Kellonaika on nyt 06.12.21 12:55

53 osumaa on löytynyt haulle 0

Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto


Lauri oli alkanut tottua lähes viikottaisiin käynteihin Auburnissa. Koska valmennusten kuukausimäärät olivat nousseet Kallassa, mies oli alkanut keskittää Etelä-Suomen valmennusvarauksia yhä tiiviimmin nippuihin, jolloin ajokerrat olivat vähentyneet ja aikaa jäi muuhunkin. Kisakauden tiivistyessä se oli Laurille helpottavaa, koska Ruunaan Malja oli alkanut ja pian koittaisi myös Markarydin reissu Hannaby Hanami Weekin vuoksi.

"Viivi, istu syvälle satulaan ja tee paljon pieniä puolipidätteitä. Se ei saa lähteä puskemaan omin päin, kun tarkoituksena on koota laukkaa", Lauri ohjeisti maneesinpuolikkaassa laukkaavaa ratsukkoa ja käänsi sitten huomionsa toiseen ratsukkoon. "Hyvä Ava. Myötää välillä sisäohjasta, houkuttele sitä pyöristämään niskaansa - juuri noin."

Viivin ja Avan tehotuntien jälkeen Laurista tuntui kevyeltä jatkaa Ellien yksityisvalmennukseen, vaikka toisaalta kahden nuoremman ratsastajan valmentaminen kehitti miestä uran kannalta uudella tavalla. Lauri oli toki valmentanut junnuja aiemminkin, mutta hänen vakiovalmennettaviensa joukko oli aiemmin koostunut lähinnä täysi-ikäisistä ratsastajista.
"Näitä vinoja lähestymisiä voi tarpeen tullen hyödyntää myös kisaradalla", Lauri totesi pienesti hymyillen, kun Ellie oli pienen alkushokin jälkeen saanut Ankan tuotua sujuvasti lopulta reilun metrin korkeuteen nostetulle pystylle vinosta lähestymisestä huolimatta. Ratsukon tiukka kilpailu- ja treenitahti alkoi näkyä, mutta kaikesta huolimatta Ellien asenne ja motivaatio tuntuivat pysyvän hyvinä.

"Muista palautuminen", Lauri totesi vielä valmennuksen päätteeksi. "Molempien osalta."
Niiden sanojen siivittämänä mies käveli ulos maneesista miettien omaa kilpailufiilistään loppuvuodelta - miten kilpailemiseen oli alkanut yllättäen turtua ja miten se ei ollut enää tuonut samanlaista tunnetta kuin aiemmin. Tauko oli tehnyt hyvää monta vuotta työkseen kilpailleelle Laurille ja nyt mies oli lähdössä kokeilemaan Vegasin kanssa isompia luokkia kansainvälisille kilparadoille. Lauri oli harkinnut luokkavalintoja pitkään päätyen lopulta ilmoittamaan tamman 135-145 -luokkiin. Mies oli Saksan vuosinaan nähnyt, miten ahneet ratsastajat olivat pilanneet hyviä kilpahevosia, mutta luotti Vegasin fysiikkaan ja tiesi, että tamma oli ehtinyt ennen Suomeen muuttoa tehdä muutamia 150-luokkia.

Lauri heilautti kättään Isabellalle, jonka aina yhtä hillitty ja säntillinen ulkomuoto oli helppo tunnistaa pihamaalla ja jatkoi matkaansa parkkipaikalle. Hän oli törmännyt Isabellaan edellispäivänä varustaessaan Jinxiä kuntoon Arnen valmennukseen ja vaihtanut pari sanaa perijättären kanssa, pääasiassa lähestyvästä kisaviikosta. Isabella oli tuomassa nuoren tammansa Hannaby Young Stars -katselmukseen, johon myös Jinxi oli ilmoitettu.

"Tuollainen ennakkouutisointi saattaisi aiheuttaa paineita", Arne oli todennut viitaten Häst&Sportin verkkouutiseen, jonka Heidi oli bongannut heti tuoreeltaan.
"Niin", Lauri oli vastannut ja vaihtanut laukan välittämättä Jinxin suureleisestä vaihdosta, johon kuului totuttuun tapaan kaikkea ylimääräistä. "Saattaisi varmaan."

Se, että Mayerin välittämä Jinxi oli nostettu kysymysmerkit-otsikon alle, ei ollut hetkauttanut Lauria. Kysymysmerkki Jinxi todellakin oli, sen mies allekirjoitti täysin, eikä siksi ollut asettanut sen suurempia odotuksia tamman suhteen. Jos he pääsisivät ratojen loppuun ja Jinxi käyttäytyisi katselmuksessa edes jotenkin, kilpailuviikon saisi hyvillä mielin lisätä tamman CV:hen myynnin koittaessa.

Valmennuksen lopputulemana Arne oli todennut, että Jinxi oli niin valmis katselmukseen kuin sen luontoinen tamma saattoi siinä iässä olla. Rosengård oli nyökkäillyt hyväksyvästi kysyttyään Laurin luokkavalinnoista trakehnerin osalta - sopivasti haastetta loppuviikkoa kohti ja toisaalta juuri sitä kapasiteetin testaamista, mitä tässä vaiheessa täytyikin tehdä.

Kallassa paistoi aurinko, kun Lauri starttasi maasturinsa aikeenaan ajaa suoraan Runiaciin. Kilpailut lähestyivät, mutta kun valmistelut aloitti ajoissa, Lauri uskoi koko tallin porukan starttaavan matkaan ilman suurempia ongelmia.
kirjoittaja Lauri M.
lähetetty 23.04.20 15:32
 
Etsi: Spin off
Aihe: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto
Vastaukset: 74
Luettu: 3567

Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.

Medialukutaito
22. huhtikuuta 2020 #hanamiweek #jusmus

Rasmus ratsastaa Easylla alkukäyntejä. Se ei ole erityisen mielenkiintoista katseltavaa, joten syvennyn aikani kuluksi älypuhelimen viriketarjontaan. Instagramista tupsahtaa näkyville tieto eräistä kaksosvarsoista, jotka ovat järjettömän sööttejä ja kaikeksi onneksi terveitä ja hyvinvoivia, ja hetkeksi ajatukseni singahtavat Pikiin, joka saattaa varsoa jo lähestulkoon koska tahansa. Sen kanssa ei sentään tarvitse jännittää kaksosvarsoja.

Siirryn lueskelemaan hevosaiheisia verkkolehtiä. Niitä löytyy sivuhistorian useimmin käytetyistä, enkä minä nyt niin kovin kummallisena pidä sitä että minulta välillä kysellään, kuuluuko elämääni mitään muuta kuin hevosia. Ei välttämättä kuulu.

"Oh, hei, teidät on mainittu täällä", ilmoitan pirtsakasti ja ennen kaikkea harkitsemattomasti Rasmukselle, ennen kuin olen edes lukenut koko artikkelia. Se on Häst&Sport-verkkojulkaisun artikkeli nuorten esteratsuhen Hannaby Young Stars -luokasta, johon Rasmus ja Easykin ovat menossa. Itselläni ei ole yhtään ratsastettavaa siinä luokassa, sillä Granni on jo liian vanha, Piki auttamatta liian tiine ja Belisa täystyöllistetty kiertäessään Niilon kanssa Tie Tähtiin -kilpailuissa. Kovin kummoisestihan ratsukolla ei ole mennyt, mutta toivon ettei poika arvioi omia suorituksiaan liian kriittisesti. Hän on vasta siirtynyt ratsastuskouluhevosilla käydyistä tallikisoista isompiin kilpailuihin ja vieläpä aika keltanokkaisella hevosella.

"Niinkö? Missä?" Rasmus kysyy samalla kun silmäilen juttua ja alan katua että edes mainitsin siitä mitään.
"Öö, tämmöisessä, umm, Häst&Sport-verkkolehdessä", sanon: ensimmäiseen kysymykseen on sentään helppo vastata.
"Aa, no mitäs siellä?" poikaystäväni sitten heittää juuri sen luontevasti ensimmäistä seuraavan ja ehdottoman ei-toivotun kysymyksen, jota ehdin hyvin lyhyen ajan jo kammoksuen odottaakin.
"Sitä Young Stars -luokkaa täällä spekuloivat", vastaan välttelevästi, mutta tietenkin Rasmuksen kiinnostus on herännyt, koska itsehän sitä oikein piikkipäisellä kepillä sohaisin.

Katselen Easy-parkaa, jota on artikkelissa kuvailtu pystymetsästä repäistyksi. Sehän on ihan nätti hevonen, tasapainoisen näköinen ja tavallisesti hyvällä asenteella työskentelevä, mutta ei suoraan sanottuna mikään mega-wau. Tiedän Rasmuksen suhtautuvan siihen tunnesidoksesta huolimatta enimmäkseen aika realistisesti ja pohdiskelevan vähän väliä sen myymistäkin, mutta kuitenkin: Easy on Laran varsa, vieläpä ensimmäinen sellainen, ja Lara on Rasmukselle tärkeämpi kuin tärkeä. Sen esikoisvarsan ja Rasmuksen ihkaoman kasvatin tyrkkääminen Alhaiset odotukset -porukkaan saattaisi kuitenkin olla pikkuinen tärsky itsetunnolle, tai jollekin, en minä tiedä.

Tietysti mulla oli teoreettinen mahdollisuus pelata korttini vielä sillä tavalla oikein, ettei artikkeli kuulosta Rasmuksen korviin aivan murskakritiikiltä. Tunnettu faktahan oli se, ettei poikaystäväni ymmärtänyt äidinkieltäni juuri lainkaan, ja ruotsinkielinen artikkeli (hevosaiheestaan huolimatta) menisi sillä kielitaidolla tyystin ohi ilman minun suomennostani. Voisin tehdä sen, kuten sanotaan, hieman vapaamuotoisesti.

"Ja siis niin, ne pitää Easya vähän tavallisena", luovin läpi keskinkertaista kisauran aloitusta ruotivan kohdan, ja sitten sivuutan kaiken siitä miten jopa hevosen oma ratsastaja pitää sen laatua mahdollisesti puutteellisena ja etenkin maininnan Rasmuksen surkeista kilpailutuloksista (kuinka törkeää!). "Ja että, öö, tämä on teille hyvä tapahtuma ja vähintäänkin poistutte sieltä kokemusta rikkaampana."

Rasmuksen naamasta näkee, että se yhdistelee mahdollisimman neutraaliksi siivotun lausuntoni langanpätkiä. Sydän hakkaa vähän, kun toivon, että se laittaa ne sievälle rusetille ruman umpisolmun sijaan. On mun vikani, että Rasmus ylipäänsä tietää koko julkaisusta.

"Jaa", se sanookin sitten aika neutraaliin sävyyn ja alkaa keräillä Easyn ohjia. "No eipä siinä. Ei kai ollut odotettavissakaan, että Easysta mitään ennakkosuosikkia tehtäisikään. Kokemusta rikkaampi on varmaan sille ihan hyvä arvio."

Toivon kovasti, että Rasmus on oikeasti noin urhoollista mieltä eikä vain tsemppaa ja esitä. Vai oliko sen äänensävyssä harmistusta? Pidän poikaystävääni kuitenkin aika kunnianhimoisena tyyppinä. Noinkohan se ohittaisi asian ihan olankohautuksella? Entä jos se kuitenkin rakentelee vielä pilvilinnoja ja luulee, että Easysta tulee jonakin päivänä sittenkin sille viiden tähden GP-luokkien tähtiratsu? Ei kai vain ole mun tehtäväni puhkaista niitä luuloja?

Rasmus katsahtaa mua vielä ennen kuin kehottaa nuoren ratsunsa raviin. Siloittelen kasvoni niin huolettomiksi kuin kykenen, ja huikkaan:
"Eihän sitä tiedä jos se vaikka yllättää ja onkin paras!"

Juu ei. En tosiaan puhko kenenkään hattaraisia kuvitelmia. Ei musta ole sellaiseen.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 22.04.20 13:54
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.
Vastaukset: 140
Luettu: 10002

Zelian päiväkirja


"Mihin luokkiin ilmoittauduit?" Isabella kysyi neutraalin ystävällisesti valmennuksen päätyttyä. Mä vilkaisin vaistomaisesti Antonia, joka ainakin esitti olevansa huomattavasti kiinnostuneempi Vilan lepsusti pyörivistä korvista kuin mun vastauksestani ja suoristin ryhtiäni satulassa.
"Zelialla metriin ja metrikymppiin", aloitin. "Ja tämä menee myös siihen nuorten arviointiin."
"Kuulostaa hyvältä", Isabella vastasi. Nainen oli onnitellut mua Ruunaan voitosta valmennuksen alussa, minkä vuoksi olin ollut varma, että perijätär allekirjoittaisi kisailmoittautumiseni valmentajan roolissa - ainakin Zelian osalta.

"Ja Sipsillä startit ovat kahden- ja kolmenkympin väliltä", livautin puoliääneen, vaikka Isabella seisoi kuunteluetäisyydellä ja olisi kuullut todennäköisesti kuiskauksenkin.
"Ihan järkevää", vanhempi Sokka nyökkäsi ja mä tajusin pidättäneeni hengitystä, vaikka Amanda oli jo siunannut ilmoittautumiseni kylmänviileään tapaansa. "Sipsi on kyvykäs hyppääjä, sen kanssa on mahdollisuuksia vaikka mihin."

Oli mun vuoroni nyökätä. Zelia pärskähti palauttaen ajatukseni Sipsistä omaan ruunikkooni, jolle Markarydin kisamatka olisi ensimmäinen pidempi reissu. Ajatus jännitti ja kiehtoi samaan aikaan, koska mun ujot haaveeni olivat toteutumassa ja olin lähdössä paitsi yhden, kahden ratsun kanssa kansainvälisiin kisoihin ulkomaille. Vielä viime keväänä samaan ei ollut siunaantunut mahdollisuutta, koska Zelia oli ollut käpertyneenä kuoreensa ja Sipsi oli ollut liian uusi tuttavuus. Vuokrahevoseni oli kyllä käynyt Ruotsissa Vernerin ratsastamana, mutta sillä aikaa minä olin tahkonnut kotitreenejä Zelian kanssa. Nyt kaikki se treenaaminen ja kisarutiinin haaliminen palkittiin, vaikka toisaalta täydellisen epäonnistumisen mahdollisuus kolkutteli mun takaraivossani.

Mitä mä oikeastaan pidin pahimpana mahdollisena epäonnistumisena? Sitä, että Zelia vetäytyisi takaisin kuoreensa enkä mä saisi ratsastettua tammaa edes lähtöviivan yli? Vai sitä, että 130-luokan debyytti Sipsin kanssa menisi aivan penkin alle ja Amanda haluaisi purkaa vuokraussuhteen perijättären omistaman hevosen kisastatistiikkojen häpäisemisestä? Vai pelkäsinkö mä sitä, että olisin molempien tammojen kanssa keskinkertainen ja osoittaisin sen, ettei mun rahkeet riittäneet kansainvälisille areenoille?

"Sait siitä tänään irti paljon hyviä hyppyjä", Isabella totesi kuin olisi lukenut ajatukseni ja halunnut valaa minuun uskoa. "Se on tasoittunut paljon."
"Niin", hymähdin rapsuttaen Zelian kaulaa. Tamma oli toden totta tuntunut hyvältä ja kun esteet olivat nousseet, olin pystynyt parhaimpien hyppyjen aikana kuvittelemaan meidät kirsikkapuiden keskelle suurelle kisakentälle yleisön eteen. Kisaviikon avausluokat eivät todennäköisesti kiinnostaisi suurta yleisöä, mutta meidän tapauksessamme pienikin olisi suurta.

Miksi mä siis pidin epäonnistumista oletuksena?

"Toivottavasti matka ei tuo takapakkia", vastasin hetken hiljaisuuden jälkeen. Isabella näytti hetken mietteliäältä, mutta sen jälkeen ruskeaverikön kasvoille nousi pieni, tietäväinen hymy.
"Sillä oletuksella ei kannata lähteä kilpailemaan minnekään", nainen ilmoitti. "Zelian on jo korkea aika joutua mukavuusalueen ulkopuolelle, aivan kuten sinunkin Matilda."

Nyt sama pointti oli tullut niin Laurin kuin Isabellankin suusta. Ehkä mulla siis olikin vain peiliin katsomisen paikka, koska kun matkaan oli lähdössä kaksi viime aikoina tasaisen hyviä ratoja tehnyttä tammaa, suurimman mahdollisen loppukirin ennen kisoja pystyisin tekemään vain ja ainoastaan oman pääni sisällä.
kirjoittaja Matilda T.
lähetetty 21.04.20 19:37
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Zelian päiväkirja
Vastaukset: 76
Luettu: 4212

Takaisin alkuun

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Siirry: