Kahvia, kahvia

Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Ginevra V. lähetetty 27.04.19 22:29

Loungessa lauantaina 27.04.2019, mukaan @Aliisa H. suljettu

Kopistelen kenkiäni oven pieleen jättäen jälkeeni kasan hiekkaa ennen kuin astun sisään hiljaiseen loungeen ja marssin suorinta tietä kahvinkeittimen luokse. Pannun pohjalla on tilkka mustaa litkua, josta en tiedä varmaksi kauanko se siinä on ollut tai kuka sen on keittänyt, mutta riskeistä nauttivana ihmisenä kaadan sen silti lähimpään löytämääni puhtaalta vaikuttavaan mukiin. Maistan nestettä vain todetakseni olevan sekä kylmää että pahaa. Irvistäen kippaan mukin sisällön lavuaariin ja alan sitten touhuta uutta kahvia pikavauhtia.
”Kilttinä kahvinkeittimenä sä varmaan teet mulle hyvät kahvit”, mutisen laitteelle napsautettuani sen päälle ja taputan sen kantta kuin ele muka edistäisi kahvinkeittymistoimintaa jotenkin.

Kofeiiniannoksen valmistumista odotellessani päädyn vaeltelemaan loungea ympäri tyhjä kahvikuppi käsissäni. Kärsimätön liikuskelemiseni päättyy kuitenkin lyhyeen, kun pysähdyn tutkailemaan ilmoitustaulun sisältöä. Kynteni rapisevat posliinisen mukin pintaa vasten samalla kun silmäni vilkuilevat puolihuolimattomasti läpi ilmoitustaulun sisältöä. Nuhruinen, vaikeaselkoisella käsialalla raapusteltu lappunen kiinnittää huomioni lähinnä sen joukostapoikkeavuuden vuoksi. Jopa Auburnin ilmoitustaulun laput tuntuvat olevan jotenkin tiukassa järjestyksessä sekä tahrattoman puhtaita ja ylellisiä, joten tämä kahvitahrainen, hieman rypistynyt yksilö erottuu joukosta neonvalokyltin tavoin. Nyppään lappusen irti taulusta tutkaillakseni sitä lähemmin.
”Vai kämppiksiä täällä haeskellaan”, tuumiskelen ääneen ja nostan kahvikupin huulilleni. Vain huomatakseni sen tyhjyyden. Katson mukin sisälle pettyneenä, samalla kun ajatukseni karkaavat pohdiskelemaan kämppiselämän plussia ja miinuksia.
”En mä kyllä viherkasveista tiedä mitään”, tuhahdan ääneen kahvinkeittimelle luettuani lapun loppuun. Laite porisee iloisesti vastaukseksi mietinnöilleni. Kiinnitän ilmoituksen takaisin paikalleen ja käännän selin ilmoitustauluun. Painan kuitenkin mieleeni lapun tekijän. Ihan vain huvin vuoksi.
Ginevra V.
Ginevra V.
Hevosenhoitaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 63

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Aliisa H. lähetetty 28.04.19 7:10

Mä olen ollut niiiiiiin reipas. En siis ole tehnyt mitään niistä kotihommista (oikeasti, mitä useammin sen sanon, sitä enemmän se kuulostaa kirosanalta), joita olin suunnitellut tekeväni. Sen sijaan mä olen löytänyt itseni tallilta hengailemasta, mutta täällä mä sentään olen ollut ahkera. On se kumma, miten vaikkapa siivoaminen on ihan eri asia tallilla kuin kotona. Pyykkääminenkin on täällä niin paljon vaivattomampaa, sillä riittää että vie likaantuneet huovat ja loimet oikeaan paikkaan ja ne peseytyvät itsekseen.

Ai niin. Käyhän niin aika usein kotonakin. Mullahan on sentään vielä kuukauden ajan Jusu käytettävissäni. Ei se aina koske mun pyykkeihini mutta joskus sentään, ja ai että mä nautin jokaisesta kerrasta.

Loungeen pamahtaessani (kirjaimellisesti; mä luulen että ovien paukuttelu silloinkin kun en tahdo on jokin mun supervoimani) mä vilkaisen taas ilmoitustaulua. !!! Minun kämppislappuni on ehkä siirtynyt hieman !!!

Innostun ihan tolkuttomasti, olenhan sentään Aliisa Huru.

”Heippa!” mä helähdän innostukseni vuoksi aika kovaan ääneen tyypille, joka seisoskelee selkä tauluun päin. Mä olen nähnyt sen ennenkin; ainakin mä olen melko varma, ettei se ole ensimmäistä kertaa talliympäristössä ja jotakin hataraa mä muistan Sokka Luxin lanseerausjatkoiltakin.

”Toivottavasti en säikäyttänyt!” lausahdan viitaten sekä siihen, kun saavuin huoneeseen ovenpamauksen kera, että siihen, kun jostain syystä lähes huusin tyypille tervehdykseni. Pitäisikö joskus yrittää hillitä vähän? Pitäisi. Onnistuisiko se ikinä? Haahaha. Tuskin.

”Tää on ehkä noloa mutta mä en yhtään muista sun nimeä”, hekottelin hyväntuulisena. ”Ollaan kai nähty kyllä?” Mutta varmaankaan ei juteltu, sillä mä muistan kyllä nimet yleensä aika hyvin, ellen päätä olla muistamatta (terveisiä Kivalle).
Aliisa H.
Aliisa H.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 279

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Ginevra V. lähetetty 28.04.19 15:07

Seisoskelen onnellisesti ajatuksissani jotain kaukaista pistettä lattiassa tuijottaen, kun loungen ovi pamahtaa auki. Säpsähdän hereille mietteistäni kahvimukin lipsahtaessa sormieni välistä kohti lattiaa. Onko kyseessä nopeat refleksit vai onnekas sattuma, siihen en osaa vasta, mutta nappaan ilmasta kiinni uhkaavasti tuhoaan kohti matkaavan mukin vain sekuntia ennen törmäystä lattian kanssa. Suoristaudun ja nostan kapineen ilmaan jonkinlaiseen tervehdyksen tapaiseen.
”Hallo”, vastaan kovaääniselle tulijalle ja luon pitkän silmäyksen tähän. Nuori nainen näyttää röllimetsästä Auburniin repäistyltä ja hieman liian… Levottomalta sopiakseen tähän talliympäristöön, mutta kaipa hänellä on syynsä olla täällä. Hymyilen hieman huvittuneena itsekseni, kun ajatukseni karkaavat hetkeksi pohtimaan röllimetsän syvintä olemusta ennen.

”Kyllä sä vähän, mutta sitä sattunee parhaillekin meistä aina toisinaan. Että ei mitään”, sanon ääneen tunkeilijan häirittyä ajatusketjuani jo toistamiseen. Hymyilen tälle ja vilkaisen kahvinkeittimen suuntaan. Masiina kuulostaa hiljenneen lupaavasti.
”Kahvia?” tarjoan röllipeikolle ja viittaan kahvimukilla keittimen suuntaan.
”Olis tuoretta. Siinä oli jotkut jämät mutta ne maistu aika kamalilta ja oli kylmää, enkä kyllä tiiä että oliko se välttämättä edes kahvia. Laitoin uutta”, jatkan mietiskellen samalla pitäisikö mun tietää naisen nimi. Hänen seuraava kysymyksensä vapauttaa minut näistä pohdinnoista.
”Mullakaan ei oo mitään hajua siitä kuka sä olet joten tää on joko yhtä noloa molemmille tai me ei olla koskaan esittäydytty”, naurahdan vastaukseksi. Kävelen kahvinkeittimelle ja kaadan itselleni kupillisen tulikuumaa, mustaa nestettä.

”Mä olen Ginevra, mut kutsu nimellä Gee, en tykkää mun etunimestä. Toimin Rillan nimikko-orjana, en siis oo mikään satunnainen ohikulkumatkalla oleva kahvivaras. Vaikka tylsyyksissäni saattaisin kyllä harrastaa kahvivarkauksia. Kuinkahan helppoa Auburnista olis täysin ulkopuolisen tulla ja viedä kahvit, mitä luulet?” kerron sitten, samalla annostellen puoli pussillista sokeria kahvikuppiini. Nostan piripintaan täynnä olevan mukin varovasti käsiini ja hiivin hiljaa loungen pöydän ääreen istumaan. Kahvikupin sisällöstä osa läikkyy yli sen osuessa pöytäpintaan. En kuitenkaan ehdi huomata tätä seikkaa sillä olen taas kiinnittänyt täyden huomioni – no, niin täyden kuin kykenen antamaan – takaisin röllipeikkoon.
Ginevra V.
Ginevra V.
Hevosenhoitaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 63

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Aliisa H. lähetetty 28.04.19 15:23

Mua naurattaa. Joo-o, toisille sattuu säikähdystä herättäviä mekkalointeja useammin kuin toisille. Arvata saattaa, että mulle lähes aina, kun jossakin liikun.

Mun hymy syvenee, kun mimmi suorastaan lukee mun ajatukset. Mä pidän siitä jo nyt! Se myös puhuu mukavan paljon, vähän niin kuin mä.
"Kahvia mä olinkin vailla", myönnän auliisti. "Mieluiten aina tuoretta, mutta juon mä kylmääkin. Mulle on sanottu että kylmä kahvi kaunistaa, mutta ehkä mä olen jo toivoton koska ihan yhtä hunsvotilta mä näytän, oli kahvi sitten kylmää tai kuumaa."

Mä en osaa lausua oman hoitohevoseni nimeä, joten voitte kuvitella, ettei Gi-nev-ra-a-va-da-ke-dav-rakaan oikein taivu. Gee sujahtaa mun suuhun oikein hyvin, ja sitä mä päätän käyttääkin.

"Cool! Joo, mä pitäydyn kyllä Geessä. Rilla onkin hirveän nätti", mä kehaisen, ja meinaan möläyttää, että siten se sopii sievälle Geelle oikein hyvin. Tässä vaan kun ollaan vasta esittäydytty, niin se saattaisi olla tahditonta. Tahdikkuuden multihuipentumana mä muistan esitellä itseni ensin: "Mä oon Cavan hoitaja Aliisa. Yleensä se, jolle täällä huudetaan, jos jollekin täytyy. Kahveja en kyllä varasta, juon vaan härskisti niin paljon kuin kehtaan."

Olen vaiti vain sen pienen hetken, joka vaaditaan kahvikupin hankkimiseen, täyttämiseen ja pöytäänkuljettamiseen.

"Eli aika paljon", virnuilen vielä, ja muistan sitten unohtaneeni kokonaan kauramaidon kahvistani. Sitä löytyy aina pienestä jääkaapista ja pyörähdän vielä hakemaan sitä. Hytkyn vähän itsekin purkin ravistelun tahdissa, ja hyräilenkin. Joidenkin mielestä julkisilla paikoilla hyräileminen on noloa ja kiusallista, mutta mun mielestä harva asia on.

"Mä en tiedätkö yhtään yllättyisi, jos täällä olisi joku tallentava ja ääntä nauhoittava ympärinurkkainen kameravalvonta", mä pohdiskelen ääneen. "Vaikka semmoisesta kai pitää tiedottaa jotenkin, jos sellainen on. Ja toisaalta... kuka haluaisi nähdä ja kuulla kaiken, mitä täällä tapahtuu?"

No, minä, esimerkiksi. Ehkä.
Aliisa H.
Aliisa H.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 279

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Ginevra V. lähetetty 28.04.19 16:00

”Mä luulen että hiusharja vois auttaa tota sun tilannetta vähän enemmän kun kylmä kahvi”, möläytän ja puraisen sitten kieltäni. Kiroan mielessäni ja toivon että en nyt verisesti loukannut kahvittelutoveriani. Röllipeikko ei kyllä vaikuta kovin herkästi loukkaantuvalta yksilöltä mutta ei sitä koskaan tiedä.
”Koska sä oot kyllä kauheen kaunis, toi sun tukkas on vaan vähän… kurittoman olonen”, jatkan sitten sanojani korjaten ja hymyilen varovaisesti.

”Rilla on ihan älyttömän kiva ja sulonen, semmonen oikein sopiva takaisin harrastuksen pariin -hoitohevonen. Siitä on niin kauan kun viimeks oon ollu tekemisissä hevosten kanssa, että tää on ihan mahtava diili mulle. Etenkin kun täällä on aina tarjolla kahvia”, naurahdan iloisesti ja jään hetkeksi ajattelemaan ruunikkotammaa.
”Sä taidat vissiin olla toi kämppis-Aliisa, kiva saada kasvot käsialalle”, totean sitten enemmän kuin kysyn  röllipeikon nimen kuullessani ja nyökkään ilmoituksen suuntaan.
”Oliko Cavan oikea nimi joku konsonanttihirviö Kalabalaklanjotain?” jatkan sitten samaan hengenvetoon yrittäessäni yhdistää nimeä hevoseen. Mun huono nimimuisti pätee sekä ihmisiin että elikoihin, joten en nyt saa täydellistä kuvaa hevosesta mieleeni. Tai sen oikeasta nimestä sen paremmin. Hörppään hieman kahviani seuratessani Aliisaa katseellani. Nainen vaikuttaa oikein kivalta tyypiltä näin muutaman minuutin jutustelun jälkeen.

”Auburnin kohdalla en kyllä yllättyis vaikka täällä oliskin sellanen, salainen tai epäsalainen. Tää on talliksi jotenkin… Liian hieno ja kiillotettu. Ei kai tämmöstä kukaan jätä valvomatta”, tuumailen ja annan katseeni kiertää katonrajassa.
”Mä luulen että noihin kristallikruunuihin vois saada kameran aika helposti piiloon. Ja tohon rehuun”, sanon pienen analyysin jälkeen hieman hiljaisemmalla äänellä osoitellen huomioimiani paikkoja.
”Mut mä voisin kyllä ihan mielelläni seurata mitä Auburnissa tapahtuu. Tiiätkö vaikka semmosesta Norppalive-tyylisestä nettikamerasta? Unettomien öiden viettäminen sen parissa kuulostaa aika paljon hauskemmalta kun kotityöt tai kouluprojektit. Toki vois olla outoa jos vaan yhtäkkiä tietäisin kaikista yksityisasioita vaikka kukaan ei tuntis mua”, jatkan taas normaalilla äänenvoimakkuudella.
”Toisaalta vaikka varsakameroidenkin seuraaminen vois olla ihan riittävä. Pitäsköhän tästä tehdä joku ehdotus, että saatais varsakamerat johonkin näkyville?”
Ginevra V.
Ginevra V.
Hevosenhoitaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 63

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Aliisa H. lähetetty 28.04.19 16:18

Mä nauran ilahtuneena hiusharjaehdotukselle.
"Tiiätkö! Oon kuullut tosta hiusharjasta joskus ennenkin", sanon ja väläytän valoisimman ja hurmaavimman hymyni. "Siitä tyypistä on tullut yksi mun parhaista kavereista, joten hyvä alku sulla."

Sitä en sano, että se paras kaveri on myös petikaveri. Ihan kaikkia kortteja ei pidä aina läväyttää pöytään heti kättelyssä.

Kämppis-Aliisan kuittaan nyökkäyksellä ja minun mitta-asteikollani aika ytimekkäällä selityksellä:
"Siis joo, mun tänhetkinen kämppis lähtee kesäksi ulkomaille poikkiksensa kanssa. Töitä menevät tekemään. Ensisijaisesti. Olisi hyvä saada siihen joku, niin sen ei tarvitse maksella ja mun ei tarvitse olla yksin. Mä olen aika sosiaalinen." Yllättävää, hei. "Ja joo - se Balaklaklaava. Jotakin sellaista. Hauska hevonen, mutta nimellä paiskattu. Cavasta tosin tykkään - lempinimenä ja lasissa!"

Mä en voi muuta kuin nyökkäillä sille, että Auburn on vähän turhan hieno ja hohteleva. Onhan se nyt ihan erilainen kuin yksikään niistä talleista, joilla mä olen aiemmin käynyt. Kyllähän siihen ajan kanssa tottui... ja höpö höpö, ei kyllä koskaan totu täysin. En mä ainakaan. Se tietysti saattaa kertoa enemmän musta kuin Auburnista.

"Uuuu, Auburn Live! Se se vasta olisi jotakin! Kaikki paikkakunnan kuumimmat juoruthan tapahtuu täällä", mä virnistelen - varsoista viis, kaikki varomattomat ihmissuhdelipsahdukset mua kiinnostavat! "Toisaalta se voisi kyllä laiskistuttaa kaksnelosen toimittajia liikaa. Eivät joutuisi näkemään enää vaivaa, kun olisivat liven kautta jo kaikesta kartalla."

Mä unohdun miettimään, mitä kaikkea musta itsestäni tiedettäisiin livekameroiden kautta. Maistelen pohdiskelevaisena kahviani.

"Ehkä se pelkkien varsojen kuvaaminen kuitenkin olisi parempi idea", mä lausahdan suupielet omia aikojaan nytkähdellen. "Voi nimittäin olla, etten edes mä sittenkään tahdo tietää ihan kaikkea mitä täällä tapahtuu. Aivan takuulla joku tai jotkut unohtaisivat, että on fiksuinta pitää yksityiselämänsä Auburnin ulkopuolella... eipä nimittäin takuulla ole yksi eikä kaksi näiden seinien sisällä toisensa löytänyttä paria tämän mestan historiassa."

Katselen keskustelukumppaniani. Liekö se parillinen vai pariton? Sopiiko sitä kysyä? Miksi mietin, mikä on sopivaa?? Mä olen Aliisa Huru.

"No, Gee, onko sulla vipinää? Tallilla tai sen ulkopuolella", mä tarkennan ja tarkastelen Geen reaktioita. Jos se kiusaantuu kovasti, niin sitten saatoin mennä turhan pitkälle turhan uuden tuttavuuden kanssa. Jos ei... no, sanotaanko, että se pääsee kyllä varmaan suoraan ystäväkategoriaan. Ainakin ystäväpotentiaaleihin.
Aliisa H.
Aliisa H.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 279

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Ginevra V. lähetetty 28.04.19 17:16

Nauran helpottuneena Aliisan toteamukselle. En ajanutkaan täysillä päin seinää ja tappanut tätä tuttavuutta heti alkuunsa.
”Hyvä tietää että mulla on vahva alku. Se on yleensä harvinaista mun ja ihmisten välillä”, sanon ääneen. Kilistelen lusikalla kahvikupin reunoja kun sekoittelen sen sisältämää nestettä huolimattomasti, läikyttäen vähän lisää kahvia pöydälle.

”Jos mulla olis tarvetta kesäasunnolle niin ottaisin kyllä yhteyttä. Mulla on kuitenkin oikein hyvä diili jossa pyykit peseytyy itsekseen ja ruoka tulee nenän alle kellon tarkasti, en oo valmis siitä luopumaan. Plus että mun kanssa on kyllä kamala asua”, kerron ja virnistän. Nostan kahvimukin ilmaan.
”Millanen tää sun ulkomaille poikkiksen kanssa karkaava kämppis on? Ja ootko kauan hoitanu Cavaa?” kyselen ihan uteliaisuuttani ja siemaisen sitten kahviani. Se alkaa hiljalleen jäähtyä juotavaksi.

Kuuntelen mielenkiinnolla Aliisan syväluotaavaa analyysia Auburnin draamallisesta arvosta. Itse en ole kovin paljoa juoruja seuraillut, ei vain ole sattunut eteeni tilaisuutta sellaiseen, mutta röllipeikko vaikuttaa olevan perillä siitä mitä tapahtuu.
”Sä saat Auburnin kuulostamaan joltain Love Islandilta. Draamaa ja repiviä ihmissuhteita, myis muuten varmasti vaikka telkkariinkin asti”, nauran.
”Toisaalta musta tuntuu että auburnilaisilla vois olla sanansa sanottavana tähän asiaan kanssa, eikä se välttämättä olis puoltava lausunto ja kysymys että koska alotetaan”, jatkan sitten asian pyörittelyä.
”Varsakamerasta ei sais irti juoruja, mutta ei siitä myöskään vois kukaan suuttua, se olis semmonen turvallinen vaihtoehto. Ja varsat on sulosia. Oi että, nyt haluan ostaa hevoslapsen. Ja toisaalta kyllähän varsoistakin voi saada draamaa ja juoruja irti kun miettii. Netissä ainakin tykätään ruotia kaikki aina korvakarvojen asennoista sukutauluihin asti”, jatkan höpöttelemistä. Jään pohdiskelemaan varsankasvatuksen saloja ja makustelemaan ajatusta omasta hevosesta. Ihan vain hetkiseksi.

Aliisan kysymys palauttaa minut takaisin kahvipöytään varsahaaveistani. Kohotan kulmia sen suorasukaisuudelle, ilmeisesti en ole ainoa jolta puuttuu jonkin verran jarruja.
”Valitettavan hiljasta mulla on sillä saralla. Niin tallilla, kun sen ulkopuolellakin”, vastaan sitten ja kohautan harteitani. Siemaisen taas kahviani.
”Omaa syytä toki, ehkä asiaa auttas jos vaikka kävis ulkona. Muutenkin kun harrastuksissa, yliopistolla ja tallilla, vaikka kuulostaakin siltä että täällä olis ihan hyvät mahdollisuudet vipinöille”, naurahdan ja naputtelen posliinikupin pintaa kynsilläni.
”Potentiaalinen vipinä ei valitettavasti taida kävellä ite mun sänkyyn, se pitäs hakea jostain, mutta sitten taas yksin ei vaan tuu lähdettyä klubeille tai baariin missä niitä vois tavata”, harmittelen ääneen. Kotisohvaan on vähän turhan helppo upota lauantai-iltana baariin menon sijaan, enkä toistaiseksi ole jaksanut vastustella sen vetovoimaa.
”Mitenkäs sun vipinät?” kysäisen sitten vastavuoroisesti, ullataalasmainen uteliaisuus äänestäni läpi kuultaen. Aliisalle on helppo jutella. Ehkä se on sen pirtsakka persoona mikä vetoaa ja edistää asiaa.
Ginevra V.
Ginevra V.
Hevosenhoitaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 63

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Aliisa H. lähetetty 28.04.19 17:39

Mä olen ehkä kerrankin löytänyt vertaiseni puhujan. Musta on aika virkistävää, että puheenvuorot jakautuvat tasan; jopa niin tasan, etten mäkään ehdi sanoa ihan kaikkea mitä mieleen tulee.

”Juu ei, en myöskään usko, että moni arvostaisi jatkuvaa kameravalvontaa”, myöntelen. ”Se mun kämppis ainakin on niin kaino, ettei se uskaltaisi tehdä täällä mitään. Ja kyllä musta tuntuu, että moni muukin arvostaa yksityisyyttään. Mitä mäkin nyt tässä ole Cavaa puolisen vuotta hoitanut, enkä oikeastaan tiedä sen omistajienkaan yksityiselämistä juoruja ja arvauksia kummempaa. Tuskinpa Sokat ilahtuisivat livestriimauksesta. Ei ne lähtisi siihen rahankaan takia – eihän niiden tarvitsisi.”

Mietin Sokkia ja niiden bisneksiä. Olkoon perijättäriä, kyllä ne olisi jo rahansa hassanneet ellei niillä olisi jotakin yhä ajankohtaisia tulonlähteitä. Ehkä ne ovat taitavia sijoittajia, ehkä niiden tuotemerkillä menee hyvin — yhtä kaikki ne eivät vaikuta siltä, että hyppäisivät talousahdistuneina mukaan kaiken maailman älyttömyyksiin.

Geekään ei vaikuta älyttömältä.

”Siistiä, mitä sä opiskelet? Mä kävin vaan matkailualan amiksessa ja siihen se on aika lailla jäänyt”, tunnustan, mutta en mitenkään harmissani. ”Eikö sieltä kampukselta löydy säpinää? Vaikka kyllähän ne parhaat tapaa yllärinä.”

Hymyilen maireana ja hörppääm kahvia ennen vipinöihini vastaamista.

”Ihan hyvät vipinät! Ei siis mitään virallista mutta sillä tavalla sopivasti. Kepeästi”, analysoin. ”Mä en oikein ole mikään seurustelija. Vaikka joillekinhan se sopii.”

Sitten mä vanhana kunnon Amorina tarjoudun:
”Mä oon kyllä hyvää seuranhakuseuraa, jos joskus tahdot!”
Aliisa H.
Aliisa H.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 279

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Ginevra V. lähetetty 28.04.19 18:15

”Oisin kyllä utelias näkemään vähän enemmän Sokkien yksityiselämästä, ne on jotenkin kauheen etäisiä, sen puoleen sellanen livestriimaus ois aika mielenkiintonen. Törmäsin muuten tossa joku aika sitten Isabellaan Hepanholman yökerholla, että ainakin toinen niistä vaikuttaa harrastavan myös irtiottoja arjesta”, jatkan vielä hetken aiheen pohdiskelua. Potkaisen kengät jalastani ja nostan jalkani tuolille.

Aliisan kysymys saa mut hyvälle tuulelle. Tykkään jutella opiskeluistani, vaikka sitten vain muutaman sanan verran.
”Tietojenkäsittelytiedettä. Saan nörtteillä ihan luvan kanssa”, vastaan kahvia hörppien. Muki alkaa uhkaavasti tyhjetä.
”Mä itseasiassa harkitsin matkailu-alaa peruskoulun jälkeen, mutta en sitten kokenut sitä riittävän houkuttelevaksi. Matkustelu on kivaa, mutta ei se ehkä mulle sopis työnä. Ruudun ääressä kyyhöttäminen taas… No, se on kyllä mun juttu. Mikään ei oo hauskempaa kun taikoa asioita tyhjästä”, jatkan elämänvalinnoistani jutustelua.
”Ei mulle ainakaan vielä oo tullu vastaan sellasia potentiaalisia siellä. Toisaalta mä en oo kyllä niin tarkasti katellukaan. Kaikkee ei vaan voi ehtiä kun mielessä pyörii puolenkymmentä asiaa yhtä aikaa”, totean sitten seuraavaan kysymykseen, käyden mielessäni samalla läpi koulusta tuntemiani ihmisiä yksitellen. Pudistan päätäni pääsytyäni loppuun.
”Joo ei, ei kyllä yhtään sellasta. On siellä pari ihan kivannäköstä, mutta ne käyttäytyy vähän turhan… Ylimielisesti mun makuuni. Sääli sinänsä, koska muut avut niillä olis ihan kohdillaan.”

Seuraan Aliisan esimerkkiä ja teen pikaisen vipinäanalyysin.
”Sellaset kevyet vipinät olis kyllä kivat. En itekään oo oikein kovin sitoutuvaa sorttia. Kyllästyn herkästi ja tartten vaihtelua. Seurustelusuhteessa sellanen ei oikein toimi”, kertoilen. ”Mä kyllä ihastun herkästi, silleen nopeasti ja palavasti, mutta se kanssa loppuu yhtä nopeasti. Mulle unelmatilanne ois varmaan sellanen että olis säpinää parin kanssa yhtä aikaa, vois vaihdella kun siltä tuntuu.” Mietin hetken kuulostavatko sanani jotenkin karuilta tai sopimattomilta. Annan ajatuksen lipua nopeasti unholaan, tässä seurassa ei taideta kauheasti sopimattomuuksia miettiä. Tai siis...

”Oi, tää kuulostaa aika loistavalta tarjoukselta. Koska mennään?” vastaan innostuneella äänellä Aliisan tarjoukseen ja hörppään kahvikuppini tyhjäksi. Vilkaisen sen sisälle varmistuakseni sen tyhjyydestä.
”Pitäsköhän tässä ottaa vielä vähän lisää kahvia”, mietiskelen puoliääneen ja katselen haikeana kahvipannun suuntaan. Mieleni perukoilla häämöttää kasa Rillan varusteita odottamassa puhdistamista. Nousen ja haen toisen kupillisen, luottaen siihen, että likaiset satulat eivät ota jalkoja alleen. Nappaan mukaani myös tiskirätin, jotta voin pyyhkiä kahvitahrat pois pöytäpinnoilta.
Ginevra V.
Ginevra V.
Hevosenhoitaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 63

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Aliisa H. lähetetty 28.04.19 18:43

Mä jään mietiskelemään Isabellaa ja sen irtiottoja. Mieleen kohoaa sen vitsi cock-tilaisuudesta (no, ei se ihan noin koruttamasti sitä esittänyt, mutta idea tuli selväksi) silloin Sokka Luxin lanseerauskemuissa. Mietin iltajatkoilla nähtyä silkkistä mekkoa hoikan varren yllä ja niitä ympärillä haahuilleita miehiä. Hymähdän. Niinpä niin, irtiotot sopivat kuvaan, vaikka mä olenkin sitä itsekseni parjannut kuivimmasta mahdollisesta mielenkiinnonkohteesta: kivistä. Ilmeisesti kiveksetkin kelpaavat.

"Matkailuala on aika jees", mä sanon, "mutta on siinä kehnotkin puolet. Mä esimerkiksi olin viisi vuotta ulkomaanoppaana. Sopi mulle, mutta jollekin sellaiselle, joka tahtoo asettua aloilleen... ei niinkään. Mä olin puoli vuotta yhdessä paikassa ja sitten taas seuraavassa ja niin edelleen. En ehkä enää kyllä lähtisi. Tulin vanhaksi."

No jaa. Uutuudenviehtätys vaan karisi hommasta, nuoreksihan mä itseni vielä oikeasti tunnen. Mitä sitä kuitenkaan sen syvällisemmin ruotimaan, ollutta ja mennyttä elämää.

"Tavallaan pieni ylimielisyys voi olla ihan kivaakin, tai siis, ainakin se tekee sellaisen kepeän säätämisen aika helpoksi", mä naurahdan, ja mietin Alexander Rosengårdia, johon sana ylimielinen sopii kuin nenä päähän. Vaikka sillä on kyllä jo ihan tarpeeksi nenää muutenkin. Ajatukset luiskahtavat Antoniinkin, joka puolestaan on hyvinkin jalat maassa oleva kaveri. Mukavaa sekin!

"No mennään koska vaan haluat! Ja työvuorot tietenkin pitää vilkaista", naurahdan, sillä vastikään uudessa työssä aloittaneena mä pidän huolellisuutta poikkeuksellisen arvostettavana hyveenä.

"Uu, ai niin! Mun kämppiskin on tavallaan aika nörtti, ehkä meidän pitää ottaa se mukaan kun lähdetään miesmetsälle", ehdotan kuunneltuani (harvinaisen hiljaisena!) Geetä, joka kuulostaa älyllisyyttä lukuunottamatta hetki hetkeltä samanhenkisemmältä kuin mä. Siinä asiassa se muistuttaa ehkä enempi Jusua. Se mimmi lukee päivät pääskytyksen-pääksytysten-pää... äh. Ihan sama. Lukee sikana. En voi ymmärtää. "Tai ei kai se teknologianörtti niinkään, mutta tiedeihminen vissiin."

Mä kallistan päätäni.

"Sitä mä en kyllä tiedä, miten hyödyllinen se on miehenmetsästyksen kannalta", naurahdan, "mutta onhan siitä seuraa, kuitenkin. Vaikka mä tiiäkkö luulen, että meillä riittää juttua ja puuhaa ilmankin."

Virnistän Geelle ja hörppään omaa kahviani. Se on ehtinyt vähän jäähtyä, mutta ei niin paljon että...
"Tarviin kyllä sitten vähän kylmempää kahvia ja ehkä sen hiusharjan ennen sitä iltaa", tuumaan leppoisasti. "Tää tallilookki ei ehkä oo ihan sitä kuuminta ykköshottia."

Vaan tuntuu kuitenkin kelpaavan Anton Seljavaaralle, ajattelen itsekseni, mutta sen ajatuksen mä todella pidänkin itselläni. Kerrankin.
Aliisa H.
Aliisa H.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 279

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Ginevra V. lähetetty 28.04.19 19:44

”Kuulostaa ihan sellaselta mitä voisin ite lähteä kokeilemaan. Hetken mielijohteesta ilman sen suurempaa suunnittelua. Menolipulla ja käsimatkatavaroilla”, tuumiskelen ääneen. Ulkomaanoppaan homma kuulostaa mukavan liikkuvaiselta korvaani.
”Miten vanha sä muuten oot? Ei, oota, anna mä veikkaan”, kysäisen sitten, tutkaillen Aliisaa mietteliäänä. Kallistan päätäni hieman ja heiluttelen jalkaani vauhdittaakseni ajatustyötäni.
”Faktat huomioiden sanoisin, että oot vähintään kakskolme. Ehkä kahdenkolmen ja kahdenviiden väliltä. Tarkkana numerona sanottakoon vaikka että kaksviis”, päädyn hetken ajatusprosessin jälkeen ilmoittamaan arvioni. Numeroiden pyörittely on vahvuuksiani, enkä usko olevani kovin metsässä veikkauksineni.

Aliisalla on pointti sen sanoissa. Jään mutustelemaan niitä hetkeksi.
”En oo kyllä oikeestaan ajatellu asiaa tolta kantilta”, sanon ääneen ja kohotan kahvikuppia huulilleni. Ehkä mun ei vielä tarvi nakata niitä ylimielisiä romukoppaan. Ehkä. Pitäs varmaan koeajaa ennen lopullista päätöstä.

”Mun puolesta voidaan mennä vaikka heti. No ei ihan heti, mun pitää putsata Rillan kamat, heitellä sen huopia pyykkiin ja muuta sellasta talliorjan työnkuvaan kuuluvaa, mutta siis illalla. Että jos sulta vaan irtoo aikaa”, ehdotan ääneen, ”ja jos ei nyt, niin huomenna, vaikka en kyllä yhtään tiedä miten sunnuntai-iltasin on porukkaa liikenteessä. Oon viikonloppusin pääsääntösesti hyvin vapaa, oon luvannu itelleni ettei mun tarvi miettiä koulujuttuja sillon.”

Kuuntelen Aliisan kämppismainostusta hymyillen.
”Nörttikämppis on myös tervetullut miesmetsälle jos se vaan haluaa. Ja jos ei halua niin kai sen voi kidnapata. Mua ei erityisemmin haittaa vähän laajentaa sosiaalista piiriäni, vaikka ei meille kaksistaankaan varmasti tylsää tuu”, nauran. Ajatus illasta ulkona tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta idealta.
”Ehkä meidän pitäs poiketa shoppailemassa ennen, voidaan juoda jääkahvia ja mennä hajottamaan jonkun kampaaja-paran hiusharjat niin saadaan karistettua tallipölyt jaloistamme”, mietin ääneen jakaen myös Aliisalle mielessäni kovaa vauhtia muodostuvan sotasuunnitelman.
Ginevra V.
Ginevra V.
Hevosenhoitaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 63

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Aliisa H. lähetetty 29.04.19 12:13

Mä kallistan vaikuttuneena päätäni, kun Gee arvailee mun ikää. Vaikuttuneena siis paitsi siitä, että se on niin tarkka, myös siitä, ettei mun, ööh, huolettomat elämäntavat selvästikään ole saanut mua vielä näyttämään esim. nelikymppiseltä. Univaje voisi helposti vanhentaa.

”Joo, kaksvitonen. Sä et kyllä mitenkään voi olla mua vanhempi”, arvioin takaisin. ”Varmasti kuitenkin ainakin kakskyt? Älä sano että nuorempi. Silloin tulee aina vähän rupsahtanut olo.”

Tavallaan Geen reippaus saa mut pitämään sitä potentiaalisesti Jusua vanhempana, mutta sitten taas se on hupsun hääräileväinen ja... no, niinhän mäkin. Eihän energisyys ja liikehtivyys lopulta kerro iästä paljonkaan.

Ilahdun, kun Gee alkaa kutoa kaikenlaisia suunnitelmia ja vaikuttaa aidosti siltä, että voisi toteuttaakin ne.
”Hei jes, tästä mä pidän. Että mennään ja tehdään eikä vaan meinata!” kehaisen riemukkaana. ”Jusu kyllä aina tarvitsee valmistautumisaikaa, se ei ole kovin spontaani. Vaikka sillehän tekisi vaan hyvää, että kaapattaisiin se vaan ja kuljetettaisiin sinne kampaajalle ja siitä yöelämään.”

Mua alkaa naurattaa ajatus. Se on ihan hirveän huono ja siksi niin hauska.

”Siis tiiätkö”, mä virnistän. ”Musta tuntuu että me tehdään just niin! Voisin tarkistaa meidän molempien työvuorot ja varmasti ensi perjantaina tai lauantaina voitaisiin vaan mennä, jos ei ole esteitä. Mennään kirpparikierrokselle ja stailataan toisemme ja sitten kampaajalle ja sitten etkoillaan ja sitten etsitään sulle seuraa ja Jusulle seikkailuhenkeä!”

Hitto miten hyvä, mä ajattelen tyytyväisenä.

”Eikä vakituisia kumppaneita mukaan”, mä virnistän. ”Jusun on pärjättävä ilta ilman mussuaan ja mä keskitän huomioni sun säpinään. Onko meillä diili?”
Aliisa H.
Aliisa H.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 279

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Ginevra V. lähetetty 29.04.19 16:42

”Just tasan kakskyt, muutaman kuukauden päästä kaksyks. Syyskuussa, jos ihan tarkkoja halutaan olla”, nyökyttelen vahvistaen Aliisan arvion oikeaksi.
”Musta vähän tuntuu ettei sun tartte murehtia rupsahtaneisuutta vielä hetkeen. Vaikka toisaalta mä kyllä ymmärrän. Mieti kun 2000-luvun alkupuolella syntyneetkin alkaa jo täysi-ikäistyä, tulee siinä väkisinkin vähän itellekin ikäkriisin poikasta ja ruptahtanut olo”, naurahdan huvittuneena ja nostan kahvikupin huulilleni. Musta neste maistuu hieman kitkerältä ja tajuan unohtaneeni sokerin. Vilkaisen keittiön suuntaan tietäen sokeripussin asustelevan siellä, mutta olen liian laiska noutaakseni tuota valkoista ihmeainetta kahviani makeuttamaan.

Hymyilen Aliisan riemastuneisuudelle ja koen itsekin samanlaista oloa. Kummallista miten sitä törmääkin aivan varoittamatta samankaltaisiin ihmisiin kun sitä vähiten odottaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kaikkea sitä.
”Mä yleensä meen, teen ja kadun sit vähän myöhemmin. Mikään idea ei oo liian typerä toteutettavaksi”, totean virnistäen. ”Suunnittelu ei missään tapauksessa ole mun vahvuuksiani.”

Kuuntelen Aliisan suunnitelmaa sen kämppiksen – Jusun – kaappaamisesta mukaan miestenmetästysretkelle nyökytellen hyväksyvästi ja keskittyen samalla kahvimukin tyhjentämiseen. Röllipeikon mietteet täydentävät omia ajatuksiani varsin kivasti.
”Kyllä, meillä on ehdottomasti diili”, hihkaisen riemastuneena Aliisan lopetettua ja taputan kahvimukia innostuneena.
”Kidnappaus onkin mulla bucket listiltä vielä ruksimatta”, jatkan laskien tyhjentyneen kupin käsistäni ja korvaan sen puhelimellani.

”Mä laitan sulle wapissa viestiä niin saat mun numeron, voidaan sit viestitellä tai soitella kun saat niihin vuoroihin selvyyden niin päätetään että millon mennään”, sanon kirjoittaessani Aliisan numeroa puhelimeeni. Numerot tarttuu mulla helposti päähän ja voin melkein nähdä naisen ilmoitukseen laittaman numeron silmieni edessä.

”Noin”, sanon ääneen laitettuani Aliisalle viestin ja tungen puhelimen takaisin taskuun. Nousen paikaltani ja nappaan kahvikupin mukaani.
”Siinä tais olla ihan riittävästi kahvia, nyt tarvii mennä hinkuttamaan ne kamat puhtaiksi”, totean ääneen ja huuhtaisen mukin ennen kuin tungen sen tiskikoneeseen. Sen tehtyäni kävelen loungen ovelle ja pysähdyn katsomaan Aliisaa käsi ovenkahvalla.
”Kiitos kahviseurasta. Jos on tylsää niin varusteidenpuhdistuskerhossa on tilaa sullekin.”
Ginevra V.
Ginevra V.
Hevosenhoitaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 63

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Aliisa H. lähetetty 29.04.19 18:56

”Mä en oikeastaan edes halua ajatella 2000-lukulaisia”, melkein murahdan, mutta mun suupielet nykivät ja silmät tuikahtelevat huvittuneina. Mietin, että mun pikkuveljessäkin on ihan tarpeeksi miettimistä iän osalta. Sen synttärit on mulle aina jotenkin isompi kolhu kuin mun omat.

”Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka nauttii suunnittelemisesta”, mä huokaisen. ”Suunnittelen vain sen verran kuin on pakko, ja no, joskus en sitäkään, ainakaan jos äidiltä kysyy. Mä tuotan sille jatkuvaa päänkivistystä valinnoillani, hehe. Onneksi sen ei nyt enää tarvitse tietää ihan kaikkea.”

Vaikuttaa siltä, että meillä on ns. treffit sovittuna. Mä ihmettelen vähän, miten Gee tietää mun puhelinnumeroni — mutta mun mieli askartelee niin monen asian kimpussa, etten tajua kysyä sitä ääneen. Se painuu vain hauskojen erikoisuuksien mappiin jonnekin mielen perukoille.

”Cool, nyt mun pitää vaan keksiä miten saan Jusun vapaaksi niin, että se ei aavista mitä me tehdään”, tuumailen, ja virnistän vähäsen, kun musta alkaa tuntua kuin me järjesteltäisiin sille tässä jotakin läksiäispolttareita. Hmm! Hyvä nimitys tapahtumalle! Läksiäispolttarit miesmetsällä. Toimii.

(Sitten se ei tietenkään toimi niin hirveän hyvin, kun mä käytän sitä nimitystä koodaillessani Rasmukselle avunpyynnön Jusun yllättämiseen. Joudun vähän tarkentelemaan viestintääni.)

”Juu, kyllä mullekin kahvi riittää. Voin kyllä liittyä varustekuoroon”, hymähdän, ja siinäpä selviää päiväohjelma taas vähän pidemmälle. Varusteiden puhdistaminen on niitä asioita, joista toiset kai pitävät, mutta mä vaan tylsistyn. Siispä se on paljon vaivattomampaa silloin, kun voi tehdä samalla jotakin, mistä pidän: puhua.
Aliisa H.
Aliisa H.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 279

Takaisin alkuun Siirry alas

Kahvia, kahvia Empty Vs: Kahvia, kahvia

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa