Tie tähtiin 2018

18.3.2018, 1. osakilpailu: kouluratsastus |  Saariston hevosopisto

Taitotaso easy (Helppo C)
Vivienne Blankley - Austria, 11/21 (1p.)

Taitotaso medium (Helppo B)
Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, 7/28 (5p.)
Minka Aavikko - Tepehkiiha, 8/28 (3p.)
Julia Luoti - Valerie, 12/28 (1p.)
Ellen Nylund - Cork's Meidhir, 23/28 (1p.)

Taitotaso hard (Helppo A)
Inna Paakkanen - Banana Mania, 3/9 (14p.)


Tähtitallikilpailu 1. osakilpailun jälkeen:

Auburn Estate sijalla 1. (30 lisäarpaa, ka 4,3)

Finaali lähestyy! Hallavassa 12.5. | DEADLINE KAIKELLE 11.5.

Hiiohop, tuetaan toisiamme Auburnin tiimissä! Tähän topiciin saa kirjoitella omia tuotoksiaan / jatkaa edellisten tuotoksista. Yhteisistä juonikuvioista voidaan sopia discordissa tai olla sopimatta. Muistakaa mainita, mistä aiheesta kirjoitatte/ piirrätte. Toki kaikkea ei ole pakko julkaista täällä. Tsemppiä kaikille loppurutistukseen!

(Eikä kannata kirjoittaa liikaa, hah. 18 arpaa on täysi maksimi, 9 / laji. Päätöksen voi jättää ihan loppuun, että mihin lajiin haluaa arpansa käyttää. Finaaliaiheet kutsussa.)

---

7. Aikaisemmissa osakilpailuissa. Nyt sinulla on mahdollisuus kirjoittaa esimerkiksi tulosten jälkeisistä fiiliksistä. Tarina voi olla myös aikaisemmin kirjoitettu, mutta kuitenkin tämän kevään Tie Tähtiin kisojen aikana, ja siitä EI ole saatu aikasemmin lisäarpoja.

Molemmat osakilpailut ennen finaalia oli nyt ratsastettu ja olin helkutin tyytyväinen nuoreen oriini. Bansku oli suoriutunut kisoista todella hyvin, eikä se edes tuntunut jännittävän, vaikka sillä ei ollut vielä suurta kokemusta kisoista. Harjatessani Banskua palasin mielessäni edellisten kisojen jälkeisiin tunnelmiin. Ensimmäisen osakilpailun sijoitus maistui parhaimmalta koskaan. Radalla Bansku toimi juuri kuten piti, vaikka huomasin selästä käsin meidän typeriä pieniä lapsivirheitä, jotka rokottivat prosentteja. 67,23% oli kuitenkin aivan täydellinen verrattuna Banskun kisahistoriaan.

Siksi hevoseni ansaitsi ylimääräisen herkkubanaanin kisojen jälkeen, kun olimme palanneet takaisin kotiin. Saariston hevosopisto oli palvellut meitä todella hyvin sen lisäksi, että opiston rehtori asetti valkoisen ruusukkeen Banskun mustiin suitsiin ja musiikin soidessa laukkasin kunniakierroksen muiden sijoittuneiden kanssa. Valmennusta myöden Saariston hevosopisto ansaitsi kunnon taputukset olalle hienosta työstä. Aah, niin, voisinkin kertoa hieman lisää kyseisen päivän tunnelmista suorituksen jälkeen.

Prosenttien tultua ilmi riemuitsin, kun todella olin näyttänyt typerälle Amanda Sokalle, että me pystyttiin hyvään suoritukseen. Hymy oli herkässä, eikä sitä edes lannistanut Isabellan yksinkertainen kehu ”ihan hyvin ratsastettu”. Isabella Sokka suorastaan oksensi kehuja pikkusiskoonsa verrattuna. Eikä Isabella turhia kehunut, siitä pystyi arvioimaan jo paljon.

Seuraavista osakilpailuista Hukkasuolla odotin hieman enemmän. Sijoittuminen kyllä joo riemastutti ja Bansku oli jälleen hyvä radalla. Se kuunteli ja teki, kunnon työmoraali, eivätkä meidän prosentit olleet kuin yhden prosenttiyksikön verran pienemmät kuin ensimmäisen osakilpailun. Silti koin pienen pettymyksen, kun sijoitumme samalle sijalle ja Lydia sekä Kei jättivät minut taakseen. Finaalissa meidän pitäisi ehdottomasti parantaa ja napata ensimmäinen sija muiden turvan edestä.
236 sanaa
#tietähtiin #tähtifinaali #tehtävä7

9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista. Kuinka valmistauduit finaalia edeltävänä päivänä ja millä fiiliksillä?

"Meille, kippis!" Sanoin nostaessani tuopin käsiini Krouvin tiskiltä. Vaikka Isabellalla oli ollut muutama valittu sana sanottavanaan meidän ruokavalion huonoudesta, ei nyt muutama drinkki sinne tänne tuntunut taikka näkynyt varmaan yhtikäs missään. Eihän alkoholijuomien kalorimäärät olleet lähellekkään verrannollisia vaikkapa suklaaseen tai pitsaan, eihän?
No, ottaisimme joka tapauksessa loppuillasta enemmän kirkasta, jossa ei taatusti olisi mitään muuta kun prosentteja.
"Me ollaan kyllä ansaittu tää", Inna viittoi juomiamme puhuessaan tähtikisojen rankingista. Me ja muut tallilaiset oltiin kaikki hyvin kärkisijoilla, vaikka parannettavaa löytyi Isabellan mielestä, ahkeran treenaamisen ja tsemppaamisen seurauksena. Töitä oli hyvien sijojen eteen kyllä tehty välillä vähän liiankin kovasti, ainakin oman kalenterini tiukasta aikataulusta päätellen.
"Todellakin", tokaisin hörpätessäni rukiisen pehmeää olutta tyytyväisenä.

Muutamia tuoppeja ja shottejakin myöhemmin olin onnistunut jollain ihmeen kaupalla lirkuttelemaan Auburnin tallityöntekijän, Gabriella Sternin, kisahoitajakseni tähtikisojen finaaliin. Nainen oli notkunut tiskillä jonkun vanhahtavan miehenretaleen kyljessä, enkä voinut olla urhoollisesti pelastamatta tummaverikköä niljakkaan miehen kynsistä. Onneksi tämä  hurjasti sammaltava kaljupää ei ollut pettynyt menetyykseensä, vaan puheenaiheen vaihtuessa yhteiseen harrastukseemme ymmärsi hän siirtyä pois hevosnaisten jaloista pyörimästä.
Kieltämättä olin ajatellut fiksusti. Jusulla piti varmasti kiirettä jo Nitaa ja Armiakin auttaessa, joten humalainen mieleni oli ajatellut kohteliaasti säästää tyttöparkaa ja hankkia oman juoksutettavansa Valerieta varten.

Mutta taas toisaalta ajateltuna, suostuttelussani olisi voinut olla, no.. hieman asiallisempi sävy. Eleeni naista kohden olivat olleet vähintäänkin kyseenalaisia, Innan mielestä siis, enhän minä mitään tästä muistanut. Gabriellaa ei näemmä ollut haitannut meidän kaljanhuuruinen flirtti, sillä Inna oli suunnitellut jättävänsä meidät jo jossain vaiheessa kaksistaan. Luojan kiitos hän oli kaapannut minut matkaansa, muuten iltaan olisi voinut sisältyä jotakin peruuttamatonta.
"Ei luoja mä oon kyl yks idiootti", hautasin kasvojani kämmeniin vaikertaessani Innalle, joka näytti muistavan asiat paaaljon yksityiskohtaisemmin kuin minä.

272 sanaa, Julia Luoti - Valerie (80cm)
#tietähtiin #tähtifinaali #tehtävä9

9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista. Kuinka valmistauduit finaalia edeltävänä päivänä ja millä fiiliksillä?

Hmm… ehkä mullakin olisi pitänyt olla ratsastusvaatteet yllä. Mitähän Isbe mahtoi olla mieltä siitä, että jättäisin tänään viime hetken treenit väliin ja vain juoksuttaisin Banskun? Ei varmasti hyvää, koska nainen oli kutsunut meidän tallin tiimiläiset huoneistoonsa viime hetken hiillostukseen(?). Kaikilla muilla oli ratsastusvaatteet päällä, kun itse notkuin tarjoilupöydän ääressä farkuissa ja t-paidassa.
”Oo, katso suklaata ja vaahtokarkkeja”, hihkaisin Julialle ja nappasin muutaman palan lautaselleni.
Kaikki muu pöydällä näytti aivan liian terveelliseltä. Julia taisi olla samaa mieltä ja hedelmien sekä suolaisten naposteltavien lisäksi nappasi perässäni suklaata. Muidenkin saatua lautaset kuntoon, Isabella ohjasi meidät huoneistonsa kirjastoon. Oi, kuinka paljon ihania vanhoja kirjoja ja taisin päästää toisesta korvasta sisään sekä toisesta ulos, mitä Isabella ensin sanoi.

Havahduin vasta kuultuani oman nimeni, enkä ollut varma mahtoiko Isbe kehua vai mitä sanoi, joten vain hymyilin. Työnsin hedelmänpalasen suuhuni ja keskityin pureskelemaan sitä erityisen pitkään ja hartaasti. Aloin epäillä kehuiko Isabella todella, koska heti sen perään nainen muistutti meitä murskavoiton tärkeydestä. Niin, no… ainakin me näytettiin tallirakingissa kuka määrää.
”Mitä se sano musta?” kuiskutin Julialle, kun Isabella alkoi kinata Viivin kanssa.
”Etkö kuunnellut… kehui sun panostusta koulurankingissa”, Julia kuiskutti.
”Aaaaa, kiva.”

Otin suuhuni palan suklaata ja heti sen perään toisen. Hyppäsin tosin metrin ilmaan, kun Isabella melkein karjaisi.
”…SIIS MITÄ? Syöttekö te Inna ja Julia suklaata? Suklaata?!” Taisi tulla ohraleipä. ”Mistä te sellaista kaivoitte? Onko se urheilijan ruokaa, mitä? ONKO?”
Tällaisen urheilijan ruokaa se todellakin oli. Minähän en suklaasta tai viinasta luopuisi urheilun takia. Katsahdin kuitenkin pelästyneenä Juliaa, jonka jälkeen siirsimme molemmat katseemme Isabellaan.
”Sitä oli tarjolla...” Julia sopersi ensimmäisenä.
”Tarjolla?!” Isabella rääkäisi ja ellei nainen olisi ollut niin pirun tosissaan, olisin revennyt nauruun.
”Joo, siinä vaahtokarkkien vieressä”, kerroin tukien Julian sanomisia, siinähän sitä oli ollut ties kuinka paljon.
”VAAHTOKARKKIEN?” Isabellan kiljaisu kuuroutti minut loppuelämäksi.
Onneksi Isabella ei nähnyt mitä hirveyksiä söin kotioloissa…

Hiillostus palaverin jälkeen livuimme kaikki takaisin tallille. Olin lupautunut halukkaiden kouluratsastajien kanssa käymään heidän rataansa läpi. Bansku todella ansaitsisi tänään rennon päivän. Lisäsimme vain viikko sitten treeneihin yhden päivän lisää ja tähän asti olimme puskeneet treeniä laittoman paljon enemmän nuorelle hevoselle. Noh, ensi kuussa ori pääsisi viettämään lomaa laitumelle muutamaksi viikoksi. Huomenna me todellakin kisattaisiin kunnolla!

Olin hionnut tuttua koulurataa Banskun kanssa heti toisen osakilpailun jälkeen päivittäin. Isabella oli käskenyt painamaan sitä vielä kerran mieleen, mutta osasin jokaisen asian ohjelmasta täydellisesti. Ellen, Minka tai Rasse eivät kuulemma kerinneet vielä kenraalitreeneihin, joten valtasimme Nitan ja Julian kanssa maneesin itsellemme. Lähinnä siksi, että kenttä oli varattu.. Otin Banskun itse liinassa mukaani ja hoidin sen juoksutuksen samalla, kun Nita ja Julia verryttelivät Valerien ja Armin.

Totesin itselleni Banskun vapaapäivän olevan myös hyödyllinen sen ansiosta, että ori pitäisi vireyden huomenna katossa. Me ei todellakaan kaivattu laiskaa suoritusta. Totuuden nimissä sitä tuskin tulisikaan, vaikka olisin noussut tänään selkään, mutta kuitenkin. Juoksutin Banskun jokaisen askellajin nopeasti lävitse ja kävelytin sitä sen jälkeen ratsastajia väistellen.
”Okei, mä otin ohjelman mukaan. Julle eka?” kysyin ja kaivoin taitellun paperin takataskusta.
Helppo B oli itselleni myös tuttu ohjelma. Se oli suhteellisen helppo, joten tuskin kummallakaan olisi sen kanssa vaikeuksia.

Vielä ennen kotiin menemistä laitoin Banskun varustekaapin kuntoon. Satula, kankisuitset, valkoiset pintelit, musta korvahuppu. Harjat sekä kaiken varmuuden takaamiseksi toinen loimi, matkustusta varten laitoin loimen Banskun karsinan eteen. Pakkasin myös kassiin omat varusteeni ja vein ne valmiiksi jo hevosrekkaan. Missähän se Rasse mahtoi olla? Se saisi auttaa Banskun varustekaapin viemisessä rekkaan. Sitä ei todellakaan soveltuisi unohtaa!
552 sanaa
#tietähtiin #tähtifinaali #tehtävä9

12. Jokin vastoinkäyminen järisyttää finaalipäivääsi. Menikö ehkä jokin varuste rikki, oletko sairaana, eikö hevosenhoitaja saavukaan paikalle?

”Missä hitossa se on?!” kiljaisin, kun nousin hevosrekan kyytiin kymmenettä kertaa.
Banskun violettia varustekaappia ei ollut missään! Olin aivan varmasti pakannut sen eilen illalla ja tuonut sen rekkaan. Eiku hetkinen? Olinko todella tuonut sen rekkaan asti? Vai oletinko niin vain, koska kyllähän mun omat varusteet olivat mukana.. Mitä helvettiä mä tekisin, jos todella olin unohtanut KAIKKI Banskun varusteet kotiin? Kirosin kuuluvasti, kun joku ilmestyi myös paikalle. Hitto vie! Oliko Isabellalla jokin kahdeksas aisti?

”Mitä sä täällä kiroat?” Isabella kysyi ja yskäisin.
Uskaltaisinko todella kertoa perijättärellä mitä oli tapahtunut? Isabella varmasti suolistaisi mut kymmeneen kertaan – vähintään.. Toisaalta eihän me nyt voitaisi mennä radalle ilmankaan varusteita. Olisi sekin näky, kun helppo A tason ratsastaja ilmestyy täysissä kisatamineissa vapaalla hevosella. Ainakin se olisi täydellistä hevosen kontrollia, jos vielä sijoittuisimme.
”Öm, tota, mä oon unohtanut Banskun varusteet kotiin”, sanoin varovasti.
”MITÄ? KAIKKI?” Isabella kiljahti. ”Inna, minkälainen kisaaja sä oot, jos sä unohdat hevosesi varusteet?”

En kyllä tiedä mahtoiko Isabella oikeasti miettiä, minkälainen kisaaja mä olen vai sitä, miltä Auburn Estate näyttäisi muiden silmissä. Yskäisin.
”En mä tiedä mikä aivopieru se oli, etten tuonu sitä rekkaan asti”, puolustauduin. ”Mutta mitkä hiton varusteet mä sille nyt tungen…” mietin ja suunnittelin jo Valerien varusteiden viemistä.
Isabella hieroi nenänvarttaan. ”Kokeillaan sille Rillan varusteita. Rilla on pienempi, mutta eiköhän ne yhden suorituksen mee.”
”Aah, kiitos”, sanoin helpottuneena, vaikka olin yhä ärsyyntynyt itselleni ja pahoillani siitä, että aiheutin Isabellalle harmaita hiuksia.

Rillan varusteet todella olivat hitusen liian pienet Banskulle, mutta suitset saatiin sopiville mitoille, eikä satulakaan loppujen lopuksi ollut aivan mahdottoman pieni. Ei se Banskun selälle sopinut ja mietinkin jo joutuisinko tilaamaan sille hierojan. Harmittelin hetken aikaa, kun kaikki näyttävät varusteet uupuivat kisa-asusteestamme. Noh, tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin tapahtui ja toivon mukaan myös viimeinen.
286 sanaa
#tietähtiin #tähtifinaali #tehtävä12

5. Piirrä kuva, jonka kaltaisen voisit nähdä valokuvana somessa. Muista liittää kuvaan kuvateksti ja/tai tägit. Mahtavaa olisi jos julkaisisit kuvan esimerkiksi tallisi instagramissa ja laittaisit siitä kuvakaappauksen tänne. Vaihtoehtoisesti voit myös tehdä mock-upin, joka jäljittelee instagram-postausta.



Julia Luoti - Valerie (80cm)
#tietähtiin #tähtifinaali #tehtävä5

Tehtävä 8. Vieraalla tallilla tai vieraita tallilla.
Yli 500 sanaa

”Ööö mihin ollaan menossa?” kysyin kummissani tädiltä, kun ajoimme kaikkien järkevien paikkojen ohi ja ihan outoon suuntaan. En eka meinannut edes huomata, että se kuljetti mua ihmepaikkoihin mitään sanomatta, koska meidän luokalta yks aika söpö Julius oli lisänny salaperäisen snäpin. Varmaan se vietti aikaa Eerikan kanssa?!
”Me käydään kultarakas kiertämässä kilpailevat tallit”, Isabella vastasi tyynesti.
”Ai kaikki?” En ollut vielä varma, oliko tämä siisti vai supertylsä juttu.
”Äsh, vaan sellaiset, jotka ovat sopivan lähellä ja joista tunnen jonkun tyypin, niin että vierailu on luonnollinen. Tietysti olisi mielenkiintoisinta kiertää pahimmat vastustajat...”
Tirskahdin. ”Etkö muka tunne kaikkialta jonkun.”
Isabella hymähti, muttei kieltänyt tai myöntänyt.

Kaarsimme ihan tosi pitkän ajan kuluttua navettamaisen tallin pihaan. Se oli tavallaan tosi söpö, varmaan useimpien heppatyttöjen unelmatalli, MUTTA mä olinkin tuleva kartanontyttö. Olin aika satavarma, että Isabella testamenttais Auburnin mulle. Se oli jo niin vanha, että tuskin saisi omia lapsia (sitä paitsi mä olin niin täydellinen, ettei se ees tartteis omaa) ja Amanda-täti taas... No, se oli coolein ihminen jonka mä tiesin, mutten usko että kukaan mies uskaltais saada vauvaa sen kanssa.

”No niin, nyt ollaan Hukkasuolla. Nämä pirulaiset eivät järjestäneet yhtään avointa valmennusta, siksi me ei olla vierailtu täällä aiemmin. Olen kuitenkin itse valmentanut tallin toista omistajaa Crimisiä, sekä tähtikisaan osallistunutta Keitä.”
”Quite funny names. Mitä kieltä meijän pitää täällä puhua?” kuiskasin silmät suurina. Englanti tai italia ei varmana riittäny, olikohan ne Mongoliasta? Sielläpäin oli kuulemma enemmän hevosia kuin ihmisiä. Tiesin sen, koska se kuulosti suunnilleen mun unelmien maalta.
”Ihan suomea vaan”, Isabella hymähti ja harppoi jo talliin.

Haahuilin tallissa KAUAN ja koko sen ajan Isbe oli höpötellyt jotain (en tiedä mitä) joittenkin kanssa (en tiie kenen, ei kiinnosta). Olin rapsutellut heppoja ja tuijotellut kun ne oli tarhassa. Kattelin tallia ja mietin, saisko sieltä hyvää inspiraatioo. Tiiliseinät oli oikeastaan aika hienot, voisin mun talliin ehkä ottaa semmoset. Mutta sitten... ehkä Auburn voisi alkuun olla samanlainen ku nyt.  Keksisin muutoksia vaan sillei hitaasti, sitten kun mun valtakausi alkaisi. Mut ainakin pihaan tulis jättitrampoliini.
”Viivi, tule nyt!”
Isabellan huuto keskeytti arvokkaan pohdintani kartanoon tulevia kukka-asetelmien väreistä (niitten pitäis olla värikkäämpiä ku valkosia ja punaisia) ja laahustelin aurinkoisen pihamaan poikki talliin.
”Lasse asui ennen meillä. Tämä hieno musta tamma, Pyhis, on käynyt Auburnissa, samoin kun tämä ahaltekke. Eikö olekin upeita?”
Kattelin hevosia avoimin mielin, jooo ne ei ollu tavallisia puokkeja, mutta sitten?
”Ja mua kiinnostais, koska...?” totesin laiskasti ja rehellisesti.
”Viivi! Käytöstavat”, Isabella sihautti, mutta ne omistajat oli kuullu mut varmasti. No, osasin kyllä pelastaa tilanteen.
”Teillä on oikein hieno talli ja Pönttö on nätti tamma. Kiitos kivasta vierailusta”, hymyilin pikkutyttömäisen nätisti. Omistajattaret naurahtivat ja Isabella tiuskaisi mulle hiljaa, että sen nimi oli Pyhis. Kai mä nyt sen tiesin, mutta aika Pönttö nimi hei. En välittänyt kenestäkään, vaan käännyin rennosti ympäri ja menin auton viereen nurmikolle istumaan.

***

”Nyt sitten käyttäydyt hienommin!” Isbella tiuski, taas, kun tultiin seuraavan tallin pihaan.
”Ja mitähän me täällä tehdään? Ai – onks tää se missä oli estekisat?” kysyin yhtäkkiä tarkkaavaisempana. Oi kyllä, nyt oltiin Yläkokon ratsastuskoululla.
”Jep, juuri se paikka. Täällä ollaankin sitten tarkkoina. Pidä silmät ja korvat auki, ja tarkkaile miten nämä valmistautuu. Yläkokon porukka on toisena tallirankingissa ja siten meidän pahin kilpailija”, Isabella totesi kuolemanvakavalla äänellä.
Jeesus, että se otti jonkun tallikisan vakavasti, vaikka pelkästään mun estevoitolla oli väliä.

Tästä tulikin aika erilainen vierailu – me hiippailtiin pihamaalla, Isbe jutteli vähän vähemmän aikaa (koska se tallityyppi oli kiireinen: Isabellan mielestä hälyttävä merkki, joka meinasi että ne juonitteli tai treenasi tähtikisaan) ja sitten mä kattelin heppoja. Hepat oli aika tavallisia, koska tää oli ratsastuskoulu. Mutta mä tykkäsin paikasta silti, koska täällä me oltiin loistettu Rillan kanssa. Isabella sniikkasi satulahuoneeseen ja nopeesti jopa niitten toimistoon. Se tuli sieltä pettyneenä ulos ja sanoi, että Iida kantoi varmasti kilpailustrategiaa mukanaan, koska sitä ei löytynyt. Vähän meinasin sanoa ääneen epäilykseni, oliko semmosta strate-jotain olemassakaan, mutta en viittiny. Isbellä oli niin paha serious-face.


Tehtävä 5. Piirrä kuva, jonka kaltaisen voisit nähdä valokuvana somessa.

Mulla oli pirun tylsää ennen ja jälkeen koulufinaalin. Oltiin hinkattu älyhelppoa helppoa Ceetä niin pirun kauan, että osasin ohjelman unissanikin. Rilla näytti silti aika päheeltä, joten päädyin vaan snäppäilemään kavereitten kaa. Sitä paitsi, meillä oli vähän kiukunpoikasta eilen Isben kaa ja meijän kouluradan jälkeen se tuli viemään Rillalta varusteet. Siis ööö, miks? Toki mä tykkäsin enemmän estesatulasta mutta mitä hittoa silti. Isbe ite ei muistanu meijän tappeluu, niin loppupäivän meillä oli onneks normivälit. Se oli jopa laittanu screen shotin mun snäpistä omaan instaan, mikä oli tavallaan aika siistii.