Kookos - otteita Kristianin elämästä

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Kookos - otteita Kristianin elämästä

Viesti kirjoittaja Kristian M. lähetetty 31.01.18 19:22

Ärsyttävä muutto - tammikuu 2018

"Missä helvetissä mun wokkipannu on" kiroilin potkiessani edelleen purkamatta olevia muuttolaatikoita pitkin upouutta vaaleanharmaata parkettia. Pengoin muutaman "keittiö"-laatikon läpi ja vetäessäni vesiperän huokaisin pitkään. Kaivoin tummien farkkujeni taskusta nuuskapurkin ja heitin pussin ylähuuleen. Menin kyykkyyn pakastimen eteen ja kaivoin pussin ranskalaisia ja heitin ne pellille muutaman nakin kanssa. Pitikin mennä eroamaan Metestä. Ruoka oli ollut aina pöydässä töistä tullessani ja se oli ollut hieman monipuolisempaa kuin ranskalaiset ja nakit. Kaikkeen sitä pitikin vajota mutisin itsekseni. Kävelin olohuoneeseen, jossa Novascotiannoutaja Siru torkkui pedillään ja lösähdin mustalle nahkasohvalle. Painoin 55-tuumaisen, seinälle kiinnitetyn, kaarevan taulutelkkarin päälle ja ajattelin katsoa hetken Bonesia ruoan valmistuessa.

*prr,prr,prr* Nappasin Sonyn käteeni ja katsoin soivaa puhelinta. Mammahan se sieltä soitteli Uppsalasta, mihinköhän kinkereihin se nyt yritti kutsua ja vedota siihen, että ainoan lapsen on oltava paikalla. Vedin syvään henkeä ja vastasin uppiniskaisesti, lempinimellä ja suomea puhuen;
"Kookos"
Tiesin hienostelevan ja kulisseja ylläpitävän lääkäri-äitini pyörittelevän silmiään keltaisessa puutalossa, joka sijaitsi vauraalla alueella.
"Kristian Johannes Malmstén, minä en sinua nimennyt ihan huvin vuoksi, mitä ihmiset ajattelevat tuollaisesta?! Ja oletko sinä tosissaan eronnut Metestä, Kaisu [Meten äiti] soitti minulle ja sanoi, että olet muuttanut pois sieltä. Aivan sydämestä ottaa, noh, sano jotain?!?" närkästynyt kaakatus alkoi.
Huokaisin äänekkään kapinoivasti ja kerroin olevani jo senverran vanha, ettei hänen tarvitsisi puuttua tekemisiini ja totesin muuttaneeni Kallaan.
"Missä sinä edes asut, ethän vain vuokralla? Me voimme sinulle kyllä rahaa lähettää." hän paapatti menemään.
Tilanne oli koominen, pystyin kuvittelemaan hieman pyylevän äitini kiihkoilemassa kukkamekossaan, ikkunalautaan nojaillen ja samalla naapureita verhon välistä tirkistellen.

Pääsin viimeinkin äidistäni eroon kertoessani vaivalla kokatun ruokani palavan (en todellakaan kertonut mitä syön) pian uunissa ja asuvani ihan omassa ja uudessa asunnossa. Nappasin ruoan uunista, kaadoin ne iittalan valkoiselle teema-sarjan astialle ja nappasin itselleni kylmän kokiksen seuraksi. Painuin istumaan takaisin sohvalleni ja mussutin onnellisena ranskalaisia tietäen, ettei kukaan nalkuttaisi minulle juuri nyt. Syötyäni katsoin whatsappin läpi, ryhmäkeskustelut huusivat kilpaa, Joonas pyyteli ulkojäille ja Aksoni käymään hiitillä hänen kanssaan. Omistin muutaman ravurin, joita pitkäaikainen ystäväni Aksoni treenasi, hoisi ja kilpailutti. Ne tienasivat pitkälti omat kauransa ihan itse -ja Aksonin palkan. Aksoni oli 155cm pitkä vaaleahiuksinen hoikka kaunotar, jonka veri veti ravipuolelle. Aksonin isä työskenteli samassa firmassa minun isäni kanssa ja oli juristi kuten minunkin isäni. Aksonin äiti puolestaan oli montératsastaja, kilpaili pääasiassa suurissa lähdöissä euroopassa.

"Syön pikaisesti ja tuun" vastasin Joonakselle. "Käyn jäillä ja tuun sitten, ketä ajattelit käydä treenauttaan, kärryiltä vai selästä?" naputin Aksonille, joka vastasi lähes samantien "Selästä tietenkin". Annoin viimeisen nakinpalasen Sirulle ja lähdin kaivamaan luistimiani. Siru odottakoon kotona sen aikaa kun kävisin läheisellä jäällä höntsäilemässä, pääsisi sitten tallille mukana. Hymynkaarre nousi huulilleni ajatellessani hiittiä, kovaa oli aina mukavaa ratsastaa ja tilannetta ei ainakaan huonontanut se, että pääsisin sinne kauniin tytön kanssa.

#kookoskertoo


Viimeinen muokkaaja, Kristian M. pvm 01.02.18 21:27, muokattu 1 kertaa
avatar
Kristian M.
Vierailija

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 7

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kookos - otteita Kristianin elämästä

Viesti kirjoittaja Kristian M. lähetetty 01.02.18 21:24

Shokkiuutisia 01.02.2018

Olin tullut juuri tallilta rivarikolmiooni, laittanut takkaan tulen ja pyykit koneeseen. Ulkona oli jäätävän kylmä, eikä innostanut tehdä juuri mitään. Olin kotiutunut Auburniin mukavasti, ihmiset olivat suhteellisen koppavan oloisia, mutta se nyt oli todella tuttua. Jokatoinen yliopistolla opiskellessani oli ollut samanlainen, ellei jopa pahempikin [ok, ok, ei oikeasti. Ne oli enemmän nörttejä kun ylimielisiä], noh vain(eläin)lääkisjutut ja silleen. Auburnilaiset eivät olleet erityisemmin innostuneet käyttämään lempinimeäni. Fiilis oli kun kotona äidin luona olisi ollut, Kookoksen sijaan kuului vain Kristiania. Noh, jokainen kantakoon oman taakkansa, minulla se ilmeisesti oli tulla kutsutuksi ristimänimelläni. Ja kirota sitä kuinka yllättävän paljon akkua webasto oikein veikään. Pitäisi varmaan hommata se helkatin ylläpitolaturi, mutta kun ei millään sattuisi kiinnostamaan. Noloa se kyllä toki olisi jäädä jumiin Auburnin pihalle kun uudenkarhea  BMW ei käynnistyisikään. Polttelin takkaa ja pelasin änäriä ennen kun menin nukkumaan.
---
*prr, prr, prr* tunkeutui vaativasti uneni läpi. Katsoin seinäkelloa, puoli kaksi, yöllä. Kuka helvetti muka soittaisi näin myöhään. Vilkaisin puhelintani, exäni Mette. Hiljensin puhelimen ja jatkoin uniani, kenelläkään ei olisi tähän aikaan mitään niin tärkeää asiaa, etteikö se voisi odottaa aamuun. Metelle en toki ajatellut edes soittaa takaisin, taitaisi olla parempi, ettemme olisi missään yhteydessä enää, hän pitäköön ihanan ja täydellisen elämänsä, minä pitäisin omani. Se ei ehkä ollut enää täynnä huipputason kilparatsuja, joilla saisin valmentautua, mutta oli se sentään täynnä uusia tuttavuuksia. Ravittyttö-Aksonin kanssakin oli nyt aikaa olla enemmän, olimme käyneet ajamassa hevosia useamman kerran yhdessä ja kieltämättä nainen oli ihan pirun mukava. Nukahdin uudelleen levottomaan uneen.
  Aamulla vilkaisin puhelimeeni; 4 vastaamatonta puhelua, Meteltä ja kaksitoista viestiä, joissa pommitettiin vastaamaan. Onneksi en ollut enää tilivelvollinen hänelle mistään. Raahustin keittiöön ja napsautin valmiiki ladatun moccamasterin päälle, jonka jälkeen huikkasin Sirun käymään aamupissalla. Joisin kupin vahvaa kahvia ja lähtisin Sirun kanssa tekemään aamutallin ja sen jälkeen töihin. Työpaikallani oli TET-harjoittelija, joka saisi tänäänkin katsoa leikkausta. Kuusi vuotta koulua, jotta sai sterkata kissoja ja kaivaa kasvaimia otusten, totally worth it. Tultuani takaisin sisään hörppäsin kahvit naamaan ja tein pikaisesti smoothien, joisin sen matkalla Lehtovaaraan. Kävelin Siru perässäni autolle ja lähdimme liikkeelle.
---
Aamutallin jälkeen vilkaisin puhelintani, tavallisesti aamu-uninen Mette oli soittanut useamman kerran, jälleen. Huokaisin kuuluvasti ja päätin soittaa hänelle takaisin samalla kun käyttäisin Sirun kunnolla lenkillä. Soitin numeroon takaisin ja Mette vastasi lähes heti.
"Mikä vittu kesti, oliko sulla joku akka siellä?!?" kuului ivallinen, joskin hieman panikoiva ääni.
"Mä en oo sulle millään tavoin tilivelvollinen enää, mutta ei, ei ollu. Mä yleensä nukun öisin ja äsken käväsin tekeen aamutallin ja nyt ulkoilutan Sirua. Kuinka niin? Käsittääkseni meidän välit oli täysin selvät kun lähdin teiltä, mulla ei oo aikaa sun draamalle" tokaisin lähes vihaisena.
Metellä nimittäin oli jonkinlaista elämää suurempaa aina. Ihan fine niin pitkään kun minun ei tarvinnut olla se, joka kaikkea selvitteli. Ennenhän se oli tietyllä tapaa söpöä ja ihanaa, mutta nykyään se lähinnä vain tympi.
"Ei vissiin sitte mitään ku ei kiinnosta" Mette puuskahti ja löi luurin korvaan.
Ah kuinka yllättävää. Noh päästiinpähän siitäkin.
---
Töiden jälkeen olin menossa hakemaan Sirua ja sen jälkeen lähdössä käymään ystäväni kanssa koirapuistossa. Mette oli soittanut jälleen. Laitoin blondille tekstarin, jossa kysyin mikä häntä tälläkertaa risoi. Ja noh, lopputulos oli se, että ei jumalauta. Parempi varmaan soittaa Joonakselle. Eipä täälläpäin muita ole, kenelle tästä todellakaan voisin kertoa. Tai oikeastaan ei. Ehkä tätä sietäisi sulatella ihan itsekseen hetken. Voi vittu.

#kookoskertoo
avatar
Kristian M.
Vierailija

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 7

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kookos - otteita Kristianin elämästä

Viesti kirjoittaja Kristian M. lähetetty 04.02.18 19:11

02.02.2018 Friyay

Olin tehnyt mukavat pari tuntia töissä, perjantai ja lyhyt päivä. Parit rokotettavat ja vähän zippailua klo 8-10. Painuin aamusalille ja treenattuani kunnon rääkin menin käymään pikasuihkussa, josta suuntaisin parturiin. Ylikasvaneelle ananakselle oli viimeinkin tehtävä jotain. Minulle upouusi kampaaja lyhensi mukavasti hiukseni ja olin ulkonäkööni tosissaan tyytyväinen. Näpyttelin viestiä ystävälleni Joonakselle, joskos sovittais lounastreffit ja lähdettäisiin illalla Kallan yöhön.
Aloiteltiin mun luona ottamalla muutamat ja pelailemalla pleikkaria.
"Pitäskö meidän lähteä katsastamaan tarjontaa, sunkin pitää varmaan vaihtaa jotain siistimpää päälle" Joonas virnuili.
"Siis meinaaks, etten voi lähteä farkuissa ja huppareissa" naureskelin takaisin.
Enkä tietenkään ollut tosissani. Vetaisin mustan kauluspaidan päälleni ja pohdin pitkään rusettivalikoiman edessä. Totesin laittavani punaisen kaulaan ja nakkaavani biker-mallin nahkarotsin tähän päälle. Joonas oli pukeutunut vaaleansiniseen kauluspaitaan ja tummansiniseen rusettiin. Näytti se jopa ihan komealta, myös näin heteromiehen näkökulmasta.
"Mitä sä jätkä hommaat?" naurahdin Joonaksen katsoessa puhelimensa selfiekameraan silmät hieman sirrillään.
"No otan snäppiä tietenki? Siirtyisit säki jo pois sieltä kivikaudelta, häh. Totta tuohon sun luuriinki snäpin saa, eiks toi oo ihan uusinta mallia?" hän vastasi.
Tilasimme taksin ja virnistin kuin teinipoika. Tästä yöstä puhuttaisiin vielä pitkään.
avatar
Kristian M.
Vierailija

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 7

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kookos - otteita Kristianin elämästä

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa