Kellonaika on nyt 28.11.20 4:47

32 osumaa on löytynyt haulle 0

Mies miehelle, vai ? (on)

// @Mikael G. messiin #jellie

Katsahdin taivaalle joka näytti olevan kirkastumassa. Anna oli jäänyt sisään talliin järjestelemään hieman satulahuonetta, kun taas mä olin lähteny ulos putsaamaan kakkostarhaa. Epi ja Eela sais nyt vähän aikaa väistellä mua kottareiden kanssa. Aamuni oli alkanut hyvin, mut mieluummin olisin jääny Ellien viereen nukkumaan hieman pidemmäksi aikaa.

Kuullessani moottorin äänen nostin katseeni parkkipaikalle, paikalle kurvasi musta Audi. Mikael Gren. Voi helvetin kuustoista. Mun päivä muuttu just hieman paskemmaks. Tiesin et joskus mun pitäis viel puhuu ton miehen kans. Olihan se sanonu auttavan mua Eelan kans. En vaa ollu enää ihan varma halusinko sitä apuu. Käänsin katseen takasin paskaan ja jatkoin lappaamista. Toivoin ettei se tulis juttelee mulle.
kirjoittaja Jonathan R.
lähetetty 11.10.17 17:35
 
Etsi: Arkisto 2017
Aihe: Mies miehelle, vai ? (on)
Vastaukset: 8
Luettu: 314

Ei millään muulla oo mitään väliä (on)

// Liittyiskö @Ellie von B. messiin, ei avoin #jellie //

Tottakai, kasilta?

Palasin kotiin ja painuin suoraan suihkuun. Seisoin suihkussa lämpimän veden virratessa vartalollani. Katsoin jalkoihini. Oikea jalkapöytäni oli hieman punainen potkaistuani eilen roskiksen irti kiinnikkeistään. Jalkaani ei kuitenkaan särkenyt. Samalla selkäni muistutti kipeydestään vihlaisemalla hermoon. Kirosin ääneen ja yritin venytellä lihaksiani. En yhtään tiennyt miten kovan osuman rankani otti pudotessani hiekkaan.

*****

Ajoin autoni parkkiin, samalle kohdalle mihin Novani oli aikanaan hyytynyt. Mieleeni tulvi lämpimiä muistoja. Kuinka oli alkanut sataa kaatamalla vettä ja olin häiriköinyt Ellien lähes jokaista naapuria soittamalla heille ovisummeria. Hissimatka viimeiseen kerrokseen tuntui ikuisuudelta ja blondin avatessa kotiovensa olin säikähtänyt hieman. Muistelin ensimmäistä iltaamme yhdessä, uusina tuttavuuksina. Jo silloin olisin halunnut ottaa blondin syliini. Pitää lähellä. En mä halunnu pitää mitään vihaa meijän välillä ja siks halusin puhuu eilisillan selväks.

Olin juuri sammuttanut moottorin ja kuuntelin vesipisaroiden rauhallista naputusta auton kattoon ja tuulilasiin. Pyyhkijät tasaisin väliajoin kuivasivat lasin, joten hetken näkymäni eteenpäin oli selkeä. Kaduilla ei liikkunut muita. Kaikki taisivat olla pitämässä sadetta sisätiloissa. Kuitenkin valkoisen Jumperin takaa käveli ihmishahmo. Sateenvarjoa kannatteli vaaleahiuksinen lyhyt nainen. Ellie.

Nousin autosta ja lukitsin ovet. En tiedä huomasiko tyttö, kun kävelin tätä kohden autotien yli. En piitannut siitä mitä eilen tapahtui. En piitannut siitä vaikka minuun sattui. Halusin vain Ellien lähelle.
kirjoittaja Jonathan R.
lähetetty 10.10.17 15:32
 
Etsi: Arkisto 2017
Aihe: Ei millään muulla oo mitään väliä (on)
Vastaukset: 26
Luettu: 544

Rakas päiväkirja...

Jonathan, please forgive me

Olin pilannut kaiken.

Se ajatus oli ensimmäisenä mun mielessä kun heräsin yksin omasta sängystäni jyskyttävään päänsärkyyn ja kuvotukseen. Epämääräiset muistikuvat eilisillasta ja tanssilattiasta vyöryivät mun mieleen kuin höyryveturi ja jyräsivät mut alleen. Mua oksetti, ja samassa huomasin kompuroivani kylpyhuoneeseen ja kumartuvani vessanpytyn ylle. Sen jälkeen mä kömmin takaisin sänkyyn, lämpimän untuvapeitteen alle. En todellakaan ollut vielä valmis heräämään tähän päivään.

* * * * *

Kello näytti kahta, eikä mulla ollut yhtään parempi fiilis kuin aamulla. Vääntäydyin ylös sängystä viileään suihkuun. Toivoin veden huuhtelevan pois kaikki muistikuvat eilisestä. Olinko mä tosiaan ollut niin humalassa vai oliko mun juomaan laitettu jotain muutakin kuin alkoholia? Muistaakseni ilta kulki jotakuinkin niin, että menimme Jonnyn kanssa tanssimaan, mutta punapäällä kesti jonkun aikaa saada tanssivaihteensa päälle. Nyt selvinpäin ajatellen Jonnyn tanssitaidot kohentuivat hämmästyttävän paljon lyhyessä ajassa. En millään saanut päähäni, missä välissä Jonny oli muuttunut Mikaeliksi. Olin kuitenkin varma, ettei Jonny antaisi ikinä anteeksi, että mulla meni jälleen kerran miehet sekaisin. Ehkä mun pitäisi hankkia silmälasit.

Kietouduin pehmeään kylpytakkiin ja hoipuin edelleen huonvointisena keittiöön keittämään kahvia. Kävelin kuin zombie ja vasta pisaroiden osuessa keittiön tasoon huomasin itkeväni. Pyyhin kyyneleitä kylpytakin hihaani ja laskin hanasta lasin kylmää vettä. Halusin kuumeisesti puhua Jonnylle. Selittää, pyytää anteeksi, mitä tahansa, mutta en uskonut miehen haluavan nähdä mua vähään aikaan. Olo oli yksinäinen ja hetken aikaa mieleni teki ajaa vanhemmilleni käymään ja itkeä äitini olkapäätä vasten. Sitten mä muistin, että en ollut puhunut yksityisasioistani vanhemmilleni ala-asteaikojen jälkeen, enkä aloittaisi nytkään. Ainut, kenelle voisin tällä hetkellä vuodattaa sydäntäni olisi Riepu, mutta en uskaltaisi mennä tallille kuin vasta illalla, jos silloinkaan. Ehkä mun pitäisi lähteä maanpakoon tai jotain.

Makasin sohvalla hengittäen syvään. Sohvapöydällä lojui puolikas kupillinen haaleaa kahvia. Olin kirjoittanut tekstiviestiluonnoksen puhelimeni muistioon jo viisi kertaa. En vain löytänyt sanoja sille, mitä halusin sanoa. En edes tiennyt, oliko minun mahdollista keksiä mitään, millä korjata tilanne. Juuri nyt mieleni täytti epätoivo. Palasin takaisin luonnokseen.

'Mä oon niin pahoillani. Tiedän, ettet sä varmaan halua kuulla musta mitään just nyt, tai ikinä, mutta haluun vaan sanoa, että mun ei ollut tarkoitus satuttaa sua. Tiedän, ettei tää oo mikään validi puolustus, mutta mä olin ihan sekaisin enkä tajunnut mitä tein, enkä mä oikeastaan edes muista. Tiedän vaan, että satutin sua.

Jonathan, please forgive me'
Send.

kirjoittaja Ellie von B.
lähetetty 10.10.17 11:41
 
Etsi: Spin off
Aihe: Rakas päiväkirja...
Vastaukset: 18
Luettu: 680

Suhdekiemuroiden suoristusta (on)

// Jonny mukaan! #jellie


Viiyttelin lähtöäni Auburniin, sillä en halunnut olla paikalla ensimmäisten joukossa - olisi noloa vaikuttaa yli-innokkaalta. Siivoustalkoot ei muutenkaan kuulostanut sellaiselta tapahtumalta, johon osallistuminen saisi minut hyppimään riemusta. En halunnut kuitenkaan jäädä mistään paitsi, joten menisin paikalle vähintäänkin hengailemaan ja kuuntelemaan juoruja. Olin pukeutunut myös aivan liian tyylikkäästi siivoamista ajatellen, enkä takuulla koskisi mihinkään likaiseen persikansävyisessä neuleessani.

Parkkipaikalla oli jo autoja ajaessani sinne Mersullani ja lähdinkin kipittämään kohti tallivinttiä Mikaelin ja Rasmuksen perässä. Vintillä oli jo jonkin verran porukkaa, mutta ensimmäisenä katseeni kiinnittyi Jonnyyn. Olin aikeissa mennä tervehtimään miestä halauksen kera, mutta punapää tyytyi vain nyökkäämään yleisesti ja pakenemaan sitten kauimmaiseen nurkkaan. Hymy, jonka melkein olin päästänyt kasvoilleni katosi saman tien. Olivatko välimme muka näin kiusaantuneet?

Olin nauttinut laidunlaukkojen jatkoilla hivenen liikaa alkoholia ja muistikuvani olivatkin melko hatarat. Kaikesta päätellen olimme kuitenkin antaneet muille juoruilun aihetta kerran jos toisenkin. Ei se minua haitannut, olin mielelläni huomion keskipisteenä, mutta luulen etteivät humaltuneet suudelmat jatkoilla ja sen jälkeinen radiohiljaisuus ainakaan auttaneet suhdettamme, josta emme olleet kertaakaan edes keskustelleet. Mistä minä tiesin, vaikka Jonny pyörittäisi muitakin naisia samaan aikaan, ja jo ehtinyt kyllästyä minuun, tallilla kun oli ehtinyt liikkua jo huhuja Isabellan ja Jonnyn yhteisestä aamutallivuorosta. Tunsin mustasukkaisuuden pistoksen sisälläni.

Päätin ottaa härkää sarvista ja selvittää, mitä meidän välillä oli oikein meneillään. Jonny oli ehtinyt vähentää jo vaatetustaan pelkkään t-paitaan, mikä sai minutkin tuijottamaan tämän ylävartaloa normaalia pidempään. Taioin kuitenkin kasvoilleni hurmaavan ja itsevarman hymyn ennen kuin astelin viimeisetkin metrit miehen luokse. En halunnut tilanteen muuttuvan kiusalliseksi enkä aikonut vaikuttaa sekuntiakaan epävarmalta.
"Hei", hymähdin ja annoin miehelle halauksen, joka kesti muutaman sekunnin pidempään ollakseen ainoastaan ystävällinen. "Miten siivous sujuu?"
kirjoittaja Ellie von B.
lähetetty 06.10.17 16:58
 
Etsi: Arkisto 2017
Aihe: Suhdekiemuroiden suoristusta (on)
Vastaukset: 54
Luettu: 908

Pohjamudissa (off)

Aloittaja: Jonathan
Odotan mukaan Ellietä, ei avoin #jellie
________________________________________

Heräsin yöllä siine, kun metallinen venytyskoruni putosi kilisten lattialle. Nousin sen verran ylös, että sain poimittua korun ja hämärässä näin sen olevan pölyssä.

Suoristin selkääni ja lähdin vessaan huuhtelemaan korun. Avasin oven rauhallisesti. Tajusin asunnon olevan täysi sokkelo. Olin pokkana avannut Ellien huoneen oven. Nainen nukkui sängyssään ketarat ojossa ja hiukset naamalla. En voinut muuta kuin hymyillä.

\\ sori  


Ellie:

Olin nukkunut yön harvinaisen hyvin. Liekö syynä hyvin reippaalla kädellä nautittu raskas iltapala vai muuten vain raskas päivä, mutta en ollut herännyt kertaakaan yön aikana. Rennoin fiiliksin raotin hitaasti silmiäni, kunnes huomasin jonkun seisovan ovensuussa. Yhtäkkiä mieleni ei ollut lainkaan niin rento, vaan hyppäsin pystyyn salamannopeasti kiskoen peittoa päälleni.
"Mitä hittoa oikeen luulet hiippailevas täällä?" älähdin äänensävyn noustessa ihan uusiin sfääreihin.

"Hyvää hyvyyttäni tarjoon sulle yösijan ja sä teet mitä? Katselet kun mä nukun?" tunsin itseni aavistuksen mielipuoliseksi huutaessani punapäälle. Mutta itsepähän hiippaili mun makuhuoneessa - ihme hyypiö!


Jonathan:

"Öööö... Kello on kuus aamulla.. Ajattelin vaa tulla sanoo et keitän jo kahvii et jos säki haluut... En mä tässä sentää ketää oo kyylänny..." yritin nopeasti keksiä jonkin valkoisen valheen ja poistuin keittiöön. Kävin kaappeja läpi kunnes löysin suodatinpussit ja kahvin. Keitin oli onneksi tuttu; mocca master.

Pelkät reisitaskuhousut (sekä bokserit tottakai) jalassa painuin kahvin kanssa aamutupakalle.


Ellie:

Jäin tuijottamaan sanattomana punapään poistumista paikalta. Kehtasiko toinen kaiken lisäksi noin vain omin lupineen mennä keittämään kahvia, minun keittiööni? Ja vielä kuudelta aamulla, kuka hullu muka heräsi tähän aikaan vapaaehtoisesti? Hyppäsin pois sängyltä ja nappasin nojatuolin päältä puhtaanvalkoisen aamutakkini, kietoen sen niukan yöpukuni suojaksi ennen kuin marssin olohuoneen kautta avokeittiöön.

Keittiössä ei ollut ketään, joten oletin Jonathanin menneen jälleen kerran tervaamaan keuhkojaan parvekkeelle. Hetken jo suunnittelin lukitsevani toisen sinne ja jatkavani unia, eipähän ainakaan enää eksyisi makuuhuoneeseen tuijottelemaan vähäpukeisia nukkuvia naisia. Nielin kuitenkin kiukkuni hetkeksi, sillä vastakeitetty kahvi tuoksui kutsuvalta. Napsautin kaiuttimista rauhallista akustista musiikkia, kaadoin kahvia suosikkimukiini ja istuin peittojen ja tyynyjen sekaan sohvalle nauttimaan kofeiinista.


Jonathan:

Sulkiessani parvekkeen oven, kuulostelin hieman musiikkia... Akustista...? Debussy ? En ollut ihan varma. Keittiöstä kuului kolinaa, joten päätin mennä katsomaan miten hurjan näköisenä rakas unikeko oli päässyt ylös sängystä.

"Huomenta, Jääkuningatar" sanoin ja kumarsin oikein syvään. Suoristin selkäni, vinkkasin blondille silmää, jota seurasi oikein leveä haukottelu. Käsi suun edessä, totta kai.  Kyllä minulta käytöstavat löytyivät. "Mä yritin jotenki hienosti viikata tota peittoo tohon sohvan reunalle, tyynyt on siin päällä" sanoin.


Ellie:

En ollut lainkaan huvittunut Jonathanin tervehdyksestä, vaan se sai minut ärsyyntymään entisestään. Kehtasi vielä silmää iskeä, eiköhän sen sortin huomiota ollut tullut tänä aamuna jo tarpeeksi.
"Minkä ihmeen takia tulit herättämään mut kuudelta aamulla?" kivahdin vastaukseksi. "Tai en tiedä, voiko nukkuvan ihmisen tuijottamista kutsua herättämiseksi, pikemminkin ahdisteluksi!"

Niskoja nakellen kipitin takaisin keittiöön, jossa tyhjensin kahvikupin pohjat tiskialtaaseen.


Jonathan:

Shit... "Sori, mul vaan kävi mieles jos haluisit lähtee mun kans aamiaiselle kaupungille. Ite oon tottunu herää kuuden aikoihin" yritin selittää blondille. Kävelin hänen viereensä altaan luo ja huuhtelin kahvikupin vedellä. "Tiiän keskustan ulkopuolelta yhen mahtavan majatalon tyylisen kiinteistön, jos on joka aamu tarjol puurot, murot, kaikki mitä aamiaiseen kuuluu" yritin kuulostaa mahdollisimman neutraalilta, mutta silti halusin idean olla houkutteleva. "Ainakin omalla kohalla se voittaa kylmän pizzan, vaikka sekin on helvetin hyvää" puhuin enemmän itsekseni kuin nuorelle naiselle. Jäin odottamaan tämän reaktiota.
   
     
Ellie:

Jonathanin tarjous sai minut hämmentymään. Olin tottunut siihen, että pääsin usein käymään kipakoita verbaalisia väittelyitä aivan tyhjänpäiväisistä asioista. Punapään sovitteleva äänensävy taas ei oikein antanut sijaa suuttua lisää, mutten osannut oikein vaihtaa moodia iloiseenkaan.

"En mä oikeen tiiä, ei kai kellään oo nälkä näin aikasin?" kohautin olkapäitäni. En voinut olla vihainen, enkä oikein osannut olla iloinenkaan. Päädyin mököttämiseen.


Jonathan:

Jäin katsomaan blondia. Nyt vasta tajusin kuinka jään siniset hänen silmänsä olivat. Kuinka osuvaa, Jääkuningatar. "No siis enhän mä missään vaiheessa pakottanu sua nousee ylös sängystä" näpäytin Ellielle. "Sitä paitsi, aurinko ei oo näyttäytyny kokonaan, sulla on viel hyvää aikaa painuu takas pehkuihin, jos silt tuntuu" ehdotin. Tällä hetkellä tiesin tuijottavani naista silmiin, mutten kääntänyt katsettani pois, kuten edellisillä kerroilla.
   

Ellie:

Tuijotin uhmakkaana takaisin punapään silmiin. "No en kai mä voinut jättää sua mun keittiöön yksin pyörimään, ties vaikka oisit rikkonu mun kahvinkeittimen", tuhahdin. Toisaalta olin itse kehottanut miestä olemaan kuin kotonaan, mutta en minä sitä ihan niin kirjaimellisesti tarkoittanut!


Jonathan:

"Onks sul antaa pyyhettä, jos voin käydä suihkus? Vähä nihkee olo tost nahasta ja eilisest sateesta" kysyin blondilta. Astelin sohvan viereen ja istahdin alas. Oletin naisen sanovan kyllä, joten aloin repimään housuja jalastani.


Ellie:

"Pyyhkeitä on siellä kylppärin kaapissa", ilmoitin ja marssin takaisin omaan makuuhuoneeseen. Heittäydyin hetkeksi takaisin sängylleni. Kuinka olisikin tehnyt mieli vain kaivautua takaisin peiton alle ja nukkua ainakin puoleenpäivään. Sen sijaan petasin sänkyni ja kaivoin vaatekaapista tarkkaan valitun asukokonaisuuden, sillä kai sitä oli sitten brunssille tai aamupalalle lähdettävä. Onneksi makuuhuoneeni yhteydessä oli asunnon toinen kylpyhuone, muuten en olisi takuulla antanut Jonathanille lupaa mennä suihkuun ensin.

Nopean (eli noin kahdenkymmenen minuutin) suihkun jälkeen meikkasin kevyesti ja sidoin hiukseni korkealle ponnarille. Päälleni puin valkoiset farkut ja vaaleanpunaisen, korkeakauluksisen neuleen, yhdistettynä kultaisiin koruihin. Muutaman kriittisen peiliinvilkaisun jälkeen palasin takaisin olohuoneeseen.


Jonathan:

En olisi halunnut lähteä lämpimän veden alta mihinkään, mutta pakko se kai oli. Avasin kylpyhuoneen oven ja kuulin Ellien olevan toisessa kylppärissä pesulla. Rich bitch, pyörittelin silmiäni. Heitin vaatteeni peitto ja tyynykasan päälle ja rojahdin sohvalle istumaan. Hetken ajan mietin, pitäisikö pukea päälle ennen kuin Ellie tulisi suihkusta. Meh. Jäin siihen pyyhe päällä selaamaan puhelintani.


Ellie:

"Noniin, joko mennään.." aloitin varmistaen, että minulla oli käsilaukussani lompakko, puhelin, avaimet ja tuhat muuta lähes yhtä tärkeää asiaa. Käännyin vilkaisemaan Jonathania, joka istui sohvalla ainoastaan pyyhe päällään.
"Mitä, etkö sä oo muka vielä pukenut?" hämmästelin. Olin käyttänyt itse runsaasti aikaa niin peseytymiseen kuin meikkaamiseenkin, punapäällä oli taatusti riittävästi aikaa pukea päällensä.
"Ja mä kun luulin, että naisia saa odottaa."


Jonathan:

"Voi kuule rakas, ei se oo ku vaatteet päälle ni mä oon ready!" nousin ylös ja otin (ehkä hieman likaiset) vaatteet kantoon ja menin vessaan pukemaan. "Kiitä onnees etten pukeudu siinä sun edessä!" huusin oven takaa. Astelin ovesta Ellien onneksi täysin pukeutuneena ja olin valmis lähtemään. "Eiköhän mennä" sanoin ja heitin tupakan suupieleen jo valmiiksi.


Ellie:

Pyörittelin jälleen kerran silmiäni Jonathanille, vaikka tämä ei suljetun oven takaa elettä voinutkaan nähdä. Tässähän ehtisi odotellessa tulla jo nälkä. Sujautin sillä välin korolliset nilkkurit jalkaani ja vilkaisin puhelintani. Korjaamolta oli tullut viesti, rakas Mersuni oli valmis haettavaksi.
"Käydään hakemassa mun uljas valkoinen ratsuni samalla korjaamolta", ilmoitin avatessani oven ja astuessani edeltä rappukäytävään.
"Se on ihan tossa lähellä."


Jonathan:

"Käydäänkö hakee se ensin pois?" kysyin blondilta. Vetäsin kans tennarit jalkaan ja naputtelin puhelimeen numeron. Kuului hälytystä. "Moi... joo lada petti... ei riitä jesari ja leka.... uus startti.... viitikkö tulla hakee sen lavalle, sanotaanko vaik parin tunnin päästä...? okei, jees. Kiitos rakas, mäki sua" suljin puhelimen ja laitoin sen taskuun, käänsin katseeni blondiin ja avasin tälle ulko-oven.


Ellie:

"Joo. Et kyllä sitten polta mun autossa", varoitin astuessamme hissiin. Hissimatkan aikana sain todistaa puhelinkeskustelua, joka sisälsi paljon autoihin liittyvää sanastoa, jotka kulkivat toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos. Sen sijaan sanat, joihin puhelu päättyi, saivat kiinnitettyä huomioni. Rakas? Oliko punapäällä tyttöystävä? Varmaan se Jonna, jonka luokse Jonny oli aikaisemmin menossa. Silti mies oli keikistellyt puolialasti olohuoneessani viimeisen yön ja aamun, ei Jonnan.

Vaikka kiinnostuskiikarit olivatkin lennähtäneet nenälle rakkaudentunnustuksen jälkeen, ei pokerinaamani pettänyt sekunniksikaan. Astuin Jonathanin edeavaamasta ovesta ulos tuuliseen säähän.


Jonathan:

"Juu, älä sitä huoli, on mulla käytöstavat!" kävelin blondin perässä viileään syysaamuun. "Sori toi äskönen puhelu, mun broidi osaa välil olla toooooosi pitkä puheluissa. Joskus kuuntelin sen kauppareissuu puol tuntii, kuinka se etti omenoita tomaattien seasta" naureskelin Ellielle. Sytytin tupakan ja vedin savua keuhkoihini.

Korjaamo ei ollutkaan niin kaukana kuin luulin. Kävely sinne kesti reilut kymmenen minuuttia. Aika kuitenkin tuntui pitkältä hiljaisuuden takia.


Ellie:

Ahaa. Ei siis ilmeisesti Jonna tai tyttäystävä. Ainakaan tällä kertaa. Hymähdin Jonathanin kommentille veljestään.

Kävelimme hiljaisuuden vallitessa korjaamolle, josta pääsin noutamaan autoni.
"Noniin, missäs se aamiaispaikka sitten olikaan?" kysyin napsauttaessani Mersun ovet auki. Istahdin kuskin puolelle ja starttasin auton.


Jonathan:

"Ennen kuin kerron enempää tästä maailman parhaasta aamiaisesta, valasehan vähän mikä toi sun tuhahdus oikeen oli" katsoin naista lähes huomaamaton virne kasvoillani. En kääntänyt katsettani hänestä, halusin vastauksen. Arvelin hänen olevan hämmentynyt äsken kertomastani faktasta veljeni suhteen, mutta halusin kuulla sen häneltä itseltään. Harva suomalainen puhuu veljelleen, saatika edes vanhemmilleen tuolla tavalla. Mut hei, mä oon britti, saanko sen verta anteeks?


Ellie:

Vilkaisin miestä rypistäen hieman kulmiani. Jonathan selvästi yritti udella minulta jonkinlaista reaktiota aiempaan liittyen, mutta minähän en aikonut hänelle sellaista tyydytystä suoda.
"Mikä tuhahdus? En mä tuhahtele."

Käänsin katseeni takaisin eteenpäin ja lähdin ajamaan ulos korjaamon pihasta.
"Nyt niitä reittiohjeita, tai mä ajan ihan väärään suuntaan", tivasin. Radiosta kuului jokin popkappale, joka tuntui olevan todella pinnalla. Ainakin sitä soitettiin ihan jatkuvasti.


Jonathan:

"Voi vihtu.. Taas Despacito... Ei pysty, ei kykene." laitoin toisen kanavan soimaan ja Dingo alkoi hoilottamaan autiotalossa. "Se on ihan siinä uuden huoltsikan vieressä, ne yrittää saada Peten ulos siit tontilta" annoin ajo-ohjeita.

"Missä muuten on sun prince Charming?"


Ellie:

"Hei, mä kuuntelin sitä!" tiuskaisin, ja vaihdoin kanavan takaisin. En mä tosissani juurikaan välittänyt kyseisestä kappaleesta, mutten ihan periaatteesta pitänyt siitä, että apukuskin puolelta säädettiin radiota silloin kun itse olin ratissa. Ajoin Jonnyn ohjeiden mukaisesti huoltoaseman viereiseen pihaan ja parkeerasin autoni parkkiruutuun hivenen hankalasti edes takaisin sahaten, mutta loppujen lopuksi ihan siististi suoraan.

"Ai mun prinssi?" Pidin lyhyen tauon. "Ei oo vielä tullut vastaan."


Jonathan:

"Ja mä luulin et kaikki jätkät juoksee nätin blondin perässä sen minkä ehtii?" Pidin ovea auki Ellielle. "Nii joo, mee vaa jo istuu, mä käyn maksaa. Oon sen verta sulle auki viime yöstä" hymyilin nuorelle naiselle.

Kävelin tiskille ja maksoin kahdelle aamiaisen. Meidän lisäksi syömään oli tullut eläkeläispariskunta. "Hei Raija ja Jaakko, mikäs heinien tilanne?" tervehdin heitä.


Sivu 2 kateissa toistaiseksi! Sad
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 05.09.17 12:51
 
Etsi: Arkisto 2017
Aihe: Pohjamudissa (off)
Vastaukset: 1
Luettu: 320

Voisiko mennä enää huonommin? part II (on)

Ootan tähän mukaan Ellietä



Ellie oli palannut jo sisälle, istuin vielä Ladassani ja sytytin uutta tupakkaa. Vinssasin ikkunan auki ja samalla luottopelini hyytyi. "No mitäs paskaa?" Nousin ylös ja avasin konepellin. En tiedä osuiko karma kohdalle vai leikkikö universumi kanssani peliä; starttimoottorini hajosi. Kirosin siinä aikani ja hetken päästä vettä satoi kuin aisaa. Kirosin lisää.

Kävin läpi varmaan kaikki summerit talon seinässä. Vasta viimeisten nappien kohdalla muistin Ellien sanoneen asuvansa ylimmässä kerroksessa. Kirosin vielä lisää.
kirjoittaja Jonathan R.
lähetetty 28.08.17 21:27
 
Etsi: Arkisto 2017
Aihe: Voisiko mennä enää huonommin? part II (on)
Vastaukset: 22
Luettu: 470

Voisiko mennä enää huonommin? (on)

"Verdammt noch mal," kirosin hivenen turhan äänekkäästi tallin parkkipaikalla, mutta harmistukseni oli tällä kertaa täysin aiheellista. Miten vielä uudenkarhea Mersuni saattoi pettää luottamukseni näin ja kieltäytyä käynnistymästä? Auton yllättävää hajoamista enemmän minua kuitenkin harmitti se, että joutuisin todennäköisesti anelemaan vanhemmiltani kyytiä päästäkseni pois tallilta. Potkaisin valkoisen Mercedeksen rengasta. Typerä auto.

Fiilistäni ei yhtään nostanut ainakaan taivaalta vähitellen putoavat vesipisarat, jotka vaikuttivat uhkaavasti tiheentyvän vesisateeksi. Samassa kuulin askelia takaani. Käännähdin ympäri mulkaisten arvoiden tulijaa.

---

Odotan Jonathanin saapuvan paikalle. Very Happy

kirjoittaja Ellie von B.
lähetetty 28.08.17 17:39
 
Etsi: Arkisto 2017
Aihe: Voisiko mennä enää huonommin? (on)
Vastaukset: 21
Luettu: 378

Takaisin alkuun

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry: