Daimin päiväkirja

Siirry alas

Daimin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Rita K. lähetetty 08.11.18 13:13

Damiaan v.d. Lodewijk


"Daim, Taneli"

5-vuotias, ruuna
mustankimo hollantilainen puoliverinen
Daimin sivut

om. Rita Kallakorpi & Sasu Ruusu
avatar
Rita K.
Kaajapurolainen

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 32

http://kanelipulla.net/y/ramida/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Daimin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Rita K. lähetetty 08.11.18 13:15

8.11.2018 & 2.11.2018

Se oli jännittävää ja ja pelottavaa. Toiset saattoivat tehdä tätä useammin, mutta mulle se ei kyllä ollut arkipäivää. Eikä ilmeisesti Sasullekaan, joka ajoi hiljaa keskittyen. Perässä oli vielä toistaiseksi tyhjä traileri, mutta pian sinne lastattaisiin meidän hevonen. Mun päähäni ei millään meinannut mahtua se, että mä omistaisin jatkossa mulle vieläkin vieraan ihmisen kanssa hevosen. Sen verran mä olin saanut selville, että miehen sukunimi oli Ruusu ja tämä oli ihan hyvä ratsastaja.

Damiaan v.d. Lodewijk seisoskeli uteliaasti ympärilleen vilkuillen käytävällä. Kimoutuva ruuna odotti vielä suitsia päähänsä, sitten suunnattaisiin maneesia kohti. Daimiksi kutsuttu puoliverinen oli ainakin hoitovaiheessa oikein fiksusti käyttäytyvä nuori, mutta olemuksesta näkyi jo kova halu hommiin. Se lupasi hyvää. Maneesille Daim lähti reippain ja varmoin askelin, eli ihan säikyimmästä hevosesta ei ollut kyse.

Sasu ajoi meidät tallin pihaan. Me laitettaisiin vielä joihinkin papereihin nimet alle ja sitten hevonen lähtisi meidän mukaan. Luojan kiitos ruunan mukana tulisi perusvarusteita, joten ihan ensimmäiseksi ei tarvitsisi miettiä niitä. Käytävällä meitä odottelikin taas Daim ja sen seurana tallityöntekijä Katja. Kimo ruuna oli saanut jalkoihinsa jo siniset kuljetussuojat ja päälleen sinisen fleeceloimen.
"Minna on toimistossa, tää on jo valmiina lähtöön", Katja hymyili.
"Kiitos", me hymähdettiin Sasun kanssa aika samaan aikaan ja suunnattiin toimistoon. Minna istuikin toimistossa ja katseli meidän kanssa paperit läpi.

"Kokeile sä vaan sitä ensin", Sasu kehoitti, joten mä painoin kädessä kantamani kypärän päähäni. Mut puntattiin selkään ja jalustimia säädellessäni Daim liikuskeli hieman levottomasti. Se halusi jo hommiin, mutta malttoi odottaa hetken. Joten mä kokeilin sitä. Ruuna liikkui oikein kivasti, mitä nyt välillä huomasi sen olevan tosiaankin raaka. Kivat askeleet, motivaatiota työntekemiseen ja yritystä, vaikka jotkin asiat olivat vähän hakusessa. Luovuttaessani ruunan kokeiltavaksi Sasulle, mun kasvoilla saattoi käydä pieni hymy.

Daim oli pakattu autoon ja me lähdettiin kohti Kaajapurojen tallia. Meillä oli Sasun kanssa ollut hieman keskustelua tallipaikasta. Mä olisin mieluiten halunnut kummatkin hevoseni samalle tallille, mutta Sasu taas liputti Kaajapurojen puolesta. Mun päähäni ei millään mahtunut, että miksi tallipaikka tallilta jossa ei ollut omaa maneesia olisi parempi kuin hyvillä puitteilla oleva talli. Lopulta me oltiin päädytty Kaajapuroihin, koska Sasulla olisi hieman enemmän aikaa Daimille ja olisi lyhyempi matka esimerkiksi Auburniin kisoihin ja muihin.

"No, mitä pidit?" Sasu kysyi kun puoliverinen oli saatu takaisin karsinaansa ja varusteet pois.
"Eihän se mikään valmis hevonen ole mitä mä olin ajatellut itelleni toiseks hevoseks, mutta onhan se kiva. Ja potentiaalia siinä kyllä on", totesin ja jätin vastaamatta kunnolla itse kysymykseen. Mies katsoi mua kysyen ja vähän vaativasti.
"Kyllä mä voisin ajatella ostavani puolikkaan Daimin", tuhahdin lopulta.
"Noniin, eiköhän se oo sillä selvä", Sasu totesi. Joten me ruvettiin sopimaan käytännön asioita. Sepä oli mennyt helposti ja mä en mahtanut itselleni mitään, kun mietin olikohan se liiankin helppoa.


"Pidetäänkö me sillä Daim lempinimi?" kysyin, mulla olisi nimittäin läjä ideoita valmiina. Enää ei menisi kauaa, niin ruuna pääsisi kotiutumaan uuteen kotiinsa.
"Mun mielestä se on hyvä", Sasu totesi kuskin paikalta.
"Taneli olis tosi söpö lempinimi", mä ehdotin ja odotin mielenkiinnolla reaktiota.
"Ei. Ehdottomasti ei. Miljoona kertaa ei", Sasu sanoi hetken hiljaa oltuaan kuulostaen vähän kauhistuneelta.
"Miksei? Sä voit sanoa sitä Daimiks, mä voin käyttää Tanelia", virnistin.
"Ei vakavastiotettavan kouluhevosen nimi voi olla Taneli", Sasu totesi ajaessaan Kaajapuroille. Taneli pääsisi siis kotiutumaan pikapuoliin.
avatar
Rita K.
Kaajapurolainen

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 32

http://kanelipulla.net/y/ramida/

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa