Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

No damsel in distress | Ava

Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 22.04.18 18:03

Disobey me, then baby, it's off with your head
Gonna change it and make it a world you won't forget
No damsel in distress, don't need to save me
Once I start breathin' fire, you can't tame me
And you might think I'm weak without a sword
But I'm stronger than I ever was before


Viimeinen muokkaaja, Ava P. pvm 08.09.20 19:37, muokattu 1 kertaa

_________________
My level of sarcasm depends on your level of stupidity.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 17
Viestien lukumäärä : 162

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty Vs: No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 22.04.18 18:38

22.04.2018

Mä olin vähän - tai oikeastaan aika paljonkin - ihmeissäni, että Jannan kenttäkilpailut oli menny niin penkin alle. Se oli lähtenyt perjantaina tokana kouluradalle ja saanut vaan 54,286%, joilla se oli jäänyt luokan viimeiseksi. Olin saanu tehdä ihan pirusti töitä, että olin illalla ennen nukkumaanmenoa saanut sen itsetunnon takas kohilleen, se oli nukahtanut lopulta levottomaan uneen ja mä olin valvonut joku puoli yötä sen vieressä. Mua inhotti, että Sessa oli ollut niin hankala.

Aamulla me herättiin yhtä aikaa ja Jannan äiti tarjoili meille aamupalaa, vaikka ei kummallekaan tuntunut maistuvan mikään.
"Tänään te voitatte ihan varmasti", olin tsempannut Jannaa ja seurannut rataesteiden ylittämistä jännityksellä. Ei ihan voitto, mutta ensimmäinen ei sijoittunut oli oikeasti hyvä paikka ja siitä oli mahikset vielä loppukilpailun voittoonkin.

Maastorata meni mun mielestä ihan suhteellisen hyvin, mutta silti Janna oli viimeisenä taas tulostaulukossa. Mä tuijotin sitäkin yllättyneempänä Isabellan nimeä Jannan yläpuolella, miten silläkin oli mennyt maastossa niin huonosti?

Kokonaiskilpailun tuloksissa Janna oli viimeisenä, enkä mä oikeen tiennyt miten reagoida siihen. Sessa oli ollut ihan omituinen koko viikonlopun, Janna oli kuitenkin ratsastanut koko ikänsä ja oli tosi hyvä, eli Sessan oli pakko olla vaan niin huonolla päällä, että se oli sabotoinut Jannan mahdollisuudet voittaa.
Mun sanoja hillitsi vähän se, etten itse ollut uskaltanut edes osallistua koko kevätkarnevaaliin Sepon kanssa, meillä ei ollut viimeaikoina mennyt kauhean hyvin ja en todellakaan aikonut mennä nolaamaan itseäni Auburnin väen eteen.

"Noh, tästä ei ainakaan oo suunta, kun ylöspäin", lohdutin ystävääni, joka tuntui olevan ihan maassa.
"Me tarvitaan vaan lisää treeniä, Verkun olis pitäny keskittyä suhun enemmän, ku siihen hiton Jusuun. Sä oot sentään sen sisko, etkä mikään tallin seinäruusu."
Mä näin miten pieni päättäväinen välähdys kävi Jannan kasvoilla.
"Ens kerralla me rökitetään ne."

_________________
My level of sarcasm depends on your level of stupidity.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 17
Viestien lukumäärä : 162

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty Vs: No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 17.09.18 21:56

15.09.2018

“Kakkosasteen nilkan lateraalisten nivelsiteiden venyttymä, joudut pitämään nilkkatukea kolmisen viikkoa ja sen jälkeen ainakin vielä pari kuukautta aina urheilun aikana. Keppejä joudut käyttämään viikon tai kaksi, riippuen omasta voinnistasi. Kylmä ja kohoasento ovat tärkeitä tämän tyyppisen vamman hoidossa.”
Mieslääkäri asetti jalkaani mustan nilkkatuen ja ojensi kepit, jotka yksi hoitajista oli tuonut huoneeseen hetkeä aikaisemmin.
“Koska mä saan ratsastaa?” kysyin ja yritin hälventää huolen äänestäni.
“Suosittelen odottamaan kuukauden verran, jotta vamma pääsee kunnolla paranemaan.”

Mulle varattiin aika fysioterapiaan seuraavalle päivälle, jotta ne saisi näytettyä minkälaisilla liikkeillä rupeaisin kuntouttamaan oikeaa nilkkaani. Mua suututti ja ärsytti, mä olin oikeasti ollut valmis palaamaan satulaan parin päivän päästä, mutta että kuukausi!?

“Sen hevosen on lähdettävä”, isän sanat syöpyivät mun ajatusten läpi. En ollut kiinnittänyt huomiota vanhempieni kinasteluun, ne eivät osanneet lainkaan käyttäytyä samaan tilaan päästyään. Nyt kuitenkin tuijotin isää epäuskoisena, oliko se oikeasti juuri sanonut mitä mä kuvittelin sen sanoneen?
“Älä järkytä Avaa, puhutaan tästä myöhemmin”, äiti vastasi väsyneen näköisenä. Ulkona oli kirkas yö taivas ja viileä tuuli yritti päästä takkini alle, kun seisoimme sairaalan sisäänkäynnin ulkopuolella.
“Mitä sä sanoit?” mun ääni oli kylmä.
“Se hevonen on vaarallinen ja epäluotettava, se on heittänyt sut alas selästään useammin, kuin olet kaatunut pyörällä elämäsi aikana ja nyt tämä. Olisit voinut loukata todella pahasti, emme ota sellaista riskiä enää.”
“Sä et koske Seppoon”, mä uhkailin ja äiti asetti itsensä meidän väliin. Ne rupesivat riitelemään ja mä halusin vain pois.

Nilkutin hiljaa varovasti nurkan taakse, josta löysin katetun terassin. Se oli tupakkapaikka ja vaikka mä en ollut tupakoitsija, istuin puiselle penkille ja yritin pitää kyyneleet poissa. Mä en antaisi isän hävittää Seppoa, en ikinä.
Nyyhkäisin hiljaa, nilkka jomotti ja mä olin uupunut.

“Ootsä okei?” vieras ääni kysyi ja sai mut melkein hyppäämään säikähdyksestä. Nostin katseeni ja mun maha tuntui heittävän voltin. Vau.
“Joo”, vastasin enkä edes itse ollut vakuuttunut heikosta äänensävystä.
“Haluutko puhuu siitä? Mä oon Petteri, mut kaikki sanoo Pietuks”, nuorukainen esitteli itsensä ja huomasin nyt vasta tupakan sen sormien välissä.
“En oikeestaan, mutta kiitos, että kysyit. Mä oon Ava”, esittäydyin ja hymyilin vähän. Vaaleat silmät katsoivat mua tutkivana ja istuin hieman paremmassa ryhdissä.

Pietu istui mun viereen ja haroi mustia hiuksiaan rennosti. Se oli hyvässä kunnossa, näin sen farkkujen ja takinkin läpi.
“Miksi sä oot täällä? Sairaalassa siis”, kysyin ja tutkin komeita kasvoja mielissäni.
“Sisko on synnärillä, toinen lapsi tulossa”, Pietu vastasi ja hengitti röökistään pitkät henkoset. Mä ihailin sen rentoutta ja sitten se virnisti niin, että mä tunsin kipristelyä mahanpohjassa.
“Sä taidat olla täällä nilkan vuoksi, eikö, prinsessa?”
Prinsessa?
“M-mh”, vastasin ja siristin silmiäni. Mä en ollut mikään hiton prinsessa.
“Onko sulla kyytiä kotiin? Pietu kysyi yllättäen ja mä en tiedä miksi, mutta pudistin päätäni.
“Mua ei kiinnostaisi mennä kotiin just nyt”, vastasin totuudenmukaisesti. Mä en jaksaisi luetella mun vanhemmille miljoonia syitä, miksi heidän elämästään tulisi helvettiä, jos ne hankkiutuisi Seposta eroon.
“Sä voit tulla mun kämpille, jos haluut. Mä lupaan käyttäytyä”, Pietu ehdotti ja mä hymyilin. Se lähettäisi ainakin porukoille selkeän viestin mitä mieltä olin niiden aikeista.
“Entä sun sisko?” kysyin kuitenkin.
“Ei se kuitenkaan halua mua synnärille, ehdin kyllä vierailulle huomennakin.”

Pietun käsi oli vakaa mun alaselällä, kun se ohjasi mut harmaan lava-auton apukuskin puolelle. Mun sydän tykytti ja sammutin puhelimeni, äiti tai isä eivät olleet vieläkään varmaan huomanneet mun häviämistä.

#matildanhaaste

_________________
My level of sarcasm depends on your level of stupidity.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 17
Viestien lukumäärä : 162

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty Vs: No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 19.11.18 18:45

18.11.2018

What do we conceal?
What do we reveal?
Make that decision every day
What is wrong with me
It's what's wrong with you
There's just so much I wanna say

Suljin silmäni ja annoin musiikin rytmin viedä. Tunsin jonkun kädet lanteillani ja nostin käteni ylös, mulla oli kuuma, mutta niin oli muillakin. Mä tunsin katseen polttavan lävitseni, mutta mä vain virnistin ja tanssin kovemmin.

I like to make-believe with you
Da, da, da, da, do, do, do
That we always speak the truth ...ish
I like how we pretend the same
Da, da, da, da, do, do, do
Play this silly little game

Kädet riuhdottiin pois mun lanteilta ja mun tasapaino horjui kädestä olkapäällä.
"Mitä vittua sä hommaat?"
"Tanssin."
Mä näin sen liekin Pietun silmissä, mutta mä vain hymyilin. Humala oli liian suloinen, että olisin jaksanut välittää.

I let the walls come down
I let the monster out
And it's coming after me (after me)
Do you feel exposed
Where it hurts the most?
Can you wear it on your sleeve?

"Relaa hei, anna naisen tanssia", joku sanoi mun vierestä.
"Turpa kiinni, Krisu", Pietu sihahti ja otti mun käsivarresta kiinni. Se koitti repiä mut pois tanssilattialta, mutta mä en ollut valmis vielä.
"Voi, kolahtiko sen egoon, kun sen muija tanssii muiden kanssa?" mun alahuuli taipui mutruun ja virnistin.
"Ei helvetti, miten paljon sä olet oikeen juonut?"

Put it in the closet
Lock the doors
I'm wondering which one is worse
Is it mine or is it yours
Put it in the closet

Mua pyörrytti, oksetti ja sain hädintuskin pidettyä silmäni auki.
"Mä oksennan", ilmoitin ja auto nytkähti pysähdyksiin. Hoipersin ulos lava-auton ovesta ja annoin ylen.
"Ei helvetti, Ava", Pietu kirosi ja mä yritin vain saada maailmani pysähtymään.
"Sullahan on kouluakin huomenna, miten helvetissä sä sait juotua noin paljon?"
"Älä oo niin tiukkis, kalkkis", hihitin ja levitin käteni leveälle. Mun teki taas mieli tanssia.
"Nyt autoon", Pietu kuitenkin komensi ja työnsi mut väkisin takaisin autoon.
"Ilonpilaaja", murjotin ja käänsin radiota kovemmalle.

Pietun kämppä oli pieni, siellä oli vain pieni alkovi, pieni sänky ja pieni keittiö. Pesuhuonekin oli pieni ja mä ajattelin, että siellä olisi ihan sopiva paikka nukahtaa. Sen lattialämmitys oli kamalan ihanan lämmin.
Taas mä kuulin sadattelua ja kädet kietoutuivat mun ympärilleni.

Tunsin kuinka kädet avasivat vetoketjua kyljeltäni. Yritin työntää niitä kauemmas, mutta ne eivät hievahtaneetkaan.
"Ei", kuulin itseni sanovan, mutta mua väsytti liikaa.
"Älä", nyyhkäisin ja silmäni vihdoin tottelivat mua. Pietu yritti repiä mun mekkoa pois mun päältäni.
"Älä koske muhun!" kivahdin ja huitaisin kädet pois vartaloltani.
"Mä yritän saada sut nukkumaan, mutta nuku sitten vaatteet päällä, ihan sama", Pietu älähti ja heitti peiton mytyksi mun päälleni painellen pienelle parvekkeelleen tupakille.

I've got some things to say
'Cause there's a lot that you don't know
It's written on my face
It's gonna be hard to swallow

Mä kiedoin peiton ympärilleni kuin suojakuoren, johon kukaan ei koskisi ja annoin maailman hämärtyä ympäriltäni.

_________________
My level of sarcasm depends on your level of stupidity.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 17
Viestien lukumäärä : 162

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty Vs: No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 01.01.19 17:18

01.01.2018, New Year and Sweet 16

"Hyvää Uutta Vuotta!" ihmiset huusivat, kun kello löi 12 ja vuosi vaihtui uuteen. Sinihiuksisen tytön vieressä juhli polkkatukkainen nuori, joka virnisti kevyesti.
"Hyvää syntymäpäivää", Janna kuiskasi ja tökkäsi ystäväänsä kylkeen.
"Kiitos", Ava vastasi hymyillen.

Hän oli minuuttia vaille vuotta vanhempi, Ava muisti äitinsä kertoneen, että tämä oli pitkittänyt synnytystä kaikin tavoin saadakseen tyttärensä syntymään uuden vuoden puolella. 1. tammikuuta 2003, kello 0:01 lääkäri oli lausunut tytön syntymäajan. Oli kuulemma parempi olla vuoden ensimmäinen, kuin viimeinen. Sairaala oli juhlistanut vuoden ensimmäistä vauvaa, eli minua, kukkien ja suklaarasian kera.
"Ole hyvä", Janna tokaisi ojentaen pienen paketin, jonka tämä oli selkeästi itse käärinyt. Ava otti paketin vastaan ja avasi sen varovasti. Sisältä paljastui kaunis jouhirannekoru.
"Se on tehty Sepon jouhista. Onneksi sillä riittää niitä, ettei siitä tullut kalju, kun kävin leikkaamassa ne", Janna paljasti saaden ystävänsä virnistämään.
"Kuitenkin halusit sabotoida meidän cup menestystä", Ava naljaili vitsaillen.
"Tää on ihana, kiitos superisti", tyttö lisäsi ja laittoi korun ranteeseensa.

Teinit olivat saaneet olla luvan ulkona puoli yhteen asti, joten kaksikko lähti kävelemään kohti Jannan kotia heti keskiyön jälkeen. He tiesivät, että uv-bileet muutenkin hiipuisivat viimeistään heidän lähdettyä, joten ei ollut myöskään järkeä jäädä, vaikka hauskaa olikin ollut. Kävelymatka kylmästä viimasta huolimatta taittui nauraessa, tällä kaksikolla ei ollut koskaan tylsää hetkeä.


Janna ja Ava selasivat puhelimiaan Jannan huoneessa. Janna makasi mahallaan sängyllään ja Ava istui pienellä vaalealla karvamatolla lattialla. Ava näytti ystävälleen yhden nolon pojan selfietä, jonka tämä oli postannut instagramiin.
"Tietääköhän se, että plastiikkakirurgi on olemassa.." Ava arvuutteli saaden Jannan tyrskähtämään.
"Oota hetki", Janna tokaisi sitten määrätietoisena ja nousi sängyltä häviten ovesta ulos. Ava jäi istumaan ja odottamaan. Hän mietti hetken tykkäisikö hiirulaisen juhlakuvasta, tyttöä harmitti, että Jusu ja Heidi olivat molemmat päässeet Latviaan ja hän ei. Jusukin näytti kerrankin ihan ihmiseltä kuvassa, Ava myönsi ääneti itselleen ja painoi peukalollaan kuvasta kahdesti niin, että sydän ilmestyi sen päälle.

Hetken päästä Janna tuli takaisin, kädessään ilmeisesti tämän isän kätköistä anastettu pullo.
"Mitä se on?" Ava kysyi silmäillen vieraan näköistä lasipulloa etäältä.
"En mä tiedä, se eka pullo, johon tartuin", Janna vastasi kohauttaen olkiaan.
Tytöt maistoivat suulliset ja irvistelivät pitkään, Janna ehkä aavistuksen pidempään.
"Maistuu vähän viskille", Ava arvuutteli.
"Ootko sä juonut muka viskiä?" Janna haastoi epäilevän näköisenä.
"No olen. Joku heepo joskus tarjoi jossain", Ava kertoi ja sai piikikkään katseen ystävältään.
"Mä luulin, että me säästettäisi ekat kännit yhteiseksi", tämä tokaisi loukkaantuneen kuuloisena.
"Sori", Ava irvisti, sillä oli juuri ottanut uuden suullisen vahvaa juomaa.
"Paljon ekoja kertoja vielä kokematta", tyttö varmisteli virnistäen.
"Parempi olla."


"Vitsi näistä tuli kivat", Janna hykerteli pienessä humalassa.
"Näytä, näytä", Ava kikatti ja yritti nähdä olkansa yli. Tytön pää kääntyili kiivaasti, kunnes maailma ympärillä alkoi hoiperrella liialti.
"En mä näe", Ava tokaisi huuli mutrulla.
"Mä otan kuvan sulle. Kato tonne", Janna opasti ja osoitti seinää sormellaan. Meni yllättävän kauan ennen kuin kuva saatiin otettua ja siitä sai jotain selvääkin.
"Oho, ne on kivat. Olispa mulla aina näin kivat tukat", Ava huokaili ja sai Jannan kikattamaan.
"Tukat.."
"Vai oliko niitä vain yksi? Tukka? Miten hiukset on sitten oikein, mutta hius ei? En mä tiedä enää mistään mitään. Mikä päivä tänään on?" Ava tunsi silmiensä lepsuvan kiinni, vaikka hihityttikin.
"Tiistai ehkä", Janna vastasi siristellen silmiään pitkän haukotuksen kera.
"Mä laitan nyt silmät kiinni", tyttö jatkoi ja sulki silmänsä.
"Oota, mä pistän ton iigeehen eka. Ja snäppiin."
Tasainen tuhahtelu alkoi kuulua sängyltä, kun Ava lisäsi kuvan syötteeseen instagramiin.


_________________
My level of sarcasm depends on your level of stupidity.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 17
Viestien lukumäärä : 162

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty Vs: No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 02.02.19 14:03

02.02.2019, salaisuus, josta kukaan ei tiedä

» Play
It’s all around you fall into the motion
Linger in silence to be heard by nobody but us
Lost in the fears from all the years of falling under
Linger in silence to be heard by nobody but us

Mend your heart ninja heart
You know that no one stand a chance baby
Mend your heart ninja heart
You know that no one stand a chance baby

For the time you wait it’s time you waste
And you lie awake don’t you?
It's the time to listen to find your rhythm


sweet16 - No damsel in distress | Ava FY6bEC

_________________
My level of sarcasm depends on your level of stupidity.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 17
Viestien lukumäärä : 162

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty Vs: No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 06.06.20 16:49

03.06.2020 #rossieventers

"Onhan sulla nyt varmasti kaikki mukana?" äiti hössötti mun ympärillä tyhjän Helsinki-Vantaan lentoaseman aulassa. Jos mä olisin siellä vaikka perjantaina, paikka olisi varmasti ihan täynnä ihmisiä, mutta nyt oli keskiviikko ja kello oli niin vähän, että en ollut edes kunnolla herännyt.
"No on ja liikaakin. Sitäpaitsi, mä ostan sieltä sitten jos jotain jäi", mä totesin kyllästyneellä äänellä ja pyöräytin silmiäni, vaikka mahanpohjaan asettunut jännitys tuntuikin kalvavan mun vatsapeitteitä ihan huolella.
"Mulle tulee niin kova ikävä", äiti jatkoi ja se rutisti mua niin, että kahdelle hollantilaiselle letille pujotetut hiukseni jäivät sen käsien väliin ja liike nytkäytti mun päätä pari senttiä taaksepäin. Mä purin kieltäni, etten olisi ärähtänyt äidille ääneen.
"Joo joo, mun pitää nyt mennä. Moikka!"
Pyristelin väkisin irti halauksesta ja nostin käsimatkatavaroihin menevän laukkuni maasta.
"Soita heti, kun pääset perille! Lentokentällä!" äiti huusi mun perään, mutta mä keskityin jo kaivamaan passia ja lentolippua hupparin etutaskusta tärisevin käsin.

Mä en ollut ikinä lentänyt yksin.

Kahden ja puolen tunnin jälkeen lentokone laskeutui tasaisesti Belgiaan. Mä yritin parhaani mukaan olla näyttämättä ihan turistilta seuratessani puhelimiin puhuvia pukumiehiä ja lapsiperheitä, jotka hukkuivat jo nyt matkatavaroihin. Matka portilta ruumassa olleiden matkatavaroiden luovutusaulaan tuntui jatkuvan loputtomasti, onneksi mä olin laittanut jalkaani valkoiset converset, enkä Jannan ehdottamia kiilakorkokenkiä.

Musta tuntui omituiselta kävellä lentokentän tuloaulaan, jossa oli kirjava ryhmä ihmisiä odottamassa lennoilta saapuvia. Joku aasialaisten turistiryhmä pysäytti mun matkanteon hetkeksi, kun niiden oli kaikkien pakko päästä juuri mun edestä yhtenä isona parvena. Ihan kuin ne olisi eksynyt toisistaan, jos niiden väliin olisi jäänyt ihmisen mentävä kolo.

Mä näin vilahduksen punaista, parikymppisen tytön, joka piteli kylttiä päänsä päällä. Sen huulilla viipyi jännittynyt hymy ja sen vieressä seisoi vähän kyllästyneeltä näyttävä mies.
PULKKANEN
Mä olin aika iloinen, ettei mun sukunimessä ollut mitään ä tai ö-kirjaimia, vaikka se olikin niin suomalainen, kuin mahdollista oli. Mä olin kuullut niin monesti miten ulkomaalaiset yrittivät solmia kielensä sen ympärille pjulkhanjen, siltä se yleensä kuulosti.

Mä nostin huulilleni kohteliaan hymyn ennen, kun lähdin niitä kohti, koska mun kasvot olivat rentoinakin ylimielisen näköiset, eikä jännitys tehnyt niistä yhtään sen helpommin lähestyttävät.

Gemmaksi ja Daniksi esittäytynyt parivaljakko lähti johdattamaan mua ylös lentokentältä. Dan käveli pari askelta meidän edellä, se oli ottanut mun matkalaukun. Mun vierellä askeltava Gemma, se punapäinen ja hirveän iloiselta vaikuttava tyttö kyseli uteliaana mitä ihmeellisempiä kysymyksiä. Mä vastailin tietenkin samalla, kun me käveltiin parkkipaikalle ja yritin painaa mieleeni jokaisen tiedonmurusen, mitä Gemma puheensa lomassa kertoi.

"Mistä päin Suomea sä olitkaan kotoisin?" Gemma kysyi ja kääntyi auton etupenkillä puoliksi ympäri nähdäkseen mut takapenkillä.
"Kallasta, se on vähän yli 100 kilsan päässä Helsingistä", mä kerroin samalla, kun ihastelin maisemia auton sivuikkunasta. Mä en ollut ikinä myöskään käynyt Belgiassa.
"Ai niin, siellä oli se Auburn Estate", Gemma muisti.
"Niin", mä vastasin ja mietin miten paljon olin kaunistellut totuutta lähettämässäni hakemuksessa. Mua rupesi jännittämään vähän lisää.

Rossi Eventersin talliympäristö tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin. Mä en muistanut olinko ikinä käynyt niin monta hevosta majoittavassa paikassa ja mietin millä työntekijät ikinä muistaisivat melkein sadan hevosen nimiä ja karsinoita. Pikkuvarsoja juoksenteli emiensä ympärillä yhdellä laitumella, kun Dan pysäytti auton tallin pihalle työntekijöiden parkkipaikalle.

"Sulle on varattu tästä talosta huone, nää kaikki on työntekijöiden asuntoja ja tuo kartano tuolla kauempana kuuluu siis Nathanielille", Gemma kertoi ja mä seurasin katseellani valkoista kartanotaloa kohden heilautettua kättä. Mä olin onneksi varttunut Auburnin keskuudessa, joten sen kaltainen miljöö ei saanut henkeäni salpautumaan niin selvästi, mitä se olisi saanut jos olisi tullut suoraan Purtseilta. Vaikuttunut mä olin silti, vaikka yritin taas olla näyttämättä sitä.

"Emmy on sun kämppis, mutta se on nyt lomalla ja tulee takaisin parin viikon päästä. Mä voin näyttää sulle muutenkin paikkoja, niin tiedät sitten mistä kaikki löytyy. Mun asunto on toi mökki tossa ihan vieressä", Gemma kertoi ja Dan kantoi mun matkalaukun eteiseen asti, häviten sitten lyhyen tervehdyksen kera tallin suuntaan.

Tässä olisi mun koti seuraavat kolme kuukautta. Se ajatus sai jopa mun resting bitch facen kääntymään tyytyväisen odottavaan virneeseen.

_________________
My level of sarcasm depends on your level of stupidity.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 17
Viestien lukumäärä : 162

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty Vs: No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 10.06.20 19:08

09.06.2020 #rossieventers #zen #zenmasqueradeball

Geyzer tuntui äärimmäisen räjähdysherkältä, kun kevensin tamman jännittyneessä ravissa Zenin hulppeassa maneesissa. Mä olin ehtinyt kotiutua Belgiaan viisi päivää, kun mut oli passitettu pakkaamaan viikon edestä tavaroita ja istutettu Nathaniel Rossin viereen hevosautoon. Me lähdettiin Latviaan viikoksi enkä ollut ollut ihan varma olinko juuri vetänyt lyhyimmän korren tallityöntekijöiden joukossa.

Siitä mä olin äärimmäisen iloinen, että en ollut ensimmäistä kertaa Zenissä - muutenhan olisin ollut ihan hukassa jo linnan pihalle saapuessamme. Ehkä olin voittanut vähän pisteitä lähtiessäni taluttamaan Geyzeriä heti tallia kohti jo ennen, kun Nathaniel oli saanut käskyä huuliltaan loppuun asti.

Tuntui kotoisalta ratsastaa mustanvoikolla Vermilion Dressage Saddle Pad satulan alla. Mä sain siitä hirvittävän paljon itsevarmuutta puristaessani mustia nahkaohjia ratsastushanskojeni läpi valmistellessani laukannostoa lyhyellä sivulla. Geyzer korskahti, rynnisti vauhtiin ja mä saatoin ihan pienen hetken verran kuvitella olevani Sepon kanssa maastossa, kun se otti ja lähti. Pienhevosen sijaan allani oli kuuma, herkkä akhaltek, joka oli juuri päässyt viikoksi takaisin synnyinkotiinsa enkä mä voinut vetää sitä pysähdyksiin norsujarrun kanssa. Siinä linnassa seinilläkin oli korvat.
Niimpä mä pidätin, pidätin kärsivällisesti ja yritin pysyä rentona ihan kuten mä olin oppinut kotona Ankan selässä. Ensin se ei tuntunut aiheuttavan vauhdissa mitään, mutta pikkuhiljaa matkustuksesta energiaa kerännyt tamma alkoi hidastaa. Kiitin sitä heti kädelläni ja suoristuin satulassa taas ryhdikkääksi.

Loppukäynneissä mä en vieläkään päästänyt ohjia ihan pitkiksi. Mä olin kolmatta kertaa Geyzerin selässä, ensimmäiset kaksi mä olin lämmitellyt sen valmiiksi Nathanielille Belgiassa, enkä ollut yhtäkään niistä kerroista selvinnyt ilman yllätyksiä. Nyt olin ensimmäistä kertaa ratsastanut tamman yksin, ilman sen omistajan valvovaa silmää enkä aikonut päästää sitä vapaaksi Zenin maneesissa vahingossakaan.

Maneesiin tuli rautias lyhythäntäinen poni omistajansa kanssa juuri, kun mun jalat koskivat hiekkaa. Geyzer nosti päänsä ja hirnui kovaäänisesti, mä tarrasin kiinni sen ohjiin ihan varmuudeksi vähän lujempaa. Tunsin ponin taluttajan, Amelie oli käynyt Auburnissa ja mä olin nähnyt sen muuallakin kotona. Mä en tiennyt tunnistiko se mua, sillä me ei varsinaisesti oltu koskaan juteltu ja mun hiukset eivät olleet olleet punaiset ihan hirvittävän kauaa. Nyökkäsin sille kuitenkin viileän kohteliaan tervehdyksen samalla, kun meidän katseet kohtasivat. Käännyin nostamaan messinkiset jalustimet ylös ja löysättyäni vyötä reiän verran lähdin taluttamaan mustanvoikkoa takaisin tallia kohti pitkät hiukset selkääni vasten heilahdellen.

Mun ainut puolustusmekanismi siinä valtavassa linnassa oli ryhti, jolla kannoin itseni. Keskityin siihen ihan jatkuvasti, sillä mun ennemmin teki mieli luikkia varjosta toiseen eikä sellainen käytös sopinut itsevarmalle maailmanmatkaajalle.
"Liikutitko sen?" Nathanielin terävä ääni sai mut melkein hätkähtämään, mutta sain piilotettua eleen karsinan oven avaukseen.
"Liikutin", vastasin lyhyesti ja mietin koska elämässäni olin ollut niin pitkään niin asiallisen hiljainen.
"Kylmää sen jalat ja varmista, että se on siisti huomiseksi", mies totesi silmäiltyään aarteensa läpi katseensa kanssa, kuin etsien vikoja suoraan asetetusta satulahuovasta ja huolellisesti selvitetyistä häntäjouhista. Olin kuitenkin askeleen edellä, en mä ihan turhaan ollut hoitanut Sokkien hevosia jo pitkään.
"Tietenkin", vastasin ja pidätin huulille nousseen tuhahduksen vain vaivoin.

Nathaniel hävisi johonkin - mulle ei ollut vielä selvinnyt minkä takia se oli halunnut tulla Masquerade juhlien takia paikanpäälle jo maanantaina ja miksi se oli halunnut ottaa Geyzerin ja mut mukaansa. Tai mun paikallaolo keskittyi tietysti tamman hoitamiseen ja varustamiseen, sekä välipäivien liikutteluun, sen verran mäkin tiesin.

Ja vaikka lauantain juhlat oli kuulemma vain täysi-ikäisille, mä epäilin, etteikö sinne pääsisi livahtamaan puolivahingossa yksi 17-vuotiaskin. Olinhan mä alle puolen vuoden päästä 18, eikä kukaan tunnistaisi mua koristeellisen maskin takaa.

Pakkohan mun olisi käydä tutkimassa miten Hiirulainen ja sen tyhmä Rasmus sopeutuisivat aristokraattisten vieraiden joukkoon.

Ehkä mä ihan vahingossa voisin vähän sabotoida niiden juhlahumua, jos oikea tilaisuus koittaisi?

_________________
My level of sarcasm depends on your level of stupidity.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 17
Viestien lukumäärä : 162

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty Vs: No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 10.09.20 15:04

Kesä 2020 #rossieventers #raapaleet

"Ei helvetti", kiroilin laskeuduttuani tummanrautiaan orin selästä alas. Mun kalliiden saappaiden  pohjeosan vaalennut nahka irvisti toisesta saappaasta rumasti, paljastaen mustat KL:n ratsastussukat. Mick nauroi ääneen oman ratsunsa selästä ja mulkaisin sitä pahasti.
"Sä oot kirjaimellisesti ratsastanut sun saappaat puhki, hulvatonta", mies nauroi kahta kamalammin. Mua ei naurattanut, koska muistin vieläkin miten paljon ne oli maksaneet.

"Nathaniel on mulle velkaa uudet saappaat", päätin sillä hetkellä ja Mick nauroi uudelleen, melkein pyllähtäen ruohikolle laskeutuessaan kimonsa selästä.
"Onnea vaan yritykseen", se virnuili ja näytin sille kieltä. Rossin rahoilla mun palkka maksettiin ja ilmeisesti nyt mun pitäisi sijoittaa ne rahat uusiin ratsastussaappaisiin.
Kiva.



Mä en tiedä keskittyikö Rossi enemmän naisten takapuoliin vai omiin hevosiinsa, mutta Power Jumpeissa ei miehen keskittymiskyky ollut selvästi ihan kohdillaan. Tai hevosissahan se vika oli, erityisesti mun hoidokkien kohdalla. Iitun ja Domdomin kohdalla laitoin syyn hoitajan piikkiin, kun Emmy oli väkipakolla änkenyt meidän mukaan toiseksi kisahoitajaksi.
Mun vastuulla olivat Nemo, Geyzer ja Nemesis, joista Nemo oli ehdottomasti parhaiten linjoilla. Se sijottui heti Isabellan jälkeen luokan toiseksi Masters-luokassa ja kvaalasi itsensä sunnuntain finaaliin.

Hyvänä kisahoitajana tietenkin huolehdin, että kiukkuisella pomollani oli aina edessään täysi lasi juotavaa - ainakin siihen asti, että se oli tarpeeksi humalassa. Siitä tuli humalassa melko rento tyyppi.



Kesän kohokohtiin kuului ehdottomasti tapaus Martin. Mä olin törmännyt siihen kenttäkisoissa, ihan kirjaimellisesti. Oli ollut aika pienestä kiinni, ettei me molemmat oltu sateen liukastaman nurmikentän pohjalla ja mä olin huomannut niiden sinisten silmien alla, ettei se olisi haitannut niin kamalasti.

Martinin isä oli joku hevosvaikuttaja Saksassa, mutta ihan aidosti mua kiinnosti enemmän sen saksalaispainoitteinen englanti, kuin mitä sanoja se käytti. Niiden kisojen jälkeen Nathaniel oli pyöritellyt mulle silmiään ja todennut, että teini-ihastukset eivät sopineet sen työntekijöille. Mä olin todennut, että mä en ollut enää mikään teini (enpä) ja että mistä ihastumisista se oikein houruili. Kunhan arvostin ihmiskomeutta bruneten heppapojan muodossa.



"Montako sä tänään ratsastit?" Gemma kysyi, kun rojahdin sen viereen niiden mökin sohvalle. Kuuman suihkun jälkeen mua väsytti ihan hitokseen enemmän.
"En mä tiedä. Sekosin laskuissa kuudennen jälkeen", vastasin ja yritin oikoa näköäni häiriseviä tekoripsiäni paremmin. Emmy oli saanut ebolan tai noron tai jonkun ja se oli majottautunut meidän mökin vessaan eilisestä asti. Mä olin siirtynyt yökylään Gemman ja Charlotten luokse.

"Me meinattiin lähteä keskustaan yksille, tuutteko mukaan?" Mick ilmestyi koputtamatta ulko-ovesta Dan vanavedessään.
"Joo!" Gemma huudahti ja repi mut puoliväkisin ylös sohvalta. En ollut ihan varma tiesikö ne, että olin vielä alaikäinen, mutta ketään se ei tuntunut ainakaan kiinnostavan.



"Martin!" mä henkäisin vähän liian yllättyneenä ja melkein leimahdin punaiseksi. Onneksi vain melkein.
"Ava, hei", poika tervehti virnuillen ja vähän ajattelematta halasin sitä lyhyesti. Oli sekin parempi, kuin hämmentyneen löysä kädenpuristus.
"Mitä sä täällä teet?" kysyin. Mä olin juuri puunannut kolme nuorta hevosta esittelykuntoon, kun niitä oltiin tulossa koeratsastamaan hevosvälittäjän toimesta.

Sitten näin kypärän sen kädessä ja tajusin miksi se oli halannut takaisin vain toisella kädellään.
"Aaaa", mä tajusin ja hymyilin vähän vinosti. Martin näytti ryhdistäytyvän vähän ja katsoi mun ohitseni.
"Se kimo on erityinen", lausahdin hiljaisella äänellä ennen, kun väistin pomoni tieltä. Vein yksi kerrallaan nuoret kentälle Martinin ratsastettavaksi.



Kuka olisi arvannut, että Nathaniel olikin ollut oikeassa?

Ainakin se itse, jos siltä olisi kysynyt.

Mun vatsanpohjaa kipristeli, kun tunnistin tallitöiden vahvistaman selän ihmisjoukon keskeltä. Oli melkein, kuin se olisi aavistellut mun katsovan sitä, tummat hiukset heilahtaen se kääntyi ympäri. Mua ilahdutti vaarallisen paljon sen kasvoille noussut hymy, johon olin näiden viikkojen ajan jo ehtinyt tottua.
"Hei", tervehdin ja pysähdyin sinisten silmien alle elokuvateatterin edessä. Martin kumartui lähemmäksi ja painoi lyhyen suudelman mun huulille ja saatoin vaikka vannoa, että mun sisuskalut heittivät voltin jos toisenkin.
"Hei", poika tervehti takaisin ja virnisti vähäsen.

Onneksi niiden hevoskokeilureissu Belgiassa olikin jatkunut odotettua pidempään.

_________________
My level of sarcasm depends on your level of stupidity.
Ava P.
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 17
Viestien lukumäärä : 162

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Isabella S., Jusu R., Matilda T., Anton S. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

sweet16 - No damsel in distress | Ava Empty Vs: No damsel in distress | Ava

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa