Breezeblocks (on)
Sivu 2 / 2
Sivu 2 / 2 • 1, 2
Vs: Breezeblocks (on)
Naisen turhautumisen näki sokeakin. Kuitenkin nainen kommentoi mun heittämiin argumentteihin ja kumos ne. Ainakin yritti. Mä halusin saada kiinni naisen katseesta, mut jotenkin Matildalle se vaikutti liian hankalalta just nyt.
Mä en voinu uskoo tätä enää. Lähes joka helvetin kerta me oltiin täs samas pistees. Vaik molemmat oli sanonu, mitä toisesta halus, oltiin silti ihan eri aaltopituuksilla asian suhteen. Puhuttiinko me niin eri kieltä vai eikö vaan haluttu ymmärtää toisen sanoja.
Mäkin haluisin osata sen - oli naisen vastaus. Mä en voinu ees kuvitella, miten vaikeeta tää Matulle oli, mut naisen oma suhtautuminen ei näyttäny auttavan lilapäätä eteenpäin.
“Jos kerra toivosit löytäväs viel onnen ja jopa rakkuden, sun pitää antaa sille mahollisuus.”
Tyhjensin kahvimukin ääntä kohden ja nousin huuhtomaan sen kraanan alla. Jätin mustan nimikkomukini tiskipöydälle ja jäin nojaamaan teräksistä tasoa vasten. Osa musta halus paeta paikalta mahollisimman nopeesti, kun taas toinen puolisko halus jäähä selvittää tilanteen. Edes jotenkin. Ja sitte oli se pieni demoni jossain nurkan takana, joka odotti tilaisuuttaan päästä mun niskan päälle, et lopettaisin koko paskan ja unohtasin Matildan.
Mä en voinu uskoo tätä enää. Lähes joka helvetin kerta me oltiin täs samas pistees. Vaik molemmat oli sanonu, mitä toisesta halus, oltiin silti ihan eri aaltopituuksilla asian suhteen. Puhuttiinko me niin eri kieltä vai eikö vaan haluttu ymmärtää toisen sanoja.
Mäkin haluisin osata sen - oli naisen vastaus. Mä en voinu ees kuvitella, miten vaikeeta tää Matulle oli, mut naisen oma suhtautuminen ei näyttäny auttavan lilapäätä eteenpäin.
“Jos kerra toivosit löytäväs viel onnen ja jopa rakkuden, sun pitää antaa sille mahollisuus.”
Tyhjensin kahvimukin ääntä kohden ja nousin huuhtomaan sen kraanan alla. Jätin mustan nimikkomukini tiskipöydälle ja jäin nojaamaan teräksistä tasoa vasten. Osa musta halus paeta paikalta mahollisimman nopeesti, kun taas toinen puolisko halus jäähä selvittää tilanteen. Edes jotenkin. Ja sitte oli se pieni demoni jossain nurkan takana, joka odotti tilaisuuttaan päästä mun niskan päälle, et lopettaisin koko paskan ja unohtasin Matildan.
_________________
REMEMBER ALL THE SADNESS AND FRUSTRATION, AND LET IT GO.
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // HAIKUN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // HAIKUN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
Vs: Breezeblocks (on)
Muhun verrattuna Jonathan oli kuin joku perkeleen runoilija. Miehen ääni soljui tasaisena läpi toteamuksen, jossa piili totuus ja joka sai mut tuntemaan oloni entistä vaikeammaksi. Pystyikö mahdollisuuksia ostamaan jostain?
Olisi ollut vain helpointa myöntää, etten mä ollut suhdeihminen ja poistua paikalta vähin äänin. Mulla ei ollut antaa mitään takuita siitä, että musta, meistä, voisi tulla mitään. Samaan aikaan mä kuitenkin halusin yrittää, koska mä tiedostin tilanteeni: mä olin 25-vuotias. Mulla ei ollut ystäviä nimeksikään enkä mä vieläkään tiennyt mitä mä halusin olla isona. Mä olin jo aikuinen, ja kohta mä olisin antanut jokaisen tilaisuuden valua mun ohi.
Mä en halunnut antaa Jonathanin ohittaa mua. Sen tajuaminen helpotti hengittämistä, josta oli taas tullut hetkeksi työlästä.
Nousin ylös ja seurasin Jonathania tiskialtaalle. Huuhdoin kahvikuppini ja laskin sen viivytellen keittiötasolle. Tummien silmien katse seurasi mua, kun pyörähdin miehen eteen ja nostin käteni sen takkia vasten.
Mun kämmen näytti pieneltä Jonathanin vatsan korkeudella. Mä tuijotin sormiani kuin ne olisivat voineet kertoa, mitä mun piti siinä tilanteessa sanoa.
“Mä.. Yritän”, huoahdin. Nostin katseeni hitaasti Jonathaniin ja miehen huuliin, joiden mä en vielä sillä hetkellä halunnut raottuvan vastaukseen. Mun sormet pusertuivat Jonathanin takkiin, kun kurottauduin lähemmäs ja loungen oven hiljaisesta narahduksesta huolimatta suutelin punapäätä keskellä kirkasta päivää.
Olisi ollut vain helpointa myöntää, etten mä ollut suhdeihminen ja poistua paikalta vähin äänin. Mulla ei ollut antaa mitään takuita siitä, että musta, meistä, voisi tulla mitään. Samaan aikaan mä kuitenkin halusin yrittää, koska mä tiedostin tilanteeni: mä olin 25-vuotias. Mulla ei ollut ystäviä nimeksikään enkä mä vieläkään tiennyt mitä mä halusin olla isona. Mä olin jo aikuinen, ja kohta mä olisin antanut jokaisen tilaisuuden valua mun ohi.
Mä en halunnut antaa Jonathanin ohittaa mua. Sen tajuaminen helpotti hengittämistä, josta oli taas tullut hetkeksi työlästä.
Nousin ylös ja seurasin Jonathania tiskialtaalle. Huuhdoin kahvikuppini ja laskin sen viivytellen keittiötasolle. Tummien silmien katse seurasi mua, kun pyörähdin miehen eteen ja nostin käteni sen takkia vasten.
Mun kämmen näytti pieneltä Jonathanin vatsan korkeudella. Mä tuijotin sormiani kuin ne olisivat voineet kertoa, mitä mun piti siinä tilanteessa sanoa.
“Mä.. Yritän”, huoahdin. Nostin katseeni hitaasti Jonathaniin ja miehen huuliin, joiden mä en vielä sillä hetkellä halunnut raottuvan vastaukseen. Mun sormet pusertuivat Jonathanin takkiin, kun kurottauduin lähemmäs ja loungen oven hiljaisesta narahduksesta huolimatta suutelin punapäätä keskellä kirkasta päivää.
Vs: Breezeblocks (on)
Astelin loungeen ajatukset täysin kahvikupillisessa. Saavuin vasta tallille, enkä ollut kerinnyt vielä tänään juomaan yhtä ainutta kahvikupillista. Avasin oven ja pysähdyin niille sijoilleni. Matilda siinä suuteli Jonnya täydellä teholla, enkä voinut edes osata aavistaa naisen osaavan jakaa tuollaisia tunteita. No, välitinkö edes siitä, että Matilda suuteli jotakuta? En todellakaan.
Kumpikaan ei edes huomannut, kun astuin sisään.
"Tsiisus, hankkikaa huone", tuhahdin ja menin hakemaan itselleni kahvimukin.
Täytin sen kuumalla juomalla ja välittämättä kaksikosta, istahdin alas hörppimään sitä. Uteliaana katselin kaksikon reaktiota yllätetyiksi tulemiselle.
Kumpikaan ei edes huomannut, kun astuin sisään.
"Tsiisus, hankkikaa huone", tuhahdin ja menin hakemaan itselleni kahvimukin.
Täytin sen kuumalla juomalla ja välittämättä kaksikosta, istahdin alas hörppimään sitä. Uteliaana katselin kaksikon reaktiota yllätetyiksi tulemiselle.
Vs: Breezeblocks (on)
Matilda asteli mun viereen ja näytti huolestuneelta. Naisen kädet painautu mun takkiin vatsan kohalle ja vaikka yritin, naisen katse pysy tiiviisti naisen omissa käsissä. Matilda sano just ne sanat mitä olin toivonu. Pian naisen katse kohtas omani ja ennen ku ehin analysoimaan tilannetta enempää, Matu oli vaatinu mult suudelmaa. Kiersin kädet naisen ympäri ja ainakin mulle vieras ääni sai ajantajun taas raksuttaa mun päässä.
"Well hello to you too..." Sanoin vähän hämmentyneenä, mut Matildan mulkasu brunettee kohtaan kerto tarpeeks ku tuhat sanaa kismasta naisten välillä. Vilkasin vielä lilahiuksista. Meil ei kummalkaa ollu mikää tarve jäädä loungeen, joten peräkanaa painelimme tallin kautta kartanolle. Jos vaikka siellä sais perkele olla rauhassa.
"Well hello to you too..." Sanoin vähän hämmentyneenä, mut Matildan mulkasu brunettee kohtaan kerto tarpeeks ku tuhat sanaa kismasta naisten välillä. Vilkasin vielä lilahiuksista. Meil ei kummalkaa ollu mikää tarve jäädä loungeen, joten peräkanaa painelimme tallin kautta kartanolle. Jos vaikka siellä sais perkele olla rauhassa.
_________________
REMEMBER ALL THE SADNESS AND FRUSTRATION, AND LET IT GO.
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // HAIKUN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // HAIKUN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
Sivu 2 / 2 • 1, 2
Sivu 2 / 2
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa