Epin päiväkirja

Siirry alas

Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 11.06.17 12:08

E U P H O R I C   T R A N Q U I L I T Y   I W B

" E P I "


 5v mustanruunikko KWPN-tamma, 172cm
om. Anna Sare



Lineart © Kantaka1 (dA)


Viimeinen muokkaaja, Anna S. pvm 01.07.18 15:10, muokattu 15 kertaa
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 02.07.17 15:46



02.07.2017

Tasan kolme viikkoa tästä kuvasta (jonka piirsi Amanda, kiitos ♥)

Epi oli päässyt tarhaan jaloittelemaan pitkän automatkan jälkeen. Se oli puhissut ja pälyillyt aikansa, mutta sitten se oli rentoutunut aivan silmissä. Olin nojaillut uudenkarheaan valkoiseen aitaan ihaillen tammaani - ikiomaa, älyttömän lupaavaa nuorta puoliveristäni, jonka säkä oli minua kuusi senttiä korkeampi. Epi oli valtava, tulinen ja nopea kuin tuuli. Se oli unelmieni hevonen, ja nyt minä sain pitää sitä unelmieni tallipaikassa. Uudistetussa Auburnissa, jota pyörittivät serkkuni Amanda ja Isabella. En olisi voinut olla onnellisempi.

Tasan kolme viikkoa näistä mietteistä nojailin taas siihen samaiseen aitaan. Viime viikot oli käynyt kamala hulina, kun uusia hevosia oli muuttanut talliin tasaiseen tahtiin. Hevoset oli ollut helppo oppia nimiltä, ihmisiä ei niinkään. Paitsi Ellie, joka oli aivan törkeän hyvännäköinen, ja Tilda, joka vaikutti sellaiselta, jonka kanssa tulisin hyvin juttuun. Kiireisenä en kuitenkaan ollut ehtinyt juurikaan puhua muutamaa sanaa enempää kenenkään kanssa. Lähinnä olin saanut opastaa uusia vuokraajia ja yksityisenomistajia, mistä löytyi mitäkin, ja opetella itse kaikkien hevosten yksilöllisistä tarpeista. Nyt kaikki alkoi jo sujua rutiinilla. Epikin oli tottunut uuteen kotiinsa ja mussutti nytkin ruohoa tyytyväisenä tarhassa, johon olin sen päästänyt ratsastuksen jälkeen. Tänä sunnuntaina minulla oli jopa ollut aikaa lähteä lönkyttelemään kaikessa rauhassa vähän pidemmälle maastoretkelle. Tai no, minä olisin mielelläni voinut himmailla, mutta Epi tottakai halusi päästellä taas niin kovaa kuin mustista kintuistaan pääsi. Ja minähän päästin, sillä mitään en tässä maailmassa rakastanut niin paljon kuin kiitolaukkaa hevoseni selässä.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 26.08.17 19:16

HEMSBURY HUNT


Elokuun lopussa oli pakko ottaa ja lähteä vielä vikalle kesäreissulle: britteihin Hemsbury Huntiin. Ai miksi? Koska luvassa oli hienostuneet englantilaiset lärvit kalliilla brandylla metsästysretki brittien upeissa maisemissa. Nuorelle kenttähevoselleni se oli loistava tilaisuus kasvattaa kuntoa ja treenata kiinteiden esteiden hyppäämistä. Tai niin ajattelin.

Epi ei ollut koskaan ennen ollut tekemisissä koirien kanssa. Siis ikinä. Ja nyt niitä oli hirveä määrä joka puolella. Ne hyppivät ja haukkuivat ja juoksivat niin lähellä hevosia, että ihan hirvitti. Epi sai slaagin jo heti alkuunsa. Alkumetreillä järkyttynyt hevoseni tärisi kauttaaltaan ja steppasi hermostuneena jokaiseen ilmansuuntaan. Mitä ihmettä olin ajatellut ilmoittautuessani mukaan? Kirosin itseni alimpaan helvettiin ja toivoin sormet ja varpaat ristissä, ettei tammani potkaisisi yhtäkään koiraa hengiltä tai päinvastoin kuolisi itse sydänkohtaukseen.

Noh, isona hevosena isolla täysiveriprosentilla Epi oli kyllä nopea. Kun se selvisi alkujärkytyksestään, me kirimme porukan etunenään ja pidimme paikkamme loppuun asti. Osittain Epin kilpailuvietin takia ja osittain siksi, että Epi halusi niin kauas koirista kuin mahdollista. Aina kun näköpiirissä oli esteitä, Epi unohti hetkeksi miten hirveää sen elämästä oli tullut ja hyppäsi upeasti. Ja sen pienen hetken yritin ajatella, että ehkä en ollut tehnyt totaalista munausta lähtiessäni mukaan.

Kun kahden tunnin henkensä edestä juokseminen retki oli ohi, puunailin umpiväsynyttä Epiä pitkän tovin. Harjasin sitä hartaasti ja pyysin tuhat kertaa anteeksi, että olin laittanut sen näin pahaan paikkaan. Koirat olivat muualla ja Epi sai eteensä ison heinäkasan, josta se alkoi nyhtää tyytyväisenä. Katsellessani tamman puoliummessa olevia silmiä ja rauhallista syömistä vakuutin itselleni, että kaikki oli nyt okei. Ja minä voisin lähteä vetämään lärvit..




PALKINNOT




Koirakaverit ☆ Kettumaisen nokkela tai muuten vain viekkaan hurmaava suoritus ☆ Syyssuloinen


Viimeinen muokkaaja, Anna S. pvm 04.09.17 10:54, muokattu 1 kertaa

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 04.01.18 16:41

4-10.12.2017 Valmennusviikko Rósgarðurissa


Kalla CUP oli saanut meikäläisenkin kilpailuhenkisyyden nostamaan päätään. Epi oli yllättänyt positiivisesti: olimme sijoittuneet kahdessa ensimmäisessä osakilpailuissa toisiksi. Niinpä olin alkanut treenaamaan yhä kovempaa, erityisesti sileätyöskentelyä – olihan se kaiken ratsastuksen perusta, ja siinä lajissa me tämän syksyn Cupissa kilpailtiin. Osallistuimme Epin kanssa jopa seitsemän päivän mittaiseen valmennusviikkoon Rósgarðurissa heti joulukuun alussa. Joka päivä ohjelmaan kuului vähintään tunti ratsastusta ja lisäksi puoli tuntia maastakäsittelyä.

Ensimmäiset kaksi päivää Epi piti tyylilleen ominaista sähläämistä yllä. Se meni lujaa, tappeli vastaan maastakäsin ja piti huolen että kaikki huomasivat Hänen Korkeutensa. Tiistain liinatyöskentely teki meikäläisellekin hyvää, sillä ratsastamisesta piti selviytyä ilman ohjia. Keskiviikkona Epillä oli edelleen vauhtia, mutta työskentelykin onnistui kiitettävästi – jopa pyöröaitauksessa. Kärsivällisyyttä koetteleva nuorikon työstäminen oli tuottamassa tulosta.

Torstain maastossa ratsastaja sai rentoutua ja hevonen uuvuttaa itsensä hankilaukaten, ja Epin loputon energia ei enää vaikuttanut niin loputtomalta. Maastakäsittelytunnilla kaikkeen uteliaasti ja vauvatyyliin suun kautta tutustuva Epi aiheutti sekä minussa että valmentajassa hymyä ja naurunpyrsähdyksiä.

Perjantaina Epi ei enää jaksanut kaahotella. Se käytti energisyytensä työskentelyyn, mihin olin erittäin tyytyväinen. Päivän aiheet - kokoaminen ja siirtymät askellajista toiseen - sujuivat Epiltä hienosti. Se käytti hyvin takaosaansa ja vastasi apuihin täsmällisesti. Viikon ahkera työskentely alkoi näkyä nuoressa tammassa. Peruuttaminen ja luoksetulo maastakäsin eivät myöskään aiheuttaneet sen suurempia ongelmia, olihan niitä harjoiteltu kotonakin.

Lauantaina Epi liikkui ratsain letkeän rennosti. Se taipui ja väisti kuin ajatus. Maastakäsin taas saimme tamman kanssa keskustella arvojärjestyksestä – Epin kun oli tarkoitus väistää. Yhdessä juokseminen kuulosti aivan hullulta idealta tällaisen säheltävän, valtavan ja nuoren hevosen kanssa, mutta hengissä selvittiin siitäkin.

Sunnuntaina hymyilytti. Epi alkoi olla ihanan raukea ja paljon normaalia rauhallisempi. Alkuviikon levottomuus ja ylienergisyys oli poissa ja tilalla oli kuuliainen, loistavasti toimiva hevonen. Se oli huomisen vapaapäivänsä ansainnut. Ja minun pitäisi ehdottomasti  pitää tällaista treenitahtia yllä.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 01.02.18 21:17

S U U R I A    M U U T O K S I A  01/02/18


New year, same old shit - vaan eipäs tällä kertaa. Hyräilin hyväntuulisena Billy Talentin soidessa auton radiosta, kun ajelin palaverin päätyttyä suoraan Auburniin. Pitkästä aikaa ei väsyttänyt. Vaikka kuinka olin uskotellut kaikille, että kyllä minä kahta työtä jaksoin, olin tosiasiassa elänyt suorastaan vaarallisella määrällä kofeiinia. Kaksi intohimoani olivat repineet kumpikin omaan suuntaansa ja vieneet yhdessä ihan helvetisti liikaa energiaa. Huokaisin syvään, annoin hymyn kiivetä kasvoilleni ja nousin autosta.

Ensimmäinen helmikuuta, ensimmäistä kertaa Auburnissa puhtaasti asiakkaana. Ei tallimestarina. Ja se tuntui mielettömän hyvältä. Olin vastuussa vain omasta hevosestani. Ja hevoseni todella ansaitsi kaiken sen ajan, mikä oli viimeisen vuoden aikana hukkunut töiden alle. Herpaantumiseni treenin suhteen oli näkynyt Kalla CUPin finaalissa, jossa Helppo B oli mennyt aivan penkin alle. Olimme onneksi tsempanneet vähän Helpossa A:ssa, mutta silti jääneet sijoitta. Hyvin alkanut kisasyksy oli lössähtänyt nolosti, ja se oli täysin omaa syytäni.

Huokaisin uudestaan ja avasin tallin oven. Tällä kaudella olisi vain graafikon työt uudessa, vakituisessa työpaikassa, Epin treenaus ja Lotta. Ja näitä kolmea tekisin täysillä ja selväjärkisenä, en unenpuutteesta kärsien puolivillaisesti. Tervehdin kaikkia tuttuja ja uudempia kasvoja päättäväinen virne naamalla, ja nappasin hiuksiini sointuvan riimunnarun. Sosialisoisin myöhemmin, nyt mustanruunikko kaunottareni saisi jakamattoman huomioni.

”Hei kultapieni”, lepertelin hevoselle, joka ravasi innokkaasti luokseni tarhan portille. Epikin taisi olla iloinen siitä, että meillä olisi vihdoin kunnolla yhteistä aikaa. Naurahdin ajatukselle; eihän hevosparka mitään kiireistäni tiennyt. Luultavasti sitä vain tympi tiuhasti pyryttävä lumisade. Nappasin puoliverisen matkaani ja talutin sen pesarille. Toppaloimen alta paljastui ihanan puhdas hevonen, joten harjailuun ei välttämättä olisi tarvinnut käyttää kahtakymmentä minuuttia. Käytin silti. Epistä se ei kuitenkaan ollut ihan niin ihanaa, vaan se väsyi paikallaan seisoskeluun ja hyöri minkä ketjuissa pystyi.
”Joo joo, mennään” mutisin kärsimättömälle hevoselle, panin harjat syrjään ja vedin sille koulukamat niskaan. Suuntasin suoraan maneesiin, sillä viidentoista asteen pakkanen ja lumipyry eivät pahemmin houkutelleet ulkoilmaan.

Epillä riitti energiaa, ja annoinkin sen alkuun päästellä vähän höyryjä ennen kuin alkaisin oikeasti vaatimaan siltä asioita. Päivän teemana oli huolellinen läpiratsastus. Epi oli energisyydestään huolimatta onneksi hyvin yhteistyöhaluinen, ja hetken kaahoteltuaan se asettuikin kivasti ohjan ja pohkeen väliin. Taivuttelin tammaa ympyröillä ja kiemuroilla, tein paljon siirtymisiä ja väistöjä. Varmuuteni yhteistyöhömme vain kasvoi, kun Epi kuunteli pieniäkin apuja ja teki juuri niin kuin pyysin. Olin yhtä hymyä, kun laskeuduin selästä ja kävelin loppukäyntejä maastakäsin. Ihan kuin oloni ei olisi jo ollut taivaissa, maneesiin käveli rakas punapääni uljaan friisiläisensä kanssa.
”Hei Lotta, arvaa mitä!” huudahdin. Ja niin selitin kaiken uudesta työpaikastani, siitä miten en enää ollut Auburnissa töissä, ja siitä miten voisin nyt pyhittää kaiken vapaa-aikani Epille ja asianomaiselle tyttöystävälle.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 03.02.18 17:29

K A U N I S   P A K K A S K E L I   J A   H I L J A I N E N    M I E S    03/02/18

Lauantai ja sain nukkua pitkään. Mitä luksusta! Kerrostaloasuntoni ei ehkä ollut lähimainkaan niin hulppea kuin Auburnin Kartano, mutta se oli mukava ja minä sain nukkua siellä aamuni pitkään viikonloppuisin. Erittäin tyytyväisenä elämäntilanteeseeni istuin harmaalla kangassohvalla yhdeltätoista ja selasin Twitteriä. Hörpin aamukahvia ilman kiirettä mihinkään. Auringonvalo tulvi sisään isoista ikkunoista. Täydellinen keli mennä Epin kanssa maastoon. Hevosen kanssa oli tuupattu eilen koulua niska limassa, joten tamma kyllä ansaitsikin rennomman päivän tähän väliin.

Tallillakin oli virkistävämpää käydä, kun siellä ei asunut seitsemää päivää viikossa. Pirteänä kävelin talliin ja törmäsin käytävällä Rasmukseen.
”Huomenta”, tervehdin hyväntuulisesti. Miehellä oli ratsastuskamppeet päällä, joten kysyin:
”Ootko ratsastamaan menossa vai tulossa?” Hän kertoi hypänneensä Haukalla ja Laran odottavan vielä liikutusta. Niin, Haukka oli sen uuden tyypin, Matildan. Mikä sattuma, että samalla tallilla oli kaksi violettipäätä, mietin huvittuneena.
”Meinasin lähteä Epin kanssa maastoon, lähdetkö messiin?” ehdotin. Emme olleet Rasmuksen kanssa sen pahemmin tutustuneet, enkä tiennyt voisiko häntä vähempää kiinnostaa seurani, mutta päätin tehdä aloitteen. Tunsin kyllä kaikki hevoset niiden erityistarpeita myöten, mutta niiden omistajat taas.. En niinkään. Lähinnä Tildan ja Lotan, sekä tietysti entisen työtoverini Jonathanin. Olisi jo korkea aika tehdä asialle jotain. Ilokseni Rasmus suostui ja totesi lähtevänsä samantien hakemaan Laraa sisälle. Pitäisi kuulemma ehtiä sitten vielä töihinkin. Nyökkäsin, ja lähdimme molemmat omiin suuntiimme.

Lara oli pääasiassa hyvin samantyylinen hevonen kuin Epi, mutta tänään tammat olivat ihan eri tasolla energiatasonsa suhteen. Epi oli raukea eilisen rankan treenin jälkeen, kun taas Lara tuntui olevan tikittävä aikapommi. Rasmus saikin vähän keskustella ratsunsa kanssa alkukäynneistä. Toisen nuorikon levottomuus tarttui vähän Epiinkin, mutta se ei pahemmin jaksanut väitellä kanssani tahdista.

Pohja oli onneksi paikoittain hyvässä kunnossa kunnon laukkapätkille. Sekä Lara että Epi nauttivat päästessään vähän revittelemään. Lumi vain pöllysi hevosten jaloissa, kun kiisimme kylmää viimaa vastaan. Rasmus ei turhia jutellut, lähinnä kommentoi lyhytsanaisesti Laran pöllöilyä. Keskityimme molemmat ratsastamiseen ja raikkaasta pakkaskelistä nauttimiseen.  Luminen maisema oli todella kaunis, kun taivas oli monen lumipyryisen päivän jälkeen täysin kirkas.
”Upeaa”, totesin ääneen. Rasmus nyökkäsi, ja hetken olin näkevinäni hiljaisen miehen melkein hymyilevän.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 24.02.18 14:19

E N S I M M Ä I S E T    E S  T E K I S A T  24/02/18


Vuoden vaihtuessa oltiin käyty vastuuvalmentajien kanssa keskusteluita siitä, miten ratsukot olivat edistyneet viimeisen puolen vuoden aikana. Isabella oli sitä mieltä, että Epin peruskunto oli jo parempi ja voisin alkaa treenaamaan hevosta eteenpäin myös esteillä. Syksyllä Epin ratsastus oli koostunut lähinnä sileällä työskentelystä ja maastossa kunnon kohottamisesta. Olimme startanneet muutaman kerran kouluratsastuksessa helpoissa luokissa Kalla Cupissa.

Tammi-ja helmikuussa olin ottanut sileätyöskentelyn rinnalle astetta vakavammat estetreenit. Tammikuun alussa olimme käyneet myös Heidin estevalmennuksessa Kittimäessä, mutta muuten olimme treenanneet itsenäisesti.

Nyt takana oli ensimmäiset estekilpailut ja olin haljeta ylpeydestä. Olin lähtenyt Mandelbacken kilpailuihin ihan kokeilumielessä; olin halunnut nähdä, miten Epi pärjäisi radalla vieraassa ympäristössä. Nuori tammani oli verrytelyn aikana vielä ihan täpinöissään hevos-ja ihmispaljoudesta, mutta radalla se ylitti kaikki odotukseni – Epi voitti oman luokkansa. Olivathan 80cm esteet aika pieniä, mutta keskittymiskyky puhtaan radan ratsastamiseksi ei ollut nuoren hevosen kanssa itsestäänselvyys. Hieno pieni!

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 20.04.18 14:29

K E V Ä T K A R N E V A A L I    |   K A L L A    C U P   2 0 1 8

1. osakilpailu, kenttäratsastus: helppo luokka, maastokokeen aamuna 22.04


Kiillotin Epin tummaa karvaa sen karsinassa. Olin tullut tallille kolmannen kilpailupäivän aamuna todella aikaisin, jotta saisin hetken olla hevoseni kanssa ihan rauhassa, ennen kuin hulina kartanolla taas alkaisi. Pohdiskelin, miten pärjäisimme maastokokeessa. Vastassa oli monenlaisia (kovia) ratsukoita. Muun muassa Verneri Kaajapuro upean mustansa kanssa, Isbe ja Ankka, sekä Epin isä Tranquille K, jonka omistaja oli hiljattain pyörinyt myös Auburnissa toisen hevosensa kanssa. Muut hevoset eivät olleet tuttuja: kirjavan täysiverisen selässä oli Gabriella. Olin ensin luullut, että kyseessä oli toinen vuokrahevonen, mutta brunette oli säteillen kertonut sen olevan hänen ikiomansa.

Tämä oli Epin ensimmäinen kenttäratsastuskilpailu, joten en ollut odottanut tammalta mitään muuta kuin hyväksyttyjä tuloksia ja jaksamista kolmen päivän kilpailurupeaman läpi. Olimme kuitenkin neljänsiä kahdeksasta osallistujista kahden ensimmäisen osakokeen jälkeen. Koulussa olimme olleet kuudensia. Epi oli ehkä tottunut liikaakin Lotan tyyliin ratsastaa sitä sileällä. Mustiksen lähdettyä uuteen kotiin olin antanut tyttöystäväni toteuttaa intohimoaan kouluratsastukseen Epin kanssa, ja Lotta oli startannut sillä myös Kalla Cupin koulukilpailuissa Helpossa A:ssa. En ollut vieläkään täysin sinut hevoseni jakamisen kanssa, mutta en voinut jättää tyttöystävääni hevosettakaaan. Puistelin ikävät ajatukset päästäni pois ja laskin kiillotusrätin harjaboksiin. Rataestekoe meillä oli kuitenkin sujunut loistavasti – olimme olleet toisia 95cm radalla nollalla virhepisteellä. Epi oli hyvä hyppääjä, ja nyt sillä pitäisi olla myös maastokokeen vaatimaa kuntoa. Toiveikkain mielin loimitin silmäteräni ja lähdin hakemaan kupin kahvia loungesta.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 10.06.18 11:31

J U M I S S A   09/06/18

Pää oli jumissa. Viiniä oli mennyt aika monta lasillista alas edellisiltana, enkä ollut muistanut syödä juuri mitään. Eron jälkeen olin ottanut vastaan jokaikisen projektin, jota oli tarjottu. Töihin hukuttautuminen piti kiireisenä - ei ollut aikaa surra yksinäisyyttä. Olin aikonut työskennellä tämänkin päivän kotoa käsin, mutta olin vain tuijottanut ruutua tuntikaupalla saamatta mitään aikaiseksi. Turhautti aivan saatanasti.

Kello näytti jo melkein kolmea. Tallille oli raahauduttava - en ollut käynyt Auburnissa eilen ollenkaan. Olin lähtenyt töistä suoraan pubiin surullisenkuuluisille ”yksille”. Yksistä oli tullut yksi pullo viiniä ja siitä kaksi. Kertoiko se jotain? Tuhahdin peilikuvalle ja kiskoin jodhpurit jalkaan. Vaikka olo oli turta, omatunto kolkutteli jossain sumean mielen perukoilla. Epi oli upea nuori hevonen. Tiesin, että voisin päästä sen kanssa niin pitkälle kuin vain haluaisin sen viedä. Sileällä tamma oli kehittynyt huimasti – Lotan osaavissa käsissä treenaus oli tehnyt sille hyvää.

Punapään ajatteleminen sai ristiriitaiset ajatukset sinkoilemaan päässäni ja sormet hamuilemaan automaattisesti savuketta taskusta. Vedin ihanaa myrkkyä syvälle keuhkoihini ja suljin silmäni. Olin iloinen, ettei minun tarvinnut jakaa hevostani enää. Yeah right. Lotta oli kuitenkin saanut Minan vuokrattavakseen Gabriellan hankkiessa oman hevosen. Masentuneelta entinen tyttöystäväni vaikutti kyllä, mutta olin päättänyt luovuttaa omalta osaltani. Ei toista voinut pakottaa avautumaan ja ottamaan tukea vastaan. Ja vaikka olimme eronneet ilman draamaa, ei eksä ehkä edes ollut oikea ihminen lohduttavan olkapään rooliin. Huokaisten tumppasin savukkeen ja hyppäsin autoon. Nyt unohtaisin kaksijalkaiset ja keskittyisin nelijalkaiseen elämäni naiseen.



”Oliko ikävä?” mutisin hevoselle pahoittelevaan sävyyn ja rapsutin sen tummaa otsaa. Epi tunki valtavaa päätään syliini kuin vastatakseen myöntävästi. Pieni hymynkare nousi huulilleni ja muutaman hartaan taputuksen jälkeen lähdin vihdoin hakemaan varusteita.

Satulahuoneessa melkein törmäsin Jemiinaan, niin koomaisena kuljin.
”Äh, sori, moi!” tervehdin tökerösti mutta virnistin kuitenkin tapani mukaisesti. Voi jestas miten olinkaan erakoitunut kaikista sosiaalisista piireistä viime aikoina. Tallillakin olin haahuillut ihan omissa oloissani. Blondi vastasi tervehdykseen naurahtaen ja huomasin satulan ruskettuneilla käsivarsilla.
”Ratsastamaan menossa?” kysyin. Jemiina nyökkäsi. Seura ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Ehkä sitten vihdoin heräisin tähän päivään, kun ei toisen edessä kehtaisi puolinukuksissakaan ratsastaa.

Vasta satuloidessani Epiä aivoni alkoivat raksuttamaan. En ollut nähnyt Jemiinaa hetkeen Auburnissa; viimeksi Lefan kanssa touhuamassa, mutta nykyään ruunalla oli toinen vuokraaja. Se blondi jätkä.. Niko? Ketä nainen ratsasti?
”Me ollaan Rillan kanssa valmiita”, kuului samalla vastaus kysymykseeni. Niin, angloarabia oli tänä keväänä ratsastanut se Isabellan lainalapsi, Vivienne. Oikea kermaperseriiviö. Päätäni puistellen avasin karsinan oven ja talutin Epin toisen ruunikon perässä ulos. Ehkä kohta olisin taas perillä siitä, mitä täällä oikein tapahtui.

”Miten teillä lähti Kalla CUP käyntiin?” Jemiina kyseli kuulostaen aidosti kiinnostuneelta. Kohautin olkiani.
”Oltiin viidensiä helpossa kentässä”, vastasin irvistäen. Rataesteet olivat sujuneet hienosti virhepisteittä, koulu ei niinkään (mitäs olin jättänyt kaiken sileän treenaamisen Lotalle), mutta maasto-osuus sai niskavillani pystyyn. Viimeinen osakoe oli mennyt suoraan sanottuna aivan päin helvettiä. En kuitenkaan maininnut siitä Jemiinalle, vaan keskityin saamaan sinkoilevaa Epiä jotenkin apujen väliin. Olihan se ollut hevosen ensimmäinen kerta maastokokeessa – tästä oli suunta vain ylöspäin.
”Meistähän tulee kilpakumppaneita”, blondi hymähti Rillan selästä. Vilkaisin naiseen yllättyneenä.
”Me aletaan kilpailemaan kenttää kanssa”, nainen selitti hymyillen.
”Ai, siistiä”, vastasin tarkoittaen sanomaani. Olimme keväällä olleet Julian kanssa ainoat kenttäratsastajat Auburnissa. Nyt mukana oli myös Gabriella uuden täysiverisensä kanssa ja ilmeisesti jatkossa myös Jemiina ja Rilla. Ehkä saisin sosiaaliset kuvioni herätettyä henkiin kenttäryhmän kautta?

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 17.06.18 11:15

P Ä I N   V * T T U A   29/05/18
 
Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut Stall Sjöholmassa: Luokka 100cm, sijoitus 12/14
 
Tuomari Disa Sund: Ratsukolla oli vauhdikas, mutta kuitenkin tasapainoinen esitys. Epi-tamma oli itsevarma, eikä kysellyt pitääkö mennä yli vai ei. Pariin otteeseen lähestymisissä oli pientä hapuilua ja hevonen mietti pitäisikö harppoa vai tikittää viimeiset askeleet. Yksi liian kaukaa lähtenyt ponnistus tipautti puomin alas. Radan loppupuolella Anna oli valmistautuneempi ja osasi tukea Epiä paremmin tenkkapoon hetkellä.


---

Huokaisin raskaasti aukaistessani nahkasuitsien solkia. Mikä helvetti minua vaivasi? Jos jatkaisin tähän malliin, nolaisin itseni Kalla CUPin toisissa osakilpailuissa. Olin jo pudottanut tasoamme tutustumisluokkaan. Menettäisin kasvojeni lisäksi varmaan myös paikkani valmennusryhmässä, jos onnistuisin sössimään niin matalalla tasolla. Innokkaita tulijoita paikalleni olisi varmasti pilvin pimein – Sokan siskokset olivat kuluneen vuoden aikana niittäneet mainetta ja kunniaa Suomen hevospiireissä, varmaan enemmän kuin kukaan muu.
 
Keskittymiskyky oli ihan jossain muualla kuin kilparadassa, ja ratsastajaan vahvasti tukeutuva Epi epäröi. Ei hyppäämistä – kyllä se yli meni mistä vaan – mutta puolivillaista ratsastamistani nuorukainen ei osannut paikata. Lähestymiset olivat mitä sattuu ja menetimme paljon arvokkaita sekunteja.
 
Tuohtuneena viskasin pintelit ämpäriin ja sain Epin luimistamaan korviaan. Purin huultani ja taputin ohimennen hevosen kylkeä pahoittelevasti. Milloin minusta oli tullut näin kunnianhimoinen? Milloin minä muka olin välittänyt siitä, mitä muut ajattelivat? Vai oliko kyse vain siitä, että Epin potentiaali oli valumassa hukkaan, kun minä olin eksyksissä elämässäni? Laiminlöinkö minä nuorta lupausta? Synkkä pilvi pääni päällä tiheni ja tummui kovaa vauhtia.
 
Puomin kolahtaessa maahan sisälläni kiehahti, ja ratsastin viimeiselle esteelle sellaisella tarmolla, että Epi ihan hämmentyi. Ryhdistäytyminen oli kuitenkin aivan liian myöhäistä.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 22.06.18 10:57

K I P I N Ä   19/06/18
 
Yksilöestevalmennus

Sjöholman estekilpailuista oli kolme viikkoa ja seuraavat olisivat sunnuntaina. Olin treenanut itsenäisesti vaihtelevalla menestyksellä (okei, motivaatiolla). Herkkäsieluinen Epi peilasi mielentilaani raivostuttaviin sfääreihin asti. Niinä satunnaisina kertoina, kun olin saanut sisäisen myllerrykseni tyyntymään treenin ajaksi, olimme kyllä saaneet tuloksia. Yhteinen sävel sileällä alkoi pikkuhiljaa taas löytyä. Muistin taas, mitä nappeja painella.

Olin samaan aikaan hermona ja huojentunut, kun pääsin vihdoin Isabellan silmän alle ikuisuudelta tuntuneen valmennustauon jälkeen. Serkun katse oli vaativa mutta kannustava – juuri mitä tarvitsin. Suoristin ryhtiäni ja hengitin syvään. Suljin silmäni ja kohina korvissani hiljeni. Oli vain minä ja hevonen. Alkuun levottomasti tanssahdellut Epi alkoi tyyntyä ja asettua avuille.

”Hyvä”, kuului Isabellan kommentti. Kupla puhkesi, mutta se ei haitannut. Olin löytänyt zenini ja osasin nyt keskittyä sata prosenttia. Hymyilin valmentajalleni ja taputin Epiä tyytyväisenä. Siirryimme puomeilta ristikoihin; ensin kahdeksikolle ja sitten nelikaariselle kiemurauralle. Isabella oli laatinut valmennuksen sisällön vastaamaan juuri sitä, mitä tässä kohtaa piti hioa: huolellisia lähestymisiä. Epin isolla laukalla ei tällaisilla teillä olisi virheisiin varaa, jos halusi päästä tyylikkäästi yli jokaisesta esteestä. Haaste sytytti kipinän, joka oli uinunut jo tovin. Halusin näyttää, mihin meistä olisi.

#estevalmennus


Viimeinen muokkaaja, Anna S. pvm 01.07.18 15:51, muokattu 1 kertaa

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 25.06.18 21:49

V O I T T O   24/06/18

Estekilpailut Stall Sjöholmassa, nuorten hevosten luokka (100cm), sijoitus 1/8


I wanted to try this again

 
Jalkani tärisivät laskeutuessani alas Epin selästä. Nolla virhepistettä, nopea rata, hevonen tuntui täydelliseltä. Taputin mustanruunikon kaulaa epäuskoisena.

 
I wanted to try this one more time

 
Hymy nousi korviin saakka, kun Epi kiihdytteli kunniakierroksella sinivalkoisen ruusukkeen koristaessa suitsia. Taputin hikistä kaulaa ja annoin hevosen mennä. Olin tarvinnut tätä voittoa enemmän kuin pystyisin ikinä myöntämään.

 
All I need's a win
 

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 30.07.18 19:05

U S K O M A T O N T A   08/07/18
 
Oliko tämä unta? Nipistin itseäni, mutta siinä minä silti olin, Auburn Estaten kentällä Epin selässä. Epin suitsia koristi sinivalkoinen ruusuke – Auburn Anniversaryn kenttäratsastuskilpailujen ensimmäinen sija. Tutustumisluokka ei itsessään ollut Epille haaste eikä mitään, mutta ne vastustajat.. Siinä ne seisoivat vierellämme, lievästi tuohtuneen oloisina. Julia ja Valerie sinisen ruusukkeen kanssa, ja serkkuni sekä valmentajani, itse Isabella Sokka Valerien ja sinisen ruusukkeen kanssa. En ollut koskaan pitänyt itseäni mitenkään kunnianhimoisena tai kilpailuhenkisenä, mutta leveä virne kasvoillani ei ollut lähteäkseen.

Minun hevoseni oli ollut paras. Nuori, ajoittain jopa holtiton tammani, jonka suonissa kiehui täysiverisen veri. Kevään vastoinkäymiset olivat vain harmaa muisto enää. Epi oli hyvä, mielettömän hyvä. Se vain vaati myös minun panostani päästäkseen loistoonsa.

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 151

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Epin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa