Reiskan päiväkirja

Siirry alas

Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 24.04.18 20:51

täysiveri-tamma Burningrage xx | Reiskan omat sivut

Omistaja: Gabriella Stern
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 27.04.18 14:06

27.4. estevalmennus

Hevosen kaviot kumisivat maneesin hiekassa tahdikkaasti rummuttaen. Kaaren ratsastus, yy, kaa, koo ja esteen ylitys. Taputin tammaa kaulalle hyvästä suorituksesta. Hyppy oli pyöreä ja paikka oikea. Reiska korskui ja pomppi allani innokkaasti ja en voinut olla hymyilemättä sille nuoruuden innolle, joka hevosesta huokui. Amanda Sokka oli onnistunut tuomaan ulkomailta erittäin lahjakkaan nuoren hevosen, jonka kanssa ei aika käynyt tylsäksi. Ohjasin tamman kohti seuraavaa estettä laskien mielessäni laukka-askelia oikeaa hyppypaikkaa varten.

"Nooonii Reiska soooo jaaa, prr." rauhoittelin tammaa parhaani mukaan istunnalla, joka turhan liian innoissaan lähti hyppyyn aavistuksen kaukaa ja tie seuraavalle esteelle meni myös pieleen. Gabriella Stern meinasi päästä maistelemaan Auburnin maneesin hiekkaa, mutta vain hädin tuskin sai pidettyä itsensä satulassa. Myös kakkukestejä ei tule.
"Gabi, ens kerralla jo tuolla edellisen esteen jälkeen homma hanskaan. Nyt te tulitte pää viidentenä jalkana. Uskalla ottaa vähän ulko-ohjalla vaikka se nyt miten herkkis olis." Isabella ohjeisti ja yritin tehdä työtä käskettyä.

Tulimme vielä pieleen menneen kaheksikon uudelleen pari kertaa ja tällä kertaa paikat ja askeleet täsmäsivät juuri niinkuin piti vaikka joka kerralla tiet oli pienemmät ja kaarre jyrkempi. Reiska sai kävellä hetken pitkin ohjin ennen loppuverryttelyjä, mutta parempi palkkio olisi varmaan ollut, että tamma olisi päässyt vielä loikkimaan esteiden yli. Kumma juttu, itse ainakin lenkin jälkeen mielelläni kävelin ja rauhoituin, kuin pusersin toisen mokoman lisää. Siirsin innosta pärskivän tamman välikäyntien jälkeen tahdikkaaseen raviin ja yritin ratsastaa hevosta enemmän eteen alas, kuin matto rullalle-asetelmalla. Reiskalla oli vieläkin menohaluja kuin pienessä kylässä ja puikkelehdin sen kanssa esteiden välistä mahdollisimman monipuolista reittiä tehden samoja asioita, kuin alkuverryttelyssä.

Meillä oli kuitenkin vuorossa tasapainon haastaminen linjalla ja päätin valita kolmesta pahasta pienimmän pahan eli hyppääminen ilman jalustimia. Nostin jalustimet ylös ja ohjasin tamman kohti esteitä. Innoissaan Reiska hyppäsi pienet esteet isoilla loikilla ja sain tehdä töitä kestääkseni selässä. Muutamia kertoja linja tultiin vuorotellen ja viimeisellä kerralla ei enää hirvittänyt aivan niin paljoa, kuin ensimmäinen kerta.

Hidastin Reiskan laukalta raville ja työskentelin loppuverryttelyt valmennuksen päätteeksi. Temponmuutokset ja eri suuntiin taivutukset saivat tammaa hieman edes kuulolle, mutta työtä se kyllä teetti, kun hevosella meinasi kuppi selvästi mennä nurin. Siirsin hyvässä kohtaa tamman takaisin käynnille ja annoin pitkät ohjat. Tällä kertaa kirjava tiesi, että nyt oli loppukäyntien aika ja malttoi rauhoittua - onneksi, en olisi nimittäin yhtään enää jaksanut pidempään. Talutin väsyneen tamman laahustaen talliin ja riisuin siltä varusteet. Näinkin "simppeliksi" valmennukseksi se oli raskas tai sitten itsellä oli harjoituksen vähyyttä ja muutto varmasti teki myös oman tehtävänsä.

***********

Aikaisemmin viikolla, tarkkaan ottaen tiistaina, pakkasin Reiskan viimeiset romppeet ja itse hevosen autoon ja kurvasin ylpeänä Auburnin tiluksille. Olin saanut Reiskalle niinsanotusti työsuhde-etuina karsinapaikan kartanolta ja olin enemmän, kuin innoissani asiasta. Kello oli jo sen verta paljon saapuessamme perille, että vein tamman suoraan karsinaan iltaheinille. Aamulla se pääsisi uusien tarhakavereiden kanssa ulos ja ehtisin sen hyvin liikuttamaan keskiviikkona ja torstaina ennen perjantain valmennusta, johon ihan hetken mielijohteesta ilmoittauduin.

Reiska jäi yllättävän rauhassa uuteen paikkaan rouskuttelemaan heiniään, kun lähdin neuvomaan iltatallia tehnyttä Isabellaa tamman ruokinnassa.
"Ei sen ruokinta mikään kovin monimutkainen ole. Reiskalla vaan on herkkä vatsa ni aattelin, että pellavainen vois vähän rauhottaa sitä. Jos ei, niin sitten täytyy keksiä jotain muuta." hymyilin ylpeänä kertoessani oman hevoseni ruokintaa. Miten hyvältä se kuulostikaan, oman hevosen.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 05.06.18 23:51

23.5 kenttävalmennus

Kerranki miulla oli varma fiilis koko paketista. Reiskasta. Maastoesteistä. Kenttäratsastuksesta ylipäätänsä. Jopa Kalla CUP:sta. Maastossa ja maastoesteillä Reiska kulkee kun juna eikä pelleile juuri mitään. Paitsi pitkän tauon jälkeen maastossa kaverin kanssa, niinkuin se tuossa juuri yks päivä todistettiin. Joukossa siis tyhmyys tiivistyy ja vielä kun pistetään kaks nuorta tammaa yhteen niin lopputulos on selvä. Tai ei se ennen maastoon lähtöä ollu, mutta jälkiviisaus paras viisaus. Jos miulta kysytään, hypättäs varmaan koko ajan maastoesteitä tai mentäs maastossa ja luulen, että tamma on myös samaa mieltä koska silloin kaikki tuntuu niin helpolta.
"Gabi, älä itse ennakoi ennen estettä niin liioitellusti, vaan istu loppuun asti." Isabella kiekaisi hypyn jälkeen.

Taputin tammaa kaulalle, kun olimme juuri leiskauttaneet tukkiesteen ylitse. Ilmavaraa oli vähintään kolkyt senttiä ja tuntu, etten ite kestä selässä ollenkaan liioittelun seurauksena. Olin koko valmennuksen ajan yhtä hymyä. Miten voikaan hevonen muuntautua eri tilanteissa täysin eri persooniksi. Koulutreeneissä alla on tikittävä aikapommi, jolle pitää keksiä tekemistä ettei pakka leviä käsiin. Esteillä tikittävä aikapommi, joka ei siedä yhtään kovia otteita - yritä siellä sitten pidättää raketin lailla kiitävää hernenenää. Ja sitten maastossa - niin rohkea ja kuuliainen ratsu että.

Hypyt maastossa oli kokonaisuudessaan omia mokia vaille onnistuneita, joten tamma oli kiitokset ansainnu. Ravailin maastossa vähän pidemmällä ohjalla antaen Reiskan venyttää kaulaa. Tamman askellus oli etenevä, mutta samaan aikaan rento ja ilmava. Se myös vaikutti tyytyväiseltä, samallalailla kuin sen omistaja. Reiska on selvästi syntyny kenttähevoseksi ja sellaisena se saa olla niin pitkään, kun vain terveyttä ja ikää riittää jos se minusta riippuu. Kirjava siirtyi kevyesti käyntiin pelkästään pienellä vatsalihaksien rutistuksella ja nykäisi minulta ohjat pitkiksi. Nousin jalustimien varaan ja nojauduin eteenpäin rapsuttamaan Reiskaa harjan alta kaksin käsin. Siitä se tykkäsi, luultavasti vaan sen takia kun ötökät on käyny tökkimässä raukkaparan ihan paukamille ja häntä kutitti.
"Oot sie kyllä aikamoinen pakkaus." hymyilin ylpeänä.

Talutin tamman talliin ja kävin vielä mielessäni läpi valmennuksen onnistuneita lähestymisiä, hyppyjä ja epäkohtia. Reiska oli loistava, mutta omassa istunnassa oli puutteita. Ja vielä kun maastossa niitä on kirjavan kanssa kaikista helpoin korjata, kun ei tarvitse koko ajan keskittyä kaikkeen muuhun. Kuten esimerkiksi kouluratsastustehtävien keksimiseen. Yleensä ne muistuttaa vaan jotain siksakkia ilman päätä ja häntää, koska en omaa mielikuvitusta tai mukamas keksi hyviä tehtäviä. Riittää, että aikapommi ei räjähdä.

Reiskalle oli tullu hiki, joten tamma sai kehujen lisäks palkkioks viileän suihkun. Tai ainakin niin itse ajattelin, mutta tamma oli vähän toista mieltä. Joko vesi oli liian kylmää tai se tuli liian kovalla paineella, koska pesarilla Reiskalla ei ollut kertaakaan kaikki jalat maassa.
"Asetuppas nyt hernenenä, pääset kohta takas tarhaan." tuhahdin, kun sain viimein kaikki hikiset kohdat huljuteltua vedellä ja kuivattua enimmät hikiviilalle. Oli siinäki taas yks malttamaton kakara. Tai no kakara ja kakara - henkisesti ehkä. Kaikesta huolimatta valmennus oli vieny voimat ihan totaalisesti, joten meillä oli tarhaan mennessä Reiskan kanssa vähän erimielisyyksiä tahdista. Oma askellus muistutti laahustamista ja Reiska tepasteli iloisesti eteenpäin.

Hernenenä jaksoi jopa valmennuksen jälkeen poistua pukitellen tarhan portilta takaisin heinäkasan ääreen. Mitähän mahtaisi tulla, kun hevoset lähtee kohta laitumelle. No, sen näkee sitten.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 06.06.18 17:47

6.6 - hierojan käynti ja satulan sovitusta

Reiska irvisteli todella kauniisti Kaisalle, sille naiselle joka oli vuosia hieronu miun ja miun tuttavien hevosia. Hernenenältä löyty selviä jumeja lapojen ja lanneselän alueelta, jotka onneks pehmeni hyvin ja tammakin alko näyttää vähän tyytyväisemmältä. Päätettiin Kaisan kanssa kuitenki yhdessä samalla tarkastaa myös Reiskan satulat. Olin ollu kahden vaiheilla satuloiden sopivuudesta tamman muuttuneen lihaksiston takia ja niinhän siinä kävi, että estepenkki meni vaihtoon. Koulupenkki oli vielä sopiva kaaren vaihdon jälkeen ja menee jatkossakin ainakin hetken. Nuoren hevosen omistamisen ihanuutta siis. Olin ostanu laadukkaat ja melko säädettävät este- ja koulupenkit Reiskalle sillä ajatuksella, että niiden muokattavuuden ansiosta ei tarvii olla koko ajan vaihtamassa, mutta tamman lihaksisto oli kokenut ison muutoksen näinkin pienessä ajassa, ettei estesatulasta saatu mitenkään päin sille enää sopivaa.

"Ootas, mulla saattais olla autossa just tähän selkään passeli penkki." Kaisa hihkas innoissaan ja lähti hakemaan satulaa. Taputin tammaa kaulalle, se ei sentään syöny Kaisaa vaikka vähän inhottavalta ensin hieronta tuntuki. Kaisa on onneks ammattilainen ja tykkään tosi paljon sen tyylistä käsitellä hevosia - niitä kuunnellen, eikä vaan jotenki runnoen. Nainen palas estesatulan kanssa takas ja laitettiin se selkään. Me molemmat mittailtiin, tuumittiin ja kokeiltiin kädellä joka väli läpi ja tälläkään kertaa Kaisan satulasilmä ei pettäny, vaan satula istu täydellisesti tamman selkään. Tehtiin siis entisestä satulasta myyntivälityspaperit ja sovittiin, että uusi satula on viikon testissä, jonka jälkeen päätän vaihdetaanko entinen ja uusi päittäin. Innolla odotin, muuttuuko Reiskan ratsastettavuus uuden satulan myötä paremmaks, mutta tietenkään heti hieronnan jälkeen sitä ei pääse testaamaan. Ehdin kuitenkin viikon aikana onneks useamman kerran testaamaan sopivuutta, joten piti vaan malttaa oottaa.

Kaisan lähdettyä kävin hakemassa Reiskalle lämpimän kaulakappaleettoman fleeceloimen ja vuorettoman sadeloimen siihen päälle. En halunnu, että lämpimäks hierotut lihakset kiukustuu heti kylmästä viimasta, joten ennemmin yritän pitää lihakset lämpimänä, kun että pyydän Kaisan kohta taas takas kun hevonen vetää ittensä heti jumiin. Tällä kertaa jopa Reiska oli samaa mieltä loimista. Ilmeisesti ötökät kiusaa sitä niin paljon laitumella tököteistä huolimatta, että loimet nyt vähän suojaa pahimmalta ötökkähyökkäykseltä.
"Käyn ottaa nää takit pois illalla, jos näyttää siltä ettei kamalasti keli viilene." tuumasin Reiskalle, joka näytti ihmeen tyytyväiseltä, vaikka normaalisti sen perusilme oli kaunis hammasrivistö ja niskaa vasten viistetyt korvat. Se kun ei oikein tuosta varustamisesta tykkää ja loimitus ilmeisesti lasketaan samaan kategoriaan.

Talutin Reiskan heti perään laitumelle, missä se kirmasi jälleen iloisesti syömään. Nykyään täytyyki olla aika tarkka siitä, että muistaa kääntää Reiskan pään kohti porttia koska se on ruvennu ottaa aikamoisia pukkilaukkaspurtteja, kun sen laskee irti. Onneks Reiska malttaa oottaa rauhassa siihen asti, kun sen laskee irti eikä riistäydy käsistä heti portista sisälle päästyään. Jäin vielä hetkeks tuijottamaan tuota kaunista olentoa, joka pysähtyi vähän kauemmas maistelemaan ruohotupsua.

Minun hevosta.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 11.08.18 10:49

6.8. LOMA!
Loman aloituksen kunniaksi päätin antaa sataviisikymmentäprosenttisen huomion rakkaalle Tammalleni, mutta silti meidän intensiivinen parin viikon treenikausi alkoi rentouttavalla maastoretkellä. Pöllövirrasta huolimatta Reiska käyttäytyi todella fiksusti maastossa ja nautimme molemmat täysin rinnoin luonnon antimista. Silmistä valui vesi ja kaviot rummuttivat peltotietä laukatessamme kiitoa pitkin tietä. Maisemat vaihtuivat todella vauhdilla ja laukkasuora päättyi aivan liian nopeasti. Tallin pihakin tuli vastaan aivan liian nopeasti. Reiska seisoi todella tyytyväisen näköisenä hoitaessani sitä ratsastuksen jälkeen, eikä jalkojen kylmäyskään aiheuttanut tällä kertaa kiukun puuskaa niinkuin normaalisti. Tämä oli täydellinen aloitus parin viikon hielle ja tuskalle.

7.8. Koulutreeni
Lämpimän kelin takia tuupattiin koulua Reiskan kanssa vasta illalla kentällä. Halusin mahdollisimman paljon mennä kesäaikaan kentällä, joten ilta oli molempia ajatellen parempi ratkaisu. Reiska tuntui todella tahmealta, vaikka tehtävät oli yksinkertaisia ja pääsääntöisesti vain taivuttelin tammaa suuntaan ja toiseen. Siinä hetkessä päätin tilata Reiskalle hierojan ja meidän treenikausi sai stopin melkein heti alkuunsa. En kehdannut kiusata tammaa puolta tuntia pidempään, kun ei se ruvennut pehmenemään kumpaankaan suuntaan. Tamma oli myös vähän normaalia äkäisempi ja syytin myös itseäni, etten aiemmin tajunnut tamman olevan jumissa. Edellispäivän maastolenkillä hevonen oli niin innoissaan, ettei siitä juurikaan huomannut sen olevan jumissa. Eli siis, soittoa hierojalle.

8.8. Hieroja käy
Sain onneksi hierojan paikalle nopealla varoitusajalla. Reiska ei arvostanut saamaansa huolenpitoa aluksi, mutta lopussa sillä lörpötti alahuuli nautinnon merkiksi. Siltä löytyi jumeja niskasta ja molemmista lavoista. Myös kaulassa oli hieman kireyttä. Kalenteria tutkiessani huomasin, että edellisestä hieronnasta oli jo luvattoman pitkä aika. Olin keskittynyt Reiskan asioihin ihan liian vähän kiireisen kesäaikataulun takia. Mätkin itseäni henkisesti päähän moisen unohduksen takia ja asetin heti puhelimeen muistutuksen lähelle seuraavaa hieronta-ajankohtaa. Laitumelle mennessä syöttelin tammaa tienpientareilta, emmekä pitäneet kiirettä. Olinhan lomalla.

9.8. Palautumispäivä

10.8. Koulutreeni
Tänään oli vuorossa koulutreeni uusissa voimin. Tamma vaikutti heti enemmän omalta itseltään ja kaikki se kiukuttelu ja vääntö johtui tasan tarkkaan jumeista. Tällä kertaa hevosesta löytyi potkua ja en muista, että aikoihin olisi niin hyvät treenit tehty pelkästään sileällä. Se oli notkea, kuin kuminauha ja kuunteli tasan tarkkaan joka solulla pienimmänkin liikkeeni ja ohjeeni, jonka selästä annoin. Avot ja sulut onnistui ravissa täydellisesti, samoin väistöt ja siirtymiset käynnistä laukkaan ja takaisin. Normaalisti nämä kaikki aiheuttivat pilkullisessa totaalikuumumisen, mutta tällä kertaa kuumuminen oli muuntautunut aivan täydelliseksi draiviksi. Sillä hetkellä ajattelin, että ei me ihan toivottomia olla ja että toivoa on.

11.8. Puomijumppaa
Estetreenit eivät vieläkään olleet tuottaneet haluttua lopputulosta, mutta kehitystä oli kuitenkin tapahtunut. Tamma oli räjähtävän innokas, mutta se ei tällä kertaa mennyt siihen omituiseen mielentilaan, mitä normaalisti esteet tai jopa puomit aiheuttavat. Olin asetellut kentälle puomeja kaikkien askellajien väleillä ja yritin pitää tehtävät mahdollisimman monipuolisena vaihdellen askellajeja ja puomeille tulosuuntaa monta kertaa. Reiska ei myöskään ehtinyt kuumua, kun sen täytyi keskittyä siihen, mihin ollaan seuraavaksi menossa ja milläkin askellajilla. Pari kertaa tamma yritti ylittää useamman puomin kerralla, mutta huomasin itse haahuilevani ajatusteni kanssa jossain muualla. Palattuani tähän maailmaan takaisin, ei sitäkään ongelmaa enää ollut.

12.8. Kiipeilymaasto
Parin onnistuneen sileäpäivän takia päätin lähteä hakemaan Reiskalle lisää voimaa ja kiipeilemään mäkiä metsiin. Maastossa tamma on elementissään, joten koulu- ja estetreenin välissä on todella hyvä käydä myös metsässä pyörähtämässä. Reiska kun meinaa muuttua vähän hankalaksi ja yhteistyöhaluttomaksi, jos sen kanssa hinkuttaa liikaa samoja asioita. Tämän hevosen kanssa on itse oppinut suunnittelemaan monipuoliset treenit, niin siinä vaiheessa pysytään yhteisymmärryksessä. Reiska kulki korvat tötteröllä, mutta kuitenkin kuuntelun takia viuhuen suuntaan jos toiseen. Se oli ruvennut saamaan lisää voimaa juurikin mäkikiipeilyn lopputuloksena ja jaksoikin jo paljon paremmin mennä askellajissa, kuin askellajissa mäkiä ylös vaativuudesta huolimatta.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 20.08.18 18:28

Maailma vaaleanpunaisten lasien läpi:
Myydään täysiveritamma
6-vuotias kenttäpainotteinen täysiveritamma etsii itselleen uutta kotia. On kiltti ja fiksu, mutta hieman tammamainen. Vaativa B/125cm tasoinen, kotona menty kaikkea tuolta ja väliltä sekä vähän enemmänkin. Valmentauduttu Isabella Sokan silmien alla este- ja maastoesteiden parissa. Maastossa todella rehti ja reipas, rataesteillä kuumuu todella paljon. Sileällä vaatii paljon aivojumppaa, ettei kuumu. Kisakunnossa ja valmis radoille, muutamat kisat käyty tätä ennen. Tällä pääsee ainakin CIC3-tasolle, ellei korkeammallekin jos palikat loksahtaa kohdilleen.

Kuvia ja lisätietoja yksityisviestillä tai soittamalla. Myydään varusteineen.

****
Todellisuus:
Myydään lohikäärme

Myydään 6-vuotias täysiveritamma. Tamma isolla T:llä. Ihan kiva kun sille päälle sattuu, mutta yleensä täysi mulkku. Herneet sijoittuu nenän varteen milloin mitenkin ja koskaan ei tiedä, koska se herne menee ulottumattomiin saakka. Hyppää hyvin, mutta on perkeleen kuuma. Maastossa onneks tosi fiksu, mutta kaverin kanssa täysi aasi. Leikkii joskus aropupua, myös sileällä. Jos ei ole sekunnin sadasosan ajaksi tekemistä, keksii omia piffipaffi-liikkeitä. Hoitotoimenpiteissä osaa joten kuten käyttäytyä, mutta omaa vahvat mielipiteet. Kapasiteettia löytyy ihan kivasti, mutta tarvitsee ehdottomasti kärsivällisen kuskin.

Kuvia ja lisätietoja saa yksityisviestillä tai soittamalla tallin omistajille. Omistaja on parantolassa.

#jusunhaaste2
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 21.08.18 11:45

21.08.2018

Suin hajamielisesti hevoseni karvoja ojennukseen, mutta Reiska auttoi minut palautumaan maan pinnalle takaisin, jonka seurauksena huomasin hinkanneeni samaa kohtaa jo varmaan kymmenettä minuuttia.
"Anteeksi vain teidän ylhäisyys.", puuskahdin ja jatkoin päättäväisesti harjaamista eteenpäin.

Reiskalla oli selvästi tänään taas sellainen päivä. Niinkuin aika monena muunakin päivänä viime viikkoina. Olimme treenanneet yllättävän intensiivisesti seuraavaa CUP-osakilpailua kohden, mutta tunsin itse hävittäneeni tatsin koko hommaan. Kaikki tuntui aivan konemaiselta ja se heijastui myös hevoseen, joka oli äärimäisen herkkä reagoimaan minun mielentiloihin tai muihin ulkoisiin ärsykkeisiin. Huokaisten tiputin harjan takaisin kassiin. Kesä oli mennyt hieman sumussa, kun menneisyyden haamut olivat palanneet kummittelemaan. Siihen päälle riitelyt ja aselevot Jonathanin kanssa ja Aaronin, mysteerisen kesämiehen, tapaaminen - joka sekin on mennyt hirveän monimutkaiseksi. Monimutkaisuus tuntuu varjostavan elämääni, vaikka miten yrittäisi olla onnellinen pienistäkin asioista.

Halusin saada asiat Reiskan kanssa toimimaan ja olimme kyllä edenneet, mutta hyvin hitaasti. Tuntui kuin ajatukset ja kongreettiset teot juoksisivat kilpaa jänöjussin ja kilpikonnan lailla, mutta ne teot eivät todellakaan ole jänöjussi vaan päinvastoin. Toivoin, että joskus pääsisimme siihen pisteeseen, että kaikki olisi mutkatonta. Mutta kuten kaikki tietää, elämässä ei koskaan ole mikään valmista. Asioiden eteen pitää tehdä kovasti töitä ja yrittää nauttia niistä olemassa olevista asioista kurkottelematta liian korkealle.

Syksy oli lempivuodenaikani ollut iät ja ajat, mutta nyt edes pikkuhiljaa ruskan väreihin verhoutuva maisema ei tuota sitä mielihyvää, mitä ennen. Olin jälleen kadottamassa itseni. Reiska alkoi liikehtiä levottomasti, kunnes havahduin taas mietteistäni. Laitoin tammalle suojat jalkaan yrittäen samalla väistellä huitovaa häntää.
"Kohta mennään. Anteeks ku oon taas vähän omissa maailmoissani.", totesin tammalle huokaisten ja taputin hevosen kiiltävää kaulaa. Toisinaan tuntui, että kirjava jopa ymmärsi huoleni, mutta useimmiten se ilmaisi kuitenkin vahvasti mielipiteensä asiasta.

Reiska oli paras ostos hetkeen ja olin monta kertaa viime viikkojen aikana huutanut itselleni päänsisäisesti, että tulisin järkiini. Tällaista helmeä ei ihan hevillä toista löydy ja olimmehan päässeet asumaan Auburniin, jossa mahdollisuudet valmentautumiseen ja kisaamiseen olivat ruhtinaalliset. Sellaista tilaisuutta ei helposti saa, joten nyt viimeistään olisi skarpin paikka. Isabellakin oli jaksanut vaikeuksista huolimatta potkia perseelle ja yrittää auttaa löytämään yhteinen sävel rataesteiden parissa hevosen kanssa.

Kiristin kiukuttelevan tamman satulavyötä yksi reikä kerrallaan, ettei neiti ylhäisyydellä jää yksikään karva huonosti väliin.

"Ei sinusta Gabriella ole mihinkään. Mitä isäsikin sinussa näki!"

Niin, se oli yksi puhelu tai tekstiviesti muiden joukossa, joita sain vuosien mittaan isän kuoleman jälkeen. Sanat jäivät kaikumaan päähäni ja aiheuttivat lamaannuksen mielen sopukoissa. Se riittämättömyyden tunne oli raastavaa. Onnekseni olin löytänyt luonnon voiman hevosten lisäksi ja sen avulla sain voimia jatkaa eteenpäin kaikki nämä vuodet - ainakin hetken kerrallaan.

"Olisi parempi, että sinä olisit mennyt isäsi sijasta."

Ravistelin kaiut päästäni ja päättäväisesti varustin Reiskan loppuun kaikista kiukutteluista huolimatta. Talutin kuumana käyvän tamman maneesiin ja apinan lailla kapusin kiireen vilkkaa selkään. Reiska yritti sykähtää altani, mutta onnekseni tällä kertaa kuunteli pysähdyskäskyä ilman sen suurempaa sotaa. Kiristin vielä uhkarohkeasti vyötä hyörivän hevosen selästä käsin, jonka jälkeen ohjasin tamman kulkemaan uraa pitkin. Reiska heitteli päätään hermostuneena, joten rupesin tarmokkaasti ratsastamaan ja vaatimaan tammaa kuulolle. Ratsastin tarkasti kaikki kulmat, enkä antanut hevoselle yhtään armoa oikaista askeltakaan. Kaikki se päättäväisyys tepsi, sillä ratsuni rupesi pikkuhiljaa antautumaan ja kuuntelemaan ohjeita, joita sille jakelin. Kehuin tammaa reilusti hyvin tehdyistä suorituksista ja kaikki alkoi tuntua helpommalta.

Aloin muistaa, millaista on ratsastaa omalla lohikäärmeellä. Toiset ratsastaa yksisarvisilla, mutta minullapa onkin oma rakas tulisielu, jonka kanssa ei tule yhtäkään tylsää hetkeä. Sillä minuutilla haistatin paskat maailmalle ja nautin hevoseni antamasta kyydistä.

#sarahinhaaste3
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 25.09.18 15:43

25.9.2018 - Maailman nolointa..

Tuijotin maneesin kattoa. Niin miksi hitossa tuijotin? No vaikka siksi, että rakas tulisieluni oli heittänyt minut juuri selästään ja tottakai sain juuri silloin yleisöä. Kuulin puhetta kakusta. Hitto että sekin voi olla niin ärsyttävä perinne. Jos joku tippuu, niin sitten saadaan kakkua. Isabella varmasti ei katsoisi hyvällä, jos tallille ilmestyisi joku oikein makea kermakakku - tai ylipäätänsä mistään kakusta. Olihan perijättären toimesta tallille ilmestynyt ratsastajien kunnossa pysymisen motivoimista varten informaatiota. Sekin vielä. Olin kyllä yllättävän tehokkaasti viime aikoina jaksanut treenata muutakin, kuin hevosta ja sen huomasi. Paitsi tänään. Tänään kyllä vika ei ollut lihaskunnon pettämisessä, vaan ihan jossain muussa.

Nousin varovasti ylös, enkä voinut katsoakaan maneesiin tulijoihin päin. Persettä kolotti, olkapääkin saattoi ehkä ottaa kolhun. Häpeän puna nousi poskille ryhtyessäni kalastamaan iloisesti pukittavaa kirjavaa kiinni ja takaisin hallintaan. Että se osasikin toisinaan olla erittäin raivostuttava. Vielä kertaakaan en ollut onnistunut lentämään rakkaan lohikäärmeeni selästä, mutta tällä kertaa se yllätti niin totaalisesti, että lensin katapultin lailla maneesin pohjalle hevosen jatkaessa rallitteluaan ympäri maneesia.

"Ootko kunnossa Gabi?" Julia tiedusteli huolestuneen kuuloisena.
"Joo, ei tässä mitään. Reiska säikähti oksia, jotka rämis kattoon enkä osannu odottaa mitään näin hienoja kevätjuhlaliikkeitä.." totesin nolona.

Yleensä Reiskan selässä ei saanut päästää ajatuksia karkaamaan mihinkään, mutta kerta toisensa jälkeen huomasin miettiväni Aaronia. Komeaa, mystistä Kallan kesämiestä. Olin myös moneen kertaan mäjäyttänyt itseäni henkisesti poskelle ja käskenyt keskittymään siihen, mitä olin tekemässä. Onnistumatta siinä kuitenkaan kovin kauaa. Reiska oli vaikuttanut muutenkin hieman säikyltä alusta saakka, joten tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Sen olin oppinut kyllä aika hyvin.

Inna tirskahti lähtiessäni kävelemään kohti Reiskaa, mikä ei helpottanut nolostumistani yhtään.
"Mitä?!" kivahdin vähän turhankin painokkaasti naiselle, jonkä sain jostain syystä erityisen huvittuneeksi. Julia yritti pitää naaman peruslukemilla.
"Onks ilmastoidut ratsastushousut joku uus muotivillitys?" nainen totesi ja jatkoi (toivottavasti) tahatonta tyrskähtelyään osoittaen housuni takamusta.

Kurottauduin katsomaan naisen osoittamaan suuntaan ja siellä komeili housujen takasaumassa oikein pitkä ratkeama. En ollut aiemmin tajunnut sitä, koska juuri tänä päivänä olin laittanut kamalat beiget mummoalkkarit jalkaan, jonka kangas tuntui ihoani vasten koko ajan ettei mielessäni käynyt ollenkaan tällainen katastrofi. Sen siitä saa kun on ollut olevinaan tosi kiireinen, että pyykinpesukin on jäänyt niin viime tippaan, ettei muita vaihtoehtoja jäänyt jäljelle. Nyt sai nekin alkkarit lähteä roskiin. Enää koskaan en itseäni suostuisi nolaamaan niiden takia.

Tuhahdin kiukustuneena virittäen takin vyötärölle peittämään tätä maailman nolointa asiaa. Edes hevosen selästä putoaminen ei aiheuttanut niin suurta punaa poskilla. Juliakin oli yhtynyt Innan huvittuneeseen tyrskähtelyyn. Oli siinäkin ystävä. Nauraa toiselle hädän hetkellä.

"Kakkua ei muuten sit tipu." tuhahdin saadessani vihdoin kävelyvauhtiin rauhoittuneen tammani kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia.
"Sehän nähdään."

#ellienhaaste5, #sarahinhaaste8
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 18.10.18 21:25

18.10.2018 - Pieniä toivon pilkahduksia

Tummatukkainen nainen tuijotti kädet puuskassa ja suu tiukkana viivana estettä rytmikkäällä laukalla lähestyvää ratsukkoa. Naisen olemus muistutti etäisesti perijätär Amanda Sokkaa - tosin perijättäreltä ei kyllä hyvin usein saanut hyvää palautetta. Tummatukkaiselta sitä oli mahdollista saada joskus.
"Se ei näytä enää niin kamalalta."
"Edes jotain positiivista. Edelliset kisat meni kyllä totaalisesti penkin alle.", puuskahdin keskittyessäni pitämään kirjavan tammani aisoissa.

Olimme kyllä Reiskan kanssa kehittyneet rataesteiden parissa Isabellan, mutta myös Joanne Vaarannon avulla. Joanne on ihminen, joka monia vuosia takaperin avusti minut lajin pariin etsien sopivia hevosia ja valmentaen - sekä jaksoi edelleen auttaa hankalissa tilanteissa. Olin siis epätoivoissani ottanut puhelun entiselle valmentajalleni, joka tottakai riensi apuun hädän hetkellä.

"Eikun nyt tää meininki alkaa muistuttaa esteratsastusta.", koutsi totesi pokerinaamalla. Naurahdin naisen tavalle esittää palautetta, mutta jatkoin silti täysin keskittyneesti kuumuneen hevosen ratsastamista. Reiska oli ruvennut pikkuhiljaa sietämään pidätteitä, joka helpotti huomattavasti sen ratsastamista. Laukan säätely kaikilla avuilla tuntui paljon helpommalta. Syy saattoi kyllä olla vaihtuneissa kuolaimissa, joiden kanssa tamma tuntui rauhottuneen hurjasti. En ollut itse osannut edes ajatella, että yksi syy voisi olla siinä.

Viimeisen 120cm korkean kolmen esteen suhteutetun sarjan leiskauttaessamme onnistuneesti yli, aloin löysätä pikkuhiljaa ohjaa ja ratsastaa Reiskaa loppuverryttelyksi eteen alas. Kirjava oli todella hienosti ymmärtänyt jutun idean ja alkoi automaattisesti venyttää kaulaa alaspäin. Kiitin tammaa hyvin tehdystä työstä ja hymy ylettyi vähintään korviin.
"Miun ei oo pitkään aikaan tehny mieli luovuttaa. Tekemistä kyllä vielä on, mutta nyt on saatu joitakin palasia loksahtamaan paikalleen.", totesin Joannelle, joka yritti peitellä pientä virnistystään huivin taakse.

"Asenne ainakin alkaa olla kohillaan.", koutsi virnisti ja näytin kieltä takaisin.
"Tän kanssa pitää olla asennetta.", uskalsin jo naurahtaa. Olin ehtinyt kadottaa tatsin tamman kanssa, mutta pikkuhiljaa se alkoi löytyä uudelleen. Olimme Reiskan kanssa kisojen jälkeen vain maastoilleet, koska viimeinen sija Harvest Gamesissa oli jotain niin nöyryyttävää, ettei sitä voinut uskoakaan todeksi.
"Ens kerralla kyllä pikkasen enemmän keskittymistä mukaan kisoissa.", Joanne tuumasi ja vakavoitui. Siitä tiesi, että nainen ei sanonut asiaa vitsillä.
"No tottakai! Tässä on ollu nyt vähän kaikenlaista.."
"Ihan sama! Jos ollaan kisoissa, niin sitten ollaan. Sä tiiät hyvin, että tää ei oo mitään sunnuntairatsastelua."
"Joo tiiän..", tuhahdin turhautuneena. Mielialan sai ainakin tiputettua maan tasalle ihan sekunneissa.

Talutin Reiskan tallin pesupaikalle ja kävin riisumaan varusteita.
"Nään, että teillä on enemmänki annettavaa, mutta ette saavuta tavotteita jos keskittyminen ei oo sataprosenttista. Sulla on hieno tamma Gabi.", Joanne totesi ja taputti hevosen hikistä kaulaa.
"Reiska on kyllä yks parhaista ostoksista ikinä.", totesin ylpeänä taputtaen itsekin kirjavani kaulaa.

Silloin se pieni kipinä sisällä taas syttyi.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 13.11.18 15:02

14.11.2018 - Ihanan rakas kakkapää

Tutkimustyöni oli tuottanut tulosta ja se tulos oli nyt tiukasti käsissäni.
"Mitä sulla on siinä?" Julia yritti kovasti urkkia aarteitani olkapääni yli.
"No kohta näät", kävelin rivakasti loungen ovea vaaleatukkaisen kiriessä kannoillani. Istahdin pöydän ääreen ja annoin naisen pysyä vielä hetken jännityksessä.
"No kerro nyt!" nainen yritti uudelleen. Käänsin varovasti paperinivaskaa kädessäni ystävääni kohden.
"Tadaa! Tässä on kaikki historiatieto Reiskasta, mitä löysin olemassaolevien tietojen lisäksi. JA KATO MITEN SÖPÖ SE ON OLLU PIENENÄ!" lässytin innoissani esitellessäni tulisieluni varsakuvaa, jonka olin onnistunut tamman kasvattajalta saamaan.
"Ja tämäkö oli sitä supersalaista tietoa, mitä et voinu heti kertoa?" ystäväni kysyi huvittuneena.
"Älä nyt, tää on tosi vakava asia", yritin kuulostaa vakuuttavalta, mutta tyrskähdin itsekin nauramaan.
"Hyvä se on kuitenkin tietää hevosensa historia", Julia totesi lopulta.
"Sitähän minäkin", näytin kieltä ystävälleni.

--------

Lumihiutaleet leijailivat hiljaa kohti maata. Valkoinen maa oli ehtinyt kadota jo useampaan kertaan, mutta pikkuhiljaa näyttäisi siltä, että vihdoin saisimme pysyvän lumipeitteen koristamaan maisemia. Ainakin toivottavasti. Ihastelin tarhan portilla kaunista tulisieluani, joka tarhakavereidensa kanssa rouskutti päiväheiniään. Reiskalla oli tänään vapaapäivä, mutta muun elämän puuttuessa, jäin vielä työvuoron jälkeen hengaamaan Auburniin. Pitihän sitä sosiaalisiakin suhteita yrittää hoitaa jotenkin, eikä se onnistunut mököttämällä yksin omassa mökissä.

Tammojen yhteiselo oli kyllä ilahduttavaa katseltavaa. Toisinaan tammojen välillä saattoi olla paljonkin kränää, mutta Reiska, Zelia ja Lyyli tulivat todella mutkattomasti toimeen keskenään, vaikka kaikki olivatkin nuoria. Toivottavasti se myös pysyi sellaisena, eikä kärhämää syntyisi myöhemminkään varsinkin kun niille tulee ikää.

Aloin ajattelemaan aikaa ennen Reiskaa, kun aloitin Auburnissa Minan hoitaja ja jatkoin sen jälkeen vuokraajana. Tamma oli opettanut paljon ja olimme yhdessä kehittyneet ihan suhteellisen nopeaan tahtiin. Sitten syntyikin termiitti - sanan todellisessa merkityksessä. Velmu jäi Auburniin ja siitä saattaa sittenkin kasvaa ihan fiksu kilparatsun alku, vaikka se ei ehkä ollutkaan mikään maailman helpoin vauva. Todella mahtavaa nähdä orin kasvavan, kun sen kanssa on temmeltänyt ihan sen syntymästä saakka. Mikael sai itselleen kyllä itse kultakimpaleen.

No, Reiska sitten. Tamma tuli minun omistukseeni vähän sattumalta ja onnekseni sain vielä tallipaikankin sille Auburnista. Olisi ollut sääli jättää tulisielu ostamatta pelkästään tallipaikan puutteen takia kun hevosia muutenkin oli ripoteltu pitkin pitäjiä. Auburnissa kuitenkin oli todella hulppeat puitteet treenata kenttähevosta. Reiskan kanssa taival on ollut pitkä ja toisinaan melko kivinen. Isojenkin murikoiden yli on päästy, mutta en olisi onnistunut siinä ilman ystävien tukea. Hanskat olivat monta kertaa olleet jo lentämässä naulaan, mutta aina minut oli saatu takaisin järkiini. Kun Reiskan kanssa sujui, silloin myös sujui. Nykyään luojan kiitos enimmäkseen sujui. Sitten kun ei sujunut, mentiin seinää kohti oikein rytinällä. Olimme tamman kanssa kuitenkin alkaneet tuntea toisiamme paremmin ja voisin myös väittää jonkinnäköisen luottamussiteen syntyneen välillemme.

Reiska on hevosena hyvin palkitseva ja entistä enemmän alan nähdä hevosta uudessa valossa. Työ tekijänsä palkitsee ja niin on tässäkin asiassa. Pitäisi saada pidettyä itsensä siinä uskossa, että toivo ei ole menetetty yksien täysin fiaskokisojen suhteen, mutta Reiska ei tee sitä aina hirveän helpoksi. Kun vihdoin sain hevosen tietoja Saksan ajoilta selville, aloin ymmärtää kaikkea hieman paremmin. Sain myös kasvattajalta todella opettavaisia näkökulmia tulisielun kanssa treenaamiseen ja vinkkejä, mitä sen kanssa kannattaa kokeilla. Joskus kannattaa kaivella vanhoja asioita, vaikka muuten kehotetaankin katsomaan vain eteenpäin. Pitää vain tietää, koska on oikea aika.

Pujahdin tarhaan ja kävelin kirjavan luo. Reiska katsoi ihmeissään, kuka kehtasi tulla häiritsemään hänen ruokailuhetkeään. Sujautin käteni loimen kaulakappaleen sisään ja silitin silkkiturkkisen tammani kaulaa. Reiska haisteli toista kättäni, ilmeisesti herkkujen toivossa ja tällä kertaa ei heti kääntänyt korvia taaksepäin, vaan jäi kuuntelemaan kosketustani.
"Sie oot kyllä raivostuttavan ihanan rakas hevonen, tiiäthän sie sen?" kuiskasin tammalle, joka edelleen oli läsnä kanssani siinä tilanteessa. Jos ihmissuhteet ei ollu helppoja, ei hevostenkaan kanssa aina sujunut, kuin tanssi ja sen olin oppinut uudelleen liian monta kertaa. Eikä tämäkään jäänyt varmasti viimeiseksi kerraksi.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 411

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa