All black everything? | Anna Sare

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

All black everything? | Anna Sare

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 20.08.18 18:04

ALL BLACK EVERYTHING?

Anna Sare

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 161

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: All black everything? | Anna Sare

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 20.08.18 18:05

P A H U S   S O I K O O N   20/08/2018


Naputtelin tyhjää viinilasia kapakan nurkkapöydässä ja katselin ulos ikkunasta. Tai en mä oikeastaan katsonut mitään, vaan kaiken sen lävitse tyhjyyteen. Vilkaisin kelloa, varttia vaille kuusi. Muut olisivat jo matkalla Auburnin kartanolle kauniissa kesämekoissaan ja övereissä hatuissaan. Näin sieluni silmin kauniit naiset kikattelemassa ja supisemassa uusimpia juoruja. Huokaisin raskaasti. Miksi mä olin erakoitunut tällä tavalla?

Kun Isabella oli lähettänyt kutsun teekutsuille, olin ollut ensin innoissani. Seurapiiritapahtumissa oli aina jotain kutkuttavaa. Draamalta vältyttiin harvoin, ja vaikka mä en itse ikinä halunnut sen keskelle, seurasin sitä mielelläni sivusta. Ja eipä ollut viinaa tehokkaampaa keinoa tutustua juroihin suomalaisiin. Tallille oli ilmestynyt uusia kasvoja tasaiseen tahtiin, mutta mä en tuntenut niistä ketään. Olin pysytellyt visusti suuren puoliveriseni varjoissa. Ai että miksi? Ei mitään käsitystä. Jotenkin mä en ollut niin pirteä ja reipas ja sanavalmis kuin mihin kaikki oli tottuneet. En halunnut näyttäytyä näin. Jotenkin lukossa.

Lottakin varmaan olisi kutsuilla. Punainen tukka viimeisen päälle laitettuna ja pukeutuneena johonkin säihkyvän kauniiseen mekkoon. Olikohan se vielä niin ujo sivustakatsoja kuin niissä juhlissa, missä me oltiin oltu vähän liian humalassa ja säädyttömiä? Hymy nousi huulilleni hetkeksi, mutta katosi yhtä nopeasti. Miksen mä voinut mennä eteenpäin? Jos olisin vastannut kutsuun myöntävästi, mä olisin nyt tekemässä lähtöä kartanolle. Ihan sama miltä musta tuntuisi, koska en voisi perua. Mutta ei, mä olin mennyt torjumaan kutsun impulsiivisesti jo ajat sitten. Kiitos typerän päätökseni, istuin yksin maanantai-iltana kapakassa ja mietin katkerasti, miten mukavaa kaikilla etäisiksi jääneillä tallikavereilla olisi hienoilla teekutsuilla. Pahus soikoon, pitikö tässä lähteä kuokkimaan?

...

Puhelimen yllättäen piipatessa hymy nousi korviin saakka. Tilda pyysi, oikeastaan vaati minua tulemaan juhliin. Ei tarvitsisi kuokkia, minut oli nyt kutsuttu (toistamiseen). En epäröinyt hetkeäkään, vaan nousin pöydästä ja kiiruhdin kotiin vaihtamaan vaatteita etiketin mukaisiksi, typerää hattua lukuun ottamatta.

Onneksi mä olin tässä suvussa tottunut jos jonkinmoisiin seurapiiripippaloihin, joten sopiva asu löytyi suoraan kaapista. Valkoinen, aavistuksen läpikuultavaa kangasta oleva kauluspaita kultaisilla napeilla, mustat housut ja musta, hyvin istuva pikkutakki sekä hiuksiin sointuva violetti rusetti. Virnistin peilille ja tekstasin Tildalle, että olisin paikalla aivan hetken kuluttua.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 161

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: All black everything? | Anna Sare

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 12.09.18 11:02

R Y H T I L I I K E   27/08/2018

Mun olisi pitänyt tehdä töitä, mutta katselin hajamielisenä ulkona ropisevaa sadekuuroa näytön takana olevasta ikkunasta. En osannut keskittyä. Päässä pyöri liikaa kaikki muu – kaikki se, mitä yritin vältellä hukuttautumalla töihin. Miksei se toiminut enää? Helvetti.

Me oltiin melkein päädytty sänkyyn Lotan kanssa puutarhajuhlien päätteksi. Humalankin läpi oli kuitenkin tunkenut ahdistava ajatus siitä, että kaikki leviäisi enemmän käsiin jos olisin antanut huuman viedä mut entisen tyttöystäväni syliin.

Ja sitten mä en ollut puhunut sille mitään sen illan jälkeen. Kai se olisi ollut kohteliasta, lähes pakollista puhua asiasta. Mutta ei, mä piilottelin. Salaa välillä uneksin siitä, miten ilta olisi päättynyt, jos mä en olisi tällä kertaa ollut järkevä. Yksi ääni mun päässä yritti saada mua ottamaan askelia takaisin ja yrittää uudestaan, toinen taas halusi pysyä kaukana ja väitti, ettei se voisi toimia. Enkä mä tiennyt yhtään, kumpaa kuunnella, enkä mä siksi saanut minkäänlaista mielenrauhaa. Olin jo monta kertaa aloittanut viestin kirjoittamisen, mutta pyyhkinyt sen aina pois.

Niin typerää kuin se olikin, mun tunteiden vuoristorata heijastui mun ratsastamiseen. Keskittymiskyky oli surkeaa ja hömpöttelin mieluummin aivottomana maastossa kuin treenasin kunnolla. Ote lipsui ja pahasti. Ja se näkyi: viimeisin sijoitus kilparadalla oli yhdestoista. Metrin luokasta ratsastuskoululla, mikä teki siitä vielä nöyryyttävämpää. Oliko Auburn vaikuttanut näin vahvasti voitonhimooni ja pakkomielteeseen varjella jotain ihmeellistä elitistin mainetta? Kuka mä edes olin enää?

Saakeli soikoon. Mulla oli liian hieno hevonen pelkkään maastoiluun, se oli varmaa. Mä etsisin käsiini kaikki avoimet valmennukset ja pistäisin elämäni ruotuun - edes ratsastuksen saralta.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 161

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: All black everything? | Anna Sare

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 12.09.18 14:39

K A L E N T E R I   T Ä Y T E E N   12/09/2018

Istuin Auburnin loungessa kahvia siemaillen ja silmäilin kalenteria tyytyväisenä. Nyt oli ainakin buukattu niitä valmennuksia. Jos ei näillä pääsisi takaisin omalle tasolleen niin ei sitten millään. Kuluvan kuukauden aikana olisi vielä yksi Isabellan estevalmennus, yksi Amandan kouluvalmennus, huima viikon pituinen esteleiri Rosengårdin kartanolla ja lisäksi olin laittanut sähköpostia Anton Koskiselle, joka oli kuulemma käynyt valmentamassa Auburnilaisia useaan otteeseen. Itse en ollut törmännyt mieheen vielä kertaakaan, mutta paloin halusta selvittää, miksi nimi oli  nyt niin pinnalla. Rosengård kuulosti etäisesti tutulta, mutta ei soittanut sen enempää kelloja. No, nimimuistini oli surkea, mitä ihmisiin tuli. Kai ne olivat jotain Isabellan tuttuja, ihan kartanosta kun kerran oli kyse ja esitteitä lojui loungen pöydällä iso kasa. Tai no ei Auburnissa mikään lojunut – paperit olivat siististi kahdessa kasassa: yhdessä esitteitä ja toisessa ilmoittautumislomakkeita. Jos kyseessä olisi ollut joku takapajula, olisivat perijättäret hoitaneet moiset lipukkeet jo roskakoriin.

Ensimmäinen ryhtiliike eli maastoestevalmennus Stall Sjöholmassa oli jo takana. Muistelin hymyillen, miten Diane Whitby oli kehunut Epin laukkaa mielettömäksi. Miten olimme alkukankeuden jälkeen ylittäneet esteet tyylikkäästi ja nelistäessämme nurmella mieleni oli vallannut euforinen tunne. Ja Epi oli nauttinut ihan yhtä paljon päästessään tekemään sitä, mitä se rakasti.

”Mikäs noin hymyilyttää?” Havahduin ajatuksistani ja käänsin pääni kohti Tildaa, jonka tuloa loungeen en ollut edes huomannut.
”Päätin tehdä ryhtiliikkeen meidän valmentautumisen kanssa. Se on lähtenyt hyvin käyntiin”, selitin polkkatukalle yhä yhtenä hymynä. Tilda nyökkäsi ja kaatoi itselleen kahvia. Näytin naiselle kalenteria ja hehkutin Whitbyn maastoestevalmennusta.
”Hei muuten, oisko viini-ilta mitään?” kysyin äkkiä. Oikeastaan olin ajatellut sitä jo pitkään, mutta emme olleet juuri törmäilleet Tildan kanssa. Okei, se oli selittelyä – olin vain ollut turhan paljon omissa maailmoissani. Kaipasin ystäviä. Ehkä olisi korkea aika tehdä ryhtiliike myös sosiaalisen elämän suhteen. Ja ehkä tutusta kasvosta olisi helppo aloittaa.

@Tilda M.

#heidinhaaste

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 161

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: All black everything? | Anna Sare

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 05.10.18 23:46

R O S E N G Å R D ?   28/09/2018

#RGesteleiri

Vaikka olin ilmoittautunut mukaan esteratsastuksen teholeirille tietämättä sen järjestyspaikasta oikeastaan yhtään mitään, olin kyllä kalastanut tarvittavan tiedon Isabellalta ennen sen alkua. Rosengårdin perhe kasvatti puoliverisiä estehevosia; perheen poika Alexander oli suhteellisen tunnettu esteratsastaja myös Suomen ulkopuolella mutta omasi jokseenkin kiistanalaisen maineen; ja perheen nuorin, Josefina, piti hevostaan Kaajapuron tallilla. Isabella itsekin lähti mukaan leirille Ankan kanssa, ja se jos mikä kertoi paikan tasosta.

Kun sitten otin Epiä ulos trailerista Rosengårdin kartanon pihalla ja pälyilin ympärillä hyöriviä ihmisiä, tein pari havaintoa. Josefina Rosengård oli se säikky hiirulainen, johon olin törmännyt Auburnissa ohimennen pariinkin otteeseen. Siro kuin ballerina, kaunis valtavine bambinsilmineen, mutta hento kuin ohut viinilasi. Oli vaikea uskoa, että tämä oli samaa perhettä muiden Rosengårdien kanssa – tuli heti selväksi, että Alexander ja Susanne olivat vahvoja persoonia, Arne taas hersyvän sosiaalinen ja ystävällinen.

Hevosista en tunnistanut kuin yhden, nimittäin Matildan nuoren ja kuuman Zelian. Ihmisistä tunnistin kuitenkin suurimman osan. Mukana oli Matildan lisäksi myös Jonny, Inna, Nita, Ellie ja Rasmus. Jollain tapaa yllätti ja jopa harmitti, ettei Julia ollut paikalla. En kai mä ollut alkanut kehittää jotain tunteita sitä kohtaan? Apua.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 161

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: All black everything? | Anna Sare

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa