Kohtaamisia (on)

Yritin tallilta kotiuduttua paneutua työntekoon, mutta mistään ei tuntunut tulevan sinä iltana enää mitään ja tuntui kuin seinät olisivat kaatuneet päälle. Paiskasin läppärin kannen kiinni tuhahtaen ja kävelin vaatekaapille etsimään lenkkeilyvaatteitani. Sujahdin pikapikaa vaatteisiin, laitoin hiukset ponnarille ja etsin nappikuulokkeet valmiiksi.
"Pahus, missä otsalamppu on taas kun sitä kaipaan?" kivahdin, kun ainut otsalamppuni oli teillä tietämättömillä. En voinut kyllä siitä ketään muuta, kuin itseäni syyttää. Tuskin mikään tupatonttukaan käy tavaroitani piilottelemassa. En jaksanut jäädä etsimään sitä, koska matka pimeää hiekkatietä ei ollut onneksi pitkä. Pihalle päästyäni laitoin napit korviin ja spotifystä soimaan jotain menevää lenkkeilymusiikkia.

Katulamppujen alettua aloin hölkkäämään rauhalliseen tahtiin, mutta jossain vaiheessa huomasin juoksevani niin lujaa kuin vain niin lyhyistä kintuista sai lähti. Vauhti kiihtyi aivan huomaamattani. Hölläsin hieman vauhtia ja pysähdyin hetkeksi tasaamaan hengitystä. Kallan kylän valot alkoivat häämöttää edessäni ja jatkoin hölkällä eteenpäin. Kylä oli todella hiljainen, vain yksi hahmo käveli kaupan ovilta kohti autoaan. Tuo hahmo näytti niin kovin tutulle.

"Heidi hei!" huusin ja hölkkäsin naisen luokse.

Kaupassa käyminen oli asia, josta suunnilleen kukaan ei pitänyt. Joka paikassa oli joku kiilaamassa eteen tai hidastelemassa keskellä käytävää kilometrin pituisen kauppalistan kanssa.

Juuri, kun olin selvinnyt kassien kanssa ulos liuku-ovista, kuulin nimeäni huudettavan ja meinasin ärähtää. Ulospäin en kuitenkaan näyttänyt huonoa tuultani, vaan etsin katseellani äänen lähdettä kunnes huomasin tutun näköisen bruneten joka katsoi minua ja hölkkäsi hieman liiankin iloisesti luokseni. Hymyilin ystävällisesti.

"Gabriellako se oli?", muistelin naisen nimeä.

Huomasin naisen etsivän äänen lähdettä hetken päätään pyöritellen.

"Joo, sepä se. Me nähtiin siellä juhlissa." hymyilin tälle. Yllätyin itsekin, miten paljon ilahduin toisen ihmisen näkemisestä vaikka yleensä ennemmin pakenin omaan rauhaan.

"Nii siullahan oli hevonen Kaajapurojen tallissa?" kysyin.

"Joo, puoli vuotias puoliveritamma", vastasin ja hymyilin hieman aidommin. Mietin mistä nainen oli minut pongannut ja mitä asiaa tällä oli.

"Haittaako jos kävellään tohon autolle samalla, nää painaa vähän?" kysyin ja nyökkäsin sinistä lava-autoa kohden.

"Näin muistelinkin. Miten oot viihtynyt Kaajapuroilla? Se on kuulemma hyvin viihtyisä paikka." sanoin. Nainen vaikutti hieman kireältä ja mietin oliko hyvä hetki tulla juttelemaan tälle.

"Kävellään vaan." vastasin naisen kysymykseen ja lähdin kävelemään tämän vanavedessä kohti sinistä lava-autoa.

"Siellä on ollut tosi ihana ilmapiiri, se mun varsa on vähän sählä ja stressaa jos on hirveän menevä talli. Tuolla Cariad on ollut tosi rauhallinen, lisäksi on ihan hyvä saada se pois kotoa vieroituksen vuoksi."

Laskin kassit auton takapenkkien jalkatilaan ja huokaisin helpotuksesta. Painon poistuttua lähti myös loput kauppastressistä.
"Haluutko mennä vaikka kahville?" yllätyin itsekin kysymystäni. Olisi kyllä kiva tutustua naiseen paremmin ja ulkona oli sen verran viileä, että kuuma kaakao kuulosti houkuttelevalta.

"Ompa mukava kuulla. Vieroitukset ei oo aina mitään helppoja." hymyilin.

Seurasin sivusta, kun Heidi laski ostoskassit autoon ja vaikutti heti jo paljon rennommalta. Liekö tälläkin kauppastressiä, mitä minäkin joskus poden.

"Miulla ei tässä oo muuta kun lenkki kesken, jonka voin suorittaa loppuun kotiin mennessä joten mennään vaan." Kuuma kaakao tai kahvi maistuisi kyllä nyt! Olin vähän hionnut jo kun revittelin kylälle tullessa, joten vilunväreet ehtivät kulkea monta kertaa kehoni läpi.

"Tässä lähellä on kahvila, Pioni."

"Onhan ne, onneksi siihenkin tottuu ajan kanssa ja jotkut tietysti on helpompia tapauksia mitä toiset. Cariad on ollut siinä suhteessa aika helppo, onneksi."

"Mä oon vielä vähän hukassa täällä, jos viitsit näyttää suuntaa", naurahdin toiselle ja lukitsin auton ovet perässäni.

"Onni on kyllä varsa, jonka kanssa vierotus on sujunut mutkattomasti."

"Älä välitä, miekään en täältä vielä montaa paikkaa tiedä. Pioni on oikein viihtyisä pieni kahvila ja se on myöhään auki vaikka eihän täällä varmasti asiakkaita riitä." sanoin ja viitoin Heidin seuraamaan perässäni.

Kävelin kahvilan ovelle ja avasin sen antaakseni Heidin mennä edeltä. Kahvilassa ei ollut paljoa asiakkaita, mutta sitäkin viihtyisämpi tunnelma. En osannut päättää tiskillä kahvin ja kaakaon väliltä, joten tilasin itselleni kaakaocapuccinon ja jäin odottamaan kun Heidi tilasi itselleen.

Kahvila oli oikein mielyttävän oloinen ja hymyilin naiselle kun tämä avasi minulle oven.
"Kaakao kermavaahdolla, kiitos", tilasin tiskiltä ja barista kertoi tuovansa juomat meille pöytään.

Kävelin ikkunalliseen kulmapöytään ja riisuin ulkovaatteeni. Suoristin hieman valkoista pitkähihaistani ja katsoin sitten Gabriellaa hymyillen.
"Oliko sulla oma heppa Auburnissa vai ootko siellä vaan hoitajana, mä muista oliko siitä puhetta sillon juhlissa?"

Seurasin naista pöytään ja riisuin itsekin päällystakin pois. Hörppäsin höyryävän kuumaa juomaani ja niinkun sanotaan, ahneella on paskanen loppu. Tunsin kuinka kieleni paloi.

"Ei siitä muistaakseni ollut." virnistin kun muistelin iltaa, jolloin kirkas oli maistunut turhankin paljon. "Mutta siis ei miulla oo omaa hevosta. Alotin Isabellan nuoren Mina-tamman vuokraamisen vähän aikaa sitten. Meidän oli tarkoitus alkaa käydä valmennuksissa." vastasin Heidin esittämään kysymykseen.

"No entä sinä? Onko siulla muita hevosia kuin Cariad?"

"Kuulostaa kivalta diililtä, valmennuksista on ainakin joka elämäntilanteeseen hyötyä", totesin ja Gabin virheestä oppineena tyydyin sekoittamaan kuumaa, hyvältä tuoksuvaa juomaani.

"Onhan mulla. Aikaisemmin oli aika monta, nyt on vaan kuusi enää, joista neljä on kotona", kerroin.

"Joo se kyllä on. Oon kyllä ollu koko ikäni esteratsastaja, mutta Minan persoonassa joku vain veti minuu puoleeni ja nyt rupeen sitten valmentautumaan kouluratsatuksessa. On Isbellä kyllä työtä meidän kans" naurahdin.

"Ai, saako udella missä siulla on talli?".

Tällä kertaa älysin ottaa Heidistä mallia ja sekoittaa juomaa ennenkun käy suinpäin hörppimään. Oloni oli rento, sillä Heidi vaikutti oikein mukavalta naiselta.

"Mä olen sitten taas enemmän kouluratsastaja, jotenkin aina vaan löydän itseni noiden hullujen esteratsujen omistajana ja sitten ihmetellään mites siinä taas niin kävi", kerroin ja naurahdin.

"Se on itseasiassa Orijoella, sinne on Kallasta suunnilleen 40 kilsaa, eli ihan sopivan lähellä ja lyhyt tallimatka Cariadia hoitamaan."

"Eli me ollaan menty just ristiin näiden hevosvalintojen kanssa." naurahdin takaisin.

"Aijaa, ei ole kyllä sitten kaukana. Niin sanoitko, että teillä on nyt vähemmän hevosia mitä on karsinoita?" kysyin mietteliäänä vastapäätä istuvalta naiselta.

"Ihan ristiin juu", naurahdin.

"Itse asiassa mulla on nyt neljä boksia tyhjänä. Oon mä ajatellut ottaa siihen jotain vuokra-asukkaita, mutta se on aina kamala homma löytää kivoja ihmisiä, jotka varmasti maksaa vuokran ja osaa käyttäytyä", kerroin nauraen.
"Yksikin asiakas kerran oli aidon hämmästynyt, että tallivuokraan ei kuulu varusteiden siivous tallin puolesta tai että jos maksaakin yhtäkkiä vaan puolet vuokrasta, että se on ihan okei."

"Mutta ihan mukavaa vaihtelua se on. Ja pääsen kuitenkin hyppäämään estevalmennuksissa lainaratsulla.

"Eikä, ootko ihan tosissas?" naurahdin Heidin kertoessa hupsusta asiakkaasta. "Kaikkee ne ihmiset kuvitteleekin."

"Eikun mietin vaan tossa, kun miun tuttu on tyrkyttäny miulle aika potentiaalista esteoria jo monta kuukautta kun ei ite tulekaan toimeen sen kanssa. Oon joka kerta joutunu kieltäytymään, kun Auburnissa ja Purtsissakin taitaa olla täyttä." sanoin vähän harmistuneesti.

"Jos sä sen haluut meille tuoda, tottakai saat tulla kattomaan paikat ensin, mutta jos haluut ni tuo vaan. Meillä on siis omien orien takia hyvät neljä oritarhaa ja maneesi ja kenttä, eli kyllä sinne hyvin sopii."

Olisi ihan kiva saada tallille vähän muitakin ihmisiä.
"Näkisit Cariadinkin emän" totesin silmää vinkaten naiselle.

Silmäni kirkastuivat salamana. Voisiko esteorin ostohaave käydä sittenkin toteen ja tutun pommituspuhelut saisivat lopun?
"Oi, ootko ihan tosissas?" hihkaisin ehkä vähän liian innokkaasti. "Jos oot, niin ehdottomasti haluan tuoda! Eko on todella komea ja olis silkkaa typeryyttä jättää se ostamatta. Siun on nähtävä se!"

"Ois enemmän kun kiva nähdä Cariadin emä. Ja myös itse Cariad." hymyilin.

"Olen olen", vakuutin naiselle hymyillen. Oli ihana auttaa toista hädässä, varsinkin, kun Gabista sai oikein mukavan kaverin tallille. Ainakin nyt lyhyen tutustumisen arviolla.

"Aivan, ei olla törmätty sen kanssa suhun vielä", muistin ja naurahdin.
"Mutta siis voit tulla mielellään katsomaan paikkoja, vaikka nyt heti jos siltä tuntuu tai myöhemminkin käy. Kunhan saadaan aikataulut natsaamaan."

Kukaan ei voinut aavistaakaan kuinka iloinen olin sillä hetkellä. Heidi auttaisi toteuttamaan haaveen esteratsusta, jota en voinut ostaa vain koska ei ollut tallipaikkaa.
"Miulla on aamulla aikanen herätys, mutta jos yritetään tällä viikolla joku päivä saada sopimaan." vastasin iloisesti.

"Odotan myös innolla Cariadin ja sen emän näkemistä. En ookkaan käyny Purtsien tallilla vielä ikinä kun ei ole ollut asiaa sinne."

"Juu, mä voin antaa mun numeron niin voidaan sitten sopia joku aika", sanoin ja hymyilin.

"Voidaan samalla reissulla käydä Purtseilla katsomassa paikkoja", naurahdin. Kaakaomukini oli melkein tyhjä ja hörppäsin loput kerralla.
"Kiitos seurasta, tää oli yllättävän kiva extempore reissu kahvilaan" totesin hymyillen.

Kirjoitin Heidin saneleman numeron puhelimeeni ylös ja soitin hälärin naiselle, että tämä sai myös minun numeron.

"Joo, se olis mukavaa." vastasin tälle hymyillen. Katsahdin kelloon. Toivottavasti metsässä illan pimeydessä ei ole hirveästi pieniä heppatyttöjä syöviä mörköjä.

"Kiitos itsellesi, empä ois uskonu että kesken iltalenkin päädyn iltakahville. Otetaan joskus uusiks! Nyt on kuitenkin jatkettava matkaa." totesin Heidille ja rupesin pukemaan takkia päälleni.

Kuljimme yhtä matkaa kaupan pihalle autolleni.
"Ollaan kuulolla", sanoin vielä naiselle ja vilkutin, kun tämä jatkoi lenkkiään siihen suuntaan, mistä oli tullutkin.

Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja Gabriella ainakin tuntui mukavalta tyypiltä.

peli loppu