Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 19.08.18 21:11

Feelings.
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Tammikuu 2008

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 19.08.18 21:12

Tammikuu 2008

Tummanruunikko puoliverinen hyppäsi esteen yli vaivatta ja ohjasin sen huomaamattomilla avuilla kohti seuraavaa pystyestettä. Minun ei hirveästi tarvinnut tehdä mitään, kunhan pysyin selässä ja neuvoin, minne mennä seuraavaksi.
Pystyeste ylittyi ja viimeiseksi olisi vuorossa kolmoissarja. Pieni pidäte, yli, seuraava este yli ja viimeinenkin este liideltiin yli kuin vettä vain. Ratsastin ulos radalta ja taputin Haisuksi kutsutta ruunaa kaulalle.
“Hienoa!” tallin omistaja ja ratsastuksenohjaaja Paula kehui vuolaasti. “Tiesin, että teillä kemiat natsais yhteen just eikä melkein.”
Hymyilin ylpeänä ja hidastin ravin kautta käyntiin.
Olin jo muutaman vuoden käynyt ratsastamassa Paulan hevosia pienellä ratsastuskoululla ja pidin paikasta. Opetus oli laadukasta eikä hevosissakaan ollut moittimista. Ratsastuksen olin tosin aloittanut jo kymmenvuotiaana tätini tallilla, mutta naisen myytyä hevoset, oli minun etsittävä uusi talli. Ja Paulan talli oli se talli.
Haisu oli vasta muuttanut tallille ja olin ollut otettu, että Paula oli ruunan minulle antanut kokeiluun ennen ketään muuta. Osa tallin tytöistä olivat ehkä hieman näreissään asiasta ja olivat sitä mieltä, että minua lellittiin, koska olin ainoa poika koko tallilla.
“Kuule… Kuun lopussa olisi yhdet maneesikisat ja mietin, haluaisitko osallistua niihin Haisun kanssa?” Paula kysyi varovasti, kun laskeuduin alas Haisun selästä. Nostin jalustimet ylös ja nostin ohjat ruunan pään yli.
“Minäkö?” yllätyin. “Siis joo.. Tietenkin!”
“Hienoa! Siellä on luokkia niin koulussa kuin esteilläkin, voit osallistua molempiin lajeihin tai vain toiseen, miten ikinä haluat. Täältä lähtee muutama muukin ratsukko sinne, joten ihan yksin ei tarvis olla”, Paula hihkaisi. “Minä tietysti valmentaisin teitä.”
Nyökyttelin innostuneena ja katsahdin tähtipäistä ruunaa, joka tökkäsi minua hellästi turvallaan. Silitin sen turpaa ja olin pakahtua innosta. Olinhan minä aikaisemmin kisannut tallin omissa pienissä ei-niin-vakavissa kisoissa, missä otettiin lähinnä mittaa tallilaisten kesken.

Kuukausi vilahti nopeasti ohi ja kisapäivä koitti. Olin aivan paniikissa ja olin jo ilmoittamassa Paulalle, etten osallistu. En pystyisi. En halua. Miksi minä olin osallistunut niin este- kuin koululuokkaankin? Miksi minun piti mennä nolaamaan itseni molemmissa lajeissa??
“Hyvin se menee”, rinnakkaisluokkalainen Niina rauhoitteli suomenhevostamman, Tähden, selästä. “Oon nähnyt teidän treenejä, joten sulla ei oo mitään hätää. Mun ja Tähden tässä pitäs olla hermona, koska ei ole toivoakaan et me sua ja Hansua voitettas.”
Huokaisin syvään ja vilkaisin Haisua, joka nuokkui puoliunessa vieressäni. Sitä ei näyttänyt jännittävän yhtään.
“Kiitti…” mutisin Niinalle ja kipusin Haisun selkään, joka havahtui hereille minun iskeässä takamukseni satulaan.
Lähdimme verryttelykentälle ja pian Paula tulikin kentän laidalle huitomaan sen merkiksi, että pian olisi meidän vuoro.
“Muista, älä mieti liikaa. Sä oot harjoitellut tätä rataa monet kerrat ja Hansukin varmasti osaa nää jutut vanhasta muistista”, Paula antoi viimeiset neuvonsa juuri ennen kuin kuuluttaja kajautti ilmoille: “Seuraavaksi Anton Seljavaara ruunansa Hasselhoffin kanssa.”
Harjoitusravissa kentälle, pysähdys, tervehdys, harjoitusravissa oikealle. “Mä osaan tän..”
Keskiympyrä… Täysikaarto.. Hyvä Haisu… Täysikaarto vasemmalle. Pysähdys, peruutus, liikkeelle harjoitusravissa…
Kuinka ollakkaan, pääsimme lopulta ohjelman vedettyä loppuun saakka ja ratsastin käynnissä ulos kentältä. Huokaisin helpotuksesta ja Paula hymyili leveästi, kun ratsastin hänen luo.
“Mähän sanoin, että te pystytte siihen!”


Palkintojenjaossa olimme Haisun kanssa toisena. Naama Naantalin aurinkona ratsastin kunniakierrosta läpi. Piru vie, olimme tulleet toisiksi! Niina ja Tähti olivat kolmansina, joten Paula sai olla oppilaistaan todellakin ylpeä. Ainakin näin koululuokkien osalta.

Esteradalla me vähän Haisun kanssa töpeksittiin muurilla, jonka vuoksi meidän sijoitus oli viides, mutta ei haitannut yhtään! Ensimmäiset niin sanotusti viralliset kisat ja pärjättiin toooosi hyvin!
Paula lupasi tarjota minulle ja Niinalle pizzat lähipizzeriassa joku päivä eikä meistä kumpikaan kieltäytynyt tarjouksesta.
Illalla, kun tallilta kotia tein lähtöä, Niina tuli nykäisemään minua hihasta.
“Hei, se meidän luokan Piia pitää kotibileet ens viikonloppuna, nii mietin, haluaisitko sinäkin tulla? Olutta on ja musiikkia. Niiden porukat lähtee viikonlopuksi johonkin”, Niina ehdotti ja tuijotti minua intensiivisesti silmiin.
En kehdannut sanoa, etten minä ollut koskaan aikaisemmin alkoholia juonut eikä kyllä tehnyt mielikään kokeilla - ainakaan vielä - mutta jokin tytön katseessa sai minut lupaamaan, että tulisin paikalle oikein mielelläni.
“Kiva! Nähdään huomenna koulussa. Heippa!” Niina hihkaisi, vilkaisi ujosti ympärilleen ja muiskautti pusun poskelleni.
Jäin katsomaan hämilläni tytön perään, punastuin hieman ja kasvoille nousi typerä virne.
Ei paskempi päivä.


_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 01.09.18 13:24

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. EEXryhb
Kyllä se karaistuneenkin miehen vetää liikuttuneeksi, kun laskujen ja mainosten seasta löydät ihan oikean, käsinkirjoitetun kirjeen. Jo heti kuoresta tiesin, kenelle nuo harakanvarpaat kuuluivat. Olihan tuota käsialaa saanut joskus muinoin tuntilistoista tulkata useampaan otteeseen... Ja Paula kyllä tiesi, mitä mieltä minä rouvan käsialan luettavuudesta olin. Vamaan ihan vittuillakseen oli kirjeen lähettänyt. Olisihan se ollut liian monimutkaista esimerkiksi soittaa...

Kirjeen toisella puolella oli Paulan puhelinnumero. Hetken empimisen jälkeen soitin siihen.
"Paula!" kuului tuttu topakka ääni. Sieluni silmin näin tuon jo lähemmäs 50-vuotiaa naisen nojailevan karsinan seinään hörppien Kiroileva Siili-mukistaan kahvia.
"No se on Anton, moi! Ei sulla oo ainakaan tuo käsiala parantunut sitten viime näkemän."
"Hekoheko! Minä vielä panosti siihen, jotta sinä reppana saat siitä selvää."


#ellienhaaste

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Paavo Pesusieni

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 21.09.18 19:32

10.09.2018
#innanhaaste2

Työpäivän päätteeksi päätin käydä katsastamassa paikallisen kirpputorin tarjonnan. Kämpiltä puuttui vielä vähän sitä sun tätä, joten halvemmalla pääsisin, kun kävisin ensin katselemassa halpoja käytettyjä tavaroita kirpparilta ennen kuin tuhlaisin vähäiset rahani uuteen tavaraan.
Siellä kiertelin mummojen seassa hyllyjen välillä tutkiskellen loosseja. Eipä sieltä hirveästi mitään ihmeempiä löytynyt. Pari paitaa ja yhdet farkut. Olin jo lähdössä kotiin kassan kautta, kunnes silmiini osui Paavo Pesusieni-muki. Nappasin sen ostoskoriini ja painelin kassalle.

Kotona asettelin mukin olohuoneen hyllyn päälle. Sinne se päätyi muiden Paavo Pesusieni-krääsän sekaan. Oli pehmoleluja, figuureja, mukeja, laseja, pelikortteja ja ties mitä. Keltainen piirroshahmo ystävineen oli minun "salainen pahe". Kaikki oli saanut alkunsa kavereiden yhteisestä vitsistä. Olin kuulema kuulostanut äänenmurroksen aikaan Paavo Pesusieneltä ja synttärilahjaksi kaverit olivat ostaneet minulle jättikokoisen Paavo-pehmulelun. Kyseinen pehmolelu on jo siellä "pehmolelujen taivaassa", sillä äidin koira oli osoittanut kyseiselle Paavolle rakkautta vähän liikaakin, joten täytteet olivat lennelleet pitkin olohuonetta. Eikä minua muutenkaan kiinnostanut säilytellä mitään puhkinussittua Paavoa nurkissani.

Kyseinen kokoelma ei ehkä ollut se, jota ensimmäiseksi asunnostani mahdollisille naisvieraille esittelin, mutten minä omituista(?) keräilykohdettani mitenkään piilotellut. Ei se ehkä kaikkein miehekkäin harrastus/keräilykohde ollut, mutta aiiiiivan sama.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 23.10.18 19:49

14.10.2018
Walk of shame..

Heräsin vieraasta asunnosta auringon pilkotellessa ikkunan verhojen läpi. Raottelin varovaisesti silmiäni ja mietin, missä hitossa mä olin. Pikkuhiljaa alkoi muistin palaset loksahtelemaan paikoilleen ja katsahdin vieressäni nukkuvaa blondia naista. Nainen nukkui selin minuun, peitto söpösti takapuolen päällä peittäen kriittiset paikat. Nice.
Kurotin lattialta bokserini ja nykäisin ne jalkaani, vaikka hetken mietin, pitäisikö kokeilla jos vieressäni uinuva blondi olisi halunnut niin sanotusti uusinnan.
Yritin miettiä naisen nimeä, mutten saanut sitä päähäni. Olinkohan edes muistanut sellaista kysyä? En vissiin… En kyllä edes muistanut kunnolla, miltä tämä näytti.

Kuin tilauksesta blondi pyörähti ympäri paljastaen kasvonsa ja olin sillä sekunnilla juosta ikkunasta läpi. Eiii vit…
Julia Luoti? Olinko minä päätynyt Julian luo jatkoille? Mitä tapahtui minun lupaukselle, etten Auburnin kävijöihin koske siinä mielessä?  Kuinka hiton päissään minun on pitänyt eilen olla, etten ollut JULIAA tunnistanut? Vastahan minä olin kolme viikkoa sitten käynyt kyseisen naisen kanssa maastossakin! Oliko Julia tunnistanut minut? Ajatukset risteilivät päässäni tuhatta ja sataa.
Pitäisikö minun häipyä vähin äänin? Pitäisikö minun herättää Julia? Nainen näytti kyllä kauniilta nukkuessaan - ja hereillä ollessaan - mutta olinko minä valmis kohtaamaan Valerien omistajan silmästä silmään epämääräisen kännipanon jälkeen?
Kyllähän minulla oli ollut tarkoitus tutustua auburnilaisiin paremmin, mutta en minä nyt ihan tätä tarkoittanut. Vähempikin tutustuminen ja tutkailu olisi riittänyt.
Haroin hiuksiani ja yritin katseellani etsiä loppuja vaatteitani. Löysin vain Julian rintaliivit sekä todisteet siitä, että ehkäisystä sentään olimme huolehtineet… Huh.

Julia raotteli silmiä unisena. Hetken hän tutkaili minua silmäluomiensa välistä, kunnes nuo siniset silmät rävähtivät sepposen selälleen ja naisen kasvoilla paistoi pieni pakokauhu.
“Khrmm, huomenta…” mutisin naama punaisena, kun nainen pomppasi istumaan ja repi peittoa suojakseen.
“Ei helvetti”, Julia puuskaisi. “Eii saaaatana…”
“Joo tota… Joo…”
Sulavaa Anton, tosi sulavaa. Huomasin t-paitani roikkuvan oven kahvassa, joten kömmin ylös sängystä. Julia veti peiton päänsä yli ja jatkoi noitumistaan. Välillä nainen kurkkasi peiton alta minua, kunnes pakeni takaisin piiloonsa.
“Että semmonen ilta sitten”, Julia mutisi lopulta naama punaisena ja hiukset pystyssä.
Hymähdin hieman huvittuneena. Tilanne oli vähän… Kiusallinen. Eikä ihan vähääkään.

“Mun pitää varmaan lähteä…” mutisin, kun olin löytänyt loput vaatteeni eteisestä. Sievässä jonossa olivat ulko-ovelta aina makuuhuoneeseen saakka. Silmissäni välähtikin flashback asunnolle saapumisesta. Eipä siinä hirveästi oltu aikailtu, kun ulko-ovi oli kiinni pamahtanut.
“Joo”, Julia murahti nykiessään alusvaatteita päälleen.  “Tota… Anton..”
Yritin olla katsomatta puolialastonta naista, mutta pakko oli ihan pikkuisen vilkaista. Hyvältähän  edelleen näytti.
“Tästä ei sitten puhuta. Kenellekään!” Julia varmisti vetäessään lattialla lojuvan t-paidan päälleen.
Pudistin päättäväisesti päätäni: “Ei. Ollaan niin kuin tätä ei olis koskaan tapahtunut.”
Julia näytti helpottuneelta: “Eikä tää todellakaan tuu toistumaan.”
Virnistin ilkikurisesti, niinhän ne aina sanoo, mutta nyökkäsin hyväksymisen merkiksi. Ei tuu ei. Tästä lähin pysyin kiltisti kotona kalsarikännäämässä.
Vedin kengät jalkaani ja kysyin vielä Julialta osoitteen, jotta osasin neuvoa Eskon oikeaan paikkaan. Nainen paukutti otsaansa oven karmiin, mutta lopulta sanoi osoitteensa.
“Joo.. No.. Heippa sitten”, mutisin nolona ja välttelin naisen katsetta. Heilautin epämääräisesti kättäni ja avasin ulko-oven. Äkkiä pois täältä.

Eskolla menisi hyvä tovi ennen kuin olisi paikalla, joten istahdin jalkakäytävän reunalle odottamaan kyytiäni. Olisikohan minun pitänyt luikkia vähän kauemmas Julian asunnosta? Entä jos joku tallilainen ajaisi ohi ja näkisi minut siinä krapulassa istumassa? Osaisiko se arvata, mistä olin tulossa ja mitä oli tapahtunut? Herranen aika! Oliko eilen ollut Auburnilaisia enemmänkin Kingissä? Ja jos oli, niin olivatko he nähneet minut ja Julian? Perseen perse.
Varmuuden vuoksi vedin takin hupun pääni yli ja yritin olla mahdollisimman huomaamaton. Olispa kaljaa… Loiventava olisi tehnyt hyvää.

Lopulta Esko kaarsi paikalle Toyotallaan ja helpotuksesta huokaisten nousin työkaverini kyytiin.
“No? Oliko kivaa?” Esko naljaili heti, kun olin iskenyt persaukseni penkkiin ja vetänyt turvavyön kiinni.
“Mmhmm..” mutisin nojaten selkänojaan ja suljin silmäni. Krapula oli hyvin vahva. Ja morkkis. En tiedä kumpi oli pahempi… Mitä helvettiä nyt taas Anton?!
“Olitko sä sen tindermätsin luona?” kuskini jatkoi uteluaan, kun auton keula kääntyi kohti Murronmaata.
“En. Ne treffit meni niin penkin alle, että taidan poistaa koko sovelluksen”, pyrskähdin. “Sain kuulla luennon sen Eevan kissoista ja sen jälkeen se alkoikin itkemään exänsä perään. Ja lähti kesken treffien sen luo.”
Esko nauraa hohotti tarinalle vedet silmissä.
“Missäs sinä sitten olit?” mies muisti ykskaks ja olin jo toivonut, ettei olisi tuota kysynyt.
“Yhden luona vain… Lähdin Krouvista Kingiin ja… Niin..” mutisin ja tunsin punan kohoavan kasvoilleni. Jestas että hävetti.
“Nimi?” Esko jatkoi tenttaamistaan.
Mulkaisin miestä turhautuneena. En olisi millään jaksanut nyt mitään utelua. Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa taksi.

“Kai sä nyt sen nimen tiedät?” Esko nauroi huvittuneena, kun kiersin kysymyksen sujuvasti ja tuijottelin ikkunasta ulos. Maisemat vilisivät ohitse Eskon kiihdyttäessä vauhtia ja purin huultani, ettei oskennus olisi puskenut ulos sisuksistani.
“Oliko noin kamalaa, kun et mitään kerro?” Esko jatkoi naljailuaan. “Oliko se joku ihme pervo? Lahna sängyssä? Viiden lapsen yh-äiti, joka halusi lapsukaisilleen isipuolen sinusta? Vai oliko se naimisissa ja aviomies tuli kotiin kesken seksileikkien?”
“Ihan on lapseton. Tietääkseni”, vastasin. “Sinkkukin vissiin.”
“Oliko ees hyvä?” työkaverini ei luovuttanut. Mies avasi autonsa ikkunan ja pisti tupakaksi. Savukkeen katkera lemu sai krapulani vain pahentumaan.
“Oli”, myönsin. Harvemmin se peiton heiluttelu paskaa oli. Varsinkin kun edellisestä kerrasta oli jo parikin kuukautta…

Suljin silmäni ja yritin torkahtaa, mutta näin vain edessäni alastoman Julian. Pudistin päätäni ja avasin silmäni uudelleen. Ei hittolainen…
“Mikä vika siinä sitten oli, kun oot ton näköinen?” Esko ei luovuttanut.
“Ei mitään vikaa”, murahdin. “Olis ehkä pitänyt jättää välistä.”
“Miksi?”
Pyörittelin päätäni: “Tuttu tuolta tallilta.”
Esko vilkaisi minua huvittuneena ja käänsi sitten katseensa takaisin tielle. Miten tää matka tuntui näin pirun pitkältä?
“Vai että heppatyttö. Eikös ne ole hyviä ratsastamaan, jos ymmärrät mitä tarkoitan?” Esko virnuili. “Mikä vika siis?”
“No se just, että se on tuttu sieltä tallilta... “ huokaisin. En jaksanut selittää sen tarkemmin.
“Viet sen kato joskus jonnekki heinälatoon ja muistelette viime öistä”, Esko hekotteli. “Niin minä ainakin tekisin!”
Pyöräytin silmiäni turhautuneena. Esko olikin Esko. Minä olin minä. Enkä todellakaan koskisi enää yhteenkään auburnilaiseen. En vaikka maksettais.

Matka kämpälle tuntui ikuisuudelta. Esko vittuili sydämensä kyllyydestä ja minä yritin unohtaa koko asian.
Potkin kengät pois jaloistani ja suuntasin jääkaapille. Nappasin kylmän oluttölkin käteeni ja suhautin sen näppärällä sormiliikkeellä auki. Sormet olivat olleet näppärät viime yönäkin… EI! Mitä mä taas ajattelen?
Join puolet oluesta yhdellä kulauksella, rojahdin sohvalle ja napsautin tv:n päälle. Simpsonit-maratoni pyöri tv-ruudussa ja minä istuin siinä tukka sotkussa keltaisia hahmoja seuraten. Pakko oli saada jotain muuta ajateltavaa.
Olut loppui nopeasti ja kävin hakemassa toisen samalla lämmittäen eilistä lasagnettea mikrossa. Krapula tuntui helpottavan, mutta morkkis oli ja pysyi.
Palasin sohvalle ruokani ja juomani kanssa. Söin hyvällä ruokahalulla lasagneten jämät ja hörpin oluttani. Kello ei ollut edes yhtä. Ihan sama.

Nuuhkaisin paitaani, joka tuoksui aivan Julian parfyymille. Revin paidan pois päältäni ja syöksyin suihkuun pesemään naisen tuoksun pois iholtani.
Vesi ei kuitenkaan pessyt pois muistoja, jotka pyöri päässä repeatilla. Mitä hiivattia me oltiin menty tekemään?

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 01.11.18 20:54

Syyskuu 2008

Istuin naama kalpeana keittiönpöydän ääressä ja yritin parhaani mukaan syödä äidin tekemää välipalaa. Oli lämpimiä voileipiä, vastapuristettua appelsiinimehua, keitettyjä kananmunia sekä tietenkin kahvia.
“Paula soitti eilen”, äitini, Arja, aloitti kun ryystin mehua niin kuin en olisi koskaan saanut juotavaa. Sellainen olokin oli, sillä krapula jyskytti päässä erittäin vahvasti. Piian vanhemmat olivat olleet taas pois koko viikonlopun, joten koko kylän nuoriso oli kokoontunut sinne viettämään iltaa. Hyvät bileet oli!
Nostin katseeni pöydästä ja vilkaisin äitiä, joka näytti samalla huolestuneelta sekä pettyneeltä.
“Et ole käynyt sitten kesäkuun tallilla”, äiti jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen. “Minä kun luulin, että olet. Luulin, että olit siellä eilenkin.”

Kohautin harteitani.
“En oo ehtinyt”, mutisin haukaten voileipää.
“Et ole ehtinyt? Missä sinä olet sitten kaiket illat ollut?” äiti huokaisi syvään.
“Tuolla noin…” murahdin. En nyt yhtään jaksais mitään äidin valitusta.
“En haluaisi kertoa Rikulle tästä vielä mitään…” äiti totesi viitaten isääni.
“No, älä kerro.”
“Anton…”
“Mitä?”
“Paula sanoi, ettei voi jatkaa valmentajanasi, mikäli et koskaan saavu paikalle. Hän haluaa antaa sen sun Haisusi jollekin ratsastajalle, joka haluaa kisata ja valmentautua”, äiti jatkoi saarnaansa.
“Aha.”
Aha?” äiti huudahti. “Minä kun luulin, että sinä haluat ratsastaa. Ja kilpailla. Olemme isäsi kanssa pistäneet tähän sinun harrastukseen aika paljon rahaa.”
“En halua enää.”
Äiti muljautti silmiään, nousi ylös pöydän äärestä ja paiskasi kahvikuppinsa tiskialtaaseen.
“Sinä tuut vielä joku kaunis päivä katumaan tätä”, äiti mutisi tiskipyötään nojaten naama mutrulla. “Sinullahan meni niin hyvin kisoissakin!”

Vääntäydyin ylös tuolistani.
“Omapa on elämäni”, murahdin ja ilmoitin lähteväni kylälle. Äiti ei vain ymmärtänyt... Ei mulla ollut aikaa mihinkään hevosten kanssa leikkimiseen. Mulla oli omakin elämä. Sitä paitsi, olihan se melko noloa, että mä viettäisin illat ja viikonloput tallilla.
“Et nyt mene minnekkään!” äiti yritti laittaa vastaan, mutta myöhäistä. Olin jo kävellyt ulos kylmään syysilmaan.
Painoin mopokypärän päähäni ja starttasin vanhan Honda Monkeyn, jonka isä oli minulle kunnostanut.

Tuttuun tapaan kaveriporukka oli kokoontunut vanhan ala-asteen nurkalle.
“Anton, moro!” Tatu huuteli portailta tupakkahuulessaan. Kainalossaan Tatulla oli Piia, jonka kanssa oli eilen lähentynyt sillä tavalla.
“Moro!” moikkasin ja riisuin kypärän päästäni, jättäen sen roikkumaan mopon sarveen. Piian vieressä isutunut Niina oli noussut ylös ja tuli antamaan minulle märän suudelman.
“Moi”, hymyilin leveästi, kun tuo tyttöystäväksi kutsumani tyttö oli irroittanut huulensa minun huulista. Niina kihersi hieman ja käpertyi kainalooni.
Niinakaan ei enää käynyt tallilla. Tähti oli jouduttu lopettamaan, joten Niina ei enää halunnut nähdäkään Paulaa. Saati hevosia.

Kaivoin takin taskusta sätkätopan ja käärin tottuneesti itselleni tupakan, jonka sytytin Tatun tarjoamalla sytkärillä.
“Onks krapula?” pyöräänsä nojaileva Teemu uteli, kun puhaltelin ensimmäiset savut ulos keuhkoistani. Parhaani mukaan yritin olla yskimättä. En pitänyt tupakasta, mutta en halunnut vaikuttaa nössöltä Tatun ja Teemun edessä. Kovat jätkät poltti. Ja mä halusin olla kova jätkä.
En mikään hevosenpaskalta haiseva nörtti.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 11.11.18 21:40

11.11.2018

"Kai sä tulet käymään isäsi luona sunnuntaina?" oli äiti tivannut jo keskiviikkona puhelimessa.
"Mmhmm, kai se pitää", olin mutissut vastaukseksi. Isän luona käymiset rajoittuivat minulla lähinnä jouluun ja tietysti isänpäivään, mutta koskaan ne reissut eivät olleet mitenkään mieltäylentäviä.
Lähinnä äidin takia minä sinne lähdin.

Hain äidin sunnuntaiaamuna Volvollani tutun kotitalon pihasta.
"Oletko viihtynyt Murronmaalla?" äiti kysyi varovaisesti, kun starttailin autoani.
"Olen", vastasin lyhyesti.
"Entäs se Vila? Miten sen kanssa menee?" äiti jatkoi uteluaan, kuin peitellen omia tuntemuksiaan.
"Hyvin. Osallistutaan sen kanssa kisoihinkin tässä kuun vaihteessa", selitin ohjaten autoa risteyksestä vasemmalle.
"Ai, sehän kuulostaa kivalta! Isäsi olisi ylpeä..." äiti huokaisi pieni haikeus äänessään.

Parkkeerasin auton tutulle parkkipaikalle ja nousin ulos autosta. Huokaisin syvään.
Hiljaisuuden vallitessa kävelimme äidin kanssa pientä polkua pitkin, väistellen vastaantulevia ihmisiä.

Päästyämme isän luo, sytytin hautakynttilän ja asettelin sen haudan päälle.
Äiti yritti parhaansa mukaan pitää tunteensa kurissa, mutta näin kyllä hänen poskellaan valuvan kyyneleen. Minunkin kurkkua kuristi.
Äiti taputti minua lohduttelevasti olalle, lähinnä itsensä takia.

Työnsin kädet takkini taskuihin ja tuijotin kynttilän lepattavaa liekkiä.

Riku Seljavaara
12.09.1964 - 26.04.2016

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 14.11.18 22:13

14.11.2018

“Tosi kivaa lähtee töiiihin, kun ulkona on niin pimmeetä. Tosi kiva lähtee töiistä, kun ulkona on niin pimmeetä.”
“Turpa kiinni!” murahdin ja vaihdoin äkkiä Tuiskua soittavan radiokanavan toiseen. Joku itkuvirsi tuli YleX:ltä, mutta parempi sekin kuin korvamadoksi päähän pyörimään jäävä Rahan Takii.

Toisaalta, ei se Tuiskun Antti ihan väärässä ollut. Aamulla oli vielä pimeää, kun lähdin töihin ja sieltä lähtiessä alkoi jo hämärtymään uhkaavasti. Pian ei arkisin aurinkoa näkisi laisinkaan, muuta kuin korjaamon paskaisista ikkunoista katsomalla.
Siisteyteen ei tuossa puljussa hirveästi panostettu. Eskohan se oli haaveillut jostain simpsakasta siivojatytöstä, joka putsailisi päivittäin pikkuisissa hepenissä nurkkia ja pyllistelisi meidän edessämme.
Silläkään miehellä ei pyörinyt päässä kuin tissit ja perse.
“Sais Antonkin rassailla töiden ohessa muutakin kuin autoja, öhöhöhöhöhö.”
Jessus.
Ei sillä, mieluumminhan sitä katselisi jotain siivoojanaista kuin kaljamahaista, keski-ikäistä ukkomiestä…

Kotiin tultua nakkasin pakastepizzan uuniin ja istahdin keittiönpöydän ääreen. Tänään en tallille ehtisi, sillä töissä oli venähtänyt liian myöhään ja muutenkin Vila ansaitsi löysemmän päivän kaiken tämän kisatreenaamisen ohessa.
Vilkaisin jääkaapin ovessa olevaa kouluohjelmaa. Stressasi ihan liikaa jo. Pitäisikö minun vetäytyä koko kisasta?

Selailin facebookin ihmeellistä maailmaa, välillä Tinderiä kurkaten, mutta eipä sielläkään mitään ollut.
“Terveellisen” pakastelätyn syötyäni, riisuuduin ja nakkasin likaiset vaatteet pyykkikoneeseen. Siinä munasillaan konetta päälle laittaessani tajusin, ettei minulla ollut edes mitään kisoihin soveltuvaa vaatetusta ylleni.
Perhanan perhana. Tämäkin vielä.

Noh, se pitäisi sitten vissiin lähteä viikonloppuna vaateostoksille. Onneksi huomenna olisi palkkapäivä eikä keittiönpöydälle ollut kovin montaa laskua kertynyt maksettavaksi.
Hittolainen kun edes tuntisi jonkun, joka lähtisi minulle makutuomariksi… Sosiaalinen piirini kun oli aika minimaalinen. Eskoa nyt olisi aivan turha pyytää, enkä edes kehtaisi.
Sehän tietysti raahaisi minut johonkin seksiliikkeeseen höhöttelemään “ratsastusvarusteille”.

Suihkun jälkeen raahauduin jääkaapin kautta sohvalle ja avasin oluen.
Ehkä tää stressi ja yleinen alakulo tästä joskus helpottaisi ja aurinko paistaisi Seljavaarankin risukasaan. Sitten keväämmällä...

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 26.12.18 17:14

24.12.2018

"Anton! Ei ole maitoa! Viitsitkö millään käydä hakemassa kaupasta lisää?" äiti papatti keittiössä, kun itse löhösin sohvalla katsellen Joulupukin Kuumaa Linjaa. Joo, aikuinen mies ja niin edelleen, mut mikäs se sellainen jouluaatto olis jos ei (lasten) jouluohjelmia katsois?
"Onko se muka auki?" mutisin turhautuneena.
"On on, kahteen asti. Menehhä nyt", äiti komenteli .
Huoh. Ei kai sitä sitten.

Vissiin kaikki pienen kylän asukkaat olivat ängenneet itsensä pikkuruiseen S-markettiin. Hermohan siinä oli mennä, kun yritit muutaman maitopurkin toivossa päästä maito-osastolle.
Kurotellessani maitopurkkia koriini, huomasin viereeni ilmestyneen ihmisen, jota en ollut nähny ainakaan viiteen vuoteen. Niina.
"Moi", tervehdin hieman töksäyttäen, sillä mun katse eksyi välittömästi naisen tiss... vatsan seudulle, joka pullotti sen näköisenä että joulukinkkua oli ilmeisesti vedetty etukäteen. Ja paljon.
"Anton? Moi!" Niina hihkaisi iloisesti tunnistaessaan minut ja sipaisi ohimennen vatsaansa. "Ei ole sinuakaan näkynyt pitkään aikaan!"
Niinan kanssa oltiin se vuosi yhdessä silloin teini-ikäisinä ja harvemmin noi teinisuhteet kestää. Mä lähdin amikseen, Niina jäi lukioon ja löi hynttyyt yhteen Tatun kanssa.

"Moi", tervehdin ja vilkuilin ympärilleni. Pitäisikö paeta?
"Mitäs sulle kuuluu?" Niina jatkoi rupatteluaan. "Missä sä nykyään asut?"
"Ei mulle kummempia. Tulin jouluksi äidin luo", vastasin. "Murronmaalla mä asun."
Niina kurtisti kulmiaan: "Missä se semmonen on?"
"Tuolla 400 kilometrin päässä", naurahdin ja näin sivusilmällä Tatun lähestyvän meitä.
"Kato, Seljavaara! Mitä jätkä?" Tatu morjensti ja läpsäytti minua olkapäälle. Sen jälkeen mies kietoi kätensä omistajan elkein Niinan ympärille ja hymyili naiselle ällön rakastuneen näköisenä. Ilmeisesti Tatu oli syyllinen Niinan "lihomiseen".
"Eipä mittään", mutisin.
"Jouluksi kotiin vai?" Tatu jatkoi uteluaan. Nyökyttelin vastaukseksi.
"Lähetäänkö huomenna kaljalle? Viimeinen mahdollisuus ennen kuin..." Tatu naureskeli ja katsoi Niinan vatsaa. Nainen virnisti leveästi ja siveli vatsaansa toppatakin päältä.

Kalja kyllä houkutteli, mutta jouduin kieltäytymään.
"Pitää lähteä jo keskiviikkona ajeleen takas Murronmaalle", selitin. Totta se oli. Mun piti olla töissä taas torstaina...
"No, voi paska", Tatu murahti. "Olis ollu kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa."
"Niin... Mutta teille ilmeisesti kuuluu oikein hyvää? Millos pikku-Tatu tai mini-Niina on tulossa maailmaan?" utelin. Ei olisi oikeasti kiinnostanut jäädä yhtään mitään epätoivoista small talkia vääntämään siihen, mutta en kai enää voinut vain häipyä? Vaikka mieli tekikin.
"Tammikuun puolessa välissä", Niina ilmoitti hymyillen. "Onko sulla jo lapsia?"
Pyöräytin silmiäni. Juu, ei ollut, enkä kyllä halunnutkaan. Sitä paitsi siihen vissiin tarvis jonkun naisenkin?
"Ei ole", vastasin. "Tota, mun pitää mennä. Äiti odottaa näitä maitojaan."
Niine hyvineni poistuin paikalta kohti kassoja.


******


25.12.2018

Olin päättänyt soittaa Paulalle heti aamusta, josko passaisi tulla käymään ja tämähän oli ilomielin ottanut minut vastaan.  
"No, mutta Anton! Sinustahan on kasvanut ihan aikuinen mies!" Paula nauroi tullessaan minua vastaan tallipihalle. Ennen kuin ehdin edes estelemään, nainen oli kaapannut minut halaukseen enkä voinut muuta kuin halata entistä ratsastuksenopettajaani takaisin.
"Jos olisin yhtään nuorempi niin..." Paula virnuili irroittaessaan otteensa minusta. "Tai edes tykkäisin miehistä."
Vedin nolostuneena pipoa syvemmälle päähän ja kohautin harteitani hämmentyneenä. Olihan siitä kylillä joskus juoruiltu, ettei Paula miesten perään ollut, mut tää oli ensimmäinen kerta, kun nainen siitä itse epäsuorasti mainitsi.

"Haisu on tarhassaan", Paula selitti ja viittoili minua seuraamaan itseään.
Pääsimme tarhan luo, jossa vanha puoliverinen norkoili portin luona. Eihän sitä olis heti tunnistanut samaksi hevoseksi.  Valkoisia ja harmaita karvoja oli pää täynnä, mutta kun tarkemmin katsoi, niin kyllä se minun entinen kisaratsu oli.
"Terve", mutisin silittäessäni ruunan otsaa.  Pakostakin mietin, mitä olisi tapahtunut, mikäli en olisi ratsastusta lopettanut silloin murrosiän myllerryksessä. Oltaiskohan me oltu Haisun kanssa pahojakin vastuksia muille kisaajille?
Mutta turha sitä oli enää miettiä. Haisusta ei ollut enää kisakentille ja meikäläisenkin taidot oli aika hyvin ruostuneet tauon aikana.
"Saas nähdä, näkeekö se enää ens joulua", Paula totesi vakavana. "Tai edes ensi kesää... Onhan se jo melko vanha..."
"Niin", myöntelin.
"Mut en mä oo raaskinu sitä poiskaan laittaa. Mukava kaveri. Ja ikäänsä nähden ihan terveenäkin pysynyt, joten nauttikoon eläkepäivistään niin kauan kun jaksaa", Paula höpötti taputtaessaan Haisua kaulalle.  

Siirryimme Paulan kanssa tallituvan lämpöön juomaan kahvia.
"Äitis kertoi, että olit osallistumassa johonkin kisoihin sen sun hoitohevosen kanssa? Miten meni?" Paula uteli kaataessaan kahvia meidän kuppeihin.
"Päin persettä", vastasin.
Paula ratkesi nauruun: "No, se tuli ainakin ihan kiertelemättä. No? Mitä tapahtui?"
"Oltiin viimeisiä. Siis Vila nyt ois osannut hommansa ihan tuosta noin vaan, mut mä olin ihan liian hermona nii vituiksihan se meni", selitin pyöritellen päätäni.
"Noooh, mutta ei aina voi voittaa", Paula lohdutteli istahtaessaan alas. "Siellä Auburnissako sä käyt?"
"Sielläpä siellä."
"Mmhhm, olenkin kuullut siitä jotain juttuja", nainen edessäni mutisi hörpätessään kahvia.
"Jaa, mitä?" oli mun vuoro udella.
"No siis, että siellä kasvatetaan pienimuotoisesti puoliverisiä eikä mikään pikkuinen tallin rähjä ole kyseessä", Paula selitti silmiään siristäen.
"Ei, ei ole mikään pikkuinen lahoamispisteessä oleva talli", hymähdin. "Ehkä vähän liiankin hieno mulle."
Paula pudisteli päätään huvittuneena: "Mut oot kuitenkin viihtynyt siellä?"
"Joo, olen! Mukava päästä pitkästä aikaa touhuamaan hevosten kanssa", myönsin.
"Tallityttöjä varmasti joka sormelle?" Paula jatkoi virnuiluaan.
"Eii sitä sellaisia..." mutisin punastuen. Paula kohotti toista kulmaansa tietäväisen näköisenä. Hörppäsin kahviani ja väistelin naisen katsetta.
"Ei tietenkään", Paula myhäili.

Hörpimme kahviamme hiljaisuuden vallitessa. Ei mun (olemattomat) naisseikkailut Paulalle kuuluneet. Eikä nainen niistä sen enempää udellutkaan.
"Olisitko sä halunnut käydä ratsastamassa? Olishan mulla tossa noita hevosia, joita saa käydä liikuttamassa", Paula ehdotti.
Niinpä mä löysin itseni jonkun suomenhevosorin selästä, joka oli ihan toista maata kuin Vila oli. Paula heitteli neuvoja kentän laidalta niin kuin vanhoina hyvinä aikoina ja mä yritin tehdä parhaani. Saakutti ku oli kovasuinen kaveri tää mun ratsu.
"Kyllähän sä vielä jotain osaat", Paula virkkoi kun laskeuduin hevosen selästä.
"Jotain ees", mutisin ja nostin suitset raudikon pään yli. Ehkä mä en ihan toivoton tapaus ollutkaan?
Mut ainakin sen tiesin, että puoliveriset oli enemmän mun juttu kuin nää suomiputet.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 07.02.19 14:44

07.02.2019

Avasin vuoristomökin oven ja vakuuttunut henkäys pääsi suustani. Se oli juuri sellainen kun esitteissä: tunnelmallinen hirsimökki ilman turhia hienouksia, saisimme viettää aikaa aivan kahdestaan älylaitteiden ja elektroniikan ulottumattomissa. Vuokra oli ollut kyllä myös sen mukainen, mutta onneksi olin saanut vähän säästettyä rahaa, jotta voisin kyseisen romanttisen yön seuralaiselleni kustantaa.

Onnellisesti hymyillen kävelin blondin perässä peremmälle mökkiin ja silmäilin ympärilleni. Pieni tupakeittiö, jonka tiskitasolla oli kuoharia jäissä odottamassa juojiaan.  
"Täällä on tosi kaunista", nainen huokaili kävellessään ympäri mökkiä, jota koristivat pienet ja isommatkin kynttilät. Ruusun terälehtiä oli ripoteltu ympäriinsä ja muutamassa isossa ruukussa oli valtavia kimppuja kyseisiä kukkia.
Myös takassa oleva tuli loi tunnelmaa hämärtyvässä mökissä.

"Kauniille seuralaiselleni", lausuin hempeästi ja ojensin tulipunaisen ruusun naiselle, jota kohtaan tunsin suuria tunteita.
"Kiitos", nainen hymyili onnellisena ja painoi huulipunalla maalatut huulensa omiani vasten.
"Käyn vaihtamassa jotain mukavampaa ylleni", seuralainen kihersi silmäänsä iskien ja sipsutti sitten pieneen makuuhuoneeseen laukkunsa kanssa. Teki mieli mennä perässä, mutta päätin kuitenkin tarkistaa, millaista tarjottavaa meille oli tänne järjestetty kuoharin lisäksi.

Upeaakin upeampi seuralaiseni käveli ulos makuuhuoneesta silkkiseen aamutakkiin kietoutuneena ja keikutti lanteitaan viettelevästi kävellessään minua kohti.
"Olet niin kaunis, että ihan sydämeen sattuu", henkäisin.
"Tule", blondi kuiskasi ja tarttui hellästi käteeni. Hän talutti minut takan eteen ja laskeutui alas pehmeälle taljalle.
Istuin naisen viereen ja kaadoin meille laseihin kuplivaa juomaa.
"Meille", sanoin silmät rakkautta säihkyen ja kilautimme laseja yhteen onnellisena hymyillen.

Emme onnistuneet irroittamaan katseita toisistamme koko iltana. Siniset silmät vangitsivat minut täysin enkä voinut lakata tuijottamasta niitä missään vaiheessa.
Syötimme toisillemme sulatettuun suklaaseen dipattuja mansikoita ja nautimme kuohuvasta, jonka kuplat tuntuivat kuvastavan meidän pirskahtelevia odotutuksia illan kulusta.
Lopulta laskin lasin kädestäni ja kumarruin naista kohden hitaasti. Huulet kohtasivat hellästi toisensa ja niiden kiihkeytyessä, painoin naisen hitaasti selälleen taljalle.

Takkatuli paloi lähes yhtä kuumalla liekillä kuin meidänkin tunteet ja kehot.
Kuiskasin naisen korvaan sanat, joita olin halunnut sanoa jo pitkään: "Rakastan sinua, Julia."

Säpsähdin hereille ja räpsyttelin silmiä hetken erittäin hämmentyneenä.
Ja mistähän helvetistä se tuo uni nyt sitten kumpusi?? Takkatuli ja kaikkea... Ja Julia??

#ällöystävänpäivähaaste

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 02.03.19 18:48

01.03.2019
#sokkaluxlaunch


Kaikkeen sitäkin joutuu. Nyt piti pukeutua hienosti ja lähteä tönöttämään muiden vieraiden joukkoon puku päällä.
Olin jopa yllättänyt ittenikin ja käyny ostamassa ihan uuden (tai no, käytetyn) puvun Sokkien lanseeraustilaisuuteen.

Nooh, enköhän mä yhden illan pärjää puku päällä. Ilmaista juotavaa, joten ei pidä valittaa!

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Pukuanton

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 17.03.19 11:57

17.03.2019

Okei, ehkä se mun ja Vilan eilinen metsäretki jalkaisin ei ollut niin hyvä idea sittenkään.
Nimittäin heräsin ihan hemmetinmoiseen räkätautiin tänä aamuna kukon pierun aikaan. Pää oli täynnä räkää ja yskitti enemmän kuin laki salli.
Nyt ei todellakaan ollut oikea aika sairastua! Pitäisi sinne Ruotsiin lähteä, joten en halunnu olla sellainen hevosenhoitaja, joka makaisi koko viikon sängyssä räkäpapereiden keskellä.
En ollut edes pakannut! Mitä hittoa mun pitäisi edes pakata mukaan? Vaihtovaatteita? Mutta mitä?? Tältäkö naisitakin aina tuntuu, kun ne lähtee edes päivän reissulle johonkin?

Tunkiessani ryysyjä matkalaukkuun, kännykkä alkoi huutamaan sohvapöydällä ja könysin sen luo. Aliisahan se sieltä soitteli kyselläkseen kuulumisia.
"Teen kuolemaa", ilmoitin niiskaisten räkäpalleron sieraimesta takaisin pääkoppaan.
"Voiiii, onko sinulla miesflunssa?" Aliisa naureskeli. Ei tässä ollut mitään huvittavaa! Kuolisin varmaan yksin sänkyyni enkä pääsisi Vernernin avuksi Ruotsiin.
"Ebola", vastasin lyhyesti.
"Ota sinkkiä", Huru nauroi niin kuin olisi hyvänkin jutun keksinyt.
"Mistäs mä sitä tähän hätään saisin?" ähkäisin pyyhkiessäni hihalla nenääni. Aliisa vain nauroi katketakseen ja jouduin hetkeksi nostamaan puhelimen kauemmaksi korvastani, jottei tärykalvot olis rikkoutuneet sen räkätyksen takia.
"Anton-kulta, sinullahan kulkee omat sinkkivarastot mukana koko ajan", Huru tiedotti hekotuksensa lomasta.
"Täh? Miten niin?" hämmästelin. Mitähän se sekin oli taas vetänyt? Mitkä sinkkivarastot?

Kun Aliisa oli sitten valaissut minua sinkkivarastoistani, olin vain tyrskähtänyt. Olisihan tuo pitänyt melkein arvata... Saisi ne sinkit jäädä nauttimatta.
"Oliko sulla jotain asiaakin?" tiedustelin.
"Oli, mutta unohdin sen jo!"
"Yllättävää..."
"Kerron sen sitten viikon päästä kun nähdään. Jos muistan", Aliisa ilmoitti ja heippojen jälkeen lopetti puhelun.

Siinä mä istuin hetken sohvalla räkä valuen ja tuijotin hiljentynyttä puhelinta. Voin pistää pääni pantiksi siitä, ettei Aliisa todellakaan muistaisi enää viikon päästä, mitä asiaa sillä olis mulle ollut. Jos sillä edes oikeasti oli ollut jotain "oikeaa" asiaa. Ei mua ainakaan haitannut, vaikka se olisi soitellut muuten vain. Kunhan ne puhelut tulisivat ihmisten aikoihin, eikä keskellä yötä....

Kun pakkaus oli suoritettu loppuun, kävin tiskivuoren kimppuun. Köyhällä ei ollut varaa tiskikoneeseen, joten käsipelin sitä piti astiat hinkata puhtaaksi. Ja pakko se Mount Everestin korkuinen tiskivuori oli räjäytettävä, ellen halunnnut viikon päästä kotiin tultaessa nähdä kuinka paskaiset astiat olisivat kasvattaneet jalat ja lähteneet kävelemään pitkin kämppää.
Täällä kyllä pitäisi siivota muutenkin. Mistähän sais jonkun kodinhoitajan?

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 24.03.19 17:45

24.03.2019

Heja Sverige!  Tai no, tack och adjöööö. Meikäpoika lähtee takaisin Suomeen ihan näillä näppäimillä. Tai olen jo matkalla. Kuka tietää.

Viikko oli mennyt ihan siivillä ja uhkeiden blondien tiirailu oli kyllä jäänyt vähiin, koska mulla oli ollut kädet täynnä heppavelvollisuuksia.
Vilan ja Riepun kanssa oli ollut ihan mutkatonta tuo yhteiselo, mutta Sipsi oli niin tuulella käyvä tamma, että olin kyllä saanut pariin kertaan rapsutella takaraivoani hämmentyneenä tamman kiukutellessa omiaan. Ja seuraavassa hetkessä se oli niin kuin mikään ei olisi koskaan kiukuttanutkaan. Kaikki oli ihanaa ja hattaraa ja lässynlää. Naiset.....
Ei kerrota Vilalle, mutta Riepu oli kyllä tehnyt minuun jonkunsortin vaikutuksen. Hauska kimo ruuna, jolla Sarah oli treenaillut ja kisannut Effin mammaloman aikana. Sarah, jonka rintaliivit olin nähnyt pariin otteeseen... Vahingossa!

Verneri Kaajapuro oli vaikuttanut ihan mukavalta tyypiltä. Ei se ehkä kaikkein puheliain kaveri ollut, mutta ehkä me siksi tultiin jotenkuten toimeen, kun en minäkään mikään suupaltti ole. Mielenkiinnolla olin seurannut sen ja Loven kisasuorituksia sekä tietty miehen työskentelyä Auburnin hevosten kanssa. En ihmetellyt yhtään, että Isabella oli sille hevosensa ratsastettavaksi antanut... Mietin vain lähinnä sitä, miksei nainen itse ollut tullut Ruotsiin kisaamaan. Noh, kaippa sillä oli muita kiireitä.

Falkekrutsinminkäliekartanon Routine Trophy oli kyllä ollut pikkasen eri luokkaa kuin Kalla CUP. Jestas sitä hevosten ja ihmisten määrää.
Kisatohina oli kyllä imaissut minutkin mukaansa ja huomasin jossain välissä miettiväni, että olispa siistiä joskus itsekin kisata tällaisissa karkeloissa. Mutta siihen nyt olisi vielä piiiiitkä matka kuljettavana. Sitä paitsi, johan mulla meinasi olla jännäkakka housussa ihan "tavallisissa" kisoissakin, niin kuinkahan monet varapöksyt sitä pitäisi ottaa mukaan jos ulkomaille saakka lähtisin kisaamaan?

Kieltämättä vähän harmitti, etten voinut olla viikkoa kauempaa, koska olisin mieluusti halunnu nähdä Vernerin ja Vilan kisasuoritukset. Pitää sitten stalkata netistä tuloksia...
Verneriä tuskin harmitti, että hevosenhoitaja vaihtui minusta Paakkaseen.

Niinpä mä sitten jätin Vilan Vernerin ja Innan hellään huomaan, pakkasin tavarani ja lähdin kohti Tukholmaa, josta laivakyyti Suomeen odotti.
Onneksi olin ruinannut myös maanantain vapaaksi, joten tiedä vaikka kävisin tsekkaamassa laivan baarit. Olin mä kaljani ansainnut.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Mitä tapahtuu?!?

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 29.03.19 9:15

Istuin loungen parhaat päivänsä nähneen pöydän ääreen natisevalle tuolille ja siemaisin vähän itselleni valmistamaa teetä.
"Jännittääkö?" kysyin vastapäätä istuvalta Aliisalta, joka nyökkäsi ja väänsi naamalle hermostuneen hymyn.

En ehtinyt sen enempää Aliisan kanssa jutella, kun Amanda saapui paikalle, jonka vuoksi ujo Aliisa luikki pois paikalta. Olisin halunnut kysellä hänen tulevista häistä. Nainen ja Mikke olivat olleet yhdessä jo seiskaluokalta saakka ja vihdoin he sanoisivat toisilleen "tahdon". Aliisaa kuulema jännitti hääyö eniten, sillä pariskunta olivat päättäneet odottaa ensimäistä kertaa kyseiseen yöhön.

Sokka istahti pöydän ääreen ja kaiveli sitten pitelemästään McDonald'sin paperikassista valtavan kokoisen hampurilaisen, ranskalaisia, nugetteja, limukan sekä jälkiruokapirtelön.
Sievästi sanottuna, Amanda näyttikin siltä, että oli elämänsä aikana syönyt samanlaisia annoksia ennenkin. Ei ollut missään mallin mitoissa tämä nainen. Tai no, kai sitä XXXXL-mallejakin oli?
"Teillä meni kyllä tosi mahtavasti treenit Vilan kanssa eilen", Amanda heläytti omaan ystävälliseen sävyyn ja hymyili päälle oikein lämpimästi. Hymyn tehokkuutta hieman latisti rinnuksille suupielestä valuvat majoneesit.

Adelina saapui myös loungeen ja istahti Amandan viereen. Blondi oli niitä ihmisiä, jotka eivät jaksaneet laittautua joka päivä. Tai viikko... Tai kuukausi. Tai vuosi.
Hiukset olivat sekaisin ja juurikasvu hipoi puolta päätä.
"Ota ihmeessä yks ranskis", Amanda kehoitti. "Ei tarvi niitä kynsiä syödä."
"Ai, kiitos", Adelina hymyili leveästi, pyyhkäisi millimetrin mittaiseksi jyrsimäänsä kynttä housun lahkeeseen ja otti vastaan Amandan tarjoaman ranskalaisen.

Naisten syöntirauhan keskeytti loungen ovelta kuuluva iloinen rupattelu sekä naurunremakka.
Parhaat ystävykset Inna ja Matilda tulivat sisälle käsikynkässä kimakasti naureskellen.
"Hei kaikki!" Matilda hihkaisi muut nähtyään. "Mitä kuuluu?"
Matildan suu alkoi käymään niin kuin papupata, kun se alkoi selittämään omia kuulumisiaan. Muut kuuntelivat lilapään selityksiä hymyt kasvoillaan.

Matildan puhe kuitenkin lakkasi pian, sillä Jusu ja Rasmus olivat saapuneet loungeen. Kaikki muut, paitsi minä, luikkivat pois paikalta.
Rasmus jauhoi purukumiaan mua tuijottaen ja Jusu istahti panonsa syliin nahkatakki nitisten.
"Vittuuks tuijotat?" irokeesipäinen nainen tivasi minulta.
"En mitään", mutisin.
"Häivy sitte", Rasmus äyskähti ja länttäs mässyttämänsä purkan pöytään kiinni ennen kuin kaivoi tupakka-askin taskustaan.
Jusu nappasi yhden tupakoista itselleen, sytytti sen ja antoi sen jälkeen kunnon kielisuudelman Rasmukselle.
Siinä vaiheessa kun molempien kädet tunkeutuivat toistensa housuihin, katsoin parhaakseni poistua paikalta. Nimittäin noi kaksi tekivät sitä missä vain ja millon vaan. Vaikka olisi yleisöä...

"Ei kannata mennä sinne", sanoin vauvamahaansa hierovalle Isabellalle, jota päin olin juosta ovella.
"Miksi?" naisen aviomies, Jonathan, kysyi.
"Jusu ja Rasmus."
Se riitti parivaljakolle. Enempää ei tarvinnut selittää. Kukaan ei halunnut olla heidän seurassa. Huhut kertoivat, että kaksikolla saattoi olla tekemistä Isabellan ja Amandan vanhempien kuoleman kanssa.
Olivathan he hakanneet myös Julian sairaalakuntoon, koska blondi oli katsonut heitä liian pitkään.

Lähdin katsomaan Vilaa ja pieni shetlanninponi löytyi omasta karsinastaan. Rapsuttelin kimoa ponia hetken, kunnes kuulin tutun äänen moikkaavan minua.
"Hei", hymyilin leveästi Pennalle, joka luikahti Vilan karsinaan ja suukotti minua poskelle.
"Lähdetäänkö jo?" poikaystäväni uteli ja nyökkäsin.
"Lähdetään."

Heräsin siihen hetkeen, kun olin tarttunut Pennaa kädestä.
Mitähän v....?? Jessus näitä mun unia.

Pyöriskelin hetken sängyssä ja pohdin, kuinkahan pahasti olin jo pudonnut kärryiltä, mitä tuli Auburnin menoon. Vila tulisi vasta viikon kuluttua takaisin Ruotsista, joten siihen saakka olin pimennossa siitä, mitä siellä tapahtui.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 02.04.19 20:26

02.04.2019

Aliisa oli kutsunut mut synttäreiden kunniaksi kakkukahveille luokseen, joten ei muuta kuin autoon ja menoksi. Vila kun oli edelleen siellä Ruotsissa, ei mulla oikein ollut mitään asiaa ollutkaan Kallaan. Tai no, saattaa olla, että olin Pitkän Miehen Kujalla käväissyt pariin otteeseen. Voitte miettiä pienissä kieroissa mielissänne, olinko vai en.

Kallan keskusta lähestyi ja huomasin tien poskessa tutun miehen potkimassa vttuuntuneen näköisenä autonsa rengasta. Jos se olis ollut joku tuntematon, olisin ehkä saattanut vain ajaa ohi itsekkäästi, koska Aliisan sanojen mukaan kahvipannu kävi jo kuumana... Khrm.

Pysäytin siis parhaat päivät nähneen Volvon Hondan eteen siihen tienpientareelle ja astuin ulos autosta.
"Ongelmia?" kysyin, kun olin päässyt Jessen auton luo.
"Rengas", Matildan heilastelukumppani puuskahti ja osoitti tyhjentynyttä rengasta. Vaikka mies olikin jotenkin tuttu nimeltä ja naamalta, ei se kuitenkaan ollut niin tuttu, että olisin kehdannut nälväistä siitä, eikö aikuinen mies yhtä rengasta osaa vaihtaa.
"Tai oikeastaan se ei ole ongelma. Minulla on kyllä vararengas ja avain, muttei tunkkia. Muuten olisin varmasti jo jatkanut matkaani."
"No, onneksi mä satuin paikalle. Mulla on", ilmoitin ja harpoin sitten takaisin autoni luo, avasin takakontin ja kaivelin sieltä kaiken romun keskeltä tunkin. Voitonriemuisesti heilautin sitä Jesselle.
"Huh, hyvä", mies huokaisi syvään, kun palasin tämän Hondan luo tunkin kera.
"Mä voin kyllä vaihtaa sen. Sitähän mä työksenikin teen", ilmoitin ja katsoin vähän kummissani pukuun sonnustautunutta miestä. Kai ne puvut sen verran maksoi, ettei niitä kehdannut missään kurapaskavellisillä renkailla sotkea. Mistähän pippaloista se oli tulossa, kun noin oli laittautunut?
"Kenties automekaanikko?" Aro kysäisi.
"Jep", mutisin ja asettelin tunkin Hondan alle. "Sä taidat olla jossain muissa hommissa? Asusta päätellen."
"Niin... Asianajaja", Jesse naurahti samalla, kun mä olin nostanut autoa sen verran ilmaan, että saatoin irroittaa puhjenneen renkaan. Vai että ihan asianajaja. Tunsinkohan mä ketään muuta asianajajaa? Tuskin.

Rengas oli nopeasti irroitettu ja aloin mallailemaan vararengasta kohdilleen.
"Anton! Sinähän käyt Auburnissa?" Jesse kysyi.
"Joo, vuokraan Vilaa."
"Aivan", Jesse naurahti ja katsoi minua mietteliään näköisenä. Olikohan se seurannut meidän "mahtavaa" kisauraa ja siitä muisti? Toisaalta, olin mäkin sen suorituksia kenttäkisoissa seurannut ja ihan yhtä hyvin taisi silläkin mennä kuin mullakin. Eli ei kovin loisteliaasti.
"Käytkö montakin kertaa viikossa siellä?" mies jatkoi uteluaan. Kai se yritti jotain small talkia siinä vetää.
"Viikolla pari kertaa töiden jälkeen ja viikonloppuisin sitten yritän käydä molempina päivinä", vastasin kiristellessäni pultteja.
"Hmm. Mitä teet pääsiäisen jälkeisellä viikolla?" Jesse kysäisi.
"En minä tiedä... Jotain", puhisin renkaan kimpussa. Ainakin maanantai olisi vapaata, kiitos pyhäpäivän, mut loppuviikko meniskin sitten taas töissä.
"Haluatko ansaita vähän rahaa?" mies tiedusteli vetäen kädet puuskaan ja vilkaisin sitä taas vähän kummissani. Mistäs nyt tuulee? Siis ainahan se raha kelpaa, koska ei tässä nyt mitään hyväpalkkaisia asianajajia oltu.
"Riippuu vähän mistä on kyse", ähkäisin hämmentyneenä. Oliko asiallisella Jesse Arolla joku mehevä salaisuus, mistä se ei ollut kertonut kenellekään? Jos se vain sanoi olevansa asianajaja, mut oikeasti tienestinsä ansaitsi hämäräbisneksillä? Mihinkään nappikauppaan mä en alkaisi...
No joo, ehkä olin katsonut liikaa jotain rikossarjoja viime päivinä.

"Ollaan lähdössä Matildan kanssa ulkomaille viikoksi ja minulla ei ole sille minun hevoselle liikuttajaa", Jesse selitti hymyillen. "Jos pystyisit käymään edes muutaman kerran Kaajapuroilla sen liikuttamassa, niin ei olisi energiaa täynnä, kun palaan? Ihan vain juoksutuskin käy, mikäli et selkään halua."
"Minä?" nauroin, koska olihan toi ajatus aika huvittava. Minä heppahoitsuna jälleen kerran.
"En minä täällä muitakaan tällä hetkellä näe", mies vitsaili ja katseli ympärilleen. Höhö. Hauska juttu. Nauratti se silti.
"Niin no, miksei. Mutten mä kyllä tunne koko hevosta", mutisin. Joku Cha-Cha se tamma taisi olla. Ja ruunikko. Siinäpä mun tiedot kyseisestä hevosesta oli.
"Tulet käymään vaikka tällä viikolla siellä ja tutustut", Jesse kohautti olkiaan.

Viimeinen pultti oli paikoillaan ja heilautin molemmilla käsillä rengasta ennen kuin kohottauduin seisomaan. Jessen tarjous kyllä houkutteli... Vaikka Vilassa ei mitään vikaa ollutkaan, niin olisi kiva silti päästä kokeilemaan myös jotain toista hevosta.
"Sä oot siis valmis palkkaamaan tuntemattoman tyypin liikuttamaan sun hevosen sillä aikaa, kun olet Tammilehdon kanssa lemmenlomalla?" naureskelin.
"Kyllä", Jesse vastasi huvittuneena. "Jos sinä Sokille kelpaat, niin enköhän minäkin voi Sallin sinun huomaasi jättää."
Tyrskähdin ja rapsuttelin takaraivoani. Niin, kai se joku meriitti oli, että Isabella oli mut kelpuuttanut Vilan hoitajaksi/vuokraajaksi. Eikä ainakaan vielä ollut käskenyt painumaan kuuseen hevostensa läheltä.

"Jos mä nyt kuitenkin tuun ensin katsomaan, millainen se sun hevonen on. Enhän mä oo nähny sitä kuin kisoissa ohimennen", vastasin olkia kohauttaen.
"Luonnollisesti. Milloin sinulle passaisi?" Jesse uteli. Se oli siis oikeasti palkkaamassa mua hevosensa hoitajaksi. Viikoksi vain, mutta silti.
"No, mulla ei tässä tällä viikolla oo oikein mitään kun Vila on vielä Ruotsissa, joten miten olis vaikka heti huomenna?" mietiskelin viikon aikataulua, joka oli noh... Aika tyhjä. "Oon töissä neljään, mut sen jälkeen pääsen tulemaan."
"Itse olen joskus viiden aikoihin Kallassa, joten miten olisi vaikka kuudelta Kaajapuroilla? Tiedätkö sinä missä se on?"
"Suurinpiirtein", vastasin. Olinhan mä hoitajauran aikana käynyt siellä tiluksilla hiippailemassa, kun Vilan pirulainen oli karannut sinne. "Enköhän mä sinne löydä."
Ainahan mä voisin kysyä Jusulta ajo-ohjeita. Tai Aliisalta. Tosin siitä tiennyt mihin metsään se minut neuvoisi...
"Hyvä", Jesse hymyili leveästi ja vilkaisi sitten rengasta, joka nökötti paikoillaan ja Hondakin olisi sitä myöten valmis jatkamaan matkaa. "Ja kiitos tuosta. Paljonko olen velkaa?"
Huiskautin kättäni hälläväliä-liikkeellä. Ei kai tommosesta pikkujutusta mitään tarvitsisi maksaa.
"Et mitään. Kerrot kuitenkin Matildalle ja se varmaan vääntäis multa niskat nurit jos oon kehdannut rahaa pyytää noin pienestä jutusta", vitsailin. Violettihiuksisen naisen katse oli kyllä välillä aika tappava, mutta onneksi se ei enää mua niin hirveän murhaavasti mulkoillut.
"Vai niin. Ehkä minä sitten lisään sen salaa sinun Sallin vahtimispalkkaan", Jesse nauroi. "Sovitaan niistä sitten lähempänä ajankohtaa."

Nyökkäsin. Enköhän mä yhden viikon sen Sallin kanssa pärjäisi. Kai. Kunhan se ei olisi mikään Seljavaaroja iltapaloiksi mussuttava hirviö.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 05.05.19 18:50

05.05.2019 - Vuosipäivä

Nakkasin salikassin eteisen nurkkaan ja laahustin peremmälle pikkuruiseen rivariyksiööni. Siitä oli nyt tasan vuosi, kun olin pakannut vähäiset tavarani autoon ja muuttanu kotikylältä Murronmaalle töiden perässä.

Äiti nyt vieläkin jaksoi kitistä siitä, kuinka töitä olis varmasti löytynyt lähempääkin, mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa ole tottunut siihen, etten ole joka viikonloppu krapuloissani istumassa sen ruokapöydässä.

En mä nyt vieläkään osaa sanoa, miksi olin laittanut työpaikkahakemuksen juuri Murronmaan korjaamolle, mutta olinpa kuitenkin laittanu ja pian huomasinkin istuvani työhaastattelussa. Ja en kai mä tässä olisi jos en olisi paikkaa saanut.

Ehkäpä maiseman vaihto oli ollut just se juttu, mitä olin kaivannut. Uusi kaupunki, uusi työ ja uusi elämä sun muuta muka-syvällistä liibalaabaa. Kyllä mä sen tiesin, että yksinäistä tulisi olemaan sosiaaliset taitoni huomioon ottaen, mutta silti...
Muuttokuorma lähti neljänsadan kilometrin päähän ja pienestä yksiöstä tuli mun oma pieni poikamiesboksi. Eihän mulla ollut kuin sänky, sohva ja ruokapöytä vaatteiden sekä Paavo Pesusieni-krääsän lisäksi, kun tänne tulin. Mutta eipä sitä sen enempää tähän kämppään mahtuiskaan.

Asunto ei todellakaan ollut iso. Pieni kuin mikä, mutta eihän sitä yksi ihminen isompaa kämppää tarvinnutkaan. Alussa oli kyllä tuntunut siltä, että seinät kaatuu päälle, kun ei ollut muuta "elämää" töiden lisäksi. Pari Tinder-juttua oli kyllä käynyt kylässä vaan eipä niistäkään ollut seuraa kuin sen yhden illan/yön. Ei sillä, että olisin ees halunnut niiden jäävän roikkumaan luokseni pidemmäksi aikaa. Eivät olleet mitään parisuhdemateriaalia... Enkä kyllä ollu minäkään! Ja luulin, etten tulisi koskaan olemaankaan, mutta niinpä vain oli yks Huru vienyt minut mennessään. Vieläkin oli vähän mysteeri, että miten se meidän juttu ihan parisuhteeksi meni, mutta noh... Ei haittaa.

Juurikin sen seinien kaatumisen pelossa olin sitten alkanut miettimään, et jokin harrastus olis kiva. Murronmaalla harrastusmahdollisuuksia kyllä riitti, mut mikään niistä ei oikein tuntunut "mun jutulta". Kuvitelkaapa minut nyt vaikka jossain jalkapallojoukkueessa, zumba-tunnilla tai maalailemassa vesiväreillä baskeri vinossa? Niinpä....
Kolme kuukautta mä olin miettinyt ja pohtinut harrastusta, kunnes sitte elokuussa 2018 olin tosiaan törmännyt Vilan hoitajahakemukseen. Ehkä se oli ollut vähän samanlainen päähänpisto kuin Murronmaan korjaamolle laittamani työpaikkahakemus,  mutta niinpä mä vaan olin huomannut viestittäväni Isabella Sokalle. Koska hitto, miksei? Kerran heppaihminen, aina heppaihminen.

Ei yhtään paskempi vuosi loppupeleissä. Murronmaa oli tarjonnut mulle työpaikan, asunnon, hevosharrastuksen sekä tyttöystävän. Joista kaksi jälkimmäistä olivat Kallassa, mutta eniveis... Kyllä te ymmärrätte pointin.
Katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 13.05.19 0:59

11.04.2015

Termospullo oli lopettanut sen iltasen keikkansa ja mä nakkelin muiden bändin jätkien kanssa tavarat meidän pakun perälle ennen kuin siirryttiin Atson kanssa katsomaan, millainen naistarjonta keikkapaikalla mahtaisi olla. Muut bändin jätkät nössöilivät ja lähtivät heti läheiseen hotelliin nukkumaan.
Hiljaista oli, porukka oli ilmeisesti siirtynyt johonkin toiseen baariin heti keikan jälkeen, mut olin aika yllättyny että pienestä paikkakunnasta huolimatta kuppila oli ollut lähes tupaten täynnä yleisöä. Ei paskempi keikka siis.

Ei meidän bändi, Termospullo, mikään kuuluisa ollut. Lähinnä kierreltiin soittamassa rockbiisejä sellaisissa pikkuisissa kuppiloissa, jotka meidät esiintymään huoli.
Onneksi naiset pitivät soittajapojista, koska en itse ollut mikään supliikkimies, mutta lavalla pyörähtäminen kitara kädessä teki yleensä tehtävänsä.
Lähes jokaisen keikan jälkeen sieltä joku naikkonen kainaloon löytyi, mutta tänään ei tainnut sillä saralla onnistaa.
"Lähetään vittuun täältä", totesin Atsolle, kun olin kulauttanut loput lonkerostani kurkusta alas ja hätistellyt yli-innokkaan, keski-ikäisen naisen pois kimpustani. Joku roti sentään!
"Joo, eiköhän tää mesta oo nähty", bändin rumpali huokaisi ja pyörähti baarijakkaralta alas ketterästi. Itse en ihan yhtä sutjakkaasti päässyt etenemään, koska olin ehkä ottanut muutaman kaljan jo ennen keikkaa. Onneksi toi kitaran soitto sujui pienestä hiprakasta huolimatta.

Hotellin alaovelle päästyämme kaivelin tupakka-askin taskusta ja Asko hetken siinä nurisi, kuinka olisi halunnut jo sisälle ja miksen mä matkalla polttanut.
Pyöräyttelin vain silmiäni ja huomasin vähän matkan päässä seisoskelevan nuoren naisen, joka katseli meitä mietteliään näköisenä oman tupakan sytyttämisen lomasta. Pikkuisen humalassakin se taisi olla. Ei mitenkään kaatokännissä, muttei aivan selvinpäinkään.
"Hyvä keikka", tämä huikkasi lopulta ja puhalsi savuja ulos keuhkoistaan.
"Kiitti", hymähdin ja yritin siinä ulkovalon loisteessa vähän kartoittaa, minkä näköinen emäntä oli kyseessä. Äkkiseltään sanoisin, et "Ei huono." Tummat hiukset, siniset silmät... Suunnilleen samaa ikäluokkaa mun kanssa.

Vähän ujon oloisesti se nainen sitten lyöttäytyi seuraan tupakkaansa polttelemaan ja juteltiin niitä näitä. Ihme kyllä mä olin tällä kertaa meistä jätkistä se, joka puhui enemmän ja sillä sain naisen huomion kiinnittymään enemmän itseeni kuin vieressä hytisevään Atsoon, joka yleensä ne naiset sai.

Huonoja vitsejä lenteli puolin ja toisin eikä nainenkaan lopulta niin ujolta vaikuttanut kuin ensialkuun.
"Mä lähen sisälle", Atso ilmoitti lopulta, vilkaisi minua ja tummatukkaista naista, jonka nimi oli mennyt ihan ohi korvien ja lähti sitten hotellihuoneeseensa lämmittelemään. Ei huhtikuun yöt lämpimiä olleet.

Onneksi pieni humalatila lämmitti, joten ei mua haitannut ollenkaan, vaikka me sen seuraan lyöttäytyneen naisen kanssa toisetkin tupakat siinä poltettiin.
"Jooh, eiköhän se ole nukkumaanmenoaika", tummatukka totesi tumpattuaan tupakkansa mun sätkä viereen tuhkikseen.
"Niin kai", totesin ja harpoin ulko-ovelle, joka aukesi avainkorttia lukijassa vilautettuani. En mä ainakaan vielä nukkumaan olis halunnut.
"No, mutta, mun huone on tuolla yläkerrassa, joten etsin hissin ja lähden nukkumaan", nainen hymyili jatkaen matkaansa kättään heilutellen jonnekin käytävän suuntaan. Vilkaisin vasemmalle puolelle aulaa ja naurahdin vähän.
"Hissi on tossa", ilmoitin nyökäten hissinovia päin.
"Oho, hups. Outo paikka niin enhän mä tienny", se tyrskähti nolostuneena kääntyessään takaisin. Nainen virnisti minulle ohikävellessään ja vähän hoippuen astahti hissin eteen. "Heippa."
"Heippa", mutisin ja olin jo lähdössä meidän hotellihuonetta kohti, joka sijaitsi ihan ensimmäisessä kerroksessa, mutta pysähdyin kuitenkin niille sijoilleni kun kuulin hissin ovien aukenevan.

"Löydätkö sä varmasti perille? Pitääkö mun saattaa sut?" ehdotin kulmiani kohottaen. Hei, yrittänyttä ei laiteta! Kyllähän sitä aina saatilla voisi käväistä.
Siniset silmät siristyivät vähän ja suu meni mietteliäästi mutrulle, kun nainen nojasi kädellään seinään. Ilme oli kyllä vähän semmonen, että joutuisi Seljavaara lähtemään kiltisti omaan huoneeseensa...
"No, jos sä välttämättä haluat", nainen naurahti lopulta vilkaisten hissiä ja mua ennen kuin vähän hämillään jäi tuijottelemaan kengän kärkiään.
"Herrasmies ei jätä naista pulaan", ilmoitin ja kävelin sitten hissiin naisen ohi.
"Eipä tietenkään..."

Vähän vaikutti siltä, että naista jännitti ja/tai huvitti koko tilanne, kun hissi nytkähti yhden kerroksen ylöspäin ja ovet jälleen aukenivat. Nainen vilkaisi minua hymyillen, kun astui ulos hissistä.
"Tänne päin", tämä mutisi lähtien harppomaan kohti omaa huonettaan. Kulman jälkeen piti vielä kävellä aivan käytävän perälle ennen kuin oikea ovi löytyi. 217.
"Tässäpä tämä minun huone nyt sitten on", tummatukka totesi ja avasi oven ennen kuin kääntyi katsomaan mua. "Kiitos saattajalle."

Vaikka herrasmies yritin olla niin kyllä mä nyt kuitenkin vielä haluaisin kokeilla kepillä jäätä, josko sittenkin lykästäisi. Mikäs keikkareissu se semmonen olisi jos ei naista saisi?
"Saanko käydä kusella?" kysyin. Tosi sulavaa.... Niinkin sulavaa, että naurun pyrskähdyksen jälkeen tummatukka päästi mut sisälle huoneeseensa mutisten, kuinka ei voisi antaa toisen kusta housuunkaan.

Ihan oikeasti mulla oli kusihätä, joten asiat toimitettuani tulin ulos vessasta ja löysin tummatukan istumasta sängyn reunalta. Huone ei ollut iso, ei siellä ollut kuin sänky, pöytä ja tuoli.
"Yksinkö sä täällä oot?" kysäisin. Ainakaan siellä ei näkynyt merkkejä siitä, että siellä joku muukin yöpyisi. Poikakaveri esimerkiksi... Naispuolinen kaveri ei olis kyllä häirinnyt ollenkaan.
"Jep. Tulin lomalle nauttimaan omasta rauhasta. Irtiotto arjesta ja sitä rataa", tämä kertoi olkiaan kohauttaen. "Otatko kaljan?"
Tietysti mulle kalja maistui. Sillä välin kun tummatukka kävi jostain laukkunsa pohjalta hakemassa kaksi tölkkiä, olin istahtanut itse sängyn reunalle ja pian nainen iski takamuksensa siihen viereen ojentaen toisen kaljoista mulle.
"Vai että omasta rauhasta nauttimassa. Häiritsenkö mä sun rauhaa?" utelin napsauttaen tölkin auki.
Nainen vain hymähti, avasi oman kaljansa ja otti vähän hermostuneen oloisesti hörpyn.
"Et", se vastasi lopulta ja hymyili pikkuisen.
"Hyvä", virnuilin ja muka-huomaamattomasti kiedoin vapaan käden naisen lantion ympärille.

Ei me kyllä niitä kaljoja saatu juotua loppuun saakka, kun hommat lähtivät niin sanotusti käsistä. Tiedättehän... Noh, etteköhän te tiedä. Oli kivaa.
Kun siinä sitten hommien jälkeen vetelin vaatteita ylleni, vilkaisin tummatukkaa joka puki omia alusvaatteita takaisin ylleen huvittunut ilme kasvoillaan ja hiukset pystyssä.
"Silleen sitten", se naurahti huomatessaan katseeni. "Fanityttöilin. Ei ole kyllä tapana."
"Toivottavasti tuut meidän keikoille jatkossakin", totesin virnistäen. Joko nää meidän jätkien naisseikkailut keikkojen jälkeen karkoitti mahdollisen yleisön tai sitten se vain lisäsi naisten kiinnostusta Termospulloon. Kuka tietää...?

Tiedä sitte milloin ja missä meidän seuraava keikka oli. Ei oikein ollu kalenteri Termospullolla täyteen bookattu enkä usko, että koskaan tulisi olemaankaan.
"Katotaan", tummatukka mietiskeli hymyillen. "Jos satutte lähellä olemaan niin miksen tulisi?"

Yritin vähän tutkailla, näkyiskö naisen kasvoissa katumuksen merkkejä siitä, mitä äsken oli tapahtunut vaan ihan iloisin mielin tuo näytti olevan. Ehkä mä en hirveää pettymystä ollut tuottanut?
"Ehkä sun pitää nyt lähtä. Muut varmaan jo sua odottelee."
Oho, noinko kiire sillä oli saada mut ulos huoneestaan? Tämä kävi vallan mainiosti. En mä sinne sen pidemmäksi aikaa ollut jäämässäkään, koska hommat oli niin sanotusti hoidettu.
"Niinhän ne taitaa odotella", hymyilin ja naistakin näytti naurattavan.
Tummatukka nojaili ovenkarmiin mietteliään näköisenä sillä välin kun mä tungin kenkiä takaisin jalkoihini ja nappasin takin naulakosta. Kun sitten katseet jälleen kohtasivat, nainen hymyili leveästi ja heilutti kättään hyvästien merkiksi.
"No, mutta.. Heippa sitten", totesin ja kävelin ulos ovesta. Sinne jäi tummatukka, jonka nimeä en kyllä muistanut ollenkaan. Mikähän lie ollut. Liekkö tuolla nyt niin väliäkään. Uusi sulka hattuun ja sitä rataa, tuskin tavattaisiin enää ikinä.

"Jätkä perkele, missä se sinä olit?" Termospullon solisti, Timo, naureskeli, kun löysin tieni meidän hotellihuoneeseen.
"Tuollapa vain", virnuilin ja rojahdin sängylle makoilemaan. NYT oli hyvä ruveta nukkumaan.
"Mä en tajua, miten sä teet sen. Joka keikan jälkeen joku emäntä", Timo räkätti ja levitin vain käsiäni. Kai sitä nyt välillä sai jotain faninkaltaista käydä panemassa. Jos meidän bändin kohdalla mistään faneista pystyi puhumaan.

Tummatukan nimeen tuli sitten kuitenkin seuraavana aamun selvyys, kun Termospullon facebook-sivuja selatessani huomasin uuden tykkääjän. Uteliaisuuttani kävin kurkkaamassa profiilia todetakseni, että se oli ilmeisesti naimisissa ja pienen lapsen äiti. Semmonen irtiotto arjesta sillä sitten.
Noh, väliäkös tuolla. Mikä minä olin moralisoimaan. Odottihan muakin kotipuolessa Teija...

Termospullon taru loppui jo saman vuoden loppupuolella. Todettiin, ettei siinä ollut mitään järkeä: biisit oli paskaa, bändikaverit oli paskaa ja paska-Atsokin lähti naisen matkaan toiselle paikkakunnalle.
Mutta olihan ne ihan hauskat pari vuotta, mitä me soitettiin yhdessä!

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 04.06.19 10:41

04.06.2019

Laineet liplattivat rantakiviä vasten ja pienen matkan päässä rannasta punavalkoinen koho heilahteli pikkuruisten aaltojen mukana.
Istuskelin mukavasti suuren kiven päällä ja odotin josko kala söisi. Ainakaan vielä ei ollut nykyn nykyä näkynyt, joten saattoipa olla ettei kalaa tältä reissulta tulisi.

Toisaalta ei sillä väliä ollut, vaikken kalaa saiskaan. Tykkäsin istua ihan muuten vain mato-onki kädessä vesistön rannalla ja kuunnella... Hiljaisuutta. Pelkkiä luonnon ääniä tuulen vireen kahisuttamista puiden lehdistä aina ohi liihottelevien lokkien vttumaisiin rääkäisyihin.

Nostin ongen ylös tarkistaakseni vieläkö Mato Matala roikkui koukussaan. Siinähän se, mutta melkoisen nuhjaantuneen näköinen se oli. Irrotin vetisen raadon koukusta ja viskasin sen jorpakkoon.
Kaivoin sinikantisesta pakastinrasiasta uuden, eläväisemmän uhrin ja pujotin sen koukkuun. Kuinkahan lujaa se olisi huutanut jos ääntä päästäisi?
Veikkaisin, että aika lujaa. Itse tuskin tuppisuuna olisin jos joku tunkisin perärööriini terävää koukkua.

Sen enempää persaustani tai matojen sielunelämää miettimättä viskasin siiman päässä roikkuvan koukun ja kohon veteen.
Puristin ongen polvieni väliin ja otin muovipussista esiin termospullon. Väänsin korkin auki ja kaadoin kuumaa kaakaota kuppinakin toimivaan pullon korkkiin. Kalja toki olisi maistunut myös, mutta huomenna oli työpäivä ja olin tullut autolla paikalle, joten kaljat sai jäädä tältä erää välistä.
Sitä paitsi, näin me aina isän kanssa tehtiin, kun olin lapsi. Lähdettiin kalalle ja otettiin mukaan isälle kahvi ja mulle kaakaota. Sitten aikuisuuden kynnyksellä sain itsekin juoda kahvia tai joskus jopa kaljankin.

Hörppäsin kaakaota ja jatkoin kohon tuijottelua. Pirulainen itsepintaisesti pysyi vesirajan päällä. Ei ollut kalat syönnillään näemmä...

Tunsin puhelimen tärisevän taskussa ja kaivelin kapistuksen käteen. Aliisahan se sieltä tietenkin soitteli. Kukapa muukaan?
"Mitä teet? Mulla on ihan kamalan tylsääää..."
"Oon kalalla", vastasin vähän huvittuneena. Aliisan tylsyydet kyllä tiesi...
"Kalalla? Mitäpä kalastat?" Huru pärskähti ihan yhtä huvittuneen kuuloisena.
"Mamelukkikaloja."
"Tuleeko mitään?"
"Ei."
"Olisit ottanut minut mukaan", Aliisa ulisi jokseenkin pettyneen kuuloisena. Taisi sillä ihan oikeasti olla tekemisen puute? Muiden mahdollisten puutostilojen lisäksi.
"Kalalla pitää osata olla hiljaa", rykäisin merkitsevästi. Kalat uisivat varmaan vastarannalle jos Aliisa olisi täällä kälättämässä. Tai no, siellä ne kalat taisivat muutenkin olla, koska koho ei edelleenkään pomppinut pinnalla muuta kuin laineiden mukana.
"Väitätkö etten mä osaa olla hiljaa?"
"Tarviiko mun vastata tuohon?" kysäisin huitoessani ympärille ilmestyneitä hyttysiä kauemmaksi.
Ei tarvinnut vastata. Sujuvasti Huru vaihtoi puheenaiheen Sarahin tuleviin synttärikemuihin, joihin meidät molemmat oli kutsuttu. Siitä nainen jatkoi juttuaan ties mihin ja mä vain kuuntelin kaakaota hörppien.

Kun olin luvannut Aliisalle tuovani kalareissulta edes jonkinlaisen vonkaleen naiselle, tämä lopetti puhelun ja saatoin jatkaa veden pinnan seuraamista.
Joku västäräkkikin siinä läheisellä kivellä kävi morjestamassa pyrstö keikkuen ennen kuin lennähti jonkun ötökän perään. Saisi mun puolesta tulla takaisin, koska pirun hyttyset yrittivät kupata mut hengiltä.

Pari tuntia minä siinä kivellä jaksoin kököttää ennen kuin päätin kerätä romut kasaan ja lähteä kämpän kautta Kallaan.
Just kun olin nostamassa onkea vedestä, kala vihdoin ja viimein nappasi koukkuun. Haha! Sainpas.

Nyrpistin kyllä vain nenääni saaliille. Ihan pikkuruinen ahven se oli. Näytti melkein siltä, että tukehtuisi pulskaan matoon yrittäessään sitä niellä sisuksiinsa.
Irrotin eväkkään hellävaraisesti koukusta, tarkistin että se olis vielä elinkelpoinen ennen kuin viskasin sen takaisin veteen.
Kasvakoon vielä isoksi ja pulskaksi. Sitte saisi tulla uudestaan koukkuuni roikkumaan.


_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 08.06.19 14:11

08.06.2019

Aliisan luikahdettua ovesta ulos, jäin hetkeksi seisoskelemaan keittiöön päälakea rapsuttaen. Pitäisi vähän siistiä paikkoja, koska äiti oli ilmoittanut pistäytyvänsä tässä ohikulkumatkallaan. Oli kuulemma lähdössä laivalla Viroon muutamaksi päiväksi.

Onneksi en mikään hirveä sikapossu ollut ihmiseksi ja yksiön nyt sai imuroitua suitsait sukkelaan - Aliisan mainitsemaa sängyn petausta unohtamatta. Pitäisköhä joskus imuroida se sänkykin? Hurun hiuksia oli tarttunut siihenkin roppakaupalla..
Tiskipöydällä lojuvat tyhjät kaljatölkitkin piilotin roskiskaappiin ettei äiti olisi alkanut taas napisemaan liiallisesta kaljottelusta. En mä eilen ollut juonut kuin yhden olusen! Aika hyvin ettenkö sanoisi. Tosin olis kai niitä menny enemmänkin mikäli Aliisa ei olis ollut yökyläilemässä. Käsillä ja huulilla oli ollut muuta tekemistä kuin kalja. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Khrm.

Äiti ilmestyi oven taa tunteroisen päästä siitä, kun Huru oli huristellut autollaan Kallaan.
Hetken se siinä katteli asuntoani, joka tosin oli nopeasti katsottu läpi. Ei tarvinnut muuta kuin pyörähtää ympäri niin koko lukaali oli nähty.
"Tavallista maitoa vai kauramaitoa?" kysyin tutkiessani jääkaapin sisältöä kahvit keitettyäni ja sullottuani äidin tuoman kauppakassin sisällön kaappiin.
"Kauramaitoa? Mistä lähtien sinä sellaista olet juonut? Mutta minulle ihan tavan maitoa kahviin", äiti ihmetteli ensin ja vastasi vasta sitten kysymykseeni.
Kohauttelin vain hartioita ja iskin maitopurkin pöytään. Enhän mä mitään kauramaitoa ryystänyt, mutta Aliisan takia sitä multa löytyi. Äidin ei välttämättä ihan vielä tarvinnut tietää Hurusta.

"Ryyppäämässäkö sitä on oltu, kun noin haukotuttaa?" äiti tivasi, kun kahvin ja pullan ohessa auoin suutani niin kuin joku happivajeesta kärsivä.
"Eiii. Jäi vaan yöunet lyhyeksi", vastasin. En kyllä alkaisi selittämään miksi... Enkä kyllä sanoisi mitään illalla olevista Sarahin juhlista. Siellä tuskin kuivin suin olisin. Pitääkin muistaa käydä ostamassa juomista sinne. Tai no, milloinpa mä kaljat kauppaan unohtaisin?!
Äidin naaman kurtistelusta päätellen se ei oikein tahtonut uskoa selitystäni lyhyistä yöunista, mutta olkoon uskomatta. Totta se silti oli!

"Täytyy lähteä jatkamaan matkaa. Voin palatessa piipahtaa uudelleen jos olet kotona", äiti ilmoitti viedessään tyhjän kahvikupin tiskipöydälle. Nyökyttelin vaan ja sitten äiskä katosi vessaan tarpeilleen.
Sieltä tullessaan sen kasvoilla oli tietäväinen ilme ja hymähteli omiaan.
"Onko sinulla ollut täällä naisvieras?" äiti kysyi. Olin tukehtua pullaani.
"Kuinka niin?"
"Ajattelin vain, kun tuolla vessassa on naisten tavaroita", äiti naurahti nyökytellen huussin oven suuntaan. Kipitin katsomaan, mitä se nainen horisi, mutta toden totta. Neiti Huru oli jättänyt niin hiusharjan, hammasharjan ja jotain ihmeen lippulappusia altaan reunalle. Harjahommelit nyt muuten olisi voinut kuitata minun omiksi, paitsi että hiusharjasta kyllä näki ettei sillä minun päätä ainakaan oltu harjattu. Ei ollut meikäläisellä niin pitkiä hiuksia... Tai niin paljon. Mistä sillä Aliisalla riitti tuota tukkaa?!

Äiti seisoi eteisessä odottavainen ilme kasvoillaan.
"Niin noi. Ne on, tuota, Aliisan", mutisin. Se siitä ei-äidin-tarvitse-vielä-tietää.
Äiti nyökkäsi ja sulloi sitten kengät jalkaansa.
"Kiva, että olet löytänyt jonkun Aliisan", äiti totesi iloisesti eikä jäänyt utelemaan sen enempää asiasta. Ei kuulunut sen tapoihin olla mikään Utelias-Ulla, mieluummin se odotti, että avautuisin itse asioistani.
"Niin", mutisin ja saattelin äidin ovelle. Oli kyllä kiva, että olin löytänyt Aliisan. Vaikka se nyt vähän soti sitä vastaan, etten muka kavereihin koske. Enkä auburnilaisiin. Mutta meni jo... Oli mennyt jo pariin otteeseen ottaen huomioon myös Julian ja Adelinan, joista ensimmäistä en kyllä tutuksi tunnistanut kuin vasta aamulla. Hups.

Äiti lähti kohti Helsinkiä ja minä rojahdin sängylle. Pakko ehkä ottaa pienet nokoset. Hyvällä tavalla uuvuttavia yövieraita nuo tuommoset Hurut. Maksimissaan puoli tuntia kun nukkuisin niin ehtisin ehkä käymään tallillakin ja sieltä sitte sinne pippaloihin. Oltiin sovittu Aliisan kanssa näkevämme sitte siellä.
Piti kuitenkin vielä ennen simahtamista käydä tarkistamassa, mitä kaikkea se Aliisa oli mun luo jättänyt ja laitoin listan naiselle viestinä.
Olihan se tietty vissiin ihan normaalia parisuhteessa jättää omia tavaroita toisen luo? Eipähän tarvinnut raahata niitä joka kerta mukanaan.

Havahduin jossain vaiheessa hereille, kun Huru vastasi minulle. Hymähtelin huvittuneena sen YouTube-kommentille, näpytin nopean vastauksen takaisin ja ajattelin vielä hetkeksi ummistaa silmät. Jaksais ainakin ryypätä illalla, kun vähän nukkuis niin sanotusti säästöön.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Hevosenhoitaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 285

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa