Daimin päiväkirja

Siirry alas

Daimin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Rita K. lähetetty 08.11.18 13:13

Damiaan v.d. Lodewijk


"Daim, Taneli"

5-vuotias, ruuna
mustankimo hollantilainen puoliverinen
Daimin sivut

om. Rita Kallakorpi & Sasu Ruusu
Rita K.
Rita K.
Kaajapurolainen

Avatar © : VRL-14527
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 70

http://kanelipulla.net/y/ramida/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Daimin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Rita K. lähetetty 08.11.18 13:15

8.11.2018 & 2.11.2018

Se oli jännittävää ja ja pelottavaa. Toiset saattoivat tehdä tätä useammin, mutta mulle se ei kyllä ollut arkipäivää. Eikä ilmeisesti Sasullekaan, joka ajoi hiljaa keskittyen. Perässä oli vielä toistaiseksi tyhjä traileri, mutta pian sinne lastattaisiin meidän hevonen. Mun päähäni ei millään meinannut mahtua se, että mä omistaisin jatkossa mulle vieläkin vieraan ihmisen kanssa hevosen. Sen verran mä olin saanut selville, että miehen sukunimi oli Ruusu ja tämä oli ihan hyvä ratsastaja.

Damiaan v.d. Lodewijk seisoskeli uteliaasti ympärilleen vilkuillen käytävällä. Kimoutuva ruuna odotti vielä suitsia päähänsä, sitten suunnattaisiin maneesia kohti. Daimiksi kutsuttu puoliverinen oli ainakin hoitovaiheessa oikein fiksusti käyttäytyvä nuori, mutta olemuksesta näkyi jo kova halu hommiin. Se lupasi hyvää. Maneesille Daim lähti reippain ja varmoin askelin, eli ihan säikyimmästä hevosesta ei ollut kyse.

Sasu ajoi meidät tallin pihaan. Me laitettaisiin vielä joihinkin papereihin nimet alle ja sitten hevonen lähtisi meidän mukaan. Luojan kiitos ruunan mukana tulisi perusvarusteita, joten ihan ensimmäiseksi ei tarvitsisi miettiä niitä. Käytävällä meitä odottelikin taas Daim ja sen seurana tallityöntekijä Katja. Kimo ruuna oli saanut jalkoihinsa jo siniset kuljetussuojat ja päälleen sinisen fleeceloimen.
"Minna on toimistossa, tää on jo valmiina lähtöön", Katja hymyili.
"Kiitos", me hymähdettiin Sasun kanssa aika samaan aikaan ja suunnattiin toimistoon. Minna istuikin toimistossa ja katseli meidän kanssa paperit läpi.

"Kokeile sä vaan sitä ensin", Sasu kehoitti, joten mä painoin kädessä kantamani kypärän päähäni. Mut puntattiin selkään ja jalustimia säädellessäni Daim liikuskeli hieman levottomasti. Se halusi jo hommiin, mutta malttoi odottaa hetken. Joten mä kokeilin sitä. Ruuna liikkui oikein kivasti, mitä nyt välillä huomasi sen olevan tosiaankin raaka. Kivat askeleet, motivaatiota työntekemiseen ja yritystä, vaikka jotkin asiat olivat vähän hakusessa. Luovuttaessani ruunan kokeiltavaksi Sasulle, mun kasvoilla saattoi käydä pieni hymy.

Daim oli pakattu autoon ja me lähdettiin kohti Kaajapurojen tallia. Meillä oli Sasun kanssa ollut hieman keskustelua tallipaikasta. Mä olisin mieluiten halunnut kummatkin hevoseni samalle tallille, mutta Sasu taas liputti Kaajapurojen puolesta. Mun päähäni ei millään mahtunut, että miksi tallipaikka tallilta jossa ei ollut omaa maneesia olisi parempi kuin hyvillä puitteilla oleva talli. Lopulta me oltiin päädytty Kaajapuroihin, koska Sasulla olisi hieman enemmän aikaa Daimille ja olisi lyhyempi matka esimerkiksi Auburniin kisoihin ja muihin.

"No, mitä pidit?" Sasu kysyi kun puoliverinen oli saatu takaisin karsinaansa ja varusteet pois.
"Eihän se mikään valmis hevonen ole mitä mä olin ajatellut itelleni toiseks hevoseks, mutta onhan se kiva. Ja potentiaalia siinä kyllä on", totesin ja jätin vastaamatta kunnolla itse kysymykseen. Mies katsoi mua kysyen ja vähän vaativasti.
"Kyllä mä voisin ajatella ostavani puolikkaan Daimin", tuhahdin lopulta.
"Noniin, eiköhän se oo sillä selvä", Sasu totesi. Joten me ruvettiin sopimaan käytännön asioita. Sepä oli mennyt helposti ja mä en mahtanut itselleni mitään, kun mietin olikohan se liiankin helppoa.


"Pidetäänkö me sillä Daim lempinimi?" kysyin, mulla olisi nimittäin läjä ideoita valmiina. Enää ei menisi kauaa, niin ruuna pääsisi kotiutumaan uuteen kotiinsa.
"Mun mielestä se on hyvä", Sasu totesi kuskin paikalta.
"Taneli olis tosi söpö lempinimi", mä ehdotin ja odotin mielenkiinnolla reaktiota.
"Ei. Ehdottomasti ei. Miljoona kertaa ei", Sasu sanoi hetken hiljaa oltuaan kuulostaen vähän kauhistuneelta.
"Miksei? Sä voit sanoa sitä Daimiks, mä voin käyttää Tanelia", virnistin.
"Ei vakavastiotettavan kouluhevosen nimi voi olla Taneli", Sasu totesi ajaessaan Kaajapuroille. Taneli pääsisi siis kotiutumaan pikapuoliin.
Rita K.
Rita K.
Kaajapurolainen

Avatar © : VRL-14527
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 70

http://kanelipulla.net/y/ramida/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Daimin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sasu R. lähetetty 05.12.18 15:23

4/12/2018

Ensimmäiset yhteiset kisat olivat nyt takana ja ne ei menny yhtään pöllömmin. Mä saatoin edelleen olla vähän pettynyt, kun Daim oli päässyt säikähtämään jotain ääntä katsomosta. Jos mä olisin ollut valmistautunut paremmin tai hereillä, se olisi voitu välttää. Tai ainakaan pisteet eivät olisi olleet niin huonot alkutervehdyksestä. Onneksi me pystyttiin kummatkin keräämään itsemme ja oltiin vedetty loppurata ihan komeasti. Tulokseksi 68,53 prosenttia ei ollut yhtään hassumpi kun otti huomioon tilanteen.

Me oltiin tultu kolmansiksi. Kaksi sijoittui ja me oltiin vielä johdettu, kun oli kaksi jäljellä. Tottakai ne menivät meistä ohi, mutta mä olin tyytyväinen meidän suoritukseen. Ja ei kai se Ritakaan huonoa tykännyt meidän radasta. Ainakaan sillä ei olisi mitään varaa sanoa, kun ei itse tahtonut startata. Mikä lie siihenkään oli syynä. Eipä siinä, mä sain nyt aika vapaat kädet päättää ruunan kisaamisista. Tää talvi me treenattaisiin ja keväällä sitten aloitettaisiin meidän ensimmäinen kisakausi.

Daim tuuppasi mua turvallaan hereille, kun mä olin jumiutunut liian pitkäksi aikaa ajatuksiini.
"Sori, mennään ihan just", murahdin ruunalle rapsuttaen sen otsaa. Me oltiin menossa kentälle, vaikka se olikin vähän vaihtelevassa kunnossa. Mutta pelkkä kevyt käyntityöskentelykään ei olisi pahitteeksi. Mä heitin enkkuviltin Daimin selkään satulan päälle ja pujautin suitset ruunan päähän. Mä odotin vieläkin, missä se säpäkäksi kuvattu hevonen piileskeli tuon höpsön ja melko leppoisan kuoren alla. Oliko sellaista edes?

Kentällä ei tosiaankaan ihmeitä tehtäisi, mutta kyllä siinä ainakin kävellä pystyisi. Taivutuksia, väistöjä, pysähdyksiä, loivaa kiemuraa, voltteja ja mitä ikinä nyt keksinkin. Daim tosin halusi lisätä omia liikkeitään mukaan, sillä ruuna teki komean sivuloikan keksiessään jotain kentän laidalla. Paitsi siellä olikin oikeasti eikä leikisti. Joku nuori likka oli eksynyt kentän laidalle katsomaan, mutta mä en jaksanut toisesta sen enempää välittää. En mä oikein ollut jaksanut tutustua Kaajapurojen tallin asukkaisiin, neli- tai kaksijalkaisiin. Pitäisi ehkä, mutta nyt mä olin ihan tyytyväinen nykytilanteeseen.

Kun ruuna oli purettu varusteista, mä muistin kuinka mulla oli asiaa tämän toiselle omistajalle. Mun pitäisi suunnata seuraavalla viikolla Helsinkiin. Naputtelin viestin Ritalle, että pärjäisikö tämä yksinään Daimin kanssa ensiviikon. Mä melkein toivoin, että Rita ei pärjäisi. Mä voisin vain ilmoittaa töihin, että mä en pääsisi irtautumaan täältä. Ritan vastaus tuli nopeasti ja sai mut huokaisemaan syvään. Nainen pärjäisi, jos ei muuta niin serkkunsa ja kaverinsa avulla. Mulla oli monta syytä olla haluamatta lähteä Helsinkiin työjuttujen takia. Oliko mun pakko mennä, jos en haluaisi? Olisi, jos tahtoisin säilyttää työpaikkani.
Sasu R.
Sasu R.
Kaajapurolainen

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 59

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Daimin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Rita K. lähetetty 09.12.18 13:58

10.12.2018


© Lynn

"Voi kuinka sä olet söpö tässä kuvassa", hihkaisin katsellessani puhelimen näytöltä kuvaa Tanelista. Sasu oli lähettänyt sen mulle, mistälie oli sen itse saanut. Taustasta päätellen kuva ei ollut ihan viime päiviltä. Kuva oli ihana, koska mulla oli harmittavan vähän kuvia ruunasta. Ja nekin oli jotain surkeita, pimeitä kännykkäräpsyjä.

"Sä olet kyllä hurmaava, vaikka osaatkin olla idiootti välillä", hymähdin tunkiessani puhelimen taskuun ja pussatessani Tanelin turpaa. Kimo hörähti vastaukseksi, ilmeisesti se itsekin piti itseään hurmaavana.
Rita K.
Rita K.
Kaajapurolainen

Avatar © : VRL-14527
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 70

http://kanelipulla.net/y/ramida/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Daimin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sasu R. lähetetty 10.03.19 17:27


Se oli mukavaa, kun valmennukseen ei tarvinut lähteä pitkän matkan päähän, vaan naapuritalliin riitti. Tuttu paikka niin hevoselle kuin ratsastajalle, ei mitään ongelmaa tai stressiä. Paitsi yksi. Koska Rita ei ollut kerennyt lähteä yksiinkään kisoihin tai valmennuksiin, jotka olivat olleet muualla kuin Auburnissa, nainen käytti tilaisuuden hyväkseen ja saapui mukaan Auburnin valmennusta katsomaan. Luoja se nainen raastoi välillä mun hermoja.
"Miksi sulla on noi suojat? Olisit ottanu ne toiset", brunette ihmetteli.
"Koska mä tykkään näistä enemmän. Ja onko sillä jotain väliäkin?" pyöräytin silmiäni. Voihan naiset.

"Tanelille kyllä voisi ostaa jotain niitä Sokkien varusteita. Ne on niin kauniita! Nita kehui niitä paljon, Tanelille vois sopia sellaset vaaleansiniset", Rita pälpätti.
"Daim, ei Taneli. Ja sillähän on jo neljä huopaa. Ei kai se enempää tarvitse?" mä puolestani ihmettelin, kun varustin Daimia.
"Mä kuule sanon sitä miksikä haluan. Ja sehän on vain kiva, kun voi vaihdella huopia. Niihin huopiin taisi olla vielä saman värisiä pinteleitä", Rita jatkoi vain. Mulla tuskin olisi sananvaltaa siihen, ostastaisiko nainen uuden huovan ja pintelit. Mä käytin tasan yksiä varusteita. Tummansinihopeista huopaa ja mustia karvasuojia. Korvahuput ja muut tilpehöörit olivat sitten Ritan käytössä.

Kun Daim oli varustettu, mä kiipesin sen selkään ja me lähdettiin kävelemään. Mä luulin jo pääseväni eroon Ritasta, mutta ei. Nainen lähti kävelemään meidän rinnalla, jatkaen edelleen varusteista.
"Sun pitäisi hommata sellainen niiden kisatakki, ne oli hyvän näkösiä", brunette heläytti.
"Nehän maksaa ihan jumalattomasti", mä paljastin vahingossa, että mä olin myös katsonut niitä varusteita. Sitten nainen ei jättänytkään enää mua rauhaan, kun se mietti, olisiko laguunin vai jään värinen parempi Tanelille. Voi hyvää päivää.

Mä pääsin naisesta eroon vasta kun me päästiin maneesiin. Kolmesta muusta ratsukosta kaksi oli tuttuja, koska ne kuuluivat mun kanssa samaan tiimiin. En mä kyllä silti tainnut tietää naisten nimiä. Onneksi täällä oli toinenkin mies, koska valmentaja Amanda Sokan katse tuntui porautuvan sieluun asti. Muitakin vertauskuvia olisi ollut, mutta ne eivät olleet ihan soveliaita, edes mun ajatuksiin. Se kyllä toimi, sillä itse pistin ainakin parastani. Tan.. Daim teki myös hyvin töitä, vaikka kyllähän siitä huomasi sen olevan vielä vähän raakile ja nuori. Kootut askellajit tulivat sillä jo ihan hyvin, mutta lihaksia tarvittiin vielä rutkasti lisää.

Laukanvaihdoista käynnin kautta ruuna innostui, mutta hyvällä tavalla. Kyllä kimosta vielä taitava kouluratsu leivottaisiin. Tästä valmentautumisesta olisi kyllä apua, varsinkin kun pääsi treenaamaan kunnon olosuhteisiin. Purtsien perunapellolla ei kyllä liiemmin treenattu näin talvisin muuta kuin käynnissä, maksimissaan vähän ravissa hyvänä päivänä. Valmennuksen jälkeen oli oikeastaan kätevää, kun Rita oli paikalla. Nainen tarjoutui kävelemisen jälkeen purkamaan ruunan, joten mä sain hetken hengähtää, ennen kuin pitäisi ajaa ruuna takaisin Purtseille.
421 sanaa
Sasu R.
Sasu R.
Kaajapurolainen

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 59

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Daimin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa