Kynttiläillallinen

Lauri mietti, mahtoikohan hänellä olla vuokra-asunnossaan useitakin sähköttömiä iltoja edessä. Toivottavasti ei, sillä valmennusreissujen jälkeen oli useimmiten elinehto päästä suihkun kautta syömään niin nopeasti kuin mahdollista. Toisin kuin tänään siis oli käynyt.

"Niin varmaan täytyy käydä", Lauri murahti muka vakavana, vaikka Heidin virne yritti tarttua. Mies ojensi seuraavan lautasen naiselle ja siirtyi aterimiin miettien, kuinka oli todennäköisesti aloittanut tiskaamisen ihan vääristä astioista.

"Minä en kyllä ole varautunut näin hyvin kynttiläillallisiin", Lauri totesi antaen huvittuneisuuden kuultaa äänestään. Mies sai haarukat ja veitset pestyä ja ojensi ne Heidille välittämättä siitä, että tiskiainevettä ja vaahtoa valui auttamatta naisen käsille.

"Mutta onneksi sinä olit", Lauri lisäsi huvittuneena ja huomasi, että pestävänä olivat enää juomalasit ja ruoan tarjoiluastia ottimineen.

"Voin tulla makutuomariksi sille ostosreissulle", Heidi kiusasi tahallaan, huuhteli lautasen ja käsikopelolla sai sen valuttamaan vesiään edellisen astian viereen.

Laurin sanat saivat naisen virnuilemaan. Aterimet ojentanut käsi koski hänen käteensä ja saippuavedestä huolimatta brunette tunsi kosketuksen vaikutuksen kehossaan.
Heidin piti hetken tuijotella tiskialtaan takana olevia laattoja, joista heijastui oranssi kynttilävalo hehkuen.

"Onneksi. Pimeässä syöminen olisi ollut huomattavasti haasteellisempaa", nainen sanoi ja yritti peitellä ääneensä hiipinyttä himoa kevyellä virnistyksellä. Heidi mietti tunsiko Lauri heidän välillään kiertävän sähköjännitteen, vai oliko se kovin yksipuolinen tunne?

"Miten sun valmennuspäivä meni?" brunette kysyi saadakseen huomionsa käännettyä edes vähän pois kiihtyvästä sykkeestään.

Lauri kuunteli Heidin sanoja ja yritti analysoida naisen äänenpainoa, joka pysyi pelottavan tasaisena. Mies vilkaisi sivusilmällään bruneten virnistystä, jonka noteeraaminen helpotti outoa tunnetta hieman.

"Mmh siinähän se", Lauri mutisi Heidin vaihdettua puheenaihetta lennosta. "Valmensinko minä kuutta ratsukkoa pareittain. Ja ratsutin yhtä nelivuotiasta."
Kaksi tehoesteryhmää olivat joutuneet hiomaan perusasioita pienillä korkeuksilla ja kolmas ryhmä oli ratsastajien pyynnöstä jumpannut puomitehtävillä. Kaikki kuusi ratsukkoa olivat painottuneet esteille, mutta kaikki kävivät ahkerasti myös Laurin sileänvalmennuksissa. Ratsutettavana ollut ruuna taas oli ollut täysin uusi tuttavuus, sillä se oli vastottain tullut omistajalleen, jota Lauri oli valmentanut kohta vuoden.

"Ensi viikonloppuna on ne Saviojien valmennukset Kallassa", Lauri totesi muistettuaan ilmottautumisensa. "Laitoin heille vielä viestiä perään, että jos ryhmissä on tilaa, otan Malachain mukaan esteille sunnuntaina."

Heidi hymyili Laurin vastaukselle, vaikka oli odottanut hieman syvempää kuvailua toisen päivästä. Nainen oli itsekin lisännyt huomattavasti valmennuksien määrää viime aikoina mahassaan kehittyvän ihmislapsen vuoksi. Raskauden jälkeen bruneten pitäisi miettiä jatkaisiko ratsastamista pääasiallisesti vai valmentamista.

"Ai niin", Heidi mumahti hymyillen.
"Voisin tulla katsomaan miten teillä sujuu", nainen sanoi virnuillen. Malachai epäilemättä esittelisi itseään pörheästi katsojilleen.
"Mullakin on huomenna valmennuksen pitoa Auburnissa. Kaitsen niitä Tie Tähtiin ratsukoita. Tällä kertaa siellä on vain omat ihmiset."

"Tule vain, Vargasin kanssa ainakin ollaan menossa. Jos Malachai mahtuu mukaan, täytyy joko vuokrata karsina tai jonkun täytyy olla koko ajan toinen ori käsipuolessaan", Lauri virkkoi pesten viimeiset astiat. Mies ei kiirehtinyt ojennellessaan niitä Heidille niin, että nainen ehti huuhtoa jokaisen ennen seuraavan saamista käsiinsä.

"Saa nähdä, millaisia valmentajia on luvassa", Lauri totesi avataessaan lavuaarin tulpan. Mies seurasi vaahtoisen veden hupenemista ja huuhtoi sitten kätensä juoksevan veden alla.
"Sanotaanko vaikka niin, että Saksa-aikoina tulin melko krantuksi valmentajien suhteen", Lauri kertoi huvittuneisuuttaan peitellen. "Sen jälkeen ammatinvalintakin oli aika helppo."

Lauri ei halunnut vaikuttaa mitenkään ylimieliseltä, mutta oli yksinkertaisesti tosiasia, että mitä enemmän hahmotti ratsukoiden ongelmakohtia ja ratkaisuja niihin maasta käsin, sitä kriittisemmäksi tuli muiden valmentajien palautteita kohtaan. Lauri olisi halunnut valmentautua itsekin aktiivisemmin, mutta Orijoelle muuttaminen oli vienyt miehen kauemmas vakiovalmentajista, jotka nekin yleensä matkustivat pääkaupunkiseudulle Euroopasta.

Kuivattuaan kätensä pyyhkeeseen Lauri ojensi sen Heidille. Tummien silmien katse kohtasi siniset silmät samalla, kun kättä pitelevät sormet koskettivat Heidin sormia. Vaikka Laurin vaistomainen reaktio olisi ollut kääntää katseensa pois, mies ei halunnut varoa jokaista kontaktia. Muualle katsomisen sijaan Lauri vain hymyili ja nojasi keittiötasoon kädellään miettien, missä välissä illoista Heidin luona oli tullut niin helppoja.

"Niin, Malachai kyllä kestää seistä Vargasin valmennuksen ajan kopissakin. Voidaan me mennä vaikka pikkuautolla, niin saadaan yksi tyhjä väli siihen. Ei tule mustalle mitään ego-ongelmia", Heidi vastasi ja virnisti ajatellessaan machoilevaa oriaan.

Laurin valmentaja-kommentti sai naisen hymyilemään syvään.
"No ilmeisesti mä ainakin kelpaan", brunette kommentoi ja otti vastaan viimeiset astiat huuhteluun.

Pyyhettä ojentava käsi viipyili Heidin iholla, lähettäen vahvoja sähkösignaaleja ympäri naisen kehoa. Mustaakin tummempiin silmiin oli liian helppo uppoutua kynttilänvalossa.
Heidin huulet raottuivat tämän huomaamatta aavistuksen.

Lauri mietti Heidin totemusta itsensä kelpaamisesta valmentajana samalla, kun laski hitaasti kätensä.
"Ei, kelpaat vallan mainiosti", Lauri ehti todeta edelleen hymyillen, kun huomasi pyyhkeen pudonneen samalla, kun miehen sormet olivat irrottaneet otteensa. Mies naurahti itsekseen ja kumartui nostamaan pyyhkeen.

"Tämä toimii paremmin, jos pidät siitä itse kiinni", Lauri virnisti ja kallisti päätään ojentaen pyyhettä Heidille uudestaan. "Ja mitä sinuun valmentajana tulee, vaativuus on suuri plussa. Ja yhteisen arvomaailman jakaminen."
Se oli suurin kynnys, jonka Lauri oli valmentajien kanssa kohdannut. Jos jonkun valmennustyyli ei sopinut yhteen Laurin ratsastukseen ja hevosten hyvinvointiin liittyvien arvojen kanssa, oli hankala lähteä syventämään yhteistyötä, sitä sillä valmennussuhde parhaimmillaan oli.

"Tänäänkö ei ole jälkiruokaa tarjolla?" Lauri naljaili suupieli nykäisten. Kuten mies oli usein todennut, hän ei varsinaisesti ollut makean perään, mutta kiusa se oli pienikin kiusa.

Heidi hätkähti irti tunteesta, johon oli syventynyt melkein huomaamattaan. Hän yritti muistuttaa itseään, että pitäisi olla varovaisempi, vaikka Lauria ei näyttänyt haittaavan pätkääkään. Ei unohtuneet katseet, eivätkä pitkät kosketukset, joita mies jakoi niin huolettomasti, ettei varmasti huomannut niiden vaikutusta. Heidi pyöräytti silmiään herätelläkseen itsensä Laurin kumartuessa nostamaan lattialle pudonnutta pyyhettä.

"Raskaus aiheuttaa hajamielisyyttä. Lapsi tarvitsee mun aivokapasiteettia", nainen virkkoi nostaen kevyen virneen huulilleen ja otti pyyhkeen vastaan.
"Täytyykin sopia seuraava hikoilukerta, ettet ihan laiskistu", Heidi lisäsi virneen viipyillessä huulillaan.

Puolimärkä pyyhe läsähti Laurin olkavartta vasten.
"Mä sulle jälkiruoat näytän", nainen älähti ja taitteli pyyhkeen takaisin paikalleen.
"Mokomakin kiittämätön mies", mutina jatkui, kun Heidi pyöräytti silmiään leikkimielisesti.

"Löytyy multa jotain kuningatarjäätelöä ja kahvia tietenkin, jos kelpaa", Heidi myönsi lopulta jääden tuijottamaan tummia silmiä kysyvästi.

"Sovitaan vaan, mutta tarpeeksi kauas noista tulevista valmennuksista. Tässähän tulee muuten ihan ylikuntoon", Lauri puuskahti huvittuneena Heidin kommentille. Huvittunut hymy kuitenkin kaikkosi miehen huulilta bruneten läimäyttäessä käsipyyhkeen Laurin käsivarteen sellaisella voimalla, että heikompi olisi säikähtänyt.

Lauri koki parhaaksi hillitä suupieltensä tarjoaman virneen ja olla hiljaa siihen asti, että Heidi päätti kuitenkin ehdottaa jälkiruokavaihtoehtoa.
"Kahvi maistuisi, mutta sitä on varmaan vähän hankala keittää ilman sähköä", Lauri totesi. Mies korjasi asentoaan ja huomasi pohtivansa syytä Heidin tiiviille katseelle. Sojottivatkohan Laurin hiukset valtoimenaan? Vai oliko pesuvettä roiskahtanut miehen kasvoille?

Vai. Lauri huokaisi äänettömästi muistaessaan taas hyvin elävästi, mihin sellainen katse oli kerran johtanut.
"Joten elleivät sähköt palaudu, tässä joutuu vähän soveltamaan", Lauri totesi tyynesti, hymyili ja jäi vastavuoroisesti odottamaan Heidin vastausta pää kysyvästi kallellaan.

"Ai niin", Heidi huokaisi ja astui sitten kauemmaksi Laurista nojatakseen selkänsä tiskipöytää vasten. Hän mietti saisiko siirrettyä generaattorin virtaa jollakin tavalla vielä pistorasioihin. Periaatteessa sen ei pitäisi olla hirvittävän vaikeaa, sillä johan virta oli ohjattu osittain ympäri taloa.

"Ehkä vedän kahvitarjouksen, siirretään se sähkölliseen päivään. Pääsetkö sä ajamaan kotiin ilman kahvia tuon viinin jälkeen? Voinhan mä toki sut viedä kotiin, jos haluat", nainen myönsi pienesti hymyillen.

"Voidaan me toki keksiä jotain ajanvietettä, että viini saa rauhassa poistua sun verestä", Heidi lisäsi muuttaen hymynsä virneeksi.
"Pelata Afrikantähteä kynttilöiden valossa. Siinä vasta romantiikkaa kerrakseen", nainen lipsautti ja yritti sen jälkeen pitää kasvonsa mahdollisimman peruslukemilla.

"Saa toki saunassakin käydä, sä näytät vähän ryytyneeltä pitkän valmennuspäivän jäljiltä. Sauna sentään lämpenee puilla", Heidi ehdotti ja yritti muistella miten hengittäminen tapahtui normaalisti.

"Vajaa lasillinen viiniä ruoan kanssa ei ole kovin vakavaa, mutta parempi pelata varman päälle", Lauri totesi Heidin ehdotettua ensin kyytiä miehen asunnolle ja sitten viivyttelyä. Naisen tarjous huvitti miestä, koska brunette oli aiemminkin tarjonnut Laurille viiniä ilman sellaista huolta.

"Ai perhana", Lauri puuskahti antaen leveän hymyn levitä huulilleen. "Sauna kuulostaa houkuttelevalta."
Miehen nykyisessä asunnossa ei ollut saunaa, mikä oli ollut iso miinus muuten remontoituun ja toimivaan kämppään. Lauri oli kuitenkin etsinyt asuntoa niin pikaisella aikataululla, että taloyhtiön sauna oli saanut luvan kelvata. Mies ei ollut hyödyntänyt sitä kovinkaan montaa kertaa, joten kiinnostus Heidin saunaa kohtaan oli senkin puolesta suuri.

"En ole lautapelityyppiä, mutta saunoja ehdottomasti", Lauri naurahti. "Joten jos se kerran on vaihtoehtona, niin laitetaan lämpiämään vaan."

Heidi myönsi kyllä yllättyvänsä, kun Lauri suostui saunailtaan. Nainen yritti tehokkaasti pitää ajatuksensa säädyllisinä.

Puusauna lämpenisi vajaassa puolessa tunnissa kuivilla koivuklapeilla. Pitäisi vain sovitella kynttilöitä sinnekin, jotta pimeässä näkisi peseytyä.
"No eiköhän sitten laiteta se lämpenemään. Haluatko tulla valonnäyttäjäksi?"

Heidi hymyili ja nappasi siivotulta ruokapöydältä taskulampun. Nainen ei sytyttänyt sitä vielä, katsoi vain Lauria kysyvästi, odottaen toisen vastausta.

Heidi ei tuntunut järkyttyvän Laurin innostuksesta saunomiseen, vaikka mies oli hetken asian ilmaistuaan miettinyt, oliko siinä mitään järkeä. Toisaalta nyt, kun Lauri oli saanut syödyksi, sauna oli seuraavaksi paras vaihtoehto lauantai-illan kuluttamiseen.

"Haluan", Lauri myöntyi. "Tai voin näyttää kuinka saunan sytyttäminen onnistuu myös kenttäratsastajalta."
Mies virnisti vähän, ennen kuin liikahti ohittaakseen Heidin.

"Viimeinen saunalla on valonnäyttäjä", Lauri kumartui mumahtamaan Heidin korvaan itsekseen virnistäen, ennen kuin jatkoi matkaansa pimeässä kohti kylpyhuonetta, jossa tiesi saunan sijaitsevan Heidin toissakertaisen talonesittelyn ansiosta.

"Kyllä sekin sopii. Täytyyhän mun tietää mihin kaikkeen mun ystäväni on valmistautunut", nainen naurahti ja tunsi sydämensä hypähtävän aavistuksen rintakehässään Laurin tullessa lähelle. Miehen sanat viipyivät Heidi korvissa, kun tämän hengähdys sai bruneten vapaana olleet hiukset heilahtamaan aavistuksen.

Lauri hävisi pimeyteen, ei ollut edes ottanut taskulamppua Heidin kädestä. Nainen jätti lampun sytyttämättä ja seurasi ruskeasilmän perässä, pidellen vapaata kättään edessään varmuuden vuoksi.

"Tästähän tuli ihan extreme-urheilua", Heidi totesi ja virnisti, vaikkei sitä nähnytkään pimeässä. Nainen ei edes yrittänyt ohittaa Lauria, saisi ainakin seurata miestä sytytyspuuhissa.
"Löydätkö sä perille ilman valoja?" Heidi kysyi ja yritti hahmottaa valottomassa ympäristössä edessään olevaa käytävää.

Lauri pysähtyi ja Heidi törmäsi miehen lihaksikkaaseen selkään kävelyvahdissa.
"Oho", nainen älähti yllättyneenä. Lapsellinen hihitys karkasi tämän huulilta.
Huomattavasti helpompaa olisi ollut sytyttää taskulamppu ja katsoa eteensä kunnolla.

Lauri oli ollut juuri ehdottamassa Heidille valon sytyttämistä, kun kuuli naisen äänen ja tunsi hetken kuluttua tämän törmänneen selkäänsä.
"Varovasti", Lauri puuskahti huvittuneesti. Mies ei nähnyt eteensä juuri lainkaan, joten hän pyörähti hitaasti ympäri ja hapuili käsillään Heidin pitelemää lamppua. Kun Lauri tunsi tarttuneensa naisen ranteisiin, oli helppo ohjata sormet ylöspäin taskulampulle ja sytyttää se.

"Näin voisi olla turvallisempaa", Lauri totesi luoden Heidiin merkitsevän katseen kulmat koholla. "Jos näytät missä sytytystarpeet ja puut on, tästä voisi tulla helpompaa."
Lauri odotti, että Heidi ehtisi ymmärtää miehen sanat ennen kuin harppoi viimeiset askeleet kylpyhuoneen ovelle ja nykäisi sen auki.

"Oletko sä kovakin saunoja?" Lauri kysyi saatuaan eteensä koivuhalkoja ja sytytystarvikkeet. Mies latoi puita kiukaan tulipesään ja asetteli niiden väliin ja alle sanomalehden palasia. Tulitikun pää syttyi yhdellä raapaisulla askin kylkeen ja hetken kuluttua kiukaan edessä kyykistelevä mies näki eteensä ilman taskulampun valoakin.
"Katsotaan onnistuiko tämä ensimmäisellä yrityksellä", Lauri naurahti kohentaen kyykistelyasentoaan kiukaan edessä. Mies ei uskaltanut suoristautua ennen kuin oli aivan varma, että tuli oli syttynyt ja luukun saattoi laittaa kiinni.

"Nössö", Heidi mutisi virnistellen ja ohjasi taskulampun valon heidän eteensä, yrittäen hillitä jälleen Laurin kosketuksen jäljiltä kehoaan.
Nainen seurasi toisen perässä.

"Vaihtelevasti. Loppuraskaudestahan sitä pitäisi jo vähän vältellä, niin pitää nyt nauttia. En mä kovia löylyjä silti ota, 60-70 astetta on ihan mukava lämpötila", brunette kertoi ja asettautui alemmalle lauteelle seuraamaan Lauria.

"Eiköhän, ne puuthan on niin kuivia, että syttyvät melkein itsestään", Heidi lohdutteli ja virnisti pienesti, osoittaen taskulamppua edelleen kiuasta kohden.
"Haluatko sä saunoa yksin, vai uskallatko saunoa naisen kanssa?" Heidi kysyi antaen pienen virneen levitä huulilleen.
"Ei kai, kyllä sä saat ihan saunarauhan. Mä voin käydä vaikka ensin vähän lievemmissä löylyissä ekana", nainen myönsi ja nojasi vieressään olevaan seinään hymyillen.

Lauri tiesi Heidin käyttävän jokaisen tilaisuuden hyväkseen voidakseen naljailla jostain, tällä kertaa kiukaan sytyttämisestä.
"Ei se uskaltamisesta ole kiinni", Lauri tokaisi huvittuneena. "Olen minä naisten kanssa.. Saunonut. Ennenkin."
Lauri ei ollut ihan varma, oliko se ollut miten järkevä kommentti etenkään pienen takeltelun vuoksi, mutta tyytyi vain hymyilemään itsekseen.

"Saat mennä ensin, jos haluat, mutta voin minä tulla jo ottamaan alkulämmöt", Lauri virkkoi, koska yhtäkkiä kieltäytyminen tuntui huonommalta ratkaisulta. Siinä oli jälleen tilaisuus antaa viimeisenkin outouden kaikota kaksikon väliltä - tai Lauri ainakin toivoi, että siinä kävisi niin päin.
"Jos vaan saan pyyhkeen lainaan", Lauri lisäsi vielä hiuksiaan haroen, ettei Heidin tarvitsisi syyttää miestä minkäänlaisesta ahdistelusta sekasaunassa.

Laurin takeltelu sai Heidin virnuilemaan ja laskemaan aavistuksen punahtuneet kasvonsa alaspäin. Ehkä yhteissauna ei ollut maailman fiksuin ajatus, mutta nainen ei jaksanut välittää.

"Kyllä sä voit ihan kuten haluat tulla saunaan", Heidi kertoi ja nosti katseensa takaisin ruskeisiin silmiin, joihin oli ilmestynyt jonkinlainen tuike.

"Ehkä sä tällä kertaa saat. Vaikka meillä on yleensä vieraat laitettu selviämään ilman pyyhkeitä", nainen virnuili ja nousi seisomaan pikkuhiljaa lämpenevässä saunassa, jonka puiden rätinä tuntui ihanalta.
"Täytyy etsiä saunan kestäviä kynttilöitä", Heidi mietti ääneen ja käveli pesuhuoneen puolelle.
"Ja ehkä toinen taskulamppu", nainen jatkoi, vaikka tehokas lamppu valaisikin pesuhuoneen vaaleista kaakeleista heijastuen koko huoneen.

Lauri huokaisi henkisesti helpotuksesta, kun Heidi ei vaikuttanut ahdistuneelta ajatuksesta yhdessä saunomisesta. Hetken mies oli miettinyt, olisiko ollut järkevämpi perua päättäväinen tarjous saunaseurasta, mutta toisaalta toisen saunavuoron päättymisen odottaminen pimeässä talossa ei kuulostanut sekään kovin järkevältä vaihtoehdolta.

"Olenpa onnekas", Lauri puuskahti huvittuneena Heidin pyyhekommentille. "Ja etsitään vaan, tämä vaatii hetkensä lämmitäkseen."
Mies sulki tulipesän luukun ja nousi ylös. Tummien silmien katse kävi vielä kiukaassa roihuavissa liekeissä, joiden perusteella puita täytyisi pian lisätä.

"Näytä suunta", Lauri virnisti Heidin jumittaessa saunan oviaukossa.

Heidi teki työtä käskettyä, etsi ensimmäisenä pesuhuoneen kaapista puhtaan pyyhkeen Laurille. Seuraavaksi he etsivät yhdessä olohuoneen kaapeista kynttilöitä ja tuikkuja, jotka asettelivat sauna- ja pesutiloihin. Heidi yritti olla ajattelematta miten romanttinen kynttilämeri oli ja kiitti onneaan siitä, että oli nainen. Saunassa epämiellyttävät tilanteet olisivat huomattavasti kiusallisempia ulkopuolisen nähtävien kehon reaktioiden kanssa.

"Milo, ulos", Heidi komensi koiraa, joka livahti pimeälle pihalle. Nainen ei ollut huolissaan alkuperäisrodun pimeännäöstä, se selviäisi kyllä hyvin kymmenen minuuttia aidatulla pihalla.

"Saunassa menee varmaan vielä vartti ainakin", Heidi kertoi huokaisten ja istui sohvalle. Olohuone, keittiö ja pesutilat olivat kynttilävalossa täysin erinäköiset, kuin kattovalojen valossa.

"Haluutko sä jotain saunajuomaa? Kolaa tai muuta?" nainen kysyi ja siirsi jälleen katseensa Lauriin.

Ei mennyt kauaa, kun sauna ja kylpyhuone oli valaistu kynttilöin. Lauri huomasi miettivänsä, miten ei oikeastaan edes toivonut sähköjen palaamista ennen saunomista, koska silloin kaikki se vaiva olisi turhaa.

Lauri seurasi Heidin esimerkkiä ja istuutui nojatuoliin. Olohuoneen pari kynttilää valaisivat huonetta sen verran, että mies näki sohvalla istuvan bruneten kasvot.
"Voin minä jotain ottaa", Lauri vastasi jättäen mainitsematta, kuinka paljon miehen kaljahammasta kolotti. Se tarve täytyisi kuitenkin täyttää jonkun muun kuin raskaana olevan naisen seurassa.

Laurin huulilta karkasi raukea haukotus, koska päivän pituus alkoi jo painaa. Se sai ajatuksen saunasta kuitenkin houkuttelemaan vain entistä enemmän, vaikka mies olisikin todennäköisesti valmis kotiin ja nukkumaan heti saunan jälkeen.
"Ehkä jokin kofeiinipitoinen tosiaan toimisi", Lauri totesi huvittuneena ja hieroi leukaansa uuden haukotuksen tehdessä itsepintaisesti tuloaan.

Heidi mietti takan sytyttämistä, mutta epäili, ettei jaksaisi valvoa välttämättä hiilloksen sammumiseen saakka. Miljoona kynttilää lämmittivät joka tapauksessa asuntoa ihan tarpeeksi paljon.

"Mä haen ihan kohta", Heidi vastasi virnistäen ja nosti jalkansa sohvatyynyjen päälle. Kieltämättä raskauden edetessä nilkkoihin kohdistuva paine sai ne turpoamaan päivän mittaan aavistuksen. Ei onneksi pahasti vielä ainakaan, nainen ajatteli ojennellessaan harmaiden villasukkien peittämiä varpaitaan.

"Tai voithan sä itsekin hakea. Kyllä sä tiedät missä jääkaappi sijaitsee", Heidi mutisi virnuillen vielä lisää ja katsoi sohvalla makoillen ylösalaisin Laurin kasvoja.
"Raskaana olevan pitää lepuuttaa jalkojaan hetken aikaa", brunette lisäsi ja roikotti päätään puoliksi sohvan istuimen reunan yli. Kaikki veri lähtisi kohinalla nilkoista takaisin aivoja kohden.
Heidi ei jaksanut murehtia kauniista istumistyylistä Laurin seurassa, vaikka ehkei sellainen apinameno ollutkaan ihan tavallista käytöstä.

Toisaalta, mikä heidän välillään oli tavallista?
"Ota jääkaapista mitä haluat."

Lauri seurasi Heidin aseuttautumista sohvalle ja totesi mielessään, ettei nainen tosiaan ainakaan ujostellut hänen seurassaan. Siitä muistutti myös samaan aikaan lämpeävä sauna, jonka lämpöön kaksikko oli ilmeisesti ihan tosissaan menossa yhdessä.

"Voin hakea", Lauri virnisti. "Käyn ensin lisäämässä puita saunaan."
Mies vilkaisi sohvalla makoilevaa naista, ennen kuin nousi ylös juuri hyvän asennon nojatuolissa löydettyään. Kynttilät valaisivat matkaa sen verran, ettei Lauri tarvinnut taskulamppua suunnatakseen takaisin kylpyhuoneeseen.

Puiden lisäämisen jälkeen Lauri jäi hetkeksi tuijottamaan kiukaassa roihuavia liekkejä. Pitiköhän Heidi yhteistä iltaa outona? Pitikö Lauri sitä itse jotenkin erikoisena? Huokaus pakeni miehen huulelta, kun tämä haroi mietteliäänä hiuksiaan ja pujahti pois kylpyhuoneesta.

"Haluatko jotain juotavaa sinne sohvalle?" Lauri kysyi ääntään korottaen päästyään jääkaapille, josta löytyneestä Coca-Cola sixpackista nappasi itselleen punaisen tölkin.

"Kiitos", Heidi henkäisi ja huokaisi syvään. Nainen seurasi Laurin katoamista kulman taakse ja sulki sitten silmänsä, vetäen keuhkonsa uudemman kerran täyteen ilmaa. Miehen läsnäolo oli kiduttavan mukavaa ja brunette yritti parhaansa mukaan työntää taka-alalle omia ajatuksiaan toisen läheisyydestä. Siitä, miten vaihdetut suudelmat olivat jääneet aivan liian lyhyiksi.

Puut kolahtelivat metallia vasten, ääni kuului vaimeana olohuoneeseen asti. Heidi ajatteli miten Lauri oli kuin kotonaan asunnossa ja miten se tuntui täysin luontevalta. Siitä huolimatta, että he olivat todella tutustuneet vasta tammikuun loppupuolella.
Brunette mietti sitä, kuinka oli ajatellut ensin osallistuvansa itse Lauri Merikannon valmennukseen Malachain kanssa. Miehen nimi oli ollut vain etäisesti tuttu, tuloslistoilta ja ehkä jostain artikkeleista joskus. Raskausuutisen jälkeen Heidi oli todennut, ettei nousisi mustan orin selkään ennen raskauden päättymistä. Malachai oli melkein villihevonen, joka saattoi puolihuolimattomasti lahjoittaa matkan ensiapuun, jos sen selässä jäi haaveilemaan.
Lauri oli saanut ratsuttaa orin ja Heidi oli pitänyt miehestä siitä lähtien. Se, joka pärjäsi Malachaille, pärjäsi myös hänen kanssaan.

"Voin mä ottaa yhden colan", Heidi vastasi ja avasi silmänsä. Nainen kohottautui istumaan hieman normaalimpaan asentoon, upottautuen silti sohvatyynyjen väliin.
"Paljonko saunassa oli asteita?"

Lauri nappasi toisenkin tölkin matkaansa ja suuntasi takaisin olohuoneeseen.
"Vajaa kolmekymmentä, ehkä odotellaan vielä hetki", mies vastasi vähän naurahtaen, koska ei uskonut, että Heidikään ei haluaisi saunaan palelemaan.

Lauri sihautti epätavallisen saunajuomansa auki ja hörppäsi kylmää juomaa. Tölkki hikoili miehen kädessä, mutta se ei Lauria haitannut.
"Onko rajukin viikonloppu tulossa?" mies kysyi Heidiltä tahallisen kysyvästi hymyillen, aivan kuin olisi odottanut brunetelta mahtipontisia suunnitelmia ja räiskyvää menoa.