Kellonaika on nyt 20.03.19 23:06

4 osumaa on löytynyt haulle 0

More than meets the eye | Sarah R.

22.09.2018

Avasin auton takaluukun iloisesti hymyillen. Thomas tuli vierelleni ja nosti valtavan taulun käsiinsä, minä suljin takaluukun ja riensin avaamaan asuntoni ulko-oven miehelle.
Mies nurisi jotain painavasta lastista ja mä yritin olla hihittämättä kaksimieliselle ajatukselle.

"Where do you want this?" Thomas kysyi kulma koholla.
"I don't know. Maybe over the bed?" vastasin mietteliäänä ja mies käveli makuuhuoneeseen iso taulu käsissään.

"Here?"
"Yes, could you put it up, churri?" kysyin hymyillen ja mies huokaisi dramaattisesti.
"Where do you keep your tools?"
"In the closet, where else?"

Thomas käveli komerolle ja avasi oven.
"You have so many horse paintings already, why haven't you putted them on the walls?" mies kysyi löydettyään aarrekätköni komeron perältä.
"Well, there's this little thing called I don't know how", myönsin nolona ja Thomas syöksähti komerosta katsomaan mua ihmeissään.
"You don't know how to hammer a nail to the wall? Really?"
"I don't. It always ends up with a crooked nail or a sore finger, I'm just not cut out for it."
"This I need to see", Thomas totesi virnistäen ja ojensi mulle löytämänsä vasaran ja naulan.

Tällä kertaa naula vääntyi ja mulla oli kipeä peukalo, kun löin vasaralla molempiin vinottain ja kiroilin hetken aikaa espanjaksi.
"That was terrible!" Thomas huudahti, vaikka näyttikin epävarmalta siitä, että pitikö hänen lohduttaa loukannutta naistaan, eikä ilkkua tälle.
"Thanks, honey. So now, can you put them up?"
"Sure, anything for you", Thomas myöntyi ja antoi mulle sentään lohdutussuudelman.

Parissakymmenessä minuutissa mä olin saanut mun ihanat eri kirpputoireilta kerätyt hevostaulut seinille ja hymyilin innoissani. Oli todella kiva, että oma mies ei pelännyt työkaluja ja osasi pelastaa neidon hädästä tarpeen tullen.
"Thank you."

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 24.09.18 17:32
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 29
Luettu: 607

Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

10.09.2018
#innanhaaste2

Työpäivän päätteeksi päätin käydä katsastamassa paikallisen kirpputorin tarjonnan. Kämpiltä puuttui vielä vähän sitä sun tätä, joten halvemmalla pääsisin, kun kävisin ensin katselemassa halpoja käytettyjä tavaroita kirpparilta ennen kuin tuhlaisin vähäiset rahani uuteen tavaraan.
Siellä kiertelin mummojen seassa hyllyjen välillä tutkiskellen loosseja. Eipä sieltä hirveästi mitään ihmeempiä löytynyt. Pari paitaa ja yhdet farkut. Olin jo lähdössä kotiin kassan kautta, kunnes silmiini osui Paavo Pesusieni-muki. Nappasin sen ostoskoriini ja painelin kassalle.

Kotona asettelin mukin olohuoneen hyllyn päälle. Sinne se päätyi muiden Paavo Pesusieni-krääsän sekaan. Oli pehmoleluja, figuureja, mukeja, laseja, pelikortteja ja ties mitä. Keltainen piirroshahmo ystävineen oli minun "salainen pahe". Kaikki oli saanut alkunsa kavereiden yhteisestä vitsistä. Olin kuulema kuulostanut äänenmurroksen aikaan Paavo Pesusieneltä ja synttärilahjaksi kaverit olivat ostaneet minulle jättikokoisen Paavo-pehmulelun. Kyseinen pehmolelu on jo siellä "pehmolelujen taivaassa", sillä äidin koira oli osoittanut kyseiselle Paavolle rakkautta vähän liikaakin, joten täytteet olivat lennelleet pitkin olohuonetta. Eikä minua muutenkaan kiinnostanut säilytellä mitään puhkinussittua Paavoa nurkissani.

Kyseinen kokoelma ei ehkä ollut se, jota ensimmäiseksi asunnostani mahdollisille naisvieraille esittelin, mutten minä omituista(?) keräilykohdettani mitenkään piilotellut. Ei se ehkä kaikkein miehekkäin harrastus/keräilykohde ollut, mutta aiiiiivan sama.
kirjoittaja Anton S.
lähetetty 21.09.18 19:32
 
Etsi: Spin off
Aihe: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.
Vastaukset: 11
Luettu: 288

Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.

Keräilyerät
Lauantai, 15. syyskuuta 2018 -- #innanhaaste2 #jusunhaaste5

Hanna, rakas ystäväni, joka nyt nukut sängyssäni. Ilman sua moni asia olisi toisin. Kun lataan varoen kahvinkeitintä ja vilkaisen sua olkani yli, mun mielessä häilähtävät sadat ja tuhannet menneet hetket, jotka ovat johtaneet meidät tähän hetkeen. On turha aloittaa kertausta aivan alusta saakka. Alun tuntevat jo kaikki: sen, kuinka Maj ja mä päästiin ekaluokkalaisina mukaan sun ja sun ystäviesi leikkiin, koska mun kotonani oli hevosia. Koska me tiedettiin, miten leikkiä tallia. Koska mä tiesin, miten olla tallia.

Se, miten me oltiin erottamattomia ala- ja yläkoulussa, ei kiinnosta yhtään ketään. Sitä paitsi se on valetta, koska kyllä me yläasteen myrskyisinä vuosina erkaannuttiin aika kauas toisistamme. Myrskyjä - hah, haa. Pieniä vesilasin heilahduksia ne olivat, mutta murrosiän myllerryksissä kaikki tuntui suuremmalta.

Ehkä joskus ysiluokkalaisina me koettiin valaistuminen. Kun koulun suositummat hahmot kerääntyivät viikonloppubileisiinsä eikä meitä kumpaakaan koskaan kutsuttu, me lähennyttiin. Istuttiin illat pitkät kahdestaan ja vitsailtiin, että tässä me oltiin, koska ei kelvattu muille. Ystävämyynnin alelaarissa. Ei kovin kiinnostavia, ei virikkeellisiä, ei markkinoiden kuumimpia hittiystäviä. Ei meillä ollut mitään valtavan hienoa tarjottavaa kenellekään.

Silti me löydettiin itsellemme maailman parhaat ystävät.

Toisemme.

Mulla oli aina vähän ystäviä, mutta mä onnistuin aina keräämään ne parhaat ja arvokkaimmat.

Kun mä ajattelen ystäviä, mietin Majta, Eliniä, Heidiä. Rasmusta, josta sitten tuli jotakin muuta kuin ystävä. Matildaa, joka voisi olla ystävä, ellen pelkäisi häntä niin paljon. Ellietä, joka osoitti ystävällisyyttä silloin, kun mä odotin tulevani piestyksi vähintään verbaalisesti ja henkisesti aivan maanrakoon saakka. Innaa, joka luotti oman hevosensa mun ratsastettavaksi. Ehkä arasti Isabellaa, jonka luulin välillä pitävän musta henkilönä, vaikka järki sanoi, että mun olisi pitänyt aistia tässä jokin hyötyaspekti. Kimmoakin, vaikka se oli omituinen, häilyvä ja epäluotettava. Sillä oli ollut tärkeä tehtävä silloin, kun mun oli pitänyt sopeutua uuteen, itsenäiseen elämään vieraalla paikkakunnalla ja ensimmäistä kertaa aikuisena aikuisten joukossa.

Kaikkein tärkein ystävä on kuitenkin juuri se Hanna, joka nyt kohottaa päätään mun sänkyäni pehmittävien petivaatteiden seasta ja urahtaa. Hannalla tulee olemaan kova krapula, mutta juuri nyt se on vain uninen ja vielä vähän humaltunut. Mun suupieliä nykii, kun mä muistelen, miten me edellisiltana ja -yönä tanssittiin, juotiin ja naurettiin itsemme kipeiksi.

No, ainakin Hannan pää kipeäksi.

Mulla on ihan hyvä olo. Odotan, että kahvi tippuu, ja odotan, että Hanna kähisee aamun ensimmäiset sanansa.

"Var är jag...?" se törisee pian.
"Dumbom. Hos mig, förstås", sanon rakkaudentäyteisesti.
"Va..... men..."
"Oroa dig inte. Dina rumskamrater vet var du är."

Hanna jupisee jotakin. Se oli niin päättäväinen pahimman humalansa hetkelläkin. Se halusi mennä kotiin, koska se oli sanonut kämppiksilleen tekevänsä niin. Mä en uskonut, että se pääsisi yksin niin kauas, ja niinpä mä (jälleen kerran) keräsin rakkaan ystäväni mukaani taksin takapenkille. Taksikuski oli epäileväinen. Oksentaisiko Hanna? Ei, ei se oksenna, mä lupasin, ja sitten mä nipistelin Hannaa vähän väliä matkan varrella pitääkseni huolen, että se pysyi skarppina.

Portaiden könyäminen ylös melko velton Hannan kanssa oli pieni haaste, mutta me selvittiin. Hannan laittaminen nukkumaan oli seuraava pulma, sillä se ei halunnut rauhoittua, vaan se halusi kuunnella musiikkia. Me ei kuunneltu musiikkia.

Olen melko varma, että Hanna kiittää mua siitä nyt.

"Äää har du sakset? Mä haluan tämän pois", Hanna kitisee ja repii rannettaan kiertävää paperinauhaa.

En anna sen repiä ranneketta, vaan leikkaan sen itse siististi pois ja talletan muistoalbumiini.

Siinä on toinen asia, mitä mä keräilen hyvien ystävien lisäksi. Se on ihan tavallinen valokuvakansio, mutta sen kansien sisällä on kaikki arvokas, mitä mä olen elämäni aikana kokenut. No, suunnilleen. Lentolippuja, huvipuistorannekkeita, valokuvia, lempiponien jouhinippuja, kaikenlaista supertärkeää. Oikeastaan kaikki mitä kansiossa on, on sangen arkipäiväistä. Silti mä en oikeastaan koskaan näytä sitä kenellekään, koska se on niin henkilökohtainen. Keräilyerät mun elämästä, niin kuin Hanna sanoo.

Hanna on yksi harvoista, jotka on kansiota selailleet, ja Hanna on ollut mukana valtaosassa niistä muistoista. Mun rakas ystäväni Hanna.

Kannatti poimia se sieltä ystävien alelaarista.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 14.09.18 23:59
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.
Vastaukset: 52
Luettu: 2008

Rakas päiväkirja...

Addiktioita

Olin kaatanut itselleni lasillisen viiniä ja kiikuttanut sen sekä juuri saamani paketin makuuhuoneeseeni peilipöydälle. Siitä oli tullut kuin ihana rutiini, pakettien avaamisesta. Nettishoppailuni tuntui lähteneen lähes käsistä ja kulutin rahaa lähes huomaamattani. Tämäkin paketti oli maksanut lähes kolmesataa euroa, mikä oli oikeastaan naurettava hinta sen sisältöön nähden. Siemaisin valkoviiniä. Se oli hyvää, puolikuivaa ja raikasta.

Avasin huolellisesti pakatun laatikon, josta paljastui kolme mustaa, pienikokoista laatikkoa. Jokaista niistä koristi kultaisella tekstillä ‘Louboutin’. Avasin varovasti jokaisen laatikon, ne olivat juuri niin upeita kuin olin ajatellutkin. Tyylilleen uskollisesti sisältä punaisiin rasioihin oli pakattu kolme kultaista huulipunaa, jotka kuin huusivat päästä esille kokoelmaani. Huulipunat näyttivät kuin pieniltä aseilta toisen pään ollessa terävä piikki. Kohotin viinilasin jälleen huulilleni.

Avattuani ja testattuani jokaista sävyä - jotka muuten erosivat toisistaan vain hienoisella sävyerolla - asettelin ne roikkumaan sievästi kultaisista nauhoistaan seinälle. Taas kolme uutta huulipunaa kokoelmaani, joka oli paisunut viimeisen vuoden aikana räjähdysmäisesti. Huulipuna vain sattui olemaan yksi naisellisimmista asioista jonka tiesin ja milloin tahansa tarvitsinkaan boostia itsevarmuudelleni, tarvitsi minun vain sipaista kerros tulipunaista väriä huuliini.

En ikinä saisi kaikkia puniani käytettyä loppuun, en lähellekään, enkä varmaan tarvitsisi niin montaa kappaletta samansävyisiä kiiltoja, mutta en silti luopuisi ainoastakaan. Siinä missä joku keräsi postimerkkejä, minä huulipunia. Ja noh, kaikenlaisia muitakin meikkejä.


kirjoittaja Ellie von B.
lähetetty 24.08.18 10:30
 
Etsi: Spin off
Aihe: Rakas päiväkirja...
Vastaukset: 9
Luettu: 301

Takaisin alkuun

Siirry: