Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Kevät vastaan tunkkaisuus

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Kevät vastaan tunkkaisuus lähetetty Pe Huhti 06, 2018 10:48 pm

Nita M.

avatar
Vuokraaja
7.4., kirjasto
ei avoin, mukaan @Rasmus A.

Kevät alkoi oikeasti kolkutella ovella ja se näkyi kaikkialla. Hevosissa, ihmisissä, luonnossa. Ja minne mä menin kauniina lauantain aamupäivänä? No kirjastoon, jossa oli tunkkaista ja hämärää. Mun tarvitsi lainata joku kirja ja lukeakin se, voi huokaus, jotta mä pääsisin läpi jostain ihmeellisestä kurssista. Asteikolla yhdestä kymmeneen kuinka paljon mua kiinnosti kirjasto ja koko homma? Nyt mentiin kyllä pahasti pakkasen puolelle.

Viime aikoina olleet valmennukset ja kisat olivat suoraan sanottuna tuhonneet mun koulunkäyntini. Mun oli pakko yrittää raapia kasaan kaikki suoritukset, koska mä en halunnut ensinnäkään mun vanhempien suuttuvan ja kieltävän hevosia. Toinen oli myös se, että mä halusin kuin halusinkin valmistua aikataulussa. Mä halusin oppimaan jonkun ammatin, tosin mulla ei ollut alasta vielä täyttä varmuutta.

Mä löysin jonkun kirjan, joka vaikutti hyvältä. Okei okei, mun opettaja oli suositellut sitä, enkä mä jaksanut ruveta miettimään mitään muutakaan vaihtoehtoa. Joten mä nappasin sen kirjan ja menin johonkin melkein mukavan näköiseen nurkkaan istumaan. Mun olisi pakko jäädä kirjastoon lukemaan, koska muualla mä hairahtuisin tekemään jotain muuta.

2 Vs: Kevät vastaan tunkkaisuus lähetetty La Huhti 07, 2018 2:43 pm

Rasmus A.

avatar
Hevosenomistaja
Mä olin ollut kuumeessa melkein viikon ja mulla oli ollut koko sen ajan niin tylsää, että kun olo oli lauantaina pikkaisen freesimpi ja uskaltauduin ulos, otin suunnaksi kirjaston. Sen jälkeen mä olin toki ajatellut raahautua tallille, mutta jos nyt kävisi niin että kuume tulisi takaisin, olisi mulla sentään jotain tekemistä ensi viikolla kotona.

Mä en ollut ihan hetkeen käynyt kirjastossa. Joskus nuorempana mä olin joskus jopa lukenut kirjoja, mutta nyt enää viime vuosiin mulla ei kyllä ollut sellaiseen aikaa ja jos joskus olinkin illan kotona, niin ennemmin mä tuijotin Netflixiä. Rohkeasti mä kuitenkin rämmin kirjaston portaat ja astuin sisään.

Mä kuljeskelin hyllyjen välissä välillä takakansitekstejä vilkuillen, mutta en napannut mukaan vielä mitään. Mä halusin jotain riittävän lyhyttä ja helppoa luettavaa, jotain sellaista mitä mun kuumeiset aivotkin ymmärtäisi. Mä olin juuri eksynyt johonkin historiakirjojen hyllyväliin, kun mä huomasin nurkassa tutun hahmon.

Tottahan toki täälläkin, kaikista maailman paikoista, sattui vastaan joku auburnilainen. Nita?


_________________
Living Art

3 Vs: Kevät vastaan tunkkaisuus lähetetty Ma Huhti 09, 2018 10:39 pm

Nita M.

avatar
Vuokraaja
Mä kyllästyin kirjaan jo ekan sivun puolivälissä. Ei, sekin oli liian paljon. Ensimmäisen lauseen puolivälissä mä olin jo valmis luovuttamaan, ne lauseet olivat aivan jäätävän pitkiä, mutta sinnittelin sivun puoliväliin. Tavalliset koulukirjatkin olivat mielenkiintoisempia, kun kyseinen kirja. Mun teki mieli heittää se ikkunasta ulos, mutta hillitsin itseni.

Joten siinä sivun puolivälissä mä nostin katseeni kirjasta, hakien kirjastosta ihan mitä tahansa syytä keskeyttää lukeminen oikeasti. Mutta se oli kirjasto, ei siellä mitään tapahtunut. Mä sain itseni lukemaan seuraavat puoli sivua, jonka jälkeen kävin uudestaan kirjaston katseellani läpi. Mä jouduin palaamaan katseellani takaisin päin, sillä tunnistinkin yhden. Oliko aina jokaisessa Kallan paikassa joku, joka kävi Auburnissa? Ilmeisesti oli.

Rasmus oli ilmeisesti puolestaan myös huomannut mut, joten mä hymyilin pienesti ja nostin käteni tervehdykseen.

4 Vs: Kevät vastaan tunkkaisuus lähetetty Ti Huhti 17, 2018 10:48 am

Rasmus A.

avatar
Hevosenomistaja
Kyllä se oli Nita, asia varmistui kun tyttö nosti katseensa kirjasta. Mä olin vähän ylpeä itsestäni, että olin tunnistanut melkein vieraan ihmisen tällaisessa paikassa – mun naama- ja nimimuisti oli surkea. Kaikki muisti oikeastaan. Nitan kanssa mä olin kuitenkin joskus vaihtanut pari sanaa, joten ehkä hyvä että tiesin sen nimen.

Mitäköhän se teki kirjastossa? Opiskeli? Aika kunnollista, mä pohdin. Mulla taas ei ollut kädessäni vielä yhtään kirjaa.

Nita hymyili mulle ja huiskautti vähän kättään. Sen ensireaktio ollut ainakaan piiloutua kirjansa taakse, niin kuin mun varmaan olisi ollut. Mä yritin hymyillä takaisin, nostin kättäni ja otin pari askelta lähemmäs.

”Moi”, mä tervehdin jotenkin kuiskauksen ja normaaliäänen välimaastossa. Pitikö kirjastoissa edelleen kuiskailla? ”Mitäs sä täällä?”


_________________
Living Art

Sponsored content


Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa