Zelian päiväkirja

Siirry alas

Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 04.06.18 16:12


4-vuotias fwb-tamma, kutsumanimi Zelia
omistaja Matilda Tammilehto

> sivut <


Viimeinen muokkaaja, Matilda T. pvm 08.06.18 19:49, muokattu 2 kertaa

_________________
Mul oo kiire yhtään mihinkään
Katotaan kumpi pidättää hengitystään pidempään


Matildan kaappi
avatar
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 541

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 04.06.18 16:13

4.6.2018

Zelia. Mä olin maistellut sitä nimeä suussani nyt neljä vuorokautta yrittäen päättää, mikä lausuminen kuulostaisi parhaimmalta. Mun päässäni pehmyt Zzzelia sitä hienoa z-kirjainta korostaen kuulosti tottakai hienoimmalta, mutta ääneen lausuttuna tilanne oli erilainen. Zelia. Tselia. Selia.

Niinpä. Survo Zelia suomalaiseen suuhun. En mä halunnut siitä muovautuvan mitään Seljaa tai Selmaa sen takia, että zet olisi muka helpoin lausua ässänä. Se oli jo viralliselta nimeltään jusunniminen, joten mä takertuisin Zeliaan kynsin ja hampain.

Pyöräytin silmiäni tammalle, joka steppaili ohjien päässä matkalla kentälle. Zelia oli saanut lomailla ensimmäiset päivät ja liikkunut sen jälkeen vain liinan päässä tarjoten vauhtia ja kevätjuhlaliikkeitä. Nyt mä olin kuitenkin päättänyt hyödyntää aamupäivän hiljaisen hetken ja nousta satulaan ensimmäistä kertaa sitten sen hetken, kun Zeliasta oli virallisesti tullut mun hevoseni.

Hypistelin nahkaohjia kuin ne olisivat olleet tulessa. Mä en varsinaisesti ollut hermostunut, vaan enemminkin hukassa: olin jo niin rutinoitunut Haukan kanssa, että menisi varmasti hetki ennen kuin mä oppisin, kuinka työskentely Zelian kanssa kannattaisi aloittaa.

Piirtopää nyhti ohjia sitä mukaa, kun mä keräsin niitä tuntumalle. Se sai mut ryhdistäytymään ja patistamaan nuorta tammaa töihin turhanpäiväisen heilumisen sijaan. Zelian häntä viuhahti ilmassa, mutta tamma laski päänsä alemmas kuolainta narskutellen.

Satula narahteli vaimeasti kevennykseni tahdissa. Zelia tuntui pieneltä, mutta silti niin sopivalta. Ravissa mun oli helpompi ratsastaa tammaa ajatuksella pohkeen ja ohjan väliin, vaikka yritinkin pitää työskentelyn vielä rentona ja Zelian matalassa muodossa. Kenttä pölisi paikkapaikoin kastelusta huolimatta, mutta mä en antanut sen häiritä ratsastaessani paljon kaarevia uria, joilla saatoin taivutella Zeliaa, joka tuntui aika jäykältä kyljistään. Mä en tiennyt oliko tamma ehtinyt olla kevätlomalla kuinka kauan, mutta todennäköisesti ainakin jonkin aikaa.

Pukki tuli aivan yllättäen, kesken laukkaympyrän. Mä en ollut kuullut tai nähnyt mitään, mutta Zelia oli väistänyt kentän päätyä roimalla sivuloikalla ja nakannut takapäänsä ilmaan. Patistin tammaa eteenpäin huolehtien, ettei se saanut kiskottua multa ohjia uuteen loikkaan ja pienensin ympyrää pykälän saadakseni laukan takaisin kontrolliin. Zelia pärskähteli ilmeisen tyytyväisenä itseensä, pyöritellen kuitenkin kummastuneena korviaan.

Mä en ollut muistanutkaan, miltä tuntui, kun hevonen nosti kunnolla kierroksia. Ilmeisesti vapaat olivat nousseet Zelian nuppiin ihan kunnolla, sillä ensimmäisen laukkapätkän jälkeen puoliverinen tanssahteli, poikitti ja viskoi päätään niin kauan, että sai luvan nostaa uuden laukan. Kevensin istuntaani ja annoin ohjien valua pykälän pidemmäksi toivoen, että Zeliakin myötäisi ja lopettaisi viulunkielenä pinkomisen. Se toimi ja tamma venytti kaulaansa askeltaan pidentäen niin, että yhden pitkän sivun verran mä pystyin vain keskittymään puoliverisen liikkeiden tunnusteluun. Sillä oli luonnostaan makea, rytmikäs laukka, josta olisi pienellä laitolla oikeaksi estehevosen vahvaksi laukaksi. Ensin mun täytyisi kuitenkin kehittää omaa reaktionopeuttani, koska saatoin vain kuvitella Zelian vauhdin radalla.

Kumarruin taputtamaan Zelian auringonvalossa kiiltävää kaulaa, jonka karvapeitteen alla lihakset värähtelivät kilpaa tamman ympärillä pörräävien ötököiden kanssa. Kesä tuntui iholla paahtavana lämpönä ja johdatti ajatukset viilentävään suihkuun. Vilkaisin kartanon suuntaan automatisoituneena, tuhahtaen itsekseni reaktiolle - Zelia ansaitsisi suihkun ensin.

_________________
Mul oo kiire yhtään mihinkään
Katotaan kumpi pidättää hengitystään pidempään


Matildan kaappi
avatar
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 541

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 10.06.18 20:45

10.6.2018

Zelia tanssahteli riimunnarun päässä osaamatta päättää, mihin ilmansuuntaan kannattaisi sinkoilla eniten. Mä aloin kyseenalaistaa suunnitelmaani näyttää tammalle miniesteitä, koska jos keskittyminen oli tätä tasoa tällä hetkellä, mitä se olisi sitten, kun nuorukainen näkisi esteet?

Ruunikko tuntui sopeutuneen Auburniin hyvin. Se seurasi mua kuuliaisesti karsinaansa, joka sijaitsi päinvastaisella puolella tallia kuin Haukan entinen karsina. Näin vilauksen mustasta hännästä, joka halkoi ilmaa sekuntia ennen kuin mä kuulin hampaiden kolkon kalskahduksen selkäni takana.
"Älä edes kuvittele", mutisin Zelialle, jonka mielestä karsina oli sen ikioma valtakunta, johon muilla ei ollut asiaa. Se ajatus mun täytyisi kitkeä junnun päästä pois heti alkuunsa, koska mä halusin tallimestarin pysyvän jatkossakin hengissä. Muilla ei ollut niin väliä.

Tallimestari. Hymähdin itsekseni ajatukselle, pakottaen itseni pitämään ikävät muistikuvat poissa mielestäni. Zelia sai jäädä nyhtämään riimunnaruaan siksi aikaa, että mä irtosin karsinalta hakemaan tamman varusteet.

"Ai, moi", ähkäisin Jonathanin pölähdettyä satulahuoneen ovesta reilulla vauhdilla. Punapään kasvot olivat vakavat, mutta mies väläytti mulle nopean, vähän vaisun hymyn.
"Mä ajattelin hypätä Zelialla", kerroin ujuttautuen Jonathanin vierestä satulahuoneen puolelle. Me seistiin lähekkäin ja tummat silmät tutkailivat mua parinkymmenen sentin päästä kuin arvioiden, olinko mä tosissani.
"Eela oli tänään aika huono, sen toinen etunen reagoi aika vahvasti", punapää totesi. Irvistin myötätuntoisesti, sipaisten miehen käsivartta sormillani.
"Kyllä se siitä", mumahdin rohkaisevasti hymyillen.

"Matilda", päättäväinen ääni kajautti tallikäytävältä saaden mun tarpeen halata Jonathania katoamaan kuin taikaiskusta. Punapää väisti nopeammin kuin olin uskonut meidän katseiden kohdatessa Amandan, joka pysähtyi eteeni viileä katse silmissään.
"Mmh?" hymähdin miettien, mitä asiaa nuoremmalla Sokalla mulle voisi olla. Olinko mä unohtanut maksaa tallivuokran?

"Sinun täytyisi varmaan vähän treenata Fellulla ennen osakilpailuja", Amanda totesi seuraten mua satulahuoneeseen Jonathanin luikittua tallikäytävälle perijättären nähtyään.
"Jep", vastasin jatkaen matkaani suoraan Zelian satulatelineelle.
"Se tarvitsisi muutoinkin liikuntaa vielä parina päivänä viikossa. Sulta varmaan onnistuu." perijätär enemmän totesi kuin kysyi. Mitä? Tarjosiko se mulle vuokrahevosta?

Mä laskin nopeasti yhteen yksi plus yksi. Mulla oli oma hevonen, mutta se oli nuori. Se tarvitsi viikossa vähemmän liikuntaa kuin Haukka oli tarvinnut. Sitä ei saanut kuluttaa loppuun. Sen lisäksi mä taantuisin ratsastajana väkisinkin, ellen pääsisi ylläpitämään omia taitojani. Mitä mä Fellusta tiesin, se näytti ilkeämmältä kuin Haukka oli koskaan näyttänyt. Ja sillä riitti kapasiteettia.

"Onnistuu", vastasin ennen kuin ehdin analysoida asian haittapuolia. Mun orikiintiö kaipasikin jo täytettä Zelian onnistuttua puolessatoista viikossa kumoamaan kaikki ne tammat-on-varmasti-enemmän mun-juttu-kuin-orit harhakuvitelmat, joista olin pitänyt niin pitkään kiinni.

_________________
Mul oo kiire yhtään mihinkään
Katotaan kumpi pidättää hengitystään pidempään


Matildan kaappi
avatar
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 541

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 16.08.18 21:16

14.8.2018

Mä olin tehnyt tänään kaksi päätelmää, enkä tiennyt, kumpi piti enemmän paikkansa. Se, ettei Zelia sopinut mun käteeni niin hyvin kuin olin toivonut vai se, ettei Koskisen valmennustyyli sopinut mulle.

Haukan lähdöstä oli puolitoista kuukautta. Ne viikot olivat olleet epävarmuutta, tamman sielunelämään totuttelua ja itsekriittisyyttä. En muistanut, milloin mulla olisi ollut täysin varma olo Zelian kanssa - toista oli ollut Haukan kanssa. Vaikka mustankirjava ori oli kuinka ollut ominaisuuksiltaan suurimmaksi osin muuta kuin mikä sopi mulle ratsastajana, Haukka oli silti ollut valmis paketti. Hevonen oli opettanut ratsastajaa, ei toisin päin.

Olinhan mä treenannut Zeliankin kanssa, pitäen tahdin kuitenkin nuorelle ratsulle sopivana. Usein, etenkin itsenäisissä estetreeneissä moni ajatus oli kuitenkin jäänyt puolitiehen enkä mä ollut siksi empinyt hetkeäkään nähdessäni ilmoituksen vierailevasta valmentajasta. Muistelin lämmöllä Merikannon oppeja, joiden avulla olin alkanut saada Haukan ajatusmaailmasta kiinni ja olinkin ajatellut, että Koskinen voisi puolestaan auttaa Zelian kanssa.

Valmennus oli kuitenkin jättänyt jälkeensä enimmäkseen turhautumista ja kysymyksiä. Zelia oli ollut kireä kuin viulunkieli ja yrittänyt räjähtää atomeiksi. Samalla, kun olin yrittänyt pitää tamman samalla planeetalla kanssani, olin yrittänyt kuunnella Koskisen neuvoja. Niissä oli varmasti perää, mutta mä en jostain syystä sisäistänyt niistä kuin kolmanneksen. Jokin miehen tyylissä ilmaista asiat oli hämmentänyt niin, että olin hetkittäin toivonut voivani keskeyttää valmennuksen.

Rapsutin Zelian niskaa ajatuksiini vaipuneena. Olin jäänyt jäähdyttelemään tamman itsekseni ja saanut sen lopulta kuulolle ja avut läpi niin, etteivät treenit loppuneet jännittyneeseen niskojen nakkeluun. Mä kaipasin Isabellan selkeitä ohjeita ja onnistumisen tunnetta. Sileällä hommat rullasivat kutakuinkin kuten halusin, mutta esteillä me oltiin jumiuduttu.

Enkä mä halunnut jumiutua, mä halusin Zelian kisaradoille vielä syksyllä.

_________________
Mul oo kiire yhtään mihinkään
Katotaan kumpi pidättää hengitystään pidempään


Matildan kaappi
avatar
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 541

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Matilda T. lähetetty 17.08.18 22:21

15.8.2018

Zelian kanssa maastoileminen ei ollut yksinkertaista, mutta ilmeisesti mahdollista. Olin päättänyt uhmata eilisen huonoja treenimuistoja ja satuloida nuoren tamman itsenäistä maastoreissua varten. Jonathan olisi varmasti saanut ratsun lainaan reippaasti pyöristynen Eelan tilalle, mutta kaipasin hiljaisuutta ja sitä, että olin kahden hevosen kanssa. En kuuntelemassa yhtään kenenkään sanoja yhtään mistään.

Joko se johtui siitä, ettei ratsastajalla ollut tänään käytänössä mitään hävittävää tai että ratsu oli niin suunnattoman iloinen maastoon pääsemisestä, ettei muistanut normaaleja käytäntöjään, mutta meillä oli mukavaa ensimmäisistä askeleista saakka. Keinahtelin Zelian käynnin tahdissa antaen tamman kävellä suhteellisen pitkin ohjin hiekkatien reunaa, kääntäen ruunikon ensimmäiselle metsäpolulle.

Ilta-aurinko maalaili kullanhohtoisia säteitään meitä ympäröivään metsään. Vedin syvään henkeä ja nautin hiljaisuudesta, joka ympäröi meidät selkeyttäen ajatukset. Ehkä en ollutkaan niin paska ratsastaja ja hevosenomisaja. Ehkä meillä molemmilla oli ollut eilen huono päivä. Jos pystyin maastoilemaan Zelialla itsekseni, eivät estetreenitkään tuntuneet enää kovin mahdottomilta.

Autio niitty suorastaan huusi laukkapätkää rehottavine kukkineen. Olin ottanut Zelialla reippaita ravipätkiä todetakseni, että tamma kuunteli apujani ja pysyi kutakuinkin lapasessa. Zelia nosti laukan pohkeiden hipaisusta ja pärskähti ilmeisen tyytyväisenä ansaitsemaansa luottamukseen. Oli siinäkin hemmetin hieno nulikka, kun sille päälle sattui. Hymyilin ja yritin iskostaa tunteen takaraivooni pahan päivän varalle.



kuvasta propsit Velmalle!

_________________
Mul oo kiire yhtään mihinkään
Katotaan kumpi pidättää hengitystään pidempään


Matildan kaappi
avatar
Matilda T.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 541

http://lumossa.net/jinnila/zelia.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Zelian päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa