Dinon päiväkirja

Siirry alas

Dinon päiväkirja Empty Dinon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hanne R. lähetetty 13.03.19 13:43

Dinon päiväkirja SpokpaaDIAPHANOUS
Dino, Spok, Spookkis

🐼 saksalainen ratsuponi, tamma
🐼 11-vuotias, nokivoikko
🐼 taidot: heA, 100cm
🐼 sivut, asuu pihatossa
Tarinat ennen Purtsilaa:
Hanne R.
Hanne R.
Vierailija

Avatar © : Jassu L
Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 20

http://valhekuva.net/muut/spok.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Dinon päiväkirja Empty Vs: Dinon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hanne R. lähetetty 15.03.19 21:54

15.3.2019
matka jälleen maailmanääriin
Nostin viimeisen Ikean kassin vanhan Fordini perään, jonka jälkeen pamautin peräluukun erittäin äänekkäästi kiinni. Onneksi ketään ei ratsastanut kentällä juuri nyt. Kello oli sen verran, ettei Mallaspurossa ollut vielä tuntilaisia. Siihen ei menisi kuitenkaan kuin korkeintaan pari tuntia ja siihen mennessä mä toivottavasti olisin jo poissa. En oikeastaan voinu kuvitella olisin jälleen tässä tilanteessa. Muuttotouhuissa jo toisen kerran puolen vuoden sisään. Hitsit.

Oikeastaan se oli kaikki lähtöisin musta. Me oltiin Danielin kanssa alkujaan kirjoitettu ainoastaan puolen vuoden harjoittelijasopimus. Daniel oli tullut sitten viikkoa ennen sopimuksen päättymistä mun puheille siitä, haluaisinko jatkaa sopimusta. Jostain syystä mä ilmoitin, että en. Ei sekään päätös ihan yhdessä yössä tullut tehtyä.

Mä olin sit keskustellut asiasta myös Innan kanssa töiden ohessa. Olin lähinnä kysynyt vinkkejä tallipaikoista Murronmaan seudulla. Siellä oli ainakin hyvät valmentautumismahdollisuudet, ei ehkä tarvitsisi juosta estevalmennuksissa kovinkaan kaukana. Inna oli sitten puhunut poikaystävänsä porukoiden tallista. Se oli pieni talli Kallassa, ei maneesia. Mä tokaisin vain, etten mä tarvinnut maneesia. Mua ei oltu tehty sokerista, vaikka Dino ei ehkä ihan olisi yhtä mieltä asiasta.

Hetken mä jo ajattelin lähteä kyselemään muualta, mutta sit Inna tuli jälleen juttusille töissä. Kaajapuroilla olisi vapaa pihattopaikka. Sinne oli tuotu pihaan kuulemma siirtotalli, joten pihatosta muutti hevosia talliin sisälle. Kysyin hintaa, joka oli jopa naurettavan halpa mun mielestä. Mallaspurossa mä olin saanut työsuhdealennusta karsinapaikasta, mutta se oli silti enemmän kuin Innan sanoma hinta.

Soitin ite Tiina Kaajapurolle, jonka numeron Inna oli antanut. Puhunut naisen kanssa pihattopaikasta. Mulla ois ratsuponi, joka pärjäisi aivan varmasti loimen kanssa pihatossa. Dino ei ollut mikään paleleva puoliverinen, vaikka ei se mikään shettis ollutkaan. Sillä ois kuulemma pari ruunaa kaverina, se sopi paremmin kuin tammat.

Yksi asia mua vielä huoletti. Mun oma asuntotilanne. Mä en ollut vielä löytänyt asuntoa Kallasta tai Murronmaalta tai Orijoelta. Olin kuitenkin jo irtisanonut nykyisen asuntoni, josta jouduin pulittamaan yhden ylimääräisen vuokran, koska vuosi ei ollut vielä lähelläkään täynnä. Söisin sen takia pyhää henkeä muutaman kuukauden. Töitäkään mulla ei vielä ollut, mutta onneksi mä keskustelin asian lävitse mun vanhempien kanssa. Ne sano asioiden järjestyvän ja lupas auttaa maksuissa niin paljon kuin vain kykenivät, kunnes olisin löytänyt työpaikan.

Kaikki siis varmasti muuttuisivat paremmaksi.

Kävin hakemassa yhden hevosen trailerini auton perään jostain tallialueen nurkalta, missä sitä säilytin. Varmistin, että siellä oli heinäverkollinen heinää. Sinkkuboksi oli toiminut puolen vuoden aikana hyvin. Sillä sai kuskattua Dinon valmennuksiin ja kisoihin itse. Eikä Dino ees vaatinut kaveria matkustamiseen. Mikäli me mentiin kisoihin useamman kanssa samasta paikasta, me ei tietenkään käytetty mun ikivanhaa traileria, vaan jonkun toisen.

”No, niin Spookkis, aika mennä”, tokaisin tammalleni sen karsinalla.
Mä en voinu uskoa korviani, kun kutsuin Dinoa ensimmäisen kerran Spokiksi. Tiesin sen entisen omistajan (äitini ystävän) tyttären kutsuneen sitä Spokiksi. Joka oli hieman absurdia mun mielestä. Eihän se nimi sopinut nytkin korviaan luimivalle tammalle mitenkään? Mä olin itse pitäytynyt pitkään lempinimessä Dino, jota käytin siis yhä virallisesti. En myöntäisi koskaan kellekään, että kutsuin sitä vain sekunti sitten nimellä Spookkis.

Dinolla oli jälleen tammapäivä. Se varmasti aavisti, että aikoisin viedä siltä viihtyisän karsinan ja työntää sen poikien kanssa pihattoon. Ennen kuin talutin sen ulos, laitoin sille kuljetussuojat jalkoihin. Dino oli jo tottunut matkustaja, joten sitä ei tarvinnut koskaan kuin taluttaa traileriin. Nytkin se astui nyrpeästä olemuksesta huolimatta koppiin mukisematta ja pysyi yrittämättä edes peruuttaa sinä aikana, kun siirryin sivuovesta laittamaan takapuomin paikalleen ja nostamaan rampin ylös.

Matka Kallaan Vänrikinmäeltä kesti yli kaksi tuntia. Mä ajoin rauhallisesti huonohkon kelin takia. En ollut vielä kovin varma kuski ylipäätänsä, enkä varsinkaan kopin kanssa.

Kello ei silti ollut vielä paljoa, kun saavuin Kaajapurojen pihaan. Se oli juuri sellainen kuin kuvittelin. Ei yhtään hulppea, vaan kotoisa. Juuri sellainen mistä pidin. Toi mieleen omalla tavallaan Shelyesin kodikkuuden Norjassa. Parkkeerasin autoni mielivaltaisesti pihalle ja nousin ylös autosta. Mistähän löytäisin jonkun? Hevosia oli kyllä pihalla tarhoissaan.

Kävin nopeasti katsomassa tallissa. Ei ketään. Ei edes Innan mainitsemassa siirtotallissa. Olisikohan ketään sisällä talossa? Uskaltaisiko sinne mennä? Kävisin pimputtamassa ovikelloa, jonka jälkeen mun olisi pakko ottaa Dino jo pois trailerista.

Pingo. Oven avasi naishenkilö, joka esittäytyi Tiina Kaajapuroksi.
”Hei, tervetuloa”, nainen tervehti mua hymyillen.
”Kiitos, mihin mä ton ponin tungen?” kysyin heti.
”Mennääs kattoon”, Tiina hymyili ja johdatti mut talliin. ”Voit laittaa sen tossa kuntoon ja viedä sen sitten pihattoon.”
”Selvä.”

Kun Dino oli lainakarsinassa, riisuin siltä kuljetussuojat ja seurasin sitten vielä Tiina Kaajapuroa. Se pyöritti mua nopeasti tallialueella. Näytti pihaton ja miten sen sähkö toimi. Se vaikutti mukavalta pihatolta. Dino pääsisi sisään helposti halutessaan. Sitten Tiina näytti mulle mihin saisin laittaa tavarat.

”Okei, hei, kiitti”, kiitin naista.
”Ei mitään. Toivottavasti viihdytte.”
”Ehdottomasti”, hymyilin. ”Onko täällä missä hei vessa? Mulla on aivan kauhea pissahätä”, nauroin.

_________________
Diaphanous
Hanne R.
Hanne R.
Vierailija

Avatar © : Jassu L
Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 20

http://valhekuva.net/muut/spok.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Dinon päiväkirja Empty Vs: Dinon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hanne R. lähetetty 01.06.19 15:22

19.5.2019
mitä kettujumalat suo
En ollut nähnyt Kaajapuroilla niin paljon väkeä koskaan. Yleensä tulin sinne sillain, ettei siellä ollut kovin montaa ihmistä. Nyt sitä oli ruuhkaksi asti, mutta onneksi pysyttelimme Dinon kanssa pihalla. Paistoihan siellä aurinko paahtavasti. Mua jännitti tänään monesta syystä. Eilinen 80cm juniorimestaruusluokka oli mennyt täysin penkin alle. Kaksi pudotusta perusradalla, eikä yhteistyö ollut toiminut yhtään. Ensin mä kyllä luulin vain yhden puomin pudonneen. Noh, ei siinä kohtaa yksi puomi tehnyt mitään.

Toinen syy jännitykselle oli ehdottomasti tänään starttava helppo A. Se oli täysin kaukana meidän tasosta. Tai siis mun tasosta. Silti mä olin ilmoittanut meidät siihen. Dino oli kisannut kyllä sillä tasolla jo paljon, joten ehkä me pärjättäisiin. Olihan mun poni myös kerrankin iloisella fiiliksellä ja sen korvat jopa olivat täysin pystyssä. Se katseli traileriin lastattavaa hevosta. Jotkut veivät hevosensa Auburniin trailerilla, mutta mä olin päättänyt kävellä sinne.

Olisin ehkä voinut saada liftattuakin kyydin, mutta oli niin hieno päivä, etten voinut vastustaa kävelemistä. Mä letitin Dinon vaalean harjan. Jostain nystyrästä tuli vähän paksumpi kuin toisesta. En mä vaan osannut niitä niin siististi letittää kuin jotkut. Ehkä kukaan ei huomaisi?

Mä nousin tallipihassa kisavarusteissani mustaan satulaan ja päästin Dinon pitkin ohjin käynnissä etenemään. En usein käyttänyt Auburnin tarjoamia maneesivuoroja, ihan vain koska me pärjättiin Kaajapurojen hieman rupuisellakin kentällä. Kesän myötä oli kiva treenailla myös maastossa. Olin mä kuitenkin oppinut reitin Auburniin hyvin.

Hulppean kartanon mailla oli täystohina menossa. Parkkipaikka oli täynnä hevosrekkoja ja trailereita. Hevosia kulki taluttajiensa kanssa ympäri maita, osa jo täysissä varusteissa, osa ei niinkään. Mun piti hoitaa vielä ilmoittautuminen ja mun onneksi mä löysin jonkun pitämään Dinoa sen ajan. Tänään meidän kisanumero oli 057, startti sijalla seitsemän.

Mä taluttelin maasta Dinoa pihamaalla, löysäsin reiällä sen vyötä ja nostin jalustimetkin ylös. Katselimme juoniorimestaruusluokan kilpailijoita. Olisi pitänyt osallistua siihen. Helppo A olisi varmasti turhan vaativa. Kettu vie, että nyt jännitti. Me ei oltu Dinon kanssa pärjätty kertaakaan koulussa. Aina aivan surkeaa säheltämistä ja tasona oli kuitenkin KN Special.

Oli verkan aika. Mä palasin satulaan ja siirryin verryttelyalueelle muiden ratsujen kanssa. Ravattiin, laukattiin, väistätettiin. Dino tuntui pehmeältä, se otti mun avut hyvin vastaan. Ei se tuntunut tältä eilen, mutta olihan se tamma. Sen päivien mielialat vaihtelivat. Ajatus ehkä hieman huvitti mua, jonka ansiosta myös jännitys pieneni.

Viimein meidät kuulutettiin. Iso, suuri ja vaalea puoliverinen ratsasti pois aitojen välistä samaan aikaan, kun me tultiin niiden sisäpuolelle. Tein ravissa ja laukassa jotain ennen kuin kuulin vihellyksen. Sit me tultiin alkutervehdykseen. Ei kovin nätti tervehdys, mutta kaikki muu olikin sitten nättiä. Me tehtiin hyvä suoritus ja hymyilytti lopputervehdyksen jälkeen. Taputin Dinoa hymyillen.

Me oltiin 72,450 % ensimmäisellä sijalla aivan luokan viimeiseen ratsastajaan asti. Hetken mä olin jo varma luokan voitosta. Olihan nuo prosentit ihan tajuttomat! Kuka tuollaiset pystyi peittoamaan? Noh, ilmeisesti Anmari Franssi Apricotinsa kanssa. Tuttu nainen Kivitallista. Vanha työkaveri. Siinä me oltiin Anmarin kanssa jonkun kolmannen kanssa palkintojenjaossa. Dino sai suitsiinsa sinisen ruusukkeen sinivalkoisen sijaan. Mua ei harmittanut. Se oli parempi kuin mitä koskaan ennen kouluratsastus oli meille suonut.

_________________
Diaphanous
Hanne R.
Hanne R.
Vierailija

Avatar © : Jassu L
Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 20

http://valhekuva.net/muut/spok.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Dinon päiväkirja Empty Vs: Dinon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hanne R. lähetetty 15.09.19 21:58

15.9.2019
hiljainen sadepäivä
Hiljaista. Sitä tosiaan se oli, kun asui yksin eikä enää kämppiksen kanssa. Olin jo kesän aikana tottunut juttelutuokioihin aamulla kahvin kanssa. Se oli ihan kuin Norjassa asuessa. Mutta niin vain Aliisa Hurun kämppis oli palannut Saksasta ja mut potkittiin pihalle. Kiltisti mä lähdin ja löysin myös kivan kaksion aika läheltä Pitkän miehen kujaa. Kaksio tuntui luksukselta sen jälkeen, kun oli monta vuotta asunut yhdessä huoneessa tai yksiössä.

Toisinaan en huomannut hiljaisuutta. Mulla soi radio taukoamatta olohuoneen puolella ja nytkin kiirehdin viemään kahvimukini tiskialtaaseen. Tarkemmin sen viereen, koska altaaseen oli kertynyt jo kolmen päivän tiskit. Hyh.

Olin niin pahasti jäänyt koukkuun katsomaan eilistä Love Island jaksoa, että en muistanut katsoa kelloa. Mulla ei olisi kauheasti aikaa tänään Dinolle, koska olin luvannut tehdä Pionissa vähän ekstraa vuorooni. Työkaveri, jonka oli tarkoitus tehdä koko sunnuntai-ilta, oli sairastunut. Mä tarvitsin rahaa. Sunnuntai tuplapalkka oli aina jees. Siksi suostuin.

Kiskoin nopsaan eteisessä kumisaappaat jalkaan ja mustan sadetakin niskaan. Siellä oli uhattu sadetta, joten piti ehdottomasti varustautua. Mä kuljin kaikkialle pyörällä, vaikka mulla oli myös auto. Sen bensa vain maksoi niin hulppeasti, että pidin sitä mieluummin seisonnassa ja otin ajoon aina tarpeen mukaan. Pyörä oli ehdottomasti halvempi kulkuneuvo!

Polkaisin kohti Kaajapuron tallia. Sinne ei ollut kovin pitkä matka ja onneksi ei alkanut satamaan ennen kuin pääsin tallille. Jätin Joponi nojaamaan tallin seinustaa vasten ja suuntasin heti pihatolle. Olin jo aikaa sitten huomannut, ettei se voikko issikka enää ollut pihatossa tai ylipäätänsä koko tallissa. En ihmetellyt asiaa sen enempää. Ihmisiä meni ja tuli aina, kun oli hevosharrastuksesta kyse. Sitä ihmettelin, missä mun ponini oli?

Pihaton tarhassa norkoili ainoastaan Innan Kisse.
”Dino”, huhuilin toiveikkaana.
Ei se ollut onneksi mihinkään karannut, vaan löytyi pihaton sisältä loimiin käärittynä. Tietenkin se norkoili sisällä, kun olisi voinut olla pihalla. Tartuin Dinoa riimusta ja raahasin sen portille. Kisse oli myös yrittämässä pois. Raukka ei olisi halunnut jäädä yksin ja annoinkin sille säälivän katseen.

Talutin Dinon talliin, jossa oli yllättäen enemmänkin porukkaa. Eniten kyllä yllätyin Avasta, joka harjasi Seppoaan. Tietenkin siksi Seppoa ei näkynyt pihatossa. Fanittikohan Ava muuten Sannia? Ensin sillä oli ollut siniset hiukset ja nyt täysin samanlaiset räikeät punaiset. Teini oli kyllä unohtanut välistä ne vihreät.

”Huomenta, Ava”, tervehdin ja sain arvioivan mulkaisun.
”Huomenta.”
Siinä se. Multihuipentuman pitkä keskustelu, jota en myöskään ollut kovin innokas jatkamaan. Mulla oli kiire, joten harjasin Dinon nopeasti ja varustin vielä nopeammin. Me mentiin kentälle, jossa oli myös Verneri – en puhahtanut tervehdystä enempää – ja myös Ava. Aika piukkaa kolmelle ratsukolle niin pienellä kentällä.

Sateen uhan takia en kuitenkaan aikonut lähteä tänään maastoon, vaikka henki menisi. Minut oli ehdottomasti tehty sokerista. Kapusin satulaan ja kävelin muita väistellen hetken aikaa. Ihan hyvin me silti sovittiin kentälle loppupeleissä. Ravasin, laukkasin, ravasin lisää ja pistin Dinon tehokkaalle neljänkymmenen minuutin treenille. Taputin sitä kaulalle, kun siirsin käyntiin. Seuraavalla Auburnin maneesivuorolla me voitaisiin kyllä hypätä. Maneesissa hyppääminen oli kuitenkin paljon mukavampaa.

Lähdin kentältä ennen Avaa ja Seppoa. Hoidin Dinon pois ripeästi ja vein sen takaisin pihattoon. Kisse otti tamman iloisesti vastaan, mutta sai vastakaikuna vain hapanta naamaa. Niin sitä piti Dino!

Mä pistin polkupyörään ripeää vauhtia. Mulla oli enää vain puolitoista tuntia ennen työvuoron alkua ja pitäisi keritä vielä suihkuun. Pionin kahvilan asiakkaat tuskin arvostivat tallinhajuista myyjää. Matkalla alkoi sataa vettä ja jotenkin siitä mulle tuli mieleen, että pitäisi mennä joku päivä kahville Aliisan luokse. Ehkä jo huomenna, ellei entinen kesäkämppis ollut töissä. Katsotaan.

_________________
Diaphanous
Hanne R.
Hanne R.
Vierailija

Avatar © : Jassu L
Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 20

http://valhekuva.net/muut/spok.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Dinon päiväkirja Empty Vs: Dinon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa