More than meets the eye | Sarah R.

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 05.06.18 19:35

The crazy latina life?
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 99

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 05.06.18 19:37

05.06.2018

Play ►

One foot in front of the other babe
One breath leads to another yeah
Just keep moving, oh
Look within for the strength today
Listen out for the voice to say
Just keep moving, oh
Go, go, go
Figure it out, figure it out, but don't stop moving
Go, go, go
Figure it out, figure it out, you can do this


Keskityin neulasten peittämään polkuun, väistelin kantoja ja kiviä, tunsin sydämeni hakkaavan ja keuhkoni vetivät ilmaa sisään kiihtyvään tahtiin. Lihaksia poltti, mutta se sai minut vain lisäämään vauhtia, korvissa pauhaava musiikki antoi voimaa jatkaa ja minulla oli lämmin, vaikka ulkona tuuli kovin ja lämpöasteet olivat tippuneet kesäisistä yli 20 asteen helteistä hetkeksi lähemmäs kymmentä astetta.

So my love, keep on running
You gotta get through today, yeah
There my love, keep on running
Gotta keep those tears at bay, oh
Oh, my love, don't stop burning
Gonna send them up in flames
In flames


Mä unohdin hetkeksi sen puhelun, joka oli muuttanut mun elämäni. Taas kerran, juuri, kun olin päässyt jaloilleni ja melkein jo uskonut, että nyt mulla olisi ollut vihdoin oikeus elää itseäni varten. Jalat kramppasi, mutta mä jatkoin juoksemista, se sai keskittymään fyysiseen kipuun, eikä henkiseen.

Don't stop, tomorrow's another day
Don't stop, tomorrow you'll feel no pain
Just keep moving, oh
Don't stop the past'll trip you up
You know, right now's gotta be enough
Just keep moving


Lopulta mun oli pakko pysähtyä, keuhkot haukkoivat ilmaa ja sydän tuntui räjähtävän, eikä kulunut kauaa, kun ajatukset saivat mut kiinni. Mun abuela oli sairastunut ja tarvitsisi muutaman kuukauden ajan apua kotonaan selviämiseen. Suomi hyvinvointivaltiona ei kuitenkaan aikonut maksaa siitä, että lonkkansa murtanut vanhus olisi saanut apua valtiolta, vaan koska mummilla oli elossa oleva sukulainen Suomessa, niin ne antoi ilomielin sen tehtävän mun käsiini.
Me oltiin tosi läheisiä abuelan kanssa, mutta sen loukkaantuminen merkitsi sitä, että mun oli muutettava toiselle puolelle Suomea Kallaan, missä mummikin asui. Mun oli keskeytettävä opintoni ja jätettävä elämäni, ystäväni ja haaveeni tänne odottamaan mummin paranemista.
Mutta kaikkein pahinta tilanteessa oli se, että mun oli lopetettava Villen, maailman ihanimman andalusialaisruunan, vuokraaminen. Ville oli kuulunut mun elämään jo kaksi vuotta ja mä olin ihan rakastunut barokkihevosen kultaiseen luonteeseen ja siihen, miten se oli vienyt mut puskaratsastajasta helpon A:n tasolle. Sen lisäksi Ville oli auttanut mua todella paljon pääsemään yli mun vanhempien kuolemasta.

Villen omistaja ei pystynyt itse enää ratsastamaan sillä ja mä olin ollut suuri apu ruunan kunnon ylläpitämisessä ja nyt, kun jouduin lopettamaan, niin ruunan omistajan oli pakko laittaa se myyntiin. Sitä oli joku teini-ikäinen tyttö käynyt katsomassa eilen ja tänään Laura, ruunan omistaja, oli laittanut viestiä, että ne ostaisivat sen.
Pahinta kaikessa oli kai se, että mulla ei ollut ketään, ketä syyttäisi. Asiat olivat vain lähteneet käsistä omalla painollaan ja mun oli vain katsottava vierestä, kun kaikki, mihin olin tukeutunut opintojen kautta, lipusi käsistäni. Tottakai mä olin onneissani siitä, että pääsisin näkemään mummia, mutta hinta, jonka jouduin maksamaan, tuntui tällä hetkellä ihan kohtuuttoman suurelta.

Suihkun jälkeen pukeuduin farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan, nostin painavan laukun olalleni ja katsoin ihanaa yksiötäni vielä viimeisen kerran. Siitäkin mun oli luovuttava, koska mulla ei ollut varaa maksaa käyttämättömästä asunnosta monen kuukauden vuokraa samalla, kun olisin Kallassa. Hymähdin ja painoin ulko-oven takanani kiinni, ojensin avaimet entiselle vuokranantajalleni, jolla tuskin oli ollut vaikeuksia löytää asuntoon uudet asukkaat lyhyelläkin varoitusajalla.
”Kiitos, toivottavasti sun mummi tervehtyy”, Jarno totesi kohteliaana ja mä nyökkäsin.

Kävelin valkoisen bemarin luokse ja heitin kassini jo hyvin täynnä olevalle takapenkille. Mun koko elämäni oli siinä autossa, jonka olin saanut perintönä vanhemmiltani 17-vuotiaana.
Käynnistin moottorin ja käänsin auton nokan kohti Kallaa, yritin kovin pitää katkerat kyyneleet sisälläni, sillä niille ei ollut sijaa abuelan kotona.

Go, go, go
Figure it out, figure it out, but don't stop moving
Go, go, go
Figure it out, figure it out, you can do this
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 99

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 22.06.18 17:33

22.06.2018

Oli vähän outoa hölkätä ilman musiikkia hiljaisuudessa, mutta onneksi seura pelasti tilanteen. Thomas juoksi kevyellä askeleella mun vieressä, kumpikaan ei sanonut sanaakaan, mua vaan hymyilytti koko ajan. Aurinko oli laskemassa hyvää vauhtia, mutta meillä ei ollut kiire mihinkään. Hidastimme kävelyvauhtiin, jotta molempien hengitys tasaantuisi ennen seuraavaa hölkkäosuutta.
"No offence, but I really didn't think you could run this good, you're like a pro at this", sanoin virnuillen ja Thomas jaksoi esittää loukkaantunutta.
"I'm a pro at everything, honey", Thomas vastasi sen maailman ihanimman ilkikurisen virneen kera. Mä naurahdin ääneen.
"Race you to the top?" kysyin, kun edessämme avautui ylämäki.

Thomas hypähti juoksuun ilman vastausta, nauraen mulle.
"Hey, that's cheating!" älähdin ja lähdin jahtaamaan miestä. Thomas ehti mäen päälle ennen mua.
"You play dirty, I see", sanoin virnistäen ja tummaverikkö kaappasi mut yhtäkkiä syliinsä, katsoen intensiivisesti silmiini. Mun oli yhtäkkiä hankala hengittää.
"Always", Thomas vastasi ja päästi irti, jatkaen sitten hölkkäämistä alamäkeen.
"You coming?" kuului huuto perästä, kun mä vielä keräilin itseäni mäen päällä. Thomas nauroi, kun vihdoin sain jalkani liikkeelle.

Pysähdyimme ihailemaan auringonlaskua erään kallion päälle, taivas loisti purppurana ja suomen luonto näytti taas parastaan.
"Gosh it's so pretty here", henkäisin.
"I know", Thomaksen ääni oli matala ja katsahdin mieheen. Tämä katseli mua virnuillen siihen tapaan, joka sai jalkani notkahtamaan. Mies kietoi kätensä mun alaselälle ja veti mut ihan lähelle. Mun sydän löi kovaa, eikä se liittynyt enää juoksemiseen mitenkään.
Mä olin niin onnellinen siinä hetkessä, että toivoin sen kestävän ikuisuuden.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 99

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa