I have to save a rum| Inna Paakkanen

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

I have to save a rum| Inna Paakkanen

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 01.02.18 16:36



Viimeinen muokkaaja, Inna P. pvm 05.04.18 14:51, muokattu 1 kertaa
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 103

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I have to save a rum| Inna Paakkanen

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 02.02.18 16:24

4.3.2018
throwback to the past
Vapaapäivä. Oijoi, mitä sitä tänään oikein edes tekisi? No, aikaisin ylös, tallivaatteet niskaan ja hoitamaan aamutallia. Pidin kyllä kovasti siitä, että omat hevoset olivat vain parinkymmenen metrin päässä ulko-ovesta. Aamutallit vain olivat kaikista epämukavampia ihmisille, joka ei koskaan ollut kunnon aamuihminen. Iines ja Launo lähtivät juoksemaan vapaina ympäri pitäjää. Ne olivat kotiutuneet hyvin, eivätkä edes olleet karkailleet.

Aurinko nousi parasta aikaa ja aamuinen kirpeä pakkanen pisteli poskissani. Avasin tallioven lukosta ja napsautin heti oven vieressä olevan sähkökatkaisijan päälle. Hirnahduksin osoitettu tervehdys tervehti minua, kun astuin sisään. Talli oli täynnä nälkäisiä nelijalkaisia. Kurkkasin heti ensimmäisenä Pusun karsinaan, mutta petyin.
”Etkö sä vieläkään viitsi varsoa?” mutisin. ”Sun arvioitu laskettu meni jo..”

Nuori eskarilainen halusi selvästi pantata muksuaan vielä pidemmän aikaa. Kivat sille. Hazel sen sijaan oli viimeinen päivä varsonut kauniin mustanruunikon värisen orivarsan. Varsa oli todella arka ja sen kanssa saisin tehdä vielä rutkasti hommia, että se sosialisoituisi. Olin alkanut kutsumaan varsaa Pekaksi, mutta pyörittelin vielä päässäni virallisen nimen vaihtoehtoja.

Myös ylläpidossa oleva hollantilainen, Anna, oli kantavana. Mustakaunokainen oli jo kokenut kahden varsan emä. Mila oli ilomielin antanut sen minulle ylläpitoon, kun pisti kaikki muut ratsastuskoulun hevoset myyntiin. Annallekin teki varmasti mukavaa pitää määrittelemättömän pitkää lomaa kentän pyörimisestä. Varsan syntymiseen oli tosin vielä reippaasti kuukausi aikaa, joten me teimme Annan kanssa yhä rentoja maastokävelyitä.

”No, ootkos yrittäny taas pakoon karsinastas?” kysyin pullealta rautiaanpäistäriköltä risteytysponilta.
Tohveli oli Julian ylläpidossa samasta paikasta kuin Anna, mutta tämä tapaus oli oikea riiviö. Se oli tottunut elämään pihatossa, joten karsinaelämä taisi tuntua rutkasti tylsältä. No, Julia saisi maksaa kalliisti kaikki rikotut osat ruunan karsinassa. Pihattoelämän takia olinkin antanut Tohvelin viettää tarhassa kaikista eniten aikaa. Itse asiassa olin kyllä harkinnut pienen pihaton rakentamista, mutta se veisi tällä hetkellä liikaa aikaa.

Ruokittuani koko kanalauman, vein ne pihalle. Tollon ja Tohvelin vein samaan aikaan. Tollo nyt kulkisi vaikka vapaana tarhaan. Niiden jälkeen pääsivät Hazel ja Pekka. Vaikka Pekka oli todella arka, oli se niin mammanpoika, että ei edes harkinnut muuta paikkaa kuin emänsä kylki. Toivottavasti pian syntyvä suokkivarsa saisi sen hieman irtaantumaan Hazelista. Seuraavaksi vein Annan ja viimeiseksi Pusun. Pusu oli sen verran energinen suuresta mahastaan huolimatta, että säästin rutkasti hermojani taluttaessani sen erikseen.

Seuraavaksi siivosinkin kaikki viisi karsinaa. Juuri heittäessäni viimeisiä paskoja kottikärryihin, tallinovi avautui.
”Huomenta talliin”, Julian pirteä ääni tervehti.
”Huomenta. Juuri sopivasti, kun kaikki karsinat on jo siivottu”, naljailin.
”Ajoituksenmestari”, Julia sanoi ylpeästi.
”Kahvia?” tiedustelin, mutta en edes odottanut vastausta.
Tallin oleskeluhuone (kyllä, viiden karsinan tallini tarvitsi oleskeluhuoneen) sisälsi pienen keittiön. Irtokeittolevy, kahvinkeitin, lavuaari tietty ja pieni jääkaappi. Laitoin kahvin tippumaan ja otin samalla pöydälle pari kahvimukia. Julia lösähti sohvalle ja nosti lumiset kenkänsä sohvapöydälle.

”Mitäs kuuluu?” tiedustelin Julialta.
”Ei ihmeempiä”, Julia vain vastasi.
Jaahas, ehkä tässä tarvittaisiin taas ilta viinipullon (no, Julialle mäyräkoirallinen kaljaa) seurassa. En nyt kuitenkaan tiedustellut enempää, vaikka mieleni hitusen tekikin.
”Entäs itelle? Mites sulla ja Juusolla tällä hetkellä menee?”
”Tietty sä kysyt tota”, mutisin ja huokaisin. ”No, me käytiin siellä leffassa ja päätettiin kokeilla uudestaan. Sillai ihan hiljalleen.”
”Mitä sulla tarkottaa hiljalleen? Joka päiväistä pane-”
”No, ei!” huudahdin ja mulkaisin naista. ”Sitä, että käydään treffeillä, ei asuta saman katon alla, nähdään kun keritään…”
Julia pyöräytti silmiään ja tuhahdin. Tiesinhän minä, ettei ystävähyvä ollut innostunut edes siitä, että haikailin eksäni perään. Omapa kuitenkin oli päätökseni ja meillä meni omasta mielestä Juuson kanssa nyt ihan hyvin. Juuso viihdytti päivät Jesseä Vaahterapolussa Milan lähdön takia. Se ratsasti hyvin paljon Ransua nykyisin ja auttoi toisinaan myös täällä. Sen lisäksi Juuso oli ihan vakituisesti töissä ratsuttajana Saviojalla.

Toisinaan kaipasin Julialta enemmän tukea meidän suhteeseen. En tiennyt kenelle avautua tai hehkuttaa. Mila ei paljoa Kanadasta voinut soitella aikaeron takia, eikä suppea kaveripiiri antanut myöden kovin monelle kenelle viittisi omia parisuhdeasioita jakaa. Ehkä minun pitäisi sopia kahvitreffit Auran kanssa?
”Tässä”, sanoin ja ojensin maidolla pilatun kahvin Julialle.
Istahdin naisen viereen sohvalle ja jalkojen nostamisen sijaan, vain ristin ne ja nojauduin selkätyynyihin.

”Ai, niin se Lukas pisti viestiä! Se tulee tallille maanantaina ekan kerran. Pitäiskö meidän olla paikalla?” Julia kysyi ja nyrpistin nokkaani.
Siinäpä vasta löytyikin uusi ongelma. Lukas Niemenpää. Kirpun uusi vuokraaja, johon en uskonut enää koskaan törmääväni.

”Onkohan se nyt varmasti oikea siihen hommaan?” kysyin. ”Ehkä Kirppu sopis paremmin jollekin naiselle…”
”Ääh, mistä tommonen ny yhtäkkiä?” Julia kysyi. ”Sähän olit ihan rakastunu siihen siellä koeratsastuksessa. Se nimi! Sä tunnet sen entuudestaan”, Julia hokasi.
”Se on ihan typerä juttu”, mutisin.
”No, ei oo, jos sä sen takia meinaat sano sille, että ettii uuden vuokrahevosen.”
Siemaisin kahvia ja poltin heti suuni. ”Hitto vie..” murahdin ja laskin kupin pöydälle jäähtymään.
”Anna Paakkanen paukkua”, Julia komensi.
”Se on oikeesti tosi typerä juttu”, yritin, mutta Julia vaatimalla vaati saada tietää. ”No, perkele. Kaikilla on se yks ihastus muksuna, jonka kanssa haluaa rakentaa vaaleanpunaisen talon, mies rakentaa ja ite kokkaa, sit tehdään kymmenen muksua. Ihan tuttua, eikö niin?”
”No, ei oo…”
”Kiva, jätänkin tän sit tähän..”

Julia napsautti sormiaan minua kohti. ”Sä oot ihastunu siihen.”
”Olin”, painotin jokaista kirjainta. ”Me käytiin samaa ala-astetta ykkösestä kolmoseen ja sit oltiin naapureita. Sit sen perhe muutti muualle ja mun sydän särky. Noloa tästä tekee sen, että mä kirjotin kamalilla harakanvarpailla sille mun ekan rakkauskirjeen, kun kuulin niiden muutosta.”
”Voi kuinka söpöä”, Julia henkäisi kuin mikäkin romantikko. ”Ehkä tää on kohtaloa! Ehkä teidät onkin tarkotettu yhteen.”
Okei, nyt mentiin hieman väärille raiteille.
”Mä seurustelen ja aivan sata prosentin varmasti sekin.”
”No, mutta…”
”Juo kahvis Luoti ja pidä turpas kii tästä”, murahdin ja nappasin oman kuppini käsiini.
Vaikka kaataisin koko mustan myrkyn naisen päälle, jos puhe vielä jatkuisi.


Viimeinen muokkaaja, Inna P. pvm 11.06.18 23:15, muokattu 1 kertaa
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 103

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I have to save a rum| Inna Paakkanen

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 04.03.18 1:52

30.3.2018
throwback to the... well let it snow
jatkoa Kaukana kotoa ja Susineva spinnarille
sijoittuu Kivitalliin ja Innan työpäivään
Suljin paksusti voivan Dansin karsinan oven ja ripustin riimun narun kanssa ovessa olevaan koukkuun. Dansi oli hauska veijari. Viisivuotias tuleva ensiäiti kuului selkeästi suosikkihevosten joukkoon Danin hevosista. Clarimonden ykkössijaa kaunokainen ei ollut vienyt. En malttanut odottaa, että Clarimonden ja Dansin varsat syntyisivät maankamaralle. Huh, kaksoset. Kokemuksesta tiesin sen olevan pelottava asia. Parin viikon päästä olisimme sormet ristissä auttamassa Dansia puskemaan kaksoset maailmaan. Pian töissä olisi myös paljon enemmänkin tehtävää varsojen kanssa.

Nautin siitä, että töissä sain tehdä paljon asioita itsenäisesti. Daniel ei hengittänyt niskaan, oikeastaan jopa vältteli, ja pääsin ajattelemaan ajatuksiani työn touhussa. Tänään mielessäni pyöri kaikki. Kanadan reissu, se mitä tapahtui Vernerin kanssa, miksi en ollut kertonut miehelle Juusosta sekä nyt kaikista päällimmäisenä se typerä fakta, että kuukautiseni olivat jo kaksi viikkoa myöhässä.

Kaikkeen tähän tunnevyöryyn raskaus ei sopinut ollenkaan. Mitä hittoa minä kertoisin Juusolle? Tai edes Vernerille? Vernerille nyt pitäisi ensinnäkin kertoa, että seurustelin. Miksi en ollut kertonut sitä heti? Mieleni teki repiä hiukset päästä, karata Milan tavoin ulkomaille kaikkia ongelmia ja erakoitua vaikka Balilla. Huokaisin ja etsin tieni taukohuoneeseen, ehkä vanha ystävä kofeiini saisi ajatukset selkeimmäksi.

Yllätyin hieman nähdessäni Lynnin taukohuoneessa. Lynn pamahtaisi Danielin hevosten tavoin hyvin pian. Siitä se ajatus vain putkahti päähäni. Ainakaan samaa en voisi kysyä Danin hevosilta, ehkä sitten vaimolta?
”Ömm, huomenta Lynn”, tervehdin pomoni vaimoa.
”Huomenta”, Lynn tervehti hieman mitään sanomattomalla äänensävyllä.
Ehkä jo pitkälle edennyt raskaus sai yleensä pirteän naisen tukalaksi ja totisemmaksi. Purin huultani varovasti. Olikohan tämä sittenkään aivan hyvä idea?
”Voisinko kysyä sulta neuvoa yhteen juttuun?” kysyin arasti samalla, kun asetin suodatinpussia kahvinkeittimeen.
Odottaessani vastausta, otin kahvinpurut kaapista ja mittasin ne.
”Mihin liittyen?” Lynn tiedusteli. ”Hevosiin?”
”Ei”, vastasin. ”Tuota.. musta tuntuu, että mä oon raskaana”, aloitin hermostuneena. ”En oo vielä tehny testiä, mutta…”
Puhuessani täytin pannun vedellä ja kaadoin sen keittimeen. Viimeisenä painoin virtanappia ja otin mukini tiskikaapista. Tehdessäni samalla jotain, se rauhoitti hieman. Naputtelin sormillani kahvimukia odotellessani kahvin valmistumista.
”Mun mielestä sun pitäis puhua siitä Danin kanssa”, Lynn sanoi kylmästi.

Rypistin otsaani ihmeissäni. Apua, oliko se näin kamalaa, että olin ollut vasta lyhyen aikaa Susinevien leivissä ja nyt jo olin mahdollisesti paksuna? Senkö takia Lynn vaati minua juttelemaan Danielin kanssa? Pala nousi kurkkuuni, eikä se liikkunut, vaikka kuinka yritin nielaista.
”Okei, no, mä juttelen”, sanoin ja kaadoin nopeasti kahvia mukiini.
Ehkä oli virhe edes ottaa koko asia esille ennen sen varmistumista. Päätin siispä paeta paikalta kahvimukini kanssa. Parissa minuutissa tein suunnitelman. Välttelisin koko loppu päivän molempia Susinevoja, selvittäisin illalla olinko todella raskaana ja huomenna selventäisin faktat Lynnille ja Danielille sekä tietysti Juusolle. Samassa ajassa se koko suunnitelma peruuntui.

Olin juuri pakenemassa rehuhuoneeseen tekemään hevosten iltaruokia valmiiksi, kun Daniel talutti Paavon sisälle talliin. Hitto, nyt minun pitäisi puhua asiasta Danin kanssa. Hörppäsin rohkaisuryypyn kahvistani ja liikuin hoitopaikalle, johon Daniel sitoi Paavon kiinni. Tuo ori oli suorastaan ärsyttävä, mutta samalla myös ärsyttävän komea.
”Ööm, hei Daniel”, aloitin varovaisesti ja huomasin miehen silmissä hieman yllättyneisyyttä, ehkä myös ripauksen halua paeta paikalta. ”Puhuin juuri Lynnin kanssa yhdestä asiasta ja sen mielestä mun pitäisi puhua sulle…”
Yllättyneisyys muuttui hetkessä Danielin silmissä säikähdykseksi. Okei..?
”Mistä?” Daniel kysyi varovasti.
”Öö.. mä en oo siis vielä selvittäny tätä onko se totta, mutta mä epäilen olevani raskaana”, kerroin varovasti odottaen miehen reaktiota.

Danielin reaktio yllätti minut täysin. Ensin ilme oli yllättynyt, sitten pelokas ja sen jälkeen se muuttui vihaiseksi.
”Minkä ihmeen takia sä meet asiasta Lynnille puhumaan? Se on mun vaimo!” Daniel käytännössä huusi.
”No, sori, mutta ei tämmösiä asioita ihan heti tuu mieleen kertoa miehille”, murahdin. ”Lynn on kuitenkin ite raskaana…”
”Kaiken sen jälkeen mitä tapahtu sä kehtaat mennä ensimmäisenä puhuun asiasta mun vaimolle?”
Räpäytin silmiäni kerran. Toisen. Kolmannen. Neljännen. Viidennen. Että mitä? Mistä hitosta Daniel puhui?
”Öö.. hetkinen, peruutas vähän”, pyysin hämilläni ja nostin käteni ylös. ”Mistä kaiken sen jälkeen mitä tapahtu sä oikein puhut?” kysyin.
Daniel riisui kypäränsä ja turhautuneena suki hiuksiaan. Mies vaihtoi painoaan jalalta toiselle ja selvästi asian sanominen ääneen tuotti miehelle vaikeuksia.
”Älä esitä tyhmää”, mies lopulta murahti.
Pakkohan mun oli, kun en todellakaan tiennyt mistä oli kyse. ”Mä en esitä mitään. Mistä sä puhut?”
”No, siitä tietty mitä Hepanholmassa tapahtu.” Mulla raksutti vieläkin ja Daniel huomasi sen, joten hän jatkoi turhautuneena: ”Tarkoitan sitä, kun me juotiin ja… harrastettiin seksiä. Miten sä voit puhua mun aviottomasta muksusta ekana mun vaimon kanssa?”

Se yllätti minut täysin. Luuliko Daniel tosiaan, että me oltiin oltu sängyssä? En mahtanut sille mitään, mutta kaikki turhat murheet kaikkosivat mielestäni Danielin tunnustuksen myötä. Purskahdin nauruun ja läikytin kuumaa kahvia lattialle. Vesi tuli silmistäni ja pyyhin niitä nauruni lomasta hihaani. Daniel ei näyttänyt iloiselta, kun sain koottua itseni.
”Sitäkö tää kaikki on ollu?” kysyin nauruni lomasta. ”Sä oot luullu, että ollaan oltu sängyssä yhdessä?”
”Tää ei oo Inna leikinasia”, Daniel moitti.
”Daniel… ei silloin oo tapahtunu mitään”, kerroin. ”Me juotiin, sä joit liikaa, meinasit riisuutua ja nukahtaa mun sänkyyn, mutta mä ihan omin kätösin karkotin sut takaisin sun omaan huoneeseen. Me nukuttiin eri huoneissa, mä palautin sun paidan seuraavana päivänä. Mitään romanttista ei oo tapahtunu”, painotin viimeisen lauseen jokaista pientä sanaa.
”Mitään ei oo tapahtunu?” Daniel kysyi hyvin varovaisella äänellä.
”Ei mitään”, vahvistin.


Viimeinen muokkaaja, Inna P. pvm 11.06.18 23:16, muokattu 1 kertaa
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 103

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I have to save a rum| Inna Paakkanen

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 30.03.18 21:38

8.4.2018
throwback to fuck this shit
Osittain jäiset hiekkatiet eivät hidastaneet vauhtiani, kun juoksin loska välillä lätisten lenkkareideni alla. JVG pauhasi kuulokkeistani ja antoivat motivaatiota laittaa tossua toisen eteen. Mulla oli kuuma ja hiki sekä puuskutin hengästyneenä. Silti pakotin itseni nostamaan vauhtia vielä vähän. Yritin saada ajatukset pois päästäni, mutta onnistuin siinä surkeasti. Surkeasta puheenollen, elin surkeinta viikkoani koskaan. Kanadan tapahtumat pyörivät joka päivä ja tuntui kuin yrittäisin vältellä kaikkia joka hetki.

Miksi ihmeessä en ollut avannut suutani ja kertonut Vernerille totuutta? Miksi ihmeessä en kertonut Juusolle mitä tapahtui? Olin halpamainen pelkuri ja se vitutti. Kaiken sen lisäksi Tollo oli päättänyt liukastua hengiltä. Ihan oikeasti. Toissapäivänä löysin sen tarhasta roikottamasta jalkaansa. Ruuna ei suostunut edes liikkumaan kunnolla ja suurella vaivalla sain sen edes talliin. Eläinlääkäri tuli paikalle ja ilmoitti Tollon taustan tuntiessa, ettei jalka enää koskaan tulisi kuntoon. Kävimme klinikalla katsomassa olisiko siitä edes seisoskelemaan tarhassa, mutta ei.
Jalkaa oli tullut jopa murtuma, jonka takia Tollo jäi sinne. Minä itkin ja nytkin silmiini nousi kyyneleitä. Tollo kerkesi olla minulla puolitoista vuotta ja todella pidin siitä ruunasta. Oli hyvin vaikeaa päästää ruunaa vihreille laitumille laukkaamaan. Onneksi pienellä cremellolla oli hyvä elämä ensin kilpahevosena, jonka jälkeen se sai opettaa tulevia esteratsastajia ja sen jälkeen vielä päättää elämänsä kilpahevosena.

Pyyhkäisin kyyneleen poskeltani ja lisäsin vauhtia. Hidastin vasta, kun nousin taloni kuistin portaat ja painoin kahvaa alas. Mikäli olisin katsonut kohti tallia, olisin osannut varautua. En kuitenkaan halunnut, joten kengät riisuttuani, hyppäsin metrin ilmaan, kun astelin keittiöön. Juuso keitti kahvia parasta aikaa.
”Öö, mitä sä täällä?” kysyin ja Juuso kääntyi minua kohti.
”Tulin käymään. Ei olla nähty pitkään aikaan”, Juuso vastasi hymyillen ja tuli luokseni.
Juuso kurottautui alemmas ja meinasi suudella, mutta työnsin hänet pois.
”Mä oon hikinen…”
”Ei haittaa.”
Pieni suudelma, joka ei tuntunut miltään. En tuntenut yksinkertaisesti yhtään mitään. Kyyneleet kihosivat jälleen silmiini.
”Hei…” Juuso sanoi pehmeällä äänellä ja yritti vetää minua halaukseen, työnsin hänet pois ja menin hakemaan vettä. ”Mikä on Inna? Tolloko?”

Pudistin päätäni selkä mieheen ja nostin vesilasin huulilleni. Parin kulauksen jälkeen laskin lasin tiskialtaan reunalle, minua oksetti.
”Mä haluan erota”, töksäytin tunnevyöryssäni.
”Inna? Mitä sä vitsailet?” Juuso kysyi naurahtaen.
Käännyin mieheen ja purin huultani. ”En mä vitsaile.”
Juuson hymy hyytyi, enkä tiedä olisiko minun pitänyt sanoa jotain.
”Miksi?”
”Koska mä en rakasta sua enää sillä tavalla”, selitin ja olisin haronut hiuksiani, elleivät ne olisi olleet ponnarilla.
”Mitä tarkoittaa sillä tavalla?”
”Juuso, älä viitsi”, sanoin turhautuneena. ”Se tarkoittaa sitä, että mä en tunne enää sitä lepattavaa tunnetta, kun me suudellaan. En tunne mitään romanttista.”

Juuso yskäisi ja vaihtoi jalkaa. ”Mistä tää kaikki yhtäkkiä tulee?”
”Julia oli oikeassa…”
”Ootko sä taas jutellu Julian kanssa?” Juuso kysyi jo närkästyneenä.
”Julia ei tästä yhtään mitään.”
”Kanadassa tapahtui jotain.” Se ei ollut kysymys, se oli toteamus ja Juuso näki kasvoiltani olevansa oikeassa. ”Kuka se oli? Joku Kanadalainen vai joku tallilta?”
”Ei se oo tärkeetä…”
”Inna, todellakin on!” Juuso murahti. ”Sä petit mua!”
”Mä en halua kertoa yksityiskohtia”, mumisin. ”Et sä kuitenkaan ymmärrä. Kaikki tää painaa mun päälle. Heti reissun jälkeen mä epäilin jo olevani raskaana. Onneksi en ollut…”
”Hetkinen… tätä mä en oo ees kuullu”, Juuso korotti ääntään. ”Epäilit olevas raskaana, etkä viitsinyt kertoa siitä mulle? Inna, mikä vittu sua vaivaa?”
”Etkö sä kuuntele?” kiljahdin ja tartuin patalappuun, joka oli vieressäni. ”Kaikki vain hajoaa mun päälle, enkä mä jaksa sitä enää! Se mitä tapahtui Kanadassa, merkitsee mulle tosi paljon! Heti Suomeen palatessa mä tajuan, että se ei voi edetä mihinkään, koska mä saatan olla raskaana. Sitten Daniel paljastaa, että on koko Hepanholman jälkeen luullu meidän olleen sängyssä ja mun aiheuttaneen sille aviokriisin. Mä en oikeesti voi olla kuin kiitollinen, etten oo oikeesti raskaana. Nyt sit Tollokin, piru vie, piti haudata ja kaikki vaan on ihan täyttä paskaa!”

Kyynelvanani olivat auenneet toden teolla. Pyyhin kyyneleitä pois sen mitä kerkesin ja huomasin Juuson ilmeen hieman pehmenneen.
”Eikö me voitaisi… ääh, yrittää vielä?” Juuso kysyi ja pudistin kyyneleisiä kasvojani.
”Se on ohi, Juuso”, sanoin huokaisten. ”Mä en halua valehdella sulle enää.”
”Aika paljon valhetta lyhyessä ajassa”, Juuso murahti ja risti kätensä.
”Anteeksi..”
”Ei paljoa lohduta”, Juuso sanoi. ”Kai sä tajuat, että mä rakastan sua yhä? En mä voi yhtäkkiä unohtaa kaikkea tätä.”
”Älä luule, että se on mullekaan helppoa”, sanoin itku kurkussa.
”Mä piru vie ilmoitin mut ja Ransun niihin kisoihin jo!”
”En mä aio Ransua sulta viedä pois, osallistu sillä jos haluat ja voit pitää sitä ylläpidossa…”
”Ei sitä peruakaan enää voi”, Juuso mutisi.

Niiskaisin ja huokaisin perään.
”Toivottavasti me voidaan olla ystäviä vielä joskus”, sanoin.
”Joo, kiva.. ystäviä”, Juuso murahti. ”Mä lähden. Ystävysty jonku toisen kanssa. Tai no, onneks sun ei enää tarvi.”
Auts. Kiva. En vastannut mitään, joten Juuso vain lähti.


Viimeinen muokkaaja, Inna P. pvm 11.06.18 23:16, muokattu 1 kertaa
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 103

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I have to save a rum| Inna Paakkanen

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 15.06.18 13:53

12.6.2018
throwback to okay
Kävikö teille koskaan sillain, että olitte kisoissa ja yllättäen joku halusi ostaa teidän hevosen? No, ei mullekaan ennen. Pusun varsa oli muuttanut elämään varsaelämää laumassa, josta se myytäisiin lopulta uuteen kotiin. Olin antanut täyden vastuun seuraavalle osapuolelle. Noh, me treenattiin Pusun kanssa ahkerasti takaisin ratsastuskuntoon. Hyvin nuorella äidillä oli energiaa ja tahtoa, joten pian me jo startattiin ensimmäisissä kisoissa. Vain Pusu lähti hevosistani kisaamaan, helppo C luokkana. Se meni ihan hyvin, oltiin viimeisiä, jotka saivat ruusukkeet.

Mä olin juuri lastaamassa Pusu traileriin, kun eräs nainen tuli paikalle. Kertoi nimekseen Helmi Härmäkoski. Selitti, että hänen tyttärensä oli kisoissa kisaamassa Prix St Georges luokan, yhdeksänvuotias kwpn-ori, hyvät koulujuuret. Ihmettelin hieman, miksi tuntematon tuli selittämään tätä asiaa minulle. Sitten Helmi ehdotti, että vaihtaisimme hevosia. Olin ihan hämilläni. Miksi ihmeessä?

Kuulemma Helmin tytär ei enää halunnut kisata tai ratsastaa ollenkaan, joten äidin tehtäväksi jäi myydä hevonen. Helmi kuitenkin itse halusi jatkaa hevosten parissa ja oli nähnyt meidän suorituksen. Pusu oli tehnyt vaikutuksen. Mun nuori kohelo teiniheppa, joka ei vieläkään osannut edes helppo B:n asioita ja oli juuri päässyt mammalomalta. Helmi käski miettimään asiaa ja kutsui kokeilemaan Average Skipper nimistä oria heidän kotitallille. Mikäli tykästyisin oriin, tekisimme vaihtokaupan.

Koko matkan takaisin kotiin en muuta miettinytkään. Miksi ihmeessä joku haluaisi niin korkeakoulutetun puoliverisen vaihtaa minun surkeaan suomenhevoseen? Arvot olivat aivan eritasoa todellisuudessa. Sitten kotona aloin ajatella järjellä. Mitä Pusu mulle antoi? Se ei ollut samanlainen kuin mun muut hevoset. Ne olivat osaavia puoliverisiä, kukin omalla tavallaan. Pusu ei koskaan yltäisi samalle tasolle. Tässä mulla olisi mahdollisuus saada joukkueeseen yksi hieno kouluhevonen lisää.

Hetken mielijohteesta mä lopulta soitin Helmille, sovin tulevani katsomaan tätä mysteeristä oria. Samana päivänä vielä ajoin heidän kotitallille, se oli sadan kilometrin päässä. Average Skipper paljastui rautiaaksi pienikokoiseksi hevoseksi, joka oli selästä kuumuva ja haastava. Se tuntui tekevän mitä halusi, mutta sellaisella työmoraalilla, että kunnon ratsastuksella en ihmetellyt hepan tasoa. Helmin tytär ratsasti ensin silmieni edessä, orilla todella oli hienot liikkeet. Ehkä tämä ori todella tarjoaisi mulle enemmän kuin Pusu.

Ennen varsinaista päätöstä, sovimme että myös Helmi vierailisi mun luona. Helmi todella rakasti Pusua. Nainen oli hyvin symppis tätiratsastaja, joka vain lässytti koko ajan Pusulle. Selässä yllätyin kuinka hyvin Helmi sai Pusun pysymään aisoissa, he jopa hyppäsivät pari pientä estettä. Laskeuduttuaan satulasta Helmi ilmoitti olevansa valmis vaihtokauppaan ihan milloin vain.

Viikon päästä ajoin Pusun sadan kilometrin päähän ja otin mukaani vaihtokauppana Average Skipperin.
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 103

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I have to save a rum| Inna Paakkanen

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa