Sorry, do I know you ? (off)

Siirry alas

Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Thomas R. lähetetty 11.02.18 22:44

// mukaan @Isabella S., suljettu, Jonnyn muuttopäivä 03.02.

Totta kai Jonathan halus muuttoapua, vaikkei sillä juntilla ollut paljoo yhtään tavaraa. Paljon vähemmän ku mulla. Silti piti vuokraa paku ja kahestaan roudaa kaikki tavarat sinne, ajaa kartanon maille ja roudaa ne vielä sen uuteen huoneistoon. Okei, se oli ihan hieno, isompi ku mulla ja sillä oli vielä käytössään jotku helvetin uimala-tilat tai jotain.

Juteltiin koko muutto englanniks kaikkee veljesten välisiä juttuja. Meil oli tainnu jäähä kieli päälle reissun jälkeen. Velipoika yritti udella multa myös mun ja Isabellan suhteesta. Kohautin olkiani ja katoin sitä.
"Mikä suhde ? Ei meillä oo sellasta."

Saatiin tavarat kannettuu oikeeseen paikkaan ja Jonathan kuljetti mut perässään kaikille yhteiseen tilaan, josta bongasin sopivasti viinikaapin. Broidilta saadun mulkasun jälkeen talsin lasikaapin luo ja täytin lasin. Viereisellä tasolla oli sopivasti lasinalusia ja tavaroiden kanssa palasin sohvalle istumaan Jonathanin viereen.

Parin lasillisen verran me siinä oltiin ja jauhettiin paskaa. Autoista, duunista, naisista... Vähän kaikesta. Jonathan vaikutti oikeesti onnelliselta sen naisensa, Ellien, kanssa. Olin onnellinen sen puolesta, mut en yhtään kateellinen. Rakkaus ei ollu mun juttu ja viimenen kuukaus oli vahvistanu mun mielipidettä. Ehkä olis taas hyvä hetki kesittyy vaan itteensä, jäädyttää sydän samanlaiseks ku mitä se oli ennen Isbee ja miettii vaan merkityksettömiä yhen illan juttuja aina sillon tällön. Se elämä sopi mulle. Iha liikaa mä olin käyttäny aikaa miettiäkseni brunettee ja mitä se mahto tehä. Mut en mä vois siihe takertuu.

_________________
avatar
Thomas R.
Tallilaisen veli

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 229

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 23.02.18 20:27

En voinut käsittää, miksi minulla oli kaksi peräkkäistä aamuvuoroa - vieläpä yksin ja viikonloppuna. Olin varmaan vahingossa laittanut vuorot väärälle riville listaa suunnitellessani, sillä tämä ei tosiaan ollut mukavaa. Työpäivän saldo oli poikkeuksellisen masentava. Fellu louskaisi heti aamusta palan takkiani ilkeisiin kitusiinsa; hamppu oli vähissä, eikä asiakaspalvelusta vaivauduttu vastaamaan toimistoaikojen ulkopuolella ja kaiken kukkuraksi liukastuin täysien (mahdollisesti hieman epätasapainoisesti lastattujen) kakkakottikärryjen kanssa pihamaalla. Olin aikeissa laittaa uudenkarhealle tallimestarillemme tulisieluisen viestin hiekoituksen puutteellisesta tilasta, kun tajusin sen kuuluvan omiin tehtäviini tallivuoron tekijänä.

Olin syönyt ihan liian vähän päivän aikana, joten saapuessani vuoron päätyttyä asuntoni ylhäiseen yksinäisyyteen vatsani kiljui nälkäänsä. Kuoriuduin tallitöissä likaantuneista vaatteistani ennätysajassa, luoden samalla kiukkuisen silmäyksen kauniin kevyttoppatakkini turmeltuneeseen hihaan. Mutristelin ja vastustin ajatusta luopua takista - ehkäpä voisin korjauttaa sen ompelimossa. Mielikuva laskun pujottamisesta Amandan oven ali lämmitti mieltäni. Viestikenttään voisin kirjoittaa ytimekkäästi 'Fellu'. Amandaa ajatellen ja väsynyt hymynalku huulillani päätin laittaa siskolle viestin.

Noutosafkaa pyjamissa?

Amandalla oli varmaan ollut puhelin kädessään, sillä vastaus tuli sekunneissa.
Joooo tilaaa

Soitin tuttuun ravintolaan ja tilasin meille nälissäni kaikenlaista. Laitoin Amandalle aika-arvion herkkuruuan saapumisesta, jonka sisko kuittasi jälleen salamana. Vaihdoin ylleni ihanan ällösöpöt, vaaleanliilat My Little Pony -unibokserit ja crop topin. Sujautin jalkoihin valkoiset villasukat ja otin vielä pitkän villatakin mukaani. Voisin kääriytyä siihen, kun kuriirille täytyisi avata ovi. Ja siinä erittäin epätodennäköisessä skenaariossa, jossa tyyppi sattuisi olemaan komea mies, iso villatakki voisi helposti ja mukavahingossa avautua... Muutenkaan en halunnut palella ja mahdollisen after-dinner turvotuksen sillä saisi kätevästi kätkettyä.

Komeasta kuriiripojasta ja ruuasta haaveillen tanssahtelin portaat alakertaan ja suorastaan ryntäsin ruokailutilaan - sinne asti kuitenkaan pääsemättä. Yhtäkkiä englantia höpisevät, vähän turhankin tutut miesääneet tunkeutuivat tajuntaani. Pysähdyin hölmistyneenä keskelle oleskelutilaa. Jonny ja Tommy istuivat siinä, rennosti rupatellen sohvalla. Miehillä oli ihan tavalliset vaatteet päällään, ei ponipyjamia niin kuin minulla. Yritin ymmärtää ja hetken siinä raksuttelinkin, kunnes tajusin ja muistin.

"Nytkö sä olet tänne muuttanut?" kysyin töksäyttäen entiseltä punapäältä, vaikka se olikin ainoa järkevä selitys. Anna oli tietenkin antanut avaimet ja kivan kiinteät käsivarret omaava pikkuveli oli kipitellyt kantoavuksi. Ja siksi minulla oli työviikonloppu ja Jonnylla vapaata - niinpä tietenkin. Epämukavana ja lapsellisesta asustani tietoisena naputin äkkiä Amandalle viestiä.

SOS!!! SOS!!! Jonny on muuttanut tänne!! Pue vaatteet!

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 539

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Thomas R. lähetetty 23.02.18 21:15

Juteltiin siinä velipojan kanssa oma aikamme kun Isabella ilmestyi taaksemme. Katsoin vuoroin naista ja veljeäni näiden käydessä keskustelua Jonathanin muutosta.
"Isabella" tervehdin naista kohteliaasti brittiläiseen tapaan. Ei mulla ollu mitään tärkeempää sanottavaa naiselle. Oikeestaan mulla ei ollu mitään sanottavaa naiselle.

Päätin kuitenkin kiusaa brunettea hieman. Muuton jäljiltä mulla oli lihakset hieman jumissa, näinkin nopeesti, joten venyttelin oikein näyttävästi naisen edessä ja tein selväksi olevani hyvässä kunnossa.

_________________
avatar
Thomas R.
Tallilaisen veli

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 229

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 26.02.18 23:44

Oho, olipas Tommy kylmäkiskoinen. Hädin tuskin tervehti ja teki senkin yhdellä sanalla. Jonny sentään oli kohtelias, joskin tarkasteli vuorokaudenaikaan nähden hieman kummallista asuani paljon pikkuveljeään vaivaantuneemmin. Jonnyn olemus sai minut selittelyn partaalle, vaikka jotenkin arvasin, ettei se auttaisi.

"Sori, unohdin täysin että muutat tänään..." aloitin, mutta Jonnyn kevyt pään pudistus sai puheeni hiipumaan hiljalleen enkä onneksi jauhanut asustani sen enempää. Aloimme pian rupattelemaan muutosta ja miehen uudesta työnkuvasta kahdestaan Jonnyn kanssa. Näin silti sivusilmällä, miten välinpitämätöntä esittävä Thomas venytteli niitä kuuluisia käsivarsiaan tarpeettoman hitaasti. Kevyessä taivutuksessa paita nousi ihan aavistuksen ja paljasti pilkahduksen kiinteästä vatsasta. Mies oli ehkä jopa kiristynyt sitten viime näkemän, tai sitten kroppa oli muuton jälkeen mukavassa pumpissa ja nesteet hikoiltu pois. Ennen kuin ehdin analysoida nuoren miehen vartalomuutoksia sen enempää, havahduin mietteistäni ja kiukustuin itselleni: tätä se pikkupiru varmasti halusikin. Mokoma retale tahtoi kaikkien haluavan itseään. Päättäväisenä käänsin katseeni komeasta  ja keskityin taas täysin Jonnyyn.

Pikkuhiljaa ymmärsin, ettei Jonathan aluksi hätkähtänyt niinkään asuani, vaan enemmänkin sitä faktaa että asuimme nyt saman katon alla. Tilanne oli varmasti outo, sillä Jonnyn uusi koti ei varmastikaan tuntunut vielä kodilta. Stressi ja epämukavuus paistoivat miehen sanoista ja olemuksesta, ja hieman surumielisenä toivoin sen menevän pian ohi. Kenties raukka tunsi tirkistelevänsä pomonsa olohuoneeseen, sillä minä oli tosiaan kuin kotonani. Jopa Tommy istui kartanon sohvalla kotiutuneemmin kuin juuri muuttanut veljensä. Siinä sohvalla en muuten ollutkaan kokeillut nuorempaa Raynottia... Ja nyt sitten. Isabella. Vaihda ajatusta.

Ehdin kuitenkin ajatella ajatuksen loppuun. Punastuin ennen kuin huomasinkaan, mikä sai sydämen villiintymään hermostuksesta. Ehtivätkö ne huomata? Nielaisin ja hymyilin yhtäkkiä ilman syytä. Meinasin jopa kikattaa, mutta sain sen peruttua viime sekunneilla ja muutin reaktion entistä hullummaksi hymyksi. Ai hitto, nyt jos se ruoka saapuisi komean lähetin saattelemana niin saisi jokin komero uusia tarinoita kerrottavakseen...
"Anteeksi, oon vähän väsynyt. Levottomia ajatuksia", naurahdin kysyvästi kulmiaan nostaneelle Jonnylle. Thomasiin en viitsinyt edes katsoa, sillä Jonnykin näytti hoksanneen levottomien ajatusteni aihepiirin.
"Nälkä", sanoin hätäisesti ja huidoin keittiön suuntaan kuin lentoemäntä. Poistumiseni olisi voinut olla vähän tyylikkäämpi, mutta hei, ainakin olin pitänyt housut jalassani. Voitto se on pienikin voitto, ajattelin, ja itsetyyväisenä sain mieleni taas täyteen ruokakuvia.

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 539

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Thomas R. lähetetty 27.02.18 7:55

Samalla kun broidi ja Isbe jutteli jostain mulle kuulumattomista asioista, huomasin pikku temppuni onnistuneen. Isabella vähän väliä lehahti punaiseksi ja varmasti ajatteli samaa ku mä. Ainoo ero, mullei ollu mitää aikeita naisen suhtee. Ei enää. Isabellan huonot peittely-yritykset ja tekosyyt levottomuudelle ei menny mulle läpi. I knew better. Pakko myöntää, tarkemmin katottuna naisen oloasu oli aikas hellyyttävä, just sellanen mitä en "oman" naiseni kaapissa halunnu nähä.

Ovikello soi ja sen perästä kuului oven ääni. Neiti Sokan kaipaama ruoka taisi löytää perille. Harmi. Tai eipä oikeestaan. Lähettinä toimi suloisen viattoman näköinen punapää. Nousin ylös ennen Isabellaa ja lähes huomaamatta kosketin tätä, kuin merkiksi jäädä paikoilleen. Jättäen lasini puiselle sohvapöydälle lähestyin thai-ruokaa pitelevää naista. Mennessäni veljeni ohi, kuulin hiljaisen kiellon yrittää mitään. Jonathanin kanssa olimme tehneet diilin, etten pokailisi naisia isoveljen kodissa taikka tallilla, mut tää oli enemmän haaste. Halusin nähdä mitä tapahtuisi.

Turhautunut "hmph"-ääni jäi selkäni taa, kun kirkkain silmin punapää katsoi mua kysyvästi.
"Iltaa-" väläytin kunnon flirtti- ja Pepsodent-hymyn sekoituksen "-oot varmaan uus, joten selitän tän mahollisimman selkeesti." Astuin nuoren viereen ja asetin käteni tämän alaselälle kokeilevasti. Hyvä, punapää pysy paikoillaan. Selitin lähetille, minne ruoat pitäisi viedä ja mistä löytää maksu, ellei sitä oltu etukäteen tilauksen yhteydessä hoidettu. Pahoittelevasti punapää katsoi suoraan silmiin ja mä vannottelin kaiken olevan ok.

Lähetti pääs jatkamaa töitään ja palasin sohvan luo tilatut ruoat pusseissa. Asetin ne sohvan eteen tasolle ja huomasin Jonathanin nyrpeän ilmeen.
"Chill, bro. I'm just having some fun" virnuilin miehelle ja painotin aksenttia oikein olan takaa. Isabellan lähes hyökätessä ruokien kimppuun, astelin takaisin viinikaapille, otin käteeni Koskenkorvan ja täytin lasini, joka kiltisti odotti mua sohvan luona. Katsahdin veljeeni.
"Miten olis sauna ?"

_________________
avatar
Thomas R.
Tallilaisen veli

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 229

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 02.03.18 14:41

Ah ja niin se Thomas löysi jostain leuhkan ja itsevarman asenteensa ryhtyen isännöimään minun talossani. Kiukkukäyräni kipusi sekunneissa melkoisen korkealle, mutten halunnut järjestää minkäänlaista kohtausta. Mielialani muuttui entistä mustemmaksi, kun haaveideni komea ruokalähetti olikin kaunis nainen. Tietenkin.

Thomas näki tilaisuutensa ja hyökkäsi flirttailemaan nuorelle punapäälle. Oksennuksen maku meinasi nousta suuhuni, sillä niin lipevää nuoren miehen käytös oli. Ällistyneenä pudistelin päätäni Jonathanin kanssa, mutta uudella vilkaisulla huomasin, että Jonnynperkele taisi vähän virnistellä minullekin.
"Älä viitsi. En mä tollaiseen käytökseen ole koskaan langennut", paheksuin. "Sitä paitsi, aika rohkeaa tällaisina metoo-aikoina..." jatkoin hiljaa itsekseni mutisten. Tyrkkäsin sivuun pikaisen ajatuksen siitä, että olisin itse kohdellut miespuolista kuriiria samoin.

Jonny vain virnisteli typeränä. Nälkäkiukkuni alkoi olla jo kohtalaisen kontrolloimattomassa vaiheessa ja hillitsin puhtaan raivon vain vaivoin - etenkin, kun Thomas palasi täysin väärän ruuan kanssa takaisin. Ulospäin olin yhtä tyyni kuin aina, mistä olin salaa ylpeä. Tiesin heti typeristä, halvoista pakkauksista, että ruoka ei ollut tilaamaani, mutta nälissään ei auttanut olla liian nirso. Thomas ehdotteli Jonnylle saunomista, mutta sen tarkemmin en jaksanut kuunnella miesten keskustelua. Ruoka oli nyt ensimmäinen prioriteettini, vaikka täysin väärää olikin. Kahmaisin kunnon kasat yllättävänkin hyvänmakuista thairuokaa kitusiini ja esitin sitten yllättynyttä.

"Mitä helvettiä", ähkäisin aavistuksen liian rumasti. Lähdin tarmokkaasti kipittelemään punapään perään. Tyttö oli pilannut iltapäiväni olemalla väärää sukupuolta ja mikä pahempaa, pian neitokainen varmaan toimittaisi herkulliset ruokalajini jollekin rahvaalle kallalaiselle krapulaturvalle. Sehän ei kävisi päinsä. Onneksi tytönhupakko ei ollut ehtinyt ulos asti.
"Hei!! Ruoka on ihan väärää. Tilasin Mamasta monta ruokalajia, en mitään nimetöntä etnistä noutoruokaa", totesin tuimana.

Tyttö käännähti ja pahoitteli välittömästi. Neitokainen lupasi selvittää asian välittömästi ja tarkistaa, olisiko oikea tilaukseni autossa mukana. Hän oli kuulemma työssään vasta ensimmäisiä päiviä ja plaa plaa plaa. Olin nälkäinen kuin hyeena, mutta selitys kuulosti aidolta ja pidin hermoni kurissa.

Seliteltyään tarpeeksi tyttö teki lähtöä autolleen - ja kehtasi tarkastella niukkaa poniasuani ivallinen hymy kasvoillaan. Kiehuin ja kihisin, mutta hymyilin kylmästi takaisin tytön hävitessä ulos pakkaseen. Jos ruokia ei löytyisi, tyttö saisi hakea uutta työpaikkaa kohtuullisen kaukaa, ehkäpä seuraavasta maakunnasta... No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: saisimme ainakin Amandan kanssa mukavaa iltatekemistä, sillä sisko auttaisi varmasti reklamaation tekemisessä. Ajatus tulikivenkatkuisesta kostosta pikkuhupakolle lämmitti mukavasti nälkäistä mieltäni.

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 539

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Thomas R. lähetetty 02.03.18 17:04

Jollain kierolla tavalla mä tykkäsin kiihtyneestä Isabellasta. Vahva ja määrätietoinen nainen. Jonathan näytti melkein säikähtäneeltä, kun broidin pomo lähes juoks lähetin perään ja alko mäkättää sille väärästä ruoasta. Joo mä ymmärrän, että v*tuttaa jos tulee väärät safkat eteen, mut ihan varmasti myös Isabella oli joskus tehny virheitä. Oltiinhan me puhuttu jonkun verran naisen menneisyydestä ja sillon muhun iski se maailman inhottavin tunne; läheisyyden kaipuu. Voi helvetti nyt. Vetäsin lasin tyhjäks ja korjasin ryhtiini, kuunnellen Isabellan ja lähetin keskinäistä sananvaihtoa (ts. Isabellan monologia). Brunette sai oikeet safkat käsiinsä ja huus vielä perään soittavansa kuriirin pomolle todella huonosta palvelusta. Oh you, Isabella.

Sovittiin broidin kanssa saunailta pidettäväks samantein. Olihan se ny mukava päästä lämmittelee kroppaa muuton jäliltä ja muutenki rentoutuu. Pääsis jatkaa paskanjauhantaa ilman naisten/naisen häirintää. Sivusilmällä vilkuilin Isabellaa, joka mätti ruokaa ku viimestä päivää. Mua se näky huvitti ja pieni hymy nous mun huulille. Ei siis mikään itserakas tai liian tyytyväinen hymy, sellanen rento ja aito. Hiljasuuden vallitessa meijän kolmen välillä mun ajatukset matkas takasin aikaa ennen jouluu. Miten oltii Isabellan kans otettu lasilliset täs huonees ja tutustuttu toisiimme enemmän. Enkä tarkota vaan sitä friends with benefits  -tutustumista.

Jonathan nous ylös, huikkas mua seuraa ja sano Isabellalle pysyvänsä poissa sauna- ja allastiloista. Mua huvitti jälleen. Ah, niin paljon muistoja, joista Jonathan ei tiedä mitään. Jääköön se niin. Seurasin veljen elettä ja nousin ylös. Nyökkäsin naiselle, joka suu täynnä jäi kattoo mua vähän liian ihmeissään ja.. ööö.. vihaako siin katsees oli?

Totta kai tallimestarina, broidi oli saanu oman alueensa kartanosta, jota en ollu nähnykkä. Se heitti mulle pyyhkeen kaapista, otti jostain "salaisesta" kätköstään (sukkalaatikosta) kaks kaljaa ja heitti toisen mulle. Jatkettiin naisista juoruumista, ja kyllä me miehetkin puhutaan, samalla ku valmistauduttii kohti rentoutumista.

Sokkien kartanossa oli joku ihan ihmeellinen turbosähkönitrosauna, joka lämpeni ennätysajassa. Käytiin veljen kans suihkus eka vähä viilentyy. Korkattiin kaljat, jotka ei ollu lähelläkään kylmää, mut se sai luvan kelvata. Muistutin broidii, ettei sen tarvis pitää keskikeppanoita sen kaapissa enää, ku en olis pöllimässä niitä. Siinä me molemmat seisottiin, onneks pyyhkeiden kanssa, kun neiti Sokka (se kauniimpi) tuli vauhilla pesutilojen ovesta sisään Jonathanin puhelin kädessään. Tulikohan sillä ikävä mua?

_________________
avatar
Thomas R.
Tallilaisen veli

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 229

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 03.03.18 1:43

Laitoin Amandalle viestin, että ruoka oli vihdoin saapunut. Typerän välikohtauksen voisin helpommin selittää kasvotusten. Nautiskelin juuri silmät ummessa makujen harmoniasta sekä tyynnyttävästä hiljaisuudesta, kun jossain alkoi soida puhelin.

Pidin ensin silmiä kiinni ja toivoin äänen vain lakkaavan, mutta soittaja oli ilmeisesti sinnikäs. Lopulta soitto lakkasi, vain alkaakseen pian uudestaan. Nousin ärtyneenä ja lähdin suunnistamaan ääntä seuraten. Puhelin löytyi ja se oli varmasti jomman kumman Rayottin, todennäköisesti Jonnyn, sillä en tunnistanut sitä. Soittaja oli 'Nana'.

Puhelu loppui taas ja alkoi heti uudestaan. Hitto. Tiesin, että poikien nana oli sairas... ja yhtäkkiä, päätöstäni tiedostamatta, viiletin portaat alas kellariin. Pamautin suihkuhuoneen läpi saunaan asti nopeammin kuin tajusinkaan, ja vasta perillä pysähdyin hämmentyneenä.

Oho. Onneksi miehillä oli pyyhkeet lanteillaan. Miksi ihmeessä en koputtanut?? Heilutin yhä soivaa puhelinta veljesten edessä, toivoen sen vievän kaiken huomion.
"Nana soittaa koko ajan. Ehkä sillä on jotain tärkeetä", sanoin. Jonny lähestyi puhelinta kulmat kurtussa, kunhan sai ensin naamansa palautumaan yllätysvisiittini aiheuttaman järkytyksen jäljiltä.
"Sori", irvistin. Minun olisi pitänyt koputtaa. Tallimestarini ilmeestä päättelin, että saisin kuulla tästä vielä. Mulkoilunsa lomassa Jonny vastasi huolestuneen kuuloisesti puhelimeensa ja poistui parin oven taa, oletettavasti pukuhuoneeseen asti.

Jäin hölmönä seisomaan paikalleni, sillä en halunnut seurata Jonnya välittömästi ja häiritä tämän puhelua - olin häirinnyt jo tarpeeksi. Tunnelma oli aika kiusallinen, mikä oli todella outoa. Kuuntelin viereisen huoneen vaimeita ääniä ja tuijottelin tahdikkaasti kastuneisiin villasukkiini.

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 539

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Thomas R. lähetetty 04.03.18 12:46

Siinä se brune seiso. Mun edessä ja tuijottelin jalkoihinsa. Kiusaantuneen näkösenä nainen pysy hiljaa ja varmasti mietti Nanan soiton syytä. Jätin Isabellan seisoskelemaan oven suuhun ja painelin Jonathanin perään pukuhuoneeseen, tajuamatta sulkea ovea.

Broidi puhu puhelimeen sujuvaa englantia vakavalla äänellä. Puhelun päätyttyä Jonathan huokas syvään.
"X-rays showed new tumors in her lungs. But Dr. Willis said that there's no need to worry, but you know her. Nana is literally terrified about that" Jonathanin ääni oli rauhallinen ja luottavainen.
"Well... Grace is Grace..." naurahdin. Tiesin tasan tarkkaan naisen taistelevan viimeiseen asti, vaikka sitten rollan kanssa jos tilanne siihen menisi.

Jonahtan kääny mua kohti ja huomas takanani olevan aukinaisen suihkutilan oven. Se mulkas mua ja tuuppas kiusallaan mua olkapäähän ku palattiin takaisin Isabellan luo, joka oli siirtyny saunasta suihkutilaan ja ihan varmasti oli kuullu koko lyhyen keskustelun.
"It was nothing. She just needed someone to talk to" broidi selitti Isabellalle. Ite aloin uudestaan pohtimaan naisen päätöstä tuoda puhelin alas Jonathanille.

"You care for her, don't you?" kohtasin naisen suoraan. Mä tunsin itteni hieman uhatuks. Mun perheen asiat ei missään välissä ollu kuulunu Isabellalle, eikä myöskään sen perheen asiat mulle. Astuin naisen eteen ja pamautin avokämmenen naisen takana olevaan saunaoveen parin sentin päähän bruneten päästä. Meijän väliin ei olis mahtunu ees sunnuntaihesaria. "Stay out of this, 'cos it's none of your God damn business" sihahdin, ennen ku Jonathan repäs mut olkapäästä kauemmas naisesta.

_________________
avatar
Thomas R.
Tallilaisen veli

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 229

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 04.03.18 13:39

Odottelin entistä kiusaantuneempana, kun Tommy poistui veljensä perään. Siirryin heti suihkutilaan, koska saunassa oli hiton kuuma. Pohdin, livahtaako paikalta kokonaan, mutta utelias luonteenlaatuni otti taas erävoiton. Thomas jätti oven perässään auki, joten varsinaiseen salakuunteluun ei ollut tarvetta.

Veljekset palasivat puhelun päätyttyä ja Jonathan koki jostain syystä tarpeelliseksi selittää, mistä oli ollut kyse. Kaikesta päätellen Thomasin mielestä mun ei olisi kuulunut tietää mitään. Kuuntelin nuoren miehen tilitystä pikkiriikkisen häpeissäni ja hiljaa, ja kieltämättä hätkähdin vähän kämmenen iskiessä viereeni oveen. Jonathan vetäisi veljensä selkeästi pelästyneenä sivuun, mistä sain sopivasti lisäaikaa ajatteluun. Teki mieli huutaa Tommylle, että hankkisi hoitoa, mutta toisaalta en halunnut itse leikkiä uhria. Oikeastaan en pelännyt Tommya ollenkaan, vaan olin hetkessä melkoisen kiukun vallassa.

"Jonny, päästä siitä irti. Et suojele sitä hiton nilkkiä yhtään", komensin kiukkuisena ja änkesin lähemmäs veljeksiä. Jonathan näytti vähän kauhistuneelta ja oletettavasti mies oli luullut suojelevansa mua.
"Mulla ei valitettavasti ole kokemusta miesten hakkaamisesta, mutta jotenkin alkaa kiinnostaa sellainenkin harrastus. Kohdekin alkaa olla mielessä", vaahtosin, vaikka mulla ei ollut aikomustakaan toteuttaa puheitani. "Mikä helvetti siinä nyt on niin herkkää, etten saisi puhelinta tuoda, kun teille selkeästi tärkeä ja sairas ihminen soittaa? Sillä ei oo mitään tekemistä SUN kanssa, mä vain satun tietämään tilanteen ja toimin hetken mielijohteesta."

Tökkäisin Thomasia sormella rintaan puhutellessani tätä ja tuijotin miestä raivoissani silmiin. Seisoin vain muutamien senttien päässä ja jouduin valitettavasti katsomaan ylöspäin. Mietin mielessäni erilaisia lapsellisia tapoja suuttua - olisi mahtavaa kantaa mies uima-altaaseen, mutta miten... Oi voi, ollapa suuri ja vahva. Kikkeliinkään en kehdannut tarttua, kun veli oli siinä. Vaikka eipä sekään olisi varmaan ilmaissut suuttumustani tarpeeksi, jos ollenkaan...

Niinpä minä vain seisoin kädet puuskassa ja kiristelin hampaitani. Silmieni leimu sai luvan puhua puolestaan, enkä olisi yllättynyt jos korvistani olisi höyrynnyt savua. Helvetin ruokakin jäi kesken - ja voi pyhä sylvi minkä turhuuden takia.

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 539

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Thomas R. lähetetty 04.03.18 17:27

Mulkasin veljee, joka kehtas puuttuu mun ja Isabellan väliin. Kuitenki otin askeleen taakse ja annoin naiselle tilaa. Naisen silmissä palo suuttumus ja tiesin kohta kuulevani kunnian. Olin iha valmis ottaa huudot vastaan. Tai miksikä tollasen lyhyen vaahtosammuttimen ininää voisi kutsua. Ja sieltähän se tuli; suuret on puheet, mut eipä sillä paljoo ollu aikomuksia tehä mitään jäädessään mun eteen seisomaan, tökittyään mua rintaan.

Huhhuh, en muistanukka miten kiihottavaa naisen kiihtyneisyys ja kovapäisyys oli. Alko melkein tekee mieli asioita. Pieni virne kohos mun kasvoille, ku kävin läpi kaikki maholliset keinot, millä saada Isabella jäähtymään. Tulin tulokseen, että allas olisi paras olemassa olevista vaihtoehdoista. Pitihän tän naisen palo jollain saada sammumaan.

"This..-" alotin ja otin naisen vasemmalle olalle kantoon. Jonathan varotteli mua mun selän takana eikä varmasti ollu samaa mieltä mun kanssa eukonkannon suhteen. Astelin brunette mun olalla vaivattomasti altaan reunalle ja varovasti pudotin veteen. "-is for your own best" myhäilin.

_________________
avatar
Thomas R.
Tallilaisen veli

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 229

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 04.03.18 20:03

Virneestä päätellen Thomas ei varsinaisesti pelästynyt uhkailujani, vaan sen sijaan nappasi mut kevyesti kantoon. Humahdin altaaseen nopeammin kuin ehdin tajuta. Kloorivettä meni ihan kaikkialle ja villasukat putosivat ensimmäisinä altaanpohjalle. Jäin tarkoituksella hetkeksi uppeluksiin, sillä halusin saada vitutuksen hallintaani ennen kuin nousisin pintaan räpiköimään.

Lopulta mun oli pakko nostaa edes pää pintaan, sillä happi alkoi loppua ja olin niellyt vettä. Pärskin ja haukoin henkeä, mutta mahdollisimman tyylikkäästi. Ihan kuin tässä ei mitään ihmeellistä olisikaan. Jouduin koko ajan polkemaan vettä, sillä en ylettänyt pohjaan (kokeilin kerran huonolla menestyksellä ja sepäs vasta tyhmältä varmaan näyttikin). Annoin villatakin pudota, sen muuttuessa todella painavaksi.
"Kiitos vaan, sä varastit mun suunnitelman!! Sun tässä piti päätyä altaaseen. En vaan ehtinyt keksiä miten sen toteuttaisin...", kiukuttelin. Jouduin vetelemään raskaasti henkeä sanojen välissä.  

Molemmat veljekset seisoskelivat altaanreunalla; Thomas itsetyytyväisen veikeästi hymyillen, Jonathan jotakuinkin kauhuissaan. Jonny-parka varmaan pelkäsi työpaikkansa puolesta, niin kohteliaasti se kättään tarjosi. Uin rauhallisin liikkein reunalle miesten eteen ja jäin käsivarsieni varaan reunalle. Kohottauduin juuri sen verran, että tissit olivat kivasti pinnan yläpuolella. Märästä pikkutopista näkyisi varmasti läpi, sillä en todellakaan pitänyt yöasuni alla rintaliivejä.

Jätin tarttumatta Jonnyn käteen ja tapitin sen sijaan silmät sirillä tuhmempaa veljeä.
"Etkö sä voisi liukastua tänne tai jotain, saisin mun kostoni ja paremman mielen?" naurahdin. Oikeastaan en ollut enää niin kuikkuinen, vaan mietin jo ihan muita juttuja. Tapoja hieroa sovintoa, lähinnä.

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 539

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Thomas R. lähetetty 04.03.18 21:00

En mä paljoo nähny mitä pinnan alla tapahtu, mut naisen noustessa pintaan näky oli aikas herttanen. Sillee ällöllä tavalla, you know? Mä olin tyytyväinen mun pienen tempauksen onnistumisesta. Isabella ei näyttäny kovinkaan vihaselta ja sen lisäks bonuksena mun broidi oli lähes paniikin partaalla. Toivottavasti se sais pitää duuninsa.

Naisella ei ollu mitään suurempaa aikomusta ottaa mun veljen kädestä kiinni, jota se niin innokkaana pomolleen ojens. Bruneten noustessa vähän enemmän pinnan yläpuolelle, tuli esiin naisen viimesetkin muodot märkien vaatteiden avulla. Mua hymyilytti niin helvetisti, etten mä voinu pitää naamaani peruslukemilla. Enempää miettimättä, tiputin pyyhkeen mun vyötäröltä altaan reunalle ja hyppäsin naisen seuraks ilkosillani altaaseen.

Jonathan tais jotain lähemmäs kiljua siin vieressä, mut onneks veden alla en pahemmin saanu mitään selvää. Mut näkymät oli in 3D and in technicolor. Yes please.

_________________
avatar
Thomas R.
Tallilaisen veli

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 229

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 04.03.18 21:47

Hymyni leveni, kun Thomas pudotti pyyhkeensä ja hyppäsi altaaseen. Pidin silmät kiinni pahimpien roiskahdusten aikana, ja kun sitten vilkaisin Jonathaniin, purskahdin hallitsemattomaan nauruun. Rakkaalta siveydensipuliltamme oli hävinnyt väri kasvoilta kokonaan. Silmiään käsillä (melko teatraalisesti) peitellen miesparka pakeni paikalta. Kuulin etäistä kiroilua englanniksi, jossa velipoika taisi saada osansa.

Polskuttelin hankalasti Tommyn syliin, sillä totta puhuen pinnalla pysyminen alkoi tuntua jo työltä väsyneissä jaloissani. Kiedoin käteni miehen kaulaan ja nautin hetken huilaustauosta.
"Lupaan, etten enää puutu teidän perheen tai hitto koko suvun asioihin, jos se on noin kamalaa", sanoin. Tavallaan myös tarkoitin sitä, joskin ajattelin Jonathanin olevan oma tapauksensa.

Tuijottelin vihreisiin silmiin ja kasvot näyttivät mukavan tutuilta. Annoin ihan kevyen suudelman miehen huulille, vähän niinkuin sovinnon merkiksi.
"Sä olet aika herkullinen alasti..." huokailin. "Mutta arvaa mitä..."
Pidin pienen tauon, irrottauduin komeasta vartalosta ja lähdin uimaan reunalle.
"...mun tekee vielä enemmän mieli pihviä!"

Nousin hankalasti altaasta ja kipittelin hyllyn vierelle. Vilkuilin pikaisesti ympärilleni, mutta Jonnya ei näkynyt eikä kuulunut. Heitin litimärät vaatteet yltäni ja kietouduin äkkiä pyyhkeeseen.
"Veikkaan, että Amanda on tässä ajassa ehtinyt jo hakea ruuista oman osansa. Saat tulla mun treffiseuraksi jos haluat. Oon ollut tänään niin nälkäinen, että ruuan jakaminen on oikeastaan jo kunnianosoitus sulle", nauroin.

Jätin mainitsematta, että jälkiruokakin kelpaisi ja että siihen tarvitsisin mieheltä apuja. Vaikka kaipa se jo tähän mennessä osasi tulkita mun ilmeitäni.

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 539

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Thomas R. lähetetty 04.03.18 22:23

Brunette räpiköi mun syliin ja ku yritin ettii broidii mun katseella, se oli jo ehtiny paeta paikalta. Hyvä vaan. Kannattelin naista pinnalla ja annoin mun katseen vaeltaa naisen kasvoilla.
"I'm sorry about that little incident" mä tarkotin sitä. Toisaalta olin ilonen sen tapahtuneen, mut en enää ikinä, ikinä haluu kohottaa kättäni millään tavalla naista kohden. Mä lupasin sen Jonathanille ja Nanalle. Sekä itelleni. Mä en antais edellisen kerran toistuu.

Hellä pusu huulille sai lämpimän aallon vyörymää mun koko kehon yli, mut mä olin päättäny mieleni naisen suhteen. Se olis ohi. Isabella jatko mun kehumista ja voitelua mahdolliseen illan jatkamiseen naisen omassa siivessä. En tienny miten voisin kieltäytyy mahollisimman hienovarasesti ja kohteliaasti tarjouksesta.

Isabella lähti mun käsien suojasta jättäen mut yksin altaan keskelle tapittamaan. Nainen heitti märät vaatteet päältään ja kieto ittensä muhkeaan pyyhkeeseen. Siinä ajassa mä kuitenkin ehin nähdä jokasen kurvin ja muodon naisen vartalosta. Isabellan ilme kerto kaiken puuttuvan infon. Nainen toivo et seuraisin sitä.
"Thanks, but no thanks" sanoin naama peruslukemilla. "I have other plans."

Nousin altaasta suoraan naisen eteen, kylläkin kolmen metrin päähän. Rikkomatta katsekontaktia astelin Isabellan eteen, niin lähelle, että saatoin nähdä naisen sydämen sykkeen tämän kaulalla. Hellästi kosketin naisen leukaa ja alahuulta peukalollani. Kumarruin eteen päin, kuitenkin koskematta naista kasvoihin.
"Sorry." Laskin käteni alas ja poistuin saunatiloista vanhaan piianhuoneeseen kellarikerroksessa, jonne olin jemmannut vaatteet hätäisen lähdön varalta. Hyvä että tein niin.

_________________
avatar
Thomas R.
Tallilaisen veli

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 229

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 04.03.18 23:57

Sorry? Ja sinne meni. Olin alkuun järkyttynyt, sitten pienen hetken surullinen ja lopulta ihan mahdottoman kiukkuinen. Jopas sillä oli otsaa nöyryyttää tällä tavalla!

Raivokkaasti astelin yläkertaan pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena. Ruokailuhuoneessa istui Jonathan, jolle näytti thairuoka kelpaavan. Mies nosti katseensa ja kauhistui ties monennetta kertaa tänään.
"Sori. Mutta mulla ei vaan ole kuivia vaatteita. Ja Tommy aikalailla hylkäsi mut", selitin. Yritin pitää ääneni tyynenä, mutta tärisin raivosta ja kylmästä.
"Onko ne pihvit missä?"
"Ama kävi tässä hetki sitten ja otti suunnilleen kaiken mukaan."
"Aha", totesin. Tämähän meni aina paremmaksi. "Jättikö se... mitään?"

Jonny pudisti varovaisesti päätään, mutta ojensi samassa ritallisena omia annoksiaan minua kohti.
"Kiitos", puuskahdin, ja otin lusikalla miehekkään kasan ruokaa lautaselleni.
"En tajua tätä koko juttua", aloitin. "Miksi pitää yhtäkkiä vaihtaa sääntöjä? Ei Thomas alkuun halunnut mitään vakavaa tai muut haitanneet yhtään. Onhan silläkin naisia vaikka kuinka paljon. Sitten noin vaan mä olenkin... damaged goods?!"

Tuijotin Jonathania haastavasti ja taistelin kyyneleitä vastaan. Hiton pikku-Raynott, joka ei suostunut jatkamaan hyvin toiminutta järjestelyä. Olin pahoillani Jonnyn puolesta, mutta jollekin mun oli pakko saada tilittää.

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 539

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Thomas R. lähetetty 05.03.18 0:28

Mun mieli oli hämmentyny, sekava ja mua vitutti. Toi sama nainen joka alkuun vei multa jalat alta ja myöhemmi ajaa mut hulluuden partaalle, lähes heittää vartalonsa mua vasten ja haluu tulla kosketetuks. Kuinka mä ikinä kieltäydyin siitä? Samasta syystä ku kaikkien muidenkin kohdalla. I fucking started to care too much.

Mun omat järjestelyt oli toiminu tähän asti nii helvetin hyvin ja nyt broidin pomon on tultava sekottaa pakkaa ihan jumalattomasti lisää. Toisilla on raivosiivousta, mulla on raivopukemista. Melkein repäsin housuista vyölenkin paskaks, niin raivokasta se oli. Huhuh.

Nousin portaat ylös ja pysähdyin kuullessani Isabellan äänen.
"Sitten noin vaan mä olenkin... damaged goods?! Isabella ei siis vieläkään ymmärtänyt. Tallirakennuksen toimistossa olin purkanu oman elämäni solmuja naiselle, eikä tämä vieläkään ymmärtänyt, miksen antanut itseni rakastaa ketään.

Mun saapumista ruokailuhuoneeseen ei voinu olla huomaamatta. Mun askeleet oli ripeet, mut sulavat ja vahvat. Mitä mä sanoisin? Tiesin tasan tarkkaan. Kiersin kaksikon eteen, jonka ääressä Isabella sekä veli-kulta istuivat. Mä en antanu naiselle taikka broidille suunvuoroa, vaan lähin suoraan kertomaan oman mielen.

"Isabella. Mä en tiedä miten helvetin monella eri kielellä mun tarvii kertoo tää sulle. Ei, en ala draamailemaan tai olemaan teatraalinen, mut fakta on se, et haluun sut vain ja ainoastaan itelleni." vedin syvää henkee välissä. Jonathan ties tän kaiken ja kuunteli rauhallisesti bruneten vieressä, välillä vilkasten naisen reaktioo. "Mut, koska tiiän etten voi saada sua kokonaan, en myöskään aio jakaa sua."

Oh God... Kuulostin ihan joltain hormonivyöryn alle jääneeltä teiniltä. Mutta paska juttu oli, et nyt se oli kaikki sanottu ääneen. Pelattiin Isabellan kanssa samaa peliä, eri säännoilla vaan.
"And the bottom line is, I don't wanna hurt you the way I hurt Katherine" kaikki oli nyt sanottu. Kaikki oli tehty. Jäin vaan odottamaan naisen reaktiota, vaikken oikeestaan ollu kertonu yhtään mitää uutta.

_________________
avatar
Thomas R.
Tallilaisen veli

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 229

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 05.03.18 16:22

En ehtinyt typerässä tilityksessäni kovinkaan pitkälle, kun itse puheenaihe päätti marssia keskelle huonetta. Harmi, että ujous ei kuulunut miehen vahvimpiin luonteenpiirteisiin. Sen sijaan Thomas tykitti täysin häpeilemättä oman näkökulmansa tilanteeseen ja puheista päätellen tyyppi oli kuullut ainakin osan mun harkitsemattomista höpinöistäni.

Ymmärsin täysin, miksi Thomas oli menettämässä hermojaan. Aivan niin kuin se sanoi, mä olin kuullut saman selityksen  ennenkin. En vaan... muistanut sitä. Jep, Isabella Sokka on niin tunteellinen ihminen, että unohtaa kaikenlaiset  rakkaudentunnustukset ja aiheuttaa sitten itse tilanteen, jossa tämä toinen henkilö on pakotettu tunnustamaan uudelleen. Ja sitten kaikilla asianosaisilla on enemmän tai vähemmän epämukavaa.

Häpesin niin paljon, että yritin tahdonvoimallani sulaa pois tai valahtaa kadoksiin. En osannut oikein sanoa mitään. Sori mä unohdin, että sulla oli se tunnejuttu? Ei kai niin voisi sanoa. Sitä paitsi kyllä mä sen jotenkin koko ajan tiesin. Tykkäsin itsekin Thomasista todella paljon, se mun oli itselleni myönnettävä. En kai mä siinä muuten tällä tavalla roikkuisi. Helpompiakin seksisuhteita oli kieltämättä koettu.

Kiemurtelin vaikeana ja odotin pelastusta (mitä vain!), mutta kun sellaista ei tullut, yritin edes vähän selittää.
"En mä tiennyt... tai tiesin, mutta..." aloitin, eikä se sujunut kovinkaan vahvasti. Henkäisin syvään ja järjestelin hetken aikaa ajatuksia omassa päässäni. "Luulin sun käytöksen perusteella, että sun tunteet on enää pelkkää vihaa mua kohtaan. Jotenkin mä unohdin... että sä... no, välität. Tolla tavalla. Kaikki se kylmyys hämäsi."

Sydämeni pamppaili ihan hulluna, sillä oikeastaan oli pelottavaa sanoa yhtään mitään. En halunnut satuttaa Thomasia enempää, mutta tilanne oli todella epäluonnollinen. Oli outoa perustella komealle miehelle joka tykkäsi musta, että tykkäsin siitä. Ja silti me päädyttäisiin erilleen. Ajatus satutti, mikä oli lähtökohtaisesti outoa sekin. Kaikki oli ihan liian sekavaa, nopeatempoista ja vakavaa. Luovuttaminen olisi ehdottomasti helpointa.

Nälkä oli vihdoin poissa, mutta nyt tilalla oli surua ja kylmyyttä. Eikä mitään tunnekylmyyttä, vaan aloin pikkuhiljaa täristä aivan kirjaimellisesti. Märkä pyyhe oli aivan törkeän kylmä vaate, ja hytisin kauttaaltaan. Kaikki lämpö oli tainnut muutenkin karata ruuansulatuksen avuksi.

Kylmä tunki luihin ja ytimiin asti, mutta Thomasin viimeinen lausahdus sai mun vereni seisahtumaan lopullisesti. En tykännyt yhtään miten se puhui itsestään. Ei Thomas ollut toivoton tai vaarallinen, vaan nimenomaan liian herkkä ja välittävä, ainakin mulle. Liikutuin yhtäkkiä aika pahasti. Silmiin tuli jostain vettä - pyyhe se varmaan vaan kuivatti itseään mun kautta - ja mietin lyhyen välähdyksen ajan Thomasin kanssa seurustelua. Todistaisin, että mies ei ollut paha, ja sitten se uskaltaisi elää kenen kanssa vaan. Tekisin vähän niin kuin itseni tarpeettomaksi. Mutta ei kai niin voinut tehdä, eikä siinä ollut varsinaisesti mitään järkeäkään.

Peittelin tunteeni kohtalaisen taitavasti, enkä osannut pukea ajatuksiani lainkaan sanoiksi. Niinpä sanoin jotain ihan muuta, huulet varmaan ihan sinisinä ja väpättäen.
"Mun täytyy nyt lähteä onkimaan villasukkia."

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 539

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sorry, do I know you ? (off)

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa