Power Jump -estevalmennus 10.7.2019 (täynnä)

Auburnissa jo suhteellisen tutuksi tullut kenttäratsastaja ja -valmentaja Lauri Merikanto valmentaa kolmen ratsukon pienryhmiä derbyllä keskiviikkona 10. heinäkuuta. Valmennuksen aiheena on uusinnan ratsastaminen. Kun aika ratkaisee, täytyy olla nopea, mutta viisas ja tarkka - hyvällä ajalla ei tee mitään, jos on keilannut kolme puomia alas. Kaikki ratsukot verryttelevät samaan tahtiin samoilla korkeuksilla (max. 120cm), jonka jälkeen jokainen saa ratsastaa uusintaradan (7 estettä) omalla kilpailutasollaan.

Valmennus kuitataan kasaamalla vapaamuotoinen runko valmennuksen kulusta. Voit kirjoittaa joko ehjän tarinan tai listata korkeitaan muutamalla virkkeellä 4-6 vaihetta, jotka valmennukseesi kuului. Aloita rungon hahmoittelu varaamalla ilmoittautumisen yhteydessä lähtötilanne:

A. Ratsusi on raivona derbyä riivaavista hyttysistä.
B. Laidunelämä on tehnyt tepposensa ja ratsu on alkuverryttelyssä löysä sekä vetämätön.
C. Et ole ehtinyt syödä (miksi?) ja energiatasosi ovat alhaiset.
D. Olet kasannut itsellesi valtavat suorituspaineet (miksi?) ja sinua jännittää.
E. Ratsusi vetää kilarit (miksi?) ja olet suistua satulasta.
F. Et löydä ratsusi satulavyötä ja joudut tekemään hätäratkaisun - ja myöhästyt silti.

Ilmoittautumisen jälkeen sinulle arvotaan ryhmälistaukseen päivittyvä lopputilanne:

G. "Nousujohteista suorittamista, hienoa", toteaa Merikanto.
H. Valmennusta derbyn laidalta seurannut henkilö (kuka?) antaa yllättävää palautetta.
I. Kumarrut taputtamaan hymyillen ratsuasi, joka ei ottanut alas yhtäkään puomia koko valmennuksen aikana.
J. Tuskailet särkevää takapuoltasi, koska putosit satulasta uusintaradan liian tiukassa mutkassa.
K. Pohdit loppukäyntien aikana, onko kaavailemasi luokkataso sopiva.
L. Ratsusi käy kierroksilla eikä meinaa malttaa kävellä valmennuksen päätteeksi ollenkaan.

Rakennat valmennusmaksun siis lähtö- ja lopputilannetta hyödyntäen. Tilanteita ei ole pakko käyttää samassa muodossa kuin ne yllä ovat, mutta molemmat on sisällytettävä maksuun jotenkin. Ideana on siis miettiä, kuinka lähtötilanteesta on päädytty lopputilanteeseen.

Ryhmä 1, klo 19-20 (3/3)
Verneri Kaajapuro - Hateyouloveyou 21 - 160cm - lähtötilanne D + lopputilanne J
Risto Kalvakka - Bux  - 150cm - lähtötilanne C + lopputilanne H
Jeramy Raeske - Look at Snilli - 160cm - lähtötilanne F + lopputilanne G

Ryhmä 2, klo 20-21 (3/3)
Ellie von Brandt - Leafocean Zei - 120cm - lähtötilanne A + lopputilanne L
Disa Sund - Sjöbackas Caravela - 120cm - lähtötilanne E + lopputilanne I
Alexiina Center - Orange Wood's Lumious - 160cm - lähtötilanne B + lopputilanne K

Ilmoittaudu muodossa:

Ryhmä nro
Ratsastajan nimi - [ url*= http://osoite ]Hevosen nimi[ /*url ] - PJ-kilpailutaso (120-160cm) - lähtötilanne (A-F)

Ilmoittautuminen tähän aiheeseen viimeistään 7.7.2019.

Kuittauksen voi kirjoittaa ja postata heti lopputilanteen saatuasi joko hevosen päiväkirjaan tägillä #powerjump2019 (auburnilaiset/purtsit) tai tähän aiheeseen (ulkopuoliset). Kuittaukset viimeistään 20.7.2019.

Alexiina Center - Orange Wood's Lumious - 160cm - lähtötilanne B + lopputilanne K

Epäilykset kalvoivat mieltä Power Jumpiin valmistelevan valmennuksen aikana. Jo etukäteen olin murehtinut paitsi omaa rupsahtanutta kuntoani, niin myös Rexin jotenkin vetämätöntä olemusta ja laiskaa liikettä. Normaalisti reippaalla oriillani oli tänään jotain pahasti hampaan- ja kavionkolossa, sillä niin etu-, kuin takapää tuntuivat vastustelevan jok’ikistä apua. Passiiviseen ohjastuntumaa vasten nojaamiseen oli vaikeaa saada puolipidätteitä läpi ja lämmittelyravissa Rex suorastaan laahasi jalkojaan eikä ollut hereillä lähes ollenkaan! Olin heittää hanskat tiskiin ja ajattelin jo, ettei tästä mitään tule: Rexillä tuntuivat aivot jääneen kesälaitumelle, josta se oli sen mielestä niin epäoikeudenmukaisesti raahattu kentälle töihin, vaikka yleensä oriilla hyvä työmoraali olikin. En olisi kaivannut yhtään enempää hataraa itseluottamustani keikuttamaan tällaisia vastoinkäymisiä ja valmennuksen jälkeen loppukäyntien aikana mietin vakavissani, pitäisikö osallistuminen perua. Tai ainakin höllätä kunnianhimossaan ja laskea odotuksia Grand Prix -tasosta esimerkiksi Championiin. Sadankuudenkymmenen senttimetrin harjoitusradalla puomit nimittäin kopahtelivat tänään sen verran äänekkäästi, että saisin hävetä silmät päästäni, jos vastaavaa tapahtuisi itse arvokilpailuissa.

Jeramy Raeske - Look at Snilli F+G

Jeramy kihisi raivosta, mutta vain miehen kiristyneet leukaperät kielivät mielentilasta. Mies tervehti tuttua valmentajaa nyökkäyksellä ratsastaessaan kimon tamman ravissa nurmikentän puolelle. He olivat myöhässä, eikä Jeramy ollut tyytyväinen, parkkipaikalla käyty keskustelu unohtuneesta satulavyöstä oli ollut turhaa ajanhaaskausta. Näyhön auto oli yksi varusteiden aarreaitta ja lainavyö, vaikkakin aavistuksen liian lyhyt, oli löytynyt lopulta. Brunette keskusteli Merikannon kanssa lyhyesti ja Jeramy näki miehen nyökkäävän hyväksyvästi.

Kiristyneet leukaperät eivät hellittäneet valmennuksen aikana. Kimo kuunteli nöyrästi ratsastajaansa, se oli hieman laiska alkuun, mutta kehittyi. Sen motivaation hakeminen tuntui pitkäveteiseltä, sillä hevonen lämpeni hitaasti.
Jeramy ei silti ruvennut puskemaan kimoa, antoi sille vain tilaa ja odotti tamman itse ymmärtävän mitä siltä haettiin tänään. Nopeus tuli vasta viimeisen radan myötä kunnolla.
"Nousujohteista suorittamista, hienoa", Merikanto totesi lopuksi. Jeramy oli oikeastaan viihtynyt miehen valmennuksessa, toinen ei tuntunut hakevan väkipakolla hevosesta mitään. Ääneen hän ei ajatustaan kuitenkaan lausuisi, ei vaikka pakotettaisiin.

Disa Sund - Sjöbackas Caravela - 120cm - lähtötilanne E + lopputilanne I

Nurmipohjan ei pitäisi olla mikään ihmetyksen ja kummastuksen aihe Linnealle, kun Auburnin kevätsirkuksenkin hyppelöt sujuivat meiltä aika hyvin tuloksin. Tämän neidin edesottamuksista vaan kun ei koskaan voi olla sataprosenttisen varma. Kolme ratsukkoa samaan aikaan derbyllä pyörimässä teki tamman mielestä tilanteesta ilmeisesti jotain laitumelle laskua lähentelevää. Aika lailla kaikenlaiset loikat on Lintsin kanssa koettu ja kaikenlaiseen osaa nykyisin jo vähän varautuakin, mutta tämä pukkiloikka pääsi yllättämään pahemman kerran. Hyvä kun olin ehtinyt muita tervehtiä, kun jo heilahdin kaulalle. Tarrasin refleksistä toiseen ohjaan yrittäen pitää tamman päätä ylhäällä. Onnneksi tällä kertaa yksi pukitus riitti Linnealle, sillä toinen samanlainen olisi varmasti suistanut minut satulasta alas. Valmentaja Merikanto oli laittanut punaisen tamman metkut merkille. ”Jaa sellaisia sirkustemppuja”.

Ilmeisesti Linnea päästi ulos kaiken ylimääräisen energian patoumansa tuon loikan muodossa, sillä päästessämme kunnolla hyppäämään, tamma malttoi jättää touhotuksen sikseen ja käyttäytyi niin reippaan ja varman oloisesti. Kun sain parin vauhdikkaamman pätkän jälkeen säädeltyä tempon mieleisekseni, satulassa oli fiilis, että matkasimme yhtenä tiiminä samaan suuntaan. Tunsin valtavaa ylpeyttä omasta kasvatistani, joka venyi tänään sellaisiin puhtaisiin suorituksiin, ettei jossittelulle jäänyt yhtään varaa.

”Tammahan meni ketterästi kuin kissaeläin, ehkä se alun kokovartalovenytys oli tarpeen tuollaisen selän käytön mahdollistamiseksi” Merikanto uskalsi jo vähän vitsailla, kun emme paljastuneet Lintsin kanssa aivan niin toivottomiksi kuin mitä alun sähellys antoi odottaa. Huokaisin helpotuksesta ja taputin hevosta kaulalle kiitokseksi, saaden vastaukseksi omanarvontuntoisen pään heilautuksen.

Risto Kalvakka - Bux - 150cm - lähtötilanne C + lopputilanne H

Siiri oli koko eilisen päivän ja tämän aamun yrittänyt vihjaista, että päähäni iskostunut ajatus saattoi olla ihan tuulesta temmattu. Olinhan minä toki menossa Buxin kanssa estevalmennukseen Auburn Estaten tiloihin, ja kyllä, laadukkaista ratsastusvarusteistaan tunnettu Sokka Luxuries totta tosiaan on Auburn Estaten omistajien yritys, mutta olinko nyt ihan totta varma, että Sokka Luxuriesin edustajat oikeasti tähyilisivät sieltä derbyn laidalta ja bongailisivat yhteistyökumppaneiksi sopivan valokuvauksellisia ratsastajia kumpaakin osapuolta hyödyttävään sponsoridiiliin? Olisihan se voinut olla mahdollista! Olin ihan varma, että muistin nähneeni tästä maininnan jossakin! Todistaakseni siskonmokomalle olevani oikeassa, käytin koko aamupäivän etsimällä varmistusta tiedolleni. Nettisivuja plärätessäni aamiainen unohtui tyystin, ja Auburniin saavuttuamme oloni alkoi olla jo aika hutera. Sain Buxille kuitenkin varusteet niskaan ja napsin samalla hätävarasuklaapatukkaa sen verran kuin ehdin, sillä epähuomiossa pistin suklaan siinä touhutessani jonnekin enkä löytänyt sitä enää. Vielä hetki ennen valmennusta istahdin alas ja pläräsin vielä kännykälläni Sokka Luxuriesiin liittyviä uutisia. Mitään mainintaa sponsoridiileistä ei löytynyt, mutta varmasti olin nähnyt sellaisen jossakin. Ja sitä paitsi Siiri joutuisi myöntämään minun olleen oikeassa viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsisin heiluttelemaan allekirjoitettua sopimusta siskon nenän edessä.

Kentälle päästyämme Bux oli selvästi minua eläväisempi. Aina yhtä luotettava ruuna ei kuitenkaan säheltänyt omiaan eikä säikkynyt myöskään selästään kuuluvia äänekkäitä tyhjän vatsani mylväisyjä. Lämmittelyn aikana jouduin itse ihan tosissani skarppaamaan, että sain huomion pidettyä Buxissa ja radassa. Ihan lämmittelyradan lopulla kolautimme yhden puomin alas, ja siitä otan syyt täysin omille niskoilleni, koska en selvästikään ollut itse tarpeeksi hereillä tilanteessa. Turhasta pudotuksesta itseäni sättien päätin terästäytyä ja keskittyä kunnolla siihen, mitä varten tänne oltiin tultu. Lisäksi derbyn laidalle oli ilmestynyt valmennusta seuraamaan nainen, joka saattaisi hyvinkin olla Sokka Luxuriesilta...

Uusintaradallamme Bux sai lisää virtaa minun ryhdistäytymisestäni. Hetkittäin sain ihan todella pitää huolta siitä, että tarkkuutemme ei kärsisi nopeudesta huolimatta. Pääsimme radan läpi lennokkaasti ja ilman pudotuksia tai muita suurempia virheitä. Päässäni pulputti adrenaliinin ja vauhdin väkevä sekoitus, enkä oikeastaan enää tuntenut itseäni heikoksi nälästä, vaan ihmeellisestä onnistumisen hurmasta. Myös Bux tuntui olevan täynnä samaa virtaa, se malttoi tuskin rauhoittua loppukäyntien aikana. Huomasin derbyn laidalla yhä tarkkailevan naisen katselevan meidän suuntaamme, ja näin jo mielessäni kultakirjaimin painetun sponsorisopimuksen, maineen ja mammonan, uljaan ja ihanan tulevaisuuden... Hymyilin voitonriemuisena naiselle, kun Buxin kanssa lähestyimme hänen katselupaikkaansa derbyn laidalla. Hänen hymynsä oli hyvin leveä ja aavistuksen vino, ja pian minulle selvisi miksi:

"Sääli tuota satulaa, mutta ehkä sen vielä saa pyyhittyä puhtaaksi", hän huikkasi ja sai vaivoin oltua nauramatta.

Olin hämmentynyt vain hetken, ja sitten järkyttävä epäilys hulmahti ylitseni kuin saavillinen jäävettä. Pikainen kurkistus paljasti pelkoni todeksi: se hemmetin suklaapatukka oli näköjään ollut siinä penkillä mihin istuin vielä hetkeksi ennen valmennusta, ja vaaleiden ratsastushousujen takapuoleen levinneenä se näytti joltain ihan muulta kuin suklaalta.