Hyvä ruoka, parempi mieli (on/off)

18.3. Kallan S-market ja kahvila Pioni | ei avoin, mukaan @Lotta A. ja @Oskar V.

Ensimmäisen kerran ikinä olin onnellinen, että työvuoro oli ohi. Amanda Sokka oli keksiny litanian kaikkia paskanakkeja ja hiki virtas ihan tosissaan. Ei siinä, kaikki oli kyllä sellasia hommia, jotka pitää joskus tehä, mutta ei niitä kyllä mielellään tee jos ei oo pakko.

Muistin tallilta lähtiessä, ettei kotona oo mitään syömistä, joten kurvasin mustalla paholaisella loskat lentäen Kallan S-markettiin. Nälkäsenä oli tosi paha mennä kauppaan, koska sillon koriin sattu yleensä kaikkee tosi turhaa. Niin kävi myös tällä kertaa. Katoin epätoivosena korin sisältöä, kun sivusilmällä näin pilkahduksen punaisista pitkistä hiuksista.

Olisko se voinu olla? Kävelin toiseen hyllyväliin ja huomasin, etten ollu nähny väärin.
"Hei Lotta." hymyilin.

Musta tuntui, että viikonloppu ei ollut todellakaan tehnyt hyvää mun elämälle ja nyt mä etsin epätoivoisesti jotain, mitä saisin pakotettua suustani alas. Onneksi en tänään ollut potenut krapulaa, vaikka muutama illalla olikin tullut otettua.

Arvoin kahden keksipaketin välillä, kun kuulin tutun äänen, joka tervehti minua. Käännyin katsomaan ja näin tallilta tutun bruneten.
"Ai hei Gabriella. Mukava nähdä tuttuja muuallakin kuin tallilla tai baarissa." Tervehdin naista.

Punapää oli seisahtuneena keksihyllyn edessä ja miusta alko tuntua, että itekkin voisin ostaa monta keksipakettia pahimpaan nälkään. Mutta ne sai kyllä jäädä hyllyyn, sen verran itsekuria löytyy Gabriella Sterniltä.

"Sinäpä sen sanoit." hymähdin naiselle. Nappasin vastapäisestä hyllystä keksien sijasta purkin ananasta. Mikä järki oli sijottaa säilykkeet keksien kanssa samaan hyllyväliin?

"Mitä siulle kuuluu?" En uskaltanu kysyy Mustiksesta, koska en tienny miten kova paikka se oli naiselle. Todennäköisesti kova, tiesin kuitenki kokemuksesta mitä hevosen "menettäminen" on.

"En tiedä." Puuskaisin ja hetken päästä tajusin, että minun ehkä pitäisi selventää asiaa Gabriellalle.
"Tuntuu, että kaikki se, minkä eteen tein kovasti töitä, valui vaan hukkaan. Tein vuosia töitä hullun lailla, jotta saisin elättäneen itseni ja Mustiksen, sekä pääsisin valmentautumaan ja kilpailemaan." Yritin selittää tilannettani. Melkein minun teki mieli kertoa siitä, mihin olin ajautunut perjantaina.

"Tiedän osittain mitä käyt läpi. Oon ite ollu vähän vastaavanlaisessa tilanteessa, eikä se varmasti oo helppoa."
Mieleeni muistui Credo, ori joka oli yksi elämäni hevosista ja jouduin siitä luopumaan vuosia takaperin vaikka olin tehnyt ison työn haastavan orin luottamuksen saamiseksi.

Olin jo omat ostokseni valkannu, joten seurasin vaan Lotan perässä, koska olis ollu todella tökeröä sanoa vaan heippa ja poistua paikalta. Ja Lotta nyt kuitenkin kuulu siihen kaveri-kastiin ihmissuhdekartassa, että kyllä minuu kiinnosti, mitä tälle kuuluu.

"No. Onneks Mustis asuu tutulla tallilla. Sen itseasiassa osti meidän edellisen tallipaikan pitäjä. En olis voinu toivoo parempaa kotia sille. Mut tosiaan, musta olis mukava vaihteeks puhua muustakin kuin Mustiksesta, mut jos sä kertoisit tästä sun tapauksesta?" Kerroin naiselle jätettyäni keksit sikseen. En uskonut saavani niitä kurkustani alas, joten päädyin suunnistamaan jogurttihyllylle.

"Ihana kuulla, että se sai hyvän kodin." väläytin pienen hymyn naiselle. Seurasin Lottaa jogurttihyllylle, joka oli huomattavasti parempi vaihtoehto.

"Joitakin vuosia takaperin työskentelin tallilla, johon tuli haastava ori Credo. Tein sen kanssa yli vuoden töitä luottamuksen eteen ja päästiin kisaamaanki asti, mutta sit tallin omistaja myi sen pois kun tajus miten laadukas hevonen on. Ja sai se aikamoiset rahat siitä. Että hukkaan meni sekin työ." muistelin haikeudella sitä aikaa. Joka tosin on poltettujen siltojen takana.

"No. En mä usko, että se ihan hukkaan heitettyä oli. Sä oot saanu siitä varmasti paljon kokemusta ja oppinut asioita." Mulla oli jotenkin tapana nähdä kaikki hevoset mahdollisuuksina oppia, varsinkin, jos ne eivät olleet omia. Nappasin juotavan jogurtin hyllystä koriini, joka oli kovin tyhjä. Tiesin, että juomaosasto houkutteli minua, mutta toisaalta minun pitäisi oikeasti syödäkin jotain, joten päätin vielä suunnata einesosastolle.

"Toveri, puhut kyllä viisaita sanoja. Oon eläny katkerana sen takia, koska oon ajatellu, etten halua tavotella mitään, ettei sitäkin viiä miulta pois."
Ihmettelin, miks en oo jutellu enemmänki punapään kanssa. Kaikesta sonnasta huolimatta Lotta jakso olla fiksu ja ajatella positiivisesti.

Yhtäkkiä tajusin olevani juttukaveria vailla. Koska vaikka saatiin Jonnyn kanssa sovittua, myös muiden ihmisten kanssa olis kiva jutella välillä.
"Tota.. Tää saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta haluutko lähtee miun kanssa Pioniin kahville?"

Hymyilin Gabille.
"Kahvi kelpaa aina, jos et oo tallilla huomannut. Mun pitää vaan vielä käydä juomaosastolla." Jotenkin kummasti päätin, ettei mieleni enää tehnytkään eineksiä.

"Kyllä oon huomannu." naurahdin pienesti. Seurasin naista juomahyllyille ja nappasin itellekin pari iltajuomaa. Tän työvuoron jälkeen olin rentoutumisillan ansainnu.

"Miullaki alkaa olla kaikki kasassa, joten voidaan mennä ku oot valmis."

Valikoin muutaman lonkeron ja pari siideriä koriini. Irvistin katsoessani korin sisältöä, toivottavasti Gabi ei olettaisi musta tulleen juoppoa.
"Mulla kanssa varmaan on kaikki."

"Mennään sitten." tuumasin ja lähdin harppomaan painavan korini kanssa kohti kassoja. Onneks en ostanu mitään sellasta, mikä pitäs saada heti jääkaappiin tai pakkaseen.

Kassoilla huomasin etäisesti tutun näköisen miehen, mutta en osannu yhtään yhdistää tätä mihinkään. Miten niin huono muisti? Tervehdin myyjää hyvien tapojen mukaisesti ja lapoin ostoksia hihnalle sitä mukaa, kun se liikku. Jäin tosissani miettimään, missä olin vaaleatukkaisen nähny aikasemmin.

"Voisin ottaa vielä lisäks vaikka massiarvan." hymyilin myyjälle.

Kiirehdin Gabriellan perään ja haikailin jo niitä kaikkia alkoholijuomia, joita olisin voinut ottaa ja maistaa sen sijaan, että tyydyin pariin valmiiksi hyviksi todettuihin juomiin. Gabi valitsi kassan ja asetuin jonoon hänen peräänsä.

Päivä oli ollut melko puuduttava, mutta onneksi sunnuntait olivat yleisesti helppoja päivä; ei tarvinnut edes hyllyttää ja asiakkaita oli vähän.

Tutunnäköinen brunette käveli kassalleni ilmeisesti ystävä perässään. Piippasin ostokset ja hän pyysi vielä arvan. Olin tavannut bruneten kerran aiemmin, tosin melko epänormaaleissa olosuhteissa.
"Vieläkö käyt Auburnissa?" kysyin ja ojensin arvan, kun olin saanut luettua viivakoodin.

No kappas, sieltähän se tulikin - Auburnissapa tietysti. Ei olis kyllä ihan heti uskonu. Sillon oli se hevosen karkaus-episodi, kun mies oli tullu tutustumaan talliin.
"Ööh. Joo, käyn. Työskentelen myös nykyään siellä." hymyilin hieman hämmästyneesti. Jännä, miten jotkut muisti asioita niin hyvin.

Nappasin arvan ja siirryin maksamaan ostokset.
"Ootkos sie käyny sen yhen kerran jälkeen?" kysyin vielä.

Gabriella ja kassalla oleva mies tuntuivat tietävän toisensa. Lapoin kuitenkin ostokseni kassahihnalle ja nappasin muovikassin, jotta saisin jossain kannettua ne vielä kotiin.

Gabriella kertoi olevansa nykyään Auburnissa töissä.
"Kävin mä kerran. Joulunaikoihin kisoissa. Voitin oman luokkani esteillä, mutta koulussa sijoituttiin viimesiks." Kerroin kilpailukokemuksestani Auburnissa, minkä jälkeen ilmoitin ostosten summan.

"Te ootte ollu samoissa kisoissa sitten, ollaan ilmeisesti menty ristiin koska en muista nähneeni sinuu siellä. Menin Minalla Helpon A:n." hymyilin maksaessani ostoksia.
"Ja en tarvi kuittia kiitti, miulla on riittävästi takan sytykettä kotona."

Siirryin kassan päähän pakkaamaan ostoksia ja odottamaan, että Lotta sais maksettua omansa. Samalla toivoin, että voittaisin ostamastani arvasta vaikka päävoiton. En kyllä yhtään tietäs, mitä sillä rahalla tekisin. No, oisin ainaki rikas.

Kassa puhui jostain kilpailuista ja Auburnista. Muistin hänet ehkä hämärästi voikonkirjavan tammansa kanssa, mutta päätin olla mainitsematta asiasta. Gabriella maksoi ostoksensa, ja jäin itse odottamaan, että saisin maksettua omani ennen tavaroiden pakkaamista.

"Voi olla. Mentiin Anastasian kanssa 60 cm ja Helppo C." Kommentoin samalla ja jätin kuitin tulostamatta. Pian siirryin seuraavana jonossa olevan punapään ostoksiin.

Tyydyin vain hymyilemään miehelle vastaukseksi pakatessani viimesiä ostoksia. Nostin kassin pois kassalta ja autoin Lotan ostosten pakkaamisessa sillä aikaa, kun tämä suoritti maksua.

"Tsemppiä jatkoon sen siun tamman kanssa." hymyilin ja lähdin kävelemään kaupan ovista ulos.

Kun sain kassalta summan näytin korttiani lähilukulaitteelle, joka hyväksyi maksun. Tuntui jotenkin oudolta, kun ei tarvinnut miettiä, kuinka paljon tilillä olisi rahaa.
Gabi oli jo saanut ostokseni kassiin, joten nappasin kassin hihnan päässä olevalta aputasolta.

"Seuraavaks Pioniin?" Kysäisin mahdollisimman huolettomasti Gabilta.

Pionissa ei onneks ollu paljon porukkaa, joten päästiin heti tilaamaan.
"Otan ison maitokahvin ja tän sämpylän, kiitos."
Maksoin tilaamani kahvin ja hyllystä valikoiman sämpylän samantien ja jäin odottamaan Lottaa tiskin päähän.

"Mennään vaikka tuonne istumaan." sanoin ja osoitin mukavan näköistä nurkkapöytää.

Gabriella tilasi ennen minua. Vatsaani väänsi, enkä kyennyt tilaamaan mitään syötävää, joten päädyin ottamaan vain kahvin; tavalliseen tapaani maidolla sekä sokerilla.

Gabi ehdotti nurkkapöytää, joka sopi minulle oikein mainiosti.
"Mä en oo täällä tainnu ennen käydäkään."