Kesämies

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Kesämies

Viesti kirjoittaja Aaron K. lähetetty 20.06.18 17:25

KALLAN KESÄASUKKAAN KERTOMUKSET
Olipa kerran kesämökki
avatar
Aaron K.
Vierailija

Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 6

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kesämies

Viesti kirjoittaja Aaron K. lähetetty 20.06.18 17:26

1 MUUKALAINEN

Uinuvan tuppukylän pikkiriikkisessä lähikaupassa työpäiviin sisältyy harvoin niin merkittäviä kohokohtia, että ne painuisivat mieleen muutamaa hetkeä pidemmäksi ajaksi. Työntekijä potee tylsyyttään. On kollegan ruokatauko, eikä ole juttukaveria. Ne asiakkaat, joilla on taipumusta unohtua kassalle höpisemään, eivät ole järin mielekästä seuraa. Nuorta naista pitkästyttää, kunnes hän havaitsee vieraan miehen astuvan sisään. Tullessaan mies jää pitelemään ovea auki Rissasen rouvalle, joka on poistumassa kaupasta kolmatta kertaa tänään. Rissasen rouva hukkaa aina kauppalistansa, mutta muistaa kotiin palattuaan, että lista onkin ollut taskunpohjalla koko ajan. Luettuaan sen uudestaan Rissasen rouva huomaa aina jonkin elintärkeän elintarvikkeen puuttuvan ja palaa kauppaan.

Rissasen rouva on yksinäinen ja Rissasen rouva jää aina kassalle rupattelemaan, ja kuultuaan Rissasen rouvan aina samanlaisina toistuvat kuulumiset kahdeksankymmentä kertaa nuori nainen ei enää osaa kuunnella uteliaana. Muorin papatus soljuu tajunnan lävitse jättämättä siihen jälkeäkään.

Vieras mies sen sijaan - mies jättää kyllä jäljen nuoren naisen mieleen. Nainen tarkkailee herkeämättä mutta mahdollisimman hienotunteisesti, kuinka mies etenee muutoin tyhjässä kaupassa. Mietteliäänä, harkitsevaisena. Punniten ja aprikoiden ja tuoteselosteita silmäillen. Ja vaikka mies on päällisin puolin ajatuksiinsa uponneen näköinen, naisesta tuntuu, ettei hän ole lainkaan niin muun maailman ärsykkeiden tavoittamattomissa kuin miltä ensivilkaisulta vaikuttaisi.

Mies on tyylikäs. Häntä tarkkailevan naisen arvion mukaan mies on melko pitkä, kenties aavistuksen lähempänä sataayhdeksääkymmentä kuin sataakahdeksaakymmentä senttimetriä. Vai hämääkö miehen ryhti - onko hän todellisuudessa lyhyempi kuin miltä näyttää? Mies kantaa itsensä tavalla, jota nuori nainen ei aivan uskalla kutsua ylpeäksi, mutta tavallinen itsevarmuuskin tuntuu liian miedolta sanalta. Nainen valuttaa katseensa rennolla tavalla säntillisestä parrasta aataminomenan kautta hartioihin. Tummanharmaa kauluspaita istuu täydellisesti. Mies ei ole arkivaatteissa, nuori nainen päättelee, tai kenties miehen arki on hänen tuntemaansa loisteliaampaa.

Nuori nainen huokaisee hiljaa ja näpertää kynsinauhojaan. Tuntematon mies ei kuulu samaan maailmaan hänen kanssaan.

Silti vuorovaikutustilanne heidän välillään on välitön. Harmillisen nopeasti se on ohi. Nuori nainen painaa mieleensä siniset silmät, niiden kohteliaan katseen, ja otsan kevyet juonteet, jotka tulevat näkyviin, kun miehen kulmakarvat kohoavat aavistuksen hänen syöttäessään pin-koodia maksupäätteeseen. Ne eivät tee miehestä kulahtaneen näköistä. Se on nuoren naisen mielestä merkillistä, mutta luontevaa.

Miehen mentyä nuori nainen odottaa työkaveriaan ja toistaa mielessään miehen kanssa käymäänsä lyhyttä keskustelua. Ei erityisen sisältörikasta, ei mitenkään niistä kymmenistä sananvaihdoista, joita hän asiakkaiden kanssa aina työpäivänä aikana käy, poikkeavaa. Hei, kaksikymmentäviisi ja neljäkymmentä, kiitos, näkemiin.

Työkaveri tulee ja nuori nainen virnistää kiusoittelevasti.
"Olisitpa nähnyt. Oikea komistus."
"Täällä vai? Sulla on vaan ollut niin tylsää, että uskot omia kuvitelmiasi."
"Kyllä muakin harmittaisi, jos olisin ollut takana just silloin kun tämä kävi. Makee mies."
Työkaveri tivaa lisätietoja, mutta nuori nainen ei ehdi kertoa mitään merkittävää, ennen kuin kaupan ovi käy jälleen. Asiakkaan kuullen kumpikaan ei halua aiheesta keskustella.
avatar
Aaron K.
Vierailija

Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 6

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kesämies

Viesti kirjoittaja Aaron K. lähetetty 20.06.18 19:09

2 MÖKKILÄINEN

Kesämökiksi paikka on hulppea, mutta mökki se on silti. Liiat mukavuudet eivät miestä viehätä, niistä hän saa kyllikseen muissa asunnoissaan. Mielenrauha vaatii työtä, ja seistessään katselemassa itseään varten rakentamaansa kesäasuntoa mies tuntee ilman olevan hieman kevyempää hengittää. Ensi töikseen mies laskee ruokaostokset keittiön pöydälle odottamaan. On vaihdettava vaatteet, riisuttava ammattiminuus ja rytistettävä se pyykkikoriin. Vasta tummissa farkuissa ja valkeassa t-paidassa mies sisäistää sen tosiseikan, ettei kukaan vaadi häneltä mitään kahteen kokonaiseen viikkoon.

Kahden viikon ajan hän on tavallinen Aaron Kaarniemi. Ei arkkitehti, ei visionääri, ei edes tavoitettavissa. Kokemuksesta mies tietää, ettei luovaa mieltä voi sammuttaa, mutta puhelimen pystyy. Vain välttämättömät yhteydenotot tavoittavat hänet tulevien viikkojen aikana, mieluiten eivät kuitenkaan mitkään. Aaron on sulkenut työnsä ja velvollisuutensa Kallan ulkopuolelle.

Taiteilija Aaron on silti. Ei taidemaalari tai kuvanveistäjä, mutta tarkka tunnelmasta ja yksityiskohdista. Purettuaan ostoksensa keittiön tyhjyyttään ammottaviin kaappeihin mies ryhtyy ruoanlaittoon. Hänen ei tarvitse kokata kuin itselleen, mutta silti hän suhtautuu toimintaan pedantilla pieteetillä. Ruoan täytyy olla täydellistä. Mies ei tyydy vähempään, kuten ei millään elämänsä osa-alueella. Hän viihtyy keittiössään, koska se on eleettömän tyylikäs ja virheettömän käytännöllinen. Hän viihtyy kesämökillään, sillä se on suunniteltu viimeistä yksityiskohtaansa myöten suurta paneutumista osoittaen. Ostaessaan tontin Aaron tiesi jo, mitä halusi.

Täydellinen talo täydellisellä paikalla.

Korkealla järven yllä jylhällä sijallaan kohoava talo on hänen onnistunein luomuksensa. Se ei ole suurin, ei näyttävin, ei kohutuin ja puhutuin ja ihailluin, mutta se on ainoita töitä, joihin Aaron on tyytyväinen. Tänne palaaminen ei herätä miehessä turhautumista ja halua muuttaa asioita. Tästä paikasta hän ei muuttaisi mitään, paitsi ehkä historiaa, mutta se mikä on ollutta ja mennyttä on hänen käsiensä ja muutoksiin kykenevän mielensä ulottumattomissa. Historia ei kirjoita itseään uudelleen.

24-vuotiaana Aaron uskoi saavuttavansa elämässään kaiken. 28-vuotiaana hän uskoi, että hänellä todella oli kaikki. 31-vuotiaana Aaron ymmärsi, että elämässä mikään ei ole pysyvää paitsi hän itse. 32-vuotiaana mies on opetellut olemaan tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä hän on, mitä hänellä on ja mitä tulevaisuus vielä tullessaan tuo. Hän uskoo osaavansa suhtautua kaikkiin elämän oikkuihin joustavammin kuin kaksikymppisenä äkkipikaisena, kuuta taivaalta havittelevana ja itsestään liikoja luulevana poikana.

Aaron kattaa pöydän terassille ilta-aurinkoon. Hän on hyödyntänyt ilmansuunnat virheettömästi. Keittiöön, missä mies useinmiten syö aamiaisensa, paistaa aamuaurinko. Suuri ja avara oleskelutila korkeine ikkunoineen kylpee materiaalivalintojaan hellivässä valossa suuren osan päivästä. Illan viimeiset auringonsäteet kurkottelevat saunalle ja sen suojaisalle verannalle, jolta lähtevät jyrkät portaat vievät rantaan.

Näyttävät keraamiset astiat ja samettinen risotto ovat sopusointuinen pari. Aaronia ei harmita, ettei hän pääse jakamaan illalliskokemusta kenenkään kanssa. Hän on yksin ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan, ja sitä hän on kaivannut, vaikka ei sitä ääneen ole voinut sanoa. Ehkä muutaman päivän kuluttua hän alkaa kaivata muuta seuraa kuin stereoista soiva musiikki, mutta ei vielä. Ennen sitä hän aikoo kitkeä kukkapenkit, ehkä raivata rannasta pari puuta. Aaron tietää kasveista juuri sen verran kuin hänen tarvitsee pitääkseen pihapiirin itselleen mieluisana. Enemmän hän tietää monesta muusta asiasta.

Mutta pihatyötkin saavat odottaa huomiseen, tai ehkä ensi viikkoon. Ei. Aaron hymähtää ja kaataa lasiin konjakkia, ja tietää jo tarkalleen, etteivät pihatyöt odota ensi viikkoon. Eivät edes ylihuomiseen. Aaron ei malta olla tekemättä mitään, vaikka onkin kaivannut rauhallista eloa kesäisessä peräkylässä. Mielenrauha vaatii työtä, mieluiten luovaa ja fyysistä. Niin se on ollut aina, eikä Aaron usko oppivansa siitä piirteestä eroon. Hän on tullut isäänsä, vaikka yhteys ei olekaan ilmeinen. Jotakin samaa heissä on, hieman ulkonäössä, mutta eniten työteliäässä luonteessa. Aaron pohdiskelee, millaisia projekteja isä on kesän korvilla aloittanut, ja lupaa itselleen, että käy ajelulla vanhempiensa luona. Ehkä jo huomenna.
avatar
Aaron K.
Vierailija

Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 6

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kesämies

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa