thomas katsoi naista, joka ei kuitenkaan liikkunut kylpyhuoneen suntaan.
"Are you waiting for me to offer some help or…?" virne levisi miehen huulille ja Thomas saattoi kuulla Sarahin pidättävän hengitystään. Kaksikon väliin mahtui tällä hetkellä muutama sunnuntaihesari, mutta silti välimatka tuntui liian pitkältä. Thomas vastusti kiusausta koskettaa brunettea ja yritti keksiä jotain muuta tekemistä käsilleen. Rikkomatta katsekontaktiaan hän avasi sepaluksensa ja työnsi farkut nilkkoihinsa. Sarahin ilme ei näyttänyt värähtävän milliäkään, muttei myöskään naisen katse britin silmistä.
"Are you sure you're done with me? For good?"

Se oli melkein kuin suoraan kohtaus Kauniista ja Rohkeista.

No. Sarah tiesi, ettei voinut sanoa sitä ääneen. Ei vain voinut. Hänen luonteenlujuutta ei oltu ikinä vielä testattu niin kovin, kuin sillä hetkellä. Nainen saattoi tuntea Thomaksen ruumiinlämmön ihollaan - miten helposti ja vaivatta hän olisi vain voinut nojata muutaman sentin eteenpäin ja koskettaa toista.

"Mierda", Sarah kuitenkin sanoi ääneen, työnsi Thomaksen kohti sohvatyynyjä ja sen sijaan, että olisi mennyt itse perässä, pakeni vessaan lukiten oven takanaan. Oli vaikea hengittää ja hän joutui haukkomaan henkeään saadakseen keuhkonsa pakotettua toimimaan. Kirosanalitanja juoksi naisen kielenpäällä kun tämä kumartui altaan ylle ja kastoi kasvonsa jääkylmällä vedellä. Se tuntui melkein kiehuvan pelkästä kosketuksesta herkkää ihoa vasten.
Koputus kylpyhuoneen oveen kuulosti ihan liian äänekkäältä Thomaksen korvissa.
"Sarah, honey, I'm sorry. I didn't mean to upset you…", ääni oli vaimea, mutta mies oli varma että toinen kuulisi sen veden kohinan yli. Thomas ei tiennyt, mikä oli enää sallittua ja mikä ei. Oliko hän kuitenkin ylittänyt jonkin näkymättömän rajan, jota ei olisi saanut missään nimessä ylittää?
"Please, open the door. I don't want to leave things like this."

Hiljaisuus venyi venymistään, eikä miehellä ollut enää mitään hajua, miten päin olla tai mitä sanoa. Oliko kuitenkin ollut virhe antaa puhelin taksikuskille ja ohjeistaa soittamaan sillä noutaja määränpäässä. Thomas oli uskonut miehen soittavan veljelleen. Toisin kävi.
"I can go if you want."
Kylpyhuoneen ovi aukesi ja huomattavasti hillitymmän oloinen Sarah paljastui sen takaa. Nainen katsoi Thomaksen silmiä, tiesi tarkkaan tunteet niiden takana.
"It's okay. Let's just go to sleep now, we're both just too drunk to do anything smart." Sarah oli löytänyt vessareissunsa aikana vähän lisää rippeitä itsehillinnästään.
"What if I don't want to do anything smart?" Thomas kysyi, nojaten vessan oviaukkoon pelkissä boksereissaan. Sarah piti huolen siitä, että hänen katseensa ei laskenut toisen solisluita alemmaksi. Siinä kohtaa olisi ollut täydellinen hetki mainita Mikestä, mutta Sarah ei saanut sanoja suustaan.

"I…" nainen aloitti, nielaisi yrittäen kostuttaa kuivunutta kurkkuaan. Ei sen pitänyt olla näin vaikeaa. "I wish it was that easy. I really do."
Sarah piti kiinni kynsin ja hampain siitä järjen äänestä, jonka ääni oli hädin tuskin kuultavissa. "Good night, encantador", Sarah hymyili väsyneesti.
Thomas katsoi naisen kävelevän ohitseen makuuhuoneeseensa ja pettymys valtasi miehen mielen. Olisiko tilanne erilainen, jos Thomas olisi tehnyt tai sanonut jotain eritavalla? Makuuhuoneen oven sulkeutuminen sulki myös Thomaksen ulos Sarahin elämästä. Tai ainakin siltä se tuntui sillä hetkellä.

Mies rakensi itselleen vaatimattomampaakin vaatimattomamman pedin sohvalle ja joi loput nesteet vesilasistaan. Mies vilkasi makuuhuoneen ovea ja lopulta asteli sen taakse, koputti siihen ja  raotti ovea hieman.
"I love you. Even when you don't want me to. I won't give up fighting for you. Not until you say so."
Sarah, joka oli juuri pohtinut kuuluiko hänen ilmoittaa poikaystävälleen yövieraastaan, makasi pimeydessä käsi suunsa edessä täysin liikkumatta. Hän saattoi kuulla veren kohisevan suonissaan, tiesi ettei ne sanat tulisi ikinä tuntumaan samalta kenenkään muun sanomana. Mitä hän olisikaan antanut, että olisi kyennyt pyytämään toista lopettamaan hänen puolestaan taistelemisen ja siirtymään eteenpäin. Hän oli yrittänyt jo niin kauan, ettei enää tiennyt kuinka saada mies ymmärtämään, että oli hänen omaksi parhaakseen jos hän vain unohtaisi yhden typerän Sarah Reyesin edes olleen elämässään. Oman särkyneen sydämensä nainen kykeni kantamaan suurimmaksi osaksi aikaa, mutta britin sydämen hän halusi olevan taas ehjä.
Thomas lähti, varmasti luullen Sarahin nukkuvan ja vasta sitten nainen saattoi hengittää jälleen. Pimeyden keskellä hän ei erottanut edes oven ääriviivoja huoneen toisessa päässä. Ääni hiljaisuuden keskellä oli kuiskaustakin heikompi, "I love you too."

Lopulta Sarah ei laittanut Mikelle viestiä, yrittäen myydä ajatuksen itselleen, ettei Thomaksen yökyläily ollut sen isompi asia kuin Antonin tai Ellien. Hän oli Miken kanssa parisuhteessa eikä toistaisi virhettään uudelleen, ei vaikka houkutus oli tällä kertaa vähintään miljoona kertaa suurempi.


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1058

Isabella S. and Jemiina R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

dressagemasters2019 - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 16.07.21 21:28

13.07.2021

Kotiin palaaminen tuntui aina yhtä hyvältä. Paitsi nyt paikka, johon Sarah oli palaamassa ei ollut hänen kotinsa - se kävi varsin selväksi, kun etuovella nainen painoi ovikelloa avainten etsimisen sijasta.
Kai Antonin hylkääminen Norjaan oli jollakin tavoin saanut Sarahin tuntemaan kaipuuta tutun katon alle, tutun ihmisen lähelle. Anton oli ollut niin sydämistynyt kisamatkalle lähtiessä, kun Sonia oli jättänyt kertomatta olleensa Suomessa Seppeleessä kilpailemassa ja mies oli ollut varma, ettei norjalaiskaunotar enää jaksanut hänen seuraansa. Sarah oli yrittänyt kertoa ystävälleen, ettei Sonian kaltaiset naiset niin vain sanomatta kyllästyneet Antonin kaltaisiin miehiin, mutta minkäs hän todellisuudessa tiesi. Asiat olivat onneksi kuitenkin olleet juurikin niin tyhjän paisuttelua, mitä latina oli arvellutkin ja lempi loiskui kaksikon välillä jo saapumispäivänä. Siitäkin huolimatta, että Anton oli vannonut punkkaavansa Auburnin rekassa koko kisaviikonlopun ajan.

Kun Sarah oli työntänyt ystävänsä rekan kyydistä (ei nyt ihan vauhdissa mutta silti) heidän lähtiessä kotimatkalle, nainen oli tuntenut piston sydämessään. Se oli valehtelematta ensimmäinen kerta, kun hän tajusi ikävöivänsä pehmeitä lakanoita ihoaan vasten ja tasaista, tuttua hengitystä vierellään. Se oli tunne, jonka Sarah tiesi olevan sallittu itselleen, mutta joka sai kuitenkin olon tuntemaan hieman huonoksi. Se tunne oli tullut tutuksi paljon suuremmassa mittakaavassa menneinä vuosina. Oliko hänellä sittenkään oikeutta tuntea niin toistakin miestä kohtaan ja tarkoittiko se automaattisesti, että jotain enemmänkin oli tuloillaan? Ajatus oli saanut ikävän tunteen kiertymään henkitorven ympärille, mutta onneksi se oli hälventynyt pitkän ajomatkan aikana.

"Hei", tervehdys lausuttiin hymyn saattelemana. Mahanpohjassa kutitteli lupaavasti, se tunne oli ainakin tuttu ja äärimmäisen toivottu.
"Hei", Mikke vastasi ja näytti hänkin ilahtuvan ovensa taakse ilmestyneestä naisesta. Tummaverikkö joutui kumartamaan hieman, antoi kätensä eksyä Sarahin alaselälle painaessaan suudelman tämän huulille. Kevyeksi tervehdykseksi tarkoitettu suudelma syventyi tunteiden ottaessa vallan ja kuulumisten vaihto vaihtui aavistuksen väkivaltaiseksi vetoketjujen ja nappien availuksi. Sarah tunsi eteisen kaapin selkäänsä vasten, kaapin metallinen vedin uppoutui ikävästi selkärankaan, mutta kipu sai vain tummiin hiuksiin uponneet sormet puristamaan hieman kovempaa. Musta putkikassi valui olkapäältä lattialle tömähtäen raskaasti mennessään ja pariskunta meinasi kompastua siihen hapuillessaan sokkona makuuhuonetta kohti. Mikke nosti Sarahin kevyesti syliinsä, hoitaen suunnistamisen heidän kummankin puolesta ja antaen naiselle hetken enemmän aikaa juoksuttaa sormiaan lämpöä hohkaavalla selän iholla.

Siinä hetkessä Sarahin tai Miken elämässä ei ollut enää muita ihmisiä, oli vain he kaksi ja se hetki. Sitä erityisesti latina tunnusti kaivanneensa.


Sarah hengitti syvään kosteaa yöilmaa. Kaikkialla oli hiljaista, linnut eivät visertäneet eikä mistään kuulunut liikenteen ääniä. Kesäyön aurinko oli kadonnut kauaksi metsän taakse, mutta se valaisi taivaan punaisen ja oranssin sävyillä pitäen suojaisan takapihan yksityiskohtineen näkyvillä. Puutarha oli paljas - vain muutama puu ja syrjemmässä oleva helppohoitoinen kukkapenkki rikkoivat robottiruohonleikkurin jäljiltä säntillisen lyhyen ruohikkomaiseman. Tuntui tarpeelliselta varastaa se hetki itselleen, kääriytyneenä untuvaisen pehmeään peittoon ja varpaat kosteaa nurmea vasten leväten. Sarah mietti miten usein oli istunut siinä samaisessa paikassa, joka ei edes kuulunut hänelle.

"Hei", ääni havahdutti naisen ajatuksistaan. Meripihkaiset silmät kohosivat tummanpuhuvasta metsiköstä ja siirtyivät katsomaan tulijaa. Sinisten silmien välissä oli tuskin havaittavissa oleva ryppy, mutta Sarah pystyi vain miettimään oliko Aarnisuo ikinä ennen kävellyt takapihallaan pelkissä boksereissa ja peittoon kääriytyneenä. Näky sai ujon hymyn nousemaan latinan suupieleen.
"Hei", tämä tervehti takaisin. Norjan kilpailureissun aiheuttama jännite oli purettu vain hetkiä aiemmin jättäen jälkeensä vain kaksi ihmistä, jotka olivat enimmissä määrin muukalaisia toisilleen. Siten heidän suhteensa näyttäytyi maailmalle ja siten Sarah tiesi pysyvänsä tunteidensa puolesta niskan päällä.

"Eikö sua palele?" Mikke kysyi pysähtyen naisen vierelle, pitäen omat paljaat varpaansa tarkasti pation puolella.
"Ei. Istutko?" Sarah ehdotti ja sai ensireaktiona vain entistä syvemmän rypyn muodostumaan tummien kulmakarvojen välille. Mikke ei kuitenkaan laittanut vastaan, vaan istui Sarahin vierelle, kyseenalaistamatta esitettyä pyyntöä. Sarah nojasi lähemmäksi pitkää miestä, tunsi pian käsivarret ympärillään ja lämpimän kehon kylkeään vasten. Naisen pää siirtyi lähemmäksi, nojautui toisen solisluuta vasten ja jäi siihen vain olemaan. Hän oli aina pitänyt Miken käyttämästä tuoksusta ja veti sitä keuhkoihinsa tunnustellen herättäisikö se minkäänlaisia tuntemuksia mielessään.

"Onpa hiljaista", Mikke sanoi saaden Sarahin mumahtamaan. Sormet eksyivät toisen kylkiluille, mutta ei samalla tavalla kiusoitellen, kuin hetki sitten.
"Kiitos, että olet siinä", Sarah lausui, nielaisten palan kurkustaan, jonka ikävä toista ihmistä kohtaan oli nostanut sinne. Mikke liikahti hieman hänen vierellään, Sarah ei halunnut tietää oliko se kiusallisuudesta vaiko kiitollisuudesta.
"Tietenkin", mies kuitenkin sanoi ääneen ja kumartui lähemmäksi, antaen keuhkonsa täyttyä Sarahin käyttämän shampoon makeudesta. Pitkät sormet juoksivat hitaasti naisen hiusten lomassa saaden niiden omistajankin hengähtämään syvään.

Ehkä heidän oli kuitenkin hyvä olla siinä, piilossa maailman katseilta? Ihan vain toistensa seurassa.
Ehkä se voisi vielä riittää jonain päivänä.

Eihän sydämen ikävä voinut kestää ikuisesti?


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1058

Isabella S., Ellie von B., Rasmus A., Jemiina R., Jusu R., Matilda T. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

dressagemasters2019 - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa