Sweet but psycho

Siirry alas

Sweet but psycho

Viesti kirjoittaja Rita K. lähetetty 05.11.18 13:50

Grab a cop gun kinda crazy
She's poison but tasty
Yeah, people say "Run, don't walk away"
'Cause she's sweet but a psycho
A little bit psycho
At night she screamin'
"I'm-ma-ma-ma out ma mind"
avatar
Rita K.
Kaajapurolainen

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 32

http://kanelipulla.net/y/ramida/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sweet but psycho

Viesti kirjoittaja Rita K. lähetetty 05.11.18 13:50

29.10.2018

Pionin kello ilmoitti uuden asiakkaan eli minun saapumisesta. Korkojeni kopina hukkui puheensorinaan astellessani tiskille tilaamaan kahvia. Kahvin saatuani suuntasin pöytään ja riisuin takkini tuolin selkänojalle. Toivon mukaan jännitys ja hermostuneisuus ei paistanut musta kilometrin päähän. Maistoin kahvia ja totesin sen oikein hyväksi. Mä en ollut aikaisemmin eksynyt Pioniin, mutta Nita oli suositellut sitä, kun olin kysellyt hyvää tapaamispaikkaa Kallasta.

Markus oli jonkun keskustelun lomassa vinkannut mulle yhdestä kaveristaan. Tämä oli kuulemma tuskaillut samojen ongelmien kanssa kuin minäkin. Yksin ei pystyisi hevosta hankkimaan, mutta puoliksi se voisi onnistua. Mä olin pitkään ollut epäileväinen ja sanonut Markukselle, että en mä oikeasti tarvitsisi toista hevosta. Edes puolikasta. Lopulta mä olin kuitenkin luovuttanut, mua kiehtoi idea toisesta hevosesta. Ramidassa ei ollut mitään vikaa, mutta enempi kouluhevonen voisi olla kiva. Tosin mulla ei ollut hajuakaan, millaista hevosta tämä Markuksen kaveri etsi.

Kun Markus oli antanut mulle kaverinsa yhteystiedot, mä olisin melkein voinut vannoa miehen järjestävän mulle jotain outoja sokkotreffejä. Siitä huolimatta mä sovin tämän Sasun kanssa tapaamisen.
"Hei, sä olet Rita?" kysymys sai mut hätkähtämään ja palaamaan maan pinnalle.
"Öh, joo olen", sain vastattua hämmentyneenä. Hitto, mies oli päässyt yllättämään mut.
"Sasu", vaalea kiharapäinen mies ojensi kätensä, johon tajusin sentään tarttua. Ja nyt olisi ryhdistäytymisen paikka. Sasu ilmoitti hakevansa kahvia ja mä katsoin tämän perään miettien, että kyllä tuonnäköisen kanssa olisi kelvannut sokkotreffitkin.

Sasun haettua kahvia itselleen, istahti tämä pöydän ääreen.
"Mennäänkö suoraan asiaan?" kysyin lyhyen hiljaisuuden jälkeen.
"Sopii. Sä siis mietit hevosen hankkimista?" Sasu puolestaan kysyi.
"Joo, mulla on jo tamma mut vähän erilainen sen lisäks olis kiva. Taloudellinen puoli ei oo ongelma, lähinnä aika", kohautin olkiani. Mies nyökkäili, ilmeisesti tämän tilanne oli sitten melko samanlainen.
"Millasta hevosta sä sit etsit?" blondi jatkoi kyselyään.
"Enempi kouluhevosta, jonka sais vietyä vähän pidemmälle. Mun tammalla on enempi, öh, lahjoja estepuolella", hymähdin.

Hetken Sasu istui hiljaa ja sitten varmisti, ettei mulla ollut muita kriteereitä.
"Mä oon katellu yhtä 5-vuotiasta hollantilaista kouluruunaa. Hyvä suku. Vähän raaka, mutta potentiaalia pitkälle. Aika luonteikas tapaus", mies selitti. Äänestä kuuli, kuinka tätä hermostutti kertoa hevosesta mulle. Sitä hevosta oli taidettu miettiä vähän enemmänkin.
"Kuulostaa ainakin ihan hyvältä. Pääseekö sitä kattomaan ja kokeilemaan jossain?" pohdin, sillä hevonen kuulosti tämän perusteella oikeasti aika mielenkiintoiselta.
"Se on mun tutun kautta myynnissä Orijoella. Voidaan mennä koska vaan sulle sopii", mies melkein huokaisi helpotuksesta.

Kohta mä huomasin sopineeni mahdollisesta hevosen ostoreissusta. Miehen kanssa, josta mä en tiennyt kuin etunimen. Ehkä mun pitäisi kuulustella Markusta, jos näkisin tämän Ruskassa.
avatar
Rita K.
Kaajapurolainen

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 32

http://kanelipulla.net/y/ramida/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sweet but psycho

Viesti kirjoittaja Rita K. lähetetty 13.11.18 10:43

Isänpäivä 2000

Mä heräsin. Enkä mä saanut enää unta. Ihan kuin mä olisin kuullut jotain kolinaa, johon mä olisin herännyt. En mä tiedä. Hiiren hiljaa mä tassuttelin pitkässä pyjamassa huoneestani ulos. Iskää mä en haluaisi herättää, vasta aamulla. Sille oli hieno kortti, mä tein sen ihan itse, lahja ja äitin kanssa me tehtäisiin sille aamupala. Oikein hyvä aamupala. Iskäkin olisi koko päivän kotona, kun muuten se oli aina töissä. Mä odotin jo kovasti, että me oltaisiin koko päivä yhdessä. Ehkä mä siksi olin jo hereillä, kun mä en malttanut odottaa.

Kurkin makuuhuoneeseen, mutta äitin puoli sängystä oli tyhjä. Missä äiti oli? Ehkä äitikään ei ollut saanut unta. Jos se oli mennyt keittiöön, tekisi itselleen kaakaon. Sellaisen sen aina mulle teki, kun mä en saanut unta. Yleensä se johtui painajaisista. Mä en tykännyt niistä. Tekisiköhän äiti mulle silti kaakaota, vaikka mä en nähnytkään nyt painajaista?

Kun mä pääsin portaat alas, mä en nähnyt äitiä juomassa kaakaota. Se pakkasi laukkua. Miksi se pakkasi laukkua? Ja miksi se pälyili ympärilleen? Vaistomaisesti mä piilouduin portaisiin ja kurkin sieltä, mitä tapahtui. Pian äiti sulki matkalaukun, veti takin päälleen ja vilkaisi vielä portaisiin, muttei huomannut mua. Mä vain katsoin äitin perään, kun tämä sulki oven perässään. Miksi se lähti? Miksi se ei hyvästellyt?

"Rita, mitä sä kulta siinä nukut?" iskän ääni herätti mut. Mä olin nukahtanut portaille ja mua sattui. Mulla oli kylmä.
"Nokun, mä en saanut unta. Ja äiti lähti", mä sopersin unisena. Iskän naamalle tuli outo ilme, jota mä en osannut tulkita. Mä vain tiesin, että nyt kaikki ei ollut hyvin.

Isänpäivä 2018

Siitä oli nyt 18 vuotta, kun isänpäivä oli mennyt totaalisesti pilalle. Sen jälkeen se oli mulle aika inhottava päivä, eikä isäkään välittänyt suuremmin. Kiitos Jessen ja meidän maastoreissun, mun päivästä oli tullut ihan kiva. Nyt mä istuin kiinalaisessa ravintolassa odottamassa tilaukseni valmistumista. Pian mä sainkin pussiin pakatut ruuat mukaani. Ruuat pääsivät autossa pelkääjän paikalle ja mä lähdin ajamaan kohti Orijokea.

Koko paikka oli hiljainen, koska kaikki muut olivat viettämässä viikonloppua ja isänpäivää. Mä koputin puiseen oveen, ennen kuin avasin sen. Harmaantumaan alkanut mies istui lasit nenällään koneen ääressä, tutkien samalla jotain papereita.
"Pidä tauko isä, ne paperit ei katoo mihinkään", hymähdin nostaessani ruokapussin työpöydälle, varoen tietysti kaikkia papereita. Mä istahdin ison tuolin käsinojalle, kiersin toisen käteni isän ympärille ja painoin pusun tämän poskelle.

"Millanen tapaus sulla on nyt menossa?" mä kysyin uteliaasti, vaikka tiesinkin vastauksen.
"Sä tiedät, että mä kertoisin jos voisin", isä pisti koneen pois ja katsoi mua silmälasiensa ylitse hymyillen hienoisesti.
"Mites se uus työntekijä? Onks siitä ollu enemmän haittaa vai hyöytyä?" virnistin. Mä olin kuullut isän palkanneen jokin aika sitten uuden työntekijän.
"Ihan pätevä hän on. Ja ennen kuin kysyt mitään muuta, niin joudut tulla ihan itse katsomaan", isä naurahti.
"Höh, mun pomo on kyllä pitäny huolen, etten mä kerkeä arkisin mihinkään", huokaisin.

Hetken keskustelun jälkeen me levitettiin ruuat ja jaettiin ne. Joka vuosi mä hain kiinalaista ja me syötiin sitä isän työhuoneessa. Ei se mua sinänsä haitannut. Toisilla oli perinteet, kun mentiin isolla porukalla syömään tai vietettiin aikaa yhdessä. Me syötiin kiinalaista kahdestaan ja se sopi mulle vallamainiosti. Mä nostin kahvikuppiani kilistelläkseni isäni kanssa.
"Hyvää isänpäivää."
avatar
Rita K.
Kaajapurolainen

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 32

http://kanelipulla.net/y/ramida/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sweet but psycho

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa