Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

More than meets the eye | Sarah R.

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Siirry alas

ReyesinHalloween - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 18.03.21 16:49

06.03.2021
Kirjoitettu yhdessä @Mikke A. kanssa.

BMW:n moottori kävi Auburnin parkkipaikalla, sen jäiset ikkunat sulivat hiljalleen puhaltimien ansiosta. Autossa oli yhä viileää ja Sarah värähti kylmästä. Nainen tuijotti puhelimensa näyttöä, keskustelua johon ei ollut tullut uutta viestiä viikkoon.
"Onnea radalle"
"Samoin"

Sarah huokaisi syvään ja hieroi ohimoitaan. Hän oli kriiseillyt koko alkuviikon - kaivannut ystäviään jotka olivat eläneet omia elämiään lauantain jälkeen ihan normaaliin tapaan. Sarah olisi halunnut eniten puhua Ellielle tai Antonille, vaikka jälkimmäisellä oli luultavasti sydänlasit liian syvällä silmiensä peittona, että olisi voinut olla puolueeton kannanottaja aiheeseen. Elliellä oli kiire töissä ja Sarah tiesi ettei suhdekriisiä ratkottu puolen tunnin facetime-puhelulla. Hän oli jopa miettinyt puhuvansa Jonathanin kanssa, mutta tämän veljen vuoksi Sarah oli sulkenut sen vaihtoehdon heti alkuunsa.

"Ootko kotona?" Sarah naputti viestikenttään ja painoi enter ennen kuin ehti katua. Ihoa kihelmöi, iltatallin aikana juodut kahvikupilliset toivat vain oman teränsä mukaan leikkiin, sormet etsivät epätoivoisesti tekemistä kun hänen viestinsä nurkassa olleet väkäset muuttuivat sinisiksi. Kesti liian kauan, että puhelin värähti viestin merkiksi.
"Olen"

Kylmää, Sarah ajatteli ensin ja ummisti sitten silmänsä, painaen luomia sormillaan niin kovaa että näki tähtiä. Heidän olisi pakko puhua, eikä asiat varmasti ainakaan helpottuisi jos hän vain katoaisi Norjaan ensi viikon lopuksi sanomatta sanaakaan. Vaikka siten Mikke itse oli viime vuonna ratkaissut heidän kriisinsä.

Nähtävästi heillä oli tapana testata toistensa kärsivällisyyttä aina kevään tullen.

Ahdisti ajatellakin, että he olivat olleet yhdessä olematta yhdessä tarpeeksi kauan, että saattoi ajatella heillä olevan jo vuosittaisia tapoja.

"Hyvä"

Sarah kirjoitti vielä, heitti puhelimensa viereiselle penkille ja antoi auton liukua pois tallialueelta. Syteen tai saveen, hän oli ottanut ensimmäisen askeleen.
Ajomatka oli auttamatta liian lyhyt, vaikka nainen oli pysähtynyt antamaan tietä suojatien eteen ja hidastellut joka risteyksessä. Sarah sammutti auton moottorin, vilkaisi vielä itseään taustapeilistä ennen ulos astumista. Kengät narisivat pakkaslumessa naisen astellessa kohti valkoisen kivitalon etuovea. Ovikello soi vaimeasti ja Sarah jäi odottamaan, solmu mahanpohjassaan vain kiristyen joka sekunti enemmän.

Ovikellon ääni tiesi yleensä Mikelle ainoastaan yhtä vierasta. Miestä ei oltu siunattu isolla kaveriporukalla ja se vähäinenkin kaveri oli menetetty kun Mikke oli viettänyt yönsä aikoinaan Matiaksen tyttöystävän kanssa. Tummatukkainen mies osasi odottaa kuka oven takana oli jo ihan aiemmin saadun viestin perusteella, vaikka siinä ei mainittu sanallakaan saapumista paikalle.

Mikke laski kahvikupin marmoripäällysteiselle sohvapöydälle ja käveli reippaasti avaamaan ulko-ovea. Oven ulkopuolella seisoi odotetusti meripihkasilmäinen kaunotar, joka vain vilkaisi Aarnisuota pikaisesti.
"Moi Sarah", Mikke hymyili ja laski naisen ohitseen sisälle. Mies seurasi kuinka nainen riisui päällystakkinsa ja jätti kenkänsä eteiseen.
Sarah ei ollut sanonut siihen mennessä sanaakaan ja mies arveli tietävänsä mitä oli meneillään.

Vaikka naisen teki mieli möläyttää ajatuksensa heti eteisen matolla, hän asteli syvemmälle asuntoon sen enempää lupia kysymättä, mitä normaalistikaan. Sarah tiedosti kyllä kuinka omituista oli käyttäytyä sillä tavoin sillä hetkellä, mutta tarvitsi jotakin tekemistä kootessaan viimeisiä ajatuksiaan. Tuoreen kahvin tuoksu johdatteli naisen keittiöön ja kahvipannun luokse, jossa oli vielä kupillinen odottamassa.

Sarah tiedosti silmäparin itsessään, tiedosti että häneltä odotettiin keskustelun avausta. Tiedosti, että hän itse oli syyllinen heidän sen hetkiseen epätasapainoon.
Nainen istuutui kahvikuppi käsissään sille samaiselle sohvalle, josta Mikke oli hetki sitten noussut ja antoi katseensa vihdoin kohdata sinisten silmien odotuksen. Yritti saada luettua ajatukset niiden takaa, tuloksetta.

"Mun kai pitäisi aloittaa anteeksipyynnöllä, mutta se on vähän hankalaa, kun ei ole oikeasti pahoillaan. Tai olen mä ehkä vähän siitä miten mä toimin, mutta en siitä mitä tapahtui", Sarah hengähti lopulta ja juoksutti sormeaan hiuksissaan, jotka oli letitetty kahdelle hollantilIaiselle letille tallitöiden vuoksi.

Jossain toisessa tilanteessa Mikke ei olisi varmasti tiennyt lainkaan mistä olisi ollut kyse, mutta nyt asia oli melkein ilmiselvä. Olihan miehen omassakin päässä liikkunut vaikka minkälaisia skenaarioita erään illan jälkeen.

Huokaisten Mikke istuutui Sarahin viereen sohvalle. Hän laittoi toisen kätensä lohduttavasti naisen reidelle ja mietti mitä sanoisi. Mikke tiesi mitä iltaa aihe koski, mutta ei tiennyt Sarahin omia ajatuksia. Koskiko tämä nyt Inkeriä vai sen jälkeistä tapahtumarikasta hetkeä?

"Mitä sä haluat pyytää anteeksi?" Miken oli aivan pakko kysyä saadakseen varmuus aiheesta.
"Sitä, että mä toimin ilman että kysyin sulta ensin. Että mä käyttäydyin - ei, olin… no, mustasukkainen", Sarah täsmensi. He olivat kirjoittaneet selvät säännöt tälle suhteelle, Sarah itse oli vaatinut niin ja sitten hän oli käynyt ilman kysymistä toimimaan täysin päinvastoin ja suudellut Mikkeä kesken jatkojuhlien kaikkien nähden.
"Ei varmasti jäänyt keneltäkään auburnlaiselta epäselväksi, että me ei olla vain kavereita", Sarah lisäsi vielä ja yritti päättää mielessään laskisiko oman kätensä Miken käden päälle vai ei. Olisiko ele ollut liian tyttöystävällinen? Halusiko hän käyttäytyä siten? Nainen kallisti kahvikuppia huuliaan vasten lopettaakseen hysteerisen ajatuksenjuoksun päänsä sisällä.

Mikke kuunteli Sarahia ja hänen oli vaikeaa istua siinä ilman, että ilme muuttui sanojen aikana yhtään. Miehen katse oli kuitenkin siirtynyt naisesta lattian tasolle ja kaksikon välille syntyi syvä hiljaisuus Sarahin juodessa kahvia. Lopulta Mikke kuitenkin antoi sinisten silmiensä katsoa taas Sarahia.
"Mä en vaan ymmärrä miksi", Mikke sai sanotuksi. "Sähän halusit meidän järjestelyä alunperinkin."

Mies kyllä ymmärsi Sarahin ajatuksia, koska oli tuntenut itsekin katkeruutta jo siitä, että nainen oli viettänyt aikaansa jouluna Thomaksen kanssa. Sitä Mikke ei vaan kehdannut kertoa. Edes tässä tilanteessa.

Käsi liukui Sarahin reideltä pois ilman sen kummempaa ajatustyötä mieheltä. Miken katse pysyi koko ajan tyynenä, vaikka hänen mielensä ei sitä todellakaan ollut. Ele ei kuitenkaan jäänyt latinalta huomaamatta ja erityisesti sitä seurannut harmituksen tunne kyti selvänä naisen mielessä.
Sarah olisi hyvin voinut syytellä Inkeriä, että sen nimenomaisen vaaleaverikön näkeminen Miken vierellä oli aiheuttanut tunnekuohun. Tai että alkoholi olisi sumentanut hänen arviointikykynsä. Tai sitä miten alkuperäisessä sopumuksessa he eivät flirttailleet toisille toistensa nähden. Se olisi kuitenkin kaikki ollut vain pintaraapaisu syvemmällä olevasta ongelmasta ja ajanut keskustelun aivan väärille urille. Nyt piti käyttäytyä kuin aikuiset.

"Mä tiedän", Sarah huokaisi lopulta ja puri alahuultaan yrittäessään päättää. Hän piti vieressään istuvasta miehestä paljon, liikaa oman päänsä ja historiansa huomioon ottaen, mutta oliko hän todella valmis laittamaan itsensä likoon?

"Olisitko sä mieluummin lähtenyt kotiin Inkerin kanssa?" latina huomasi kysyvänsä ja tajusi pelkäävänsä vastausta heti sen jälkeen. Mikke kuitenkin tiesi tunteensa Sarahia kohtaan ja heti kysymyksen jälkeen hän pyöritti päätänsä.
"En. Jos mä olisin halunnut enemmän sitä niin miksi mä jätin Inkerin yksin ja lähdin sun perään?"

Sitten mies huokaisi, tuumi hetken ja katsoi latinaa syvälle silmiin.
"Mä välitän susta ihan oikeasti ja oli meillä mikä järjestely tahansa niin kyllä mä kaikkien ylitse valitsen aina sut."

Sarahin selkärankaa pitkin valui kylmät väreet, niiden vaikutus tuntui ihan sormenpäissä asti. Jos hän oli ollut siihen asti epävarma tilanteesta - epävarma tunteistaan, Miken sanojen jälkeen se kaikki jännitys ikään kuin vain haihtui pois. Vaikka muisto särkyneistä ja särjetyistä sydämistä painoi Sarahin mielen sopukoissa, tämä ei yhtäkkiä osannut keksiä enää yhtäkään hyvää syytä miksi oli jarrutellut niin kovin kaikkea vastaan jo pitkään.

"Toivoisitko sä jotain muutosta meidän järjestelyihin?" Sarah kysyi antaen katsekontaktin syventyä entisestään. Naisen kahvikupista vapaan käden sormet liukuivat varoen Miken kämmenselälle ja hieman haparoiden haki pitkiä sormia omiensa lomaan. Ele tuntui oudolta, mutta samaan aikaan juuri oikealta, kun heidän suhteensa tuntui muutenkin olevan käännekohdassa sillä hetkellä.

Sarahin ele sai Miken nielaisemaan. Hän katsoi edelleen meripihkasilmiin ja ensimmäinen ajatus oli vain kuinka tämä välitti todella paljon tästä naisesta. Silti Sarahin kysymys sai Miken tuumimaan hetken tätä kaikkea. Mies nosti toisen kätensä sivelemään hellästi naisen kasvoja siirtäen samalla hiussortuvan sivuun. Kosketus oli niin varovainen, että olisi voinut kuvitella naisen menevän rikki kovemmasta kosketuksesta.

"Mä olen toivonut sitä jo jonkun aikaa. Mä kuitenkin kunnioitan sun toivetta jos haluat jatkaa näin.. Tän kaiken jälkeen haluan kuitenkin, että tiedät mun haluavan enemmän. En halua menettää sua kellekään toiselle", Mikke sanoi ja muisteli jälleen Sarahin joulua, jolloin mies oli kuumeisesti joutunut miettimään kuka tai mikä Thomas naiselle oli. Silloin hän oli tiennyt, ettei Sarah ollut kuka tahansa nainen hänelle itselleen.
"Haluaisitko sä jatkaa meidän järjestelyä?"

Miken kosketus oli jättänyt jälkeensä kihelmöivän tunteen ja se sai Sarahin suupielen nykimään hymyn edellä. Tämä laski puolillaan olevan kahvikupin pöydälle ja hivuttautui lähemmäksi miestä. Jatkojen läheltä piti-tilanne oli laittanut latinan miettimään tosissaan kuinka heidän suhteensa oli pysynyt toimivana jo yli vuoden. Että ne alun pelkät fyysiset kipinät olivat pikkuhiljaa levittäytyneet myös henkiselle puolelle. Hän ei ollut vain aikaisemmin uskaltanut myöntää sitä itselleen.
"Mäkin välitän susta tosi paljon", Sarah lopulta vastasi pysähtyen vain pienen matkan päähän toisen kasvoista, antaen vuorostaan omien sormiensa liukua teräväpiirteisillä kasvoilla edessään.

"Ja mä olen saattanut muuttaa mieltäni siitä seurustelu-jutusta, mutta voisin ehkä kaivata vielä vähän suostuttelua", Sarah lisäsi hivuttautuen vielä vähän lähemmäksi houkuttelevia huulia. Sydän hakkasi rintakehässä alati kovenevaa tahtia, kun latina tuijotti syvänsinisiin silmiin ja antoi visusti omaan rasiaansa pakattujen tunteidensa karata hieman raotetun kannen alta. Olo oli paniikin sijan yhtäkkiä mukava ja lämmin.

Mikke katsoi Sarahia ja antoi pienen hymyn ilmestyä väkisinkin omille kasvoilleen. Lähellä oleva nainen oli hyvin vaikea vastustaa ja nopein ottein mies kaatoi Sarahin sohvalle ollen silti edelleen yhtä lähellä latinan pehmeitä huulia.
"Miten paljon neiti kaipaakaan sitä suostuttelua?" Mikke virnisti hieman ennen kuin suuteli naista ilman että jäi odottamaan Sarahin vastausta. Tyytyväinen henkäys karkasi naisen huulilta.

Oliko hänestä todella juuri tullut Aarnisuon tyttöystävä?


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1066

Isabella S., Anton S. and Marc Di B. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ReyesinHalloween - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 18.04.21 20:19

17.04.2021

Kaikki oli oikeastaan saanut alkunsa varsin viattomasta instagram kuvasta - juuri siitä, minkä Kallan yllätyspariskunta oli ladannut jo viime viikonloppuna. Sarahia virnistytti väkisin kävellessään pitkänhuiskean blondin vieressä kevätauringon lämmittämiä pikkukylän katuja pitkin. Anton tunnisti omakotitalon, jossa Sarah ei itse ollut käynyt vielä koskaan ja asteli reteästi etuovelle. Sisään mies ei sentään uskaltanut talsia, vaikka epäilemättä ovi oli jätetty lukitsematta siihen aikaan päivästä.
"Oliko niillä Sofia muuten tällä viikolla?" Sarah tajusi kysyä samaan aikaan, kun Antonin rystyset kohtasivat puuoven.
"Mistä mä tiedän?" Anton vastasi näyttäen siltä, että hänkö muka osasi Aron lapsenhoitorutiinit ulkoa?
"No kohta sen näkee. Ainakin niiden autot on pihassa", Sarah naurahti ja molemmat hiljentyivät odottamaan lähestyvien askeleiden muuttumista lukon kolahdukseksi ja saranoiden narinaksi.

"Moi?" Matildan kasvoilta saattoi kerrankin lukea tunnetilan - sen verran hämmentynyt nainen oli.
"Heippa."
"Mooi."
Kaksikko vastasi yhtä aikaa ja katsahtivat toisiaan, kuin keskustellen kumpi aloittaisi kertomaan miksi he seisoivat Jessen ja Matildan kotioven takana kahden muovipussin kera. Hiljaisuus venyi, kunnes Sarah purskahti nauramaan.

"Me tultiin grillaamaan, toivottavasti teillä on nälkä", latina tokaisi vihdoin ja tunkeutui ovea vartioivan Matildan ohitse. Toivottavasti he eivät olleet keskeyttäneet mitään helliä hetkiä, vaikka olohuoneesta kantautui sellainen lapsenomainen kikatus, että tuskinpa. Jos Matilda oli kivikasvoineen näyttänyt yllättyneeltä, Jesse ilmaisi asian ainakin tuplasti vahvempana.

"Moi me tultiin grillaamaan toivottavasti teillä on nälkä", Sarah toisti itseään ja pysähtyi sitten olohuoneen reunalle tuntien pehmeän tömähdyksen selässään. Sokea ystävä oli luonnollisesti seurannut ihan hänen kannoillaan ja yllättyi äkillisestä seisahtumisesta niin kovin, ettei ehtinyt pysäyttää vauhtiaan ajoissa.
"Ei sun nyt ihan syliin tarvi tulla", Sarah nauroi ja seurasi kuinka kevyesti punastunut Anton astui kauemmaksi mutisten anteeksipyyntöä.

Alkujärkytyksen jälkeen Jesse ja Anton lähtivät laittamaan grilliä tulille Sofian (joka todella oli isänsä luona sillä viikolla ja vierasti Antonia ja Sarahia jonkin verran, jälkimmäistä vielä enemmän) kanssa ja Sarah jäi Matildan kanssa valmistelemaan grilliruokia keittiön puolelle.
"En ymmärrä mistä teille tuli mieleen tulla tänne grillaamaan", Matilda puuskahti lopulta, kun Sarah oli vähät välittänyt ystävänsä puhumattomuudesta. Latina oli juonut Antonin kanssa pari tölkillistä olutta kauniin ilman kunniaksi Krouvin terassilla kun molemmat olivat tunteneet ylitsepääsemättömän tarpeen kuumalle makkaralle. Sille ruoalle, ei miesten housuissa olevalle, se keskustelu oli hörötelty jo läpi ennen lähtöä.

"Meille iski nälkä ja muistettiin että te olitte jo avanneet grillikauden. Ajateltiin että teilläkin on nälkä", Sarah vastasi kasatessaan lautasia puiselle tarjoiluastialle.
"Eikä kummallekaan tullut mieleen soittaa tai laittaa viestiä?" Matilda jatkoi keskustelua, jota epäilemättä käytiin sillä hetkellä grillin äärellä.
"No ei, me haluttiin yllättää teidät. Eikö ollut kuitenkin aika kiva yllätys?"
"Entä jos me ei oltaisi oltu kotona?" Matilda vastasi epäilevänä.
“Sitten teillä olisi ollut ruoka valmiina, kun olisitte tulleet”, Sarah päätteli ylpeänä ja lähti sitten kantamaan astioita ja osaa ruuista ulos. Hän ei tiennyt olivatko Jesse ja Matilda kantaneet jo pöydän ja tuoleja ulos, mutta ei todellakaan aikonut syödä sisällä lämpimänä, aurinkoisena kevätpäivänä. Anton varmasti auttaisi Jesseä kantamaan mokomat kalusteet terassille, jos olisi tarve.

Silläkin uhalla, että Sarah ja Anton leimattaisiin päiväjuopoiksi, kaksikko jatkoi olutlinjalla. Eivät he nyt ihan kunnon humalassa olleetkaan - kävelymatkalla kauppakierroksineen oli varmasti poltettu jo suurin osa alkoholista. Jessekin suostui ottamaan tölkillisen, Matilda päätti pysyä vesilinjalla suostuttelusta huolimatta. Grillistä nousi herkullinen tuoksu ja alun kankeuden jälkeen Arot, Tammilehdot ja Näyhötkin alkoivat lämmetä yllätysvierailleen ja keskustelu lennähti nopeasti hevosaiheisiin.

“Joko Salli on varsonut?” Sarah kysyi, muistaen yhtäkkiä kuulleensa joskus Jessen tamman tiineydestä. Hänellä ei ollut lainkaan hajua oliko se viime vuonna, mutta Jessen ilme ei muuttunut mitenkään oudoksi, joten kysymys saattoi olla ihan ajankohtainen.
“Ei vielä”, mies vastasi kertoen sitten odottavansa varsaa kyllä innolla.
“Toivottavasti siitä ei tule samanlaista, kuin Effin tokasta varsasta. Vaikka Unto osaa olla aivan tosi ihana, suurimmaksi osaksi se on ihan hiton rasittava. Musta tuntuu, että siinä on enemmän petoa, kuin hevosta”, Sarah totesi huvittuneena. Nytkin käsivartta koristi yksi kellertäväksi muuttunut mustelma, kun hän oli kävellyt ajattelematta orin kaulan ali harjauksessa.

Joku ulkopuolinen olisi varmasti voinut luulla, että siinä kaksi pariskuntaa vietti aikaa takapihalla grillin ääressä, eikä olisi varmaankaan ollut kovin kaukana todellisuudesta. Vaikka Sarah tätä nykyä olikin ihan parisuhteessa, hän huomasi hyvin usein jakavansa asioitaan Seljikselle. Antonista oli tullut vähän kuin uusi Jonny, sillä entinen tallimestari viihtyi yhä enemmän kotona avomiehensä kanssa. Miestä ei näkynyt myöskään tallilla kovinkaan usein ja Sarah oli vähän huomaamattaan siirtänyt avautumistarpeensa yleisemmin läsnä olevaan Antoniin. Mikke sai vähän kuin kiillotetun osuuden kaikesta - ei sitä kuraisen maastolenkin jälkeen oluelle kaipaavaa naista, vaan sen viinilasillisen äärellä viihtyvän suihkunraikkaan version.

“Kutsuisin teidät yksille Krouviin, mutta ette te taida päästä”, Sarah hymähti heidän tehdessä lähtöä Antonin kanssa.
“Joo ei, meillä on koti-ilta saunoineen päivineen tiedossa”, Matilda vastasi eikä näyttänyt tippaakaan tyytymättömältä iltansa suunnitelmiin. Sarah ajatteli, että ilman vauvaa siinä olisi ihan hyvä ilta hänenkin mielestään.
“Mekin ehkä kyllä mennään saunaan. Tai sitten sammutaan olohuoneeseen, aika näyttää”, Sarah nauroi ja tökkäsi Antonia kylkeen.
“Tolla asenteella lähden kyllä kotiin mieluummin”, Anton tokaisi.
“Nössö”, Sarah voivotteli työntäessään vaaleaverikköä ulos edellään.
“Itse olet”, Anton vastasi ja ovi heidän perässään sulkeutui kolahtaen.

“Ne on ihan kuin vanha pariskunta”, Matilda totesi Jesselle käännyttyään katsomaan tätä ja Sofiaa.
“Niin on”, Jesse myötäili naurahtaen.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1066

Isabella S., Jemiina R. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ReyesinHalloween - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 28.06.21 15:57

28.06.2021
Kirjoitettu yhdessä @Thomas R. kanssa.

Puhelimen ääni tunkeutui levottoman unen läpi, Sarahin oli pakko tuijottaa hämärää kattoa hetken aikaa saadakseen kiinni todellisuudesta.
"Sarah", nainen ynähti tuntemattomalle numerolle ja vilkaisi kelloa - se oli neljä aamuyöstä.
"Hei neiti, anteeksi häiriö", vanhempi miesääni aloitti puhelun ja hyvin pian latina oli jo eteisessä pujottamassa kenkiä jalkaansa. Rappukäytävä oli hiljainen ja hissin tulossa kesti pienen ikuisuuden. Juhannuksen kestänyt ryyppäysputki (ei sitä oikein muuksikaan voinut sanoa) Antonin kanssa oli saanut olon jokseenkin huteraksi ja humala taisi edelleen olla vahvasti läsnä.

"Olen todella pahoillani, en tiennyt mitä muutakaan tehdä. Olitte hänen hätäyhteyshenkilö, sain numeronne hänen puhelimestaan."
Sarah katsahti taksin takapenkillä röhnöttävää kehoa ja huokaisi syvään.
"Kiitos, teit ihan oikein. Voin maksaa hänen matkansa", Sarah sanoi ja kaivoi puhelimensa taskustaan. Mobilepayn kautta siirretyt eurot toivat eteen seuraavan ongelman - kuinka raahata 80 kiloa velttoa lihaa rappukäytävään, hissiin ja vielä siitä kotioven taakse? Taksikuski astui taaemmaksi eikä tehnyt elettäkään auttaakseen Sarahia kun tämä kumartui takapenkille ja veti ensin miehen kunnolla istumaan. Kevyt ravistelu ei tuottanut tulosta, mutta hieman aggressiivisempi heiluttelu ja poskella käynyt kämmenselkä saivat potilaan virkoamaan edes vähän.
"Huomenta. Pääsetkö ylös?" Sarah kysyi naurahtaen ja tarkkaili tuttuja silmiä edessään.
Virne levisi Thomaksen huulille.
"Am I in heaven?" nuori kysyi katsoessaan tuttuja silmiä, jotka promillemäärä oli saanut näkymään tuplana. Enempää ei britti ehtinyt sanoa, kun tunsi varman otteen käsivarressaan, joka repi häntä ulos mustasta Audista.

Sarah sai todella ponnistella saadakseen itseään pidemmän miehen sisälle. Hississä toinen painautui nojaamaan vielä enemmän naista vasten, puristaen tämän itsensä ja hissin metallisen seinän väliin. Sarah yritti olla ajattelematta hengitystä niskassaan tai kylkiluita puristavia käsiä ympärillään kovinkaan paljoa. Muuten he eivät ainakaan kävelisi lyhyttä matkaa hissiltä asunnolle.

Lyyhistyen pehmeälle sohvalle, Thomas sulki jälleen silmänsä ja hekotti kevyesti.
"The fuck are you doing here?" Mies ei keksinyt yhtäkään hyvää syytä sille, miksi latina oli hänen asunnollaan.
"Apparently paying your taxi", Sarah hymähti huvittuneena, istuen itsekin sohvalle melko voimattomana. Viikonloppu vaati selvästi veronsa ja lyhyeksi jääneet yöunet eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Latina mietti olisiko hänen aika hankkia itselleen kahden makuuhuoneen asunto, sillä yökyläilijöitä tuntui riittävän.
"Did you have a fun evening?" Sarah kysyi kääntäen kasvonsa Thomasta kohti. Nainen saattoi olla vieläkin hieman humalassa illan jäljiltä.
"Hell yeah! Sami ate five moths for a shot of vodka, even tho' he would've gotten the booze anyways", Thomas sopersi ja hieroi käsillään kasvojaan. Laskiessaan kätensä vatsansa päälle, kostea kangas sai miehen avaamaan silmänsä. Tumman t-paidan helma sekä farkkujen etumus sen alla olivat märät. Muistikuva yöllisestä vesisodasta vyöryi miehen mieleen. Housujen taskusta löytyi palanen lähes läpinäkyvää lateksia.
"And we had a fight with water filled condoms. It wasn't like any of us could've used them in any other way", naurunpuuska pääsi karkaamaan Thomaksen suusta ja tämä käänsi katseensa Sarahiin. "I know for a fact, you would've loved it."
"Oh my God", Sarah pudisti päätään huvittuneena. Hän oli jo unohtanut miten viihdyttävää seuraa humalainen Thomas oli.

Nuori kumartui eteenpäin ja humalaisen silmä-käsikoordinaation turvin yritti saada märän paidan yltään, sotkeutuen kuitenkin käsivarsiinsa.
"Little help here?"
"Hey, I'm not your mot… okay, fine. Just stay still and raise your arms", Sarah huokaisi huvittuneena ja pyöräytti silmiään. Hän nousi ylös ja tarttui paitamyttyyn, jonka Thomas oli pyörittänyt lyhyessä hetkessä tiukkaan solmuun. Vaatekappale ei antanut hevillä periksi ja Sarah alkoi jo miettiä keittiösaksien hakemista, kun kostea paita yhtäkkiä antoi periksi ja horjahdutti naisen vaarallisen oloisesti kohti lasista sohvapöytää. Viime hetkellä nainen sai tasapainonsa pidettyä ja katsahti edessään istuvaa paidatonta eksäänsä, yrittäen olla katsomatta selkeästi piirtyviä lihasten muotoja.
"You alright?" Sarah kysyi naurahtaen ja puristi kosteaa paitaa sormiensa välissä yrittäen rauhoittaa hakkaavan sydämensä, joka ei ollut saanut muistiota nykyisestä parisuhdestatuksesta.
"I'm always wine. Fine I mean", Thomas sanoi ja hieroi taas kasvojaan. Humalatila ei tuntunut antavan periksi seuraavien minuuttien aikana, joten kaiken näkyminen kahtena piti vain kestää. Sekä silmien kiinni pitämistä tulisi välttää, ellei haluaisi kokea miltä Suomen Tivolin High Voltage tuntui jokaisella kerralla näkökentän ollessa pimeänä.

Hiljalleen ymmärrys siitä, ettei Thomas ollutkaan omassa kodissaan löi vasten tämän humalaista näköä. Mies vilkaisi naista vieressään, joka piteli rutistusotteessa miehen paitaa.
"You know that's going to leave wrinkles", Thomas toinen kulma koholla virnuillen sanoi latinalle. Nuori huomasi myös lyhyet vilkaisut yläkroppaansa ja virne levisi.
"We both know how gorgeus I am. No need to be so secretive."

Sarah havahtui tuijotuksestaan, vilkaisi kädessään olevaa kangasmyttyä, Thomasta ja taas paitaa, kunnes lopulta heitti kostean vaatekappaleen omistajansa kasvoja kohti.
"I wasn't looking", nainen väitti ja hieraisi kasvojaan turhautuneena siitä, että humalainen Thomas oli tajunnut hänen katsovan ja vielä huomauttanut asiasta.
"But if you're really that sharp still, maybe I should call you another taxi to take you home?" Sarah ehdotti, vaikka ei todellisuudessa ollut päästämässä Thomasta enää sohvalta mihinkään. Nukkukoot humalansa siinä pois.
"You also have a piece of condom still on your chest, just so you know", Sarah huomautti vielä huvittuneempaan äänensävyyn ja pakotti itsensä hakemaan kaksi lasillista vettä keittiön puolelta.
Thomas laski katseensa rinnalleen ja huomasi vaivaisen sormenpään kokoisen palasen ihollaan, otti sen sormiensa väliin ja neppasi kohti Sarahia tämän palatessa lasien kanssa.
"Something to remember me by." Surullinen katse välähti Thomaksen silmissä ja nuori oli varma, että nainen oli myös nähnyt sen. Thomas heilautti kuitenkin kättään ilmassa ja vaihtoi nopeasti aihetta.
"So, I'll get the bed and you sleep on the couch?"
"No", Sarah vastasi nopeasti.
"We both get the bed?" Huvittuneisuus täytti britin mielen ja manifestoitui nauruna, jota Thomas ei itsekään ollut kuullut vähään aikaan. Ennen kuin Thomas antoi Sarahille mahdollisuutta vastata, mies pudisti päätään ja otti vesilasin pöydältä ja tyhjensi sen yhdellä kulauksella.
"Just keep guessing", Sarah naurahti, ilon läikähtäen perhosen siipien värinänä rintakehässään kuullessaan Thomaksen nauravan niin rennosti. Siitä oli tovi, kun nainen oli viimeksi kuullut sen.

"Alright, let's get you sleeping young man, you - and I - have a long day of headache waiting in the morning. But you really do need to get those pants off too, I don't want you to ruin my couch" Sarah kytki sisäisen äitihahmonsa päälle ja ojensi Thomakselle tyynyn ja ohuen peiton, jotka oli jääneet Antonin jäljiltä odottamaan kaappiin siirtymistä. Haukotus karkasi itse äitihahmonkin huulilta, vaikka tosiasiassa naisen ajatukset olivat sillä hetkellä vähiten nukkumaanmenossa. Sitä ajatusta Sarah ei kuitenkaan aikonut näyttää ulospäin, sillä olihan hänellä poikaystävä, jonka olinpaikasta ei ollut sillä hetkellä kylläkään tietoinen.
"Did you know I was coming to crash here or did you have a nightly visitors earlier?" Thomas vilkaisi Sarahia ja tämän sohvalle heittämiä petivaatteita. Kipu vihlaisi Thomaksen rintaa. Vaikkei kaksikko ollutkaan enää pitänyt kummemmin yhteyttä toisiinsa, Thomas oli pitänyt yllä toivoa siitä, ettei Sarah olisi löytänyt miestä vierelleen. Mutta puoli vuotta takaperin käyty kohtaaminen tallin tuttavuuden kanssa oli varjostanut Thomaksen ajatuksia. Olivatkohan he enää tekemisissä?
"No, I had a friend over this weekend", Sarah vastasi totuudenmukaisesti, mutta ei aikonut selventää asiaa sen enempää. Anton ei ollut mikään sellainen yövieras, jos unohdettiin, että mies oli perjantaina herännyt alasti Sarahin vierestä. Mutta se nyt oli ihan vain väärinkäsitys Antonin puolelta.

Mies kampesi itsensä sohvalta ylös ja haroi nopeasti hiuspehkoaan, ennen kuin sivuutti kivun ja kaipauksen, vilkaisi Sarahia, housujensa sepalusta ja otti askeleen kohti naista.
"I'm afraid I'm way too fucked up to do this without your help, sweety", mies virnisti ja katsoi jälleen latinaa edessään. Jos Sarah lähtisi leikkiin mukaan, britillä voisi olla vielä mahdollisuus voittaa naisen sydän itselleen. Jos ei… Sitten ei.
"Seriously, Thomas?" Sarah nauroi, mutta tajusi samalla miten paljon sormet halusivat jatkaa leikkiä. Ja keuhkot. Ja sydän. Olo oli yhtäkkiä hatarampi, mitä hetki sitten ja syy siihen seisoi takkuisen hiuspehkon kanssa naisen edessä, ilman paitaa ja kohta ilman housuja.

"I do kinda think you wouldn't want me to be another of your drunken mistakes, mister", Sarah huomautti loppujen lopuksi saatuaan hillittyä sen idiootin sisällään, joka halusi palavasti kuroa heidän välisen matkan umpeen ja upottaa sormensa Thomaksen sotkuisiin hiuksiin. Siinä menisi ihan selkeä raja hiekassa parisuhteen pettämisessä, jos hän alkaisi availemaan toisen miehen sepalusta keskellä yötä.
"We both know I have made a huge mistake in the past, and it has nothing to do with sleeping with you." Thomas ei uskaltanut irroittaa katsettaan naisesta. Kuitenkin se, ettei Sarah ollut paennut paikalta takoi lisää toivoa Thomaksen rintaan. Toisaalta, latina ei ole ikinä ollut luovuttavaa tai pakenevaa tyyppiä. Ja sitä Thomas rakasti toisessa. Tätä hän ei kuitenkaan voisi sanoa ääneen vaikka kuinka halusi. Mies ei halunnut maalata piruja seinille tai kokeilla onneaan enempää.
"Well, if either of us wants to get some sleep, I guess we should…", sanat eivät suostuneet lähteä Thomaksen suusta. Nuori ei halunnut yön loppuvan ihan vielä. Toinen varovainen askel Sarahia kohti tuntui maailman pelottavimmalta, mutta silti luontevimmalta asialta.

Sarah seurasi tapahtumaa utuisen verhon takaa, joka lamaannutti elintoiminnot sydäntä lukuunottamatta, sillä se halkaisisi pian naisen rintakehän auki. Latina oli aivan varma, että Thomas näkisi sen raivoisan liikkeen hänen ihollaan.
"...go to sleep. Yeah", Sarah henkäisi voimattomasti ja mietti miten kauan Thomas Raynott tulisi olemaan hänen kryptoniittinsä. Meripihkaiset silmät tuijottivat tuttuja silmiä, näki niissä vieläkin yksityiskohdat, jotka olivat kauan sitten tulleet tutuiksi.
"I need to go pee", Sarah keksi mieleensä ensimmäisenä tulleen syyn liikkua, mutta jalat eivät totelleet vieläkään. Thomas katsoi naista, joka ei kuitenkaan liikkunut kylpyhuoneen suntaan.
"Are you waiting for me to offer some help or…?" virne levisi miehen huulille ja Thomas saattoi kuulla Sarahin pidättävän hengitystään. Kaksikon väliin mahtui tällä hetkellä muutama sunnuntaihesari, mutta silti välimatka tuntui liian pitkältä. Thomas vastusti kiusausta koskettaa brunettea ja yritti keksiä jotain muuta tekemistä käsilleen. Rikkomatta katsekontaktiaan hän avasi sepaluksensa ja työnsi farkut nilkkoihinsa. Sarahin ilme ei näyttänyt värähtävän milliäkään, muttei myöskään naisen katse britin silmistä.
"Are you sure you're done with me? For good?"

Se oli melkein kuin suoraan kohtaus Kauniista ja Rohkeista.

No. Sarah tiesi, ettei voinut sanoa sitä ääneen. Ei vain voinut. Hänen luonteenlujuutta ei oltu ikinä vielä testattu niin kovin, kuin sillä hetkellä. Nainen saattoi tuntea Thomaksen ruumiinlämmön ihollaan - miten helposti ja vaivatta hän olisi vain voinut nojata muutaman sentin eteenpäin ja koskettaa toista.

"Mierda", Sarah kuitenkin sanoi ääneen, työnsi Thomaksen kohti sohvatyynyjä ja sen sijaan, että olisi mennyt itse perässä, pakeni vessaan lukiten oven takanaan. Oli vaikea hengittää ja hän joutui haukkomaan henkeään saadakseen keuhkonsa pakotettua toimimaan. Kirosanalitanja juoksi naisen kielenpäällä kun tämä kumartui altaan ylle ja kastoi kasvonsa jääkylmällä vedellä. Se tuntui melkein kiehuvan pelkästä kosketuksesta herkkää ihoa vasten.
Koputus kylpyhuoneen oveen kuulosti ihan liian äänekkäältä Thomaksen korvissa.
"Sarah, honey, I'm sorry. I didn't mean to upset you…", ääni oli vaimea, mutta mies oli varma että toinen kuulisi sen veden kohinan yli. Thomas ei tiennyt, mikä oli enää sallittua ja mikä ei. Oliko hän kuitenkin ylittänyt jonkin näkymättömän rajan, jota ei olisi saanut missään nimessä ylittää?
"Please, open the door. I don't want to leave things like this."

Hiljaisuus venyi venymistään, eikä miehellä ollut enää mitään hajua, miten päin olla tai mitä sanoa. Oliko kuitenkin ollut virhe antaa puhelin taksikuskille ja ohjeistaa soittamaan sillä noutaja määränpäässä. Thomas oli uskonut miehen soittavan veljelleen. Toisin kävi.
"I can go if you want."
Kylpyhuoneen ovi aukesi ja huomattavasti hillitymmän oloinen Sarah paljastui sen takaa. Nainen katsoi Thomaksen silmiä, tiesi tarkkaan tunteet niiden takana.
"It's okay. Let's just go to sleep now, we're both just too drunk to do anything smart." Sarah oli löytänyt vessareissunsa aikana vähän lisää rippeitä itsehillinnästään.
"What if I don't want to do anything smart?" Thomas kysyi, nojaten vessan oviaukkoon pelkissä boksereissaan. Sarah piti huolen siitä, että hänen katseensa ei laskenut toisen solisluita alemmaksi. Siinä kohtaa olisi ollut täydellinen hetki mainita Mikestä, mutta Sarah ei saanut sanoja suustaan.

"I…" nainen aloitti, nielaisi yrittäen kostuttaa kuivunutta kurkkuaan. Ei sen pitänyt olla näin vaikeaa. "I wish it was that easy. I really do."
Sarah piti kiinni kynsin ja hampain siitä järjen äänestä, jonka ääni oli hädin tuskin kuultavissa. "Good night, encantador", Sarah hymyili väsyneesti.
Thomas katsoi naisen kävelevän ohitseen makuuhuoneeseensa ja pettymys valtasi miehen mielen. Olisiko tilanne erilainen, jos Thomas olisi tehnyt tai sanonut jotain eritavalla? Makuuhuoneen oven sulkeutuminen sulki myös Thomaksen ulos Sarahin elämästä. Tai ainakin siltä se tuntui sillä hetkellä.

Mies rakensi itselleen vaatimattomampaakin vaatimattomamman pedin sohvalle ja joi loput nesteet vesilasistaan. Mies vilkasi makuuhuoneen ovea ja lopulta asteli sen taakse, koputti siihen ja  raotti ovea hieman.
"I love you. Even when you don't want me to. I won't give up fighting for you. Not until you say so."
Sarah, joka oli juuri pohtinut kuuluiko hänen ilmoittaa poikaystävälleen yövieraastaan, makasi pimeydessä käsi suunsa edessä täysin liikkumatta. Hän saattoi kuulla veren kohisevan suonissaan, tiesi ettei ne sanat tulisi ikinä tuntumaan samalta kenenkään muun sanomana. Mitä hän olisikaan antanut, että olisi kyennyt pyytämään toista lopettamaan hänen puolestaan taistelemisen ja siirtymään eteenpäin. Hän oli yrittänyt jo niin kauan, ettei enää tiennyt kuinka saada mies ymmärtämään, että oli hänen omaksi parhaakseen jos hän vain unohtaisi yhden typerän Sarah Reyesin edes olleen elämässään. Oman särkyneen sydämensä nainen kykeni kantamaan suurimmaksi osaksi aikaa, mutta britin sydämen hän halusi olevan taas ehjä.
Thomas lähti, varmasti luullen Sarahin nukkuvan ja vasta sitten nainen saattoi hengittää jälleen. Pimeyden keskellä hän ei erottanut edes oven ääriviivoja huoneen toisessa päässä. Ääni hiljaisuuden keskellä oli kuiskaustakin heikompi, "I love you too."

Lopulta Sarah ei laittanut Mikelle viestiä, yrittäen myydä ajatuksen itselleen, ettei Thomaksen yökyläily ollut sen isompi asia kuin Antonin tai Ellien. Hän oli Miken kanssa parisuhteessa eikä toistaisi virhettään uudelleen, ei vaikka houkutus oli tällä kertaa vähintään miljoona kertaa suurempi.


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1066

Isabella S. and Jemiina R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ReyesinHalloween - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 16.07.21 21:28

13.07.2021

Kotiin palaaminen tuntui aina yhtä hyvältä. Paitsi nyt paikka, johon Sarah oli palaamassa ei ollut hänen kotinsa - se kävi varsin selväksi, kun etuovella nainen painoi ovikelloa avainten etsimisen sijasta.
Kai Antonin hylkääminen Norjaan oli jollakin tavoin saanut Sarahin tuntemaan kaipuuta tutun katon alle, tutun ihmisen lähelle. Anton oli ollut niin sydämistynyt kisamatkalle lähtiessä, kun Sonia oli jättänyt kertomatta olleensa Suomessa Seppeleessä kilpailemassa ja mies oli ollut varma, ettei norjalaiskaunotar enää jaksanut hänen seuraansa. Sarah oli yrittänyt kertoa ystävälleen, ettei Sonian kaltaiset naiset niin vain sanomatta kyllästyneet Antonin kaltaisiin miehiin, mutta minkäs hän todellisuudessa tiesi. Asiat olivat onneksi kuitenkin olleet juurikin niin tyhjän paisuttelua, mitä latina oli arvellutkin ja lempi loiskui kaksikon välillä jo saapumispäivänä. Siitäkin huolimatta, että Anton oli vannonut punkkaavansa Auburnin rekassa koko kisaviikonlopun ajan.

Kun Sarah oli työntänyt ystävänsä rekan kyydistä (ei nyt ihan vauhdissa mutta silti) heidän lähtiessä kotimatkalle, nainen oli tuntenut piston sydämessään. Se oli valehtelematta ensimmäinen kerta, kun hän tajusi ikävöivänsä pehmeitä lakanoita ihoaan vasten ja tasaista, tuttua hengitystä vierellään. Se oli tunne, jonka Sarah tiesi olevan sallittu itselleen, mutta joka sai kuitenkin olon tuntemaan hieman huonoksi. Se tunne oli tullut tutuksi paljon suuremmassa mittakaavassa menneinä vuosina. Oliko hänellä sittenkään oikeutta tuntea niin toistakin miestä kohtaan ja tarkoittiko se automaattisesti, että jotain enemmänkin oli tuloillaan? Ajatus oli saanut ikävän tunteen kiertymään henkitorven ympärille, mutta onneksi se oli hälventynyt pitkän ajomatkan aikana.

"Hei", tervehdys lausuttiin hymyn saattelemana. Mahanpohjassa kutitteli lupaavasti, se tunne oli ainakin tuttu ja äärimmäisen toivottu.
"Hei", Mikke vastasi ja näytti hänkin ilahtuvan ovensa taakse ilmestyneestä naisesta. Tummaverikkö joutui kumartamaan hieman, antoi kätensä eksyä Sarahin alaselälle painaessaan suudelman tämän huulille. Kevyeksi tervehdykseksi tarkoitettu suudelma syventyi tunteiden ottaessa vallan ja kuulumisten vaihto vaihtui aavistuksen väkivaltaiseksi vetoketjujen ja nappien availuksi. Sarah tunsi eteisen kaapin selkäänsä vasten, kaapin metallinen vedin uppoutui ikävästi selkärankaan, mutta kipu sai vain tummiin hiuksiin uponneet sormet puristamaan hieman kovempaa. Musta putkikassi valui olkapäältä lattialle tömähtäen raskaasti mennessään ja pariskunta meinasi kompastua siihen hapuillessaan sokkona makuuhuonetta kohti. Mikke nosti Sarahin kevyesti syliinsä, hoitaen suunnistamisen heidän kummankin puolesta ja antaen naiselle hetken enemmän aikaa juoksuttaa sormiaan lämpöä hohkaavalla selän iholla.

Siinä hetkessä Sarahin tai Miken elämässä ei ollut enää muita ihmisiä, oli vain he kaksi ja se hetki. Sitä erityisesti latina tunnusti kaivanneensa.


Sarah hengitti syvään kosteaa yöilmaa. Kaikkialla oli hiljaista, linnut eivät visertäneet eikä mistään kuulunut liikenteen ääniä. Kesäyön aurinko oli kadonnut kauaksi metsän taakse, mutta se valaisi taivaan punaisen ja oranssin sävyillä pitäen suojaisan takapihan yksityiskohtineen näkyvillä. Puutarha oli paljas - vain muutama puu ja syrjemmässä oleva helppohoitoinen kukkapenkki rikkoivat robottiruohonleikkurin jäljiltä säntillisen lyhyen ruohikkomaiseman. Tuntui tarpeelliselta varastaa se hetki itselleen, kääriytyneenä untuvaisen pehmeään peittoon ja varpaat kosteaa nurmea vasten leväten. Sarah mietti miten usein oli istunut siinä samaisessa paikassa, joka ei edes kuulunut hänelle.

"Hei", ääni havahdutti naisen ajatuksistaan. Meripihkaiset silmät kohosivat tummanpuhuvasta metsiköstä ja siirtyivät katsomaan tulijaa. Sinisten silmien välissä oli tuskin havaittavissa oleva ryppy, mutta Sarah pystyi vain miettimään oliko Aarnisuo ikinä ennen kävellyt takapihallaan pelkissä boksereissa ja peittoon kääriytyneenä. Näky sai ujon hymyn nousemaan latinan suupieleen.
"Hei", tämä tervehti takaisin. Norjan kilpailureissun aiheuttama jännite oli purettu vain hetkiä aiemmin jättäen jälkeensä vain kaksi ihmistä, jotka olivat enimmissä määrin muukalaisia toisilleen. Siten heidän suhteensa näyttäytyi maailmalle ja siten Sarah tiesi pysyvänsä tunteidensa puolesta niskan päällä.

"Eikö sua palele?" Mikke kysyi pysähtyen naisen vierelle, pitäen omat paljaat varpaansa tarkasti pation puolella.
"Ei. Istutko?" Sarah ehdotti ja sai ensireaktiona vain entistä syvemmän rypyn muodostumaan tummien kulmakarvojen välille. Mikke ei kuitenkaan laittanut vastaan, vaan istui Sarahin vierelle, kyseenalaistamatta esitettyä pyyntöä. Sarah nojasi lähemmäksi pitkää miestä, tunsi pian käsivarret ympärillään ja lämpimän kehon kylkeään vasten. Naisen pää siirtyi lähemmäksi, nojautui toisen solisluuta vasten ja jäi siihen vain olemaan. Hän oli aina pitänyt Miken käyttämästä tuoksusta ja veti sitä keuhkoihinsa tunnustellen herättäisikö se minkäänlaisia tuntemuksia mielessään.

"Onpa hiljaista", Mikke sanoi saaden Sarahin mumahtamaan. Sormet eksyivät toisen kylkiluille, mutta ei samalla tavalla kiusoitellen, kuin hetki sitten.
"Kiitos, että olet siinä", Sarah lausui, nielaisten palan kurkustaan, jonka ikävä toista ihmistä kohtaan oli nostanut sinne. Mikke liikahti hieman hänen vierellään, Sarah ei halunnut tietää oliko se kiusallisuudesta vaiko kiitollisuudesta.
"Tietenkin", mies kuitenkin sanoi ääneen ja kumartui lähemmäksi, antaen keuhkonsa täyttyä Sarahin käyttämän shampoon makeudesta. Pitkät sormet juoksivat hitaasti naisen hiusten lomassa saaden niiden omistajankin hengähtämään syvään.

Ehkä heidän oli kuitenkin hyvä olla siinä, piilossa maailman katseilta? Ihan vain toistensa seurassa.
Ehkä se voisi vielä riittää jonain päivänä.

Eihän sydämen ikävä voinut kestää ikuisesti?


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1066

Isabella S., Ellie von B., Rasmus A., Jemiina R., Jusu R., Matilda T. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ReyesinHalloween - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 09.11.21 16:36

23.10.2021 - osa 1

Patrick oli valinnut Murronmaan tyylitietoisimman sekä prameimman ravintolan, mitä Jonathan oli pelännytkin. Sarahia valinta oli miellyttänyt, sillä latinan kaapista löytyi sata ja yksi sopivaa mekkoa tämän kaltaisiin tilaisuuksiin. Jonathan oli vaatinut Patrickia kutsumaan myös muun perheensä, mukaan lukien edelleen Australiassa asuvan siskonsa ja vastahakoisena toinen oli lopulta suostunut. Thomas sen sijaan oli ilmoittanut tulevansa vasta ryyppäjäisiin. Töissä kuulemma oli kiire. Jonathan ei ollut täysin uskonut kommenttiin, muttei halunnut tapella veljensä kanssa.

Jonathanin tummansininen pikkutakki oli Patrickin valitsema, tietenkin, eikä miehen tyylitaju ollut pettänyt tälläkään kertaa. Britti tunsi itsensä ihan siniveriseksi näin hienoissa tamineissa ja oli lähes säikähtänyt omaa peilikuvaansa kotona ennen lähtöä.

Sarah oli pohtinut omalta osaltaan illan rientoihin lähtemistä aivan liian kauan. Nainen oli tietenkin ollut tulossa, siitä ei ollut kysymystäkään, mutta osallistuisiko yksin vai ei - pohdinta oli aiheuttanut melkein harmaita hiuksia. Sarah oli lopulta rohkaistunut ja kysynyt Mikeltä lähtisikö tämä perhepäivälliselle, odottanut pikemminkin miehen kieltäytyvän kohteliaasti kuin antavan myötävän vastauksen.

Siinä he kuitenkin istuivat, taksin takapenkillä juhlavaatteissaan ja aivan uudenlainen jännitys asettui naisen mahan pohjalle. Meripihkaiset silmät tuijottivat peltomaisemia näkemättä mitään, sormet tumman kuparin sävyisen mekon reunaa näpertäen. Hän ei ollut virallisesti esitellyt perheelleen poikaystäviään, Thomasta lukuunottamatta ja tänään myös Thomas olisi paikalla, tai niin Sarah ainakin oletti. Mikelle nainen ei ollut vieläkään kertonut eksästään, eikä eksälleen oikeastaan Mikestä sen puolin.

Mikke huomasi Sarahin katseen katoavan jonnekin kaukaisuuteen ja laski kämmenensä toisen reidelle.
"Hei, onko sulla jotain mielessä?" mies kysyi, sillä harvoin Sarah vaikutti niin poissaolevalta kun oltiin juhliin menossa. "Onko kaikki okei?"

Sinisilmäinen tuhlaripoika haki naisen katsetta ja huomaamatta painoi kättään tiiviimmin tämän mekkoa vasten. Mikke oli nähnyt Patrickia ja Jonathania vain muutamia kertoja tallin ulkopuolella, jonka takia piti itseään juhliin aavistuksen ulkopuolisena. Sarahin kysyessä häntä aiemmin mukaan, oli hän totta kai suostunut, vaikka muu seura vähän epäilyttikin omalla tavallaan. Tyytyväinen nainen tarkoitti tyytyväistä miestä ja Mikke ei halunnut pilata heidän suhdettaan jättäytymällä kaikesta pois.

Taksi kaarsi ravintolan eteen ennen kuin Sarah ehti vastata Miken kysymyksiin. Ennen kuin kumpikaan ehtisi sanoa tai ajatella mitään, Jonathan repäisi apukuskin puolelta takaoven auki ja virnisti sen sisällä istuville ihmisille.
“Heeeeeei”, britti sanoi ja kuin sydämet silmissään katsoi Sarahia. Sitten Mikaelia. Mikael? Oliko Patrick sanonut siskolleen hän + avec? Nähtävästi? Noh, itsepähän kaksikko maksaisivat ruokansa, toivottavasti. “Tää olis ollu todella noloo, jos siinä istuis ihan jotku muut ku te”, Jonathan naurahti ja astui syrjään oven vierestä pitäen sitä auki.


Sarah oli tietenkin laittanut parastaan, siitä ei ollut epäilystäkään ja myös Mikael oli onnistunut asuvalinnassaan; casual, niin kuin pitkin.
“Patrcik on sisällä ottamassa meidän pöytää jo vastaan. Elisa ja sun siskos on kans siellä”, mies jatkoi ja huomasi Sarahin jännittyneisyyden. Mikael taasen näytti siltä, että oli juuri paskonut housuunsa ja jännitti, huomaisiko kukaan. “Älä huoli, one-who-must-not-be-named ei oo paikalla.”
"En tiedä ketä niistä odotan vähiten näkeväni", Sarah hymähti ja tarttui sitten Mikkeä kädestä kiinni, hakien eleestä voimaa kävellä perheensä eteen miesystävänsä kanssa. Rohkaiseva hymy ei ehkä vakuuttanut ketään, mutta Sarah yritti parhaansa.
"Pyydän jo nyt anteeksi mun perheen puolesta", Sarah huomautti, vaikka muisti kyllä oman mielipiteensä Miken veljestä varsin selkeästi ja seurasi Jonathania sitten suoraan suden suuhun.

Mikke ei edes tiennyt miksi nämä juhlat jännittivät häntä ylipäätänsä niin paljon. Hitto vie hänhän oli koko elämänsä tottunut kiertelemään kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja edes Sarah ei ollut hänelle enää vieras. Kaikesta huolimatta Mikke oli taitamaton mitä tuli sosiaalisiin tilanteisiin ja nytkin hän lähes raahautui Sarahin otteessa sisälle, vaikka siis oli itse lupautunut tähän.

"Ei tarvii pyydellä", perhe se taisi olla pahin myös Mikellä itsellään.


Sarah onnistui siirtämään puheenaiheen lähes taukoamatta tuoreeseen kihlapariin aina, kun abuela yritti ottaa Mikkeä kuulusteluun. Tämä oli kuitenkin joutunut jo piinapenkkiin jouluna, kun heidän suhteensa ei ollut vielä ollut niinkään parisuhde, vaan jokin ihan muu suhde. Gloria nautti tilanteesta selvästi kaikkein eniten, mutta oli pysynyt epäilyttävän kohteliaana punaisessa, varsin antavassa mekossaan viiniä siemaillen. Tarjoilijat olivat tuoneet onneksi ruokajuomat nopeasti pöytään.
"Eikö sulla Jonathan ollut se herkullisen näköinen pikkuvelikin? Missäs sä sitä piilottelet?" Gloria näpäytti lopulta, kun keskustelu oli kääntynyt liiaksi hääsuunnitteluun ja muihin "tylsiin" puheenaiheisiin. Jonathan oli vetää kuplivat väärään kurkkuun ja siltä kuulosti myös Sarah pöydän toisella puolella.
“Jos se piilottelu ois musta kii, oisin lähettäny sen Albaniaan aika päiviä sitten”, Jonathan naurahti ja potkaisi kevyesti Patrickia jalkaan pöydän alla. Mies saisi auttaa kihlattunsa pois tästä kuopasta mahdollisimman nopeasti, mutta aussi pysyi hiljaa. “Se on kai töissä as we speak”, britti jatkoi ja otti uuden suullisen shampanjaa. Olisiko Jonathanin pitänyt kirjoittaa iltaa varten jonkinlaiset cheat sheetit, jos puheenaiheet alkaisivat loppumaan tai keskustelu kääntyisi kaikkien odotusten mukaisesti Thomakseen?

“Mikke-”, Jonathan aloitti, mutta aivot löivät tyhjää. Mistä tämä voisi mitenkään aloittaa keskustelua miehen kanssa? Ainoa yhteinen asia, jonka britti keksi, oli hevoset ja suuri prosenttiosuus pöydästä ei siihen harrastukseen kuulunut. “-Sarah ei oo tainnu kertaakaan mainita miten te oikein päädyitte laittaa hynttyyt yhteen.” Samalla sekunnilla Jonathan tiesi saavansa Sarahilta pataan, mutta sen sijaan se olikin Patrick. Miehen älähdys kertoi Sarahin potkaisseen väärää jalkaa.

Mikke nielaisi juomaansa väärään kurkkuun Jonathanin kysymyksen myötä. Mies joutui hetken yskimään, vaikka salaa toivoikin kuolevansa siihen paikkaan ja päätti sitten vetäistä ruokajuomansa lähestulkoon kerralla alas. Anova katse vilkaisi meripihkasilmäistä naista, mutta ahdistuneen oloinen vastakatse kertoi, että mies oli nyt omillaan.

"Tuota.. hmm..", Mikke yritti tuumailla. "Vaikea sanoa tarkkaan. Kaipa se vain kun tallilla jakaa niin monessa asiassa samat mielenkiinnon kohteet niin oli vain helppo lähteä tutustumaan. Pikkuhiljaa siitä sitten.."
Jos Sarah oli joskus ollut kiitollinen Mikelle, se ei ollut mitään verrattuna tähän hetkeen. Kiusalliset tapahtumat Krouvissa elivät polttavan tarkkoina yhä naisen mielessä, mutta tämä Miken maalaama kuva oli paljon helpomman tuntuinen versio.
"Jokos täällä ollaan valmiita tilaamaan?" tarjoilijan kysymys katkaisi täydellisesti kiusallisen hetken. Sarah piti huolen jälleen tarjoilijan lähtiessä siirtää puheenaiheet kepeimmille laitumille.


Ruokailu alkoi suht kiusallisissa merkeissä, mutta muutamien lasillisten jälkeen juttu alkoi sujua paremmin ja pian puhuttiinkin ihan jostain muusta kuin hevosista, kihlajaisista, häistä taikka kunkin parisuhteesta. Elisa päivitteli jonkin maan menoa sodan ja sekasorron keskellä, mutta Jonathan tuskin pääsi juttuun messiin. Mies oli ollut liian keskittynyt Lyylin muuttoon ja uuden hevosen kotiuttamiseen, että kaikki ulkomaan uutiset olivat menneet täysin ohi. Vasta kun Gloria heitti jonkin epäasiallisen kommentin jälkiruoasta, Jonathan havahtui kunnolla tilanteeseen ja vilkuili pöytää; lähes jokainen oli saanut syötyä ja Sarah ehti jo mainita laskun pyytämisen. Jonathan vilkaisi Patrickia ja yritti saada tämän ilmeestä selvää, oliko tämä mennyt lupaamaan koko illallisen heidän piikkiin? Tietenkin oli, mutta herrasmiehenä britin kihlattu maksoi laskun, kuiskutti Jonathanille pervon kommentin luonnossa maksamisesta ja painoi pusun tämän poskelle.

After partyt olivat paikallisessa kuppilassa ja koko ravintolan seurue meinasi osallistua, paitsi Elisa. Sarah veljensä kanssa saattoi vanhemman rouvan taksiin ja katsoi, että tämä pääsisi oikeaan osoitteeseen.
“Nyt loppu juominen ja aletaan ryyppää”, Jonathan naurahti ja toivoi seuraavien tuntien juomiskelun vähän rentouttavan tilannetta.
“Congratulations, brother”, Thomaksen ääni kuului britin selän takaa ja läimäys keskelle selkää lähes karkoitti kaiken ilman Jonathanin keuhkoista.
“Kiitos kiitos, I guess”, mies vastasi. Thomas kohteliaana tervehti Gloriaa (pilke silmäkulmassaan, tietenkin) ja kääntyi Mikaelin puoleen kysymysmerkin muotoisena.

Mikke muisti Thomaksen viime joululta. Silloinkin tunnelma oli ollut varsin jäätävä ja nytkin nähdessään hänet tämä puri hampaitaan hieman yhteen. Hän ei tiennyt täsmälleen mitä Sarahin ja Thomaksen välillä oli ollut, mutta Mikke muisti naisen viipyilevät katseet miehessä silloin aikoinaan. Ihan jo sen takia Mikke tiesi, ettei heistä kahdesta tulisi koskaan kavereita. Ainakin näin hän ajatteli. Nyt hän vain nyökkäsi miehelle tervehdykseksi pienen hymyn kera ja meni samalla suojelevasti lähemmäs meripihkasilmäistä kaunotarta. Suojelun kohteena oleva Sarah tunsi melkein irtautuvansa kehostaan, tai ainakin toivoi niin tapahtuvan. Jo muutenkin syksyn myötä sisuskaluja painanut ahdistuneisuus tuntui vain korostuvan sillä hetkellä. Salaa mielessään nainen oli jo ehtinyt toivoa, ettei kyseistä tilannetta välttämättä syntyisikään sinä iltana, mutta toiveet olivat kaikuneet kuuroille korville.

Kuinkas muutenkaan.

Miken käsi laskeutui Sarahin lantiolle, varsin maltillisessa mielessä, mutta ele tuntui naisesta silti samalta kuin toinen olisi repinyt hänen vaatteensa pois ja ottanut hänet siinä kadulla muiden edessä. Sarah keskittyi olemaan paikallaan, ettei olisi värähtänytkään syyllisyyden alla.
"Mennään sitten ihmiset, mulla on jano", Patrick oli lopulta se, joka pyyhkäisi hirviön hetkellisesti maton alle ja työnsi edeltään Jonathania, joka melkein törmäsi Thomakseen pakottaen tämän kävelemään heidän haluamaansa suuntaan. Gloria sipsutti korkokenkineen Thomaksen vierelle ja Sarah jäi Miken kanssa seurueen viimeisiksi. Nainen hengähti pinnallisesti ja kietoi sitten sormensa Miken sormien lomaan. Eikä saanut vieläkään sanaakaan suustaan ulos.

“I don’t like where this is going”, Jonathan kuiskasi Patrickin korvaan seurueen astuessa kapakan ovista sisään. Jännittyneisyyttä olisi voinut leikata veitsellä.
“Just keep your cool, pomme.” Jonathan huokaisi syvään kihlattunsa sanojen myötä ja rukoili kaikkia Jumalia, että ilta menisi hyvin tästä eteenpäin.
“Tequilaa, koko poppoolle”, Thomas sanoi päästessään tiskille. “Mä tarjoon”, mies lisäsi nähdessään Jonathanin kauhistuneen ilmeen. Gloria sen sijaan taisi juonia mielessään vaikka ja minkälaista, jos nuoremmalta Raynottilta kysyttäisiin.
“Nope, I don’t like that”, Jonathan jatkoi aikaisempaa kommenttiaan Patrickille ja näytti kauhistuneelta. Hieman viipyillen mies kuitenkin tarttui veljensä ojentamaan lasiin muiden juhlijoiden esimerkkiä seuraten.
Thomas sen sijaan oli valmiina kaaokseen. Eikä miestä kiinnostanut kuka hurrikaanin silmään joutuisi, sillä tänään hän ei jaksanut välittää mistään. Sarahin näkeminen ei ollut yllätys, mutta mieskarkki tämän käsipuolessa ei ollut kuulunut miehen suunnitelmiin. Tämän illan piti olla reconciliation. Niimpä Thomas tilasi toisen kierroksen.

Miken illan suunnitelma oli ollut pysyä hiljaa Sarahin vierellä tai takana ja selvitä illasta ilman turhia sosiaalisia kontakteja. Thomas oli kuitenkin tullut paikalle ikään kuin villinä korttina ja jostain kumman syystä Mikaelin teki mieli tehdä tuttavuutta tämän hurmurimiehen kanssa. Hieman epäillen tämä irtaantui Sarahista ja käveli pitkin askelin Thomaksen viereen tiskille.
"Kerta sitä noin auliisti tarjotaan muille niin ehkäpä minä lupaudun tarjoamaan seuraavan kierroksen", Mikke naurahti kylmänviileästi ja ojensi jopa kättään Thomaksen suuntaan. "Me ei ollakaan vielä esittäydytty kunnolla. Mikke Aarnisuo."

Kirjoitettu yhdessä Jonathanin ja Miken kanssa.
#sarael #thorah

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1066

Isabella S. and Jenna A. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ReyesinHalloween - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 10.11.21 16:51

23.10.2021 - osa 2

Nuori Raynott häkeltyi ja oli mennä täysin lukkoon, kunnes sai otteen itsestään, keräsi ajatuksensa ja tarttui ojennettuun käteen.
“Thomas Raynott, pleasure”, nuori vastasi vaikkei se todellisuudessaan mikään pleasure ollutkaan. Mutta pitihän sitä vähän näyttää omistavansa käytöstapoja ja samalla nuoleskella vieraiden ihmisten pers-.
“Thomas on mun nuorempi veli ja on hienosti myöhässä”, Jonathan lisäsi veljensä selän takaa keskeyttäen Thomaksen ajatuksen. Patrick kuitenkin repäisi rakkaan kihlattunsa pois selkeästi räjähdysherkästä tilanteesta ja Thomas kiitteli tätä mielessään.
“Still going strong?” Thomas kysyi ja katsoi arvioiden Mikaelia ja Sarahia, joka oli löytänyt tiensä viinojen luokse, yrittäen selvästi valita millä niistä pääsisi nopeiten tukevaan humalaan.

Mikke katsoi Sarahia hymyillen ja katsoi Thomasta aavistuksen voitontahtoisesti. Oli kaksikolla millainen tausta tahansa niin Sarah oli nyt hänen.
"Joo. Mikäpä tässä, elämä on yllätyksiä täynnä", Mikke ei olisi uskonut pääsevänsä enää mihinkään oikeaan suhteeseen Siljan, Dannin ja Mimmin jälkeen, mutta siinä hän nyt vain oli!

"Miten sä tunnet Sarahin?" Mikke päätti kysyä, sillä se olikin ollut pohjimmainen ajatus mennä juttelemaan miehelle. "Huomaan hänestä, että tunnette, mutta sinusta en ole oikein kuullut." Totta kai Mikke aavisteli jotain, mutta hän halusi tietää kaiken suoraan.
Samalla Aarnisuo tilasi uuden kierroksen shotteja kaikille.
Thomas odotti saavansa shotin käteensä, kurkusta alas ja polttamaan sisuskalujaan ennen kuin vastasi kysymykseen, joka nosti enemmän muistoja pintaan kuin oli sallittua.
“Me seurusteltiin, asuttiin jopa yhessä”, Thomas sanoi, tilasi vielä yhden Vodka-paukun, huitaisi sen tuulensuojiin ja jatkoi sitten, “kosinkin vielä.”

Jonathan kuuli tämän kaiken keskustelun menevän eteenpäin ja helvetin nopeasti yritti päästä kohti täystuhoa. Patrickin ote käsivarressa kuitenkin esti menemästä väliin ja Jonathanin oli pakko antaa asian olla. Sitä paitsi, ei se hänelle kuulunut, vaikka kiinnostikin enemmän kuin kihlattunsa ja Glorian puheet uudesta sohvamallistosta ja verhotangoista, tai jostain.

Mikke kuunteli Thomaksen sanoja hieman yllättyneenä, mutta myös aavistuksen närkästyneenä. Tiesihän hän, että heillä oli ollut jotain taustaa, mutta näin isoa uutista mies ei ollut kuitenkaan odottanut. Aarnisuo tilasi uuden shotin ja joi sen alas. Kasvoilta oikein paistoi hetkellisesti vittuuntuneisuus, mutta sen jälkeen Mikke muuttui kylmemmäksi. Pieni ivallinen virne tuli mustatukkaisen kasvoille kun hän päätti todeta:

"No sepä meni paskasti."
“Toivottavasti sulla on parempi onni”, Thomas vastasi, väläytti Mikaelille ivailevan hymyn ja tilasi itselleen pintin olutta. “Or not.”


Parin shottilasillisen rohkaisemana Sarah lähestyi räjähdysherkkää tapahtumaa varovaisin askelin. Hän ei ollut kuullut sanaakaan miesten välisestä keskustelusta, mutta ainakaan nyrkit eivät olleet heiluneet ja se jos jokin tuntui jo voitolta. Latina yritti miettiä millä tavoin lähestyisi mieskaksikkoa, muttei ollut keksinyt vastausta vielä siihen mennessä, kun pysähtyi lopulta Miken viereen ja näki vilahduksen Thomaksen huulille nousseesta hymystä. Se ei ollut kovin imarteleva.
Naisen katse siirtyi miehestä toiseen, yritti päätellä oliko kissa nostettu jo pöydälle vaiko ei.

Mikke huomasi meripihkasilmäisen tulleen paikalle samalla kun hän itse katsoi Thomasta paheksuen.
"Noh... tulevaisuudesta ei voi tietää, mutta ainakaan sä et voi enää tehdä näin.."
Aarnisuo käännähti Sarahin suuntaan ja suuteli tätä himokkaasti hetken huulille. Shotit alkoivat selkeästi jo hieman vaikuttamaan ja ilta ei ollut ainakaan menossa rauhallisempaan suuntaan. Mikke katsoi Sarahia silmiin ja hymyili hieman.

Sarah sen sijaan ei hymyillyt. Ei, koska nainen tunsi kuolevansa sillä hetkellä. Asiat, jotka liittyivät jollain tapaa Thomakseen olivat edelleen varsin arkoja Sarahin elämässä ja juuri nyt, vaikkakin jo hieman humalassa, nainen tiedosti varsin hyvin että häntä ei oltu suudeltu pelkästä kosketuksen tarpeesta. Siitäkin huolimatta latinan ihoa kihelmöi, samaan tapaan mitä se oli tehnyt heidän melkein jäädessä kiinni suutelemassa loungessa muutamaan otteeseen ennen suhteensa julki tuomista.

Ennen, kun tilanne ehti lopulta räjähtää suuntaan jos toiseen, Thomaksen vierelle ilmestyi pitkät hiukset heilahtaen tulenpunainen paholainen. Myrkyllinen hymy naisen huulilla tuntui pistelevän kaiken jännityksenkin lävitse.
"Thomas, tanssitaanko?" Gloria kysyi laskien kätensä häikäilemättömästi toisen kaulan ja solisluun taitteeseen.
“Yes, let’s”, Thomas vastasi Sarahin vanhemman siskon ehdotukseen, varoittamatta veti naisen huulet kiinni omiinsa ja vei kätensä tämän takamukselle. Irroittaessaan otteensa naisen huulista, Thomas kääntyi vielä nopeasti Sarahin ja Mikaelin puoleen ja kertoi elämänsä suurimman valheen tähän mennessä.
“And Michael, why would I want to do that?” Thomaksen huulilla kävi viekas hymy ja mies piti huolen siitä, ettei suru sen takana näkynyt läpi, ainakaan Mikaelille. Enempää odottamatta mies ohjasi Glorian kämmen tämän alaselällä kohti tanssilattiaa ja sulki mielestään kivuliaan kohtauksen nimeltä Sarah ja Mikael.


Jonathan näki kaksikon poistumisen ja repäisi otteensa irti Patrickin kädestä.
“Be right back, honey”, mies sanoi, muttei uskonut kihlattunsa kuulleen tätä. Britti asteli suoraan Sarahin ja tämän miesystävän luo, otti Sarahia kiinni käsivarresta ja veti tämän sivumpaan kohti ulko-ovea.
“What the actual fuck?”

Sarah oli juuri aikeissa pyytää anteeksi Mikeltä, selittää mikä oli motiivi Thomaksen käytöksen takana, kun Jonathan kiskaisi hänet kauemmaksi melkein katkoen piikkikorot jalkojensa alla. Ne selvisivät kuitenkin koettelemuksestaan ja tasapainokin löytyi pienen haparoinnin jälkeen. Nainen ei ollut ehtinyt edes tajuamaan kuinka hänen siskonsa oli varsin oksettavasti hyökännyt Thomaksen kimppuun.
"Mitä sä mulle kiroat, sun veljesi tässä skitsoaa? Eikö ole parempi, että se näkee Miken nyt eikä sitten häissä vasta?" Sarah älähti, eikä suostunut katsomaan toisiaan hinkkaavaa paria tanssilattialla. Helvetin Gloria.
"Sä tiedät miten arkana Thomas edelleen susta on. Yllätyin et saavuit Mikaelin kanssa, that's all", Jonathan vastasi. Aarnisuon ilmaantuminen oli ollut aikamoinen yllätys vanhemmalle veljistä, joten nuorempi oli varmasti vielä enemmän disoriented Mikaelin läsnäolosta, varsinkin Sarahin seuralaisena.
"All I'm asking, keep it subtle, yes?" Jonathan vielä pyysi ja katsoi anoen ystäväänsä, ennen kuin päästi tämän otteestaan ja palasi oman miehensä luo syvään huokaisten.

Sarahin teki mieli nauraa ja huomauttaa miten subtle Thomas oli sillä hetkellä. Irvistys naisen kasvoilla vaihtui neutraalimpaan ilmeeseen, kun nainen siirtyi takaisin poikaystävänsä luokse. Pitäen tietenkin huolen siitä, ettei vilkaissutkaan entistään kohden.
"Mikke", Sarah aloitti ja veti syvään henkeä, "mä olen pahoillani."
Miten hän selittäisi tilanteen miehelle ilman, että repisi omia arpiaan enempää auki?


Aarnisuo oli seurannut tyttöystävänsä katoamista Jonathanin matkaan, mutta toisaalta se pieni yksin oleminen teki miehelle hyvää. Se rauhoitti hermoja edes vähäsen. Silti se pieni mustasukkaisuus oli jäänyt Miken takaraivoon muhimaan.
"Mikset sä kertonut mulle koskaan?" Mikke huokaisi miettimättä itse naisen tarkoitusperiä sen enempää. "Olisitko sä edes koskaan kertonut, että Thomas oli aika isokin juttu sulle?"
Sarah nielaisi.
"En mä… tiedä. Se vaan - no, on aihepiiri, mihin en kamalan mielelläni uppoudu. Tai siis, eihän me olla muutenkaan puhuttu niistä", Sarah lopulta vastasi juoksuttaen sormiaan hiustensa lomassa. Ne tuntuivat takkuisilta kihartamisen ja hiuslakan jäljiltä. Naisen katse vaelsi kuin kutsuttuna Gloriaan ja Thomakseen, sisko näytti juuri kuiskivan jotain miehen korvaan. Sarah ei voinut olla irvistämättä ajatellessaan mitä sanoja heidän välillään vaihdettiin. Nyt, kun latina oli saanu katseensa kohdistettua kaksikkoon, sen irroittaminen tuntui lähes mahdottomalta.

Aarnisuo napsautti sormiaan kuin herätykseksi, sillä huomasi minne meripihkasilmän katse vei.
"Et oo tosissas.." Mikke huokaisi jälleen, mutta ilme pehmeni hiukan. "Sano ees rehellisesti mulle nyt heti onko sulla vielä tunteita sitä kohtaan kun se tuntuu tällä hetkellä ainakin kiinnostavammalta kuin minä."
Mies haroi hiuksiaan, pyöritteli päätään ja katsoi sitten haikeasti Sarahia -naista, jota hän rakasti niin paljon. Mitä kaikkea kaunottaren päässä liikkui?

Sarah sai vihdoin katseensa irti, Thomas oli vahingossa katsonut heitä kohden Miken napsauttaessa sormiaan eikä yhteyden katkaiseminen käynyt mitenkään helposti. Sarah luuli tietävänsä mitä Thomas halusi hänelle sanoa, mutta seuratessaan tämän liikehdintää siskoaan vasten oli vaikea tietää halusiko tämä vain vaihtaa siskosta toiseen. Tämän vuoksi latina ei myöskään sisäistänyt Miken sanoja ihan kokonaan.
"Ei tietenkään ole", Sarah huomautti, sillä olihan Mikke tietenkin kiinnostavampi, kuin Thomas. Tai ainakin piti olla.
"Mä en nyt oikein ymmärrä mikä tässä on niin iso asia; mä olen täällä sun kanssasi. Pyysin sut tänne, en Thomasta. Mistä hitosta mä tiedän, ettei sulla ole ihan samanlaisia salaisuuksia? Pahempia vielä? Niin, mä en ole udellut niistä ihan yhtä lailla, kun sä et ole udellut mun salaisuuksiani. Suonet anteeksi jos käyn onnittelemassa veljeäni ja sen kihlattua", Sarahin puolustusmekanismit starttasivat nousevan humalan siivittäminä ja nainen työnsi Miken pois tieltään ja lähti Patrickia ja Jonathania kohden.

Mikke nielaisi, sillä tiesi omaavansa salaisuuden mitä ei ollut kenellekään oikeastaan kertonut ja hetken ajan mies meinasi tyytyä epämääräiseen kohtaloonsa, jossa Thomas jäisi vainoamaan ainakin ajatustasolla hänen ja Sarahin elämää. Pieni ajatus (varmaan ihan shottien takia) päätti miehen pään sisällä kuitenkin toisin ja Aarnisuo nappasi naisen ranteesta kiinni. Ei kovaa, mutta niin, että se pysäytti Sarahin edes hetkeksi.
"Sarah, mua ei kiinnosta muut salaisuudet kuin sellaiset, jotka vievät huomiosi pois musta. En mäkään tuijota muita naisia kun sä oot mun vieressä.."
Sarah nykäisi ranteensa vapaaksi, tuntien kuinka veri kiehui suoniensa sisällä, sydämen pumpatessa sitä vain kiihtyvällä tahdilla eteenpäin. Nainen joutui laskemaan viiteen, jottei olisi lastannut Mikelle täyslaidallista tekstiä, jota mies ei lopulta oikeasti edes ansainnut. Tilanne oli kärjistynyt monen eri muuttujan kautta, mutta Sarahin oli sillä hetkellä vaikea muistaa kuka oli siinä kaikkein eniten syyllinen.

"Kerro sitten rehellisesti - miten sä itse reagoisit, jos näkisit sun eksän hinkkaamassa itseään sun omaa veljeä vasten? Näetkö sä edes mitä Gloria tekee sen kanssa? Olitko sä tässä, kun ne suuteli mun naaman edessä ennen, kun ne lähti tanssimaan? Mä lupaan, että samassa tilanteessa mä en todellakaan alkaisi kyseenalaistamaan mitä meidän parisuhteessa tapahtuu." Sarah melkein sähisi. Ne kriittiset viisi sekuntia oli saanut naisen kohdistamaan kuohunnan aavistuksen ymmärrettävämpään perspektiiviin, mutta ei ollut saanut vielä vietyä veitsenteriä sanojen keskeltä. Totuudenmukaisemmin hän olisi kertonut kuinka mustasukkaisuus repi järjen hivenet mielessään ja kuinka naisen olisi tehnyt mieli marssia siltä seisomalta tanssivan kaksikon väliin ja muistuttaa Thomasta millaisilla tunteilla britti sillä hetkellä leikki.


Mikael oli hetken hiljaa ja katsoi Sarahia epäröiden. Hän ei tykännyt siitä, että heillä oli erimielisyyksiä ja vieläpä tällaisesta asiasta. Mikke ei halunnut syyllistää Sarahia mitenkään tai varsinkaan turhaan, mutta miehen oli vaikea jättää tätä asiaa roikkumaan.
"Mua ei yksinkertaisesti kiinnostaisi", sinisilmäinen vastasi totuudenmukaisesti. "Eksät saa tehdä hitto vie mitä ikinä haluavatkaan ja mun aikuinen veli samoten - ne ei mulle kuulu." Toki tässä oli sekin juju mukana, ettei Mikkeä kiinnostanut muutenkaan hänen veljensä tekemiset. Matias oli nykyään hänelle vain ilmaa ja se tuskin tulisi muuttumaan mihinkään suuntaan. Jos Silja olisi mennyt hänen luokseen niin Mikke olisi lähinnä nauranut.
"Miksi sua kiinnostaa niin paljon niiden tekemiset. Eikö mun seura riitä?"
Viimeinen lause kuulosti jo melkein anovalta.

Sarah tuijotti poikaystäväänsä aavistuksen epäuskoisena, unohtaen toden totta siksi hetkeksi jopa huonon olonsa aiheuttajat tanssilattialla. Naisen mielessä kävi ajatus, jota häpesi välittömästi. Silti, hän mietti miten siitä itsevarmasta adoniksesta oli yhtäkkiä muuttunut oikea pikkupoika yhdessä hujauksessa.
Sarah huokaisi syvään, sai hädin tuskin pysäytettyä silmänsä pyörähtämässä kuopissaan ja hieroi otsaansa.
"No ehkä mun ei pitäisi välittää, mutta selvästi meillä on sitten eri ajatusmaailmat kummallakin. Mutta se, että mä välitän muistakin ihmisistä ei ole pois sulta. Sä olet edelleenkin se, kenet mä valitsin. Ja toivottavasti myös se, jonka viereen mä saan nukahtaa yöksi, ellet sä halua nyt lähteä sitten yksin kotiin? Mä ainakin tarvitsen lisää juotavaa." Sarah huokaisi uudelleen ja siirtyi metrin päässä olevalle tiskille odottamaan baarimikkoa, katsahtaen sitten odottavasti Mikkeä. Hän ei todellakaan tiennyt oliko tummaverikkö saanut lopulta tarpeekseen menneisyyteensä takertuvasta tyttöystävästään.

Mikke kuitenkin huokaisten kääntyi myös baaritiskille.
"Iltahan on vasta alussa."
Sitä mies ei tiennyt, että tulisiko aihe vielä joskus puheeksi, mutta nyt Aarnisuo kaipasi todellakin alkoholia.

Kirjoitettu yhdessä Jonathanin ja Miken kanssa.
#sarael #thorah

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1066

Isabella S., Jusu R., Louna R. and Jenna A. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ReyesinHalloween - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 24.12.21 22:14

24.12.2021

Imuri kaatui kovaäänisesti puulattiaa vasten, sitä seurasi sekalainen liuta kirosanoja kolmella eri kielellä ja imuri saatettiin takaisin säilytyspaikkaansa eteisen kaappiin. Sarah katsoi asuntoaan, joka kiilsi lattiasta kattoon, yrittää löytää sieltä vielä edes yhtä pölypalloa siivottavakseen, mutta sellaista ei löytynyt. Jopa isolehtiset viherkasvit oli pyyhitty pölyistä ja astianpesukoneessa ei ollut edes yhtä likaista lusikkaa odottamassa tiskausta.
Sarah istui turhautuneena sohvalle, viipyi siinä ehkä sen viisi sekuntia ja ponnahti takaisin jaloilleen. Kello oli vasta yhdeksän aamulla ja aurinko yritti parhaansa mukaan tuoda edes muutaman tunnin valoa pohjoisen kansalle. Sarah vilkaisi kännykkäänsä ja suoristi toisella kädellään sohvan käsinojalla lepäävän viltin viikattua kulmaa.

Olisi ollut helppo astella porraskäytävään sukkineen ja hiipiä yhden kerroksen alemmas, kuten nainen oli etenkin viime aikoina tehnyt, mutta Anton oli viettämässä joulua äitinsä luona sillä hetkellä. Hetken ajan Sarah ajatteli että olisi voinut mainostaa ystävälleen ilmaista siivouspalvelua vain siksi, että saisi itselleen jotain muuta ajateltavaa, mutta sekään ei auttaisi juuri tähän hetkeen.
Latina joi lasillisen vettä, tiskasi lasin ja laittoi sen kuivumaan tiskikaappiin.

Yksinäisyys, se tunne hiipi jälleen ihan varkain naisen mieleen. Sarah avasi viestiketjun, jossa oli Miken nimi ja tuijotti viestejä. Oli omituista kuinka miehestä eroaminen ei ollut herättänyt lainkaan katkeruutta tai vihaa. Se oli tehnyt hänen olostaan vain tyhjän ja surullisen. Yksinäisen. Siis vielä enemmän, mitä se oli ollut ennen kun Mikke oli lähtenyt Belgiaan seuraamaan unelmiaan.
Kyyneleet saapuivat, ihan kuten Sarah oli odottanutkin erehtyessään avaamaan viestiketjun. Ne olivat jo tuttu vieras tässä uudessa yksinäisessä arjessa.

Sarah tiesi, ettei ollut rakastunut Mikkeen samalla tavalla, kuin Thomakseen. Hän ei tiennyt johtuiko se siitä, ettei ollut antanut itselleen milliäkään periksi siinä asiassa vai siitä, ettei heidän välinen suhteensa ollut polttanut niin sietämättömän kuumasti. Sarah oli kuitenkin hyvää vauhtia ollut rakastumassa, sillä jos koko suhde olisi pohjustunut vain hyvään seksiin ja seuraan, ei hänestä nyt tuntuisi näin kamalalta. Ikävä kaiversi sisuskaluja, mutta oli myös helpottavaa tiedostaa se, ettei kipu ollut lainkaan niin elintoimintoja lamaannuttavaa, mitä se oli ollut Thomaksesta eroamisen jälkeen.

Sarahin kyyneleiden sumentama katse eksyi olohuoneen alkoholihyllylle. Se oli vaatinut säännöllistä täyttöä viime aikoina ja nainen oli kerran jos toisenkin miettinyt olikohan siitä muodostumassa oikeasti ongelma. Pitäisikö hänen alkaa tutustumaan AA-kerhojen tarjontaan? Ne varmasti rakastaisivat häntä, erityisesti kun hän kertoisi työskentelevänsä baarissa.

Puhelin kilahti, Sarah avasi veljensä lähettämän viestin.
Mihin aikaan ootte menossa abuelalle?

Sarah irvisti. Hän ei ollut varsinaisesti ollut kertonut perheelleen uudistuneesta parisuhdestatuksestaan. Ajatus perheillallisesta kaikkien kuulusteltavana ei houkuttanut.
En oo joulua kotona, sori, Sarah valehteli ja heitti puhelimensa jonnekin sohvatyynyjen väliin. Nyt pitäisi vain toivoa, ettei Jonathan olisi menossa tallille samaan aikaan, kuin hän. Ehkä sammuttaja varmuuden vuoksi vielä valot asunnosta.


Auburnissa oli hiljaista, suurin osa ihmisistä oli joulun vietossa kodeissaan tai sukulaisillaan. Pihavalot ja joulutunnelmaa nostattavat koristevalot olivat ainoa valonlähde pihalla, parkkipaikalla oli vain Sarahin ja jouluaatoksi joutuneen lomittajan autot. Latina askelsi melkein hiipien tammatalliin, joka tuoksui kotoisasti hevosilta ja heiniltä. Sarah pujahti Effin karsinaan ja upotti kasvonsa sen valko-mustan harjan sekaan.

”Mitä sä teet?”

Sarah pelästyi melkein puoli kuoliaaksi ja niin teki Effikin. Tamma syöksyi karsinan takaseinälle ja puhisi siellä.
”Mitä helvettiä sä säikyttelet hevosia täällä?” Sarah sähähti vielä enemmän säikähtäneen näköiseltä lomittajalta.
”Mä vain…” tyttö raukka koitti puolustautua, mutta aivan turhaan.
”Painu takaisin töihin ennen kun soitan Sokille”, Sarah jatkoi saaden vaaleaverikön säntäämään karsinalta ulko-ovia kohti.
”Äläkä juokse tallissa!” latina huudahti lomittajan perään vihaisesti.

Hiljaisuuden laskeuduttua talliin Sarah yritti lähestyä Effiä saadakseen uudelleen kiinni melkein saavutetusta rentoudesta, mutta virittynyt hevonen ei päästänyt häntä lähelleen.
”Helvetti”, Sarah huokaisi ja poistui karsinasta. Hänellä ei ollut sillä hetkellä kärsivällisyyttä rauhoittaa tammaa takaisin levolliseen mielentilaan.

Sarah istui autoonsa, tietämättä itsekään mihin ajaisi sen seuraavaksi. Hän ei halunnut kotiin, missä seinät kaatuivat päälle. Hän ei halunnut abuelan lukse, jossa kysymyksistä ei tulisi loppua. Hän ei voinut mennä ystäviensä luokse, sillä jokainen oli viettämässä joulua perheidensä luona. Baarit eivät olleet tänään auki, jopa Kallan räkälänä tunnettu Kippis oli pyhän vuoksi suljettu.

Mitä teki ihminen, joka ei halunnut olla kenenkään seurassa, mutta ei myöskään yksin?

Sarahilla ei ollut hajuakaan.


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1066

Jemiina R., Jusu R., Anton S. and Katherine J. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ReyesinHalloween - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sarah R. 31.12.21 19:48

31.12.2021-1.1.2022

Jos joku olisi ajanut Sarahin pään yli hevosrekalla, se luultavasti olisi sattunut vähemmän kuin olo sillä hetkellä. Nainen ynähti epämiellyttävän olon myötä ja yritti varovasti avata silmiään. Makuuhuoneessa oli hämärää, vaikka ulkona luultavasti oltiin jo pitkällä uuden vuoden ja uuden päivän puolella. Eilinen lumisade tuskin oli loppunut vieläkään ja siksi makuuhuoneen ikkunaverhojen välistä ei ainakaan siivilöitynyt mikään romanttinen auringonsäde.

Silmäluomet antoivat vihdoin periksi, samaan aikaan myös kehon tuntoaistit alkoivat palautua vähitellen uomiinsa. Sarah tajusi raskaan tunteen rintakehässään johtuvan henkisen ja fyysisen huonon olon lisäksi siitä, että hän ei nukkunut sängyssään yksin.

Eikä oikeastaan nukkunut edes omassa sängyssään.

Sarah ei uskaltanut liikuttaa päätään kahdestakin syystä. Ensinnäkin, sen kaltainen liike olisi varmasti siinä vaiheessa heräämisprosessia saanut oksennuksen nousemaan suuhun ja päänsäryn pahenemaan vielä kiduttavammaksi. Toiseksi siksi, ettei halunnut herättää ihmistä joka hengitti edelleen varsin rauhalliseen tahtiin toisella puolella sänkyä.
Muistoissa päällimmäisenä oli se keski-ikäistyvä mies, jonka profiili huusi jopa humalaisten ajatusten läpi juomien terästäjäksi ja hetken aikaa Sarah mietti oliko hänet huumattu yöllä.

Varovasti, niin hiljaa että siinä kului varmasti minuutteja, nainen vaihtoi asentoaan ja melkeinpä liukui sängystä alas oman peittonsa kera. Toinen paksuista peitoista peitti suurimman osan näystä, mutta tyynyn päällä nukkuvasta päästä ei voinut erehtyä. Sarah ei saanut hetkeen edes henkeä prosessoidessaan sänkykaveriaan ja tuntui oikeasti siltä, kuin se hevosrekka olisi juuri ajanut häntä päin. Ei vittu, Sarah kirosi mielessään ja peitti kasvonsa käsiinsä.
Miten helvetin tyhmä ihminen saattoi ollakaan?



Thomas oli asettanut itselleen yhden tavoitteen; ettei hän viettäisi vuodenvaihdetta yksin. Se, millainen aktiviteetti sillä hetkellä olisi kyseessä, ei ollut niin merkitsevää. Kunhan mies vain saisi ajatuksiaan pois Sarahista, Mikaelista ja kihlajaisjuhlasta.

Piinaavat flashbackit unissa olivat ajaneet miehen hulluuden partaalle ja viettämään enemmän aikaa töissä, baareissa sekä puhelimen deittisovelluksissa, kuin unessa. Muutaman tunnin yöunet eivät pitkälle kantaisi ja tätä menoa nuori mies menettäisi järkensä lopullisesti.

Murronmaan vilkkaimman yökerhon taso oli laskenut viime käynnistä huomattavasti. Vessat olivat täynnä tyhjiä laseja, sirpaleita sekä seinillä erinäisiä eritteitä. Jos tahmaiselta tanssilattialta ei löytyisi ketään kiinnostavaa, Thomas vaihtaisi lokaatiotaan. Ehkä naapurikunnassa arvostettiin enemmän yleistä puhtautta sekä hygieniaa.

Viimeinen vilkaisu suttuiseen peiliin, hiukset pois silmiltä ja valkoinen kauluspaita ojennukseen. Thomas virnisti itsevarmana ja päätti lisätä yhden asian illan agendaan; mies ei haluaisi tietää tulevan petikumppaninsa nimeä. Tunneside ja tuttavuus olivat tänä iltana kirosanoja.

Saman baarin tiskillä oli käynnissä tilanne, joka olisi saanut kokemattoman bilettäjän ahdistumaan. Viinanhuuruinen illanvietto kaveriporukassa oli vaihtunut yhden turhan innokkaan miehen iskuyritysten välttelyyn - Sarah oli varma, että kyseisen epäherrasmiehen taskusta löytyisi kyllä jotain terästysaineita illan sujuvoittamiseksi.

"Hei kiitos ja hyvää illanjatkoa, toivottavasti ei törmätä enää", Sarah totesi lopulta ja kiirehti drinkkilaseineen mahdollisimman ripeästi pois. Se oli kai kohtalon ivaa, että tielle sattui eräs tuttavallinen kauluspaitaan pukeutunut nuori mies samaan aikaan, kun lähentelijämies huuteli hänen peräänsä.
"Öh", Sarah älähti tuijottaen tuttuihin silmiin, toivoen ettei olisi ehtinyt nauttimaan ihan niin monta drinkkiä illan aikana.
"Hei älä nyt mee, mä en ehtinyt edes kysyä sun nimeä", keski-ikää lähentelevä mieshenkilö sammalsi Sarahin takana.

Sarahin kasvot britin edessä olivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nainen oli viimeinen, johon Thomas oli uskonut törmäävänsä. Mies vilkaisi Sarahin perässä marssivaa herraa. Vaikka Thomas tiesi naisen kykenevän pelastamaan itsensä pulasta, nuoren teki mieli astua kaksikon väliin ja olla se "urhea ritari valkoisessa haarniskassa". Se kuitenkin oli enemmän Jonathanin heiniä. Thomas katsahti uudestaan Sarahiin kysyvä ilme kasvoillaan.
"Me molemmat tiedetään, ettet tarvitse apua, enkä sitä toisaalta edes tarjoaisi", Thomas sanoi viileästi ja työnsi kätensä tummien farkkujen taskuihin.

Vanhojen, jo käsiteltyjen ja lähes kuopattujen tunteiden pintaan nousemista mies ei kohdalleen toivonut. Ei nyt, eikä enää ikinä. Hän oli oppinut läksynsä, eikä avaisi sydäntään enää kenellekään niin paljoa, kuin edessään seisovalle latinalle.
Sarah hymähti, kieltämättä hänen mielessään oli hetkellisesti käynyt heittäytyä tilanteen uhriksi, mutta Thomas oli oikeassa.
"En mä pyytänytkään", nainen vastasi ja hymyili toiselle yllättävän rennosti, humalan ehdottomasti siivittäen sitä rentoutta.
"Haluutko sä juotavaa, voin tarjota?" nainen jatkoi kuitenkin tiedostaen, että stalkkerityyppi pysyi nyt pienen välimatkan päässä. "Vai odotetaanko sua jossain?" Sarah vilkaisi britin taakse tutkiakseen saiko sillä hetkellä osakseen kiukkuisia katseita jostakin pöydistä tai tanssilattialta.
"Kyllähän sä tiedät, etten ota neideiltä juomia vastaan", Thomas kieltäytyi tarjouksesta. Virne kuitenkin vetäisi toisen suupielen kohti baarin kattoa ja Thomas laski oikean kätensä Sarahin alaselälle, ohjaten tämän baaritiskin suuntaan. Ohittaessa Sarahin aikaisemman kosijan, Thomas korotti ääntään tarpeettomasti.
"Let me buy you a drink."

Keskustelu oli alkoholista huolimatta hieman takkuilevaa ja kiusallista. Thomas oli vältellyt mainitsemasta Mikkeä, sillä mies ei jaksaisi nyt kuunnella sitä, kuinka onnellisia he kaksi olivat ja miten Sarahia harmitti, ettei hänen rakkautensa ollut paikalla. Tai ainakaan Mikke ei ollut ängennyt kaksikon väliin. Thomas kuitenkin huomasi olevansa turhan lähellä Sarahia, mutta puolusteli paikkaansa sillä, ettei veisi liikaa tilaa muilta asiakkailta. Mies vilkaisi rannekelloaan; 23.13. Vuorokautta ei ollut kovinkaan kauaa jäljellä. Thomaksen illan suunnitelma oli menossa kohti Helvettiä, jos aikoi jäädä Sarah Reyesin seuraan.

Humaltuessaan vielä lisää Sarah huomasi kalloaan jyskyttävän sisäisen äänensä hiipuvan hiljaksiin pois. Nainen osasi nauttia Thomaksen läsnäolosta pitkästä aikaa eikä tuntunut muistavan lainkaan kuinka oli todistanut siskonsa lähentelevän eksäänsä Jonathanin ja Patrickin kihlajaisjuhlissa. Tequila ja muut kirjavat shottilasit pitivät ne ajatukset kaukana.
“Onko sulla menoa?” Sarah kysyi naurahtaen huomattuaan toisen kellon katselun ja tönäisi Thomasta kiusoittelevasti käsivarteen. Ehkä he sittenkin kiusallisuuden jälkeen voisivat jollain tasolla ainakin pysyä kavereina? Nainen nieli vakuuttavasti häivähdykset mustasukkaisuudestaan kuvitellessaan jonkun pienen blondin odottelevan Raynottia illan päätteeksi kotiinsa. Vaikka heistä tulisikin kavereita, niin Sarahin pitäisi opetella olemaan reagoimatta sellaisiin tuntemuksiin.
Hän ei todellakaan kaivannut sillä hetkellä yhtään lisää draamaa elämäänsä miesten muodossa.

Thomas hymähti. Olihan miehellä tarkoitus jo olla menossa, mutta vanhan tuttavan väliintulo oli keskeyttänyt suunnitelmat. Mies siirsi katseensa lasistaan naiseen.
"Ei oikeastaan", tämä vastasi ja toinen suupieli nousi hieman. Tummat silmät katsoivat takaisin Thomakseen ja tunne siitä, kuinka Sarah oli joskus nähnyt niin paljon pintaa syvemmälle palasivat mieleen kuin luonnostaan. Lämmin virtaus miehen ihon alla ylsi päästä varpaisiin ja Thomaksen oli käännettävä katseensa pois, ennen kuin lämpö ottaisi miehestä täyden vallan.
"Eikö Mikaelia kiinnostanut sun seuras näin tärkeänä päivänä?" Lasi kohottautui britin huulille tyhjentäen lasin sisällön. Pieni ele kädellä tiskin takana työskentelevälle miehelle riitti ja pian lasissa oli uusi annos viskiä. Tilanne oli lähes elokuvamainen. Kaksi nuorta, entiset rakastavaiset, hennot, mutta katkerat tunteet sekä toiseen ulottuvuuteen kadonnut taustamelu.

Sarah heilautti hiuksensa pois kasvojensa edestä ja nielaisi, katse tiskin takana olevissa viinapulloissa. Vasta vaihtuneen parisuhdestatuksen ääneen sanominen tuntui edelleen oudolta, nainen tiesi että se myös antaisi Thomakselle täysin uudenlaisen ajatusmaailman. Latina siirsi katseensa lasinsa pohjalle ja kertoi sitten totuuden.
“Se muutti Belgiaan, eli en usko” Sarah totesi ja kumosi loput myrkynvihreästä cocktailista nieluunsa, laskien sitten meripihkaiset silmänsä takaisin Thomakseen nähdäkseen miehen reaktion uutiseen.
Miehen kulmat nousivat vain muutamaksi sekunniksi. Belgiaan? Thomaksella itsellään ei ollut kokemusta kaukosuhteesta, mutta oli kuullut sen olevan vähintäänkin haasteellinen tilanne.
"Ymmärtäisin vaikkapa Kalla-Helsinki välin, mutta eikös Belgia oo vähän turhan kaukana, että pystyis mitään järkevää parisuhdetta pitää yllä?" Thomas tutki naisen kasvoja etsien edes pientä vihjettä siitä, mitä Sarah ajatteli tai tunsi juuri sillä hetkellä. Mutta kuten ennenkin, latinan kehonkieli ei paljasti yhtä paljon kuin kaksikon tavatessa ensimmäistä kertaa. Nainen oli arvoitus ja yhä uudestaan se kiehtoi Thomasia.
Sarah naurahti, kuivahkosti, mutta kuitenkin. Sormet kiersivät tyhjän lasin reunalla ja olkapäät kohosivat aavistuksen alleviivatakseen tilannetta toiselle.
“Eihän siinä pystykään. Anssi ja sen kaverit päätti tuoda mut tänne ettei mun tarvinnut kuulemma viettää uutta vuotta yksin, mutta sitten ne lähti johonkin Turun suunnalle jatkoille ja jätti mut tänne sitten kuitenkin yksin. Mutta eipä se haittaa, täältä saa alkoholia ja tutustuu mukaviin uusiin ihmisiin”, Sarah totesi virnistäen ja vilkaisi joko aiempi herrasmies oli hävinnyt baaritiskiltä. Nähtävästi mies oli löytänyt itselleen uuden mahdollisen uhrin ja jututti jotain punapäätä sillä hetkellä. Anton oli myös yrittänyt kosiskella häntä Jusun luo bileisiin, mutta muiden tallikavereiden näkeminen ei juuri nyt ollut tuntunut kovin mukavalta.
"Eikös uuteen tuttavuuteen tutustuminen oo vähän hankalaa jos yrittää päästä tältä karkuun?" mies virnisti ja nojautui muutaman sentin lähemmäs Sarahia. Ja mikä helvetti naisen so called kavereita vaivasi? Jättää nyt nuori nainen yksin yökerhoon? Thomas huomasi naisen vilkaisevan uudemman kerran tyhjää lasia kädessään. Britti tilasi naiselle uuden ja vaati saada maksaa toisen kierroksen.
"Äläkä luule, että yrittäisin juottaa sua humalaan. Ei kuulu omiin tapoihin", vaikka kyllähän Sarahin pitäisi se uskoa.
Nainen naurahti ja yritti tunkea kehossaan heräilevät tuntemukset johonkin honoluluun tuntiessaan Thomaksen tulevan lähemmäksi.
"Ainakaan sä et yritä livauttaa sinne mitään ylimääräistä", Sarah huomautti kulmaansa kohottaen ja virnisti.
"I would never."
"I know", nainen kohotti uutta drinkkilasia heidän välissään ja kilautti sitä kevyesti Thomaksen lasia vasten.
"Paskalle uudelle vuodelle?"
"And may there be many more to come!"

Thomas kuuli selkänsä takaa miehen äänen huutavan musiikin yli, ettei keskiyöhön ollut kuin viisi minuuttia. Britin suunnittelema ilta oli mennyt täysin päinvastaisesti, mutta sekunnin asiaa mietittyään, Thomas tuli siihen tulokseen, että mieluummin istui tiskillä ystävän seurassa. Varsinkin tämän ollessa Sarah.
"Vien sulta näköjään mahdollisuuden uuden vuoden suudelmaan."
Sarah nauroi ääneen. Se tuntui hyvältä ottaen huomioon miten syvissä vesissä hän oli uinut viime aikoina.
"Älä nyt, kyllä me vielä jotkut tarpeeksi epätoivoiset tyypit löydetään", Sarah huomautti ja kääntyi sivuttain baaritiskillä niin, että näki tanssilattialle paremmin.

Vaaleanruskeat silmät kiersivät väkijoukossa, Sarah hymähti huvittuneena tajutessaan miten salakavalasti humala oli syventynyt baaritiskillä istuessa.
"Tuolla näyttäisi ainakin olevan yksinäinen naikkonen, aika sopivan näköinen uhri sulle", latina kertoi virnistellen ja osoitti tanssilattian reunalla tanssivaa brunettea. Thomas seurasi Sarahin katsetta ja irvisti lähes huomaamattomasti.
"Toihan on varmaan puol päätä mua pidempi. Yritäksä nolaa mut, Reyes?" mies vastasi ja käänsi katseensa naiseen vierellään, kuitenkin kääntäen huomionsa takaisin muihin ihmisiin, ennen kuin näyttäisi liian epätoivoiselta Sarahin suhteen.
"Tuolla olis sulle", mies jatkoi ja nyökkäsi nuoren miehen suuntaan. Nahkahousut ja tumma tiukka paita yllään, vieras blondi keikutti lanteitaan kaiuttimista soivan musiikin tahtiin. Sarah tuuppasi Thomasta nauraen.
"Hei, kyllä mäkin sulle jonkun pubiruusun ehdin etsiä", latina uhkaili ja kurotteli nähdäkseen väkijoukon ylitse takarivin penkeille. "Tuolla, ihan täydellinen", Sarah totesi, mutta ennen kun sormi ehti osoittamaan oikeaan suuntaan, baarissa alkoi lähtölaskenta.

"Kymmenen."
"Yhdeksän."
Sarah kääntyi pahoittelevan näköisenä Thomasta kohti.
"Kahdeksan."
"Seitsemän."
"Sä ehdit vielä juoksemaan sen bruneten luokse jos tahdot", Sarah joutui nojautumaan ihan Thomaksen korvanjuureen saadakseen äänensä kuuluviin.
"Kuusi."
"Meh, eikös mulla oo tässä jo yks brunette?" Thomas virnisti Pepsodent-hymyään ja antoi katseensa tutkia Sarahin silmiä.
"Viisi."
"Neljä."
"Why aren't you running?" Thomas kysyi huomattavasti hiljaisemmalla äänellä, toivoen Sarahin kuitenkin kuulevan miehen sanat.
"Kolme."
"Kaksi."
"I'm too drunk to run", Sarah vastasi toinen suupieli nykien.
"Yksi."

Se tuntui kamalan luonnolliselta, kuin joku olisi sovittanut yhteen kahtia haljenneen kiven palasia. Sarahin sormet tiesivät tasan tarkkaan miltä Thomaksen leukaperät tuntuivat suudelman pitkittyessä vuodenvaihdetta juhlistavien ihmisten keskellä.
Thomas ei kuullut iloitsevia ihmisiä heidän ympärillään, saatika tuntenut jonkun käsivarren osuvan miehen selkään. Thomas tunsi Sarahin edessään ja naisen lämpimän ihon vaatteiden alta. Mies tiesi tämän tien olevan mahdollisesti petollinen, varsinkin jos hän ei pian ottaisi etäisyyttä latinaan.

Thomas keräsi kaiken tahdonvoimansa ja irroitti huulensa Sarahin huulista. Mies avasi silmänsä ja näki hämärässä naisen silmät kirkkaina ja kimmeltävinä. Seuraavia sanoja hän ei ehtinyt miettiä kahdesti.
"Leave with me." Please.



Sarah katsoi ympärilleen hämärässä huoneessa ja yritti paikallistaa vaatteensa. Yksitellen nainen löysi nyt aivan täysin riittämättömältä tuntuvat vaatekappaleet ja hiippaili edelleen peittoon kääriytyneenä pukemaan ne päälleen makuuhuoneen ulkopuolelle. Thomas vaihtoi kylkeä, joka sai latinan pysähtymään sydän kurkussaan pamppaillen, mutta jatkoi sitten untaan. Nainen puki vaatteet päälleen, yritti edes hieman siistiä kasvojaan ja hiuksiaan uskaltamatta edes ajatella vessaan menemistä ja selvisi eteiseen asti. Untuvatakki kahisi ihan liian kovaa Sarahin kietoutuessa sen lämpöön, mutta sen jälkeen pakomatka tyssäsi kuin seinään.

Eteinen näytti suhteellisen siistiltä, vain Thomaksen eilen käyttämät kengät lojuivat sotkuisina keskellä lattiaa. Muut miehen kengistä olivat säntillisessä rivissä telineessä, mutta yksikään niistä ei kuulunut Sarahille. Epäusko ja paniikki heräilivät naisen sisällä tämän yrittäessä etsiä kenkiään eteisen lähistöltä. Oliko hän lähtenyt eilen baarista kengät jalassa vai oliko Thomas kantanut hänet reppuselässä sisälle samalla tavalla, kuin Robert silloin joskus?

Pakosuunnitelma oli auttamattomasti loppu, sillä vaikka kesällä hän olisi voinut ehkä sipsutella kotiin paljasjaloin, näin keskitalvella se ei käynyt. Thomaksen kenkien lainaaminen ei myöskään tullut kuuloonkaan, sillä miehen jalan koko oli joku viisi numeroa isompi kuin latinan.

Tappionsa myöntäen, itkupotkuraivareita nieleskellen Sarah käveli takaisin makuuhuoneeseen, jossa hänen entinen poikaystävänsä ja myöntämättömästi elämänsä rakkaus nukkui edelleen typerän tietämättömänä koko tilanteesta. Sarah tuijotti näkyä hetken aikaa, kunnes sisuuntui tarpeeksi ja nosti lattialta yhden koristetyynyistä.
Tähtäys oli täydellinen, se onnistui jopa usean metrin päästä sängystä ja tyyny lävähti Thomaksen yläruumiiseen ja sitä kautta vielä päähän, josta se heilahti lattialle vaimeasti tömähtäen.
"The hell…?" Thomas mutisi unen rajamailla ja nosti kätensä kasvojensa eteen suojaksi toiselta potentiaaliselta hyökkäykseltä. Toistakymmentä sekuntia kerättyään itseään mies avasi varoen silmänsä ja sängynpäädyn vieressä seisoi kotimatkaa varten valmis nainen.
"Niin että wham bam thank you ma'am?" mies kysyi ja virnisti väsyneen näköisenä. Krapula oli hiuksenhieno, lähes olematon. Kiitos hyvän aterian ennen illan juominkeja. Thomas nousi käsivarsiensa varaan ja katsoi yövierastaan. "Paitsi siinä tilanteessa et herättäis mua… Vai halusitko musta vielä jotain?" Pilke miehen silmäkulmassa oli varmasti naiselle tuttu ja siitä syystä Sarah pyöräytti silmiään niin että silmissä meinasi pimentyä.

"Mä en löydä mun kenkiä", nainen kertoi ja risti kätensä rintakehänsä päälle untuvatakin kahistessa edelleenkin ihan liian kovaäänisesti hänen päällään. Thomaksen olemus sai henkisen huonon olon vain lisääntymään, sillä Sarah huomasi katseensa karkaavan peiton alta paljastuneeseen paljaaseen yläruumiiseen tahtomattaankin.
"Melko tarpeellinen osa asua, että pääsen kotiin", latina lisäsi ja käänsi katseensa Thomaksesta yöpöydän kautta vaatekaapeille jotta sai vaeltavat silmänsä kuriin. Miehen aiemmat sanat olisivat nostaneet pienen virneen huulille jos krapulapäänsärky ei olisi jyskyttänyt niin armottomasti otsalohkossa. Ja jos Sarahia ei olisi hävettänyt niin helvetisti.

Mies työnsi paksun täkin sivuun ja nousi ylös sängyltä, veti lattialla lepäävät bokserit jalkaansa ja nosti katseensa huokaisten Sarahiin.
"Noh, etitään. Kerta neidillä on niin kova kiire", Thomas sanoi peittäen pettymyksensä hymyn taakse. Edellisilta oli ollut kaikkea muuta kuin odotettavissa, eikä Thomasta kaduttanut tippaakaan.
Britti poistui Sarahin perässä makuuhuoneesta yhdistetyn olohuoneen ja keittiön puolelle. Muutamia minuutteja pyörittyään ympäri asuntoa, toinen naisen jalkineista pilkisti sohvan alta. Mies kumartui poimimaan sen ja näki toisenkin kengän lähes seinän vieressä, syvällä sohvan alla.
"Vielä jotain muuta hukassa?"

Itsetunto, sana tuli ensimmäisenä mieleen, mutta Sarah vain pudisti päätään ja puristi löytyneitä korkokenkiään käsissään. Jos tunnelma oli kenkiä etsiessä ollut vaivaannuttava, niin nyt kun yhteinen tavoite oli saavutettu, tunnelma painostui entisestään. Sarah tunsi kylmän käden kietoutuvan kaulansa ympärille eikä yhtäkkiä osannut enää katsoa Thomasta silmiin. Päätä särki edelleen niin kovin, että aivot tuntuivat räjähtävän hetkenä minä hyvänsä. Sarah halusi pyytää anteeksi, seuraavassa hetkessä ajatteli kiitoksen sopivan paremmin tilanteeseen ja hetken päästä ajatteli voivansa vain juosta ulos asunnosta sanomatta sanaakaan. Hän halusi tietää katuiko Thomas viime yötä, halusi todeta että se oli virhe. Halusi sanoa, että ei halunnut lähteä enää koskaan pois. Halusi kivun loppuvan.
Ei halunnut enää ikinä särkeä yhden yhtäkään sydäntä.

"Mä en…" Sarah aloitti ja sulki suunsa tietämättä yhtään miten lause jatkuisi siitä. Katse pysyi edelleen olohuoneen karvalankamatossa liikkumattomana.
Thomas oli seurannut hiljaa vierestä toisen kamppailua. Sarahin ilme tai eleet eivät kertoneet muuta, kuin toisen olevan enemmän ja vähemmän puun ja kuoren välissä. Syytä sille Thomas saattoi vain arvata. Oliko Sarah kuitenkin pahoillaan viime yöstä? Vai jotain ihan muuta?
"I know. One time only ja silleen. Hetken hairahdus." Taidokkaasti muka rehellisyydeksi ja totuudeksi peitelty lause sai britin rinnassa aikaan kirkkaan piston kipua. Ei Thomas haluaisi Sarahin lähtevän. Varsinkaan nyt, kun muistot Englannissa vietetystä vuodenvaihteesta nousivat pintaan. Mies katsoi Sarahia tumput suorana ja odotti, tyrmäisikö Sarah Thomaksen kommentin heti vai vasta myöhemmin.

Sarah nieleskeli sanojaan, ilmaa ja tennispallon kokoista palaa kurkustaan. Kyyneleet polttelivat karvaina naisen silmäkulmissa, kun tämä valjasti kaiken tahdonvoimansa pitääkseen niitä nousemasta silmiinsä. Sarah tunsi olonsa hirvittävän uupuneeksi eikä yhtäkkiä olisi millään jaksanut edes seistä jaloillaan.
"Mä en voi tällä hetkellä kovin hyvin", sanat valuivat ulos kuin vesi liian täynnä olleen astian reunoilta. Sarahin ääni kuulosti melkein ontolta. "Mä en halua että sä vihaat mua."
Sanat lätkähtivät Thomaksen kasvoille kuin märkä lahna kuumana kesäpäivänä. "Vihaa? Mistä sä sellasen kuvan oot saanu?"

Thomas huomasi toisen välttelevän katsekontaktia ja varoen otti muutaman askeleen eteenpäin. Mies nosti toisen kätensä Sarahin olalle ja puristi kevyesti.
"I could never." Varovainen hymy nousi britin huulille ja Thomas tiesi liikkuvansa vaarallisilla vesillä. Mies tiesi olevansa vähintäänkin k*sessa, jos nainen puhuisi yhtään enempää tunteistaan tai niiden olemattomuudesta.
Sarah ei tiennyt miten selittäisi sanoin sen valtavan solmukasan sisuskaluissaan, kun ei itsekään ollut edelleenkään selvittänyt ensimmäistäkään niistä solmuista auki. Meripihkaiset silmät nousivat melkein pelästyneen näköisinä kohtaamaan Thomaksen huolestuneen katseen miehen kosketuksen seurauksena. Sarah tunsi olonsa yhä enemmän vain yksinkertaisesti väsyneeksi.

"Koska mä särjin sun sydämen. Koska mä revin ne haavat auki joka kerta, kun mun itsehillintä pettää sun seurassa. Koska sun pitäisi vihata mua kaiken sen jälkeen mitä mä olen tehnyt sulle", Sarah kertoi uskaltamatta liikkua senttiäkään ettei olisi romahtanut fyysisesti ja henkisesti. Hän ei muistanut koska olisi viimeksi puhunut kenenkään kanssa niin rehellisesti, vaikka pelkäsi jokaista sanaa mitä suustaan päästi. Ne viilsivät matkallaan niin kovin, että hengittäminen muuttui jälleen vaikeammaksi.
"Ja aika parantaa tai jotain, funny how that works", Thomas sanoi pehmeästi ja silitti peukalollaan toisen olkaa. Vaikka välissä oli paksu untuvatakki, mies tunsi toisen iholta lähtevän lämmön sen läpi. Thomas myös kuuli kivun, hämmentyneisyyden sekä jonkin asteen pelon Sarahin äänessä. Ehkä kaksikolla kuitenkin oli selvittämättömiä asioita välillään.

Thomas päästi naisen olasta irti, otti askeleen taaksepäin ja henkäisi syvään hymyillen.
"Let's start over. Hi, I'm Thomas", mies sanoi ojentaen oikean kätensä Sarahille. Britti toivoi edessään seisovan naisen saavan tilanteesta edes jotain huumoria irti. Toinen lähes alasti ja toinen täysissä ulkovaatteissa.
Sarah empi hetken, mutta nosti sitten kätensä ja kietoi sormensa toisen käden ympärille. Eleen virallisuudesta huolimatta nainen huomasi kuinka ihokosketus toiseen sai edelleen sormenpäät sähköisiksi ja rintakehässä lepattelemaan.
"Hi Thomas, I'm Sarah. Do you have some ibuprofen, I have a terrible headache?" Sarah sanoi varovasti, tuskin havaittavissa oleva hymynkare suupielessään. Tunnekuohunta ei ollut vieläkään täysin laskeutunut, mutta Thomaksen rentous oli väkisinkin tarttuvaa laatua.
"Sure."

Thomas antoi Sarahille muutaman tabletin ja vesilasin. Naisen jäädessä olohuoneeseen sohvan käsinojalle istumaan ja juomaan, mies perääntyi makuuhuoneeseen pukemaan edes vähän enemmän vaatetta päälle. Tänään ei olisi kiire mihinkään, joten rennot colleget ja huppari saisi riittää. Thomas vilkaisi itseään peilistä ja haroi nopeasti hiuksiaan, ennen kuin palasi Sarahin luo.
"Jos haluut, voidaan syödä aamiainen yhessä?" Thomas toivoi Sarahin tarttuvan tilaisuuteen, mutta ymmärsi täysin jos nainen kuitenkin valitsisi kotimatkan yhdessä vietetyn yön jälkeen. Nainen oli avannut toppatakkinsa ja pohti vaihtoehtojaan muutaman sekunnin ajan. Lopulta Sarah antoi kurnivan vatsansa tehdä päätöksen puolestaan.

"Sure."

Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.
#thorah

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 1066

Jusu R., Jesse A. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

ReyesinHalloween - More than meets the eye | Sarah R. - Sivu 5 Empty Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa