Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 19.08.18 21:11

Feelings.
avatar
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

Takaisin alkuun Siirry alas

Tammikuu 2008

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 19.08.18 21:12

Tammikuu 2008

Tummanruunikko puoliverinen hyppäsi esteen yli vaivatta ja ohjasin sen huomaamattomilla avuilla kohti seuraavaa pystyestettä. Minun ei hirveästi tarvinnut tehdä mitään, kunhan pysyin selässä ja neuvoin, minne mennä seuraavaksi.
Pystyeste ylittyi ja viimeiseksi olisi vuorossa kolmoissarja. Pieni pidäte, yli, seuraava este yli ja viimeinenkin este liideltiin yli kuin vettä vain. Ratsastin ulos radalta ja taputin Haisuksi kutsutta ruunaa kaulalle.
“Hienoa!” tallin omistaja ja ratsastuksenohjaaja Paula kehui vuolaasti. “Tiesin, että teillä kemiat natsais yhteen just eikä melkein.”
Hymyilin ylpeänä ja hidastin ravin kautta käyntiin.
Olin jo muutaman vuoden käynyt ratsastamassa Paulan hevosia pienellä ratsastuskoululla ja pidin paikasta. Opetus oli laadukasta eikä hevosissakaan ollut moittimista. Ratsastuksen olin tosin aloittanut jo kymmenvuotiaana tätini tallilla, mutta naisen myytyä hevoset, oli minun etsittävä uusi talli. Ja Paulan talli oli se talli.
Haisu oli vasta muuttanut tallille ja olin ollut otettu, että Paula oli ruunan minulle antanut kokeiluun ennen ketään muuta. Osa tallin tytöistä olivat ehkä hieman näreissään asiasta ja olivat sitä mieltä, että minua lellittiin, koska olin ainoa poika koko tallilla.
“Kuule… Kuun lopussa olisi yhdet maneesikisat ja mietin, haluaisitko osallistua niihin Haisun kanssa?” Paula kysyi varovasti, kun laskeuduin alas Haisun selästä. Nostin jalustimet ylös ja nostin ohjat ruunan pään yli.
“Minäkö?” yllätyin. “Siis joo.. Tietenkin!”
“Hienoa! Siellä on luokkia niin koulussa kuin esteilläkin, voit osallistua molempiin lajeihin tai vain toiseen, miten ikinä haluat. Täältä lähtee muutama muukin ratsukko sinne, joten ihan yksin ei tarvis olla”, Paula hihkaisi. “Minä tietysti valmentaisin teitä.”
Nyökyttelin innostuneena ja katsahdin tähtipäistä ruunaa, joka tökkäsi minua hellästi turvallaan. Silitin sen turpaa ja olin pakahtua innosta. Olinhan minä aikaisemmin kisannut tallin omissa pienissä ei-niin-vakavissa kisoissa, missä otettiin lähinnä mittaa tallilaisten kesken.

Kuukausi vilahti nopeasti ohi ja kisapäivä koitti. Olin aivan paniikissa ja olin jo ilmoittamassa Paulalle, etten osallistu. En pystyisi. En halua. Miksi minä olin osallistunut niin este- kuin koululuokkaankin? Miksi minun piti mennä nolaamaan itseni molemmissa lajeissa??
“Hyvin se menee”, rinnakkaisluokkalainen Niina rauhoitteli suomenhevostamman, Tähden, selästä. “Oon nähnyt teidän treenejä, joten sulla ei oo mitään hätää. Mun ja Tähden tässä pitäs olla hermona, koska ei ole toivoakaan et me sua ja Hansua voitettas.”
Huokaisin syvään ja vilkaisin Haisua, joka nuokkui puoliunessa vieressäni. Sitä ei näyttänyt jännittävän yhtään.
“Kiitti…” mutisin Niinalle ja kipusin Haisun selkään, joka havahtui hereille minun iskeässä takamukseni satulaan.
Lähdimme verryttelykentälle ja pian Paula tulikin kentän laidalle huitomaan sen merkiksi, että pian olisi meidän vuoro.
“Muista, älä mieti liikaa. Sä oot harjoitellut tätä rataa monet kerrat ja Hansukin varmasti osaa nää jutut vanhasta muistista”, Paula antoi viimeiset neuvonsa juuri ennen kuin kuuluttaja kajautti ilmoille: “Seuraavaksi Anton Seljavaara ruunansa Hasselhoffin kanssa.”
Harjoitusravissa kentälle, pysähdys, tervehdys, harjoitusravissa oikealle. “Mä osaan tän..”
Keskiympyrä… Täysikaarto.. Hyvä Haisu… Täysikaarto vasemmalle. Pysähdys, peruutus, liikkeelle harjoitusravissa…
Kuinka ollakkaan, pääsimme lopulta ohjelman vedettyä loppuun saakka ja ratsastin käynnissä ulos kentältä. Huokaisin helpotuksesta ja Paula hymyili leveästi, kun ratsastin hänen luo.
“Mähän sanoin, että te pystytte siihen!”


Palkintojenjaossa olimme Haisun kanssa toisena. Naama Naantalin aurinkona ratsastin kunniakierrosta läpi. Piru vie, olimme tulleet toisiksi! Niina ja Tähti olivat kolmansina, joten Paula sai olla oppilaistaan todellakin ylpeä. Ainakin näin koululuokkien osalta.

Esteradalla me vähän Haisun kanssa töpeksittiin muurilla, jonka vuoksi meidän sijoitus oli viides, mutta ei haitannut yhtään! Ensimmäiset niin sanotusti viralliset kisat ja pärjättiin toooosi hyvin!
Paula lupasi tarjota minulle ja Niinalle pizzat lähipizzeriassa joku päivä eikä meistä kumpikaan kieltäytynyt tarjouksesta.
Illalla, kun tallilta kotia tein lähtöä, Niina tuli nykäisemään minua hihasta.
“Hei, se meidän luokan Piia pitää kotibileet ens viikonloppuna, nii mietin, haluaisitko sinäkin tulla? Olutta on ja musiikkia. Niiden porukat lähtee viikonlopuksi johonkin”, Niina ehdotti ja tuijotti minua intensiivisesti silmiin.
En kehdannut sanoa, etten minä ollut koskaan aikaisemmin alkoholia juonut eikä kyllä tehnyt mielikään kokeilla - ainakaan vielä - mutta jokin tytön katseessa sai minut lupaamaan, että tulisin paikalle oikein mielelläni.
“Kiva! Nähdään huomenna koulussa. Heippa!” Niina hihkaisi, vilkaisi ujosti ympärilleen ja muiskautti pusun poskelleni.
Jäin katsomaan hämilläni tytön perään, punastuin hieman ja kasvoille nousi typerä virne.
Ei paskempi päivä.


_________________
"Riita poikki ja kaljaa väliin"
avatar
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 01.09.18 13:24


Kyllä se karaistuneenkin miehen vetää liikuttuneeksi, kun laskujen ja mainosten seasta löydät ihan oikean, käsinkirjoitetun kirjeen. Jo heti kuoresta tiesin, kenelle nuo harakanvarpaat kuuluivat. Olihan tuota käsialaa saanut joskus muinoin tuntilistoista tulkata useampaan otteeseen... Ja Paula kyllä tiesi, mitä mieltä minä rouvan käsialan luettavuudesta olin. Vamaan ihan vittuillakseen oli kirjeen lähettänyt. Olisihan se ollut liian monimutkaista esimerkiksi soittaa...

Kirjeen toisella puolella oli Paulan puhelinnumero. Hetken empimisen jälkeen soitin siihen.
"Paula!" kuului tuttu topakka ääni. Sieluni silmin näin tuon jo lähemmäs 50-vuotiaa naisen nojailevan karsinan seinään hörppien Kiroileva Siili-mukistaan kahvia.
"No se on Anton, moi! Ei sulla oo ainakaan tuo käsiala parantunut sitten viime näkemän."
"Hekoheko! Minä vielä panosti siihen, jotta sinä reppana saat siitä selvää."


#ellienhaaste

_________________
"Riita poikki ja kaljaa väliin"
avatar
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

Takaisin alkuun Siirry alas

Paavo Pesusieni

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 21.09.18 19:32

10.09.2018
#innanhaaste2

Työpäivän päätteeksi päätin käydä katsastamassa paikallisen kirpputorin tarjonnan. Kämpiltä puuttui vielä vähän sitä sun tätä, joten halvemmalla pääsisin, kun kävisin ensin katselemassa halpoja käytettyjä tavaroita kirpparilta ennen kuin tuhlaisin vähäiset rahani uuteen tavaraan.
Siellä kiertelin mummojen seassa hyllyjen välillä tutkiskellen loosseja. Eipä sieltä hirveästi mitään ihmeempiä löytynyt. Pari paitaa ja yhdet farkut. Olin jo lähdössä kotiin kassan kautta, kunnes silmiini osui Paavo Pesusieni-muki. Nappasin sen ostoskoriini ja painelin kassalle.

Kotona asettelin mukin olohuoneen hyllyn päälle. Sinne se päätyi muiden Paavo Pesusieni-krääsän sekaan. Oli pehmoleluja, figuureja, mukeja, laseja, pelikortteja ja ties mitä. Keltainen piirroshahmo ystävineen oli minun "salainen pahe". Kaikki oli saanut alkunsa kavereiden yhteisestä vitsistä. Olin kuulema kuulostanut äänenmurroksen aikaan Paavo Pesusieneltä ja synttärilahjaksi kaverit olivat ostaneet minulle jättikokoisen Paavo-pehmulelun. Kyseinen pehmolelu on jo siellä "pehmolelujen taivaassa", sillä äidin koira oli osoittanut kyseiselle Paavolle rakkautta vähän liikaakin, joten täytteet olivat lennelleet pitkin olohuonetta. Eikä minua muutenkaan kiinnostanut säilytellä mitään puhkinussittua Paavoa nurkissani.

Kyseinen kokoelma ei ehkä ollut se, jota ensimmäiseksi asunnostani mahdollisille naisvieraille esittelin, mutten minä omituista(?) keräilykohdettani mitenkään piilotellut. Ei se ehkä kaikkein miehekkäin harrastus/keräilykohde ollut, mutta aiiiiivan sama.

_________________
"Riita poikki ja kaljaa väliin"
avatar
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 23.10.18 19:49

14.10.2018
Walk of shame..

Heräsin vieraasta asunnosta auringon pilkotellessa ikkunan verhojen läpi. Raottelin varovaisesti silmiäni ja mietin, missä hitossa mä olin. Pikkuhiljaa alkoi muistin palaset loksahtelemaan paikoilleen ja katsahdin vieressäni nukkuvaa blondia naista. Nainen nukkui selin minuun, peitto söpösti takapuolen päällä peittäen kriittiset paikat. Nice.
Kurotin lattialta bokserini ja nykäisin ne jalkaani, vaikka hetken mietin, pitäisikö kokeilla jos vieressäni uinuva blondi olisi halunnut niin sanotusti uusinnan.
Yritin miettiä naisen nimeä, mutten saanut sitä päähäni. Olinkohan edes muistanut sellaista kysyä? En vissiin… En kyllä edes muistanut kunnolla, miltä tämä näytti.

Kuin tilauksesta blondi pyörähti ympäri paljastaen kasvonsa ja olin sillä sekunnilla juosta ikkunasta läpi. Eiii vit…
Julia Luoti? Olinko minä päätynyt Julian luo jatkoille? Mitä tapahtui minun lupaukselle, etten Auburnin kävijöihin koske siinä mielessä?  Kuinka hiton päissään minun on pitänyt eilen olla, etten ollut JULIAA tunnistanut? Vastahan minä olin kolme viikkoa sitten käynyt kyseisen naisen kanssa maastossakin! Oliko Julia tunnistanut minut? Ajatukset risteilivät päässäni tuhatta ja sataa.
Pitäisikö minun häipyä vähin äänin? Pitäisikö minun herättää Julia? Nainen näytti kyllä kauniilta nukkuessaan - ja hereillä ollessaan - mutta olinko minä valmis kohtaamaan Valerien omistajan silmästä silmään epämääräisen kännipanon jälkeen?
Kyllähän minulla oli ollut tarkoitus tutustua auburnilaisiin paremmin, mutta en minä nyt ihan tätä tarkoittanut. Vähempikin tutustuminen ja tutkailu olisi riittänyt.
Haroin hiuksiani ja yritin katseellani etsiä loppuja vaatteitani. Löysin vain Julian rintaliivit sekä todisteet siitä, että ehkäisystä sentään olimme huolehtineet… Huh.

Julia raotteli silmiä unisena. Hetken hän tutkaili minua silmäluomiensa välistä, kunnes nuo siniset silmät rävähtivät sepposen selälleen ja naisen kasvoilla paistoi pieni pakokauhu.
“Khrmm, huomenta…” mutisin naama punaisena, kun nainen pomppasi istumaan ja repi peittoa suojakseen.
“Ei helvetti”, Julia puuskaisi. “Eii saaaatana…”
“Joo tota… Joo…”
Sulavaa Anton, tosi sulavaa. Huomasin t-paitani roikkuvan oven kahvassa, joten kömmin ylös sängystä. Julia veti peiton päänsä yli ja jatkoi noitumistaan. Välillä nainen kurkkasi peiton alta minua, kunnes pakeni takaisin piiloonsa.
“Että semmonen ilta sitten”, Julia mutisi lopulta naama punaisena ja hiukset pystyssä.
Hymähdin hieman huvittuneena. Tilanne oli vähän… Kiusallinen. Eikä ihan vähääkään.

“Mun pitää varmaan lähteä…” mutisin, kun olin löytänyt loput vaatteeni eteisestä. Sievässä jonossa olivat ulko-ovelta aina makuuhuoneeseen saakka. Silmissäni välähtikin flashback asunnolle saapumisesta. Eipä siinä hirveästi oltu aikailtu, kun ulko-ovi oli kiinni pamahtanut.
“Joo”, Julia murahti nykiessään alusvaatteita päälleen.  “Tota… Anton..”
Yritin olla katsomatta puolialastonta naista, mutta pakko oli ihan pikkuisen vilkaista. Hyvältähän  edelleen näytti.
“Tästä ei sitten puhuta. Kenellekään!” Julia varmisti vetäessään lattialla lojuvan t-paidan päälleen.
Pudistin päättäväisesti päätäni: “Ei. Ollaan niin kuin tätä ei olis koskaan tapahtunut.”
Julia näytti helpottuneelta: “Eikä tää todellakaan tuu toistumaan.”
Virnistin ilkikurisesti, niinhän ne aina sanoo, mutta nyökkäsin hyväksymisen merkiksi. Ei tuu ei. Tästä lähin pysyin kiltisti kotona kalsarikännäämässä.
Vedin kengät jalkaani ja kysyin vielä Julialta osoitteen, jotta osasin neuvoa Eskon oikeaan paikkaan. Nainen paukutti otsaansa oven karmiin, mutta lopulta sanoi osoitteensa.
“Joo.. No.. Heippa sitten”, mutisin nolona ja välttelin naisen katsetta. Heilautin epämääräisesti kättäni ja avasin ulko-oven. Äkkiä pois täältä.

Eskolla menisi hyvä tovi ennen kuin olisi paikalla, joten istahdin jalkakäytävän reunalle odottamaan kyytiäni. Olisikohan minun pitänyt luikkia vähän kauemmas Julian asunnosta? Entä jos joku tallilainen ajaisi ohi ja näkisi minut siinä krapulassa istumassa? Osaisiko se arvata, mistä olin tulossa ja mitä oli tapahtunut? Herranen aika! Oliko eilen ollut Auburnilaisia enemmänkin Kingissä? Ja jos oli, niin olivatko he nähneet minut ja Julian? Perseen perse.
Varmuuden vuoksi vedin takin hupun pääni yli ja yritin olla mahdollisimman huomaamaton. Olispa kaljaa… Loiventava olisi tehnyt hyvää.

Lopulta Esko kaarsi paikalle Toyotallaan ja helpotuksesta huokaisten nousin työkaverini kyytiin.
“No? Oliko kivaa?” Esko naljaili heti, kun olin iskenyt persaukseni penkkiin ja vetänyt turvavyön kiinni.
“Mmhmm..” mutisin nojaten selkänojaan ja suljin silmäni. Krapula oli hyvin vahva. Ja morkkis. En tiedä kumpi oli pahempi… Mitä helvettiä nyt taas Anton?!
“Olitko sä sen tindermätsin luona?” kuskini jatkoi uteluaan, kun auton keula kääntyi kohti Murronmaata.
“En. Ne treffit meni niin penkin alle, että taidan poistaa koko sovelluksen”, pyrskähdin. “Sain kuulla luennon sen Eevan kissoista ja sen jälkeen se alkoikin itkemään exänsä perään. Ja lähti kesken treffien sen luo.”
Esko nauraa hohotti tarinalle vedet silmissä.
“Missäs sinä sitten olit?” mies muisti ykskaks ja olin jo toivonut, ettei olisi tuota kysynyt.
“Yhden luona vain… Lähdin Krouvista Kingiin ja… Niin..” mutisin ja tunsin punan kohoavan kasvoilleni. Jestas että hävetti.
“Nimi?” Esko jatkoi tenttaamistaan.
Mulkaisin miestä turhautuneena. En olisi millään jaksanut nyt mitään utelua. Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa taksi.

“Kai sä nyt sen nimen tiedät?” Esko nauroi huvittuneena, kun kiersin kysymyksen sujuvasti ja tuijottelin ikkunasta ulos. Maisemat vilisivät ohitse Eskon kiihdyttäessä vauhtia ja purin huultani, ettei oskennus olisi puskenut ulos sisuksistani.
“Oliko noin kamalaa, kun et mitään kerro?” Esko jatkoi naljailuaan. “Oliko se joku ihme pervo? Lahna sängyssä? Viiden lapsen yh-äiti, joka halusi lapsukaisilleen isipuolen sinusta? Vai oliko se naimisissa ja aviomies tuli kotiin kesken seksileikkien?”
“Ihan on lapseton. Tietääkseni”, vastasin. “Sinkkukin vissiin.”
“Oliko ees hyvä?” työkaverini ei luovuttanut. Mies avasi autonsa ikkunan ja pisti tupakaksi. Savukkeen katkera lemu sai krapulani vain pahentumaan.
“Oli”, myönsin. Harvemmin se peiton heiluttelu paskaa oli. Varsinkin kun edellisestä kerrasta oli jo parikin kuukautta…

Suljin silmäni ja yritin torkahtaa, mutta näin vain edessäni alastoman Julian. Pudistin päätäni ja avasin silmäni uudelleen. Ei hittolainen…
“Mikä vika siinä sitten oli, kun oot ton näköinen?” Esko ei luovuttanut.
“Ei mitään vikaa”, murahdin. “Olis ehkä pitänyt jättää välistä.”
“Miksi?”
Pyörittelin päätäni: “Tuttu tuolta tallilta.”
Esko vilkaisi minua huvittuneena ja käänsi sitten katseensa takaisin tielle. Miten tää matka tuntui näin pirun pitkältä?
“Vai että heppatyttö. Eikös ne ole hyviä ratsastamaan, jos ymmärrät mitä tarkoitan?” Esko virnuili. “Mikä vika siis?”
“No se just, että se on tuttu sieltä tallilta... “ huokaisin. En jaksanut selittää sen tarkemmin.
“Viet sen kato joskus jonnekki heinälatoon ja muistelette viime öistä”, Esko hekotteli. “Niin minä ainakin tekisin!”
Pyöräytin silmiäni turhautuneena. Esko olikin Esko. Minä olin minä. Enkä todellakaan koskisi enää yhteenkään auburnilaiseen. En vaikka maksettais.

Matka kämpälle tuntui ikuisuudelta. Esko vittuili sydämensä kyllyydestä ja minä yritin unohtaa koko asian.
Potkin kengät pois jaloistani ja suuntasin jääkaapille. Nappasin kylmän oluttölkin käteeni ja suhautin sen näppärällä sormiliikkeellä auki. Sormet olivat olleet näppärät viime yönäkin… EI! Mitä mä taas ajattelen?
Join puolet oluesta yhdellä kulauksella, rojahdin sohvalle ja napsautin tv:n päälle. Simpsonit-maratoni pyöri tv-ruudussa ja minä istuin siinä tukka sotkussa keltaisia hahmoja seuraten. Pakko oli saada jotain muuta ajateltavaa.
Olut loppui nopeasti ja kävin hakemassa toisen samalla lämmittäen eilistä lasagnettea mikrossa. Krapula tuntui helpottavan, mutta morkkis oli ja pysyi.
Palasin sohvalle ruokani ja juomani kanssa. Söin hyvällä ruokahalulla lasagneten jämät ja hörpin oluttani. Kello ei ollut edes yhtä. Ihan sama.

Nuuhkaisin paitaani, joka tuoksui aivan Julian parfyymille. Revin paidan pois päältäni ja syöksyin suihkuun pesemään naisen tuoksun pois iholtani.
Vesi ei kuitenkaan pessyt pois muistoja, jotka pyöri päässä repeatilla. Mitä hiivattia me oltiin menty tekemään?

_________________
"Riita poikki ja kaljaa väliin"
avatar
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 01.11.18 20:54

Syyskuu 2008

Istuin naama kalpeana keittiönpöydän ääressä ja yritin parhaani mukaan syödä äidin tekemää välipalaa. Oli lämpimiä voileipiä, vastapuristettua appelsiinimehua, keitettyjä kananmunia sekä tietenkin kahvia.
“Paula soitti eilen”, äitini, Arja, aloitti kun ryystin mehua niin kuin en olisi koskaan saanut juotavaa. Sellainen olokin oli, sillä krapula jyskytti päässä erittäin vahvasti. Piian vanhemmat olivat olleet taas pois koko viikonlopun, joten koko kylän nuoriso oli kokoontunut sinne viettämään iltaa. Hyvät bileet oli!
Nostin katseeni pöydästä ja vilkaisin äitiä, joka näytti samalla huolestuneelta sekä pettyneeltä.
“Et ole käynyt sitten kesäkuun tallilla”, äiti jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen. “Minä kun luulin, että olet. Luulin, että olit siellä eilenkin.”

Kohautin harteitani.
“En oo ehtinyt”, mutisin haukaten voileipää.
“Et ole ehtinyt? Missä sinä olet sitten kaiket illat ollut?” äiti huokaisi syvään.
“Tuolla noin…” murahdin. En nyt yhtään jaksais mitään äidin valitusta.
“En haluaisi kertoa Rikulle tästä vielä mitään…” äiti totesi viitaten isääni.
“No, älä kerro.”
“Anton…”
“Mitä?”
“Paula sanoi, ettei voi jatkaa valmentajanasi, mikäli et koskaan saavu paikalle. Hän haluaa antaa sen sun Haisusi jollekin ratsastajalle, joka haluaa kisata ja valmentautua”, äiti jatkoi saarnaansa.
“Aha.”
Aha?” äiti huudahti. “Minä kun luulin, että sinä haluat ratsastaa. Ja kilpailla. Olemme isäsi kanssa pistäneet tähän sinun harrastukseen aika paljon rahaa.”
“En halua enää.”
Äiti muljautti silmiään, nousi ylös pöydän äärestä ja paiskasi kahvikuppinsa tiskialtaaseen.
“Sinä tuut vielä joku kaunis päivä katumaan tätä”, äiti mutisi tiskipyötään nojaten naama mutrulla. “Sinullahan meni niin hyvin kisoissakin!”

Vääntäydyin ylös tuolistani.
“Omapa on elämäni”, murahdin ja ilmoitin lähteväni kylälle. Äiti ei vain ymmärtänyt... Ei mulla ollut aikaa mihinkään hevosten kanssa leikkimiseen. Mulla oli omakin elämä. Sitä paitsi, olihan se melko noloa, että mä viettäisin illat ja viikonloput tallilla.
“Et nyt mene minnekkään!” äiti yritti laittaa vastaan, mutta myöhäistä. Olin jo kävellyt ulos kylmään syysilmaan.
Painoin mopokypärän päähäni ja starttasin vanhan Honda Monkeyn, jonka isä oli minulle kunnostanut.

Tuttuun tapaan kaveriporukka oli kokoontunut vanhan ala-asteen nurkalle.
“Anton, moro!” Tatu huuteli portailta tupakkahuulessaan. Kainalossaan Tatulla oli Piia, jonka kanssa oli eilen lähentynyt sillä tavalla.
“Moro!” moikkasin ja riisuin kypärän päästäni, jättäen sen roikkumaan mopon sarveen. Piian vieressä isutunut Niina oli noussut ylös ja tuli antamaan minulle märän suudelman.
“Moi”, hymyilin leveästi, kun tuo tyttöystäväksi kutsumani tyttö oli irroittanut huulensa minun huulista. Niina kihersi hieman ja käpertyi kainalooni.
Niinakaan ei enää käynyt tallilla. Tähti oli jouduttu lopettamaan, joten Niina ei enää halunnut nähdäkään Paulaa. Saati hevosia.

Kaivoin takin taskusta sätkätopan ja käärin tottuneesti itselleni tupakan, jonka sytytin Tatun tarjoamalla sytkärillä.
“Onks krapula?” pyöräänsä nojaileva Teemu uteli, kun puhaltelin ensimmäiset savut ulos keuhkoistani. Parhaani mukaan yritin olla yskimättä. En pitänyt tupakasta, mutta en halunnut vaikuttaa nössöltä Tatun ja Teemun edessä. Kovat jätkät poltti. Ja mä halusin olla kova jätkä.
En mikään hevosenpaskalta haiseva nörtti.

_________________
"Riita poikki ja kaljaa väliin"
avatar
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 11.11.18 21:40

11.11.2018

"Kai sä tulet käymään isäsi luona sunnuntaina?" oli äiti tivannut jo keskiviikkona puhelimessa.
"Mmhmm, kai se pitää", olin mutissut vastaukseksi. Isän luona käymiset rajoittuivat minulla lähinnä jouluun ja tietysti isänpäivään, mutta koskaan ne reissut eivät olleet mitenkään mieltäylentäviä.
Lähinnä äidin takia minä sinne lähdin.

Hain äidin sunnuntaiaamuna Volvollani tutun kotitalon pihasta.
"Oletko viihtynyt Murronmaalla?" äiti kysyi varovaisesti, kun starttailin autoani.
"Olen", vastasin lyhyesti.
"Entäs se Vila? Miten sen kanssa menee?" äiti jatkoi uteluaan, kuin peitellen omia tuntemuksiaan.
"Hyvin. Osallistutaan sen kanssa kisoihinkin tässä kuun vaihteessa", selitin ohjaten autoa risteyksestä vasemmalle.
"Ai, sehän kuulostaa kivalta! Isäsi olisi ylpeä..." äiti huokaisi pieni haikeus äänessään.

Parkkeerasin auton tutulle parkkipaikalle ja nousin ulos autosta. Huokaisin syvään.
Hiljaisuuden vallitessa kävelimme äidin kanssa pientä polkua pitkin, väistellen vastaantulevia ihmisiä.

Päästyämme isän luo, sytytin hautakynttilän ja asettelin sen haudan päälle.
Äiti yritti parhaansa mukaan pitää tunteensa kurissa, mutta näin kyllä hänen poskellaan valuvan kyyneleen. Minunkin kurkkua kuristi.
Äiti taputti minua lohduttelevasti olalle, lähinnä itsensä takia.

Työnsin kädet takkini taskuihin ja tuijotin kynttilän lepattavaa liekkiä.

Riku Seljavaara
12.09.1964 - 26.04.2016

_________________
"Riita poikki ja kaljaa väliin"
avatar
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 14.11.18 22:13

14.11.2018

“Tosi kivaa lähtee töiiihin, kun ulkona on niin pimmeetä. Tosi kiva lähtee töiistä, kun ulkona on niin pimmeetä.”
“Turpa kiinni!” murahdin ja vaihdoin äkkiä Tuiskua soittavan radiokanavan toiseen. Joku itkuvirsi tuli YleX:ltä, mutta parempi sekin kuin korvamadoksi päähän pyörimään jäävä Rahan Takii.

Toisaalta, ei se Tuiskun Antti ihan väärässä ollut. Aamulla oli vielä pimeää, kun lähdin töihin ja sieltä lähtiessä alkoi jo hämärtymään uhkaavasti. Pian ei arkisin aurinkoa näkisi laisinkaan, muuta kuin korjaamon paskaisista ikkunoista katsomalla.
Siisteyteen ei tuossa puljussa hirveästi panostettu. Eskohan se oli haaveillut jostain simpsakasta siivojatytöstä, joka putsailisi päivittäin pikkuisissa hepenissä nurkkia ja pyllistelisi meidän edessämme.
Silläkään miehellä ei pyörinyt päässä kuin tissit ja perse.
“Sais Antonkin rassailla töiden ohessa muutakin kuin autoja, öhöhöhöhöhö.”
Jessus.
Ei sillä, mieluumminhan sitä katselisi jotain siivoojanaista kuin kaljamahaista, keski-ikäistä ukkomiestä…

Kotiin tultua nakkasin pakastepizzan uuniin ja istahdin keittiönpöydän ääreen. Tänään en tallille ehtisi, sillä töissä oli venähtänyt liian myöhään ja muutenkin Vila ansaitsi löysemmän päivän kaiken tämän kisatreenaamisen ohessa.
Vilkaisin jääkaapin ovessa olevaa kouluohjelmaa. Stressasi ihan liikaa jo. Pitäisikö minun vetäytyä koko kisasta?

Selailin facebookin ihmeellistä maailmaa, välillä Tinderiä kurkaten, mutta eipä sielläkään mitään ollut.
“Terveellisen” pakastelätyn syötyäni, riisuuduin ja nakkasin likaiset vaatteet pyykkikoneeseen. Siinä munasillaan konetta päälle laittaessani tajusin, ettei minulla ollut edes mitään kisoihin soveltuvaa vaatetusta ylleni.
Perhanan perhana. Tämäkin vielä.

Noh, se pitäisi sitten vissiin lähteä viikonloppuna vaateostoksille. Onneksi huomenna olisi palkkapäivä eikä keittiönpöydälle ollut kovin montaa laskua kertynyt maksettavaksi.
Hittolainen kun edes tuntisi jonkun, joka lähtisi minulle makutuomariksi… Sosiaalinen piirini kun oli aika minimaalinen. Eskoa nyt olisi aivan turha pyytää, enkä edes kehtaisi.
Sehän tietysti raahaisi minut johonkin seksiliikkeeseen höhöttelemään “ratsastusvarusteille”.

Suihkun jälkeen raahauduin jääkaapin kautta sohvalle ja avasin oluen.
Ehkä tää stressi ja yleinen alakulo tästä joskus helpottaisi ja aurinko paistaisi Seljavaarankin risukasaan. Sitten keväämmällä...

_________________
"Riita poikki ja kaljaa väliin"
avatar
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa