Sipsin päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Sipsin päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Sipsin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 17.11.19 13:27

16.11.2019
#fallfeeling

"Hei, ihan mahtavaa, onnea sijoituksesta Zelian kanssa!" Sarah hymyili, kun törmäsin kuuluttajana toimineeseen naiseen tallikäytävällä luokkien välissä.
"Kiitos", vastasin hymy suupielessä edelleen nykien, koska yhtäkkiä ei tuntunutkaan idioottimaiselta hymyillä keskellä vilkasta tallikäytävää ja järkyttää siten kanssatalleilijoita, jotka eivät olleet tottuneet sellaiseen näkyyn.
"Näänkö mä sut seuraavassakin luokassa?" Sarah kysyi kurtistaen kulmiaan sen verran, että arvasin sen muistelevan lähtölistoja mielessään.
"Kolmannessa, hyppään Sipsillä tänään vain kahdenkympin", vastasin havahtuen samalla järkevään ratkaisuuni, joka takasi mulle hengähdystaukoa kokonaisen luokan verran.

Sarahin oli palattava töidensä pariin ja mä lähdin hakemaan Sipsiä iloiten mielessäni siitä, että saisin varustaa tamman kaikessa rauhassa ilman sen hoitajan outoa oleskelua punaruunikon välittömässä läheisyydessä. Made-Madde oli nimittäin ilahduttanut mua läsnäolollaan toimitsijalistoilla, joita munkin nimeni koristi ensi viikonlopun osalta.

Sipsi ei vaikuttanut kiukkuiselta hakiessani sen tarhasta keskeltä harmautta. Vuoden harmain päivä ei tuntunut yhtään liioittelulta, kun talutin nuoremman Sokan putipuhtaaseen loimeen käärittyä tammaa tallipihan poikki seuraten sivusilmällä kisojen elävöittämää tallipihan menoa. Toinen luokka oli alkamassa ja mä tunnistin useamman ratsukon, jonka vuoksi kädenheilautuksen osoittaminen nimenomaan Heidin orin selässä istuvalle Jesselle oli haastavaa - varsinkin, kun miesystäväni ei istunut oman ratsunsa selässä, joka sekin käveli juuri maneesin ovea kohti Anton satulassaan.

"Odotan teiltä tänään puhdasta rataa, Matilda."
Amanda Sokan ääni keskeytti mun infernaalisen keskittyneen suojien asettelun ja hetken mä hapuilin oikeaa suuntaa katseellani karsinan lattiatasolta.
"Se on tavoitteena", mutisin suoristautuessani seisaalleni, koska jääkuningattaren edessä kyykistely tuntui jo vähän liian päälleliimatulta tavalta osoittaa kiitollisuutta kapasiteetikkaasta vuokrahevosesta.
"Se Ruunaankosken tulos oli ala-arvoinen", Amanda jatkoi katse Sipsissä, koska ilmeisesti mun katsomiseni oli ala-arvoisen tuloksen jälkeen mahdotonta. "En halua toista sellaista sotkemaan Sipsin tuloslistoja. Yhdessäkin on sietämistä."

Nyökkäsin, koska jos mä olin jotain oppinut, niin sen, ettei Amandan kanssa kannattanut aloittaa vääntöä. Olisin aivan hyvin voinut muistuttaa kaikista Auburnin kisoista ja Power Jumpista, joiden ruusukkeita neiti Sokka ei selvästi halunnut yhtä hylkäystä ruoskiessaan muistaa. Se ei kuitenkaan olisi ollut sen arvoista siinä vaiheessa, kun olisin joutunut kärsimään Amandan suurennuslasin alla tai pahimmassa tapauksessa jäämään ilman vuokrahevosta.

Päivä tuntui vain harmaantuneen entisestään, kun suuntasin Sipsin kanssa kohti verryttelyä. Amanda oli ollut oikeassa kommentoidessaan Ruunaan tuloksia, koska en mäkään halunnut toista hylkyä. Se oli ollut täysin mun syytäni, koska radan huonon opettelun ja liian hätiköidyn radankävelyn jälkeen oikeat esteet olivat olleet hakusessa eikä edes Sipsin kaltaista, kokenutta ratsua voinut velvoittaa hyppäämään paikoista, joiden paikkaansapitävyydestä ratsastaja ei edes ollut varma.

Perusradan jälkeen sain huokaista helpotuksesta. Korkeus oli tuntunut helpolta metrikahdenkymmenenviiden starttien jälkeen, eikä Sipsi ollut tuntunut ottaneen kieltelyä tavakseen. Toiseksi viimeisenä startanneena mulla oli ollut mahdollisuus taktikoida ja ratsastaa huolelliset lähestymiset sen sijaan, että olisin lähtenyt riskeeraamaan uusintaan pääsyä. Jesse, Jusu, Rasmus, Jonathan ja Ellie olivat myös lunastaneet paikkansa uusintaan parin mulle tuntemattoman ratsastajan lisäksi, joten mä tiesin, että sijoittumisen eteen saisi tehdä töitä. Niinpä mä pidin Sipsin hyvällä tuulella ja seurasin muiden uusintaratoja mahdollisuuksien mukaan.

Lopulta rimaksi asetettiin tuplanolla suhteellisen kovalla ajalla. Nyökkäsin Jusulle, jonka tamma oli ottanut yhden puomin alas muutoin tyylipuhtaalta radalta ja keskitin sitten huomioni Sipsiin, jota katseli sillä hetkellä useampi silmäpari. Auburnin kisoissa oli aina oma tunnelmansa, jonka Suomen mittakaavalla ylelliset puitteet loivat saaden yleisön viihtymään katsomossa vuoden harmaimpana päivänäkin.

Olisi ollut turhaa nöyristelyä todeta uusinnan jälkeen, että parantamisen varaa jäi, koska mä en ollut eläessäni ratsastanut niin hyvää uusintaa. Oletin sen johtuvan siitä, että yleensä startit Sipsin satulassa olivat voitelua haavoille Zelian starttien jälkeen, mutta nyt, kun saldona oli ollut jo yksi ruusuke, olin voinut keskittyä toisen tavoittelemiseen täysin uudesta näkökulmasta. Yritin kuvitella Amandan ilmeen Sarahin hillityn iloisen äänen kertoessa mun ratsastaneen voittoon kolmannessa luokassa, mutta jätin haaveilun sikseen Sipsin spurtatessa omin päin maalilinjan jälkeen.

Mä en nimittäin ollut ratsastanut sitä voittoa Amanda Sokalle tai kenellekään muulle - mä olin ratsastanut sen itselleni.

Sipsin päiväkirja - Sivu 2 Ar_1
Matilda T.
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 1857

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Sipsin päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Sipsin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 08.12.19 18:01

8.12.2019

Sipsin korvat nousivat luimusta sen verran, että tamma näytti hetkellisesti leppyneeltä hamutessaan porkkananpuolikkaan kämmeneltäni. Sen jälkeen punaruunikko näytti suunnilleen samalta kuin oli näyttänyt siitä saakka, kun olin hakenut sen tarhasta. Tänään ei selvästi ollut Sipsin päivä, mutta koska Zelia oli vapaalla, punertava tamma saisi täyden huomioni, halusi se sitä tai ei.

Talli oli edelleen hiljaisempi Dressage Mastersiin lähteneen kisaporukan vuoksi, joten mä hyödynsin tilaisuuden ja nostin Sipsin selkään koulusatulan. Amanda ei koskaan ollut erikseen kieltänyt käyttämästä sitä - mä olin vain itse päätynyt aina tuttuun ja turvalliseen estesatulaan. En mä tiennyt oliko se nimenomaan kansainvälisiin koulukisoihin lähteneen joukon, saman lajin edustajien hetkellisesti vähentyneiden silmäparien lukumäärän vai sunnuntaivillityksen syytä, mutta tunne oli kytenyt mun sisällä aamuvuoron alkamisesta lähtien. Mä halusin ratsastaa kunnon koulutreenin.

Koulusatula tuntui vieraalta ja jätin jalat hetkeksi roikkumaan Sipsin kyljille saadakseni lonkkia auki edes sen verran, etteivät jalustimet tuntuisi niin kauhistuttavan pitkiltä. Vaikka ratsastin niin Sipsiä kuin Zeliaakin sileällä valtaosan viikon treenikerroista, olin jo hetken pysynyt tietyssä muotissa ja tietyssä moodissa, jossa puskin treenit läpi. Ne sisälsivät poikkeuksetta siirtymisiä, kaarevia teitä ja temponvaihteluita, mutta musta tuntui, etten ollut tehnyt mitään sen vaativampaa sitten Fellun vuokraamisen.

Sipsi ei ollut kuin Fellu, joka oli konkarina tarjonnut prameimmat liikkeensä siitä huolimatta, että mä olin jäytänyt epävarmana huultani ja näprännyt ohjia. Ei, Sipsi oli jotain päinvastaista - se liikkui kyllä eteen kun mä niin pyysin, mutta siihen se jäi. Alkuverryttelyn jälkeen mun olo oli sanalla sanoen tasapainoton, koska en tuntenut oloani lainkaan kotoisaksi ökyhintaisessa koulusatulassa, joka tuntui imaisevan mut syövereihinsä. Se olisi jopa ollut suotava vertauskuva, koska todellisuudessa Sipsin turhautuneen töksähtelevä sai mut ponnahtelemaan satulassa ja kiristelemään leukaperiäni.

Koska mä olin yhtäkkiä tuntunut kadottaneen kaikki kuluneen vuoden aikana esiin kaivamani ja hyödyntämäni nappulat, siirsin Sipsin takaisin käyntiin ja aloitin homman perustasolta: laskin ohjat pidemmiksi, annoin tamman ottaa oman rytminsä ja keskityin istumaan rennosti keskellä satulaa. Sipsikin vaikutti helpottuneelta ja se oli positiivinen huomio, koska puoliveritamman kanssa oli turha yrittää tehdä mitään väkisin.

Hetken hengittelyn ja rentouden hakemisen jälkeen uskalsin koota ohjia pykälän. Väistätin Sipsiä kulmasta kohti maneesin keskiosaa vilkuillen sivusilmällä maneesissa samalla hetkellä työskenteleviä Elleniä ja Minkaa ratsuineen. Ilta-aika tuntui olevan päiviä vilkkaampaa myös viikonloppuisin, mutta onneksi mulla oli allani juuri Sipsi, josta kanssaratsastajat osasivat pitää omat ratsunsa kaukana.

Kuulin kuolaimen narahtavan, kun Sipsi mupelsi sitä sekunnin ennen siirtymistä raviin. Naulitsin katseeni maneesin toiseen päätyyn, yritin sulautua tamman raviin ja pitää sen tyytyväisenä ohjastuntumaan, jonka pidin niin kevyenä kuin osasin. Sipsiä täytyi ratsastaa silkkihansikkain ja koska koulusatula oli mulle niin suuri kulttuurishokki, se oli tavallista vaikeampaa, muttei mahdotonta.

Jossain vaiheessa mun lantio oli mukautunut Sipsin raviin ja laukkaan, jossa istuminen tuntui liiankin helpolta. Millään muulla tapaa kierroksia nostava tamma ei tehnyt mun oloani helpoksi, vaan laittoi etenkin keskivartalon koetukselle. Laukka vaihtui lävistäjällä terävämmin kuin olisin toivonut, koska mun toinen pohje livahti arviolta puolitoista senttiä liian taakse. En kuitenkaan antanut sen haitata, vaan jatkoin lävistäjän loppuun, siirsin Sipsin päädyssä raviin ja annoin tamman liidellä toisen lävistäjän poikki niin mahtipontisesti kuin se sillä hetkellä mun istuntani rajoissa kykeni.

Ja jos Sipsin alun jännittynyt ravi oli tuottanut mulle vaikeuksia istua satulassa huojumatta kuin sinne köytetty jauhosäkki, keskiravi vaatima kehonhallinta koetteli jo rajoja, koska siitä hevosesta löytyi jousituksia monen edestä.

Sipsi yritti hangata päätään ohuen takkini hihaan, kun kävelytin loppukäyntejä maasta käsin. Se oli paitsi reilua hevosta kohtaan, myös äärimmäisen hyväksi koetukselle joutuneelle lihaksistolleni. Selasin hajamielisenä sosiaalista mediaa Sipsin laahustaessa kyllästyneenä perässäni, kun katseeni osui Sarahin Instagram-päivitykseen. Nainen oli postannut kuvan itsestään ja Effistä, jonka kanssa oli iltapäivällä sijoittunut toiseksi Dressage Mastersin kür-luokassa.

En voinut olla havaitsematta tilanteen koomisuutta, kun tallikaveri debytoi vuokrahevosellaan kansainvälisillä kisakentillä napaten heti sijoituksen mun tuskaillessa samaan aikaan kotitallin maneesissa kirotun koulusatulan ja keskiravin kanssa. Lajinvaihtoa tuskin kannatti niillä spekseillä harkita, mutta niin kauan kuin Sipsi sietäisi kotikutoisia koulutreenejäni, koulusatulassa kitumisesta olisi varmasti hyötyä.
Matilda T.
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 1857

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Sipsin päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Sipsin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 14.01.20 19:27

11.1.2020
koulukilpailut Runiacissa

Note to myself: se, että sä kaivat vuokrahevosen kouluvarusteet esiin kerran viikossa kuukauden ajan ei tee susta kouluratsastajaa. Se saattaa saada sut sellaiseen mielentilaan, että ilmoittaudut yhden "koulu"treenin viimeisen kahden minuutin onnistumisen euforiassa koulukisoihin peräti kahteen luokkaan. Ja silloin ei auta kuin tankata niitä kirottuja kouluohjelmia, jotka menevät limittäin toistensa kanssa ja saavat vuokrahevosen luimistelemaan viimeisissä, valmistelevissa treeneissä ihan vaan siksi, että turtuneempikin ratsu tajuaisi sun empivän.

Kisapäivä ei kuitenkaan ollut niin fiasko kuin mä olin pelännyt. Oli etua, että kisapaikka oli tuttu ja että paikalla oli Lauri, joka vilkaisi meitä Vegasin satulasta ja totesi, että paketti oli tarpeeksi kasassa helpon B:n ohjelmaa varten - toisen luokan verryttelyssä täytyisi miettiä kokoamisastetta pykälän ylöspäin. Niinpä mä hurautin kouluaitojen sisään, pysäytin Sipsin tuomareiden eteen ja lausuin hiljaa mielessäni rukouksen siitä, ettei Sipsi muutamaan minuuttiin protestoisi mun mahdollisesti epävarmoja apuja ainakaan ihan niin suureleisesti kuin kotona.

Kymmenen euron palkintoraha ja kunniakierroksen seuraaminen ensimmäisenä ei-sijoittuneena ei myöskään tehnyt kenestäkään kouluratsastajaa, mutta mä olin silti tyytyväinen. Sipsi oli liidellyt radan läpi sulavasti ja jos mä olisin ollut itse varmempi, me oltaisiin todennäköisesti sijoituttu. Se oli joka tapauksessa mun mittapuullani hyvä suoritus, josta Sipsi ansaitsi rapsutuksensa ja hetken hermotauon vieraista hevosista lainakarsinassa.

Mä en varsinaisesti harkinnut lajinvaihtoa vielä toisenkaan startin jälkeen - se oli perushyvä, rikkeetön rata, joka olisi kuitenkin vaatinut täsmällisyyttä ja edelleen sitä kuuluisaa rohkeutta yltääkseen edes lähelle sijoitusta - mutten myöskään sulkenut pois vaihtoehtoa, että me startattaisiin Sipsin kanssa koulukisoissa toistekin. Radan jälkeen mä jopa hymyilin vähän, koska kisakauden avaaminen tuntui joka tapauksessa hyvältä enkä mä malttanut odottaa, mitä hyötyä sileän puolen hinkkaaminen ja hankaaminen näitä kisoja varten toisi myös estetreeneihin.
Matilda T.
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 1857

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Sipsin päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Sipsin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa