Zelian päiväkirja

Siirry alas

Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 04.06.18 16:12


4-vuotias fwb-tamma, kutsumanimi Zelia
omistaja Matilda Tammilehto

> sivut <


Viimeinen muokkaaja, Matilda T. pvm 08.06.18 19:49, muokattu 2 kertaa

_________________
Mul oo kiire yhtään mihinkään
Katotaan kumpi pidättää hengitystään pidempään


Matildan kaappi
avatar
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 505

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 04.06.18 16:13

4.6.2018

Zelia. Mä olin maistellut sitä nimeä suussani nyt neljä vuorokautta yrittäen päättää, mikä lausuminen kuulostaisi parhaimmalta. Mun päässäni pehmyt Zzzelia sitä hienoa z-kirjainta korostaen kuulosti tottakai hienoimmalta, mutta ääneen lausuttuna tilanne oli erilainen. Zelia. Tselia. Selia.

Niinpä. Survo Zelia suomalaiseen suuhun. En mä halunnut siitä muovautuvan mitään Seljaa tai Selmaa sen takia, että zet olisi muka helpoin lausua ässänä. Se oli jo viralliselta nimeltään jusunniminen, joten mä takertuisin Zeliaan kynsin ja hampain.

Pyöräytin silmiäni tammalle, joka steppaili ohjien päässä matkalla kentälle. Zelia oli saanut lomailla ensimmäiset päivät ja liikkunut sen jälkeen vain liinan päässä tarjoten vauhtia ja kevätjuhlaliikkeitä. Nyt mä olin kuitenkin päättänyt hyödyntää aamupäivän hiljaisen hetken ja nousta satulaan ensimmäistä kertaa sitten sen hetken, kun Zeliasta oli virallisesti tullut mun hevoseni.

Hypistelin nahkaohjia kuin ne olisivat olleet tulessa. Mä en varsinaisesti ollut hermostunut, vaan enemminkin hukassa: olin jo niin rutinoitunut Haukan kanssa, että menisi varmasti hetki ennen kuin mä oppisin, kuinka työskentely Zelian kanssa kannattaisi aloittaa.

Piirtopää nyhti ohjia sitä mukaa, kun mä keräsin niitä tuntumalle. Se sai mut ryhdistäytymään ja patistamaan nuorta tammaa töihin turhanpäiväisen heilumisen sijaan. Zelian häntä viuhahti ilmassa, mutta tamma laski päänsä alemmas kuolainta narskutellen.

Satula narahteli vaimeasti kevennykseni tahdissa. Zelia tuntui pieneltä, mutta silti niin sopivalta. Ravissa mun oli helpompi ratsastaa tammaa ajatuksella pohkeen ja ohjan väliin, vaikka yritinkin pitää työskentelyn vielä rentona ja Zelian matalassa muodossa. Kenttä pölisi paikkapaikoin kastelusta huolimatta, mutta mä en antanut sen häiritä ratsastaessani paljon kaarevia uria, joilla saatoin taivutella Zeliaa, joka tuntui aika jäykältä kyljistään. Mä en tiennyt oliko tamma ehtinyt olla kevätlomalla kuinka kauan, mutta todennäköisesti ainakin jonkin aikaa.

Pukki tuli aivan yllättäen, kesken laukkaympyrän. Mä en ollut kuullut tai nähnyt mitään, mutta Zelia oli väistänyt kentän päätyä roimalla sivuloikalla ja nakannut takapäänsä ilmaan. Patistin tammaa eteenpäin huolehtien, ettei se saanut kiskottua multa ohjia uuteen loikkaan ja pienensin ympyrää pykälän saadakseni laukan takaisin kontrolliin. Zelia pärskähteli ilmeisen tyytyväisenä itseensä, pyöritellen kuitenkin kummastuneena korviaan.

Mä en ollut muistanutkaan, miltä tuntui, kun hevonen nosti kunnolla kierroksia. Ilmeisesti vapaat olivat nousseet Zelian nuppiin ihan kunnolla, sillä ensimmäisen laukkapätkän jälkeen puoliverinen tanssahteli, poikitti ja viskoi päätään niin kauan, että sai luvan nostaa uuden laukan. Kevensin istuntaani ja annoin ohjien valua pykälän pidemmäksi toivoen, että Zeliakin myötäisi ja lopettaisi viulunkielenä pinkomisen. Se toimi ja tamma venytti kaulaansa askeltaan pidentäen niin, että yhden pitkän sivun verran mä pystyin vain keskittymään puoliverisen liikkeiden tunnusteluun. Sillä oli luonnostaan makea, rytmikäs laukka, josta olisi pienellä laitolla oikeaksi estehevosen vahvaksi laukaksi. Ensin mun täytyisi kuitenkin kehittää omaa reaktionopeuttani, koska saatoin vain kuvitella Zelian vauhdin radalla.

Kumarruin taputtamaan Zelian auringonvalossa kiiltävää kaulaa, jonka karvapeitteen alla lihakset värähtelivät kilpaa tamman ympärillä pörräävien ötököiden kanssa. Kesä tuntui iholla paahtavana lämpönä ja johdatti ajatukset viilentävään suihkuun. Vilkaisin kartanon suuntaan automatisoituneena, tuhahtaen itsekseni reaktiolle - Zelia ansaitsisi suihkun ensin.

_________________
Mul oo kiire yhtään mihinkään
Katotaan kumpi pidättää hengitystään pidempään


Matildan kaappi
avatar
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 505

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 10.06.18 20:45

10.6.2018

Zelia tanssahteli riimunnarun päässä osaamatta päättää, mihin ilmansuuntaan kannattaisi sinkoilla eniten. Mä aloin kyseenalaistaa suunnitelmaani näyttää tammalle miniesteitä, koska jos keskittyminen oli tätä tasoa tällä hetkellä, mitä se olisi sitten, kun nuorukainen näkisi esteet?

Ruunikko tuntui sopeutuneen Auburniin hyvin. Se seurasi mua kuuliaisesti karsinaansa, joka sijaitsi päinvastaisella puolella tallia kuin Haukan entinen karsina. Näin vilauksen mustasta hännästä, joka halkoi ilmaa sekuntia ennen kuin mä kuulin hampaiden kolkon kalskahduksen selkäni takana.
"Älä edes kuvittele", mutisin Zelialle, jonka mielestä karsina oli sen ikioma valtakunta, johon muilla ei ollut asiaa. Se ajatus mun täytyisi kitkeä junnun päästä pois heti alkuunsa, koska mä halusin tallimestarin pysyvän jatkossakin hengissä. Muilla ei ollut niin väliä.

Tallimestari. Hymähdin itsekseni ajatukselle, pakottaen itseni pitämään ikävät muistikuvat poissa mielestäni. Zelia sai jäädä nyhtämään riimunnaruaan siksi aikaa, että mä irtosin karsinalta hakemaan tamman varusteet.

"Ai, moi", ähkäisin Jonathanin pölähdettyä satulahuoneen ovesta reilulla vauhdilla. Punapään kasvot olivat vakavat, mutta mies väläytti mulle nopean, vähän vaisun hymyn.
"Mä ajattelin hypätä Zelialla", kerroin ujuttautuen Jonathanin vierestä satulahuoneen puolelle. Me seistiin lähekkäin ja tummat silmät tutkailivat mua parinkymmenen sentin päästä kuin arvioiden, olinko mä tosissani.
"Eela oli tänään aika huono, sen toinen etunen reagoi aika vahvasti", punapää totesi. Irvistin myötätuntoisesti, sipaisten miehen käsivartta sormillani.
"Kyllä se siitä", mumahdin rohkaisevasti hymyillen.

"Matilda", päättäväinen ääni kajautti tallikäytävältä saaden mun tarpeen halata Jonathania katoamaan kuin taikaiskusta. Punapää väisti nopeammin kuin olin uskonut meidän katseiden kohdatessa Amandan, joka pysähtyi eteeni viileä katse silmissään.
"Mmh?" hymähdin miettien, mitä asiaa nuoremmalla Sokalla mulle voisi olla. Olinko mä unohtanut maksaa tallivuokran?

"Sinun täytyisi varmaan vähän treenata Fellulla ennen osakilpailuja", Amanda totesi seuraten mua satulahuoneeseen Jonathanin luikittua tallikäytävälle perijättären nähtyään.
"Jep", vastasin jatkaen matkaani suoraan Zelian satulatelineelle.
"Se tarvitsisi muutoinkin liikuntaa vielä parina päivänä viikossa. Sulta varmaan onnistuu." perijätär enemmän totesi kuin kysyi. Mitä? Tarjosiko se mulle vuokrahevosta?

Mä laskin nopeasti yhteen yksi plus yksi. Mulla oli oma hevonen, mutta se oli nuori. Se tarvitsi viikossa vähemmän liikuntaa kuin Haukka oli tarvinnut. Sitä ei saanut kuluttaa loppuun. Sen lisäksi mä taantuisin ratsastajana väkisinkin, ellen pääsisi ylläpitämään omia taitojani. Mitä mä Fellusta tiesin, se näytti ilkeämmältä kuin Haukka oli koskaan näyttänyt. Ja sillä riitti kapasiteettia.

"Onnistuu", vastasin ennen kuin ehdin analysoida asian haittapuolia. Mun orikiintiö kaipasikin jo täytettä Zelian onnistuttua puolessatoista viikossa kumoamaan kaikki ne tammat-on-varmasti-enemmän mun-juttu-kuin-orit harhakuvitelmat, joista olin pitänyt niin pitkään kiinni.

_________________
Mul oo kiire yhtään mihinkään
Katotaan kumpi pidättää hengitystään pidempään


Matildan kaappi
avatar
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 505

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa