Velmun päiväkirja

Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 03.11.18 14:37

Kallan Mauvelous
"Velmu"
FWB-ori, omistaja Mikael Aarnisuo


Viimeinen muokkaaja, Mikke A. pvm 03.11.18 16:42, muokattu 1 kertaa
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 87

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 03.11.18 16:15

Paluu Auburn Estateen 3.11.2018

Ostettuani Auburnista varsan niin alkuun mietin oliko se iso erhe. Minun tilassani olisi kannattanut ostaa valmiimpi hevonen, joka olisi koulutettu vähintään vaativiin luokkiin. Minä kuitenkin olin aina pitänyt nuorista ja tällainen koululupaus kun oli ollut tarjolla, niin pakko sellaiseen tilaisuuteen oli tarttua. Saipahan alusta asti tehtyä itselleen juuri sopivan hevosen. Sitä paitsi yritin samalla saada ostetuksi rinnalle myös vanhempaa hevosta, sillä jos halusi menestyä niin yhdellä hevosella ei loppujen lopuksi pitkälle pötkitty. Ratsastaja tarvitsi treeniä paljon ja yhtä hevosta ei kannattanut rasittaa liiaksi jos sen halusi kestävän.

Oli outoa kävellä pitkästä aikaa Auburnin tallin käytävillä. Ne tuntuivat niin tutuilta ja vierailta samanaikaisesti, etten ollut ihan varma olinko kaikkien mielestä tervetullut. Muutama vastaantulija katsoi minua ainakin mietteliäänä. Varsinkin sellaiset kasvot, jotka olivat nähneet minut jo Haitan aikoina. En kuollaksenikaan muistanut nimiä. Tieni kuitenkin loppui automaattisesti yhden karsinan eteen, jossa nykyinen hevoseni majaili.

Karsinasta vilkuili uteliaan oloinen varsa ja minäkin katselin sitä. Siitä oli vasta hetki kun pieni ori oltiin vieroitettu emästään ja huomasin kyllä siinä olevan hermostuneisuuden. Astuinkin pian karsinan sisälle puolivuotiaan seuraksi ja annoin sen haistella kämmenenpohjiani ennen kuin astuin lähemmäs. Silitin sen kaulaa samalla kun varsa tutkaili minua jo vähän innokkaammin. Mauvelous oli varsin suloinen ilmestys ja se sai hymyn minunkin huulilleni.

Annoin kämmeneni liukua mustalla karvalla käyden nuoren joka kohdalta lävitse. Se oli tapa, jonka tein aina omien hevosteni kohdalla. Siinä tunsi jos jossain lihaksessa oli esimerkiksi lämpöä tai jos joku jalka oli kerännyt nestettä. Oli hyvä tuntea hevosensa läpikotaisin. Pienestä pitäen tässä tilanteessa.

Jäin lopulta vain seuraamaan hevosen elekieltä. Se sai minut ehkä aavistuksen haikeaksi, sillä luulin aina, että edellinen hevoseni olisi ollut se, joka vie minut tähtiin. Sitä hevosesta olin todella tykännyt ja en pystynyt vielä sanomaan oliko tästä koskaan sen korvaajaa. Tämä tuntui niin erilaiselta jo nyt. Tosin pienenä kaikki olivat epävarmempia.

”Minä jo odotinkin milloin näkisin sinut Velmun kanssa”, tuttu ääni kuului takaani ja sai hetkeksi sydämeni pysähtymään. Ei pelkästä yllätyksestä, koska olin kuullut askelten tulevan. Ainoastaan tulija itse oli sellainen, jota en ollut odottanut. Sellainen, jota olin ehkä jopa pelännyt.

Käännyin ympäri henkäisten.

Isabella”.


Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 87

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 14.12.18 17:21

Hermot kireällä naisista 14.12.2018

Mä katsoin naisen selkää kun sen selän omistaja tutkaili Velmua läpi. Nainen nosteli nuoren jalkoja, tunnusteli ne läpi ja samalla siveli joskus kylkiä ja selkää. Pieni ori taas yritti hamuilla naisesta sellaista kohtaa johon minä en olisi voinut todellakaan koskea, ilman, että olisin saanut kunnon läimäisyn poskelle. Katsoinkin Velmua ehkä aavistuksen kateellisena. Ei siinä, että varsalle olisi kannattanut olla. Se kuitenkin ajatteli mahdollisesti vain taskussa olevia porkkanoita kun itse katseli naisen muotoja vähän liikaakin sillä silmällä. Miten timmissä oleva leidi saattoikin näyttää niin hyvältä.

Yhtäkkiä minulle tuli sellainen olo kuin olisin jäänyt katselemisesta kiinni, vaikka minusta Danni ei kyllä katsonut minua.
”Hei Mikke”, kuulinkin äänen takaani ja sydämeni taisi pysähtyä muutamaksi sekunniksi. Sinä aikana minäkään en osannut reagoida mihinkään. Vasta sen jälkeen käännyin ympäri ja näin karsinan edustalla seisovan Isben. Oliko nainen mietteliään oloinen?
Ainakaan tämä ei sanonut hetkeen sanaakaan. Huomasin Isabellan katsovan seisomaan noussutta kaveriani. Silloin tajusin olla ehkä aavistuksen kohtelias.
”Isabella, tässä on tosiaan Dan..”
”Joo kyllä mä Dannin muistan”, naiset katsoivat toisiaan ja muistelinkin, että Danni oli joskus hetken aikaa toiminut Auburnissa hevostenhoitajana ennen päätoimista työtään Kallan Krouvissa. Olikohan tämä jopa maininnut, että olivat tuttuja jo ennen Auburniakin? En muistanut.

”Joo moi”, Danni hymyili kaunista hymyään ystävälliseen sävyyn. ”Oli pakko tulla katsomaan Miken minikokoista hevosta.”
Mä pyöritin silmiäni.
Isabella nyökkäsi ja katsoi sitten minua.
”Niin tosiaan. Mulla olisi sulle ehdotus Minasta. Lotta lopetti sillä ja olisin kaivannut sille liikuttajaa. Sehän kuitenkin on kouluhevonen ja mietin, että kun Velmukin on vielä noin pieni. Saisit mahdollisesti kisatakin sillä jos haluaisit.”

Nyökkäsin.

”No en kai voisi kieltäytyä mahdollisuudesta tutustua Velmun emään paremmin. Ehkä siitä saa vähän käryä millainen tuostakin rääpäleestä voisi kehittyä”, kohautin olkiani ja virnistin Isbelle.
”Hienoa!” perijätär vaikutti tyytyväiseltä nopeasti saamaansa vastaukseen ja kääntyi reippaasti ympäri kävellen pois. Jäin katsomaan tämän perään haikaillen.

”Se taitaa olla sulle vähän liian hyvä tapaus. Pysy niissä baarisäädöissä mielummin.”
Vilkaisin Dannia murhaavasti.
”Mulle kukaan ei oo liian hyvä”, nielaisin ja siirryin sivelemään Velmun kaulaa.
”Kaikki hyvät on”.
Katsoin naista silmiin kurtistaen kulmiani.
”Pitääkö mun maksaa sulle, että olisit joskus vähän viisaampi sun sanoissa?”
”Mä en oo maksullinen”, nainen risti kätensä.
”Voisit ollakin”, hymähdin ja silloin sain tuntea polttavan kivun kasvoissani. Oliko nainen uskaltautunut lyömään mua?
En ehtinyt sanomaan enää mitään Kallasvuon naisen kävellessä tarmokkaasti pois.

Jäin yksin Velmun kanssa. Ori katseli minua myös mietteliäänä ja huokaisten jätin senkin karsinaansa.

Kävelin tallinkäytävällä reippaasti ja astelin Loungeen istuen lähimmälle penkille.

”No nyt näytät kyllä siltä kun jotain pahempaakin ois käyny”, pidempitukkainen naikkonen totesi kaivellessaan jotain kaapista samalla minua vilkuillen.
En vastannut tuohon mitään ja ignoorasin tämän kokonaan. Mietin vain Isabellaa ja Dannia.
Heitä lähempänä oleva nainen kuitenkin saapui pian luokseni yllättävän pirteänä.
”Oon muuten Aliisa”, tuo kertoi ja katsoin häntä hetken silmiin.
”Kiva”, hymähdin ja näin kuinka Aliisan toinen kulma nousi aavistuksen toista ylemmäs.
En oikein jaksanut kiinnostua seurasta tällä hetkellä ja sivuutin ystävällisen oloisen henkilön totaalisesti.
”No oli kiva tavata ”Kiva””, nainen totesi vielä ja päätänsä pyöritellen lähti sekin pois.

Itse painoin pääni käsieni väliin. Viimein yksin.
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 87

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 12.01.19 19:38

Täydellisesti kiiltävä, 12.01.2019

Sillä oli pitkät jalat. Sen olisi kuka vaan pystynyt myöntämään. Silti se oli vähän epätasapainoisen näköinen, joten musta se olisi ollut ennemmin Marvi kuin Velmu. Se ei ollut nätti. Söpö ehkä, mutta söpö hevonen oli vaan söpö hevonen. Ei muuta. Onneksi se oli vielä nuori ja kasvava yksilö, sillä muuten en olisi kestänyt sitä. Itseasiassa en vieläkään ollut tutustunut pieneen oriin kunnolla. Danni oli auttanut minua sen kanssa melkein alusta asti, kunnes hoitajan sopimusta ei ollut syntynyt. Nyt olin periaatteessa yksin tuon kanssa. En tykännyt siitä ajatuksesta. Hoitajat ja muut ihmiset olivat olemassa sitä varten, että ne olisivat kasvattaneet tuon minulle ja hoitaneet siihen kuntoon, että voisin vain liikuttaa sitä. Sitten kun se olisi niin iso, että sillä voisi ratsastaa. Nyrpistin nokkaani tälle ajatukselle. Hevoset oli kivoja joo, mutta tästä puuttui sellainen tietynlainen olemus. Ehkä en halunnut vain myöntää, että ikävöin edellistä hevostani Haittaa ja vertasin sitä laatuyksilöä jokaiseen muuhun...

Velmu katsoi minua karsinassaan vähän kyllästyneen näköisenä. Aluksi se oli ollut hyvin utelias minua kohtaan, mutta seisottuani ovella varmaan vartin niin se ei enää odottanut mitään.
”Musta tuntuu, että se ei syö sua”, naapurikarsinan edustalla seisova vastakkaisen sukupuolen edustaja totesikin minulle ja katsoin häntä tuimasti.
”Ja musta tuntuu, että asia ei kuulu sulle ollenkaan”, vastasin kylmästi Minkaksi muistamani hävitessä jo karsinan sisälle. Mitään ei enää kuulunut takaisin.

Siirsin katseeni takaisin hevoseeni tai oikeastaan hevosen puolikkaaseen. Kävelin sen viereen ja heti orin katse valpastui.
”Meidän kai sitten pitää alkaa tulemaan toimeen”, tuumasin pujottaen samalla päitset Velmun pieneen päähän. Ori ravisteli ja mä hymähdin.
”Halusit tai et”.

Olin jo taluttamassa Velmua ulos karsinasta kunnes katsoin varsaa uudemmankerran ja irvistin. Sillä näytti harja olevan vähän ylikasvanut ja kyljessä näkyi pienen pieni likatahra. Mun perfektionistin mieli koki sillä hetkellä kärsimystä ja irrotinkin narun riimusta. Hain käteeni sen sijaan sakset, kamman ja harjan. Siitä oli hetki aikaa kun olin viimeksi käsitellyt hevosta näin, mutta se tuntui uskomattoman hyvältä. Siistin sitä varmaan puolisen tuntia uuteen uskoon ennen kuin olin täysin tyytyväinen varsan ilmeeseen. Sitä siistimpää ja kiiltävämpää varsaa ei varmaan ollut missään.

Lähtiessäni taluttamaan oria ulko-ovia kohden mä olin pitkästä aikaa tyytyväinen hevosenomistaja ja mietinkin jo päässäni skenaarioita mitä voisin harjoitella varsan kanssa maastolenkillä. Velmu käyttäytyisi kohta taluttaessakin kuin täydellisyys.

Hevosten seura oli aina parasta terapiaa ja siinä ei koolla ollut väliä.

Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 87

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 04.03.19 16:04

Se kun hermot meni 04.03.2019

Kuulin jo kaukaa kuinka hevoskoppi rymisi ja paukkui tasaisella tiellä. Se sai vaistomaisesti minut astumaan edemmäs ja kohottamaan kulmiani. Tiesin kenen hevonen oli tulossa ja tuollainen ääni ei täsmännyt lainkaan minun hevoseni kuljetukseen. Tuollainen kuulosti kuljetuspelkoisen eläimen kuljettamiselta ja minun nelijalkainen osasi käyttäytyä kyllä erinomaisesti matkustaessa. Tiesin sen, koska olin itse opettanut sen. 2-vuotias ori oli saapumassa viimeisimmältä näyttely-kierrokseltaan ja tiesin, että se oli viimein ansainnut Finest Foal -tittelin. Nyt pitäisi olla ylpeyden, ei kauhun hetket..

Pian koppia vetävä maasturi ajoi eteeni ja raivoisa mieskuski hyppäsi miltein vauhdista ulos. Partasuinen ukko käveli eteeni nyrkkiä puiden ja katseeni muuttui ihmetyksestä varsin tuimaksi.
"Jos toi sun saatanan elikko on runnonut mun omaisuutta niin tiedäppä vaan, että saat ison laskun perästä!!"
"Mun omaisuus ei tee sellaista ilman hyvää syytä", vastasin yllättävän tyynesti, vaikka ääni kuulsi kylmyyttä.
Astuin uhkaavasti askeleen lähemmäs miestä. "Joten jos mun hevosella ei ole kaikki kunnossa, niin sen jälkeen kannattaa pelätä Aarnisuon nimeä."
Ukko meinasi sanoa jotain vastaan, mutta hänen onnekseen hän sulki vain suunsa.

Ohitin parrakkaan ja avasin reipahkosti lastaussillan vain nähdäkseni tutisevan hevosparan.

Varmoin ottein sain aika nopeasti väsyneen nuoren seisomaan pihalle ja yhtä nopeasti parrakas lähti pois koppeineen. Jäin seisomaan hiestä märän, loimitetun hevosen viereen. Katsoin sitä säälien ja lähdin taluttamaan sitä talliin enempiä empimättä. Velmu seurasi perässäni kiltin koiran tavoin, mutta minä olin äkäinen. Askeleet olivat voimakkaat ja silmissä näkyi melkein raivo. Muut tallissa olijat osasivat onneksi kyllä heti minut nähdessään väistyä, sillä olin sillä tuulella, ettei kukaan säästyisi kiukultani. Moni asia meni, mutta jos kallisarvoisen hevoseni saattoi tähän tilaan niin ei hyvä.

Talutin orin pesupaikalle. En sitonut sitä edes kiinni kun aloin riisumaan siltä kuljetussuojia ja sitten loimea.

"Mitä sille on käynyt?" Kuulin yllättäen varovaisen naisen äänen takaani. En edes vilkaissut siihen suuntaan, niin en tiennyt kuka oli kyseessä. Ei siinä, että olisin muutenkaan tunnistanut ketään.
"Sen kun tietäisin!", tuhahdin ja aloin letkulla huuhtelemaan hikistä hevosta.
"Mä haen sille loimen..", vaatimaton ääni sanoi ja nyökkäsin vain.

Tämä tuntematon naishenkilö auttoi minua laittamaan orini kuosiin ja vasta kun se pääsi karsinaansa syömään heinää niin osasin aavistuksen rentoutua.

Silti sanoin vain "kiitos", ja lähdin ovet paukkuen Auburnista. Oli asioita selvitettävänä.
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 87

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 29.03.19 13:47

Perhe on pahin, mutta perhe silti, 30.03.2019

Mikael puristi kahvikuppiaan tiukasti käsissään istuutuessaan veljensä kanssa samaan pöytään. Tämä oli jopa hieman yllättynyt kun oli löytänyt Matiaksen etsimästä häntä Auburnin käytäviltä. He eivät olleet puhuneet enää sen yhden illan jälkeen. Sen, jonka jälkeen Mikke löysi itsensä rauhoittumasta putkasta. Nyt nuorempi veljeksistä ei edes enää näyttänyt siltä, että oli saanut pahasti turpiinsa. Niin kauan siitä oli jo ollut.

Matias näytti laskeskelevan pöydällä olevia murusia, sillä mitään katsekontaktia ei tullut pitkään aikaan.

"Niin..", Mikke joi lyhyen siemauksen kupistaan. "Sulla oli jotain asiaakin?"
Loungessa ei onneksi ollut ainakaan vielä muita ihmisiä, mutta tarpeen niin vaatiessa molemmat veljekset tiesivät, että riita olisi aina mahdollinen. Aivan sama, vaikka itse Amanda - tai Isabella Sokka olisivat olleet paikalla.

Matias katsahti Mikkeen viimein vähän hätääntyneen oloisena. Mies avasi välillä suunsa, sulki sen ja avasi taas. Sitten suupielet olivat hetken tiukkana viivana.

"Lähde mun kanssa Ruotsiin".

Mikael kohotti ja sitten kurtisti kulmiaan yllättyneenä. Heillä oli aika paha välirikko meneillään ja tuosta vain pikkuveli uskalsi kysyä häntä yhdessä mukaan jonnekin. Ja se jonnekin oli vielä Ruotsi.
"Miksi hemmetissä Ruotsiin?", Mikke pähkäili ja yritti unohtaa heidän viime riitansa, vaikka välillä hänellä meinasi kiehahtaa yli. Miten tuo kehtasi..
"Katsomaan hevosia".
"Estehevosia?"
"Jep"
"Mihin sä mua tarttet?"

Sen jälkeen veljekset tuijottivat toisiaan jännittyneen oloisena. Matias ei selvästikään halunnut myöntää tarvitsevansa veljensä apua.

Tuijotuskilpailu lakkasi siihen kun Minan hoitaja astui sisälle. Kumpikaan ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen mitään huomiota.

"Haluan sut mukaan arvioimaan niitä. Kaikki hevoset on nuoria ja toivoin, että olisin voinut käyttää oston jälkeen sun palveluita hyödyksi", nuorempi mies katsoi Mikkeä vakaasti ja selvästi miettien uskalsiko hymyillä vai ei.
"Mitä mun palveluita?"
"No siis tiedäthän sinä. Oot ennenkin ratsuttanut nuoria."
"En estehevosia."
"Hevonen mikä hevonen."

Taas pitkä hiljaisuus.

"Mä en ymmärrä miksi auttaisin sua kaiken jälkeen mitenkään. Kehtaatkin syyttää mua eka murhasta ja sitten yhtäkkiä haluatkin multa palveluksia", Mikke nousi ärsyyntyneenä pöydän viereen seisomaan ja näki Märtan tuijottamassa heitä vähän matkan päästä.
Sen takia mies siirsi huomionsa hetkeksi naiseen.
"Ja sinä!" Mikke korotti ääntään. "Katokki, että Mina on kolmen vartin päästä maneesissa."
Nainen nyökkäsi, pyöräytti silmiään muka salassa ja lähti huoneesta yhtä nopeaan kun oli aiemmin ilmestynytkin.

"Yhtä hyvä kohtelemaan naisia ku aina ennenki", Matias töksäytti ja sai veljensä ilmiselvästi vihaiseksi. Ennen kuin pahempaa kuitenkaan ehti sattua niin Matias jatkoi: "Mutta siis en pyydäkään, että hyvää hyvyyttäsi sitä tekisit. Voin maksaa".
Sormet naputtivat pöytää stressaantuneena.

"Mulla on rahaa", Mikke huokaisi rauhoittuneempana.
"Kuka sanoi, että maksan rahalla?", nuorempi virnisti ja sai jopa toisenkin hymyilemään aavistuksen. Harvinaista. "Mutta siis kellään ei oo rahaa liikaa ja mä mieluusti yrittäisin korjata meidän välejä. Oot kuitenkin mulle ainoa asia mitä voi kutsua perheeksi."
"No nythän menee jo melkeen söpöilyksi", Mikael naurahti. "Milloon meinasit sitten lähteä?"
"Ensviikolla".
"Jos saan jonkun huolehtimaan tosta hevosesta ni joo. Mut ilmaseksi en sitä tee, vaikka perhettä oot."
"Hienoa!"

Niinpä veljekset häipyivät kumpikin omiin suuntiinsa. Tarkoituksena lähteä ensiviikolla Ruotsiin katsomaan hevosia. Estehevosia..

Mikke käveli Velmun karsinalle. Nuori ori katsoi vähän malttamattoman näköisenä oven takaa ja ovea avatessa sitä jouduttiin käskemään taaksepäin. Pari vuotias hevonen oli niin energistä sorttia, että sille sai jatkuvasti keksiä puuhaa. Suitset odottivat jo mustan päässä, sillä Matias oli keskeyttänyt urakan niille sijoilleen. Mikke vetikin hanskat käteensä ja kiinnitti liinan kuolaimiin. Sitten lähti taluttamaan oria maneesiin.

Maneesissa ei onneksi ollut ketään, joten Mikael antoi hevosensa kävellä vapaammin vieressään. Samalla tehtiin tottelevaisuusharjoituksia, joissa nuori osasi olla energisyydestään huolimatta kuuliainen. Se pysähtyi heti kun Mikkekin pysähtyi ja se liikkui miehen perässä kuin liimattuna. Jalat tosin steppailivat välillä, sillä pelkkä seisominen otti selvästi hieman orin hermoille.

Lopulta liinaa pidennettiin ja Velmu käveli sievää ympyrää Mikaelin ympärillä. Sen korvat kääntyilivät tiuhaan ja välillä hevonen pälyili omistajaansa.
"Ravi", käsky kuului ja ei tarvinnut kauaa odottaa kun nuori veti pukkilaukkaa liinan päässä.
Mikke hiljensi hevosen ensin rauhalliseen raviin ja siitä sitten kasvattaen ravin tahtia. Sitten hetki käyntiä.
"Laukka", ja taas pierupukkilaukkaa ympyrällä.
Samaa toistettiin taas toiseen suuntaan, kunnes maneesin ovi kävi ja Mina asteli sisään hoitajansa vierellä.

Mikael antoi Velmun kävellä vielä pari kierrosta, kunnes talutti sen Martan ohitse.
"Taluta sitä sen aikaa kun käyn viemässä tän pois", Mikke sanoi yllättävän ystävällisellä äänellä, koska puhuessaan muisti Matiaksen sanat.

Niinpä nuori ori vietiin takaisin karsinaansa. Siltä otettiin varusteet pois ja Mikke kävi huolehtimassa ne omille paikoilleen. Sitten kypärä päähän ja takaisin maneesiin. Amanda oli eilen ratsastanut Minalla, joten tänään se saisi vähän rennompaa treeniä. Samalla mies yritti miettiä pitäisikö tämän kohdella Minan hoitajaa paremmin ja olisikohan tämän hoitajan saanut viikoksi lisäpestiin liikuttamaan nuorta oriakin? Niine mietteineen Mikke talsi maneesissa ottamaan ohjat käteensä.
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 87

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 22.05.19 8:04

Ongelmia näkyvissä, 22.05.2019


Miken mielestä oli mukavaa seurata Velmun ensimmäisiä ratsastuskertoja. Siis jos oli oikein, ettei mies voinut tehdä jotain muuta järkevää sillä aikaa kun ammattilainen hoiti työtänsä. Linnea Lindgård oli pakosti halunnut, että Mikael oli tullut katsomaan heidän työskentelyään, jotta mies osaisi jatkaa sitten oikeasta kohdasta, vaikka osasihan hän - tietenkin - asiat entuudestaan paremmin kuin Lindgård. Se syy miksi Mikke oli hakenut toisen sisäänratsastajan ja alkuunpanijan hevoselleen oli vain se, että hän ei viitsinyt hoitaa niitä asioita itse. Hän halusi sillä aikaa keskittyä esimerkiksi Minaan, naisiin, kuntoiluun ja mainitsinko naiset jo?

Velmu oli ollut hieno. Niin se oli ollut aina kun sille opetti uutta. Se sisäisti kaiken nopeasti ilman turhaa jahkailemista. Paitsi, että nyt siitä oli kasvanut velmu pienellä veellä. Ori oli ollut niin helppo aina, ettei Mikke osannut arvata kuinka se perusasiat opittuaan heitti GP-tason ratsastajaakin seinään kuin parhainkin rodeohevonen.

Sillä kerralla katsoessaan ratsastuskertaa mies alkoi epäileväksi. Koko kevään oria oli opetettu hiljalleen ratsun hommiin. Mikke halusi, ettei missään edetty liian nopeasti, koska olihan Velmu vasta kolme JA hevosesta nyt kaavailtiin aika etevää kouluratsua. Ehkä siitä olisi ylimmälle koulutustasolle asti jos kaikki menisi miten pitäisi.

Eli ei näin...

Mikael Aarnisuo piti suunsa tiukasti kiinni kun seurasi miten Lindgård yritti saada hevosta juoksutuksen jälkeen aisoihin. Pikku rodeoheppa ei vaan halunnut tulla voitetuksi kun se heitti Linnean kolmatta kertaa selästään. Mikaelin mielessä pyöri monta asiaa, koska temppuilu oli alkanut vasta nyt. Olihan hevosen selässä käyty monta kertaa, eikä edes eläinlääkäri ollut löytänyt hevosesta vikaa.

Ehkä Linnea siis oli..

a) .. lihonut, eikä Velmu tykännyt lisääntyneestä painosta selässään.
b) .. sittenkin liian kokematon nuorten hevosten kanssa kun ei edes pysynyt selässä.

Tai hevonen oli..

a) .. sielustaan liian villi ja vapaa.
b) .. liian energinen, vaikka sitä olisikin käytetty liinassa ennen selkään menemistä.
c) .. ekan kerran lennättänyt ihmisen niin sanotusti vahingossa, koska oli innoissaan ja sen jälkeen siitä tuli vain paha tapa.

Mikael ei tiennyt. Ainakin Lindgård löi ohjat hänen käteensä ja kieltäytyi tulemasta enää uudelleen.

Siinä vaiheessa virhe oli jo tapahtunut ja koska mies vain pystyi niin tämä oli tallin ilmoitustaululle laittanut lapun, jossa etsi ratsuttajaa nuorelle hevoselleen. Sellaista, joka taitaisi selässä pysymisen taatusti. Auburnissa oli taitavia ratsastajia ja ehkä Mikke pääsisi hyödyntämään heitä viimein.

Kukaan ei vaan vielä saanut tietää oikeaa syytä miksei mies uskaltanut kiivetä itse oman hevosensa selkään.
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 87

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 24.06.19 15:01

Mimmi Kallasvuo Auburniin, 24.06.2019
(naisen näkökulma)


Musta oli outoa kävellä Auburn Estateen. Sehän oli ihan oikea hevostalli! Hienoa siellä oli kun olin yleensä ajatellut tallien olevan kulahtaneita ja haisevia (kuten yleensä hevosihmisetkin), mutta ei. Tämä paikka oli ihan vastakohta sille ja nyt ymmärsin miksi Mikael Aarnisuokin viihtyi siellä. Hevosia en silti ymmärtänyt. Siskorakaskin kuitenkin oli niihin joskus hurahtanut, joten kaipa miehetkin pystyivät siihen TAI miehet tekivät sitä naisten vuoksi?


Itse olin ihan hukassa koko paikassa. Sehän oli ihan valtava!


Vaeltelin sinne sun tänne ja mietin rakennuksien merkityksiä. Päätin lopulta mennä isoimpaan, joka näytti ihan hallilta. Vetäisin oven auki ja astuin isoon tilaan, jossa  näytti olevan katsomoita. Täällä ilmeisesti ratsastettiin niitä hevosia, tuumin vain. Ainakin keskellä hallia oli ruskea hevonen, joka näytti stressaantuneelta ja selässä oleva nainen katsoi minua tuimasti. Ei ihmekään jos hevonen stressasi, jos selässä istuvakin näytti noin vihaiselta.


"Maneesiin voisi tulla vähän rauhallisemmin!", nainen tiuskaisi ja säpsähdin sitä. Nolotti ihan kauheasti kun teki heti jotenkin väärin.
"Anteeksi, en tiennyt", pahoittelin ja poistuin yhtä nopeasti pois.
Hävetti, nolotti ja toivoin, etten törmäisi tuohon enää uudestaan.


Seisoessani auringonpaisteessa taas ulkona tuli kauhean epätoivoinen olo. En tuntenut kuuluvani joukkoon, enkä oikeastaan kuulunutkaan. Tiesin, että hevosilla oli neljä jalkaa, turpa ja kaviot. Ja sen, että niiden selässä tykättiin istua. En ymmärtänyt miksi ja sitä miten ratsastus luettiin muka edes urheiluksi?!


Seisoskelin ulkona ajatellen, että tänne tuleminen oli vain tosi typerä idea. En tiennyt mitä tehdä ja minne mennä. Jos joku käveli ohi niin yritin näyttää siltä, että olisin odottanut jotakuta ja tottakai piti näyttää samalla nätiltä. Aurinkolasit päässä seisoskelin tallin edessä (jota en tiennyt talliksi) ja säpsähdin taas kun kuulin jonkun puhuvan.


"Mimmi?", tunnistin Miken äänen heti. Se kävelytti jotain mustaa hevosta ja ajattelin, että se taisi olla miehen oma.  "Mitä hemmettiä sä täällä teet?"
Mikke pysähtyi suuren eläimensä kanssa ja katsoin niitä molempia ujoina.
"Oscar kertoi, että sut löytäisi täältä", sanoin.
"Miksi?"
"Kun kysyin vaan", tuntui taas nololta. Ei olisi pitänyt tulla, mutta mietin rikasta Aarnisuota koko ajan yhteisen iltamme jälkeen. "Halusin nähdä sut uudestaan."


Mikael katsoi mua yhtä tuimasti kuin se nainenkin. Sitten se pyöritti päätänsä ja lähti taas kävelyttämään mustaa hevosta eteenpäin.
"Vitun huono idea", se vain tuhisi ja mä silti juoksin sen viereen. Vähän jännitti kyllä seistä niin lähellä hevosta.

Silti mä seurasin Mikkeä kun se vei hevosensa aitaukseen ja vasta kun se lukitsi portin niin se kääntyi mun puoleen.
"Mimmi, tietääkö Oscar meistä?", Aarnisuo katsoi mua mietteliäänä.
"Ei.. eikä sen pidäkään".
"Kai sä tajuat, että se mitä me tehtiin niin oli väärin?"
"Tietenkin", vastasin. Mitenköhän tyhmänä mies piti minua? Yritin kuumeisesti miettiä mikä tekosyy olisi hyvä tähän tilanteeseen selittämään tänne tuloani. Enhän voisi kertoa kuinka olin ihastunut häneen.

"Mä oon hevosihminen kanssa tai ainakin olen ollut!" Se lause tuli vähän änkyttäen, mutta onneksi yllättävän todentuntuisesti. Enhän mä ollut hevosihmisiä ollenkaan oikeasti. IKINÄ. "Ja aattelin, että pitkästä aikaa olisi kiva käydä tallilla kun täällä on kerran tuttujakin.. -sinä", kohautin olkiani ja yritin esittää varmaa, vaikka sydämeni hakkasi niin kovaa, että ajattelin Miken näkevän sen.


"Jaaa", mies tyytyi sanomaan. "Jos sua kerran kiinnostaa hevoset edelleen niin oisko hoitajanpesti kiinnostanut? Velmun hoitaja ei oo oikein käynyt ja tarvitsisin apukäsiä sen kanssa. Riippuu tosin miten kokenut oot?", Miken toinen kulma kohottautui ylös. "Velmu on aika vaikea tapaus välillä".

Mun sydän hakkasi vaan kovempaa kun tajusin mitä mies kysyi ja sitä miten meinasin heti jäädä valheesta kiinni.
"Siis tota… niin… Tiiät Dannin.. Joo, oon harrastanut hevosia yhtä kauan kuin sekin!" Sanoin epävarmasti ja mietin sanottiinko edes ikinä, että harrastettiin hevosia????
"Tai siis osaan käsitellä kaikenlaisia ja kaiken kokoisia.. hevosia..", jatkoin vielä vähän nolompana.  "Olisi kiva alkaa hoitamaan sun hevosta", hymyilin ja mietin miten saisin vain viettää Miken kanssa enemmän aikaa.


"Hienoa!", Mikkekin jopa HYMYILI ja kertoi, että voisin aloittaa huomenna niin hän voisi kertoa miten kaikki hommat hoidetaan.


Hienoa! Musta tuli juuri Velmun hoitaja, vaikka en tiennyt hevosista mitään.
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 87

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 09.07.19 22:32

Hyvä alku kaikelle, 09.07.2019
(Mimmin näkökulma)

Mä olin pari viikkoa(!) eli siis ihan oikeasti joku neljätoista päivää esittänyt kipeää. Kyllähän olin töissä käynyt, mutta Mikael Aarnisuolle olin ilmoittanut olevani sairas. Olin käynyt ekana hevosenhoitajapäivänä tallilla kuuntelemassa Mikaelin neuvoja, että miten Kallan Mauvelousta aka Velmua hoidettiin, kohdeltiin ja palvottiin. Se ei vaan muuttanut sitä tosiasiaa, etten ollut aiemmin edes koskenut hevosiin.

Tänään mun oli kuitenkin jo pakko mennä tallille, koska Mikellä oli kuulemma muuta. Mä kun olin kuvitellut, että näkisin hyvännäköistä miestä ainoastaan enemmän pestin saatuani, mutta ei. Näköjään hevosen hoitaminen oli tärkeintä silloin kun tuhlaripoika oli muualla. Sekös harmitti. Koko ideahan meni ihan hukkaan.

Nyt mä seisoin aitauksien edessä ja pitelin kädessäni riimua, sekä narua. Yritin hirveästi muistella miten Mikke oli niistä puhunut. En ollut niistä ihan varma, mutta uskoakseni olin ihan oikeassa. Tuntui siltä. Suurikokoinen musta hevonen aitauksen portin edessä kuitenkin pelotti, joten olin seisonut varmaan vartin turvallisen välimatkan päässä siitä.

Lopulta avasin portin tärisevin käsin ja kävelin kohti Velmua.
"Ethän sä aio syödä mua?", yritin vitsailla hevoselle vain pehmittääkseni pelkotilaani. Olin lukenut netistä, ettei hevosille saanut näyttää pelkäävänsä.

Velmu vain tuijotti minua korvat ojossa ja se näytti tosi kiltiltä. Sitten se kuitenkin näytti kuin naurahtavan minulle kääntyessään ympäri ja juostessaan pakoon. Pyöräytin silmiäni. Sitten lähdin kävelemään hevosen perään aavistuksen jo turhautuneena.

En ehtinyt kauaa kävellä aitauksen sisällä, kunnes ori laukkasi ohitseni huimaa vauhtia. Olin eka ihan varma, että se juoksisi vain päältäni, mutta ei. Se väisti minua varmaan parilla metrillä ja silti säikäytti minut perinpohjin. Katsoinkin sitten vain hevosen suuntaan ja tajusin ihan liian myöhään mitä oli käynyt. Velmu nimittäin juoksi auki jättämästäni portista pihalle..

"Ei, ei, ei..", kirosin juostessani uudestaan hevosen perään naru kädessäni.

Haahuilin Auburnin pihalla ihan älyttömän kauan. Pelkäsin kauheasti mitä Mikke tuumaisi kun olisin kadottanut hänen kallisarvoisen karvakasansa. Entä jos hevoselle sattuisi jotain? Joutuisinko maksamaan? Mitenköhän rappiolle se minut ajaisi? Minut suorastaan valtasi pakokauhu kun Velmua ei vain näkynyt missään.

"Onko tää sulta kadoksissa?", tutun naisen ääni kuului pian takaani ja käännähdin ympäri.
Nielaisin kun huomasin kuka piti Velmua otteessaan. Se oli juuri se nainen, jonka hevosen olin viimeksi säikäyttänyt hallissa. Myös blondi taisi tunnistaa minut.

"Jaa sinä. Mä aattelin jo viime kerralla, että kuka oot.."
Nielaisin uudestaan samalla kun nappasin toisen pitelemästä narusta kiinni.
"Oon Velmun hoitaja", vastasin vain, sillä en halunnut minua yhdistettävän Danniin, joka tiesi muka kaikesta kaiken.
"Mimmi siis..", tarjosin toiselle varovaisesti kättäni.
"Tilda Mustamaa", blondi tarrasi käteeni yllättävän reippaasti. "Mä voin auttaa sua Velmun karsinalle asti."
"Mä pärjään kyllä", mutisin vastahakoisesti.
"Tarviin ton riimun kuitenkin takas ja en ehkä lähtis pihalla sitä vaihtamaan kun orit on oreja yleensä".

Niinpä Mustamaa pääsi muutenkin neuvomaan minua ja hänen ansiostaan aloin vähän oppimaan hevostelunkin hyviä puolia. Yhä silti pelkäsin sitä jos Mikke saisi tietää, etten ollut läheskään siskoni veroinen.
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 87

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Velmun päiväkirja Empty Vs: Velmun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa