Lyylin päiväkirja

Siirry alas

Lyylin päiväkirja Empty Lyylin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jonathan R. lähetetty 21.08.18 21:56

Kallan Erythrina


Tänään oli päivä arkinen,
vaan pikku varsa muutti sen,
tuli päivästä suuri ja ihmeellinen,
me varmasti kauan muistamme sen.


omistaa Jonathan Raynott
syntynyt 21.08.2018
Lue varsan syntymästä
Lyylin päiväkirja Lyyli_taustaton

_________________
REMEMBER ALL THE SADNESS AND FRUSTRATION, AND LET IT GO.
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
Jonathan R.
Jonathan R.
Tallimestari

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 1686

http://jeremias.altervista.org/lyyli/lyyli.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Lyylin päiväkirja Empty Vs: Lyylin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jonathan R. lähetetty 26.08.18 22:50

26.08.2018 - Ensimmäinen viikko

Oltiin Isabellan kanssa yhteistuumin päästetty Eelaa ja vaavia ulkoilemaan yhdessä vapaaseen tarhaan. Vaikka Isabellan silmistä näki tämän väheksyvän varsan karvaa, tiesin bruneten kuitenkin olevan ylpeä Eelasta ja tämän jälkeläisestä.

Kirjava saikin nimekseen Kallan Erythrina, jatkaen puuteemaa ja sointuen samalla Eelan sukuun. Reipas ja hontelo pikkutyttö pysytteli visusti äitinsä vieressä talutuksen, mutta tarhaan päästyään ei ollut riemulla rajaa. Eela tunnollisena äitinä piti huolta omastaan ja ensimmäistä kertaa ikinä näin vuokrahevosestani tuon puolen.

Isabella oli moneen otteeseen sanonut mulle Eelan olevan hyvä äiti, enkä mä ollu sitä kiistänyt. Kuitenkin melkein vuoden yhteiselon jälkeen en ollu kertaakaan nähny Eelaa näin omistautuneena, saatika ylpeänä. Se ravaili ja harppoi jälkeläisensä takana, Erythrinan ottaessa laukkaspurtteja ja pukkisarjoja.

Selkeästi äitinsä tytär. ♥️


_________________
REMEMBER ALL THE SADNESS AND FRUSTRATION, AND LET IT GO.
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
Jonathan R.
Jonathan R.
Tallimestari

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 1686

http://jeremias.altervista.org/lyyli/lyyli.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Lyylin päiväkirja Empty Vs: Lyylin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jonathan R. lähetetty 01.11.18 17:37

1.11.2018  - Energiaa kuin pienessä kylässä

Vierotuksesta oli jo jonkun aikaa, eikä nuori tamma kauaa jaksanut ikävöidä emänsä perään. Olihan se sydäntäraastavaa, mutta vaikein oli nyt ohi. Lyyli opetteli olemaan itsekseen ja olihan se yhtä vauhdikas kuin aina ennen.

Oltiin viety se Matildan kanssa maneesiin päästämään enimpiä höyryjä pihalle.
"Vauhtia löytyy, kuten emästään", pohdin ääneen ja seurasin katseella nuoren juoksentelua.
"Ootko jo miettiny sen koulutusta pidemmälle ?" Matilda kääns katseensa muhun. Nostin kulmaani kysyen. "Ratsuksi, esteille, kaikki se..."

Mikael Greniä olin miettiny moneen otteeseen, mut "yhteisen" historian takia ajatus tuosta mahdollisuudesta tuntui epämiellyttävältä. Toisaalta olis mahtavaa saaha Isabella ensimmäisten joukossa Lyylin selkään. Olihan tamma kuitenkin bruneten pitkäaikaisen hevosen jälkeläinen.
"Suoraan sanoen..., en ihan niin paljoo ku ehkä olis jo tähän mennessä pitäny...", mutisin vastauksen lilapäälle.

Lyyli oli hidastanut vauhtiaan raviin ja sen ylittäessä koulutunnilta jääneitä puomeja, vaimeita kolahduksia kaikui maneesissa vähän väliä.
"Jos toi lapsi ei ala nostaa jalkojaan pikkuhiljaa, saan sanoo esteuralle hyvästit", naurahin Matildalle ja käänsin katseen tähän. Kiersin käden naisen selän taa ja vedin toisen kiinni omaan kylkeeni.


_________________
REMEMBER ALL THE SADNESS AND FRUSTRATION, AND LET IT GO.
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
Jonathan R.
Jonathan R.
Tallimestari

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 1686

http://jeremias.altervista.org/lyyli/lyyli.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Lyylin päiväkirja Empty Vs: Lyylin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jonathan R. lähetetty 06.11.18 19:32

9.11.2018  - Mutkun kaikki kiinnostaa


Oltiin tosiaan otettu iisisti Eelan kanssa viimeisten viikkojen aikana, joten olin ehtiny peuhaa pikkusen enemmän myös Lyylin kanssa. Tammavarsa oli kasvanu ihan älyttömästi ja vauvan temmeltämistä oli hauska seurata sivummalta ja myös lähempää.

Olin ottanut tamman hiljaisempina tunteina maneesiin. Olisi taas vähän talutella toista pitkin ja poikin. Lyyli oli päässyt jo perille talutuksen koko pointista, mutta lähes joka kerralla jossain tuntui olevan aina jotain kiinnostavaa, mitä oli yksinkertaisesti pakko päästä kattomaan tarkemmin.

Vielä tämän kokoisen kaverin kanssa tahtojen taisto on helpompaa kuin mitä sama tulee multa vaatimaan Lyylin kasvaessa täyteen kokoonsa. Jos se yhtään oli saanut emänsä luonnetta, siitä tulisi tumma ja tulinen. Energinen luonne ei ole mulle miinus, niin pitkään, kuin se energia tulee käytettyä oikein, enkä toivo kirjavan oppivan mitään keppaskonsteja kunnon käyttäytymisen sijaan.

Kun toinen tajus kävellä rauhassa pikkusen mun takana, päästin Lyylin riimunnarun päästä ja maiskuttelin sille vähän vauhtia. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut kahdesti pyytää. Pian se pysähtyi laakereilleen ja käänsi korvansa kohti talliin vievää ovea.

Oven takaa ilmestyi tutut kasvot.
"Oho, sori", Jesse sanoi, astui maneesin puolelle ja sulki oven ennen kuin kirjava nelijalkainen ehtisi karata siitä.
"Tässä on Erythrina, tutummin Lyyli", kuulin omassa äänessäni ylpeyttä.
"Hauskan näköinen kaveri", Jesse naurahti. Nyökkäilin ja astelin lähemmäs Jesseä. Samoin teki Lyyli. Tähän mennessä varsa oli ollut eniten tekemisissä mun kanssa, toisena tuli Matilda ja kolmantena Isabella.

Uteliaana se nuuhki kaula pitkällä ja hörähti pehmeästi. Kuin rusakko se lähti pukkilaukkaa maneesin toiseen päähän.
"Isabella ei pahemmin tykkää vauvan värityksestä, mutta ompahan persoonallinen kaveri", mutisin ja katsoin kirjavan perään. "Hei muuten, miltä kuulostas kaljottelu viikonloppuna, vaikka lauantaina ?" Jesse nosti peukalonsa pystyyn ja naurahti. "Kysyn myös emäntää mukaan, ei varmaan haittaa ?"
"Ei ollenkaan", Jesse sano ja vilkas tallin ovelle. "Tota, mikä teijän tilanne on...?"

Vilkasin omaa nuorikkoani, joka oli tekemässä petiä hiekalle.
"Joo eiköhän me olla menossa nukkumaan", naurahin ja lähin hätyyttämään Lyyliä takaisin jaloilleen.


_________________
REMEMBER ALL THE SADNESS AND FRUSTRATION, AND LET IT GO.
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
Jonathan R.
Jonathan R.
Tallimestari

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 1686

http://jeremias.altervista.org/lyyli/lyyli.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Lyylin päiväkirja Empty Vs: Lyylin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jonathan R. lähetetty 20.01.19 3:01

20.01.2019 - Miksei se keskity?


Lyyli on kasvanut ihan helvetisti. Tamma oli kiinni omassa karsinassaan ja se uteliaana katsoi tallin käytävillä käveleviä ihmisiä. Ei niitä montaa ollut, mutta silti. Tummat silmät hakivat aina vain uutta kiintopistettä, johon keskittää kaiken huomion. Korvat viuhuivat pitkin ja poikien käyden läpi jokaisen ilmansuunnan ja sijainnin kaikkien kahdeksan välillä.

Mun mieli taasen pyöri ihan jossai muualla kuin Auburnissa; nimittäin Patrickissa. Mies oli jo lähtenyt takaisin Australiaan eikä toisesta ollut kuulunut pihaustakaan. Paluun kotimaahansa olin kuullut Thomakselta, joka taasen oli kuullut (ilo)uutisen Sarahilta. Kaksikolla oli kuulemma ollut oikein mukava joulu sekä uusi vuosi. Itsellä se aika oli mennyt juodessa ja töissä. Miten muutenkaan.

Lyyli kuopaisi karsinan pahnoja ja topakasti pyysin sitä lopettamaan samantien. Se ei kuulunut hienon neidin käytökseen. Kirkkaat silmät katto muhun kuin anteeksi pyytäen, mutta mun focus oli jo ihan jossain toisaalla, vaikka tiesin sen olevan epäreilua nuorta kohtaan.

Harjatessani kaksiväristä karvaa mun muistot otti vallan. Se pieni hetki Sarahin makuuhuoneessa ennen nuoren parin ilmestymistä ovensuuhun, outo ruokailuhetki koko Reyesin suvun kanssa sekä kaikki siinä ympärillä. Patrickin läheisyydessä. Matun ja mun erosta oli aikaa ja olin käyttänyt suurimman osan ajasta tammikuun aikana koko suhteen puimiseen ja miettimiseen; mikä meni vituiksi ja mikä ei.

Olin tullut siihen tulokseen, että tehtiin paljon oikein ja hyvällä tavalla, mutta myös väärin ja epäreilusti toista kohtaan. Itse olin ylittänyt sen pahimman ja raskaimman rajan. Matilda oli silloin antanut asian olla sen suuremmin (ainakin siltä se vaikutti), mutta koko paska oli tullut uudestaan pinnalle Jessen ilmestyttyä kuvioihin.

Jesse.

Olikohan kaksikolla jotain enemmänkin meneillään? Tieteniin toivoin Matildan löytävän vierelleen ihmisen, joka kohtelis tätä paremmin kuin mä. Oikeudenmukaisemmin. Reilummin. Tämän ajatuksen turvin sain hienon idean lähettää todennäköisesti viimeisen viestin Matildalle.
Seriously, oon todella pahoillani kaikesta mitä tein väärin. En voi korjaa tai muuttaa pätkääkään mistään ja toivon, et hän kohtelee sua paremmin kuin mä.”

Lyyli kohotti päätään Julian tullessa Valerien kanssa tamman omaan karsinaan vastapäätä meitä.
“Hei”, Julia tervehti meitä ja kohteliaisuudesta päädyin vastaamaan blondille.
“Onko treenit menny hyvin?” utelin perään. Olin useamman kerran nähnyt kaksikon maneesissa ja silloin tällöin kentällä loppuverkkaamassa. Nainen nyökkäsi. “Nii ja onnittelut vielä cupin voitosta kentän puolella”, lisäsin. Julia hymyili kääntäen katseen kirjavaan tammaansa.
“Kiitos.”

Ennemmin kuin huomasin, blondi vaalean ratsunsa kanssa oli poistunut maneesin puolelle samalla, kun itse vielä puunasin omaa nuortani. Pian olis tän kaverin kanssa ratsuttajan etsiminen. Mikael Gren olis oiva vaihtoehto, mutta tiesin Rosengårdien tekevän myös oikein hyvää työtä nuorten kanssa. Ehkä mun kannattais puhuu aiheesta enemmän Jusufinalle. Tarviisin muutenkin juttukaverin. Mun pää ja mieli oli ihan liikaa all over the place juuri nyt.

Ja nuoren hevosen kanssa se ei ollut paras mahdollinen skenaario.


_________________
REMEMBER ALL THE SADNESS AND FRUSTRATION, AND LET IT GO.
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
Jonathan R.
Jonathan R.
Tallimestari

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 1686

http://jeremias.altervista.org/lyyli/lyyli.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Lyylin päiväkirja Empty Vs: Lyylin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jonathan R. lähetetty 05.03.19 20:07

05.03.2019- Pohdiskelua ja juoksentelua

Mä en todellakaan ollut mikään maailman nopein krapulasta parantuja. Nope. Mut pakko mun oli käydä Lyyliä moikkaamassa. Olin tullu siihen tulokseen, et jokanen ikävuos lisää pidens krapulan potemista vähintään tunnilla. Joten nyt ei enää riittäny yks aamu sekä iltapäivä. Oli sunnuntai, kello läheni neljää ja mulla oli edelleen aika kehno olo.

Lyyli ravas pitkin ja poikin tarhassa. Se oli aika tuhdisti loimitettu, ehkä vähän liiankin, mutta eipä se näyttänyt valittavan.
"Heeeey girllll", höpöttelin sille mukavia pujottaessa riimua tamman päähän. Se oli fiksuuntunut aikas paljonkin viimeaikoina. Enää ei tarvinnut juoskennella sen perässä pitkin tarhaa ja talliin taluttaminen sujui ilman soutamista ja huopaamista pitkin tietä.

Napsautin kirjavan kiinni hoitopaikalle ja kävin hakemassa sen harjakopan. Vilkaisin tallin käytäviä ja aika tyhjiltä ne näyttivät. Olikohan muillakin järkyttävä kankkunen? Ja vielä kaksipäiväinen sellainen? Laskin pakin tamman viereen ja Lyyli yritti laskea päätään tarpeeksi lähelle pölliäkseen yhden suista. Napautin sitä hellästi ryntäille ja nuorikko tajus pysyä aloillaan.

Pian tämä kaveri lähtis Rosengårdien tiluksille ratsukoulutukseen. Toivottavasti se osaa käyttäytyä. Olin puhunut aiheesta Jusun kanssa kaaaaaaauan aikaa sitten ja sopinut Henrikin kanssa yksityiskohdista; huhtikuun lopussa pitäis pakata tamma autoon. Pitäisi vielä muistaa kiittää Jusufinaa, eikun Josefiinaa, Joseinaa? Äh, Jusua! Olishan se onnistunut vaikkapa perjantaina, mutta lanseeraustilaisuuden jälkeen en kovin paljoa naiseen törmännyt. Saatika nähnyt toista. Mihin koloon lie kadonnut...

Sen sijaan Matildan näin. Jessen kanssa. Tietenkin. Huomasin kiihdyttäväni tahtia Lyylin harjauksessa ajatellessani tätä kyseistä naista. Olihan Matilda ollut se, jonka kanssa olin omasta nuoresta iloinnut ja saanut kokea ensimmäiset päivät. Kuvioihin kuitenkin ilmaantui muuttuja, joka jo heiveröisellä pohjalla olevaa suhdetta keikutti lisää, kuin kaatuvaa ja uppoavaa venettä. Kai se oli väistämätöntä. Huomasin kuitenkin silloin tällöin muistelevan meidän yhteistä aikaa lilaletin kanssa ja sitä, mistä se kaikki lähti.

Ja mihin se päättyi...

Huokaistessani syvään, näin Lyylin kääntävän päätään ja hapuilevan mun taskuja kohti.
"Ei oo sulle mitään, nenä pois, this instant", sanoin rauhallisesti tammalle. Se mulkas mua, hörähti ja veti korvat taakse. Idiootti. "Älä anna mulle tota ilmettä." Se kääns korviaan vaan siks aikaa, kun ite olin äänessä, jonka jälkeen kääns päänsä takasin kohti karsinoita.

Matildan ja Jessen läheiset välit kuitenkin oli jääny mun mieleen. Ei oikein hyvällä, muttei myöskään huonolla tavalla. En oikein tienny mitä mieltä olisin ollu. Vai olisko pitäny olla mitään mieltä? Tietenkin mä halusin Matildalle hyvää ja jos se oli Jessen kanssa, kuka mä olisin ollu kieltämään niiden kahen suhdetta. Tai mitään. Totta kai se vähän sattu nähä Matu toisen kanssa... Mut Tammilehto ei ollu enää mun Matu.

Pudotin harjan pakkiin ja se herätti Lyylin horroksestaan. Uudestaan se kääns päänsä mua kohti ja katto mitä helvettiä oikein tapahtu. Supatin sille lähemmäs siansaksaa ja otin kaviokoukun pakin pohjalta. Nyhdin hetken vuohisista, ennen kuin kirjava antoi kavionsa mulle ja piti sen siinä. Tai no lepuutti. Tästä ei selkeesti tulis mikään automaattiponi.

Mutta, jos musta tuntu edes hiukan pahalta nähä Matu toisen miehen kanssa, olikohan lilaletillä ollu samankaltasia fiiliksiä nähdessään mut Gabriellan kanssa? Jos Matilda siis ees oli huomannu... Tuskin. Mitä mä olin silloin tällöin huomannu, se oli aikas Jessen pauloissa huomatakseen ketään muuta.

"Älä jaksa, anna se koipi nyt tänne ja käyttäydy", murisin tammalle, joka oli saanut riuhtaistua takavasempansa nyt viidennen kerran irti. Tätä selkeesti piti vielä treenata. Ja paljon. Koukun toisella puolella olevalla harjalla yritin saada pienimmätkin hiekanjyvät kauas säteestä lattialle ja vihdoin onnistuttuani päästin jalan irti. "Hieno", kehuin ja taputin tammaa takamukselle. "Aina tolleen, yhellä kertaa, eiks je?"

Napsautin narut irti riimusta ja kiinnitin riimunnarun niiden tilalle. Maiskautin tamman eteen ja kiltisti Lyyli lähti seuraamaan mua maneesiin. Avasin oven, annoin tamman tulla hiekalle ja vedin oven kiinni. Lyyli tepasteli mun vierellä keskemmälle, pysähtyi ja irroitin narun.
"Dodi, annaha mennä. Pura sitä pohjatonta energiaas ees hieman", kannustin ja maiskuttelin. Hetken se katto mua ku seinähullua, mutta poistui siltä neliömetriltä pukkisarjan avulla.

Se hieman muistutti Haukasta. En tiiä miten, mut jotain samantapaista tempperamenttisuutta niissä kahdessa oli. Lyyli ei todellakaan ollut samanlainen kusipää kuin Haukka, mutta itsetietoinen ja oman arvonsa tunteva. Täysin. Mitäköhän Haukalle kuului nykyään? Matilda oli varmasti ollut yhteydessä orin omistajaan vielä jälkeenpäin. Toisaalta, olihan Zelia vienyt paljon lilaletin aikaa.

Katsoin kirmailevaa tammaa aikani ja kävin läpi viime päivien ajatuksia; Matildaa, Jesseä sekä tietenkin Gabia. Jälkimmäistä varsinkin kahtena edellisenä päivänä. En olis voinu uskoo meijän lähtevän tällaiseen. Mut tässä me oltiin ja toistaseks kaikki toimi. Mä olin kokenu kolhuja parisuhteissa, mut niin oli myös brunette. Mä olin oppinu ja ihan varmasti Gabriella oli kans laittanu vinkin tai kaks korvansa taakse. Jospa tää onnistuis paremmin ku edelliset?

Lyylin hirnahdus kaikui maneesissa. Se ravas pitkin uraa ja kävi välillä ihmettelemässä joltain jäänyttä pystyä hieman uran sisäpuolella.
"Sellasia säkin vielä joku päivä ylität, korkeempia jopa", naurahdin ja seurasin tamman liikkeitä. Se oli ilmetty Eela. Pirteä, täysin kartalla tapahtuvista asioista ja menohaluinen. Vaikka Isabella ei ikinä hyväksyisi tamman väritystä, ehkä se hyväksyisi sen luonteen. Tarmokkuuden ja palon. Ehkä joku päivä...


_________________
REMEMBER ALL THE SADNESS AND FRUSTRATION, AND LET IT GO.
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
Jonathan R.
Jonathan R.
Tallimestari

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 1686

http://jeremias.altervista.org/lyyli/lyyli.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Lyylin päiväkirja Empty Vs: Lyylin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jonathan R. lähetetty 27.03.19 0:43

28.03.2019- Vielä on kaikki ok, onneksi


Erythrinasta oli kasvanut ratsun kokoinen. Ainakin melkein. Ja pian alkaisi myös ratsukoulutus Rosengårdeilla. Viimeisimmät yksityiskohdat olivat vielä sopimatta, mutta paikka Lyylille oli tallista varattu. Ja kaiken lisäksi osaaviin käsiin. Siitä Jonathan oli ollut tarkka. Isabellan suositukset sekä nähtyään muun muassa osakilpailuissa sekä Googlen avulla sieltä täältä netistä Rosengårdien kasvatteja, uskoi mies Erythrinan olevan hyvissä käsissä.

Tammasta muodostui hiljalleen aina vain fiksumpi ja varmempi nuori aikuinen. Jonathan kuitenkin tiesi tarvitsevansa itse lisää, lisää ja lisää treeniä, jos aikoi oikeasti edes jotenkin pärjätä tamman kanssa. Kuten Matilda oli aikanaan puhnut Zeliasta, siitä muodostuisi täysin naisentyylinen ratsu. Niimpä Jonathanilla oli oikein hyvät mahdollisuudet pilata hieno nuori.

Se jos mikä jäisi painamaan mieltä. Nyt kuitenkin Jonathan ei saanut päästään viime aikoina näkemäänsä unta. Uni oli aina sama. Se hädin tuskin muutti rekennettaan. Mies oli kuitenkin pudonnut jo laskuista, kuinka mones yö tämä oli ollut. Kuinka monennetta kertaa tallimestari oli herännyt keskellä yötä. Hikisenä, hengästyneenä ja hetken aikaa täysin pihalla siitä, missä oli ja kenen kanssa. Vai kenenkään.

Lyyli mutusti heinää karsinassa roikkuvasta heinäverkosta Jonathanin sukiessa nuoren kirjavaa karvapeitettä. Välillä se vilkaisi omistajaansa ja tapitti hetken. Jonathan aina välillä hymyilin tammalle ja puheli sille kaikkea.

Puhui.

Toivottavasti Jonathan ei ollut puhunut unissaan mitään unen aikana. Tai ennen sitä. Silloin mies ei uskaltaisi enää nukkua Gabriellan kanssa. Mitä jos brunette kuulisi? Se voisi kuulostaa todella, todella väärältä. Jonathan katsoi karsinan seinää pienen pakokauhun nostaessa päätään. Lyylin pään viskominen kuitenkin sai miehen huomion takaisin nykyhetkeen.
“Sorry, girl, didn’t mean to black out”, Jonathan naurahti tammalle ja tuuppasi sitä etusormella kevyesti turvalle. “Boop.” Mies naurahti kevyesti.

“Kuulehan… Oon vähän miettiny”, mies jatkoi puhumistaan hienäverkkoon keskittyvälle kirjavalle. “Kunhan sä millon palaat Jusun perheen tiluksilta, ajattelin jättäytyy cupista pois ja lopettaa emäs vuokraamisen. Keskittysin vaan suhun… Onko ihan paska idea?”
"On aivan paska idea", Isabellan ääni kuului tallin käytävältä vähän matkan päästä.
"Puhutaan."

Jonathan ei saanut edes kunnollista “hyvästi” tai “moikka” -elettä. Neiti Isabella Sokka asteli kaksikon ohi heihin katsomatta etusormi toruvasti pystyssä ulos tallin ovista. Jonathan tiesi, ettei asia ollut lähimainkaan loppuunkäsitelty. Tallimestari hymähti ja katsoi tammaansa vetäen syvään henkeä. Eipä mies ollut vielä mitään päättänyt, mutta miljoona ja yksi vaihtoehtoa oli olemassa.

Niin myös Englantiin muutto. Ainakin väliaikaisesti. Grace ei enää nuorentunut ja vaikka syöpä oli toistaiseksi lähes harmiton, aina saattoi sattua jotain. Silloin joko Jonathanin tai Thomaksen olisi lähdettävä välittömästi. Ja Gracen lapsenlapsista Jonathan oli aina ollut läheisempi vanhan naisen kanssa. Joten tilanteen sattuessa kohdalle ei olisi epäilystäkään siitä, kuka pakkaisi tavaransa.

Jonathan kiinnitti loput remmit Lyylin suitsista ja tarkisti vielä niiden yleissiisteyden sekä juoksutusliinan pikalukon. Kaksikko oli aikaisessa. Kello ei tainnut olla edes kahdeksaa joten maneesi oli tietenkin tyhjillään. Amanda kävi ainoastaan iltaisin tai kahdentoista aikaan satulassa ja Isabella aina silloin kun ehti. Useimmiten iltapäivästä tai alkuillasta.

Tietenkään tallivuoroa tekeviä ei voitu laskea tähän mukaan. Muutenhan Jonathan olisi lähemmäs joka ikinen aamu täällä ennen muita tekemässä kaikkea mitä pitäisi ja ei pitäisi. Tänään vuorossa olivat Gabriella sekä Markus. Jonathan oli nähnyt kumpaisenkin ainoastaan vilaukselta. Markus oli oikeastaan vain moikannut ja jatkanut hommiaan. Gabriella oli tullut vaihtamaan pari sanaa sekä yhden pienen pusun. Brunette varmasti aavisteli jotain ja sekös sai Jonathanin vieläkin hermostuneemmaksi arasta aiheesta miehen pään sisällä.

Kirjava pärskäytti kerran jos toisenkin ravatessaan Jonathanin ympärillä liinan toisessa päässä. Lyylin kanssa ei todellakaan tarvinnut piiskaa tai muutakaan, sillä sen omat jalat kantoivat, veivät eteenpäin ja oma moottori antoi vauhtia. Joka päivä siitä paljastui enemmän samankaltaisia piirteitä kuin emästään. Molemmilla oli vauhti kavioissa, kumpikaan ei tosiaan ollut tyhmä, mutta Eelan tavoin Lyyliltä tietenkin puuttui vanhemman hevosen viisaus ja iän mukana muodostunut maltti.

Lyyli tahtoi ottaa varaslähtöjä ja kiihdyttää tahtia ennen kuin edes siltä sitä pyydettiin. Kuitenkin se kuunteli ääntä ja katsoi tarkkaavaisena narusta kiinni pitävää ihmistä. Jonathan luotti tammaan. Mies kyllä tiesi sen olevan nuori ja hieman arvaamaton, mutta se ei vaikuttanut. Jonathan oli yrittänyt olla parhaansa mukaan varsan vierellä tämän kasvun aikana ja kasvattaa luottoa kaksikon välillä.

“Sooh… Sooooh… Hieno...”, mies kehui tammaa matalalla äänellä ja pyysi tätä hidastamaan laukasta raviin ja siitä käyntiin. Jonathan muokkasi omaa askellustaan niin, että päätyisi tamman pään eteen, jolloin Lyyli pysähtyi. “Upee kirjava, sano Isbe-täti mitä tahansa”, Jonathan silitti leveää otsaa ja hymyili nuorikolleen. Mies irroitti pikalukon tamman vasemmalta puolelta ja vaihtoi oikealle.

Puoli tuntia myöhemmin Jonathan katsoi kirjaavan menoa tarhakavereidensa kanssa. Pian Erythrinan maisemat vaihtuisivat. Saattaisi se olla ihmeissään. Mutta kuitenkin vielä oli tutut neli- sekä kaksijalkaset ympärillä. Lyyli kääntyi katsomaan Jonathania. Mies kaivoi nopeasti puhelimen taskustaan ja ikuisti tamman uteliaan ja lämpimän katseen.


_________________
REMEMBER ALL THE SADNESS AND FRUSTRATION, AND LET IT GO.
EELAN PÄIVÄKIRJA // LYYLIN PÄIVÄKIRJA // SPIN OFF // OMA KANSIO
Jonathan R.
Jonathan R.
Tallimestari

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 1686

http://jeremias.altervista.org/lyyli/lyyli.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Lyylin päiväkirja Empty Vs: Lyylin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa