Nakamoan päiväkirja

Siirry alas

Nakamoan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Minka A. lähetetty 03.03.18 11:16

Nakamoan päiväkirja

Kallan Nakamoa
ratsuponi, ori
om. Minka Aavikko
avatar
Minka A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 79

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nakamoan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Minka A. lähetetty 03.03.18 11:41

Lauantai 03.03.2018 

Nakamoa vieroitettiin eilen. Se otti koko jutun yllättävän hyvin, olihan se onneksi tottunut olemaan jo lyhyitä aikoja yksinään Hanin ollessa liikkeellä. Kyllähän Nakamoa vähän alkoi huutelemaan siinä vaiheessa kun Hani tajusi varsan puuttuvan. Sitten kirjavat huutelivatkin toisilleen varmaan tunnin ja Amandalla meinasi mennä hermot niihin. Perijätär oli kuitenkin lähtenyt sisälle tuhahdellen ja päättänyt olla kuulematta hirnahduksia. Jäin suosiolla auttelemaan Jonnya iltatallin kanssa, jotta sain hieman tarkkailla varsani käytöstä. 

Tänään saavuin tallille pitkästä aikaa jo aamupäivällä. Tai tietenkin olin ollut työvuoroni tälläkin viikolla tekemässä aamulla, mutta nyt tulin ihan hoitamaan hepat päivällä. Kävin juoksuttamassa Hanin nopeasti ja tamma oli aluksi todella rauhaton. Hetken työskentelyn jälkeen se malttoi kuitenkin rauhoittua ja selvisimme kunnialla loppuun asti. 

Kun Hani oli palautettu tarhaan, oli Nakamoan vuoro. Oripoika lähti mukaani ihan hyväntuulisesti, kerran se yritti vähän rykäistä ennen tallin ovea, mutta napakka ärähdys auttoi ja Nakki palautui nätisti paikalleen vierelleni. Menimme talliin ja vein Nakamoan sen uuteen karsinaan, jonka Jonny oli torstaina rakentanut toiselle hoitopaikalle. Olin todella kiitollinen Amandalle ja Isabellalle, kun he olivat järkänneet Nakamoalle karsinan, vaikka talli oli täynnä. 

Hain Nakamoan harjakassin, jossa oli jo vaikka mitä roinaa. Nappasin käsiini pehmeän harjan, joka kädessäni suuntasin orin karsinaan. Nakamoalla on aivan järkyttävä talvikarva, se on kuin mikäkin karvapallo, joka vain pomppii ympäriinsä. Nakki on tottunut ihmisen kosketukseen todella hyvin, eikä se vierasta ainakaan minua. Ei sitä karsinassa oikeastaan muut ole käsitellytkään. Alan harjata oria läpi pehmeällä harjalla, mutta tottakai se on viime yönä nukkunut jonkun märän läntin päällä. Joudun siis vaihtamaan hetkeksi kovempaan harjaan, jolla hinkkaan Nakin kyljen puhtaaksi. Nuorukaisen kavioita ei varsinaisesti tarvitse puhdistaa, kun ei niihin tunnu mitään vielä tarttuvan, mutta nostan kaikki jalat kertaalleen. Takajalkojen kanssa Nakki vielä hieman epäröi ja se yrittää helposti kiskaista jalkaansa pois. Kun vain pidän jalasta hetken kiinni, se rauhoittuu, lasken jalan ja kehun varsaa. 

Pyrin tällä hetkellä joka päivä edes rapsuttelemaan Nakkia ja muutaman kertaa viikossa harjaan sen läpi. Maneesissa tai kentällä käymme kävelemässä kerran tai kaksi viikossa. Mielestäni on hyvä, että nuorta hevosta käsitellään jo paljon, eteenkin kun haluan Nakista rohkean ja luottavaisen hevosen, ettei siitä ala paljastua emänsä arkoja piirteitä. Riimua laittaessa Nakki helposti hieman yrittää nostaa päätään ylös, mutta muuta ongelmaa ei ole. Palautan sen harjaustuokion loputtua takaisin tarhaansa, jonne pikkupoika meneekin kunnolla riehumaan. Katselen sen touhuja hetken hymyillen, jonka jälkeen palaan takaisin talliin.
avatar
Minka A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 79

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nakamoan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Minka A. lähetetty 14.06.18 12:06

Torstai 14.06.2018

Olin aamulla kengittänyt tämän viikon kengitettävät läpi ja nyt suorastaan makasin loungen sohvalla. En ymmärrä mistä tämä uupumukseni on peräisin, mutta viimeisimmät viikot ovat menneet kuin sumussa, enkä ole jaksanut muualla käydä kuin tallilla. Parit satulantoppaukset olen kotona tehnyt ja Auburnin hevosten kengitysten lisäksi olen äitini hevosia käynyt kengittämässä, mutta muuten olen lähinnä nukkunut. Nukun jopa päiväunia, mikä ei oikein ole tapaistani.. 

Taisin oikeasti nukahtaa siihen sohvalle, sillä olin saada sydänkohtauksen Innan ja Julian pamahtaessa sisälle loungeen kovaan ääneen hölöttäen. Huomasivat varmaan säikähtäneen ilmeeni, kun katsoivat minua niin ihmeissään.
"Säikähdiks?" Julia kysyi hieman huvittuneesti. 
"Joo.. taisin nukahtaa", naurahdin hieman vaivautuneesti ja ryhdistäydyin istumaan asiallisemmin. 
"Univelkaa?" ystäväni kysyi vielä Innan kaivaessa kaapista jotain. 
"En tiiä. Ollut vähän tämmöst väsymystä. Hei muuten oisiks lähteny kahville joku päivä? Ei olla vielkään toteutettu sitä kahvittelusuunnitelmaa mistä puhuttiin Tie Tähtiin -kisoissa", naurahdan sitten ja yritän saada kasvoilleni vireämpää ilmettä. 
"Hei joo! Laita mulle jossain välissä viestiä, niin sovitaan aika", Julia vastasi hymyillen ja lähti sitten Innan perässä takaisin tallin puolelle. 

Auburnissa on tapahtunut viimeaikoina kauheasti kaikkea. Remontit alkavat olla valmiina, kun rakentui se joku uusi tammatalli. Yksityistallissa järjestykset hieman muuttuivat ja tuli kuntosali... kyllä, kuntosali tallilla! Uusia ihmisiä tuntuu tulevan ikkunoista ja ovista, jonka lisäksi vanhat naamat vaihtavat vuokrahevosia ja joillekin on tullut uusiakin hevosia. En ole kovinkaan hyvin pysynyt perillä kaikista muutoksista ja se välillä hieman ahdistaakin, mutta kaipa minä kaikki opin lopulta tuntemaan.. edes nimeltä. 

Lopulta sain otettua itseäni niskasta kiinni ja nousin sohvalta. Join lasillisen vettä ja lähdin kävelemään tallin puolelle. Koukkasin hakemaan varustehuoneesta Nakamoan harjapakin ja suitset, jotka raahasin poniorin karsinan eteen. Hani saa viettää nyt hieman kevyempää kautta, kun kevät meni treenatessa ja kisatessa. Nyt on hyvä hetki panostaa Nakkiin enemmän. 

Nakamoa lähti tyytyväisenä tarhasta tallin viileyteen, mutta Toru hieman huuteli kaverinsa perään, mutta vaikutti rauhoittuvan sillä sekunnilla kun katosimme talliin. Nakilla on ollut kauhea kasvuspurtti ja tuntuu että se on kasvanut pikkuhetkessä kauhean määrän korkeutta. Onhan se edelleen pikkuinen, mutta uskon sen kasvavan huomattavasti Hania korkeammaksi. Nakki on myös taas vaihteeksi osannut käyttäytyä, kesähelteet ovat tainneet väsyttää sen, sillä keväällä se oli kuin pieni pirulainen. Olen aktiivisesti harjoitellut orin kanssa arkipäiviäisiä asioita, kuten harjailua, kavioiden puhdistusta ja suitset päässä kävelyä. 

Nakki oli kohtalaisen puhdas, joten harjasin sen vain reippain ottein, nostelin jalat läpi ja suitsin orin. Kiinnitin kuolaimiin pitkän kävelytysnaruni ja lähdin taluttamaan oria ulos tallista. Kentällä tai maneesissa kävely ei houkutellut sitten yhtään, joten päätin kävellä Kallajärvelle ja sieltä sitten jotain kiertotietä pitkin takaisin tallille. Jospa kävelylenkki rakkaan ponivarsani kanssa aurinkoisella ilmalla hieman piristäisi? 

Kyllä, kävelylenkki ehdottomasti piristi! Nakki käyttäytyi koko reissun ajan todella hienosti, aivan kuin se olisi koko elämänsä harrastanut maastokävelyitä. Se ei edes laitumen ohi kulkiessamme pöllöillyt mitään, hirnahti vain kertaalleen ja jatkoi sitten rauhassa kävelyä. Vaikka Nakki osaa olla todella kovapäinen tapaus, on se silti ihanan nopea oppimaan ja pääsääntöisesti osaa käyttäytyä hienosti. Mitä enemmän Nakin kanssa touhuaa, sitä nopeammin toivon sen kasvavan, että pääsemme etenemään koulutuksessa!
avatar
Minka A.
Hevosenomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 79

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nakamoan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa