Reelika Auer | Tigrainen hoitaja

Siirry alas

Reelika Auer | Tigrainen hoitaja Empty Reelika Auer | Tigrainen hoitaja

Viesti kirjoittaja Reelika A. lähetetty 03.04.19 23:06

Reelika Silvia Auer
20-vuotias, s. 1.2.1999
Grannin hoitaja, virallisesti työtön

Reelika Auer ei ole menestynyt elämänsä aikana oikein missään. Se kierre alkoi jo päiväkodissa: tyttö ei oppinut sitomaan kengännauhojaan kuten toiset lapset, joten hoitajat ilmoittivat, ettei lapsesta tule koskaan mitään. Sama huono onni on jatkunut koko elämän läpi. Ei ainuttakaan poikaystävää, approbaturit melkein kaikista yo-kirjoituksista, ei mallinvartaloa, naisparka ei ole koskaan saanut edes työhaastattelua ahkerasta CV:n lähettelystä huolimatta. Reelika asuu vieläkin kotona, pitää toista välivuotta lukion jälkeen ja jää nuorempien siskojensa jalkoihin.

Yhdessä asiassa Reelika on kuitenkin ihan hyvä: ihmisissä. Hän on parhaimmillaan ollessaan olkapää, jota vasten itketään ja pystyy aina piristämään muiden päivää – jos ei muuten, niin kertomalla monista epäonnistumisistaan ja siitä, kuinka kaikesta pääsee yli. Siitä Reelika on elävä esimerkki, vaikkei välttämättä ihan kaikista mallikkain. Reelikaa on hyvin hankala suututtaa eikä häntä voisi vahingossakaan sanoa pitkävihaiseksi, joten elämä tytön ystävänä on yleensä hattaraa ja auringonpaistetta. Kupliva nauru saa muidenkin suupielet kääntymään ylöspäin. Reelika ei kuitenkaan tuputa ystävällisyyttään kenenkään naamaan, vaan lähestyy ihmisiä suhteellisen varovaisesti ja on pohjimmiltaan hieman epävarmakin, vaikkei sitä ulospäin huomaa.

On tytöllä taskussaan myös toinen kortti: hän ei ole luovuttaja. Reelika ei ole koskaan elämässään jäänyt tuleen makaamaan. Reputetut kokeet on uusittu, ihastusten hylkäämisistä on toivuttu, CV on lähetetty aina uudelle ihmiselle ja satulaan on aina kavuttu takaisin. Kovan harjoittelun kautta Reelika on oppinut näkemään hopeareunuksen jokaisessa pilvessä ja se onkin ehkä se asia, joka saa hänet jaksamaan elämässä päivästä toiseen ja nousemaan ylös, kun jokin vetää polvilleen.

Mistä tunnistaa
Tiivistettynä: 164cm / lievä ylipaino / pitkät, platinablondit hiukset / ruskeat silmät / ratsastustamineissa erittäin harvoin / tallilta helpointa spotata collegehousuista ja uskollisista viininpunaisista kumisaappaista
Ulkonäöstä tarkemmin:
Reelika on ihan sievä: hänellä on nätit, sirot kasvot ja suuret, ruskeat bambinsilmät. Pituutta naiselle on siunattu kuitenkin vain 164 senttiä ja painoindeksi menee lievän ylipainon puolelle. Reelika ei pidä vartalostaan juuri lainkaan, mutta ei vaan koskaan saa tehtyä mitään sen eteen. Kasvoistaan hän kuitenkin pitää, ja hiuksistaan: Reelikan hiukset ovat ehkä ainoa kadehtimisen arvoinen asia hänessä. Alaselkään asti lainehtivat, platinanvalkoiset hiukset ovat huippukunnossa. Lieneekö tuo ihmekään, kun nainen viettää päivät pitkät sisällä hautoen kutrejaan kaiken maailman hoitoaineissa...

Reelika on aina pukeutunut nuorekkaasti ja naisellisesti, melkein voisi jopa sanoa, että trendikkäästi. Vaatekappaleet ovat kuitenkin aina väljiä – ei bodycon-mekkoja, vaan tuulessa hulmuavia kesätoppeja ja kaksi kokoa liian isoja huppareita. Reelikan vaatevarasto vaihtuu tasaisesti noin kuukauden välein, ja syystä: hän tilaa vaatteensa Kiinasta muutaman euron hintaan, ja vaikka ne saattavatkin näyttää laadukkailta, niiden käyttöikä on tosiasiassa muutaman viikon pituinen. Sen jälkeen on jo reikä haaroissa tai niin paljon nukkaa pinnassa, ettei edes koditon kehtaisi näyttäytyä niissä tamineissa ulkona.

Reelikalla on harvoin tallilla päällään minkäänlaisia ratsastusvarusteita: hän viihtyy ennemmin joggereissa, kuukauden lempparihupparissaan ja kohta puhki kuluneissa viininpunaisissa kumisaappaissaan. Pitkät hiuksensa hän kietaisee mielellään scrunchiella päänsä päälle jatkuvasti hajoamispisteessä olevalle nutturalle. Reelikan ainoa oikeasti laadukas vaatekappale on tädiltä pari vuotta sitten lahjana saatu puuteripinkki laskettelutakki, jota tämä käyttää ympäri vuoden silloin, kun sää pakottaa.

Ratsastustaidot
En menisi sanomaan, että Reelika on suoranaisesti huono ratsastaja, hän ei vain ole kovin lahjakas sellainen. Vaikka hän on käynyt ratsastuskoululla kerran viikossa lähes yhdeksän vuotta, edistys on jämähtänyt turvallisesti helppo C -tasolle. Esteratsastuksen langan päästä Reelika ei ole saanut kiinni koskaan: blondi ei pääse koskaan mukaan ja mätkähtää hyppy toisensa jälkeen hevosen kaulan päälle, vaikka kyseessä olisi vain vaatimaton ristikko. Toistaiseksi naisenalku ei voi käydä edes ratsastustunneilla, sillä äiti on kieltäytynyt maksamasta niitä – ymmärrettävästi, kyllähän nyt 20-vuotiaan pitäisi pystyä jo maksamaan omat harrastuksensa. Tai edes hankkia asunto. Tai opiskelupaikka.

Elämä tallin ulkopuolella
> Asuu Kallan keskustan lähellä vanhassa, resuisessa omakotitalossa äitinsä sekä pikkusiskojensa, 15-vuotiaiden kaksosten Melisan ja Polinan kanssa. Isä lähti lätkimään 15 vuotta sitten, mutta Reelika ei puhu siitä mielellään kenellekään.
> Kulkee tallille äitinsä viininpunaisella Ford Fiestalla (vuosimalli 1999), jossa on aina jotain hajalla, mutta onneksi se ei yleensä ole moottori. Radio on ainakin jäänyt pysyvästi jumiin iskelmälle, jonka takia Reelika ei sitä soita.
> Melisa ja Polina, äidin lempilapset ovat huomattavasti isosiskoaan lahjakkaampia ja kilpailevat molemmat SM-tasolla taitoluistelussa. Äiti ja tytöt matkustelevat siis melko paljon, jolloin Reelika saa talon itselleen.
> Reelikan äiti on virolainen, mutta tytöt ovat syntyneet Suomessa. Reelika ei edes osaa viroa kuin muutaman sanan verran, joka vasta äitiä riemastuttaakin.
Reelika A.
Reelika A.
Hevosenhoitaja

Viestien lukumäärä : 3

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa