My little baby ponies (monster edition) (off)

// Peliin tulossa ainakin Tilda ja Anna. Joku muu/ muutama muu saa inspiraation iskiessä ja halutessaan liittyä vielä heidän jälkeensä mukaan. //

Maanantaiaamu starttasi yllättävän kirkkaana ja kauniina, mikä piristi mielialaani huomattavasti. Olen aina elänyt vähän liiankin vahvasti säätilojen mukaan. Laitoin hiukset ranskanletille ja pukeuduin urheiluvaatteisiin, sillä tänään en aikonut ratsastaa. En sanoisi meikanneeni, mutten myöskään herännyt sen näköisenä millaisena talliin saavuin. Tyylikkyys vaatii pientä ehostusta! Hymyillen ja täydellistä ryhtiä ylläpitäen astuin talliin.

Olimme Tildan ja Annan kanssa sopineet, että aloittaisimme varsojen koulutuksen tosissaan. Toki niitä oli käsitelty koko kesän ajan, mutta etenkin Verdistä olin huolissani. Cocoa nuorempi komistus oli jonkin verran tulinen pakkaus, liekö isänpuoleisella suvulla jotakin tekemistä asian kanssa. Kyllä Cocostakin pippuria löytyi, mutta pikkuneiti jäisi sentään omalle tallillemme meidän valvovien silmiemme alle. Verdi sen sijaan matkaisi jollekin vielä tuntemattomalle tallille meidän kasvattajaliitettämme kantaen – pikkuori olisi elävää mainosta tallillemme ja kasvatustyöllemme. Entä jos kyseinen mainos käyttäytyisi kuin katastrofi? Olin ehdottomasti sitä mieltä, että orin käytökseen piti koettaa vaikuttaa nyt, kun se oli fyysisesti mahdollisimman pieni ja hallittavissa. Onneksi Anna lupasi auttaa, hänhän hoitaisi orin myynninkin. Ah, delegoinnin kätevyys. Eipähän tarvitse mainostaa kultaiseksi sellaista varsaa, joka ei sitä ole. Anna keksiköön itse sopivat myyntipuheet. Coco taas oli virallisesti Tildan ongelma, vaikka koin toki pienen velvollisuudenpiston kasvattajana ja siksi tässä tilanteessa olinkin.

En nähnyt tallissa ketään, mutta kahvintuoksusta ei voinut erehtyä. Mahtavuutta, että sumppi maistui muillekin! Myönnän pistäväni pääni tallitupaan useammin kuin tallilaiset varmasti haluaisivat, sillä en mitenkään voi vastustaa tuoreen kahvin kutsua. Sitä paitsi olisi mahdottoman vaivalloista hakea oma kuppinsa kartanolta asti. Hyväntuulisena astuin tallitupaan, jossa Tilda ja Anna istuivat pöydän äärellä.
”Huomenta naiset”, tervehdin iloisen muodollisesti ja otin tarvittavat askeleet kohti kahvinkeitintä. (Minulla oli tänään se kuuluisa hyvä päivä.)
”Tehdäänkö jokin alustava suunnitelma siitä mitä tehdään? Vietäisiinkö koko nelikko kerralla? Voin tarvittaessa taluttaa Rillaa ja Vilaa samaan aikaan, jos te otatte pienet kullannuput haltuun. Tai kai niitä voisi suoraan kutsua riiviöksi tai maanvaivoiksi, mitä sitä omassa tallissa kaunistelemaan”, naurahdin.

"Ahh no niin, ei muuta sitten kun valmistelemaan hevoset ja riiviöt. Ostin muuten tällaiset ällösöpöt toisiinsa mätsäävät varsariimut", lisäsin ja kaivelin samalla pienestä tyylikkäästä nahkarepustani baby bluen ja baby pinkin väriset pikkuriimut.
"Molempia on onneksi joskus talutettu, mutta saatte mun puolesta itse päättää käytättekö riimunnarua vai jopa liinaa. Ainakin Verdin voisin kuvitella pukittelemassa, joten kypäräkään ei välttämättä olisi yhtään turvavarustelujen liioittelua", ohjeistin.
En todellakaan kaivannut onnettomuuksia omiin hevosiini liittyen - tallista oli juoruiltu muutenkin tarpeeksi. Varsojen telomat vuokraajat ja työntekijät olisivat maineellemme viimeinen niitti. Tarkemmin ajateltuna olisin voinut käydä ostamassa rullaluistelusuojat molemmille. Tai miksei saman tien jääkiekkoilijan tai rugby-pelaajan puvut kaikkine suojineen, sillä muistin liian hyvin muutamat potkuvammat joita olin saanut aikanaan varsoja käsitellessäni. Ja ne varsat olivat kuitenkin lähtökohtaisesti järkevämpiä kuin nämä Amandan orien jälkeläiset.

"Sopiiko teille, jos aloitettaisiin tallipihan ja suihkulähteen kautta kohti kenttää? Siitä voitaisiin jatkaa derbykentälle ja varsat voisivat juosta jonkun aikaa vapainakin. Tarhojen ohi tuskin kannattaa mennä, orit saattavat ottaa vähän liikaa kierroksia", pohdiskelin.
Katsoin Tildaa ja Annaa, joista Anna tuntui katsovan hivenen huolestuneesti ja kulmat kurtussa kelloa. Nainen tietenkin pohti tallitöitä!

"Itse asiassa odottakaapa vielä hetki", sanoin ja kaivoin taskusta ruusukultaisen puhelimeni.
"Huomenta rakas Amanda. Viitsit vihdoin vastata. Minulla on erittäin tärkeää asiaa. Anna on äärimmäisen estynyt eikä kykene tekemään aamutallia. Ehdottaisinkin, että sinä hoitaisit sen tällä kertaa. Ja jos karsinoiden siivous ei neidiltä onnistu, voit toki yrittää soittaa Jonnyn aiemmin töihin tai ihan miten vaan. Pääasia on, että sinä olet nyt vastuussa loppupäivästä." Puhelimesta kuului melko kiukkuista, lähes itkuista tykitystä ja siirsin puhelinta vaistomaisesti kauemmas korvastani.
"Kiitos rakas, tiesin että suostuisit. Onpa hyvä että olit tämän minulle velkaa. Hei hei", päätin puhelun kohteliaasti ja rakkaan siskoni yhä jatkuvista, kimittävistä vastaväitteistä välittämättä. Tiesin että hän hankkisi jostain jonkun pätevän töihin, blondi itse tuskin tekisi mitään.
"No niin, yksi asia taas hoidossa. Sinulla on Anna tänään vapaapäivä", virnistin naisille itsetyytyväisesti ja siirryin santsikupillinen kahvia käsissäni varustehuoneeseen miettimään, mitkä varusteet näyttäisivät Rillan ja Vilan päällä tänään parhaimmilta.

Nappasin varustehuoneesta molempien tammojen harjalaatikot ja hetken pohdittuani päätin käyttää ihan vaan riimuja. Kumpikaan neitokaisista ei ollut mikään erityisen säikky, joten taluttamisessa ei pitäisi olla yhtään mitään ongelmaa. Aloitin harjaamalla Vilan karsinassaan ja laitoin tammalle valmiiksi riimun päähän. Musta kaunotar oli oikein kiiltävässä karvassa eikä likaa tai pölyä ollut juuri lainkaan. Josefin on selkeästi käynyt tallilla hoitamassa sitä, sillä itse en ollut ehtinyt rapsutella nuorikkoani ainakaan viikkoon. Verdi poukkoili karsinassa omiaan, mutta antoi minun harjata emäänsä. Hieman perästäni karsinaan saapui Anna, joka taisteli pikkuherralle ensin riimun päähän ja ryhtyi sitten käsittelemään tätä.
"Käyn harjaamassa Rillaa vielä vähän, niin voidaan sitten mennä", huikkasin Annalle.
Nainen nyökkäsi keskittynyt ilme kasvoillaan - Verdi kun koetti livahtaa perääni. Naurahdin oripojalle ja telkesin sen takaisin karsinaansa.

Tilda harjasi jo Cocoa ja pikkuneiti näyttikin erittäin nautiskelevalta. Hupsun värinen tamma taisi vaihtaa pikkuhiljaa karvaansa ja harjaus oli selkeästi sen mieleen. Coco nautiskeli oikein huuli tötteröllä ja silmät ummessa - sehän vaikutti kiltiltä kuin mikä! Tildakin hymyili, enkä yhtään ihmettele. Varsa oli kerrassaan ihana näky. Hyvä tuuleni sen kuin parani, sillä Rilla tuli hellyydenkipeänä minua vastaan. Siro ruunikko tuuppasi minua ystävällisesti turvalla ja lakkasi mutustamasta heinää. Mammatamma taisi olla parempien herkkujen perään.
"Ei mulla ole sulle mitään", sanoin Rillalle hymyillen.
"Mulla on tossa ulkopuolella omenia", Tilda sanoi.
"No niinpä tietysti, Rilla taisikin tietää sen."
Kipaisin nappaamassa yhden ja syötin sen uteliaalle Rillalle. Samalla sekunnilla takana olevasta karsinasta kuului vaativa hörähdys, joten nauravaisena syötin kalterin lävitse Vilallekin oman omenan. Varsatkin alkoivat kiinnostua, mutta jätin niiden herkuttamisen suosiolla Tildalle ja Annalle.

Kun olin harjannut puruisen Rillan salonkikelpoiseen kuntoon, laitoin tammalle riimun ja narun ja talutin sen käytävälle. Jätin riimunnarun kaulan päälle roikkumaan ja Rillan seisomaan käytävälle omin avuin, kun hain Vilan karsinastaan. "Joko mennään?" huikkasin naisille.
Kuulin muutaman vaimean "joo" -mutinan ja tulkitsin sen lähtömerkiksi. Tallissa kuului melkoista hörinää heti käytävälle astuttuani. Kurkkasin taakseni ja Mikael näkyi puuhaavan Mustiksen karsinassa. Ori hörhötteli tammoille minkä kerkesi. Ellen näkyi hoitavan Meidhriä ja Alessa Santtua, ja molemmat orit pistivät omat hörinänsä kehiin. Jopas tallissa oli porukkaa! Hyväntuulisena lähdin kulkemaan tammat molemmin puolin itseäni. Vila ja Rilla eivät paljon soidinmenoista kiinnostuneet, sillä molempien varsakiimat olivat onneksi jo ohitse. Orien puolella kulkeva Vila luimi kylläkin ilkeästi, sillä varsoja orien pitämä meteli selkeästi vähän ahdisti ja Vila otti emän roolinsa vakavasti. Pian olimme kuitenkin päätyovilla ja kuljimme kohti suihkulähdettä.