Reiskan päiväkirja

Siirry alas

Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 24.04.18 20:51

täysiveri-tamma Burningrage xx | Reiskan omat sivut

Omistaja: Gabriella Stern
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 360

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 27.04.18 14:06

27.4. estevalmennus

Hevosen kaviot kumisivat maneesin hiekassa tahdikkaasti rummuttaen. Kaaren ratsastus, yy, kaa, koo ja esteen ylitys. Taputin tammaa kaulalle hyvästä suorituksesta. Hyppy oli pyöreä ja paikka oikea. Reiska korskui ja pomppi allani innokkaasti ja en voinut olla hymyilemättä sille nuoruuden innolle, joka hevosesta huokui. Amanda Sokka oli onnistunut tuomaan ulkomailta erittäin lahjakkaan nuoren hevosen, jonka kanssa ei aika käynyt tylsäksi. Ohjasin tamman kohti seuraavaa estettä laskien mielessäni laukka-askelia oikeaa hyppypaikkaa varten.

"Nooonii Reiska soooo jaaa, prr." rauhoittelin tammaa parhaani mukaan istunnalla, joka turhan liian innoissaan lähti hyppyyn aavistuksen kaukaa ja tie seuraavalle esteelle meni myös pieleen. Gabriella Stern meinasi päästä maistelemaan Auburnin maneesin hiekkaa, mutta vain hädin tuskin sai pidettyä itsensä satulassa. Myös kakkukestejä ei tule.
"Gabi, ens kerralla jo tuolla edellisen esteen jälkeen homma hanskaan. Nyt te tulitte pää viidentenä jalkana. Uskalla ottaa vähän ulko-ohjalla vaikka se nyt miten herkkis olis." Isabella ohjeisti ja yritin tehdä työtä käskettyä.

Tulimme vielä pieleen menneen kaheksikon uudelleen pari kertaa ja tällä kertaa paikat ja askeleet täsmäsivät juuri niinkuin piti vaikka joka kerralla tiet oli pienemmät ja kaarre jyrkempi. Reiska sai kävellä hetken pitkin ohjin ennen loppuverryttelyjä, mutta parempi palkkio olisi varmaan ollut, että tamma olisi päässyt vielä loikkimaan esteiden yli. Kumma juttu, itse ainakin lenkin jälkeen mielelläni kävelin ja rauhoituin, kuin pusersin toisen mokoman lisää. Siirsin innosta pärskivän tamman välikäyntien jälkeen tahdikkaaseen raviin ja yritin ratsastaa hevosta enemmän eteen alas, kuin matto rullalle-asetelmalla. Reiskalla oli vieläkin menohaluja kuin pienessä kylässä ja puikkelehdin sen kanssa esteiden välistä mahdollisimman monipuolista reittiä tehden samoja asioita, kuin alkuverryttelyssä.

Meillä oli kuitenkin vuorossa tasapainon haastaminen linjalla ja päätin valita kolmesta pahasta pienimmän pahan eli hyppääminen ilman jalustimia. Nostin jalustimet ylös ja ohjasin tamman kohti esteitä. Innoissaan Reiska hyppäsi pienet esteet isoilla loikilla ja sain tehdä töitä kestääkseni selässä. Muutamia kertoja linja tultiin vuorotellen ja viimeisellä kerralla ei enää hirvittänyt aivan niin paljoa, kuin ensimmäinen kerta.

Hidastin Reiskan laukalta raville ja työskentelin loppuverryttelyt valmennuksen päätteeksi. Temponmuutokset ja eri suuntiin taivutukset saivat tammaa hieman edes kuulolle, mutta työtä se kyllä teetti, kun hevosella meinasi kuppi selvästi mennä nurin. Siirsin hyvässä kohtaa tamman takaisin käynnille ja annoin pitkät ohjat. Tällä kertaa kirjava tiesi, että nyt oli loppukäyntien aika ja malttoi rauhoittua - onneksi, en olisi nimittäin yhtään enää jaksanut pidempään. Talutin väsyneen tamman laahustaen talliin ja riisuin siltä varusteet. Näinkin "simppeliksi" valmennukseksi se oli raskas tai sitten itsellä oli harjoituksen vähyyttä ja muutto varmasti teki myös oman tehtävänsä.

***********

Aikaisemmin viikolla, tarkkaan ottaen tiistaina, pakkasin Reiskan viimeiset romppeet ja itse hevosen autoon ja kurvasin ylpeänä Auburnin tiluksille. Olin saanut Reiskalle niinsanotusti työsuhde-etuina karsinapaikan kartanolta ja olin enemmän, kuin innoissani asiasta. Kello oli jo sen verta paljon saapuessamme perille, että vein tamman suoraan karsinaan iltaheinille. Aamulla se pääsisi uusien tarhakavereiden kanssa ulos ja ehtisin sen hyvin liikuttamaan keskiviikkona ja torstaina ennen perjantain valmennusta, johon ihan hetken mielijohteesta ilmoittauduin.

Reiska jäi yllättävän rauhassa uuteen paikkaan rouskuttelemaan heiniään, kun lähdin neuvomaan iltatallia tehnyttä Isabellaa tamman ruokinnassa.
"Ei sen ruokinta mikään kovin monimutkainen ole. Reiskalla vaan on herkkä vatsa ni aattelin, että pellavainen vois vähän rauhottaa sitä. Jos ei, niin sitten täytyy keksiä jotain muuta." hymyilin ylpeänä kertoessani oman hevoseni ruokintaa. Miten hyvältä se kuulostikaan, oman hevosen.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 360

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 05.06.18 23:51

23.5 kenttävalmennus

Kerranki miulla oli varma fiilis koko paketista. Reiskasta. Maastoesteistä. Kenttäratsastuksesta ylipäätänsä. Jopa Kalla CUP:sta. Maastossa ja maastoesteillä Reiska kulkee kun juna eikä pelleile juuri mitään. Paitsi pitkän tauon jälkeen maastossa kaverin kanssa, niinkuin se tuossa juuri yks päivä todistettiin. Joukossa siis tyhmyys tiivistyy ja vielä kun pistetään kaks nuorta tammaa yhteen niin lopputulos on selvä. Tai ei se ennen maastoon lähtöä ollu, mutta jälkiviisaus paras viisaus. Jos miulta kysytään, hypättäs varmaan koko ajan maastoesteitä tai mentäs maastossa ja luulen, että tamma on myös samaa mieltä koska silloin kaikki tuntuu niin helpolta.
"Gabi, älä itse ennakoi ennen estettä niin liioitellusti, vaan istu loppuun asti." Isabella kiekaisi hypyn jälkeen.

Taputin tammaa kaulalle, kun olimme juuri leiskauttaneet tukkiesteen ylitse. Ilmavaraa oli vähintään kolkyt senttiä ja tuntu, etten ite kestä selässä ollenkaan liioittelun seurauksena. Olin koko valmennuksen ajan yhtä hymyä. Miten voikaan hevonen muuntautua eri tilanteissa täysin eri persooniksi. Koulutreeneissä alla on tikittävä aikapommi, jolle pitää keksiä tekemistä ettei pakka leviä käsiin. Esteillä tikittävä aikapommi, joka ei siedä yhtään kovia otteita - yritä siellä sitten pidättää raketin lailla kiitävää hernenenää. Ja sitten maastossa - niin rohkea ja kuuliainen ratsu että.

Hypyt maastossa oli kokonaisuudessaan omia mokia vaille onnistuneita, joten tamma oli kiitokset ansainnu. Ravailin maastossa vähän pidemmällä ohjalla antaen Reiskan venyttää kaulaa. Tamman askellus oli etenevä, mutta samaan aikaan rento ja ilmava. Se myös vaikutti tyytyväiseltä, samallalailla kuin sen omistaja. Reiska on selvästi syntyny kenttähevoseksi ja sellaisena se saa olla niin pitkään, kun vain terveyttä ja ikää riittää jos se minusta riippuu. Kirjava siirtyi kevyesti käyntiin pelkästään pienellä vatsalihaksien rutistuksella ja nykäisi minulta ohjat pitkiksi. Nousin jalustimien varaan ja nojauduin eteenpäin rapsuttamaan Reiskaa harjan alta kaksin käsin. Siitä se tykkäsi, luultavasti vaan sen takia kun ötökät on käyny tökkimässä raukkaparan ihan paukamille ja häntä kutitti.
"Oot sie kyllä aikamoinen pakkaus." hymyilin ylpeänä.

Talutin tamman talliin ja kävin vielä mielessäni läpi valmennuksen onnistuneita lähestymisiä, hyppyjä ja epäkohtia. Reiska oli loistava, mutta omassa istunnassa oli puutteita. Ja vielä kun maastossa niitä on kirjavan kanssa kaikista helpoin korjata, kun ei tarvitse koko ajan keskittyä kaikkeen muuhun. Kuten esimerkiksi kouluratsastustehtävien keksimiseen. Yleensä ne muistuttaa vaan jotain siksakkia ilman päätä ja häntää, koska en omaa mielikuvitusta tai mukamas keksi hyviä tehtäviä. Riittää, että aikapommi ei räjähdä.

Reiskalle oli tullu hiki, joten tamma sai kehujen lisäks palkkioks viileän suihkun. Tai ainakin niin itse ajattelin, mutta tamma oli vähän toista mieltä. Joko vesi oli liian kylmää tai se tuli liian kovalla paineella, koska pesarilla Reiskalla ei ollut kertaakaan kaikki jalat maassa.
"Asetuppas nyt hernenenä, pääset kohta takas tarhaan." tuhahdin, kun sain viimein kaikki hikiset kohdat huljuteltua vedellä ja kuivattua enimmät hikiviilalle. Oli siinäki taas yks malttamaton kakara. Tai no kakara ja kakara - henkisesti ehkä. Kaikesta huolimatta valmennus oli vieny voimat ihan totaalisesti, joten meillä oli tarhaan mennessä Reiskan kanssa vähän erimielisyyksiä tahdista. Oma askellus muistutti laahustamista ja Reiska tepasteli iloisesti eteenpäin.

Hernenenä jaksoi jopa valmennuksen jälkeen poistua pukitellen tarhan portilta takaisin heinäkasan ääreen. Mitähän mahtaisi tulla, kun hevoset lähtee kohta laitumelle. No, sen näkee sitten.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 360

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 06.06.18 17:47

6.6 - hierojan käynti ja satulan sovitusta

Reiska irvisteli todella kauniisti Kaisalle, sille naiselle joka oli vuosia hieronu miun ja miun tuttavien hevosia. Hernenenältä löyty selviä jumeja lapojen ja lanneselän alueelta, jotka onneks pehmeni hyvin ja tammakin alko näyttää vähän tyytyväisemmältä. Päätettiin Kaisan kanssa kuitenki yhdessä samalla tarkastaa myös Reiskan satulat. Olin ollu kahden vaiheilla satuloiden sopivuudesta tamman muuttuneen lihaksiston takia ja niinhän siinä kävi, että estepenkki meni vaihtoon. Koulupenkki oli vielä sopiva kaaren vaihdon jälkeen ja menee jatkossakin ainakin hetken. Nuoren hevosen omistamisen ihanuutta siis. Olin ostanu laadukkaat ja melko säädettävät este- ja koulupenkit Reiskalle sillä ajatuksella, että niiden muokattavuuden ansiosta ei tarvii olla koko ajan vaihtamassa, mutta tamman lihaksisto oli kokenut ison muutoksen näinkin pienessä ajassa, ettei estesatulasta saatu mitenkään päin sille enää sopivaa.

"Ootas, mulla saattais olla autossa just tähän selkään passeli penkki." Kaisa hihkas innoissaan ja lähti hakemaan satulaa. Taputin tammaa kaulalle, se ei sentään syöny Kaisaa vaikka vähän inhottavalta ensin hieronta tuntuki. Kaisa on onneks ammattilainen ja tykkään tosi paljon sen tyylistä käsitellä hevosia - niitä kuunnellen, eikä vaan jotenki runnoen. Nainen palas estesatulan kanssa takas ja laitettiin se selkään. Me molemmat mittailtiin, tuumittiin ja kokeiltiin kädellä joka väli läpi ja tälläkään kertaa Kaisan satulasilmä ei pettäny, vaan satula istu täydellisesti tamman selkään. Tehtiin siis entisestä satulasta myyntivälityspaperit ja sovittiin, että uusi satula on viikon testissä, jonka jälkeen päätän vaihdetaanko entinen ja uusi päittäin. Innolla odotin, muuttuuko Reiskan ratsastettavuus uuden satulan myötä paremmaks, mutta tietenkään heti hieronnan jälkeen sitä ei pääse testaamaan. Ehdin kuitenkin viikon aikana onneks useamman kerran testaamaan sopivuutta, joten piti vaan malttaa oottaa.

Kaisan lähdettyä kävin hakemassa Reiskalle lämpimän kaulakappaleettoman fleeceloimen ja vuorettoman sadeloimen siihen päälle. En halunnu, että lämpimäks hierotut lihakset kiukustuu heti kylmästä viimasta, joten ennemmin yritän pitää lihakset lämpimänä, kun että pyydän Kaisan kohta taas takas kun hevonen vetää ittensä heti jumiin. Tällä kertaa jopa Reiska oli samaa mieltä loimista. Ilmeisesti ötökät kiusaa sitä niin paljon laitumella tököteistä huolimatta, että loimet nyt vähän suojaa pahimmalta ötökkähyökkäykseltä.
"Käyn ottaa nää takit pois illalla, jos näyttää siltä ettei kamalasti keli viilene." tuumasin Reiskalle, joka näytti ihmeen tyytyväiseltä, vaikka normaalisti sen perusilme oli kaunis hammasrivistö ja niskaa vasten viistetyt korvat. Se kun ei oikein tuosta varustamisesta tykkää ja loimitus ilmeisesti lasketaan samaan kategoriaan.

Talutin Reiskan heti perään laitumelle, missä se kirmasi jälleen iloisesti syömään. Nykyään täytyyki olla aika tarkka siitä, että muistaa kääntää Reiskan pään kohti porttia koska se on ruvennu ottaa aikamoisia pukkilaukkaspurtteja, kun sen laskee irti. Onneks Reiska malttaa oottaa rauhassa siihen asti, kun sen laskee irti eikä riistäydy käsistä heti portista sisälle päästyään. Jäin vielä hetkeks tuijottamaan tuota kaunista olentoa, joka pysähtyi vähän kauemmas maistelemaan ruohotupsua.

Minun hevosta.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 360

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Reiskan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa