Kellonaika on nyt 26.04.19 19:07

8 osumaa on löytynyt haulle 0

You could break my heart in two

13.6.18 Nikon asunto
mukaan @Niko L.
#nikonita

Kaikki tietää ne päivät, kun joka ikinen asia ottaa päähän. Siihen vielä mukava päänsärky, niin aikaiseksi saatiin hyvin kiukkuinen nainen. Jos mä olisin ollut fiksu, mä olisin pysynyt homehtumassa ja kiukkuamassa omassa huoneessani kotona. Mutta mä en ollut. Joten mä suuntasin kulkuni Nikolle, kuten me oltiin sovittu.

Mun oli tarkoitus jäädä miehelle yöksi. Tai jotain sellaista. Nyt mä saatoin vähän paremmin mielin mennä, kun tiesin ettei veljeäni haitannut. Ehkä Jimiä hieman saattoi häiritä, mutta tämä joutuisi vain tottumaan asiaan. Mä halusin mennä vierailemaan ja yökyläilemään poikaystäväni luona. Siinä ei paljoa veljen mielipiteitä kyselty tai tunteista välitetty.

Mä soitin tutun oven takana ovikelloa. Nikon sietäisi olla kotona, koska nyt mä en jaksaisi millään odotella. Tosin blondi tiesi mun olevan tulossa, mutta ei yllättäisi jos Niko ei kotona olisikaan. Mä odottelin hieman ärsyyntyneenä, että ovi mahdollisesti avattaisiin. Vieläköhän kerkeisi olla fiksu ja lähteä kotiin. Mä voisin vaan laittaa Nikolle viestiä, että tulisin joku toinen päivä. Mun ajatukset keskeytti kuitenkin liikkeet oven takaa ja avautuva ovi.
kirjoittaja Nita M.
lähetetty 04.07.18 1:19
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: You could break my heart in two
Vastaukset: 27
Luettu: 245

Sä teet mut hulluks

11.6.2018, Nitan koti
mukaan @Niko L.
#nikonita

Laiskat päivät olivat parhaita. Tänään mulla oli juuri sellainen. Kesälomakin oli aika kiva, mä sain käydä rauhassa tallilla, ilman huolta koulutehtävistä. Mulla ei ollut kiire mihinkään, olihan päivä vasta puolessa. Mun ei tarvinnut edes ruuasta huolehtia, ainakaan siis tänään. Mä istuin keittiössä saarekkeen ääressä, pitäen mun henkilökohtaiselle kokille seuraa, joka hääräsi hellan ääressä. Luojan kiitos edes Jimi osasi tehdä ruokaa.

Välit meillä Jimin kanssa olivat edelleen vähän oudot, mutta kyllä me pystyttiin puhumaan jo. Tosin aihe Niko kierrettiin kaukaa. Mä en tiedä, oliko se helpottavaa ja typerää. Mä halusin asian pois päiväjärjestyksestä, mutta toisaalta olin mielummin puhumatta asiasta. Miksi mun pitäisi selittää veljelleni, miksi ja miten mun ja meidän lapsuuden kaverin välit olivat muuttuneet?

“Mitä Ritalle kuuluu?” Jimi kysyi jotain keitosta hämmennellessään. Mulla ei kyllä ollut hajuakaan mitä kattilassa oli. Eikä sen puoleen meille melko läheisen serkun kuulumisistakaan.
“Ihan hyvää kai, eipä me paljoo samaan aikaan olla tallilla. Ja lähinnä vaihdellaan Ramidan kuulumisia sillon kun viestitellään”, mä kohautin olkiani. Ideana kun oli, että mä autan liikuttamaan Ramidaa kun Rita ei kerkeä.

Mä hätkähdin hieman ovikellon soimista.
“Ootatko sä jotain?” Jimi katsahti mua.
“En tietääkseni, mut mä voin mennä avaamaan. Jatka sä ruuanlaittoa niin saadaan ruokaa joskus”, mä virnistin hypätessäni jakkaralta alas ja tepsuttelin ovelle. Seuraavan hätkähdyksen aiheutti oven takana seisova blondi. Mä kaduin mun laiskan päivän asuani heti. Vähän pieni ja kulahtanut t-paita, yhtä kulahtaneet kangasshortsit ja sotkuinen nuttura. Mä näytin varmasti aivan kamalalta. Ja koska mä olin alkanut välittää ulkonäöstäni miehen edessä, jonka mä olin tuntenut naperosta asti?
kirjoittaja Nita M.
lähetetty 12.06.18 1:15
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Sä teet mut hulluks
Vastaukset: 11
Luettu: 103

Puutostila(t) (avoin)

16.5.2018, lounge
kaikille avoin #nikonita

Mun ja Lefan yhteistyö parani kerta kerralta ja olin pikkuhiljaa löytämässä mun kadonneet vatsalihaksetkin. Ja ratsastustaidot nyt muutenkin, tunnuin yhdisteleväni palasia yhteen useammin kuin ikinä aikaisemmin. Äskeinen sileän treeni olikin saanut vietyä musta mehut täysin, joten tunsin olevani oikeutettu istumaan loungessa jalat penkille nostettuina ja saada nauttia hetken vain hiljaisuudesta.

Sitä hiljaisuutta ei kestänyt kauaa Honorini pärähtäessä soimaan. Hiljaisuuteen upottuani säikähdin kieltämättä ihan kiitettävästi, mutta onnistuin olemaan tiputtamatta kapinetta lattialle. Näytöllä vilkkui siskoni nimi.
“Joo?” vastasin. Olin törmännyt Lauraan sattumalta keskustassa ja tämä oli ollut haljeta onnesta. Sekin oli yllättänyt mut, sillä viimeksi nähtyämme toinen suunnilleen vihasi mua. Tosin mitäpä saattoi odottaa murrosikään ehtineeltä tytöltä veljen ilmoittaessa muuttavansa kaiken mukamas hauskan ytimeen. Kuulin loungen oven aukeavan, mutta siitä välittämättä keskityin siskooni.
“Ei, en mä voi viedä sua treeneihin tänään. No kun oon tallilla!” huokaisin silmiäni pyöräyttäen. Laura ei kaihtaisi keinoja, mikäli se jotain halusi. Kuten vaikka kyydin treeneihin Murronmaalle.
kirjoittaja Niko L.
lähetetty 16.05.18 21:50
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Puutostila(t) (avoin)
Vastaukset: 13
Luettu: 188

Yksin karkuteillä

6.5.2018, Nikon asunto
mukaan @Niko L.
#nikonita

Tällä kertaa mä ajoin ihan itse paikalle. Mä jopa löysin sinne, vaikka edellisellä ja sillä ainoalla kerralla mä en ollut ihan parhaimmassa kunnossa. Tai ylipäätään välittänyt, minne me oltiin menossa. Mulla oli mennyt totaalisesti hermot kotona, joten mä olin pakannut laukkuun tavaroita, jotka mä tarvitsisin. Tosin mä olin toistaiseksi jättänyt laukun autoon, sillä mä en vielä tiennyt, joutuisinko jatkamaan matkaani toiseen osoitteeseen. Kotona kesti olla vanhemmista huolimatta, kun Jimi oli tukena. Nyt kun veli piti mulle mykkäkoulua sattuneista syistä, mä en kestänyt olla kotona.

Joten mä seisoin kerrostalon pihalla, ennen kuin suuntasin sisälle. Mulla ei ollut aavistustakaan, pääsisinkö mä edes rappuun näin päiväsaikaan. Saatika olisiko Niko kotona ja jos ei olisi, koska tämä tulisi. Mutta mä olin päättänyt ilmestyä tämän oven taakse, sillä kasvotusten olisi helpompi suostutella mies.

Mä huokaisin helpotuksesta, kun mä pääsin ainakin rappuun. Jos mun tarvitsisi odotella, mun ei tarvitsisi odotella ulkona tai autossa. Mä kiipesin portaat toiseen kerrokseen ja hain oikean oven. Sydän pamppaillen mä soitin ovikelloa ja jäin odottamaan. Miksi mä jännitin? Se olisi hitto vieköön Niko, ei mikään ihme hiippari. Mä painoin ovikelloa uudestaan, kun mitään ei kuulunut. Hienoa, tämä ei sitten kuitenkaan ollut kotona.

Lopulta mä istahdin oven viereen seinään nojaten, istuen toivottavasti niin, etten olisi kenenkään tiellä. Mä saatoin vain toivoa, että Niko olisi tulossa vielä tämän päivän puolella kotiinsa. Tosin kello oli vasta kolme iltapäivällä, joten tätäkin päivää oli paljon vielä jäljellä. Tästä voisikin tulla kivaa. Mä aloitin selaamaan puhelintani, jossa toivottavasti akku riittäisi.
kirjoittaja Nita M.
lähetetty 07.05.18 21:49
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Yksin karkuteillä
Vastaukset: 24
Luettu: 162

Well, this is weird

27.4., Nikon asunto
ei avoin, mukaan @Niko L.
#nikonita

Mä heräsin tokkuraisena ja lievän pahoinvoinnin siivittämänä, tietämättä missä mä oikeastaan olin. Kun mun pää alkoi selvitä ja seitit sai aivojen päältä pois, mä totesin, etten mä ollut yksin. Mun päälläni lepäsi käsi ja joku makasi ihan mun takana. Mä itseasiassa tunsin tasaisen hengityksen niskassani ja kuulin pienen tuhinan. Kun mä varovasti käännyin käden alla ja näin kuka mun kanssa oli samassa sängyssä, mä meinasin pompata metrin ilmaan säikähdyksestä. Mä meinasin kiroilla kovaan ääneen, mutta sain hillittyä itseni. Mä harkitsin jo livahtavani nopeasti pois paikalta, mutta vastaan tuli pari muttaa. Mä en tiennyt tarkalleen missä mä olin ja mun ainoat vaatteet oli jatkoilla päällä ollut hemmetin mekko ja korkokengät.

Voi pyhä perse, se oli ainoa mitä mun aivoihin tuntui mahtuvan sillä hetkellä. Ja pääkipu. Mutta mä löysin puhelimeni ja hipsin alusvaatteisillani Nikon kämpässä. Olin kuin olinkin onnistunut livahtamaan sängystä herättämättä Nikoa. Mä valitsin numeron puhelimestani ja odotin vastausta.
"Mitä ihmettä Nita? Miks mä oon yksin koulussa kuolemassa?" Minja älähti heti ensimmäisenä.
"Mä. Tota..." aloitin, mutta kuulin liikettä makuuhuoneen puolelta. Ilmoitin Minjalle soittavani sittenkin myöhemmin ja katkaisin puhelun, ennen kuin tämä kerkesi tivata multa enempää. Mä käännähdin juuri sopivasti makuuhuoneen ovelle päin, kun blondi ilmestyi sieltä.

"Öh, huomenta", virnistin nolosti tietämättä miten päin olla tai mitä tehdä. Hitto vie, mä seisoin melkein alasti miehen edessä, jonka kanssa mä olin viettänyt viime yöni. Miehen, jonka mä olin tuntenut pienestä pitäen ja jota mä olin pitänyt veljenäni. Noh, en pitänyt enää mitä ilmeisimmin, enkä mä ollut Nikolle enää kuin pikkusisko. Voi pyhä perse tosiaan.
kirjoittaja Nita M.
lähetetty 26.04.18 23:38
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Well, this is weird
Vastaukset: 23
Luettu: 200

Kuvittele meidät yhteen

2.4., Auburn
ei avoin, mukaan @Niko L. #nikonita

Mä saatoin leijua edelleen jossain maan ja taivaan välillä. Toinen sija tuntui todella hyvältä isossa luokassa, vielä estekisoissa. Ainahan voitto olisi vielä parempi, mutta lähtökohtiin nähden meidän eilinen oli todella loistava suoritus. Ja olinhan mä ollut parhaiten suoriutunut ratsukko Auburnista.

Armin lempeä hörähdys havahdutti mut.
"Joo, nyt me otetaan pari päivää rennosti. Ei yhtään hyppyä eikä koulukiemuraa", hymähdin tammalle, joka katsoi mua näteillä silmillään odottavasti. Keskeytin mun perusteellisen harjauksen, jotta saisin kaivettua taskustani herkun punarautiaalle. Se olisi ansainnut vaikka ämpärillisen herkkuja, mutta ehkä ei sitten kuitenkaan.

"Mitä sanoisit rennosta hömppämaastosta? Nyt ei voi syyttää et me ei treenattais tarpeeks vaikka sellaselle mentäis", kyselin tammalta, ihan kuin se ymmärtäisi. Sain pienen puhahduksen vastaukseksi, jonka oletin olevan myöntävä. Rapsutin hannoveria sen siistin harjan alta. Maasto kyllä kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Olisikohan tallilla joku, joka lähtisi seuraksi?
kirjoittaja Nita M.
lähetetty 02.04.18 0:11
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Kuvittele meidät yhteen
Vastaukset: 16
Luettu: 203

Too much glamour (off)

Sunnuntai 11.3.2018, Auburn Estate
avoin // #nikonita


Mun leuka meinasi kirjaimellisesti loksahtaa mun syliin ajaessani parkkipaikalle. Mikä helvetin kartano tää oikein oli? Epäuskosena varmistin Nitan viestistä, että osoite varmasti oli oikea. Ja kyllä se oli. Nita maksoi varmaan sievoisen summan vuokraamisesta, kun kerta mäkin maksoin isoja summia, omasta mielestäni suorastaan tähtitieteellisiä sellaisia, tavallisella helsinkiläisellä tallilla. Tää paikka pyöri ihan eri tasolla, joten aivan varmasti sai laittaa vähintään tuplat lisää hintaan mitä mulla oli.

Mun oli myönnettävä, että mua vähän jännitti. Vuoden tauko hevosista ei loppupeleissä ollut paljon, mutta tämmönen paikka sai silti jännityksen niin isoksi, että mun teki mieli käynnistää mun Toyota ja ajaa kaasu pohjassa pois täältä. Itse asiassa, suunnitelma ei ollut yhtään huono. Suunnitelman vain pilasi Nita, joka juuri kurvasi viereeni vihreällä kipollaan. Mua alkoi väkisinkin naurattaa noustessani omasta autostani.

"Siis mikä helvetti toi on?" sanoin autosta nousevalle Nitalle, yrittäen kaikin voimin pitää pokkani. Epäonnistuen siinä kuitenkin paremmin kuin lahjakkaasti reveten kunnon räkänauruun. Toivoin koko sydämestäni, etten vain loukkaisi brunettea reaktiollani.
kirjoittaja Niko L.
lähetetty 13.03.18 22:29
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Too much glamour (off)
Vastaukset: 35
Luettu: 558

Long time, no see (off)

8.3.18, K-supermarket
ei avoin, mukaan @Niko L.


Jimi oli esittänyt toiveen, että mä kävisin ostamassa koulun jälkeen meille jotain ruokaa illaksi. Rakas veljeni kyllä laittaisi sen ruuan mitä todennäköisemmin, joten ehkä se oli vain reilua, että mä kävisin kaupassa.

Suuntasin K-supermarkettiin, jossa me yleensä tehtiin ruokaostoksemme. Nappasin korin kantoon ja rupesin miettimään ruokaa. Kanaa vai lihaa? Vaiko pakastepizzaa? Toisaalta jos Jimi tekisi ruuan, veljeä voisi orjuuttaa keksimällä jotain vaativampaa ruokaa.

Mä päädyin lopulta jauhelihakastikkeeseen, sillä veli teki sitä ainakin hyvin. Lähdin etsimään sopivaa jauhelihapakettia lihahyllyiltä, kun mä pysähdyin hämmentyneenä. Sen hahmon mä tunnistaisin missä vain. Vaikka me ei oltu nähtykkään nyt reiluun kolmeen ja puoleen vuoteen.

"Niko?" kysyin varmistaakseni, että hyllyjä täyttävä henkilö oli se keneksi sitä luulin.
kirjoittaja Nita M.
lähetetty 08.03.18 19:36
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Long time, no see (off)
Vastaukset: 10
Luettu: 152

Takaisin alkuun

Siirry: