Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Sataa, sataa ropisee

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Sataa, sataa ropisee lähetetty Su Huhti 29, 2018 6:21 pm

Inna P.

avatar
Hevosenomistaja
29.4.2018, Innan talo
mukaan @Jusu R.
Pienen sateen jäljiltä kenttä oli hieman märkä, mutta onneksi mustat sadepilvet olivat kadonneet. Aurinko ei paistanut, mutta ei näyttänyt siltä, että sade tulisi pian takaisin. Kannoin estetolppia pitkin kenttää ja asettelin niille puomit. Vilkaistuani kelloa huomasin, että vieraani saapuisi pian, hieman jopa yllättävä vieras. Meinaan Jusu Rosengård. Jusu oli tulossa katsomaan Ransua. Totuuden nimissä en ollut ihan varma oliko nainen suostunut kutsuuni vain, koska ei kehdannut kieltäytyä.

Kalla Cupissa olin pistänyt huomiolle, että Jusu omisti Ransun jälkeläisen, Tigrainen. Tigraine oli ehdottomasti mielenkiintoisesti syntynyt. Alkionsiirrolla Rosengärdin tilalla. Sellaisia ei nähnyt aivan joka päivä. Menin sitten Jusun juttusille ja ehdotin, että hän voisi tulla tutustumaan Tigrainen isään nyt, kun Ransu oli kotona. Ajattelin, että Jusu saisi hypätä Ransulla. Huvittuneena mietin mahtoiko Jusu edes odottaa sitä, että tuuppaisin hänet ruunan selkään.

Esteet valmistuivat juuri sopivasti, kun tuntematon auto ajoi rauhalliseen mummovauhtiin pihatietä pitkin. Koirat tarhassa aloittivat metelin ja menin käskemään olemaan niitä hiljaa. Sen jälkeen lähdin kävelemään Jusua vastaan.

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

2 Vs: Sataa, sataa ropisee lähetetty Su Huhti 29, 2018 6:28 pm

Jusu R.

avatar
Kaajapurolainen
Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Auto sen sijaan liikkui hyvin maltilliseen tahtiin, sillä mä en ollut aivan varma, olinko tulossa oikeaan pihaan. Yhdessä risteyksessä olin alkanut epäröidä, ja sitten loppumatka oli kulunut juupaseipästellessä.

Vaan pihan täytyi olla oikea, sillä täällä jos jossain asui hevosia - millä todennäköisyydellä olisin osunut näillä seuduilla jonkun toisen tallin pihamaille? Tuskin kovin suurella.

Helpotuin kuitenkin vasta kun Inna ilmestyi näköpiiriin. Silloin astuin autosta ulos jalat vain hieman tutisten ja huomasin, että mun kasvoille oli valunut mitä huojentunein hymy. Kai se helpottuneisuus kuulsi mun äänestäkin, kun puuskahdin:
"Huh! Tulin mä oikeaan paikkaan. Olin melkein varma, että ajoin harhaan."


_________________
Tigraine
http://lauantaimaalari.net/y/granni/

3 Vs: Sataa, sataa ropisee lähetetty Su Huhti 29, 2018 9:07 pm

Inna P.

avatar
Hevosenomistaja
”Moi!” tervehdin iloisesti autosta noussut Jusua.
Naurahdin huojentuneelle Jusulle, joka kertoi pelänneensä ajaneensa ohitse. ”Onneksi löysit perille. Mä eksyin ensimmäisellä kerralla, kun tulin näyttöön”, naureskelin ja lähdin kävelemään kohti tarhoja.
Ransu oleskeli tarhassa risteytysponiriiviön Tohvelin kanssa. Tohveli onneksi palaisi pian omistajalleen, joten mun ei tarvitsisi enää katsella sitä.
”Ransu on täälläpäin vielä tarhassa”, kerroin ja osoitin talon vasemmanpuoleista tarhaa. ”Ajattelin, että hoidetaan ratsastuskuntoon ja sä voisit ratsastaa sitä.”

Nappasin tarhalle päästyä sinisen narun aidan vierestä ja avasin metallisen portin. Mietin hetken ojentaisinko narun Jusulle, mutta en halunnut orjuuttaa liikaa vierasta. Siksi ite lähdin hiekkapohjaisesta tarhasta hakemaan isoa ruunaa ja naksautettuani narun riimuun sekä talutettuani sadeloimeen kuorrutetun hevosen Jusun käteen.

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

4 Vs: Sataa, sataa ropisee lähetetty Su Huhti 29, 2018 9:19 pm

Jusu R.

avatar
Kaajapurolainen
Mua rentoutti ihmeen paljon Innan huvittunut tunnustus omasta eksymisestään. Harvassa olivat ne ihmiset, jotka saivat mut niin vähällä tuntemaan oloni, no, jos nyt ei aivan kotoisaksi, niin kohtuullisen viihtyisäksi vähän naureskelemalla. Hanna tietysti lapsuudenystävänäni johti sitä tilastoa, ja kallalaisista tuttavuuksista ehkä Heidi ja Nita olivat vahvimmilla. Inna teki kuitenkin ihan hyvää nousua taulukossa - kunnes ilmoitti, että MINÄ ratsastaisin Tranquille K:lla.

Mä en ollut oikeastaan koskaan fanittanut mitään pop- tai rock-tähtiä, mutta estehevosia ja -ratsastajia senkin edestä. Jos mä olisin yhä ollut fanitusikäinen, tietysti valkea GP-esteori, jonka varsa mulla itsellänikin oli, olisi ollut fanituslistalla.

"O-oletko sä ihan varma, että aiot laittaa mut satulaan?" mä melkein parkaisin, ja sitten mä hiljenin. Näin ensimmäistä kertaa ikinä Tranquillen, tuttavallisemmin Ransun, näin läheltä muualla kuin estekisojen verkassa ratsastaja satulassaan. Mäkin olin niinä kertoina ollut hevosen selässä, ja jo silloin mä olin pitänyt oria suurena. Nyt se oli tietysti ruuna, mutta piru, että se oli valtava. Ja komea.

Suurin silmin mä ihastelin oman hevoseni isää ja ajattelin, että jos se päättäisi heittää mut päistikkaa pää edellä tantereeseen, mä kuolisin ainakin melko onnellisena.

Mä pääsisin ratsastamaan Tranquille K:lla, mun Grannin isällä. Onneksi mulla oli ratsastuskamat varmuuden vuoksi mukana. TOIVOTTAVASTI mä en mokaisi ja nolaisi itseäni Innan edessä.

"Oletko sä oikeasti ihan varma?" varmistin vielä, ja olin vähän haltioissani, kun Ransu kurotti tuttavallisesti mua kohti ja halusi tehdä lähempää tuttavuutta. (Miksi Grannin olikin pitänyt periä pikemminkin emänsä luonne?)


_________________
Tigraine
http://lauantaimaalari.net/y/granni/

5 Vs: Sataa, sataa ropisee lähetetty Su Huhti 29, 2018 10:26 pm

Inna P.

avatar
Hevosenomistaja
Minua huvitti Jusun epävarmuus siitä uskaltaisinko antaa Ransun hänen käsiinsä. Mulle riitti, että Jusu pysyi hevosen selässä ja Kalla Cupin perusteella sai vetää rastin ruutuun asian suhteen.
”Joo, joo, mitä siinä vois tapahtua?” naurahdin ja opastin Jusun tallia kohti.
Naksautin kytkimestä valot päälle ja osoitin sisääntulosta vasemmalle. ”Keskimmäinen karsina, mä käyn hakemassa harjat.”

Jätin Jusun Ransun kanssa, kun menin varustehuoneeseen hakemaan valkoista ämpäriä, jossa oli siniset harjat sekä tussilla kirjoitettu Ransu kylkeen.
”No, niin tässä harjat. Sä voit harjata sen yksin, jos haluat”, sanoin ja laskin ämpärin karsinan oven edustalle. ”Minkä tasoisilla hevosilla sä oot kisannut?” tiedustelin.

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

6 Vs: Sataa, sataa ropisee lähetetty Ma Huhti 30, 2018 8:45 am

Jusu R.

avatar
Kaajapurolainen
No, tässä sitä nyt oltiin taluttamassa suurta, piehtarointijälkiä lukuunottamatta jo miltei vitivalkoista ruunaa sen omaan karsinaan. Rapsuttelin Ransua Innaa odotellessani, ja ruuna vaikutti rakastavan seuraa ja huomiota. Omena oli pudonnut todella kauas puusta.

”Oh”, äännähdin vähän yllätettynä, kun Inna palasi.

Seuraavaksi hän kysyi mun hevostaustastani, ja aprikoin hetken, miten vastata kuulostamatta leuhkalta ja hemmotellulta herrantertulta.

”Aika monenlaisilla, oikeastaan. Paljon nuoria, mutta Junnucupia sain kisata Santosilla”, nimesin junnuvuosieni hevosen. Se oli aika pieni valkea ruuna, joka oli ketterä kuin mikä ja ihanan luotettava. Alexander olisi halunnut ”lainata” sitä joskus kisoihin, mutta mä tiesin, että sitten se olisi jäänyt veljen käyttöön. Isoveli ei palauttanut lainaamiaan asioita, jos sattui pitämään niistä.

Puhuessani harjailin Ransua.

”Luulin, että sä olet kouluratsastaja”, tunnustin Innalle. ”Kun Banskuhan on kai ihan kouluhevonen? Miten Ransu päätyi sulle?”


_________________
Tigraine
http://lauantaimaalari.net/y/granni/

7 Vs: Sataa, sataa ropisee lähetetty Ma Huhti 30, 2018 1:39 pm

Inna P.

avatar
Hevosenomistaja
Nojasin karsinan oveen kädet ristissä rinnan ympärillä ja katselin Jusua tämän harjatessa Ransua. Kimon turpa kurotti pari kertaa minua kohti, mutta laskeutui sitten takaisin alas.

Jusun kertoessa hevoshistoriaansa mietin hetken aikaa omaani, joka sisälsi turhan paljon erilaisia hevosia. Miten sitä saattoikin laittaa hevosia niin tyynesti kiertoon? Nyt tallissa oli lauma sellaisia karvakorvia, joita en todellakaan haluaisi myydä.
”Mm, kuulostaa hyvältä”, kerroin mielipiteeni nyökäten.

”No, siis, mä oon aina painottanut enemmän kouluratsastukseen, mutta siinä samalla pitäny estetaitoja yllä”, naurahdin.

”Vuosi sitten päätin kuitenkin vaihtaa lajia ja ostin Ransun Pirreltä. Palasin sit kouluratsastuksen pariin aika pian, mutta en todellakaan oo unohtanut esteitä tän herran takia”, naurahdin ja rapsutin Ransua.
”Se oli hetken aikaa mun eksän ratsutuksessa, mutta palas just mulle.”

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

8 Vs: Sataa, sataa ropisee Eilen kello 5:11 pm

Jusu R.

avatar
Kaajapurolainen
"Tän kanssa on kyllä varmasti kelvannut pitää taitoja yllä", huokaisin ihastuneena. "Ja kivahan se on, jos voi tehdä monipuolisesti."

Hinkkasin Ransun sään viereen kerääntynyttä hiekkaa niin että pöllysi.

"Meillä kun on kasvatettu estehevosia, niin sitä on sitten ratsastettukin", totesin ja hymähdin vähän. "En ehkä osaisi ollakaan koulusatulassa."

Vähitellen Ransu alkoi näyttää siltä, että sille voisi lätkäistä varusteet päälle. Vai olisikohan sitä pitänyt vielä harjata? Olisiko mun pitänyt tehdä jotakin muuta? Tulin kamalan tietoiseksi siitä, että käsittelin jonkun toisen omistamaa hevosta. Voisinko sanoa, että mielestäni Ransun voisi jo satuloida, vai pitäisikö Inna mua hätähousuilevana hutiluksena?

Tuli kiusaantuneen kiemurtelevainen olo. Voiko omaan kiusaantuneisuuteensa tukehtua, pohdin, kun seisoin siinä pähkäilemässä seuraavaa liikettäni.

(jusuilla, verbi. Tuntea olonsa tarkkailluksi ja virheliikkeen kynnyksellä olevaksi, usein ilman syytä.)


_________________
Tigraine
http://lauantaimaalari.net/y/granni/

Sponsored content


Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa