Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten

Siirry alas

Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten Empty Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten

Viesti kirjoittaja Hanne R. lähetetty 27.07.19 21:58

Hannen elämää

_________________
Diaphanous
Hanne R.
Hanne R.
Vierailija

Avatar © : Jassu L
Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 27

http://valhekuva.net/muut/spok.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten Empty Vs: Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten

Viesti kirjoittaja Hanne R. lähetetty 27.07.19 21:59

Läkähdyttävä kuumuus oli valannut Power Jumpin sään. Aurinko porotti täysin pilvettömältä taivaalta, eikä antanut kilpailijoille tai yleisölle armoa. Ainoa viileä paikka tallien lisäksi oli lasitettu katsomo, jossa ei kuitenkaan ilmastoinnista huolimatta säästytty viuhkojen heiluttelulta, jos sattui istumaan auringon kohdalla.

Hanne Rosten oli paennut tukahduttavaa ulkoilmaa juuri tuohon lasikuutioon ja osunut tietenkin aurinkoiselle paikalle. Onneksi hän oli varautunut olkihatun ja aurinkolasien kanssa. Nikonin järjestelmäkamera lepäsi hänen sylissään ja aikaisemmin Hanne oli käynyt ottamassa tunnelmakuvia. Lasin lävitse hänen taitonsa eivät riittäneet saamaan ratsukoista tarpeeksi edustavia kuvia, eikä hän oikeastaan ollut ottanutkaan kameraa niitä varten mukaan.

Katsellessaan monikirjoista ratsukkoporukkaa Hanne tunsi yllättäen hieman kateutta. Mikä jännityksen tunne häneltä jäikään kokematta, kun hän ei päässyt hyppäämään näin isossa tapahtumassa? Monen vuoden – ja itse asiassa koko ratsastusuran – ajan Hanne oli kertonut olevansa vain tavallinen puskaratsastaja sekä ikuinen ponityttö. Dinon myötä hän ei ollut enää vain puskaratsastaja. Hannea oli purrut kisakärpänen.

”Pyh”, Hanne mumahti ajatuksilleen, jotka piinasivat häntä.
Hän ei voisi koskaan kuvitella vaihtavansa Dinoa hevoseen. Dino oli täysin sopiva poni hänelle: osaava kaikissa lajeissa, eikä yhtään liian pieni. Hanne itse oli vain 160cm pitkä, joten hän oli täydellinen poniratsastaja.

Oli aika poistua katsomosta, Hanne päätti ja nousi ylös. Hän puikkelehti ihmisten välistä ulos helteeseen ja suoristi hieman mustia farkkushortsejaan. Päivänselvä asia oli myös, että edes helle ei saanut Hannea pukemaan jotain vaaleampaa päälle. Aivan sama kuinka kuuma mustissa vaatteissa tulisi, hän ei pukisi päälleen mitään värikästä.

Hanne käveli derbykentän reunalle ja kohotti kameransa. Kentällä hyppäsi juuri voikon värinen tamma ja Hanne muisteli nähneensä sen joskus aikaisemmin. Ehkä Kalla Cupissa? Ratsastajaa hän ei tunnistanut, mutta eipä Hannella ollut tapana pistää muistiin kuin ns. tärkeät henkilöt. Kuten esimerkiksi hänen kesäkämppiksensä Aliisa Huru. Hurua ei voinut unohtaa kukaan, varsinkaan sellainen, joka naisen kanssa asui tai oli asunut.

Aliisa oli kovasti yrittänyt saada Hannea osallistumaan illan after rideille, mutta sellaiset juhlat eivät todellakaan olleet hänen paikkansa. Sitä paitsi miksi hän menisi sinne? Hän ei kisannut, eikä toiminut groomina. Hanne oli täysin kisaturisti.

Kamera räpsähti sarjatulituksella, kun voikko hyppäsi Sokka Luxin liian pirteässä samppanjahuovassaan vielä pirteämmän yksisarvisesteen ylitse. Se oli radan viimeisimpiä esteitä, eikä Hannella ollut sopivaa kulmaa loppuihin, joten hän tarkasteli liian värikkäitä kuvia. Hymähdettyään, hän nosti kameran jo kohti seuraavaa ratsukkoa.

_________________
Diaphanous
Hanne R.
Hanne R.
Vierailija

Avatar © : Jassu L
Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 27

http://valhekuva.net/muut/spok.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten Empty Vs: Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten

Viesti kirjoittaja Hanne R. lähetetty 19.03.20 22:27

”Voisitko startata sijastani lauantaina?”
”Öö, joo, kai.”
”Kiitos, Hanne! Mulla on todella tärkeä tapaaminen juuri silloin, enkä viitsi peruuttaa. Trina tarvii harjoitusstartin ennen varsinaisia kisoja.”

Niillä saatesanoilla mä varustin voikkoa puoliverista (ja kyllä, mun tapauksessa puoliverinen on ansaitusti boldattu), joka oli kiinnitetty trailerin lenkkiin. Me ei turhia yhden luokan takia tarvittu lainakarsinoita ja Trina oli muutenkin niin rauhallinen. Mä en ollut hypännyt sillä kovin montaa kertaa ja ainoastaan Marjan valvonnassa. Siksi mua jännitti ihan pirusti tuleva luokka. Ensinnäkään en ollut koskaan kilpaillut metrissä ja toisekseen en moneen vuoteen puoliverisella. Mä olen poniratsastaja!

Asetin uuden laventelin värisen huovan Trinan selkään. Mä olisin valinnut harmaan tai mustan huovan, mutta sellaisia ei Trina omistanut eikä Dinon olleet sopivan kokoisia. Oli se kuitenkin ihan kiva ja jos Marja halusi hevoselleen pukea oksunsöpöjä huopia, en mä mitään mahtanut. Varustin Trinan loppuun, jonka jälkeen vaihdoin mutaiset kengät ratsastussaappaisiin. En edes viitsi kuvailla kuinka vaikeaa se oli yrittäessä nojata mutaiseen autoon ilman, että valkoiset housut likastuivat.

Nousin Trinan satulaan auton vierestä ja ohjasin sen suoraan maastoon alkukäynneille. Meillä oli vielä reippaasti aikaa ennen verkkaa. Trina kulki reippaasti eteenpäin ja pidin vain pientä tuntumaa. Pysyttelimme isommalla tiellä ja teimme jossain kohti u-käännöksen. Auburnissa oli harjoituskisojenkin myötä paljon porukkaa. Autoja oli pihassa ja ratsukoita pyöri piha-alueella. Suuntasin Trinan kanssa verryttelyalueelle, joka oli Kastanja-areenalla.

Keräsin Trinan tuntumalle muiden verrytteijoiden joukossa. Ei tuntunut yhtään itsevarmalta startata hevosella, jolla oli ratsastanut harvinaisen satunnaisesti vasta kuukauden. Onneksi Trina oli kuitenkin suhteellisen helppo hevonen. Tiedättehän? Sellainen kevyt höhelö.

“Metrin luokka alkaa!” joku ilmoitti ja kaksi ensimmäistä siirtyivät Tammi-areenalle.
Otin vielä viimeisen hypyn verkassa ja ravasin, kunnes ensimmäinen ratsukko oli ratansa suorittanut. Pyörin ja tarkkailin esteiden seassa, kun Lauri Merikanto ratsasti rataa. Yritin miettiä miten minun kannattaisi puoliverista ratsastaa eri tavalla kuin ponia. En ollut kovin hyvä miettimään sellaisia, eikä minulla tainnut kamalasti olla edes silmää asialle. Ehkä siihenkin tulisi vielä muutos?

Merikanto teki puhtaan radan. Minä sain lähtömerkin, tervehdin tuomaria ja nostin Trinalla laukan. Se tuntui niin erilaiselta kuin oma voikkoni. Isolta, valtavalta ja kömpelöltä, vaikkei Trinaa voinut missään nimessä sanoa kömpelöksi. Trina antoi anteeksi minun typerät pienet virheet, kun pääni toimi vielä Dinon vaihteilla. Mikä oli sinänsä myös yllättävää, koska en ollut ratsastanut Dinoa kahteen kuukauteen.

Esteet eivät tuntuneet kuitenkaan sen isommilta kuin Dinon kanssa. Trinan kanssa metrinen tuntui sen sijaan tavattoman pieneltä. Dinon kanssa emme olisi millään selvinneet niistä. Tämä oli jopa ihan kivaa päästä hyppäämään normaalia isompia. Ja vielä saatuani puhtaan radan! Toiveikkaana ohjasin Trinan uusintaan, jossa kaikki näytti hyvältä kalkkiviivoille asti. Siinä vaiheessa, kun viimeinen este lähestyi, mä varmasti nyppäsin liikaa ohjista. Trina häkeltyi ja epäröi hypyn, jonka takia otti puomin.

Höh.

Taputin Trinaa uusinnan jälkeen ja jätin hyvästit sijoituksille, enkä jäänyt turhaan odottamaan tuloksia. Trailerin luona riisuin Trinan varusteista ja talutin sen minun omaan yhden hevosen traileriini. Nostin rampin ylös ja vaihdoin saappaat takaisin tennareihin ennen kuin istahdin kuskin paikalle. Näpyttelin Marjalle viestin miten oli mennyt.

Marjan vastattua vain peukulla tajusin, että mua oli ehkä hieman puraissut puoliverikärpänen. Se sai minut jälleen miettimään Dinon tulevaisuutta. Unohtaisinko kilpailemisen ja ratsastamisen? Tyytyisinkö vain köpöttelyhevoseen? Vai pitäisikö Dino myydä? Ostaisinko uuden kyvykkään ponin? Varsottaisinko Dinon ja kasvattaisin varsan aikuiseksi? Mitä helvettiä tekisin?

Sijoitus: 100cm, 5/10 0-4vp

_________________
Diaphanous
Hanne R.
Hanne R.
Vierailija

Avatar © : Jassu L
Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 27

http://valhekuva.net/muut/spok.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten Empty Vs: Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa