Sunnuntaitarinoita

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Sunnuntaitarinoita Empty Sunnuntaitarinoita

Viesti kirjoittaja Cecilia B. lähetetty 25.05.19 15:08

Sunnuntaitarinoita

Äidin ja tyttären elämää sunnuntaikartanollaan
(Domenica Estate) ja sen ulkopuolella.
Cee (s. 1984) & Viivi (s. 2007)

🦄 🦄 🦄
Cecilia B.
Cecilia B.
Tallin ulkopuolinen

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 35
Viestien lukumäärä : 5

http://sunnuntai.altervista.org/domenica

Takaisin alkuun Siirry alas

Sunnuntaitarinoita Empty I

Viesti kirjoittaja Cecilia B. lähetetty 25.05.19 15:16

#springcircus
Auburnin kartano, 24.5.2019

Ceestä tuntuu, että edellisistä suurista kisoista olisi ikuisuus, vaikka Markarydin hulppeista Trophyistä on vain pari kuukautta aikaa – jos sitäkään, on niin vaikea pysyä perässä. Nainen tutkailee lähtölistoja mietteliäänä ja hämmentyy, kun osallistujia on tavallaan aika vähän. Silti Auburnin kilpailuissa on aina jotenkin suuruuden tuntu. Kaikkine ylimitoitettuine järjestelyineen kisoihin liittyy vähintäänkin suurten kilpailuiden paineet, vaikka eihän hänellä pitänyt olla kenellekään enää mitään todistettavaa.

Ja silti oli. Omaa julkista kilpailuprofiiliaan mietti liikaa, tulevia varsamyyntejä mietti liikaa, kasvattien menestymistä mietti liikaa, lapsensa ja työntekijöidensä menestymistä mietti liikaa. Kesken lähtölistan tuijottelun iskee sadattelu: Cee kiroaa lyhyesti ääneen ja saa viereiseltä naiselta kummaksuvan katseen. Hän on unohtanut peruuttaa Viivin baletin (pirun baletti, eikö ratsastuksessa ollut harrastusta kerrakseen??).

Tom ja Suski ovat taas mukana, Viivikin leuhottanut jonnekin, mutta muut eivät starttaa. Cee on ainoa heistä, joka kilpailee kenttää. Tom on ottanut Toscan hoitaakseen ja Suski Mallan, eikä muodollisuuksia ole enää tehtävänä. Nainen lähtee ajatuksissaan (mikähän päivämäärä maitopurkissa olikaan? Riittääkö toissapäiväinen ruoka vielä illalliseksi?) kohti Auburnin talleja, eikä Isabellaa tarvitse hakea kaukaa.

”Heei rakas!” brunette ystävätär heläyttää ja mulkaisee sitten paheksuen paidastaan (hyväntahtoisennäköisesti) nyppäissyttä oria. ”Huoh, Cava on semikamala.”
”Komeapas”, Cee korjaa, ja siirtyy sitten halaamaan Isabellaa. ”Hurjan paljon onnea! Pitääkö laulaa?”
”Hyssshh”, Isabella sihahtaa ja hyökkää painamaan sormensa Ceen huulille. ”Ei sanaakaan!”
”Mutta kolmekymppiset –”
”Tyssttt!!”
Ceestä kuuluu epämääräistä mutinaa, nyt suun edessä on koko käsi. Ohi lipuu joku utelias katsoja, ja Isabella tervehtii tätä kohteliaasti hymyillen ja kevyesti nyökäten, antamatta epäilyttävältä näyttävän tilanteen häiritä itseään lainkaan.

”No, osaatkos olla?”
”Mmmm-hhyhh.”
”Hyvä”, Isabella toteaa topakkaan sävyyn, ja jälleen kerran Cee pohtii, kumpi heistä onkaan kypsempi. Vakavampi, arvokkaampi, tosikompi. Ainakin tietyissä asioissa.
”Millonkas te nyt lähdette sinne Italiaan?” tummasilmäinen brunette jatkaa.
”Ai haluat minusta eroon vai?” Cee myhäilee. ”Jo ensi viikolla.”
”Entä se hevonen, se Lucion ostama ori...?”
”Helvetin hyvä kysymys. Kai se on katsottava, mutta sapettaa koko tapaus. Näen silmissäni sellaisen elokuvien kouluttamattoman villiorin, joka on vain huumattu esittelyvideon ajaksi. Ka-ma-laaaaa!”
”Älä nyt, sehän voi olla vahingossa hyvä ostos. Näytti hyvältä niillä mainituilla huumausvideoilla.”
”Joo siis, jos se onkin hieno niin herranjumala ei silti Viiville!” Cee parahtaa.
”Ja millähän ajattelit kertoa neidille, että isän lahjaa ei voi oikein pitää?”
”Jaa-a, en tiedä. Ajattelin rukoilla koko lauttamatkan ajan jotain äitiyden jumalia.”
”No entä se hevonen sitten?? Sillehän on kaikki paperit tehtynä?”
”Ei minun toimestani. Väärennyksiä varmaan kaikki niin kuin Lucion sielukin.”
”Höpö höpö.”
”Isbe hei.”
”Okei okei, on se vähän mätä. Mutta kai se nyt omassa maassaan osaa asiat hoitaa?”
”Osaa varmasti. En epäile hetkeäkään, etteikö korruptio kukoistaisi juuri sen toimesta. Mutta hevosesta en tiedä, kai me traileri kuitenkin otetaan. Lastaan sen sitten viinillä jos ei muuta.”
”Ha-ha.”
”Olin tosissani.”
”Niin minäkin! Saat tuoda pulloittain tiedät-kyllä-miksi-lahjaksi. Jos et sano sitä ääneen! Tallilaiset saattavat kuulla.”

Cee naurahtaa ja pudistaa päätään. ”Olet mahdoton, ja hei, parhaassa iässä. Muistakin juhlia ja kutsu mut. Vaan nyt mun täytyy kiiruhtaa, sinun kilpailuihisi. Onnea kisoihin, radalla nähdään, sweetie – sweet thirty!!”

Ceen perään sinkoutuu erittäin lapsellisesti kakkakikkare, mutta kumma kyllä se tuntuu ihmeen kannustavalta ja hyväntuuliselta. Kukaan, saati Isabella Sokka, ei kehtaisi tehdä noin kenelle tahansa, ja ajatus lämmittää Helppo A:n kenttärataa miettivää Ceetä, joka kääntyy vielä luomaan ystäväänsä tutkivan katseen. Isabella on piiloutunut täysiverisen karsinaan, mutta näkemättäkin Cee aistii, että syntymäpäivien juhlimattomuuteen kätkeytyy ikäkriisin sijasta niitä ihan muita huolia.

_________________
Esittely
Cecilia B.
Cecilia B.
Tallin ulkopuolinen

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 35
Viestien lukumäärä : 5

http://sunnuntai.altervista.org/domenica

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa