Mummottelua

20.04.2019 illalla Heidin luona
@Heidi N. ja Ritva mukaan, suljettu
#ritvaaro

"Muistat sitten käyttäytyä", Jesse puuskahti äidilleen, kun oli saanut parkkeerattua autonsa Heidin talon eteen.
"Ainahan minä käyttäydyn", Ritva hihkaisi iloisesti saaden poikansa vain pyöräyttämään silmiään epäuskoisena.

Ritva oli vaatinut saada tavata Heidin ennen kuin Jesse ja Matilda lähtisivät reissuun, joten välittämättä huomisen aikaisesta herätyksestä, oli tapaaminen sovittu lauantai-illaksi.
Jessen äiti oli kyllä sanonut, että voisi tavata Heidin viikollakin ilman Jesseä, mutta mies ei välttämättä halunnut päästää äitiään Heidin seuraan yksin. Ainakaan heti ensimmäisellä "virallisella" tapaamisella. Olivathan naiset jo kerran tavanneet Kaajapuroilla, mutta silloin Ritvalla ei ollut hajuakaan, kenen lasta Heidi odotti.

"Tämähän on ihan talo eikä mikään pieni asunto", Ritva höpötteli katsellessaan ympärilleen samalla, kun he kävelivät kohti ulko-ovea.
"Mahtuu lapsi jos toinenkin", nainen sanoi iloisesti ja tökkäsi poikaansa leikkistästi käsivarteen. Jesse ei sanonut mitään, painoi vain ovikelloa ja mietti, että  yksi lapsi saisi riittää hänelle. Vaikka Ritva olikin sanonut, että vauvakuume saattaisi iskeä uudelleen, kun lapsi olisi vähän kasvanut. Siihenkään Jesse ei ollut oikein osannut sanoa mitään, koska mitään vauvakuumetta hänellä  ei ole koskaan ollutkaan.

"No, mutta hei!" Ritva hihkaisi heti, kun ulko-ovi oli auennut. "Tapaamme jälleen."

Heidi oli istunut Auburnin maneesin katsomossa, kun naisen puhelin oli värähtänyt viestin merkiksi. Jesse haluai tulla kylään äitinsä kanssa, hermostuneen innostuneena brunette oli sopinut tapaamisesta.
Se toi ainakin tervetulleen häiriön kiemurteleville ajatuksille.

"Hei, tervetuloa", Heidi tervehti katsekontaktilla ensin Ritvaa ja sitten Jesseä, hymyillen lämpimästi kummallekin. Nainen peruutti päästäen äidin ja pojan juuri siivottuun kotiinsa.

Heidin vauvamaha oli jo huomattavasti mittavamman kokoinen, kuin edellisellä vierailulla. Naisen syvänsininen paitavalinta korosti keskivartalon pulleutta myös huomattavasti toppatakkia enemmän.
"Keitänkö kahvia vaikka?"

"Kahvi maistuisi", Jesse vastasi hymyillen riisuessaan takkiaan naulakkoon ja otti sitten vastaan äitinsä ojentaman takin ennen kuin nainen käännähti Heidin puoleen.

"Sehän on jo iso", Ritva paukautti katsoessaan Heidin mahaa onnellinen hymy kasvoillaan.
"Samanlainen kuin minulla, kun tuota Jesseä odotin", nainen jatkoi vilkaisten poikaansa. "Eikös se ole jo reippaasti yli puolenvälin?"

"En ollut uskoa korviani, kun Jesse kertoi minusta tulevan mummo", Ritva puuskahti iloisesti. "Vihdoin. Johan tuota on odotettu."

Olihan Ritva haaveillut lapsenlapsista niin kauan kuin Jesse saattoi muistaa.

Ritvan sanat saivat Heidi hymyilemään leveästi, vaikka tunsi myös hitusen naisellista kauhua oman mahansa koosta.

"Kahdeskymmeneskuudes raskausviikko alkoi juuri", brunette vastasi ja vilkaisi Jesseä sekaavin tuntein. Mies varmasti itsekin oli yhtä kauhun ja ilon vallassa lähenevästä lasketusta ajasta.
"En kyllä odota kamalan innolla kesää viimeisillään raskaana", nainen totesi ajatellen viime kesän kuumuutta.

"Tulkaa vain peremmälle, laitan sitä kahvia", Heidi sanoi ja kääntyi sitten keittiötä kohden. Nainen kolisteli kahvinkeittövälineet esille ja mittasi kahdelle ihmiselle kahvitarpeet. Hän ei itse halunnut juoda kahvia enää niin myöhään, mutta jääkaapissa odottava mehu houkutteli yhtä paljon.
"Mitäs teille kuuluu?"

Jesse vastasi Heidin katseeseen pieni hymy kasvoillaan ja jälleen kerran hän ihmetteli, kuinka nopeasti aika oikeasti meni eteenpäin.

"Voin kuvitella! Vaikka Jesse onkin lokakuun lapsia, niin oli se kyllä aika tukalaa aikaa ne viimeiset kuukaudet. Varsinkin kun tuo oli  niin iso vauvanakin", Ritva naureskeli seuratessaan Heidiä keittiöön. "Nyt se on jo tuommoinen aikuinen mies vaikka vasta rääkyi paskat vaipoissa minun sylissäni."
"Khrm, äiti..." mies naisen vieressä puuskahti. Heidiä tuskin kiinnosti mitkään kakkavaippajutut.

"Hyvää", Jesse vastasi Heidin kysymykseen istuessaan pöydän ääreen, vaikka olikin jo tarjoutumassa keittämään kahvit itsekin. Heidi oli kuitenkin miehen sanoja nopeampi.
"Oikein hyvää", Ritva myönteli. "Entäpä teille? Vauvalla kaikki hyvin?"

Heidi hymähti Ritvan sanoille, tajuten sitten, ettei oikeastaan tiennyt edes Jessen syntymäpäivää.

"Niin se aika menee nopeasti", nainen vastasi, eikä voinut olla kuvittelematta Jesseä taapertamassa vaipoissa ympäri asuntoa.
Mies näytti aavistuksen vaivaantuneelta.

Heidi laski kahvikupit, maidon ja sokerin pöytään ja kaatoi vierailleen kupit täyteen ennen, kun istui alas.
"Hyvää, lapsi kasvaa vauhdilla ja potkii kamalasti", nainen vastasi hymyillen. Omasta voinnistaan Heidi ei oikeastaan halunnutkaan puhua, ottaen huomioon aamupäivän tapahtumat. Siis sen, miten hän oli mennyt tunnustamaan Laurille ihastuksensa ja saanut kellon vilkuilua vastaukseksi.

"Kiitos", molemmat Arot totesivat yhteen ääneen, kun Heidi oli kaatanut heille kahvia kuppeihin.

Ritva katsoi Jessen viereen istahtanutta Heidiä hymyillen toiselta puolelta pöytää.
"Odotahan vain, kun olet ihan viimeisilläsi. Silloin ne potkut tuntuu heiluttavan koko kroppaa", nainen tiesi kertoa eikä voinut olla huomaamatta poikansa hämmentynyttä hymyä, kun Heidi oli istunut alas.

Jessellä ei sattuneesta syystä ollut mitään kokemusta raskaudesta, joten hän vain kuunteli äitinsä puhetta.
Milo oli tullut myös keittiöön ja tunki päänsä Jessen sekä Heidin väliin saaden mieheltä osakseen rapsutuksia päälaelle.

"No, mutta, mitenkäs te tapasitte? Tallilla ilmeisesti? Likaisia yksityiskohtia ei tarvitse kertoa", Ritva uteli. Hän ei ollut aikaisemmin huomannut koko koiraa, joka oli lähinnä kurkkinut epäluuloisesti jostain nurkan takaa omituista vierasta.
"Niin kai..." Jesse mutisi vilkaisten Heidiä.

"No uskon", Heidi puuskahti virnistäen ja nojasi nahkatuolin selkänojaa kohti. Tuntui vähän oudolta istua sillä tavoin Jessen vieressä tämän äitiä vastapäätä.
Siniset silmät laskeutuivat keittiöön ilmestyneeseen koiraan. Milo tuntui ottaneen Jessen omaan laumaansa, vaikka ei kiintynyt normaalisti muihin ihmisiin.

Ritvan kysymys sai Heidin vilkaisemaan Jessen vihreitä silmiä. Nainen muisti sen illan, vaikkei ollutkaan ihan kovin selvässä tilassa silloin.
"Olin itseasiassa juuri tullut Siperiasta vaellukselta ja törmäsimme baarissa. Mutta oltiinhan me tallilla jo tutustuttu jonkin verran sitä ennen", Heidi vastasi totuudenmukaisesti ja siirsi katseensa takaisin Ritvaan.

"Ei kai siinä sen ihmeellisempää käynyt."
Pelkkää seksiä ja niin edespäin.

Ritva risti kätensä syliinsä ja kuunteli Heidin sanoja siitä, kuinka he olivat tavanneet.
"Baarissa?" nainen puuskahti kääntäen katseensa poikaansa. "Ettekö te tavanneet myös Matildan kanssa baarissa?"
Kuinkahan paljon hänen poikansa oli baareissa pyörinyt Kallaan muuton jälkeen?

"Joo", Jesse irvisti tahtomattaan.
Ritva yritti tulkita poikansa ilmeitä. Aikuinen mies toki sai tehdä mitä halusi, mutta pieni äidillinen huoli nosti kuitenkin päätään. Kyllä hän oli ymmärtänyt, kuinka koville ero Milasta oli pojan saanut, muttei hän koskaan ollut osannut ajatella Jesseä roikkumassa baarissa naisia iskemässä.

"No, mutta ei siitä sen enempää", Ritva tuhahti ja käänsi sitten hymyilevät kasvonsa Heidiin.
"Kerro jotain itsestäsi."

Heidin katse laski lasia piteleviin sormiin, kun Ritva mainitsi Matildan nimen. Tuntui pahalta saada koko päivä muistutuksia siitä, miten muut valittiin hänen sijastaan. Nainen yritti koota ajatuksiaan, sillä hänellä oli oikeasti asiat hyvin, vaikka ei seurustellutkaan. Eikä tulevan lapsen isoäidin edessä kannattanut ruveta rypemään itsesäälissä.

Ritvan kysymys sai Heidin nostamaan katseensa naiseen.
"Mitä haluaisit tietää?" brunette kysyi, sillä omasta elämästään puhuminen vieraille tuntui aina yhtä hankalalta. Paitsi nyt kysyjänä toimiva ihminen tulisi olemaan läsnä hänen elämässään lopun elämäänsä.
Osaisiko hän avautua toiselle, kun oli tottunut pitämään salaisuuksia koko elämänsä?

"En minä tiedä", Ritva kohautti harteitaan ja Jessekin mietti, kuinka vähän tiesi tulevan lapsensa äidistä. Mies katsoi vieressään istuvaa naista, joka näytti hieman vaikealta.

"Kerro jotain", Ritva jatkoi. "Ilmeisesti sinulla menee hyvin, koska asut tällaisessa talossa? Vai oletko vuokrallla?"
Jessekään ei ollut sitä tullut kysyneeksi. Kaikki Heidin kanssa vietetty aika oli mennyt johonkin  ihan muuhun kuin tutustumiseen.

"Sanoinkin Jesselle tuossa pihalla, että tännehän mahtuisi lapsi jos toinenkin", Ritva totesi hörpätessään kahviaan.

Heidi kävi sisällään keskustelua itsensä kanssa. Tähänastiset keskustelut muiden kanssa oli aina tarkoituksella ohjattu sivuun. Hän kertoi itsestään pienen palan ja siirtyi keskustelussa eteenpäin. Laurille asioiden kertominen oli tuntunut luonnolliselta, vaikkei Heidi tiennyt olisiko sekään enää jatkossa niin helppoa.
Nyt oli kuitenkin kyseessä hänen oman lapsensa isä ja tämän äiti. Ehkä hänen oli pakko raottaa verhoa edes vähän.

"Oma asunto tämä on, omistan myös yksityistallin Orijoella. Olen ratsastanut koko ikäni, sekä koulu, että estepuolella ja samalla pyörittänyt omaa firmaa siinä sivussa. Olen Oinas, täytin juuri 27-vuotta ja olen ainoa lapsi. Vanhempani kuolivat ollessani teini-ikäinen", nainen kertoi pitäen katseensa mehulasissaan.

Kaiken ajatteleminen sai Heidin tuntemaan olonsa jälleen yksinäiseksi, mutta yritti parhaansa mukaan työntää tunteen sivuun.

Niin Jesse kuin Ritvakin kuuntelivat tarkkaavaisesti Heidin puhetta.
"Niin, taisi siitä silloin viimeksi olla jotain puhetta ettei sinun vanhempasi..." Ritva mutisi. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nainen ei tiennyt mitä sanoa.

"Mutta minä olen nyt tässä. Joten ei lapsi ihan ilman mummottelua jää", Ritva jatkoi iloisesti.
"Niin, äiti varmaan huolehtii sen puolen kymmenen isovanhemman puolesta", Jesse tuhahti tahtomattaan, jonka jälkeen katsoi Heidiä hieman pahoillaan. Se lause oli kuulostanut väärältä siinä tilanteessa.

Heidi hymyili, sillä halusi päästä irti tunnelmasta, joka keittiöön oli laskeutunut.
"Mahtavaa", nainen sanoi ja oli aidosti sitä mieltä. Isovanhemmat olivat aina lahja lapselle, mikäli olivat rakastavaisia ja laittaisivat lapsenlapsensa etusijalle.

"Joko te olette käyneet ostoksilla?" Heidi vaihtoi puheenaihetta ja silitti päänsä hänen syliinsä painanutta koiraa silmien välistä. Milo hengähti syvään ja sulki silmänsä nauttien saamastaan huomiosta.

"Ja kerroitko sä jo kumpi sieltä on tulossa?" Heidi kysyi siirtäen katseensa Jesseen.

"Ei olla, oli tarkoitus käydä eilen, mutta enhän minä tajunnut ettei pyhäpäivänä ole nuo liikkeet niin auki", Ritva vastasi Jessen puolesta.
"Minulta kyllä puuttuu vaikka ja mitä", Jesse myönsi naurahtaen.

"En ole kertonut", mies vastasi Heidin kysymykseen vieden kätensä heidän välissään olevan Milon turkille.
"Ei se kertonut, mutta minulla kun on kokemusta, niin kyllä tunnistin sukupuolen kuvan nähtyäni", Ritva ilmoitti iloisesti. Odotus tulevasta lapsesta kihelmöi sillä hetkellä molempien Arojen vartalossa.

Ritva oli kyllä arvannut sukupuolen välittömästi kuvan nähtyään, mutta Jesse ei ollut sitä myöntänyt äidilleen.
Jesse katsoi hymyillen Heidiä ja hänen teki mieli koskettaa tämän mahaaa.
"Ei sillä sukupuolella väliä ole. Kunhan on terve", mies mutisi.

Ritva ei oikein tiennyt, mitä siinä tilanteessa olisi pitänyt ajatella. Hän kyllä huomasi poikansa olevan innoissaan tulevasta lapsesta, mutta kun kuvioon liitti Matildan,  olivat ajatukset hieman solmussa Ritvallakin.

"Noh, onneksi tässä on aikaa vielä. Kyllä ne ehtii sitten myöhemminkin", Heidi totesi hymyillen. Jessen käsi laskeutui naisen käden viereen Milon turkille ja brunette yritti olla ajattelematta siitä lähtevää lämpöä. Ja sitä kautta myös mieleen noussutta Lauria.

"Samaa mieltä", Heidi totesi Jessen sanoille ja vastasi hymyillen vihreiden silmien katseeseen. Nainen yritti lukea niiden takana olevia ajatuksia, vaikka tiesi yrityksen olevan turhaa.

"Haluatko nähdä pinnasängyn, jonka sun poikasi kokosi ihan itse?" Heidi kysyi repien katseensa irti Jessen silmistä. Oli hämmentävää, kun keho halusi hänen toimivan toisin, kuin mitä pää kehoitti tekemään.
Toisen ihmisen läheisyyttä brunette kaipasi niin paljon, että sattui.

Sinisten silmien katsominen tuntui Jessestä niin oikealta kuin väärältäkin. Kyseisiin silmiin Jesse oli kiinnittänyt huomionsa, kun oli Heidin tavannut ihan ensimmäistä kertaa. Ja niihin silmiin mies oli myös Kingissä uppoutunut.
Ja lopputuloksen voi jo arvata...

Jesse kuitenkin muisti myös tummien silmien katseen. Silmät, joihin mies oli niin monet kerrat unohtunut katselemaan ja silmät, joista ei voinut saada tarpeekseen.

"Tietysti!" Ritva hihkaisi.
"Ajattelinkin, että sinulla kenties olisi täällä jo vähän enemmän noita lasten juttuja kuin tuolla Jessellä", nainen naureskeli ja pomppasi ylös istuttamaltaan tuolilta.

Heidi nousi ylös ottaen hieman tukea keittiön pöydän reunasta.
"Onhan niitä jo jonkin verran", nainen vastasi hymyillen ja käveli tiskipöydän luokse laskien lasinsa altaan pohjalle.

Ritvan innostus oli käsiinkosketeltavaa ja brunettea hymyilytti sen näkeminen. Olihan hän itsekin pikkuhiljaa innostumassa oman lapsen saamisesta, vaikka vieläkin alkuraskauden syyllisyys painoi mieltä. Siitä ei ollut helppo päästää irti.

Heidi johdatti vieraansa makuuhuoneeseen, jossa Jessen rakentama pinnasänky oli. Heti Laurin kokoaman hoitopöydän vieressä. Heidi ei ollut vielä pedannut lapselle petiä, sillä ne pitäisi kuitenkin pestä ennen vauvan syntymistä.
Jusun ostama pehmolelu istui hoitopöydän päällä ja heti sen vieressä oli Jessen antama lahja viikattuna.

"Voi että kun ne on niin pienen näköisiä", Ritva henkäisi tutkiessaan Heidin huoneessa olevia huonekaluja ja hipelöi pehmolelua.
"Tässähän ihan herkistyy."

Jesse hymyili äitinsä hössötykselle.
"Sinunkin pitäisi ostaa jotain!" Ritva ilmoitti pojalleen nostaessaan Jessen ostaman puvun nähtäväkseen. "Tämäpä on söpö!"

"Minä sen ostin", Jesse kertoi nojaten kämmenellään hoitopöytään.
"Ja käyn minä ostamassa tarvikkeita vielä, älä hätäile", mies jatkoi silmiään pyöräyttäen.

"Mehän voitaisiin Heidin kanssa käydä ensi viikolla vähän katselemassa vaatteita sun muita", Ritva keksi käännähtäen bruneten puoleen. Jesseltä pääsi tahaton tuhahdus ja hän mietti, oliko sittenkään fiksu idea jättää äiti Kallaan ilman "vahtia". Nainen ehtisi saamaan viikossa asiat aivan solmuun...
"Minulla on viikolla vain aikaa, kun Jesse lähtee Matildan kanssa sinne ulkomaille ja minä jään kissavahdiksi", nainen kertoi innostuneena.

Heidi oli herkistellyt ihan tarpeeksi sinä nimenomaisena iltana, kun huonekalut oli koottu. Hänen ei tarvinnut liittyä onneksi Ritvan tunteisiin, vaikka pinnasänky tuntuikin niin todelliselta joka ilta. Joka yö oli yksi lähempänä sitä, kun lapsi tulisi oikeasti kotiin.

"Se on ihana mun mielestä myös", Heidi totesi hymyillen ja vilkaisi Jesseä kulmiensa alta. Oli ihanaa, että mies oli mennyt ostamaan sellaisen lahjan omalle vauvalleen.

Ritvan seuraavista sanoista nainen yllättyi, sillä kuuli nyt ensimmäistä kertaa asiasta. Siniset silmät kääntyivät äidistä poikaan yllättyneen näköisinä.
"Ai, mihin te olette menossa? Voidaan kai me mennä ostoksille, tosin en kyllä tiedä minkälaisia tavaroita Jesse haluaa ostaa", Heidi puhui siirtäen katseensa Jessestä Ritvaan lauseen aikana.
Jos synnytys käynnistyisi jostain syystä Jessen ja Matildan matkan aikana, hänellä ei olisi salissa ketään tukenaan.

"Portugaliin", Jesse vastasi Heidin kysymykseen ja tunsi huonoa omaatuntoa siitä, ettei ollut kertonut naiselle matkasta. Vaikka eihän hän ollut tilivelvollinen menoistaan.

"Vaatteita tarvitsee aina, vaikka ne nopeasti käy pieneksi. Mutta pyykkiä riittää!" Ritva selitti sivellessään kädellään hoitopöytää.

"Ei sinun tarvitse lähteä", Jesse kuiskasi Heidille pieni hymy kasvoillaan. Hänen onnekseen Ritva ei kuullut poikansa sanoja.

"Kokositko sinä Jesse tämänkin?" Ritva kysäisi tarkoittaen hoitopöytää.
"En", mies yskähti vilkaisten Heidiä varovaisesti. Lauri oli sen tehnyt. Jesse oli vain laittanut vetimet paikoilleen.

"Voi miten kivaa", Heidi totesi vain puoliksi onnellisena miehen puolesta. Tottakai Jesse sai lähteä, tehdä elämällää mitä halusi, mutta Portugali oli silti kaukana Suomesta, jos jotain tapahtuisi. Heidi yritti olla ajattelematta kauhukuvia ennenaikaisesta synnytyksestä, josta oli nähnyt painajaisia jo muutaman kerran.

"Totta, vaikka tottakai lapsi saa myös täältä mukaansa vaatteita ja muita tarvittaessa", Heidi kertoi Ritvalle ja hymyillen nyökkäsi sitten Jesselle.
Ritva tarjosi uuden ajatuksen kaksikolle kysyessään hoitopöydästä. Brunette tunsi vihreiden silmien katseen itsessään ja vastasi viipyillen katseeseen.

"Eräs ystäväni laittoi sen kasaan", Heidi kertoi ja muisti jälleen kuinka todella oli pelkkä ystävä Laurin kanssa. Nainen ei tiennyt miten katkeralta äänensä kuulosti, vaikka tuskin ainakaan Ritva kuulisi äänestä vivahdetta, joka sinne ei kuulunut.
"Ja sen pehmolelun siinä päällä osti lapsen tuleva kummitäti", brunette lisäsi hymy kasvoillaan.

"Tietysti. Mut hyvähän se on olla ylimääräisiäkin vaatteita. Ja vaikka sitten sille seuraavalle lapselle", Ritva maalaili haavekuviaan ääneen.
"Mille seuraavalle?" Jesse puuskahti.
"No, jos te vaikka Matildan kanssa siellä lomalla laitatte toisen..."
"Äiti!"
Ritva vain hymyili herttaisesti pojalleen. Mukavahan se oli välillä kiusata toista.

"Ystäviä ei ole koskaan liikaa", nainen jatkoi höpinöitään. Jessen kulmat olivat hieman kurtistuneet, koska oli pistänyt merkille Heidin sanoissa kuultavan, erilaisen vivahteen. Olikohan jotain sattunut?

"Joko sinä olet kummeja miettinyt?" Ritva kysyi pojaltaan. "Se Jussi vaikka?"
"Juuso", Jesse muistutti äitiään, joka tuntui kutsuvan Shermanin miestä aina Jussiksi.
"Ja ei, en ole. Juusollekin kerroin vasta koko raskaudesta", mies mutisi katsellen käsiään.

Heidi ei edes yrittänyt peitellä virnistystä huulillaan Ritvan puhuessa seuraavista lapsenlapsistaan. Ainakaan täysisisarusta tälle lapselle ei tulisi syntymään, sen verran Heidikin osasi sanoa varmaksi. Jesse oli valinnut Matildan, eikä nainen tiennyt olisiko lopulta edes hyväksynyt vihreäsilmäistä miestä elämäänsä sillä tavalla. Raskaushormonit toki olivat asiasta eri mieltä, mutta brunette osasi olla kuuntelematta niitä jossain tapauksessa.

Siniset silmät laskeutuivat sängyn päiväpeitteen helmaan Ritvan ja Jessen siirtyessä puhumaan Juusosta. Heidi yritti kyllä muistella kasvoja kuulemalleen nimelle, mutta ei ollut seurannut Jessen elämää tarpeeksi tietääkseen varmaksi.
Nainen mietti huomista valmennusta ja sitä, miten Lauri ei ollut kutsunut häntä erikseen enää mukaansa. Halusiko mies lähteä reissuun yksin, kun Malachai ei ollut päässyt valmennusryhmäänsä mukaan?

Ajatukset lähtivät vaeltamaan, vaikka Heidi yrittikin kuunnella vieraitaan.

"Jussi tai Juuso. Onko sillä niin väliä?" Ritva tuhahti olkiaan kohauttaen.
"Vieläkö se on Innan kanssa?"
"Ei. Inna seurustelee sen Kaajapuron Vernerin kanssa nykyään. Siis sen tallin omistajien pojan kanssa", Jesse selitti kääntäessään katseensa Heidiin, joka näytti jokseenkin poissaolevalta.

"Ahaa, vai niin", Ritva mutisi.
"Mutta se niistä. Missähän täällä mahtaa olla vessa?" nainen kysyi Heidiltä.
"Pieni rakko. Haha, muistan kyllä kuinka vaikea oli raskaana pidätellä pissaa. Saattoi pari kertaa lorahtaa vähän housuunkin, hih", vanhempi Aro jatkoi höpöttämistään.

"Kaikki hyvin?" Jesse kysyi Heidin neuvottua Ritvalle tien vessaan ja he jäivät kahdestaan.