Kartanolta toiselle | Rosengårdin esteleiri

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Kartanolta toiselle | Rosengårdin esteleiri

Viesti kirjoittaja Jusu R. lähetetty 12.09.18 9:18

Kartanolta toiselle | Esteleiri Rosengårdin kartanolla
28.09.-03.10.2018 #RGesteleiri

Mitä kummaa! Kallan nuoret ja kunnianhimoiset ratsastajat ovat saaneet postia (ks. Jusun spinnari), ja paksua postia se onkin. Rosengårdin kartanon leiriesite on kattava paketti! Se sisältää kaiken tarvittavan (ja varmaan sikana liikaakin kaikkea turhaa sälää), poislukien ilmoittautumistiedot, jotka ovat alla. Ilmoittaudu viimeistään 26.09. klo 19.00 tässä viestiketjussa ja tule treenaamaan itsesi ja ratsusi huippukuntoon Kalla CUP:n kolmansia osakilpailuita ajatellen - tai hyppimään ihan muuten vaan, vaikket esteitä kisaisikaan.

>> Esitteeseen

Ilmoittautumiskaavake:
1. Ratsastaja:
2. Oma ratsu (valitse toinen ja täytä tarvittaessa hevosen tiedot):
[ ] Kyllä, hevosen nimi ja osoite:
[ ] Ratsastan vain Rosengårdin kurssihevosilla
- Onko erityistoiveita kurssihevosten joukosta? Listaile toki!
3. Ryhmätoive:
[ ] Henrik
[ ] Jessi
4. Kilpailuharjoitus
a) Ratsastan (valitse toinen)
[ ] omalla ratsullani
[ ] kurssihevosella
b) Estekorkeus:
5. Aihevaraukset. Jos haluat varata itsellesi jonkun ohjelmassa esitetyn aiheen ja/tai paljastustehtävän, ilmoita alla.


Viimeinen muokkaaja, Jusu R. pvm 25.09.18 18:13, muokattu 1 kertaa

_________________
Tigraine
avatar
Jusu R.
Kaajapurolainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 411

http://lauantaimaalari.net/y/granni/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kartanolta toiselle | Rosengårdin esteleiri

Viesti kirjoittaja Jusu R. lähetetty 27.09.18 19:32

Pohjatarinat

Tervetuloa Rosengårdin kartanoon
Perjantai
“Ajatella, että Henrik on myöhässä tällaisena päivänä”, Tytti hymähtää.
“Millaisena?” Jessi pyytää tarkennusta etäisen kiinnostuneena.
“No kun hänen suosionsa huipussaan. Vai miten se menikään, halusiko monikin ratsastaja muka sun ryhmääsi?”
“Hah-hah. Se johtuu siitä, kun se on mies. Eikä mua haittaa. Leirin jälkeen kaikki on kuitenkin tyytyväisiä muhun, koska mä osaan viedä niitä ratsastajia eteenpäin.”
“Henrik sitten ei?” Tytti kysyy kulmaansa kohottaen.
“Voi, tietysti sen pitää osata”, Jessi tuumaa. “Mutta se on niin kiltti. Sopii pelkopotilaille.”
“Jännä sinänsä, että pikku-Jusu ei treenaa Henrikin johdolla”, Tytti huomauttaa, ja molemmat naiset naurahtavat.
“Ei se ole vieläkään päässyt yli siitä noloudesta”, Jessi tokaisee. “Se ei ole ylipääsevää tyyppiä… vaikka esteratsastajien työtä kyllä on päästä yli. Esteistä ja omista mokista, ainakin.”

“No nyt ne tulee!”
“Ohhoh. Karavaani.”
Tytöt ohjaavat parkkeerausta, ja kun porukkaa alkaa vähitellen hyppiä autoista pihalle, tilan isäntä itsekin saapuu paikalle.

“Tervetuloa, tervetuloa”, Arne toitottelee hilpeänä.

Tytärtään kartanonisäntä halaa, Isabellaksi päättelemäänsä naista kättelee ja muille nyökkäilee kohteliaasti. Katse saattaa häilähtää kerran-pari porukan poikien väliä - kumpi lie Rasmus Alsila, jota kohtaan vaimo tuntee suurta uteliaisuutta ja tytär kiintymystä?

“Me ehditään varmasti esittäytyä toisillemme vähän myöhemmin”, Arne sanoo koko porukalle yhteisesti. “Tai Arne on minun nimi. Tässä on Tytti -” Tytti vilkuttaa iloisesti “- ja Jessi.” Jessi nyökkää vähäeleisemmin. “Ja missä pirussa on Henrik?”
“Myöhässä”, Jessi tokaisee.
“Henrik?” Arne hämmentyy.
“Juu, Henrik”, Tytti vahvistaa kepeästi.
“No, se liittyy varmasti seuraan heti kun ehtii. Nyt viedään hevoset kotiutumaan, ja sitten teidät”, Arne päättää rivakasti.

Arne huomaa tohinan keskellä punatukkaisen pojan vilkuilevan välillä kummallisesti Josefinaa. Vai niin! Ilmeisesti sitä päästään tutustumaan värikkääseen Rasmukseen.

Henrik ryntää paikalle viimetingassa ja selittää myöhästymisensä rengasrikolla. Arne kuittaa selityksen hyväntuulisella "ei se mitään" -huiskauksella. Eihän tässä mitään, kaikesta selvitään.



Alexander puuttuu peliin
Sunnuntai
Pitäähän Alexanderinkin saada jotakin hupia elämäänsä. Työnhaku ei ole tuottanut tulosta, ja sekös kunnianhimoista miestä turhautti. On typerää olla hyödytön ja menossa ei-minnekään.

Tänään Alexander on hyödyllinen. Hän marssii talliin ja ilmoittaa, että ratsastajien on paras kerääntyä kuulolle.

"Tänään te hyppäätte mun kanssa. Jessin ryhmä aamulla ja Henrikin iltapäivällä."

Alexander nappaa hevoslistat käteensä ja kurtistelee kulmiaan sitä katsellessaan.

"Unohtakaa nämä jaot. Mä jaan itse."

Intuition ohjaamana Alexander, joka on seurannut ratsukoiden valmennuksia, ryhtyy yliviivailemaan hevosjakoja ja pyörittelee ne uusiksi.

"Ellie. Derisa. Katsotaan, mitä saat aikaan nopean hevosen kanssa. Se voi sopia sulle", Alexander säestää sanojaan pienellä virneellä ja miettii, että toisaalta Derisa saattaa myös olla liian narttu tullakseen toimeen Ellien kanssa. Tässä pyöritellään kolikkoa; kumpi puoli tipahtaa ylöspäin?

"Heidi saa pitää herneet poissa prinsessan sieraimista. Ota Malinke, hyvä, varovainen hevonen, mutta herkkis."

"Alsila, otat Peksin. Mä haluan nähdä, oletko mistään kotoisin."

Jusun ilme on vähän hätääntynyt, mutta Alexander arvelee, että Alsilan kaltaiset ratsastajat eivät todennäköisesti säiky haasteita. Ehkä ilahtuvatkin.

"Ja Jontulle Dusty heittoistuimeksi", Alexander kuittaa kepeästi, ja se onkin ainoa ratsukko, johon hän ei tee muutosta. Hän on Jessin kanssa samaa mieltä siitä, että Dustylla on Raynottille ehkä kaikkein eniten opetettavaa.

"Katsotaanpas iltapäivää. Mä haluan Matildalle Santosin, sillä pääset tekemään isompaa ja saat vähän tunnetta mitä omankin kanssa hakea."

"Anna saa motivoida Qalantin kunnolla töihin. Se on varma, mutta joudut olemaan päättäväinen", Alexander huomauttaa.

"Ja Innallekin vähän patisteltavaa. Katsotaan mitä saat aikaiseksi vanhan kunnon Karron kanssa."

"Nitalle... Qarisma on varmasti sopiva nuori sulle. Suora, rehellinen, tiiät heti jos teit oikein."

"Kysyttävää? Ei? Valituksia? Hyvä, en ottaiskaan vastaan semmosia. Nähdään 20 minuutin kuluttua, jessiläiset."




Suopea emäntä
Sunnuntai
"Kas, Isabella, olipa hyvä kun kohdattiin. Kuinka olet viihtynyt majoituksessasi?" Rosengårdin rouvan sävy on sulava ja hunajaisen kohtelias, hymy ystävällismielinen. "Ajattelimme, että arvostaisit mahdollisuutta valvoa nuorten tekemisiä. Varmasti pidät mielelläsi ohjat käsissäsi."

Vastausta ei odoteta, sillä se ei ole todellisuudessa aihe, josta Susanne Rosengård haluaa keskustella. Ei hän yhyttänyt Isabellaa tallin käytävällä vahingossa. Ei hän myöskään sulkenut kartanon vierashuoneen ovia Isabellalta hyvää hyvyyttään, mutta se on itsestäänselvyys heille molemmille.

“Tulethan tänään seuraksemme? Olisi miellyttävää illallistaa tänään kanssasi ja verestää sukulaissuhdetta. Teidän sukuhaarastanne piisaakin kiinnostavaa jutunjuurta.” Yhtäkkiä rouvan hymy on huoliteltu ja vaarallinen.

Tauko on pieni ja jännitteinen.

Sitten Susanne naurahtaa pehmeästi.

“Mutta joka perheessä on tietysti omat omituisuutensa. Meilläkin se Arnen kummallinen koiria kasvattava sisko… Erikoinen, vaikkakin sangen harmiton kuriositeetti toki.”

Kepeä ja rakastettava sävy tekee Isabellalle selväksi, että kyseessä on vitsiin verhottu varoitus. Mitä häntä kielletään tekemästä, mitä käsketään varomaan? Onko Rosengårdeilla likaisia salaisuuksia pengottavaksi ja varjeltavaksi?

"Tapaammehan, sanotaanko, puoli seitsemältä?" naisista vanhempi ehdottaa, eikä siitä kutsusta ole varaa kieltäytyä.

Susannen ryhti on virheetön, kun hän lipuu tiehensä ja jättää Isabellan yksin omien ajatustensa kanssa.

_________________
Tigraine
avatar
Jusu R.
Kaajapurolainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 411

http://lauantaimaalari.net/y/granni/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kartanolta toiselle | Rosengårdin esteleiri

Viesti kirjoittaja Jusu R. lähetetty 08.10.18 19:41

Kerta kiellon päälle

Leiriekstra @Isabella S.:lle... Mitä tapahtui sunnuntain illallisen jälkeen?

Susanne Rosengård oli merkillinen nainen, Arne ajatteli ja katseli kustavilaistyylisessä nojatuolissa kertakaikkisen rentoutuneen näköisenä istuvaa vaimoaan. Rouvan käsivarret lepäsivät käsinojilla, ja pitkien ja kapeiden sormien ote kristallisen viinilasin kepeästä jalasta oli herkkä. Voi kuinka valheellista sellainen herkkyys  ja rentous oli — tai ei, ei valheellista, mutta harhaanjohtavaa kuitenkin. Joskus Arne itsekin oli mennyt halpaan ja pitänyt Susannea herkän olemuksen vuoksi vaarattomana. Nyt hän tiesi toisin. Vaikka vaimon asento tuolissa oli mukavan näköinen, mies ei hetkeksikään erehtynyt pitämään yhä sievää rouvaansa sirona koriste-esineenä.

Peto Susanne oli, jos jotakin. Tiikeri, joka ei pelännyt hyökkäystä miltään taholta. Leijonaemo, joka lekotteli savannilla rentona. Tarpeen vaatiessa sellaiset rennot petoeläimet raatelisivat kyllä.

Arne oli seurannut kahden kartanonemännän keskustelua mielenkiinnolla. Hän pohti juuri todistamansa keskustelun tarkoitusta yhä. Oli puhuttu yhtä, mutta Arne oli kohtalaisen varma siitä, että jotkut välitetyistä viesteistä olivat jääneet hänen käsityskykynsä ulkopuolelle. Vuosikymmenet Susannen kanssa olivat opettaneet etsimään motiiveja ja merkityksiä silkoisten sanojen takaa, mutta erehtymättömäksi aika ei ollut häntä muovannut.

Toisinaan kysyminen auttoi. Arne katseli hetken kynttilän liekkiä.
"Se oli sangen kiintoisa keskustelu", hän kommentoi sitten ja taivutti hieman niskaansa, niin kuin olisi venytellyt raukeana.
"Hmm", kartanonrouva myönteli.
"Mistä me mahdoimme tosiasiassa puhua?" Arne tunnusti yhdellä iskulla sekä tietämättömyytensä että tarkan huomiokykynsä.
"Murhista ja skandaaleista", Susanne tiedotti muitta mutkitta, eikä aivan hymyillyt, vaikka suupielet liikahtivatkin hämäävästi hymynkaltaiselle kaarelle.
"Vai niin", Arne nyökkäsi.

Kartanonisäntä oli ehdottoman varma, ettei sellaisia sanoja oltu mainittu kertaakaan hänen ruokapöytänsä ääressä. Nyt Susanne käänsi terävän katseensa häneen ja hymyili. Arne katseli vakaasti takaisin, puntaroiden ja aprikoiden, ja hänen oli jälleen myönnettävä, että nainen ansaitsi hänen arvostuksensa.

Rouva käänsi katseensa siihen samaiseen liekkiin, jota Arne oli vain hetki sitten tarkastellut. Kristallilasi kohosi ja ohut reuna kohtasi punatut huulet. Arne seurasi kaikkien näiden vuosienkin jälkeen lumoutuneena, kuinka sulavin elkein Susanne teki kaiken elämässään.

"Ja meidän kuopuksestamme", nainen, hänen kolmen lapsensa äiti, sanoi.

Hiljainen sävy sai Arnen miltei siristämään mietteliäänä silmiään.

Hän korjasi hieman aiempia ajatuksiaan. Susannen eleet olivat sulavia kutakuinkin kaikissa muissa toimissa, mutta ojentaessaan, nuhdellessaan ja varoittaessaan hän saattoi sortua lujaan ehdottomuuteen. Sellaisina hetkinä virheetön kohteliaisuus rakoili ja näytti kovapintaisen vaaran allaan.

Arne ajatteli hetken Isabella Sokkaa. Jokin kallalaisessa kaukaisessa sukulaisessa ja tämän sukutarinan pyörteissä oli saanut Susannen varuilleen. Mitä tekemistä heidän hennolla nuorimmaisellaan oli minkään kanssa? Arne katseli vaimoaan sivusilmällä, eikä kyennyt näkemään peilityyntä pintaa syvemmälle. Kyseleminen ei selvästikään johtaisi häntä ymmärryksen äärelle. Ei tänään.

_________________
Tigraine
avatar
Jusu R.
Kaajapurolainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 411

http://lauantaimaalari.net/y/granni/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kartanolta toiselle | Rosengårdin esteleiri

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa