Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Sepon päiväkirja

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Sepon päiväkirja lähetetty La Tammi 27, 2018 6:01 pm

Ava P.

avatar
Kaajapurolainen
Sysivalkee // 6-vuotias sph ruuna // om. Ava Pulkkanen
» sivuille

Seppo on hieman hankala, jääräpäinen piensuokki, jolta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.


_________________
Don't let them see you're weak.
http://teepa.net/h/sysivalkee.php

2 Vs: Sepon päiväkirja lähetetty La Tammi 27, 2018 6:06 pm

Ava P.

avatar
Kaajapurolainen
» 29.12.2017 - mistä kaikki lähti
'' Myydään edullisesti musta suomenpienhevosruuna. Myynnillä kiire. ''

"Ton mä haluan", totesin päättäväisesti ja osoitin yönmustan ruunan kuvaa ilmoituspalstalla. Se oli vähän nuhjuinen ja likainen, mutta sen aavemaisen vaaleat herasilmät vangitsivat katseen ja tiesin, että sillä hevosella kaikki huomaisi mut.
"Ava, ei se välttämättä ole edes myynnissä enää.."
"On se. Ja mä haluan sen."
"Ethän sä edes tiedä minkä luonteinen se ..."
"Ei mua kiinnosta, mä haluan sen."
Äiti huokaisi syvään ja mä tiesin, että olin saanut tahtoni läpi.
"Hyvä on", tämä totesi ja otti puhelimen käteensä. Jes, kohta mulla olisi oma hevonen ja vihdoin päästäisiin Jannan kanssa maastoilemaan!

Tahvanaisen talli oli enemmän kaatopaikka, kun hieno ratsutalli. Kaikkialla oli rojua, mihin katse osui, hevoskärryjä, heinäpaaleja, trailereita ja varaosia. Tarhojen lankut roikkuivat osittain ja sadekelit oli vetänyt pohjat ihan mutaan. Mulla oli jalassa mun valkoiset kumisaappaat ja mietin, että pitäisiköhän ne heittää vain roskiin, kunhan täältä päästäisiin.
Sitten mun katse osui mustaan ruunaan vaaleilla silmillä ja kaikki ympäriltäni katosi. Se seisoi heiniensä päällä ja nosti katseensa, me tuijotettiin toisiamme ja nyökkäsin sille pienesti. Mä pelastaisin sen täältä.
"Miksi päätit myydä sen?" kuulin äitini kysyvän, käänsin katseeni parrakkaaseen mieheen uteliaana.
"Se tuo huonoa onnea", Eero vastasi murahtaen. Mä höristin korviani.
"Huonoa onnea?" kuulin, että äiti alkoi epäilemään tänne tuloa. Mä tiesin silti, että musta hevonen ei jäisi tänne.
"Se johtuu niistä sen silmistä. Herasilmät ei oo koskaan hyvä merkki, se on paholaisen tekele. Valle on tuhonnut multa enemmän omaisuutta, kun mikään muu mun hevosista. Sen on lähdettävä, joko uuteen kotiin tai teuraaksi", mä meinaisin haukkoa henkeäni. Mitä hemmettiä sellanen tyyppi kasvatti hevosia, jos se kohteli niitä noin! Purin huultani kiukkuisena ja tuijotin miestä murhaavasti.
"Me otetaan se", mä totesin ja toivoin, että mies kuulisi äänestäni, kuinka ällöttävä ihminen tämä oli.

Seuraavana päivänä me ajettiin traileri perässä takaisin sille tallille. Mä olin soittanut Jannalle heti, kun oltiin lähdetty Tahvanaisilta kotiin eilen. Se oli luvannut, että mä saisin tuoda hevoseni niiden pihattoon. Mä olin varma, että tästä alkoi satumaisen ihana tarina mun ja Sysivalkeen elämästä.
Jälkeenpäin ajateltuna mun olis ehkä pitänyt edes vähän tutustua ruunaan ennen, kun ostettiin se.


_________________
Don't let them see you're weak.
http://teepa.net/h/sysivalkee.php

3 Vs: Sepon päiväkirja lähetetty Su Helmi 04, 2018 7:15 pm

Ava P.

avatar
Kaajapurolainen
» 04.02.2018 - pirun poni

Mä katselin mustan piekkarin takapäätä, kun se heitti takajalkojaan ylös ja vinkui, kuin mikäkin apina. Mä seisoin naru kädessä, naama väärinpäin ja mietin joko mun hiukset oli kastuneet ihan märiksi lumisateessa.
"Seppo nyt tänne, tai muuten..." älähdin ja huomasin aavemaisen silmän katsahtavan minuun, ilopukkisarja jatkui kuitenkin välittömästi sen jälkeen.
"Saakelin elukka", kirosin hiljaa ja huokaisin syvään.

Kymmenen minuutin jälkeen mä sain vihdoin pyydystettyä ponin pihatosta. Se ei ikinä muuten riehunut, paitsi silloin, kun mä koitin hakea sitä sieltä pois. Talutin urpon ratsuni tallin puolelle hoitopaikalle ja hain sen harjat. Kuuntelin miten se hakkasi koko ajan etukaviollaan lattiaa ja mun teki mieli ärähtää sille. Eikö se tajunnut mistä mä olin sen pelastanut? Sieltä kuratarhasta teuraskuormasta kuivapohjaiselle hyvälle tallille, missä siitä välitettiin ja sitä ruokittiin hyvin? Ei ilmeisesti, koska se taas koitti purra mua kädestä, kun menin narujen alta harja kädessäni.

Ekoilla viikoilla mun käsivarret oli olleet ihan mustelmilla, mutta pikkuhiljaa olin oppinut jo väistelemään teräviä hampaita ja kipakoita potkuja takapäässä.

Kun mä vihdoin olin saanut mustalle varusteet päälle ihastelin hetken Seppoa vähän kauempaa. Hitto se oli komea, eikä se oikeestaan haitannut niin kovin, että se oli vähän ääliö välillä.
Kävin vielä kolkossa vessassa kurkkaamassa omaa ulkonäköäni, meikit eivät olleet ihme kyllä levinneet lumisateessa seisoskelun aikana laisinkaan. Iskin itselleni silmää ja kävelin takaisin hevosen luokse. Kypärä päähän ja menoksi, mietin ja hymyilin leveästi. Hitto me oltiin tyylikäs ratsukko.

Joka kerta, kun mä sain jalan metalliseen jalustimeen, koitti Seppo rynniä eteenpäin. Mä olin koittanut antaa sille leipää, antaa sille vähän selkään ja nousta kentän aitaa vasten selkään, mutta ainoastaan sillon, kun joku piti siitä kiinni, niin pääsin rauhassa nousemaan sinne.
Nyt mä olin jo aika hyvin oppinut vaan nopeaksi. Ponnistin nopeasti ylös ja lysähdin mustalle kaulalle hallitsemattoman hallitusti, sain toisen jalan jalustimeen ja nousin istumaan kunnolla.

Sepon ratsastaminen oli aina vähän päivästä riippuen kivaa tai vähemmän kivaa. Se osasi olla yksi sika, mutta sitten sillä välillä oli hyvä päivä ja silloin mä sain siitä irti hienompaa liikettä ja niistä pätkistä tiesin, että siitä tulisi vielä kiva ratsu, kunhan saisi sen saakelin Tahvanaisen aiheuttamat vahingot mitätöityä.

Tänään ei ollut hyvä päivä.

Me mentiin ympäri kenttää melko hallitsemattomasti, välillä oikeestaan mulla ei ollut mitään sananvaltaa Sepon nopeuteen tai kulkusuuntaan ja olin ihan tyytyväinen, ettei meillä ollut yleisöä. Olisi ollut super noloa joutua näin vietäväksi jossain Auburnissa kyllä.

Lopulta mä sain mustan rauhoittumaan ja kävelemään loppukäynnit edes rauhassa. Kyllä siitä vielä hyvä poni tulisi ajan kanssa, vakuuttelin itselleni.


_________________
Don't let them see you're weak.
http://teepa.net/h/sysivalkee.php

4 Vs: Sepon päiväkirja lähetetty La Maalis 17, 2018 11:39 pm

Ava P.

avatar
Kaajapurolainen
» 17.03.2018 - taivas palaa


♥️ minun.


_________________
Don't let them see you're weak.
http://teepa.net/h/sysivalkee.php

5 Vs: Sepon päiväkirja lähetetty Ma Huhti 02, 2018 12:38 pm

Ava P.

avatar
Kaajapurolainen
» 31.03.2018 - estekilpailut Adinassa

Luokkakorkeus 50cm.

Mä en todellakaan tiedä minkä aivohalvauksen mä olin saanut, kun olin mennyt ilmoittautumaan estekisoihin Sepon kanssa jo nyt. Kaiken lisäksi ne kisat pidettiin vieraalla tallilla jossain Rovaniemellä - mä olin onneksi saanut meidän kuskiksi kokeneen Vernerin ja Janna tuli auttamaan mua. Meidän piti lähteä tallilta joskus viiden aikaan, jotta oltaisiin perillä ajoissa.
Janna nukkui mun vieressä autossa takapenkillä, mutta mä en ollut nukkunut kunnolla suunnilleen viikkoon, mua jännitti niin paljon. Kun me vihdoin päästiin kisapaikalle, meinasin oksentaa, vaikka en ollut syönyt mitään vuorokauteen.

Seppo riehui trailerissa ja meillä meni kauan, että saatiin se rauhoittumaan tarpeeksi, että Verneri suostui ottamaan sen ulos autosta, mä yritin vaan pysyä tajuissani.
Mä en todellakaan tiedä miten siihen oltiin päästy, mutta seuraavaksi mä havahduin Sepon selästä verryttelyalueella. Musta hevonen oli kuin ruutitynnyri allani ja mua pelotti hengittää, koska ruuna olisi siitä voinut ottaa lähdöt ja heittää mut rumasti aitaa vasten.
"Rauhotu, Ava, ratsasta sitä vaikka ympyrällä alkuun", Verneri neuvoi ja mä vilkaisin sitä apua anovalla katseella. Mihin mun itsevarmuus oli hävinnyt, ehdin ajatella ennen, kun Seppo lähti ravaamaan toisia hevosia kohden omatoimisesti. Mä yritin kerätä ohjia ja rukoilin Luojaa, että selviäisin hengissä tästä päivästä.

Päivän suurin mysteeri taisi olla se, että miten mä muistin ratsastaa oikean radan. Sen lisäksi mä olin saanut Sepon jokaisen esteen yli, vaikka se välillä laukkasikin ihan ilman hallintaa esteiden välissä ja mä jäin joka hypyssä jälkeen ja putosin sen kaulalle aina esteen jälkeen. Välillä me tultiin jossain ravin ja laukan sekoituksessa esteelle ja olin jo ihan varma, että me kuoltaisiin. Radan jälkeen mä hyppäsin heti alas ruunan selästä ja annoin ohjat Jannalle, joka otti ne hämmentyneenä vastaan. Mä juoksin vessaan, minkä tärisevistä jaloistani pääsin ja annoin ylen. En enää ikinä ratsastaisi yksissäkään kisoissa, sen päätin samantien.
Janna kuitenkaan ei suostunut lähtemään heti kotimatkalle, vaan käski mun odottamaan palkintojen jakoa. Se varmaan halusi, että mä muistaisin sen hirveän päivän koko loppuelämäni, mä yritin valmistautua taputtamaan luokan voittajalle ja sijoittuneille, enkä mitenkään edes haaveillut kuuluvani itse niiden joukkoon.

Tulos selviää myöhemmin


_________________
Don't let them see you're weak.
http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Sponsored content


Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa