More than meets the eye | Sarah R.

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 05.06.18 19:35

The crazy latina life?
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 05.06.18 19:37

05.06.2018

Play ►

One foot in front of the other babe
One breath leads to another yeah
Just keep moving, oh
Look within for the strength today
Listen out for the voice to say
Just keep moving, oh
Go, go, go
Figure it out, figure it out, but don't stop moving
Go, go, go
Figure it out, figure it out, you can do this


Keskityin neulasten peittämään polkuun, väistelin kantoja ja kiviä, tunsin sydämeni hakkaavan ja keuhkoni vetivät ilmaa sisään kiihtyvään tahtiin. Lihaksia poltti, mutta se sai minut vain lisäämään vauhtia, korvissa pauhaava musiikki antoi voimaa jatkaa ja minulla oli lämmin, vaikka ulkona tuuli kovin ja lämpöasteet olivat tippuneet kesäisistä yli 20 asteen helteistä hetkeksi lähemmäs kymmentä astetta.

So my love, keep on running
You gotta get through today, yeah
There my love, keep on running
Gotta keep those tears at bay, oh
Oh, my love, don't stop burning
Gonna send them up in flames
In flames


Mä unohdin hetkeksi sen puhelun, joka oli muuttanut mun elämäni. Taas kerran, juuri, kun olin päässyt jaloilleni ja melkein jo uskonut, että nyt mulla olisi ollut vihdoin oikeus elää itseäni varten. Jalat kramppasi, mutta mä jatkoin juoksemista, se sai keskittymään fyysiseen kipuun, eikä henkiseen.

Don't stop, tomorrow's another day
Don't stop, tomorrow you'll feel no pain
Just keep moving, oh
Don't stop the past'll trip you up
You know, right now's gotta be enough
Just keep moving


Lopulta mun oli pakko pysähtyä, keuhkot haukkoivat ilmaa ja sydän tuntui räjähtävän, eikä kulunut kauaa, kun ajatukset saivat mut kiinni. Mun abuela oli sairastunut ja tarvitsisi muutaman kuukauden ajan apua kotonaan selviämiseen. Suomi hyvinvointivaltiona ei kuitenkaan aikonut maksaa siitä, että lonkkansa murtanut vanhus olisi saanut apua valtiolta, vaan koska mummilla oli elossa oleva sukulainen Suomessa, niin ne antoi ilomielin sen tehtävän mun käsiini.
Me oltiin tosi läheisiä abuelan kanssa, mutta sen loukkaantuminen merkitsi sitä, että mun oli muutettava toiselle puolelle Suomea Kallaan, missä mummikin asui. Mun oli keskeytettävä opintoni ja jätettävä elämäni, ystäväni ja haaveeni tänne odottamaan mummin paranemista.
Mutta kaikkein pahinta tilanteessa oli se, että mun oli lopetettava Villen, maailman ihanimman andalusialaisruunan, vuokraaminen. Ville oli kuulunut mun elämään jo kaksi vuotta ja mä olin ihan rakastunut barokkihevosen kultaiseen luonteeseen ja siihen, miten se oli vienyt mut puskaratsastajasta helpon A:n tasolle. Sen lisäksi Ville oli auttanut mua todella paljon pääsemään yli mun vanhempien kuolemasta.

Villen omistaja ei pystynyt itse enää ratsastamaan sillä ja mä olin ollut suuri apu ruunan kunnon ylläpitämisessä ja nyt, kun jouduin lopettamaan, niin ruunan omistajan oli pakko laittaa se myyntiin. Sitä oli joku teini-ikäinen tyttö käynyt katsomassa eilen ja tänään Laura, ruunan omistaja, oli laittanut viestiä, että ne ostaisivat sen.
Pahinta kaikessa oli kai se, että mulla ei ollut ketään, ketä syyttäisi. Asiat olivat vain lähteneet käsistä omalla painollaan ja mun oli vain katsottava vierestä, kun kaikki, mihin olin tukeutunut opintojen kautta, lipusi käsistäni. Tottakai mä olin onneissani siitä, että pääsisin näkemään mummia, mutta hinta, jonka jouduin maksamaan, tuntui tällä hetkellä ihan kohtuuttoman suurelta.

Suihkun jälkeen pukeuduin farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan, nostin painavan laukun olalleni ja katsoin ihanaa yksiötäni vielä viimeisen kerran. Siitäkin mun oli luovuttava, koska mulla ei ollut varaa maksaa käyttämättömästä asunnosta monen kuukauden vuokraa samalla, kun olisin Kallassa. Hymähdin ja painoin ulko-oven takanani kiinni, ojensin avaimet entiselle vuokranantajalleni, jolla tuskin oli ollut vaikeuksia löytää asuntoon uudet asukkaat lyhyelläkin varoitusajalla.
”Kiitos, toivottavasti sun mummi tervehtyy”, Jarno totesi kohteliaana ja mä nyökkäsin.

Kävelin valkoisen bemarin luokse ja heitin kassini jo hyvin täynnä olevalle takapenkille. Mun koko elämäni oli siinä autossa, jonka olin saanut perintönä vanhemmiltani 17-vuotiaana.
Käynnistin moottorin ja käänsin auton nokan kohti Kallaa, yritin kovin pitää katkerat kyyneleet sisälläni, sillä niille ei ollut sijaa abuelan kotona.

Go, go, go
Figure it out, figure it out, but don't stop moving
Go, go, go
Figure it out, figure it out, you can do this
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 22.06.18 17:33

22.06.2018

Oli vähän outoa hölkätä ilman musiikkia hiljaisuudessa, mutta onneksi seura pelasti tilanteen. Thomas juoksi kevyellä askeleella mun vieressä, kumpikaan ei sanonut sanaakaan, mua vaan hymyilytti koko ajan. Aurinko oli laskemassa hyvää vauhtia, mutta meillä ei ollut kiire mihinkään. Hidastimme kävelyvauhtiin, jotta molempien hengitys tasaantuisi ennen seuraavaa hölkkäosuutta.
"No offence, but I really didn't think you could run this good, you're like a pro at this", sanoin virnuillen ja Thomas jaksoi esittää loukkaantunutta.
"I'm a pro at everything, honey", Thomas vastasi sen maailman ihanimman ilkikurisen virneen kera. Mä naurahdin ääneen.
"Race you to the top?" kysyin, kun edessämme avautui ylämäki.

Thomas hypähti juoksuun ilman vastausta, nauraen mulle.
"Hey, that's cheating!" älähdin ja lähdin jahtaamaan miestä. Thomas ehti mäen päälle ennen mua.
"You play dirty, I see", sanoin virnistäen ja tummaverikkö kaappasi mut yhtäkkiä syliinsä, katsoen intensiivisesti silmiini. Mun oli yhtäkkiä hankala hengittää.
"Always", Thomas vastasi ja päästi irti, jatkaen sitten hölkkäämistä alamäkeen.
"You coming?" kuului huuto perästä, kun mä vielä keräilin itseäni mäen päällä. Thomas nauroi, kun vihdoin sain jalkani liikkeelle.

Pysähdyimme ihailemaan auringonlaskua erään kallion päälle, taivas loisti purppurana ja suomen luonto näytti taas parastaan.
"Gosh it's so pretty here", henkäisin.
"I know", Thomaksen ääni oli matala ja katsahdin mieheen. Tämä katseli mua virnuillen siihen tapaan, joka sai jalkani notkahtamaan. Mies kietoi kätensä mun alaselälle ja veti mut ihan lähelle. Mun sydän löi kovaa, eikä se liittynyt enää juoksemiseen mitenkään.
Mä olin niin onnellinen siinä hetkessä, että toivoin sen kestävän ikuisuuden.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 08.07.18 10:49

08.07.2018

Aselaukun paino tuntui turvalliselta oikealla olkapäällä. Kävelin autolta ampumaradan paviljongin suuntaan ja odotin hetken omaa vuoroani, jotta pääsin ratavalvojan eteen.
Kirjoitin nimeni kävilistaan ja sain Compak-radan langattoman lähettimen käteeni. Siitä oli ihan liian kauan aikaa, kun olin viimeksi käynyt ampumassa. Ratavalvoja oli uusi työntekijä, enkä kehdannut kysyä missä Janne oli, tai oliko mies enää edes töissä koko paikassa. Painoin suojalasit päähäni ja kävelin Compak radalle pieni jännityskutina vatsanpohjassani.

Laskin aselaukun maahan ja laitoin kuulosuojaimet päähän, aseen lataaminen kävi automaatilla lihasmuistista. Tarkistin vielä haulikon ja nostin sen olkaani vasten, hakien ampuma-asentoa hetken aikaa.
Adrenaliini virtasi siitä sekunnista lähtien, kun ensimmäinen kiekko osui näkökenttääni. Korvissa suhisi, kun seurasin kiekon lentoa ja puristin liipasimesta, varautuen aseen rekyyliin. Kuulosuojaimista huolimatta suuliekin pamaus soi korvissa hetken, ensimmäinen kiekko jatkoi matkaansa kokonaisena ja laskeutui metsään.

Hengähdin syvään ja keskityin odottamaan seuraavaa kiekkoa. Tällä kertaa haulit osuivat kohteeseen ja kiekko pirstoutui ilmassa. Tyytyväinen virne kohosi kasvoilleni, muistin taas syyn, miksi olin rakastunut tähän harrastukseen niin kovin.

Juuri, kun olin saanut aseeni pakattua takaisin laukkuun ja kuulosuojaimet riisuttua, käveli radalle viidessä kymmenissä oleva mies leveän virneen kera.
"Mitäs mitäs, pongasin heti sun nimen listalta, kun Patu sanoi, että Compak-radalle meni joku tyttö", Jannen ääni oli matala, kamalan isällinen, sellainen täynnä auktoriteettia.
"Mä jo ajattelin, että mihis sä oot luukulta hävinnyt, kun en nähnyt sua", vastasin virnuillen ja halasin miestä tiukasti.
"Ukko eläköityi ja jätti paikan pyörittämisen mun harteille, aika kuluu nykyään enemmän paperitöissä, kun tiskillä", Janne vastasi ja katsoi mua mittailevasti katseellaan.
"Sä se vaan kaunistut vuosi vuodelta", mies totesi isälliseen sävyyn.
"Kiitos", sanoin virnistäen. Mun harmaat lökärit ja musta treenitoppi varmasti imartelivat mun aikuismaista olemusta ihan hirveästi. Hiuksetkin olivat sotkuisella nutturalla päälaella.

Janne halusi käyttää mut kahvilan kautta, se oli remontoitu viimeisen päälle vähän western-tyyliseksi. Mä istuin kulmapöytään ja ihastelin valtavan kokoista kärrynpyörää, joka toimi valaisimena. Mies palasi takaisin kahden kahvin ja pullan kanssa.
"En tiedä juotko sä edelleen kahvisi mustana", Janne arvuutteli ja mä nyökkäsin.
"Mustana", varmistin vielä.

Me juteltiin joku puolisen tuntia siitä, mitä kaikkea oli tapahtunut mun opiskeluihin lähdön jälkeen ja abuelan tilanteesta tietysti. Janne oli aikanaan opettanut mut ampumaan ja mies oli alusta asti ollut tosi isähahmo, side oli voimistunut sen jälkeen, kun mun vanhemmat olivat kuolleet. Jannen puhelin soi ja tämä nousi lopulta ylös pahoittelevana.
"Toivottavasti tulet pian uudestaan, mä haluan nähdä miten sä ammut nykyään", mies totesi vielä ennen lähtöään.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 01.08.18 17:50

Throwback K18
27.07.2017

Nuori nainen oli ristinyt jalkansa ja kuunteli pää hieman kenossa historianopettajan sijaisen luentoa. Nuoren professorin ääni oli matala ja piti huomion helposti itsessään niinkin tylsässä aihealueessa, kuin Rooman valtakunnan historia. Bruneten katse harhaili useamman kerran tyylikkääseen kauluspaitaan ja hyvin istuviin suoriin housuihin. Mies selvästi piti itsestään huolta, sillä lihakset olivat selkeästi nähtävissä vaatteiden alta, vieno hymy nousi huomaamatta Sarahin huulille, kun tämä huomasi ajatuksensa karanneen aihealueesta. Nostaessaan katseensa takaisin Vuoren kasvoihin, tämä huomasi tuijottavansa suoraan syvän sinisiin silmiin. Tarkkaavainen katse pysyi vakaana, miehen oikea kulma kohosi aavistuksen kysyvästi. Tämä jatkoi edelleen sujuvasti luentoaan, irrottamatta katsettaan nuoresta naisesta.

Sarah hymyili vähän leveämmin, ilme kohosi vaivatta ja naisen oli tehtävä kovasti työtä ollakseen purematta alahuultaan. Vaaleiden silmien katse kaventui hieman ja siirtyi vaivatta takaisin tietokoneen näytölle seuraavan kuvan vaihtuessa miehen takana olevalle valkokankaalle. Latino tunsi sydämensä hakkaavan vähän epätahtiin ja henkäisi syvään rauhoittaakseen uudelle vaihteelle siirtynyttä kehoaan. Nainen tiesi uivansa itselleen kuulumattomissa vesissä, mutta pienestä leikistä ei kukaan loukkaantunut. Luokkahuoneen valot välkähtivät päälle ja Sarahin oli räpäytettävä muutamaan kertaan silmien sopeutuessa äkilliseen kirkkauteen.

"Seuraavalla tunnilla pidämme pienen pistokokeen tunnin aiheista. Lukekaa materiaalit läpi huolellisesti", Vuoren ääni kajahti kolahtelevia tuolinjalkoja vastaan. Sarah istui paikoillaan ja antoi kiireisimpien lähteä ensin. Nainen pakkasi tavaroitaan verkkaisesti, kunnes huomasi yhtäkkiä olevansa viimeinen ihminen luokkahuoneessa, jos ei professoria laskettu.
"Reyesillä ei taida olla kiirettä seuraavalle luennolle?" Vuori kysyi, kun oli saanut omat tavaransa pakattua konjakinruskeaan nahkalaukkuun. Sarah tunsi mahanpohjassaan mukavaa kihelmöintiä.
"Ei oikeastaan, äidinkieli alkaa vasta kahden tunnin päästä", latino vastasi ääni kevyenä. Musta olkalaukku oli pakattu ja nainen nosti sen olkapäälleen, suunnaten sitten tuolirivin toiseen päähän rappusiin, jotka johtivat ulko-ovelle.
"Kuulostaa tehokkaalta opiskeluajalta", Vuori jatkoi ja virnisti poikamaiseen tapaan. Sarahin oli vaikea olla hymyilemättä.
"Joku voisi väittää niin", nainen vastasi ja käveli kaksi porrasta professoria edellä portaita ylöspäin. Bruneten ihoa kihelmöi ajatus toisesta niin lähellä, eikä tämä tehnyt mitään estelläkseen ajatusta seikkailemasta mielessään.
"Parempia suunnitelmia tiedossa, niinkö?"
"Mahdollisesti", Sarahin ääni pysyi kevyenä, vaikka tämän sisällä myllersi.

Vuori kiirehti avaamaan oven korkokenkiin ja valkoiseen mekkoon pukeutuneelle opiskelijalle. Latino hymyili kauniisti ja kiitti toista ystävällisestä eleestä.
"Hyvää päivänjatkoa, Vuori", Sarah toivotti ja tarkasteli vielä kerran sinisten silmien väriä. Niissä oli havaittavissa pieni pilke, joka viehätti naista suunnattomasti.
"Kiitos samoin, Reyes", Vuori vastasi ja vastasi bruneten katseeseen vakaasti, hieman mietteliäänä. Mies hymyili vielä, jonka jälkeen kääntyi ja lähti kävelemään opettajien tiloja kohti. Sarah huomasi katselevansa jälleen suorien housujen takamusta vino hymy huulillaan ja hengähti jälleen syvään. Vuoressa oli sen verran silmänruokaa, että opiskeluelämä tuntui oikein mukavalta sillä hetkellä.


29.07.2017

19:24 Leevi: Illanistujaiset Janilla, ootko messissä?
19:30 Sarah: Miksikäs ei
19:31 Leevi: Great, nähään siellä

Taksi pysähtyi harmaan omakotitalon eteen. Sarah nousi kyydistä maksettuaan kuskille ja suoristi sinisen mekkonsa helmaa kevyesti. Mekon väriin täydellisesti sopivat siniset avonaiset korkokengät napsahtelivat betonilaattoja vasten, kun nainen käveli pihatietä pitkin talon etuovelle. Se oli auki ja sisältä kuului iloista puheensorinaa, Sarah jätti kengät jalkaansa ja asteli peremmälle. Olohuoneessa ollut nuorisojoukko tervehti brunettea lämpimästi lukuun ottamatta vihreäpaitaista naista blondin miehen vieressä. Oona siristeli silmiään ja nappasi läpinäkyvän selkeästi Markon kädestä kiinni, nainen oli saanut jostain mieleensä, että Sarah oli hänen poikaystävänsä perässä. Sarah jätti Oonan ylimielisen olemuksen omaan arvoonsa ja istui Leevin viereen, joka oli löytänyt paikan harmaan kangassohvan pohjalta.
Sarahin oli helppo päästä juttuun mukaan ja nautti kaveripiirinsä seurasta paljon. Leevi toi naiselle siideriä ja parin tunnin päästä väki päätti lähteä paikalliseen yökerhoon jatkamaan lauantai-iltaa. Sarah lähti mielellään mukaan, sillä tällä oli kerrankin vapaapäivä tiedossa seuraavana päivänä. Hänellä oli useimmiten vuokrahevosensa hoito aina viikonloppuisin, mutta Villellä oli ollut rokotus edellisenä päivänä ja se saisi viettää pari päivää laidunlomaa.

"Cosmo?" Leevi kysyi ennen baaritiskille suuntaamista. Sarah pudisti päätään.
"Martini mieluummin", nainen korjasi ja sai jämäkän nyökkäyksen vastaukseksi ja heti sen perään Leevi tunki itsensä täyden tiskin luokse. Sarah siirtyi hetkeksi istumaan pöytään, jonka osa ryhmästä oli saanut vallattua.
Musiikki tunkeutui syvälle tärykalvoihin ja teki keskustelemisesta hankalaa. Hetken päästä Leevi ilmestyi pöydän ääreen ja ojensi brunetelle tämän drinkkilasin. Nainen hymyili kiitollisena ja kohotti lasia aavistuksen kiittääkseen, jonka jälkeen maistoi viileää juomaa. Siinä oli mukavasti makua ja auttoi Sarahia rentoutumaan entisestään.
Hetken päästä nainen siirtyi tanssilattialle ja antoi musiikin viedä mennessään.

Pienet hikikarpalot nousivat pintaan ja Sarah siirtyi tanssilattialta takaisin pöydän ääreen, joka nuokkui tyhjistä ja puolityhjistä juomalaseista. Nainen istui vapaalle jakkaralle ja horjahti hieman vieressä istuvaa Markoa päin.
"Lo siento" latino pahoitteli naurahtaen Markon auttaessa hänet takaisin tasapainoon hymyillen humalaisesti. Miehen edessä oli kolme tyhjää kaljatuoppia ja pari shottilasia, eikä silmien katseesta tarvinnut arvuutella juomien vaikuttaneen tämän arviointikykyyn. Ilman varoitusta mies nojautui eteenpäin Sarahia kohden ja suuteli tätä. Sarah jäykistyi ja työnsi miehen kauemmas, ilme Markon kasvoilla oli säikähtänyt.
"Mitä helvettiä?" Oona sihahti hampaidensa välistä ja katsoi raivon vallassa kaksikkoa käännyttyään juuri sopivasti katsomaan poikaystäväänsä nähdäkseen tämän suutelevan toista naista. Sarah nosti kätensä pystyyn ja nousi seisomaan.
"Mä en tehnyt mitään", brunette puolustautui ja jännityksen tunsi kasvavan ryhmän sisällä. Marko näytti siltä, kuin olisi voinut vajota maan alle, eikä tehnyt elettäkään selittääkseen tekojaan naiselleen. Oona nousi tuolilta ryminällä, jakkara kaatui lattialle kovalla pamahduksella, eikä ollut epäilystäkään mitä nainen halusi tehdä seuraavaksi.

Sarah nosti kätensä pystyyn rauhan merkiksi ja peruutti muutaman askeleen kauemmas, Vilhelmi sai napattua Oonan käsivarresta kiinni, mutta nainen rimpuili minkä kerkesi. Latino ei pelännyt itsensä puolesta, mutta ei myöskään halunnut ruveta esittelemään muille osaamistaan erilaisissa lukitusmetodeissa.

"Onko kaikki hyvin?" matala ääni kysyi Sarahin vieressä ja tämä hätkähti hieman yllättyneenä. Nainen kääntyi katsomaan Vuorta, jolla oli rennosti oluttuoppi kädessään ja kysyvä katse, josta paistoi silti edelleen auktoriteetti. Aavistuksen huojuva seisomisasento paljasti kuitenkin miehen ottaneen kädessään olevaa tuoppia useamman.
Oona lopetti rimpuilun, vaikka sen silmissä salamoi edelleen.
"On", Sarah vakuutteli ja onnistui hymyilemään hieman. Nainen olisi halunnut päästä pois tilanteesta, mutta toivoi, ettei sitä voinut lukea tämän kasvoilta ihan suoraan
"Haittaako, jos lainaan Sarahia hetkeksi?" Vuori kysyi virallisen kuuloisena ja sai liudan päänpudistuksia vastaukseksi. Nainen ihmetteli miksi professori halusi keskustella hänen kanssaan, mutta seurasi tätä kuuliaisena baarin uloskäynnille ja muutaman metrin päähän seinän viereen.

Vuori kääntyi katsomaan oppilastaan ja hymyili, eleessä oli jotain humalaisen pehmeää ja Sarah hymyili takaisin.
"Ajattelin, että raitis ilma tekisi ihan hyvää", Vuori selitti ja otti hörpyn oluestaan, jonka oli onnistunut viemään baarin ulkopuolelle ilman kiinni jäämistä.
"Kiitos", Sarah vastasi ja nojasi takanaan olevaan seinään. Jalkoja puristi vähän tanssimisesta ja täpärästi vältetty tappelu oli vienyt naiselta yllättävän paljon energiaa.
"Saanko arvata, että kyse oli pojasta?" Vuori jatkoi yllättäen ja sai silmänsä sulkeneen Sarahin avaamaan silmänsä ja katsomaan mieheen yllättyneenä.
"Oonan poikaystävällä oli ilmeisen selkeät lähestymistaktiikat mua kohtaan, eikä Oona ihan tajunnut, että se en ollut minä, joka tunki kieltään toisen kitalakeen", vastaus oli yllättävän kevyt, Sarah oli hieman jo tottunut mustasukkaisiin naisiin.
"Pojilla on tapana luulla, että ne voi vain ottaa haluamansa ilman seuraamuksia", Sarah mietti ääneen ja huokaisi syvään. Nainen oli lopen kyllästynyt tapoihin, joilla häntä oli kosiskeltu teini-ikäisestä asti.
"Eipä osalla miehistäkään taida olla kovin valistunut elämänkatsomus siinä suhteessa", Vuori vastasi ja joi tuoppinsa tyhjäksi.
Yhtäkkiä Sarah tajusi miehen seisovan aika lähellä ja naisen ihoa alkoi kihelmöidä. Brunette puri huomaamattaan alahuultaan ja tutki sinisiä silmiä mietteliäänä.

"Onko sulla sitten?" Sarah kysyi ja siristi silmiään haastavasti.
"Mitä?" Vuori kysyi ja vastasi katseeseen vakaasti.
"Valistunut elämänkatsomus naisten suhteen?” latino tarkensi, lähes pidättäen hengitystään.
"Ehdottomasti", Vuori vastasi ja virnisti vähän poikamaisesti. Sarah huomasi taas jalkojensa muuttuneen epävakaiksi.

"Haluatko mennä vielä sisälle? Itse ajattelin ottaa tässä vaiheessa jo taksin kotiin", Vuori rikkoi jännityksen ja Sarah huomasi värähtävänsä kylmästä. Kesästä huolimatta ilta oli viilenemässä ja väsymys hyökyi naisen yli, kuin aalto.
"Kotiin", brunette vastasi lyhyesti ja Vuori liikahti taksitolpalla seisovaa taksia kohden. Niitä oli vain yksi ja seuraava ilmestyisi luultavasti vasta puolen tunnin perästä.
"Jaetaanko taksi?" Vuori kysyi yllättäen.
"En jaksaisi odottaa puolta tuntia seuraavaa", tämä täsmensi Sarahin ajatusten mukaisesti. Latino nyökkäsi ja istui takapenkille, antaen sitten tilaa perässä tulevalle miehelle.

Molemmat kertoivat omat osoitteensa ja taksikuski totesi vievänsä ensin Vuoren kotiin, sillä tämä asui kauempana. Radio soi taustalla, kun auto nytkähti liikkeelle ja Sarah lähetti Leeville viestin lähteneensä kotiin jo. Laskettuaan puhelimensa nainen huomasi tarkkailevan silmäparin itsessään ja kääntyi katsomaan vieressään istuvaa miestä.
"Qué?" Sarah kysyi. Vuori pyyhkäisi hiussuortuvan naisen kasvoilta korvan taakse, mutta veti kätensä pois yllättyneenä.
"Anteeksi", mies sopersi ja laski katseensa.
"Mistä?" latino henkäisi, tajuten sydämensä hakkaavan rinnassaan. Mahtoikohan toinen kuulla sen?
"Ajatuksistani. Sopimattomasta eleestäni", Vuori vastasi ja hymyili varovasti, nostaen katseensa. Silmissä paloi tunteita, jotka Sarah tunsi omassa katseessaankin.

Mutka tiessä horjautti sivuttain kääntyneen naisen lähes vieressä istuvan miehen syliin, Sarah yllättyi itsekin, ettei tehnyt elettäkään vetäytyäkseen. Takapenkillä vallitseva sähköisyys oli käsin kosketeltavaa, Sarah unohti kaiken muun ympäriltään, keskittyi vain käteen, joka oli ottanut hänen käsivarrestaan kiinni estääkseen naisen kaatumisen.
Varovasti brunette nojasi vielä lähemmäs, kuin hänellä olisi ollut edessään villieläin, joka säikkyisi liian äkkinäisistä liikkeistä. Vuori yritti muistaa asemansa ja perääntyä, mutta ei voinut liikkua, meripihkan väriset silmät olivat saaneet hänestä otteen, eikä mies halunnut muistaa mitään muuta.
Hän nojasi myös lähemmäs, kohdaten naisen pehmeät huulet omissaan. Suudelma oli aluksi varovainen, kokeileva, mutta syventyi pian intohimoiseksi.

Auto pysähtyi, mies maksoi kuskille ja kaksikko käveli rivitalon ulko-ovelle kompastellen toistensa jalkoihin. Avaimet kolahtivat lattialle ja niitä seurasivat yksittäiset vaatekappaleet. Sarah viivytteli, siveli miehen kylkiä ja hukuttautui himon valtaan, unohtaen sen seuraamukset lahjakkaasti.
Ynähdys karkasi naisen huulilta miehen näykätessä varovasti toisen kaulaa.
Sänky oli pehmeä ja viileä hetken Sarahin paljasta selkää vasten.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 17.08.18 0:33

16.08.2018 / I can't help falling in love with you

Wise men say only fools rush in
But I can't help falling in love with you
Shall I stay?
Would it be a sin


// Taustamusiikki vaihtui uusimmasta pop-kappaleesta rock henkiseen ja mulla alkoi loppua kärsivällisyys kesken.
"Now that we've coverd the gun and rock part - you want to get out of here?" -S //

Siitä meidän tarina oli alkanut. Työhaastattelusta harmittomaan flirttailuun. Thomas oli vaikuttanut mukavan kevyeltä seuralaiselta, miehen katse oli saanut mussa heräämään jonkun alkukantaisen himon. Mä olin jättäytynyt sen vietäväksi ja sopinut, että se päättyisi aamulla. Me oltiin nautittu siitä yöstä, mutta aamulla olin huomannut, että en ollutkaan valmis sanomaan hyvästi.

// Mä en ees tajunnu, et mun olis pitäny päästää naisesta irti. Tilanne tuntu turvalliselta ja pelottavan hyvältä, mut samalla pahalta. Koska mun pitäs lähtee. Haluun jäädä! mun mieli huus, mut vaiensin äänen, päästin naisesta irti ja käännyin lähteäkseni. -T //

If I can't help falling in love with you?
Like a river flows surely to the sea
Darling so it goes
Some things are meant to be


// Thomas palasi pöytään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mä yritin analysoida oliko mies tosissaan vai ihan helvetin hyvä näyttelijä. Mun mieli pelasi omaa peliään ja korvissa alkoi kohisemaan vaarallisesti. Mä tiesin mihin tää peli päätyis. -S //

Me oltiin molemmat taisteltu sitä vastaan. Kaksi rikkinäistä, jotka eivät olleet halunneet tuoda ketään sotkuiseen elämäänsä kärsimään. Me oltiin molemmat vuorollamme testattu toistemme rajoja, mutta jotenkin silti päädytty takaisin toisen lähelle.

// Hymyilin Sarahille ja vedin tämän lähemmäs ihan kiinni kylkeeni.
"Day by day, I promise", annoin pusun Sarahin päälaelle ja vedin keuhkoni täyteen naisen omaa ja hentoa shampoon tuoksua. -T //

Take my hand, take my whole life too
For I can't help falling in love with you
Like a river flows surely to the sea
Darling so it goes
Some things are meant to be


// "Gosh it's so pretty here", henkäisin.
"I know", Thomaksen ääni oli matala ja katsahdin mieheen. Tämä katseli mua virnuillen siihen tapaan, joka sai jalkani notkahtamaan. Mies kietoi kätensä mun alaselälle ja veti mut ihan lähelle. Mun sydän löi kovaa, eikä se liittynyt enää juoksemiseen mitenkään. -S //

Mä katsoin, kuinka mies mun vieressäni hengitti tasaisesti. Rintakehä nousi ja laski ja mä yritin erottaa kasvojen piirteitä pimeässä. Kello oli melkein viisi, Thomaksen pitäisi kohta nousta ylös ja lähteä töihin. Mä olin tullut työvuorosta pari tuntia sitten, enkä vieläkään ollut nukahtanut.
Silitin miehen hiuksia varovasti, etten vain herättäisi toista. Mun kasvoille hiipi hymy, joka kumpusi syvältä sisältäni. Liikahdin vähän lähemmäs ja suljin silmäni, hengittäen miehen tuoksua keuhkoihini. Aina ei voi itse valita tunteidensa kohdetta tai sitä, millä vauhdilla asiat etenivät.

For I can't help falling in love with you


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sarah R. Eilen kello 16:53

12.08.2018

Julia:
Mä otin vihdoin härkää kiinni sarvista. Pyysin aamutuimassa ensimmäisen vastaantulijan, tässä tilanteessa Sarahin, maneesiin avuksi nostamaan esteitä, kun nousin Valerien selkään päättäväisesti. Tänään mä hyppäisin sillä ihan itse. Sarahilla ei ollut tietoa meidän taustoista, eikä tarvinnutkaan olla, kun se suostui avukseni. Ideana olikin, ettei naisella olisi harmainta aavistustakaan. Niin varma mä onnistumisestani melkein jo olin.

Laukkuutin energistä voikkoa pääty-ympyrällä ja yritin parhaani saada sen suuren laukan osumaan puomin päälle. Valerie oli ajoittain turhankin innokas pelkkään laukkaamiseen ja päätti ylittää vaihtelun vuoksi puomin jättimäisellä loikalla, vaikka tiesi varsin hyvin, mitä siltä haluttiin. Sarah pudisteli päätään naureskellen, keskemmällä maneesia estetolppaan nojatessaan. Kieltämättä havaittavissa oli pieniä järkkytyneitä, kouluhevosmaisia piirteitä.

Minimaaliset esteet ylittyivät nuorikolta leikiten vaikka kuperkeikoin, vain omassa istunnassani oli parantamisen varaa. Ja siihen aioin keskittyäkin, jolloin pyysin Sarahia nostamaan viimeisen esteen vajaan puolen metrin korkuiseksi pystyksi. Pelko ei silti ollut saanut minua valtaansa, vaikka pieni jännitys kipristelikin mahanpohjassa. Hengähdin syvään. Mä osasin kyllä.

Tein napakan käyntinoston kaarteesta, johon Valerie syöksähti häntä huiskien. Sen askellus oli tarmokasta, itsevarmaa. Se helpotti mua entisestään, joten istuin pidättämään sarjalle kääntyvää ratsuani. Este esteeltä suurenevat hypyt irroittivat minut satulasta juuri sopivasti, enkä pystyltä alastulon jälkeen tuntenut mitään muuta kuin puhdasta tyytyväisyyttä.

Ja kipua, tietysti, kun Valerie kompastui ilopukkinsa jälkeen pitkiin kinttuihinsa ja mä siinä rytäkässä menetin tasapainoni - täydellisesti. Samoin kuin tajuntani.


Sarah:
Valerien etupää läheni uhkaavasti maata ja tamma potki etujalkojaan alleen minkä kerkesi, ettei kaatuisi kumoon. Seurasin, kuin hidastettuna kuinka Julia irtosi satulasta ja lensi ilmassa, tömähtäen sitten kovaa maneesin pohjalle. Mun sydän jätti lyönnin välistä, kun lähdin hölkkäämään naista kohti.
"Julia?" ääneni särähti, kun kaaduin polvilleni tajuttoman naisen viereen.
"Öö hä", oli ensimmäinen sana Julian suusta, kun tämä heräili maneesinpohjalta. Kosketin varovasti tämän poskea.
"Ootko kunnossa? Sattuuko johonkin?" yritin pysyä rauhallisena ja tarkkailla naisen kehonkieltä.
"Sä oot ainakin", Julia vastasi ja virnisti hölmösti. Mä hymyilin tahattomasti.
"No sattuuko johonkin?"

Julian vastaus oli kuiskaustakin hiljaisempi ja kumarruin lähemmäs kuullakseni.
"Mitä?" kysyin lempeästi ja seurasin Julian pupillien toimintaa, ainakin ne reagoivat hyvin.
"Kylkeen vähän", nainen toisti ja katsoi mua silmiin yllättävän intensiivisesti. Julian käsi nousi mun poskelle ja tämä kohottautui ylemmäs, kohti minua, purren alahuultaan.
Mun sydän hakkasi lujempaa ja hengittäminen tuntui hankalalta.

"Julia, mitä sä teet?" kuiskasin.
"Ajattelin, että suudelma voisi helpottaa tähän kipuun", nainen vastasi ja virnisti.
"Niinkö?" virne kohosi huulilleni.

Kumarruin lähemmäs ja suutelin naista otsalle, hyvin äidillisesti ja kohottauduin sitten virne huulillani kauemmas.
"Helpottiko?"
"Ei tarpeeksi", nainen huokaisi ja sai mut pudistamaan päätäni.

Valerie oli ilmeisesti toipunut järkytyksestään ja käveli luoksemme jääden metrin päähän meistä. Tamma tarkkaili maassa edelleen makaavaa omistajaansa, selkeästi hieman pahoillaan tapahtuneesta.
"Pystytkö jatkamaan vielä?" kysyin ja siirsin katseeni takaisin Juliaan.
"Mitä?" Julia kysyi hymyillen edelleen.
"No ratsastusta", vastasin hymyillen.
"Ratsastusta? Ois tässä parempaakin tekemistä.."
"Julia!" älähdin. Uskomaton nainen.
"Mitää?" vaaleaverikkö näytti mahdollisimman viatonta ilmettä.

"Haluatko yrittää nousta ylös, vai meinasitko makoilla siinä vielä kauankin?"
"Niin kauan, kunnes sä autat mut ylös", Julia vastasi ja pyöräytin silmiäni.
"Sä olet ihan mahdoton", sanoin virnistäen ja varovasti autoin naisen istuma-asentoon aluksi. Julia irvisti vähän kivusta, mutta ei menettänyt uudelleen tajuntaansa. Istuimme siinä hetken. Autoin Julian seisomaan ja tämä näytti jo vähän paremmalta. Ajattelin antaa tämän itse seistä, sillä jos toinen yrittäisi vielä ratsastaa, niin pakkohan tämän oli itse kyetä seisomaan.
"Pitele mua vielä hetki?" nainen kuitenkin ynähti ja kiedoin käteni vaaleaverikön selän taakse.

"En kyllä kykene enää ratsaille mutta tähän voisin jäädä", Julia sanoi vielä ja mua hymyilytti.
"Tarviikohan sut viedä ihan lääkärille asti?" mietin ääneen.
"Sä riität", vaaleaverikkö vastasi ja pysyi paikoillaan vielä hetken.

Sitten yhtäkkiä Julia irrottautui ja käveli Valerien luokse. Nainen otti tamman ohjista kiinni ja vilkaisi vielä mua kohti.
"Mä menen nyt, tiedät mistä mut löytää", Julia totesi ja näytti hetken siltä, että olisi tullut halaamaan mua. Jäin tilannetta kummeksuen seisomaan keskelle maneesia ja liikahdin vasta, kun ovi oli sulkeutunut ratsukon perässä. En vieläkään tajunnut mitä oli tapahtunut ja oliko Julia ihan kunnossa, mutta luotin siihen, että nainen hakeutuisi itse sairaalaan, jos tarve vaati.
Keräsin esteet pois ja tasoitin pohjan siitä kohti, missä Valerie oli ruopannut kompastuttuaan ja vilkaisin painaumaa, johon Julia oli pudonnut.

Vielä ennen lähtöäni lähetin naiselle viestin, jossa pyysin tätä varmistamaan illalla, että oli kunnossa.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: More than meets the eye | Sarah R.

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa