Kouluvalmennus 19.10 (edistyneet)

Lotta - Montalbano
Alkuun kulmaratsastus oli haastavaa ja ulkolapa valahti helposti ulos. Ulko-ohjan tuen löydyttyä kääntämisessä ei enää ollut ongelmaa. Kokoaminen sujuu hyvin, mutta liikeen lisääminen on haastavaa. Vaustalaukat sujuvat hyvin, vaikka voimaa saisikin olla. Kokoamistehtävä on Mustikselle ja itselleni helppo ja siinä on vain pienenpieniä virheitä, joita lähteä korjaamaan.

Tilda & Fellu
Ratsukon keskittyminen on herpaantumisherkkä koko alkutunnin. Ryhdistäytymisen jälkeen suoruudessa näkyy, että siihen on panostettu edeltävissä treeneissä. Fellu on laukassa vahva, mutta tuntuma paranee taas viimeisen tehtävän myötä.

Mikke & Haitta
Tippumisen jälkeen olo oli vieläkin juminen ja kevyitä päiviä pitänyt nuori hevonen ei ollut mikään paras ratsu tälle päivälle. Valmennukseen oli totta kai pakko osallistua, mutta kun isoliikkeisen hevosen selässä istuminen jäykkyyden takia oli vaikeaa niin mikään ei onnistunut. Valmennus keskeytyi ennen muita.

Amanda odotti aina edistyneiden kouluvalmennukselta enemmän, kuin mitä uskalsi edes itselleen myöntää. Este- ja kenttäratsastajien miehittämässä Auburnissa oli vain kolme täysin koulupainoitteista ratsukkoa, joiden varaan perijätär oli laskenut koko lajin tulevaisuuden. Paineen alla hiottiin timantteja, ja siitä paineesta Amanda pitäisi huolen: tästä valmennusryhmästä jokainen tulisi starttaamaan jonakin päivänä vähintään vaativia luokkia tehden Auburnin maineelle kunniaa. Eikä blondia perijätärtä haittaisi lainkaan, että hänen imagonsa valmentajana, joka teki rumista ankanpoikasista joutsenia, herättäisi lisää ihastusta ja keskustelua.

Toisin kuin Isabellan suurimmaksi osaksi kaitsema tasan kellon lyömällä maneesiin astuva nuorisoryhmä, olivat Tilda, Mikke ja Lotta olleet jo hyvissä ajoin hevostensa selässä. Amanda katseli ratsukoita suu tiukkana viivana: kolmikon uskottavuus lähenteli täydellisyyttä, mutta jostain syystä mustahiuksinen mies päistärikön tammansa selässä  vääntelehti levottomasti hartioitaan pyöritellen.
"Onko meillä ongelmia, Mikke?" blondi kysyi terävästi kohottaen toista kulmaansa. Amandan kasvoilla ei ollut häivähdystäkään huolesta miehen fyysisen kunnon, vaan valmennuksen mahdollisen keskeytymisen takia. Mikke kääntyi katsomaan valmentajaansa totisesti.
"Ei todellakaan", tämä vastasi kuuluvalla äänellä ja lopetti vääntelehtimisen.
"Hyvä", blondi nyökkäsi tyytyväisenä.

Ohjeistettuaan alkuverryttelyt, jotka tulisivat tapahtumaan tälläkertaa käynnissä, ratsastajat ottivat ohjat käteensä ja siirtyivät isolle neliölle katsomon puoleiseen päätyyn. Amanda laski yksitellen kartiot reilusti neliön kulmien sisäpuolelle.
"Nyt kenelläkään ei ole ongelmaa hahmottaa neliötä - ja se joka uskaltaa edes hipaista kartiota, lentää alta aikayksikön alkeiskurssille lähimpään ratsastuskouluun", blondin äänessä ei ollut hitustakaan anteeksiantoa. Se ei kuulunut naisen tyyliin, eivätkä amatöörimäiset virheet tämän valmennuksiin. Tehtävä oli haastavampi kuin mihin ratsastajat olivat osanneet varautua: Fellu ja Haitta olivat yhtämieltä siitä, että käynti oli askellajina liian hidas ja tylsä, joten Tilda ja Mikke yrittivät rauhoitella levottomia hevosiaan. Friisiläisorin selässä istuvalla Lotalla oli päinvastoin työtä saada hevonen liikkumaan eteenpäin. Mustis pyöristi lihaksikkaan kaulansa kaarelle jääden tyhjäksi edestä, ja vastusteli punapään kääntäviä apuja puskemalla käännösissä lapa edellä ulos.
"Tilda leuka ylös, suorista selkä, nyrkit pystyyn. Jatkanko perusasioista jauhamista? Mistä olette Miken kanssa saaneet ajatuksen, että hevosen jännittyessä annetaan oman paketin levähtää ja lukittaudutaan sitten kaikista rumimpaan istuntaan, mistä on yksinkertaisesti mahdotonta vaikuttaa mitenkään mihinkään", Amanda ripitti ja levitteli käsiään ilmassa. Tildan kasvoilla kävi häivähdys punaa, ja nainen korjasi välittömästi istuntaansa. Fellu pyrähti levottomasti muutaman askeleen eteenpäin nostaen päänsä taivaan tuuliin, mutta ratsastajan parantunut tuntuma sai tämän nopeasti siirtymään takaisin käyntiin ja laskemaan profiilinsa luotiviivalle. Mikke mutristi huuliaan ja yritti myös suoristaa selkäänsä, mutta samantien miehen kasvoille ilmestyi kivusta vääristynyt irvistys. Amanda laski kulmansa kärsimättömään tuijotukseen.
"Mikke en kysy toista kertaa", perijätär tiuskaisi.
"Pystytkö tähän?" jos ääniaallot olisivat voineet jäätyä, olisi ilma blondin huulien edessä muuttunut lumeksi ja leijailut hiljaa maahan.
"Tietenkin", Mikke äyskäisi. Mies vaikutti kankealta ja hermostuneelta, eikä alla pärskivä päistärikkö ollut mielissään epätasaisista avuista.
"Lopeta sitten murjottaminen ja ala ratsastaa", Amanda komensi. Lotta oli onnistunut puoliveristen läksyttämisen aikana löytämään Mustiksesta pienemmän vaihteen ja eteenpäin liikkuminen oli aktiivisempaa, mutta ori oli edelleen täysin tyhjä edestä ja lintsasi kulmat valumalla aina ulos.
"Lotta miten voisit ratsastaa tuntumaa vasten, jos sitä ei ole?" perijätär tivasi.
"Ensin eteen, sitten vasta alas. Pää ylös sieltä koukusta, tasainen pohje, puolipidätteet ja käännöksissä ulkoavut", Amanda lähti kävelemään punapään ja tämän mustan orin vierellä varmistaen, että ratsukon palikat kolahtaisivat paikoilleen. Lotan ilme ei värähtänytkään - naisen päättäväisyys ja näyttämisenhalu tuikkivat kilpaa sinisissä silmissä, ja seuraavassa kulmassa Mustis kääntyi jo rehellisemmin etuosa edellä.

Käyntiverryttely kesti odotettua pidempään, sillä Amanda ei suostunut jättämään suorituksia puolitiehen. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen ratsukot pääsivät siirtymään raviin ja kolmikaariselle kiemurauralle, jolla oli tarkoitus tehdä avotaivutuksia, volttejä sekä siirtymisiä askellajin sisällä. Tilda oli parantanut otettaan, ja naisen kasvoilta paistoi tyytyväinen virne pitkällä sivulla onnistuneen temmonlisäyksen jälkeen. Tämä asetti ja taivutti Fellua kääntyessään kolmikaariselle, teki sisäkaarteeseen voltin ja kokosi mustaa oria suoralla ennen seuraavaa kaarretta. Fellulla oli energiaa, mutta toisin kuin Haitalla, se purkautui nyt oikealla tavalla: näyttävänä liikkeenä ja korkeana työskentelymotivaationa.
"Vastataivutuksia myös, Tilda", Amanda huusi polkkatukkaiselle naiselle, ja oli oikeastaan aika tyytyväinen ratsukon kehitykseen. Mikke sen sijaan oli ottanut asiakseen aiheuttaa perijättärelle harmaita hiuksia: Haitta koikkelehti epätasaisen räjähdysalttiisti eteenpäin, eikä mies saanut tammaansa minkäänlaista otetta. Blondi pudisteli päätään - miehet!
"Mikael Aarnisuo", Amanda kivahti kovaan ääneen.
"Tiedät varsin hyvin, ettei ongelma tänään ole Haitassa, se kiipeäisi kootussa laukassa vaikka kuuhun jos ymmärtäisit pyytää. Tai jos kykenisit pyytämään. On ihailtavaa yrittää fyysisistä rajoitteista huolimatta, mutta jos se jää näin luokattomaksi räpellykseksi, niin olehyvä, niele ylpeytesi ja häivy parantamaan itsesi. Näytät kamalalta", blondi osoitti sormellaan maneesin ovea. Mikke käänsi tulistuneen katseensa Amandaan, muttei sanonut sanaakaan. Tämä pysäytti päistärikön tamman, hyppäsi alas selästä ja jupisi jotain, mikä kuulosti kirosanoin koristellulta manaukselta. Nostettuaan jalustimet ylös, mies tarttui Haittaa ohjista ja lähti kankeasti, toisella kädellä selkäänsä pidellen marssimaan ratsastusareenan läpi.
"Tervetuloa takaisin kun olet hoitanut itsesi kuntoon", Amanda huudahti mustahiuksisen perään.
"Joo joo", Mikke äyskäisi turhautuneesti.
Lotta vilkaisi vaivihkaa maneesista poistuvaa miestä, mutta siirsi sitten kaiken keskittymisensä friisiläiseen. Mustikselle ravi oli selkeästi paras ja helpoin askellaji, sillä orin työskentely oli nyt rehellisempää ja vaihteita siinä oli olemassa paljon käyntiä enemmän. Punapää kokosi oria kaarteessa muutaman askeleen verran varsin onnistuneesti, joten Amanda päätyi vain nyökkäämään totinen ilme kasvoillaan - hiljaisuus oli perijättäreltä paras mahdollinen kehu.

Jäljelle jääneet hevoset, Fellu ja Mustis, pärskivät tyytyväisinä ravityöskentelyn jäljiltä. Amanda ohjeisti ratsukot ottamaan vastalaukannostoja käynnistä suoralla uralla, ja oli varsin vakuuttunut siitä, ettei tehtävä olisi Tildalle ja Lotalle ollenkaan liian haastava. Pieni, ja salaa tyytyväinen, hymynkare nousi blondin huulille, kun Tilda valmisteli noston huolella ja siirtyi Fellun kanssa laukkaan täysin tyylipuhtaasti. Nainen liikautti sisäkättään mustan orin kaulalle ja kiitti tätä. Puoliverinen viuhtoi häntäänsä ja innostui laukasta niin, että siirtyminen takaisin käyntiin valahti pitkäksi ja rumaksi. Amanda pyöritteli päätään ja katsoi Tildaa toisen kulman noustessa halveksuen ylös. Se siitä tyytyväisestä hymystä.
"Mustamaa, noston lisäksi yhtä tärkeää on hallita siirtyminen takaisin, ja tuo äskeinen esitys oli surkeinta kuraa mitä olen teiltä kahdelta ikinä nähnyt", Amanda kuulutti. Tilda pyöräytti hartioitaan, mutta ilmekään naisen hiestä punottavilla kasvoilla ei värähtänyt. Palaute oli aiheellinen, joten polkkatukka päätti pistää paremmaksi.
Lotan valmistelut eivät olleet yhtä huoliteltuja, mutta Mustis pelasti tilanteen lievästä vinoudesta huolimatta ja nosti toivotun vastalaukan. Punapää istui ryhdikkäästi, ratsasti kulman kooten laukkaa ja siirsi friisiläisen varsin lennokkaasti käyntiin.
"Uudestaan Lotta. Hyvä laukka, mutta siirtymisen ei kuulu olla mikään sliding stop", Amanda pyöräytti silmiään. Lotta nyökkäsi terävästi - naisen asenne oli tavanomaista tarmokkaampi. Oliko Kalla CUP saanut punapään tavoittelemaan näkyviä tuloksia? Perijätär seurasi friisiläisen seuraavaa nostoa ja jo parempaa siirtymistä takaisin käyntiin. Ainakin suorittaminen oli saanut uudenlaista ilmettä, eikä Amanda ollut ollenkaan pahoillaan siitä.

Vastalaukkojen jälkeen ratsukot saivat kävellä tovin. Amanda kertasi Tildalle ja Lotalle loppuvalmennuksen agendan - tarkoitus oli ratsastaa pituushalkaisijalle ja esittää sen aikana selkeän alun ja lopun omaava pätkä koottua ravia. Ratsastajat vilkaisivat nopeasti toisiaan ja virnistivät: tehtävä taisi olla mieluinen. Amanda tiesi varsin hyvin, ettei kootussa ravissa ollut Fellulle saatika Mustikselle mitään ongelmaa, mutta riittävästä ylöspäin suuntautuneesta poljennasta huolehtisivat loppujen lopuksi vain Tilda ja Lotta itse. Kerättyään ohjat takaisin käsiinsä, ratsukot saivat luvan aloittaa. Lotta käänsi Mustiksen ensimmäisenä pituushalkaisijalle, tullen suoralle jo valmiiksi varsin kootulla hevosella. Amanda käveli katse koko ajan tiukasti ratsukossa kohti katsomoa. Punapää sai kauniin eleettömästi orin kokoamaan itseään ja pyöristämään kaulaa entisestään, mutta itse askellus jäi varsin voimattomaksi.
"Enemmän Lotta, uskalla pyytää enemmän", Amanda ohjeisti tiukkaan sävyyn.
Fellun pärskintä sai perijättären kääntämään siniset silmänsä energiseen puoliveriseen, joka kääntyi pituushalkaisijalle ryhdikkäästi tanssahdellen. Showmiehen elkein musta ojensi koipiaan ja näytti siltä, että oli valmis räjähtämään lentävään lisättyyn raviin välittömästi, jos Tilda antaisi tilaa.
"Rauhallisempi tempo Tilda", blondi komensi. Fellu nyökytteli päätään ja polkkatukalla oli kova työ pitää istuntansa kasassa orin isossa, pomputtavassa ravissa.

Ratsastettuaan useampaan otteeseen onnistuneet pätkät koottua ravia, ratsukot saivat luvan aloittaa loppuverryttelyt pidemmällä ohjalla. Toisin kuin yleensä, Amanda ei poistunut talliin vaan jäi maneesiin seuraamaan Tildan ja Lotan loppuraveja. Blondi nosti toppaliivin karvahupun lainehtivien hiustensa päälle ja käveli ratsastusareenan keskellä, kerraten ratsastajille niitä epäkohtia, joihin itsenäisessä ratsastuksessa tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Perijätär kohotti toista suupieltään pieneen, omahyväiseen hymyyn, kun Tilda ja Lotta siirsivät hevosena käyntiin: nainen leipoisi, vaivaisi ja kaulisi näistä ratsastajista vielä ammattilaisia.