Nakamoan päiväkirja

Siirry alas

Nakamoan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Minka A. lähetetty 03.03.18 11:16

Nakamoan päiväkirja

Kallan Nakamoa
ratsuponi, ori
om. Minka Aavikko
avatar
Minka A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 81

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nakamoan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Minka A. lähetetty 03.03.18 11:41

Lauantai 03.03.2018 

Nakamoa vieroitettiin eilen. Se otti koko jutun yllättävän hyvin, olihan se onneksi tottunut olemaan jo lyhyitä aikoja yksinään Hanin ollessa liikkeellä. Kyllähän Nakamoa vähän alkoi huutelemaan siinä vaiheessa kun Hani tajusi varsan puuttuvan. Sitten kirjavat huutelivatkin toisilleen varmaan tunnin ja Amandalla meinasi mennä hermot niihin. Perijätär oli kuitenkin lähtenyt sisälle tuhahdellen ja päättänyt olla kuulematta hirnahduksia. Jäin suosiolla auttelemaan Jonnya iltatallin kanssa, jotta sain hieman tarkkailla varsani käytöstä. 

Tänään saavuin tallille pitkästä aikaa jo aamupäivällä. Tai tietenkin olin ollut työvuoroni tälläkin viikolla tekemässä aamulla, mutta nyt tulin ihan hoitamaan hepat päivällä. Kävin juoksuttamassa Hanin nopeasti ja tamma oli aluksi todella rauhaton. Hetken työskentelyn jälkeen se malttoi kuitenkin rauhoittua ja selvisimme kunnialla loppuun asti. 

Kun Hani oli palautettu tarhaan, oli Nakamoan vuoro. Oripoika lähti mukaani ihan hyväntuulisesti, kerran se yritti vähän rykäistä ennen tallin ovea, mutta napakka ärähdys auttoi ja Nakki palautui nätisti paikalleen vierelleni. Menimme talliin ja vein Nakamoan sen uuteen karsinaan, jonka Jonny oli torstaina rakentanut toiselle hoitopaikalle. Olin todella kiitollinen Amandalle ja Isabellalle, kun he olivat järkänneet Nakamoalle karsinan, vaikka talli oli täynnä. 

Hain Nakamoan harjakassin, jossa oli jo vaikka mitä roinaa. Nappasin käsiini pehmeän harjan, joka kädessäni suuntasin orin karsinaan. Nakamoalla on aivan järkyttävä talvikarva, se on kuin mikäkin karvapallo, joka vain pomppii ympäriinsä. Nakki on tottunut ihmisen kosketukseen todella hyvin, eikä se vierasta ainakaan minua. Ei sitä karsinassa oikeastaan muut ole käsitellytkään. Alan harjata oria läpi pehmeällä harjalla, mutta tottakai se on viime yönä nukkunut jonkun märän läntin päällä. Joudun siis vaihtamaan hetkeksi kovempaan harjaan, jolla hinkkaan Nakin kyljen puhtaaksi. Nuorukaisen kavioita ei varsinaisesti tarvitse puhdistaa, kun ei niihin tunnu mitään vielä tarttuvan, mutta nostan kaikki jalat kertaalleen. Takajalkojen kanssa Nakki vielä hieman epäröi ja se yrittää helposti kiskaista jalkaansa pois. Kun vain pidän jalasta hetken kiinni, se rauhoittuu, lasken jalan ja kehun varsaa. 

Pyrin tällä hetkellä joka päivä edes rapsuttelemaan Nakkia ja muutaman kertaa viikossa harjaan sen läpi. Maneesissa tai kentällä käymme kävelemässä kerran tai kaksi viikossa. Mielestäni on hyvä, että nuorta hevosta käsitellään jo paljon, eteenkin kun haluan Nakista rohkean ja luottavaisen hevosen, ettei siitä ala paljastua emänsä arkoja piirteitä. Riimua laittaessa Nakki helposti hieman yrittää nostaa päätään ylös, mutta muuta ongelmaa ei ole. Palautan sen harjaustuokion loputtua takaisin tarhaansa, jonne pikkupoika meneekin kunnolla riehumaan. Katselen sen touhuja hetken hymyillen, jonka jälkeen palaan takaisin talliin.
avatar
Minka A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 81

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nakamoan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Minka A. lähetetty 14.06.18 12:06

Torstai 14.06.2018

Olin aamulla kengittänyt tämän viikon kengitettävät läpi ja nyt suorastaan makasin loungen sohvalla. En ymmärrä mistä tämä uupumukseni on peräisin, mutta viimeisimmät viikot ovat menneet kuin sumussa, enkä ole jaksanut muualla käydä kuin tallilla. Parit satulantoppaukset olen kotona tehnyt ja Auburnin hevosten kengitysten lisäksi olen äitini hevosia käynyt kengittämässä, mutta muuten olen lähinnä nukkunut. Nukun jopa päiväunia, mikä ei oikein ole tapaistani.. 

Taisin oikeasti nukahtaa siihen sohvalle, sillä olin saada sydänkohtauksen Innan ja Julian pamahtaessa sisälle loungeen kovaan ääneen hölöttäen. Huomasivat varmaan säikähtäneen ilmeeni, kun katsoivat minua niin ihmeissään.
"Säikähdiks?" Julia kysyi hieman huvittuneesti. 
"Joo.. taisin nukahtaa", naurahdin hieman vaivautuneesti ja ryhdistäydyin istumaan asiallisemmin. 
"Univelkaa?" ystäväni kysyi vielä Innan kaivaessa kaapista jotain. 
"En tiiä. Ollut vähän tämmöst väsymystä. Hei muuten oisiks lähteny kahville joku päivä? Ei olla vielkään toteutettu sitä kahvittelusuunnitelmaa mistä puhuttiin Tie Tähtiin -kisoissa", naurahdan sitten ja yritän saada kasvoilleni vireämpää ilmettä. 
"Hei joo! Laita mulle jossain välissä viestiä, niin sovitaan aika", Julia vastasi hymyillen ja lähti sitten Innan perässä takaisin tallin puolelle. 

Auburnissa on tapahtunut viimeaikoina kauheasti kaikkea. Remontit alkavat olla valmiina, kun rakentui se joku uusi tammatalli. Yksityistallissa järjestykset hieman muuttuivat ja tuli kuntosali... kyllä, kuntosali tallilla! Uusia ihmisiä tuntuu tulevan ikkunoista ja ovista, jonka lisäksi vanhat naamat vaihtavat vuokrahevosia ja joillekin on tullut uusiakin hevosia. En ole kovinkaan hyvin pysynyt perillä kaikista muutoksista ja se välillä hieman ahdistaakin, mutta kaipa minä kaikki opin lopulta tuntemaan.. edes nimeltä. 

Lopulta sain otettua itseäni niskasta kiinni ja nousin sohvalta. Join lasillisen vettä ja lähdin kävelemään tallin puolelle. Koukkasin hakemaan varustehuoneesta Nakamoan harjapakin ja suitset, jotka raahasin poniorin karsinan eteen. Hani saa viettää nyt hieman kevyempää kautta, kun kevät meni treenatessa ja kisatessa. Nyt on hyvä hetki panostaa Nakkiin enemmän. 

Nakamoa lähti tyytyväisenä tarhasta tallin viileyteen, mutta Toru hieman huuteli kaverinsa perään, mutta vaikutti rauhoittuvan sillä sekunnilla kun katosimme talliin. Nakilla on ollut kauhea kasvuspurtti ja tuntuu että se on kasvanut pikkuhetkessä kauhean määrän korkeutta. Onhan se edelleen pikkuinen, mutta uskon sen kasvavan huomattavasti Hania korkeammaksi. Nakki on myös taas vaihteeksi osannut käyttäytyä, kesähelteet ovat tainneet väsyttää sen, sillä keväällä se oli kuin pieni pirulainen. Olen aktiivisesti harjoitellut orin kanssa arkipäiviäisiä asioita, kuten harjailua, kavioiden puhdistusta ja suitset päässä kävelyä. 

Nakki oli kohtalaisen puhdas, joten harjasin sen vain reippain ottein, nostelin jalat läpi ja suitsin orin. Kiinnitin kuolaimiin pitkän kävelytysnaruni ja lähdin taluttamaan oria ulos tallista. Kentällä tai maneesissa kävely ei houkutellut sitten yhtään, joten päätin kävellä Kallajärvelle ja sieltä sitten jotain kiertotietä pitkin takaisin tallille. Jospa kävelylenkki rakkaan ponivarsani kanssa aurinkoisella ilmalla hieman piristäisi? 

Kyllä, kävelylenkki ehdottomasti piristi! Nakki käyttäytyi koko reissun ajan todella hienosti, aivan kuin se olisi koko elämänsä harrastanut maastokävelyitä. Se ei edes laitumen ohi kulkiessamme pöllöillyt mitään, hirnahti vain kertaalleen ja jatkoi sitten rauhassa kävelyä. Vaikka Nakki osaa olla todella kovapäinen tapaus, on se silti ihanan nopea oppimaan ja pääsääntöisesti osaa käyttäytyä hienosti. Mitä enemmän Nakin kanssa touhuaa, sitä nopeammin toivon sen kasvavan, että pääsemme etenemään koulutuksessa!
avatar
Minka A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 81

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nakamoan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Minka A. lähetetty 17.01.19 15:12

Torstai 17.01.2019

Tänään koitti vihdoin se päivä, johon olin valmistautunut jo ikuisuuden. Nimittäin se päivä, kun kiipeäisin ensimmäistä kertaa Nakin selkään. Tottakai tätä päivää oltiin valmisteltu jo monia kertoja, satulaan ja suitsiin poniori oli totutettu huolella, olen heilutellut jalustimia, roikkunut niissä ja käynyt makoilemassa epäilevän Nakin selässä, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että uskon ponin olevan valmis seuraavaan suureen askeleeseen. 

Nakin syntymästä asti olen päättänyt, että aijon kouluttaa ponin kokonaan yksin. Toki eri valmentajien avustuksella, mutta pohjatyön teen kokonaan itse, sillä nuorten hevosten ratsutustakin on tullut jonkin verran harrastettua. Tänään apulaiseksi olin kuitenkin saanut houkuteltua Adelinan, joka on Auburnissa vielä kohtuu uusi tuttavuus. Olen tälle pari kertaa ohimennen jutellut, joten kun kysyin tätä avuksi Nakin ensimmäistä ratsastuskertaa varten, oli naisen ilme näkemisen arvoinen. Tämä kuitenkin suostui lähes heti ja sovimme tapaavamme maneesissa puolen tunnin kuluttua. 

Nakki oli rauhallisella tuulella, mikä ehdottomasti oli positiivista, sillä rodeosuoritus ensimmäisellä ratsastuskerralla ei olisi kovinkaan loistokas alku. Harjasin kirjavan ponin läpi huolella, puhdistin kaviot ja selvitin vielä harjan ja hännänkin. Olin tähän asti antanut Nakin harjan kasvaa, mutta eilen olin leikellut sille siistin ratsuharjan, jos nyt kerran ratsuhevosen uraakin olisi tarkoitus aloitella. Varustan Nakin hieman kulahtaneella, mutta orille sopivalla yleissatulalla, sekä suitsilla. Ensimmäiseksi kuolaimeksi olen valinnut Nakille pehmeän suoran kumikuolaimen, jonka nuorukainen on hyväksynyt hienosti. 

Vedän vielä kypärän päähäni, hanskat käsiini ja lähden suuntaamaan kohti maneesia. Onnekseni tallilla ei ole kovinkaan ruuhkaisaa, maneesissa on vain pari ratsukkoa, joten emme joudu ruuhkasta stressaamaan. Taluttelen Nakkia kaikessa rauhassa, vedän jalustimet jo alas ja hieman heiluttelen satulasiipiä ja painan käsilläni jalustimista alaspäin. Vielä ennen Adelinan saapumista juoksutan Nakkia pienen hetken molempiin suuntiin. Nuorukainen kulkee liinassa asiallisesti, eikä ole enää moksiskaan satulasta. Jätän suosiolla juoksuttamatta laukkaa, ettei Nakki ota siitä ylimääräistä energiaa. 

Kun Adelina saapuu paikalle, ojennan Nakin juoksutusliinan tälle. 
"Eli tää on eka kerta kun nousen kokonaan selkään. Oon tehnyt kaiken alkutotutuksen ja muuta, Nakin pitäis siis olla ok tän jutun kanssa. Meen tänäänkin ekaks vaan pari kertaa mahalleni sinne, sit vasta kokonaan selkään", selostin pikaisesti ja Adelina nyökkäsi. Tämä rapsutti Nakin otsaa ja nuori ori nypläsi tämän hihaa. Hain jakkaran maneesin reunalta ja asetin sen Nakin viereen. Kipusin sen enempää ihmettelemättä jakkaralle ja rapsuttelin orin kaulaa. Nakki hieman katseli minua, mutta ei reagoinut sen kummemmin. Ponikokoisen Nakin selkään oli helppoa asettua roikkumaan. Nakki otti tuttuun tapaansa pari sivuaskelta, mutta asettui sitten seisoskelemaan. Sekä minä, että Adelina kehuimme nuorukaista ja tulin hetken kuluttua alas. 

Hetken kuluttua istuinkin Nakin selässä. Nakki hieman vaihtoi painoa puolelta toiselle, otti pari sivuaskelta ja selvästi ihmetteli tapahtunutta, muttei tehnyt mitään sen kummempaa. Hetken seisoskelun jälkeen neuvoin Adelinaa päästämään liinan pitkäksi ja pyysin itse Nakkia eteenpäin puristamalla kevyesti pohkeeni sen kylkiin ja sanomalla reippaalla äänellä "käynti". Hetken ihmettelyn jälkeen Nakki otti hieman epäröivän askeleen eteen, jolloin kehuin sitä. Ori selvästi kehusta reipastuneena jatkoi kävelyä. Kävelimme vain muutamat kierrokset molempiin suuntiin, mutta se oli ensimmäiselle kerralle ihan riittävä. Alkuun Nakki oli kiemurrellut aika paljon, mutta viimeisenkin kierroksen ori käveli jo yllättävän varmasti eteenpäin. 

Lopulta pysähdyimme keskelle maneesia, odotin että Nakki seisoo aloillaan, laskeuduin alas ratsailta ja kehuin nuorta oriani hurjan paljon. Nakki on pikkuvarsasta saakka rakastanut kehuja ja nytkin ori laittoi korvansa höröön ja kaulan kaarelleen, selvästi tietäen kuinka taitava se oli. 
"Kiitti hei sulle tosi paljon avusta", kiitin Adelinaa ja hymyilin tälle leveästi. 
"Ei mitään, ei tästä ollut mitään vaivaa. Oli kiva saada olla mukana", hän naurahti ja taputti vielä Nakin kaulaa, ennenkuin lähti suuntaamaan ulos maneesista. Itse jäin vielä hetkeksi kävelemään Nakin kanssa, jonka jälkeen mekin palasimme talliin.
avatar
Minka A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 81

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nakamoan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa