Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto - Sivu 2 Empty Vs: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Viesti kirjoittaja Lauri M. lähetetty 06.10.19 18:51

Orijoella 6.10.2019

Paksuun fleeceloimeen ja kuljetussuojiin vuorattu Eyon peruutti rauhallisesti ulos kopista, jossa se oli herrasmiehenä matkustanut Heidin uusimman poniostoksen kanssa. Lauri taputti orin kaulaa antaessaan sen pyörähtää vierelleen riimunnaru löysänä.
“Vien tämän jo sisälle, saat sen varmaan ulos?” mies kysyi ja virnisti vähän, koska Heidi epäilemättä pärjäsi pienen ponitamman kanssa.
“Joo”, Heidi vahvisti hymyillen.

Eyon höristi korviaan trailerista kantautuvalle kimeälle hirnahdukselle, mutta lähti seuraamaan Lauria kohti tallia rennoin askelein. Kisapäivä oli ollut kevyt, koska normaalista poiketen Lauri oli jättänyt omat hevosensa ja Malachain talliin ja ilmoittanut Ruunaankosken kilpailuihin vain Eyonin, jota oli viritellyt viime aikoina kunnolla takaisin hyppyhommiin Heidin pyynnöstä. Aikamääräisesti lyhyeen treenimäärään nähden Eyon oli suoriutunut isoista, suhteellisen teknisistä radoista hyvin ja Lauri tiesi tarkalleen, mitä asioita hiomalla ori yltäisi sijoituksiin. Se, jatkaisiko Lauri orin kanssa vai toteuttaisiko Heidi hienovaraisen vihjailunsa esteiden pariin palaamisesta oli kuitenkin täysin auki.

Lauri vaihtoi Eyonin fleecen talliloimeen ja otti orilta suojat pois ennen sen laskemista karsinaan aikaisempien iltaheinien pariin. Tallissa oli vielä hiljaista, mutta Lauri uskoi Eyonin viihtyvän paremmin sisällä, jonne muutkin hevoset tunnin sisään otettaisiin.
Ronya oli päässyt Jusun kanssa tänään sijoille ja Heidi pujotti tamman karsinan oveen kauniin, punaisen ruusukkeen. Kermainen poni jäi tyytyväisenä syömään karsinassaan olevia heiniä Eyonin boksia vastapäätä.
“Kannatko sen varusteet, jos mä otan ponin tavarat?” nainen kysyi Laurilta ja kaksikko ryhtyi purkamaan trailerin varustekaappia yhteistuumin.
“Mä kuulin, että sä olit käynyt Jessen kanssa maastoilemassakin”, Heidi aloitti ja vilkaisi vieressään käsilleen tavaroita lastaavaa miestä. Hän oli jättänyt tarkoituksella puhumatta aiheesta tähän saakka.

“Joo”, Lauri vastasi korjaten Eyonin satulan asentoa käsivarrellaan. “On siitä jo hetki, mutta kuitenkin.”
Lauri ei ollut miettinyt maastoreissua jälkeenpäin, koska ei siinä ollut sen erityisemmin ollut mitään mietittävää. Ei vaatinut mieheltä järjetöntä päättelykykyä, että tämä saattoi arvata, mistä Heidi oli ylipäänsä kuullut asiasta.
“Mitäs Jesse siitä kertoi?” Lauri tyytyi tiedustelemaan ja liikahti kohti tallia saatuaan kaikki Eyonin varusteet mukaansa. Heidi liittyi kävelemään tämän kanssa samaan tahtiin.
“Että selvititte välinne, tai ettei ainakaan mitään tappelua saatu aikaan. Kertoi, ettei mun tarvitse olla enää huolissani, että tappelisi minun Laurini kanssa”, Heidi vastasi ja avasi sitten tallin oven päästääkseen miehen kulkemaan siitä ensin. Katse tarkkaili tummia silmiä mahdollisimman neutraaliin sävyyn, hymyn pyrkiessä kuitenkin itsepintaisesti esille.
“Okei”, Lauri yskähti yrittäen pitää huvittuneen virneen poissa kasvoiltaan. Vai niin Jesse oli asian ilmaissut?
“Tiedät myös varmaan, etten minäkään käytä aikaani turhasta taistelemiseen”, Lauri päätyi lisäämään ja vilkaisi Heidiä nykäistessään satulahuoneen oven auki puoliksi vapaalla kädellään.
“Tiedän”, nainen vastasi ja asetteli sitten Ronyan satulan paikalleen. Saatuaan kätensä vapaiksi lopuistakin varusteista, Heidi kääntyi kunnolla Lauria kohti.

“Yllätyin kyllä vähän siitä, että olit kertonut meistä Jesselle.”
Lauri tuijotti hetken sinisiä silmiä ja sulatteli asiaa, jonka Heidi oli nostanut Jessen puheista esiin.
“Ympäripyöreästi, mutta kyllä”, Lauri huokaisi. Mies kyseenalaisti hetkellisesti tavan, jolla Jesse oli välittänyt hänen sanomisensa Heidille, mutta ei jaksanut miettiä sitä liikaa - tärkeintä oli, että he olivat Heidin kanssa samalla sivulla.
“Enhän minä siitä olisi voinut valehdellakaan”, Lauri totesi. Kun mies alkoi miettimään asiaa kunnolla, oli oikeastaan aika outoa, että heistä kahdesta hän oli keskustellut Jessen kanssa aiheesta syvällisemmin.
“En olisi pyytänytkään”, Heidi vastasi hymy nousten huulilleen.
“Kunhan yllätyin”, tämä jatkoi ja livahti sitten hakemaan lisää tavaroita autosta.

Kun traileri oli siirretty sen paikalle hallissa, Heidi ja Lauri kävelivät tallia kohden. Naisen katse pyyhkäisi pihavalojen loisteessa näkyvissä hevosissa.
“Mun tekisi kyllä mieli ratsastaa vielä. Ei auta yhtään nähdä, kun muut kisaa”, Heidi totesi antaen olkapäänsä pyyhkäistä puolivahingossa Laurin olkapäätä vasten. Katse siirtyi tarhoilta tummiin silmiin.
“Ratsastaa? No sen kun ratsastat”, Lauri naurahti huvittuneena ja vilkaisi vierellään kävelevää naista. Tallinomistajana Heidillä oli aika monta hevosta, joista valita itselleen ratsu.
“Ellet ehtinyt jo delegoida jokaisen liikutuksen tältä päivältä?” mies virnisti sulloen kätensä takkinsa taskuihin. “Malachai on vapaalla, mutta Vegas ja Vargas voisivat tarvita liikuntaa.”
Tummissa silmissä häilähti ilkikurinen, haastava katse, kun Lauri odotti Heidin reaktiota heittoonsa.
“Harmi, mä ajattelin jo, että Malachai olisi ollut juuri sopiva tälle illalle”, nainen vitsaili tuntien toisen katseen vaikutuksen kehossaan. Tarjous kiehtoi vaarallisen paljon, hän ei ollut vielä koskaan päässyt Laurin hevosten selkään.

“Sä uskaltaisit päästää mut sun kullannuppujen selkään?” kysymys itsessään oli ehkä absurdi, sillä heistä kahdesta Heidi oli, ainakin ollut, kovatasoisempi ratsastaja. Sitä seurannut virne kertoi kysymyksen todellisen taustan, sillä Lauri oli hyvin tarkka hevostensa ratsastajista.
“Saat valita tänään toisen”, Lauri huomautti katsoen Heidiä merkitsevästi. “Ei makeaa mahan täydeltä.”
Kaksikosta Vargasilla oli ollut rankempi viikko maanantaisten kisojen vuoksi. Lauri oli melkein jo unohtanut kaavailleensa Bailadorin kisoihin osallistumista Vargasin jäätyä hyppytauolle. Ori oli kuitenkin parantunut tauolla roimasti ja esteille palaaminen oli ollut niin sujuvaa, että mies oli uskaltanut pitäytyä suunnitelmassaan, joka oli lopulta tuonut myös sijoituksen kovatasoisessa luokassa. Vargas oli kuitenkin saanut myös olla vapaalla Laurin keskittyessä pari päivää intensiivisemmin Vegasiin ja Malachaihin, joten miehelle oli aivan sama, kumpaan hevoseen Heidi päätyisi - jos päätyisi.

Nainen pohti hetken aikaa, käyttäen samalla ajan hyväkseen tutkimalla kellertävässä valossa varsin komeita kasvonpiirteitä edessään. He olivat pysähtyneet tallin oville, sillä ei ollut järkeä kävellä ensin sisälle ja sitten takaisin ulos hakemaan hevosta sisälle.

“Vegas”, Heidi vihdoin päätti ja antoi kasvonsa sulaa innostuneeseen virneeseen. Hän halusi yhtä palavasti kokeilla kumpaakin Laurin hevosista, mutta Vegas oli silti aavistuksen houkuttelevampi vaihtoehto sillä kerralla.
“Sopii”, Lauri hymähti ja vastusti halua painaa huulensa Heidin huulille. Se olisi kuitenkin ollut varomatonta, koska Viljami valmisteli jo iltatallia ja saattaisi osua kohdalle.
“Voin ottaa Vargasin samalla sisälle, katson mitä teen sen kanssa”, Lauri pohti ääneen ja pukkasi Heidiä vihjailevasti kohti tarhoja. “Haluatko, että mä tarkkailen teitä vai ratsastanko Vargasin samaan aikaan?”
Heidi tunsi olonsa äärimmäisen itsekkääksi kertoessaan vastauksensa, jota ei miettinyt kahta sekuntia kauempaa: “Saat pitää mulle valmennuksen.”

Huolellisesti valitut sanat saivat virneen nousemaan naisen huulille tämän suunnatessa Vegasin tarhalle. Tamma tuli kuuliaisesti vastaan portille, se oli otollinen aika sisäänhaulle hevosten odottaessa muutenkin jo iltaruokiaan. Vargasin tarhalla Lauri otti portilla norkoilleen orin kiinni ja alkoi hahmottelemaan päässään mahdollisia tehtäviä, joita voisi heitellä lennosta Heidille. Mies ei kuitenkaan halunnut suunnitella naisen pyytämää valmennusta liikaa, koska halusi ensin katsoa kaikessa rauhassa, miten kaksikon yhteistyö lähtisi luistamaan.

Heidi vei loimeen käärityn Vegasin hoitopaikalle ja ryhtyi riisumaan siltä loimea lapsenomaisen innostuksen kytiessä naisen sisällä. Lauri vei Vargasin suoraan orin karsinaan, otti kimon sadeloimen pois ja vei sen kuivumaan. Samalla reissulla mies nappasi mukaansa tamman varusteet, jolloin Heidin kannettavaksi jäivät vain harjat ja suojat.
“Millainen fiilis sulla on - mennäänkö vain sileällä vai otetaanko puomeja mukaan?” Lauri tiedusteli nojautuen hoitopaikan seinään. Heidi yritti olla katselematta miestä liian selvällä katseella, kuten esimerkiksi sitä, miten vaatteidenkin läpi saattoi nähdä lihasten muodot käsivarsissa. Sitä, miten kypärän alla sotkeutuneet hiukset olivat kurittomasti solmussa ja niiden lomaan olisi tehnyt mieli ujuttaa sormensa edes hetkeksi.
“Hmm”, nainen mumisi miettiessään vaihtoehtojensa tarkoitusta käytännössä. Hän oli ratsastanut hieman enemmän jo nyt, mutta kaikki se oli painottunut sileälle ja harjoituksiin, jotka olivat kehittäneet uudelleen kehonhallintaa. Puomeja harjoituksissa ei oltu nähty vielä.
“Ehkä puomeja”, Heidi vastasi lopulta harjatessaan tummanrautiaan kiiltävää karvapeitettä.
“Sopii hyvin”, Lauri vastasi ja nappasi harjan käteensä auttaakseen Heidiä Vegasin varustuksessa.

Varttia myöhemmin Lauri harppoi edeltä maneesiin valmistellakseen pari puomitehtävää. Maneesin valot syttyivät hitaasti niiden oltua ilmeisen kauan sammuksissa, mutta se ei estänyt miestä kantamasta puomeja pitkille sivuille. Toiselle pitkälle sivulle tuli neljän puomin ravisarja ja toiseen päätyyn ympyrälle neljä puomia. Tyhjäksi jääneeseen päätyyn Lauri kaavaili vielä kolmen puomin viuhkaa, jossa Heidi pääsisi taivuttelemaan Vegasia voltilla, mutta miehen aikeet keskeytyivät hetkeksi naisen saapuessa hannovertamman kanssa maneesiin.

Kirjoitettu yhdessä @Heidi N.:n kanssa, lue toinen osa täältä.

_________________
kenttäratsastaja ja -valmentaja (esittely)
Vargaz
Lauri M.
Lauri M.
Valmentaja

Avatar © : Amanda
Ikä : 30
Viestien lukumäärä : 456

http://jinnila.altervista.org/vargas.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa