Sepon päiväkirja

Siirry alas

Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 27.01.18 18:01

Sysivalkee // 6-vuotias sph ruuna // om. Ava Pulkkanen
» sivuille

Seppo on hieman hankala, jääräpäinen piensuokki, jolta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.


_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 27.01.18 18:06

» 29.12.2017 - mistä kaikki lähti
'' Myydään edullisesti musta suomenpienhevosruuna. Myynnillä kiire. ''

"Ton mä haluan", totesin päättäväisesti ja osoitin yönmustan ruunan kuvaa ilmoituspalstalla. Se oli vähän nuhjuinen ja likainen, mutta sen aavemaisen vaaleat herasilmät vangitsivat katseen ja tiesin, että sillä hevosella kaikki huomaisi mut.
"Ava, ei se välttämättä ole edes myynnissä enää.."
"On se. Ja mä haluan sen."
"Ethän sä edes tiedä minkä luonteinen se ..."
"Ei mua kiinnosta, mä haluan sen."
Äiti huokaisi syvään ja mä tiesin, että olin saanut tahtoni läpi.
"Hyvä on", tämä totesi ja otti puhelimen käteensä. Jes, kohta mulla olisi oma hevonen ja vihdoin päästäisiin Jannan kanssa maastoilemaan!

Tahvanaisen talli oli enemmän kaatopaikka, kun hieno ratsutalli. Kaikkialla oli rojua, mihin katse osui, hevoskärryjä, heinäpaaleja, trailereita ja varaosia. Tarhojen lankut roikkuivat osittain ja sadekelit oli vetänyt pohjat ihan mutaan. Mulla oli jalassa mun valkoiset kumisaappaat ja mietin, että pitäisiköhän ne heittää vain roskiin, kunhan täältä päästäisiin.
Sitten mun katse osui mustaan ruunaan vaaleilla silmillä ja kaikki ympäriltäni katosi. Se seisoi heiniensä päällä ja nosti katseensa, me tuijotettiin toisiamme ja nyökkäsin sille pienesti. Mä pelastaisin sen täältä.
"Miksi päätit myydä sen?" kuulin äitini kysyvän, käänsin katseeni parrakkaaseen mieheen uteliaana.
"Se tuo huonoa onnea", Eero vastasi murahtaen. Mä höristin korviani.
"Huonoa onnea?" kuulin, että äiti alkoi epäilemään tänne tuloa. Mä tiesin silti, että musta hevonen ei jäisi tänne.
"Se johtuu niistä sen silmistä. Herasilmät ei oo koskaan hyvä merkki, se on paholaisen tekele. Valle on tuhonnut multa enemmän omaisuutta, kun mikään muu mun hevosista. Sen on lähdettävä, joko uuteen kotiin tai teuraaksi", mä meinaisin haukkoa henkeäni. Mitä hemmettiä sellanen tyyppi kasvatti hevosia, jos se kohteli niitä noin! Purin huultani kiukkuisena ja tuijotin miestä murhaavasti.
"Me otetaan se", mä totesin ja toivoin, että mies kuulisi äänestäni, kuinka ällöttävä ihminen tämä oli.

Seuraavana päivänä me ajettiin traileri perässä takaisin sille tallille. Mä olin soittanut Jannalle heti, kun oltiin lähdetty Tahvanaisilta kotiin eilen. Se oli luvannut, että mä saisin tuoda hevoseni niiden pihattoon. Mä olin varma, että tästä alkoi satumaisen ihana tarina mun ja Sysivalkeen elämästä.
Jälkeenpäin ajateltuna mun olis ehkä pitänyt edes vähän tutustua ruunaan ennen, kun ostettiin se.

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 04.02.18 19:15

» 04.02.2018 - pirun poni

Mä katselin mustan piekkarin takapäätä, kun se heitti takajalkojaan ylös ja vinkui, kuin mikäkin apina. Mä seisoin naru kädessä, naama väärinpäin ja mietin joko mun hiukset oli kastuneet ihan märiksi lumisateessa.
"Seppo nyt tänne, tai muuten..." älähdin ja huomasin aavemaisen silmän katsahtavan minuun, ilopukkisarja jatkui kuitenkin välittömästi sen jälkeen.
"Saakelin elukka", kirosin hiljaa ja huokaisin syvään.

Kymmenen minuutin jälkeen mä sain vihdoin pyydystettyä ponin pihatosta. Se ei ikinä muuten riehunut, paitsi silloin, kun mä koitin hakea sitä sieltä pois. Talutin urpon ratsuni tallin puolelle hoitopaikalle ja hain sen harjat. Kuuntelin miten se hakkasi koko ajan etukaviollaan lattiaa ja mun teki mieli ärähtää sille. Eikö se tajunnut mistä mä olin sen pelastanut? Sieltä kuratarhasta teuraskuormasta kuivapohjaiselle hyvälle tallille, missä siitä välitettiin ja sitä ruokittiin hyvin? Ei ilmeisesti, koska se taas koitti purra mua kädestä, kun menin narujen alta harja kädessäni.

Ekoilla viikoilla mun käsivarret oli olleet ihan mustelmilla, mutta pikkuhiljaa olin oppinut jo väistelemään teräviä hampaita ja kipakoita potkuja takapäässä.

Kun mä vihdoin olin saanut mustalle varusteet päälle ihastelin hetken Seppoa vähän kauempaa. Hitto se oli komea, eikä se oikeestaan haitannut niin kovin, että se oli vähän ääliö välillä.
Kävin vielä kolkossa vessassa kurkkaamassa omaa ulkonäköäni, meikit eivät olleet ihme kyllä levinneet lumisateessa seisoskelun aikana laisinkaan. Iskin itselleni silmää ja kävelin takaisin hevosen luokse. Kypärä päähän ja menoksi, mietin ja hymyilin leveästi. Hitto me oltiin tyylikäs ratsukko.

Joka kerta, kun mä sain jalan metalliseen jalustimeen, koitti Seppo rynniä eteenpäin. Mä olin koittanut antaa sille leipää, antaa sille vähän selkään ja nousta kentän aitaa vasten selkään, mutta ainoastaan sillon, kun joku piti siitä kiinni, niin pääsin rauhassa nousemaan sinne.
Nyt mä olin jo aika hyvin oppinut vaan nopeaksi. Ponnistin nopeasti ylös ja lysähdin mustalle kaulalle hallitsemattoman hallitusti, sain toisen jalan jalustimeen ja nousin istumaan kunnolla.

Sepon ratsastaminen oli aina vähän päivästä riippuen kivaa tai vähemmän kivaa. Se osasi olla yksi sika, mutta sitten sillä välillä oli hyvä päivä ja silloin mä sain siitä irti hienompaa liikettä ja niistä pätkistä tiesin, että siitä tulisi vielä kiva ratsu, kunhan saisi sen saakelin Tahvanaisen aiheuttamat vahingot mitätöityä.

Tänään ei ollut hyvä päivä.

Me mentiin ympäri kenttää melko hallitsemattomasti, välillä oikeestaan mulla ei ollut mitään sananvaltaa Sepon nopeuteen tai kulkusuuntaan ja olin ihan tyytyväinen, ettei meillä ollut yleisöä. Olisi ollut super noloa joutua näin vietäväksi jossain Auburnissa kyllä.

Lopulta mä sain mustan rauhoittumaan ja kävelemään loppukäynnit edes rauhassa. Kyllä siitä vielä hyvä poni tulisi ajan kanssa, vakuuttelin itselleni.

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 17.03.18 23:39

» 17.03.2018 - taivas palaa


♥️ minun.

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 02.04.18 12:38

» 31.03.2018 - estekilpailut Adinassa

Luokkakorkeus 50cm.

Mä en todellakaan tiedä minkä aivohalvauksen mä olin saanut, kun olin mennyt ilmoittautumaan estekisoihin Sepon kanssa jo nyt. Kaiken lisäksi ne kisat pidettiin vieraalla tallilla jossain Rovaniemellä - mä olin onneksi saanut meidän kuskiksi kokeneen Vernerin ja Janna tuli auttamaan mua. Meidän piti lähteä tallilta joskus viiden aikaan, jotta oltaisiin perillä ajoissa.
Janna nukkui mun vieressä autossa takapenkillä, mutta mä en ollut nukkunut kunnolla suunnilleen viikkoon, mua jännitti niin paljon. Kun me vihdoin päästiin kisapaikalle, meinasin oksentaa, vaikka en ollut syönyt mitään vuorokauteen.

Seppo riehui trailerissa ja meillä meni kauan, että saatiin se rauhoittumaan tarpeeksi, että Verneri suostui ottamaan sen ulos autosta, mä yritin vaan pysyä tajuissani.
Mä en todellakaan tiedä miten siihen oltiin päästy, mutta seuraavaksi mä havahduin Sepon selästä verryttelyalueella. Musta hevonen oli kuin ruutitynnyri allani ja mua pelotti hengittää, koska ruuna olisi siitä voinut ottaa lähdöt ja heittää mut rumasti aitaa vasten.
"Rauhotu, Ava, ratsasta sitä vaikka ympyrällä alkuun", Verneri neuvoi ja mä vilkaisin sitä apua anovalla katseella. Mihin mun itsevarmuus oli hävinnyt, ehdin ajatella ennen, kun Seppo lähti ravaamaan toisia hevosia kohden omatoimisesti. Mä yritin kerätä ohjia ja rukoilin Luojaa, että selviäisin hengissä tästä päivästä.

Päivän suurin mysteeri taisi olla se, että miten mä muistin ratsastaa oikean radan. Sen lisäksi mä olin saanut Sepon jokaisen esteen yli, vaikka se välillä laukkasikin ihan ilman hallintaa esteiden välissä ja mä jäin joka hypyssä jälkeen ja putosin sen kaulalle aina esteen jälkeen. Välillä me tultiin jossain ravin ja laukan sekoituksessa esteelle ja olin jo ihan varma, että me kuoltaisiin. Radan jälkeen mä hyppäsin heti alas ruunan selästä ja annoin ohjat Jannalle, joka otti ne hämmentyneenä vastaan. Mä juoksin vessaan, minkä tärisevistä jaloistani pääsin ja annoin ylen. En enää ikinä ratsastaisi yksissäkään kisoissa, sen päätin samantien.
Janna kuitenkaan ei suostunut lähtemään heti kotimatkalle, vaan käski mun odottamaan palkintojen jakoa. Se varmaan halusi, että mä muistaisin sen hirveän päivän koko loppuelämäni, mä yritin valmistautua taputtamaan luokan voittajalle ja sijoittuneille, enkä mitenkään edes haaveillut kuuluvani itse niiden joukkoon.

Tulos 1/1

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 22.05.18 17:30

» 22.05.2018 - jauhosäkki selässä

Taistelin kurkkuuni noussutta kiljaisua vastaan kaikin keinoin. Mä olin vihdoin uskaltautunut aidatulta kentältä pois ja lähtenyt maastoon, jossa Seppo oli kävellyt ihan rentona ja rauhassa jo useamman kilometrin, kunnes olin tyhmänä pyytänyt siltä ravia. Idiootti kun olin.

Väistelin oksia, minkä kerkesin ja pidin kiinni sormet verillä mustasta harjasta, joka onneksi oli pitkä ja paksu, eikä sellainen ponin suiruharja, josta ei saanut millään kiinni. Seppo oli ravannut ehkä viisi askelta rauhassa, kunnes viereisessä puskassa oli rasahtanut oksa ja sitten oli päässyt helvetti irti.
Mä en tiennyt oliko ohjat vielä jossain käden ulottuvilla ja miten pitkään meidän onni kestäisi, ennen pitkään edessä olisi joku kuoppa tai mutka, mistä mä lentäisin puuta päin tai jäisin kaatuvan hevosen alle. Yritin vähän edes saada aivoni toimimaan, mutta en tiennyt mistä lähtisin hidastamaan.

Näin edessä syvän, leveän ojan ja tunsin sydämeni pysähtyvän. Jotenkin maailma ympärillä hidastui ja mä kauhulla mietin lähtisiko Seppo ojan yli, kiertäisikö se sen vai pysähtyisikö se äkisti lennättäen minut kauas pois. Musta piekkari hidasti aavistuksen, jolloin mä sain kammettua itseni vähän parempaan istuma-asentoon satulassa. Jotenkin ohjat osui mun kämmeneen ja keräsin niitä vähän nyrkkieni sisään. Mut valtasi joku ennennäkemätön tyyneys, kun tajusin Sepon suunnittelevan pysähtymistä.
Painoin pohkeet kiinni mustiin kylkiin ja nousin itse vähän jo jalustimien varaan. Seppo hämmentyi selkästi ja otti viimeisen laukka-askeleen ennen, kuin nousi järkyttävän pitkään hyppyyn. Mä myötäsin, nousin kevyeeseen istuntaan ja seurasin, kuinka allamme oja alkoi ja loppui.

Me selvittiin sen yli.

Sain pysäytettyä Sepon heti ojan jälkeen, se oli hiestä litimärkä ja puuskutti hengästyneenä. Mun sydän hakkasi ihan täysiä, mutta piruvie me oltiin selvitty sen ojan yli!

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 25.05.18 19:15

» 25.05.2018 - homma lähti vähän lapasesta

"Sä teit mitä!!??", Janna kiljahti epäuskoisena ja katsoi mua, kuin hullua. Seppo sätkähti kovaa ääntä ja meinasi talloa mun varpaat hypähtäessään taaksepäin.
"Rauhoitu, tai tää pässi murtaa multa jalan", sähähdin, mutta Jannan tuohtunut ilme ei ottanut laantuakseen.
"Kerro mulle, että se oli vitsi?" tyttö parahti, äänenvoimakkuus jo vähän siedettävämmässä, mutta äänensävy yhä ennallaan.
"Ei kun ihan tosissani mä olen. Siitä tulee hauskaa ja sitäpaitsi sä voit lähteä mun tueksi sinne, jos haluat, äiti lupasi maksaa matkat", nyökyttelin hymyillen ja vaihdoin pölyharjan pehmeään luonnonharjaan. Seppo heilutti päätään, se vihasi mua jo valmiiksi, koska tiesi, että harjaisin kohta sen pään.
Janna vaipui mietteliään näköisenä hiljaisuuteen ja mä olin ehtinyt harjata Sepon kokonaan läpi pehmeällä harjalla ennen, kuin Janna vihdoin avasi suunsa uudelleen.
"Mun täytyy kysyä porukoilta eka."
Jes, se tarkoitti, että mä saisin parhaan kaverini mukaan Latviaan, koska Tiina ei ikinä eväisi tyttäreltään mahdollisuutta päästä ilmaiseksi ulkomaanreissulle hevostilalle.

Mä olin siis jossain hurjan kiitolaukkamaaston jälkimainingeissa löytänyt edestäni ilmoituksen Skill at arms tunnista Latviassa Zenin tiluksilla ja en oikeastaan tiennyt miksi olin ilmottautunut tunnille mukaan. Mua oli kaduttanut se muutama tunti jälkikäteen niin paljon, että olin melkein perunut koko matkan, mutta en ollut kehdannut myöntää pelkääväni, joten mulla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin lähteä reissulle.
Mä todella toivoin, että Janna lähtisi mun mukaani, koska mä epäilin, että miten pärjäisin Sepon kanssa kaksin äidin kanssa. Äiti oli jo ihan melko hyvä hevosten kanssa, mutta Seppo oli ihan kamala sille päälle sattuessaan, eikä äiti osannut komentaa sitä tarpeeksi.

Harjauksen jälkeen mä vein Sepon takaisin pihattoon, mulla oli ajatukset liikaa muualla, että olisin voinut nousta sen selkään, ruuna oli tehokas ajatusten lukija ja possuili ekstra paljon, jos mulla oli jotain muuta mielessä.

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 22.06.18 14:20

» 15.06.2018 - vierailla mailla

"Mua jännittää", totesin matkan puolessa välissä. Takapuoli alkoi jo puutua autossa istumiseen, onneksi osasimme hyvin pitää toisemme viihtyneinä Jannan kanssa, niin ei sentään ollut tylsää. Seppo oli riekkunut laivamatkalla jonkin verran trailerissa, mutta oltiin Jannan kanssa saatu se rauhoittumaan lopulta.
"Hyvin se menee, rakas", äiti kommentoi etupenkiltä.
"Kysyikö joku sun mielipidettä?" älähdin ehkä vähän liian tiukkaan sävyyn. Äiti kutristi kulmiaan peruutuspeilissä, mutta ei keskeyttänyt enää sen jälkeen.

Zenin hulppeat puitteet olivat jotain ihan omaa luokkaansa, mä olin niin onnellinen, että Janna oli mun mukana, en olisi mitenkään saanut kuvailtua sitä maisemaa puhelimitse.
"Sepon ois paras käyttäytyä, en kestä jos se nolaa mut täällä kaikkien eessä", mutisin hiljaisella äänellä, kun aloitimme Sepon kopista purkamisen. Ruuna hyppäsi ulos niin vauhdilla, että se meinasi karata käsistä, sain vaivoi n pidettyä narun päästä kiinni.
"Se ei kuuntele sua yhtään", Janna totesi ja nosti toista kulmaansa tietävästi. Mä mulkaisin sitä muka pahasti, mutta virnistin heti perään. Kyllä mä sen tiesin.

***

Kommentti tunnista valmentajan, Iivari von Hoffrén, näkökulmasta:

Sepoksi tituleerattu ruuna ei ollut selkeästikään se tunnin helpoin tapaus: se säpsyi jo Iivarin esitellessä kentän keskellä miekan perusotteita, ja Ava pääsi esittelemään tasapainoaan Sepon ottaessa pulttia kun ratsastajalle ojennettiin laina-ase. Hän pysyi kuitenkin hämmästyttävän hyvin selässä jättimäisissä loikissa, ja hetken puhistuaan Seppokin totesi että kesäauringossa kiiltelevä terä ei pomppimalla lähde, eikä se ehkä häntä syökään. Välillä pitkin tuntia rakettiruuna otti silti vielä varmistelevia sivuloikkia ja pyrähdyksiä, ei moiseen kapistukseen ole luottaminen... Terän kiiluminen oli selkeästi se kamalin juttu, sillä vaikka peitsi ja keihäs myös puhisuttivat Seppoa, eivät ne laukaisseet samanlaista rodeota kuin miekka.

Alkutunnin kaaosmaisuuden juuret olivat Sepossa. Siinä vaiheessa kun ohjat oltiin sidottu kaulalle ja ratsukoita pyydettiin siirtymään käynnin kautta raviin kolmikaariselle uralle, sanoi Seppo heissulivei ja lähti kuin hauki rannasta. Ava sai useammin kuin kerran ottaa ohjasta ja kääntää rallikoneensa aitaa vasten, jonka jälkeen seurasi muutama rauhallinen metri ennen kuin Seppo huomasi jälleen tilaisuutensa tulleen. Lopulta teimme niin, että Ava sai pitää ohjat käsissään ja tehdä sen jälkeen harjoitusta hetken yksikseen muiden odottaessa kentän reunalla. Helpotus oli silminnähtävä, kun ryhdyimme suorittamaan varsinaisia tehtäviä ja ohjat sai ottaa vasempaan käteen. Vaikka Seppo loikki ja väisteli esteitäkin quintainista saraseeneihin, oli Avalla sentäs jokin kontrolli.

Ruuna kaipaa selkeästi vain paljon, paaaaaljon totuttamista, sekä malttia. Ratsastajan lihastonuksen tärkeys näkyy selkeästi tällaisten hieman villimpien ratsujen kanssa, kun jäntevyyden on säilyttävä jatkuvasti ja satulassa on työskenneltävä koko ajan jotta hevonen pysyisi kuulolla. Pienikin "löllöistyminen" selässä antaa Sepolle tilaisuuden lähteä, mistä Avakin oli selkeästi heti tietoinen ja siksi niin kovin napakasti ratsastikin. Seppo on loistava opettaja siihen, miksi satulassa täytyy olla jäntevä!

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 30.06.18 17:24

» 30.06.2018 - musta paholainen


Kuvasin mustan paholaisen aamun usvassa, vähän sateinen päivä, niin Seppo saa pitää vapiksen tänään.

Linen © VRL-08602

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 05.09.18 16:28

» 05.09.2018 - musta tulee vielä tähti

Sepon karva kiilsi auringonpaisteessa. Kiristin satulavyötä selästä vielä yhden reiän ja päästin ruunan kävelemään. Mä olin treenannut kuin hullu sen Latvian reissun jälkeen, Iivari oli läksyttänyt meitä hallinnasta ja jäntevyydestä. Salilla kävin nykyään vähintään viisi kertaa viikossa ja olin alkanut syömään terveellisesti ja käymään lenkillä. Sepon kanssa mä olin ratsastanut myös vähintään viisi kertaa viikossa, useimmiten niin, ettei kukaan ollut näkemässä. Mä olin päättänyt näyttää kaikille, että me ei oltu vain nättejä, vaan oikeasti voitiin halutessamme rökittää kaikki.

Alkukäyntien jälkeen en ottanutkaan ohjia tuntumalle - tätä varsinkin mä olin sinnikkäästi harjoitellut, vaikka alkuun Seppo oli vienyt mua, kuin märkää rättiä ympäri kyliä. Ravasimme uraa pitkin ja mä keskityin käyttämään lihaksiani, enkä vain nostanut itseäni jalustimien varassa kevennykseen. Seppo juoksi pää ylhäällä, mutta en repinyt sitä alas ohjalla, vaan koitin parhaani mukaan vain keskittyä eteen ratsastukseen.

"Mikset sä halua osallistua Verkun valmennuksiin?" kentän laidalle ilmestynyt Janna kysyi oikea käsi lantiolla.
"En mä tiedä. Kai mä en halua, että se huutaa mulle, että miten väärin mä ratsastan ja pilaan tän hevosen?" vastasin ja jatkoin edelleen ravaamista. Käänsin lantiolla ja ulkopohkeella ruunan isolle ympyrälle.
"Et sä sitä pilaa. Sähän oot saanu sen kehittymään vaikka kuinka siitä, mitä se oli 9 kuukautta sitten", Janna totesi äänellä, josta ei kehuja paistanut. En mä niitä kaivannutkaan.
"No silti. Mä toivoisin, että pääsisin Isabellan valmennukseen. Mutta kai mä voin Vernerin valkkaan joskus tulla", totesin. Koska kyllä se nyt mut ottaisi valmennukseen koska tahansa.
"Hyvä, koska mä ilmotin meidät 14.9 Isben kouluvalkkaan Auburniin."
Käännyin salamana katsomaan Jannaa, joka ilmeestä päätellen oli odottanut mun reaktiota, kuin kuuta nousevaa.
"Mitä!?" kiljahdin vähän turhan innostuneena. Seppo vinkaisi ja pukitti ja oli aika lähellä, etten ollut maistelemassa hiekkaa. Pysäytin ruunan aitaa päin ja jatkoin Jannan katsomista.
"Huomasin siellä ilmotustaululla avoimen valmennuksen, kun kävin siellä tänään ja ilmotin meidät molemmat sinne. Siellä oli joku Viivi tulossa Isben Ankan kanssa myös", Janna tuumasi.
"Ei hitto, miten siistiä, kiitos!", älähdin ja näin tutun virneen Jannan kasvoilla.
"Mä meen nyt, äiti sanoi, että ruoka on just valmista. Nähdään!"
"Moikka!"

Ei hitto, nyt meidän ainakin oli pakko treenata! Kuolisin häpeästä, jos Seppo käyttäytyisi, kuin porsas valmennuksessa.
Pyysin ruunan uudestaan raviin ja unohdin kaiken muun ympäriltäni. Mä en varmaan koskaan ollut ratsastanut niin huolellisesti ja hyvin.

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 10.10.18 16:46

» 06.10.2018 - Harvest Games

Tukiside painoi ikävästi nilkkaa ja mahtui vain vaivoin vetoketjullisen ratsastussaappaan sisälle. Mä olin käynyt viimeiset 3 viikkoa salaa vanhemmiltani tallilla, vaikka en ollutkaan uskaltautunut Sepon selkään, se oli silti liikutettava. Juoksutuksesta oli tullut meidän uusi juttu, annoin myös välillä ruunan riekkua irti kentällä ihan oman turvallisuuteni vuoksi.
En vieläkään puhunut isän tai äidin kanssa, olin oikeastaan itsekin yllättynyt miten pitkään jaksoin pitää mykkäkoulua. En mä ollut kertonut niille sitäkään, että olin Pietun kannustamana ilmottautunut ekaa kertaa Sepon kanssa Auburnin Kalla CUPiin.

Pietu oli ihana pakokeino kotoa. Mä kirjoitin äidille lapun, jossa luki vain, että olin kaverilla ja ei tarvitse odottaa, koska en kuitenkaan vastannut sen puheluihin tai viesteihin. Se oli ladannut whatsapin vaan siksi, että se oli saanut lähetettyä mulle saarnan siitä, miten olin alaikäinen ja ilmoitusvelvollinen jne. En mä ollut kuunnellut sitä loppuun asti, mä olin paljon mielummin keskittynyt Pietun kertomukseen ja heittänyt puhelimen tyynyjen väliin.

Olin ajanut skootterilla tallille ja laittanut Sepon kisakuntoon. Olin tehnyt valtavan paksun ranskalaisen letin ruunan harjasta, etuharjan olin jättänyt auki muuten, mutta olin tehnyt pienen letin pääliosasta, sillä se näytti super söpöltä.
Mä olin käärinyt pintelit suojien sijaan Sepon jalkoihin ja ottanut vähällä käytöllä olleen turkoosin estehuovan kaapista. Hiuksien änkeminen kypärän alle oli käynyt työstä, mutta hiusverkkoa hyödyntäen olin vihdoin saanut kesytettyä ne kauniisti.
Oltiin ratsastettu Jannan kanssa vieretysten Auburnille, ne oli hyvät alkukäynnit molempien hevosille. Kyytiähän en luonnollisestikaan ollut edes vaivautunut kysymään äidiltäni, koska sille ei enää kuulunut mun hevosasiani mitenkään.

Jalkaa kivisti tuesta huolimatta jo siinä vaiheessa, kun pääsimme Auburnin elämää kuhisevalle tallipihalle. En halunnut rasittaa sitä liikaa ja jätin radan kävelyn välistä, yritin vain seurata Jannaa parhaani mukaan, ystäväni kyllä kertoisi mulle, jos siellä olisi jotain erikoista. Verryttelyesteet näyttivät kamalan isoilta, mutta onneksi mä en ollut ainoa, jonka alla oli kylmäverinen. Yksikin tyttö ratsasti shetlanninponilla, katselin menoa pitkin nenänvarttani, koska Auburn ei todellakaan ollut shetlanninponien paikka. Silti se hyppäsi esteiden yli puhtaasti ja päätin jättää ratsukon omaan arvoonsa.

Laukka sattui nilkkaan kaikkein eniten. Seppo teutaroi, se heitteli päätään ja teki sivuloikkia, mä aloin oikeasti epäilemään, että päästäisiinkö me edes radalle asti tätä menoa. Ruuna vinkui, örisi ja töräytteli mitä ihmeellisempiä ääniä ulos itsestään ja mä häpesin silmät päästäni. Mua pelotti, että se heittäisi mut selästään taas ja loukkaisin vielä pahemmin, kuin viimeksi.

"Seuraavana vuorossa Rasmus Alsila - Bertram, valmistautuvat Aaretti, Sysivalkee", kuulutus tunkeutui mun pakokauhun lävitse ja tajusin, että mä en ollut hypännyt vielä yhtään estettä.
Ohjasin Sepon pystyestettä kohti.
"Pysty!" huutoni kajahti yllättävän vahvana ja Seppo katosi altani. Se vei meidät kyllä esteen yli, mutta mulla ei ollut mitään sanomista ruunan suunnasta tai vauhdista taaskaan. Poistuin verryttelyalueelta entistä surkeammassa kunnossa.

Lähtömerkin jälkeen Seppo heilautti päätään ja mä tiesin, että tämä rata tulisi olemaan ihan hirvittävä tai meidän paras tähän mennessä. Ruuna unohti kaiken muun, paitsi edessään siintävän esteen ja mä yritin parhaani mukaan ohjata sen oikealle esteelle.

Perusradalta me päästiin uusintaan. Mun taju meinasi lähteä, kun sain hetkeksi otettua jalkani pois jalustimesta ja roikotin sitä pitkällä Sepon kyljen vieressä. Tunsin, kuinka pulssi sykki jalassa, mutta en antanut kivun näkyä kasvoiltani. Ilmeettömänä seurasin loput suorittavat ratsukot ja yritin selvitä uusintaan saakka.

Uusinnassa mä keskityin jalan kipuun niin paljon, että Seppo alkoi tehdä ihan tyhmiä virheitä. Se kielsi heti ekalle esteelle, pudotti sarjan A-osalta puomin ja saimme kiellon vuoksi vielä kaksi aikavirhettä radalta. Mua vitutti ja muhun sattui niin paljon, etten edes onnitellut Jannaa puhtaasta uusintaradasta. Olisin halunnut lähteä kotiin suoraan, mutta meidän piti vielä olla Jannan kanssa ratahenkilöinä 3 ja 4 luokkien ajan, joten jätin Sepon johonkin tyhjään karsinaan ja menin murjottamaan kentän keskelle. Välillä mun teki mieli säikäytellä tahallani jonkun hevonen, mutta tiesin, että Isabella olisi hirttänyt mun sellaisesta asiattomasta käytöksestä.

Päivän edetessä mun oli yhä vaikeampi esittää, ettei mun jalkani ollut kipeä, mutta pidin silti huolen, ettei kukaan nähnyt irvistyksen poikastakaan mun kasvoiltani. Mä olin liian vahva ollakseni heikko.


_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ava P. lähetetty 26.10.18 19:39

» 25.10.2018 - mönjä

Isä oli ottanut opikseen, eikä mua sinänsä haitannut, että olin saanut uudet kahden ja puolen sadan ratsastussaappaat lepyttelylahjaksi. Mä melkein hymyilin, kun istuin takapenkillä äidin ajaessa mua tallille, saappaat näyttivät hyviltä autossakin, Jusu ainakin kuolisi kateudesta ne nähdessään, ehkä Jannakin hieman. Sade ropisi auton tuulilasiin, mutta mä kuuntelin paljon mielummin loopin musiikkitarjontaa.

"Haluatko, että jään odottamaan?" äiti kysyi pysäyttäessään auton Purtsien pihaan.
"En. Mä soitan sitten", vastasin ja astuin autosta ulos. Äiti kurvasi pois ja vasta silloin, kun punaiset valot olivat hävinneet näkyvistä, mä katsoin ympärilleni ensimmäistä kertaa.

Mutaa.

Tallin edusta oli siedettävässä kunnossa, mutta kaikki muu, oli ihan ruskean mönjän peitossa. Mun katse laski pihatossa odottavasta ruskeajalkaisesta Seposta omiin jalkoihini ja pakokauhu laskeutui sisälleni. Ainoat vaihtokengät olivat äidin auton takaluukussa ja olisivat palaamassa vasta tuntien päästä.
Ei helvetti.
Kävelin talliin ja yritin kehitellä suunnitelmaa, operaatio Pidä kengät puhtaina. Satulahuoneessa oli vain yhdet saappaat, ne oli varmaan kokoa 45 ja auttamatta ihan liian valtavat mun 38 koon jalkoihin.
Lopulta löysin kaksi muovipussia ja käärin jalkani niihin, jesaria löytyi onneksi omastakin kaapista. Tyytyväisenä virnuillen lähdin pihattoon varoen puhkomasta haurasta muovia kivien kanssa.

Seppo toki arvosti vähän vähemmän mun suojausratkaisuani ja katseli mua jo korvat tanassa, kun pääsin portista sisälle. Sen siniset silmät välkkyivät tuuhean otsatukan alta ja mä tiesin heti, etten tulisi saamaan sitä kiinni helpolla.
Mulla oli onneksi ässä hihassa, tai tarkemmin sanottuna porkkana taskussa. Muta litisi jalkojeni alla ja tunsin, kuinka se imi jalkojani tiukasti itseensä. Toivoin joka askeleella, että ne muovipussit pitäisivät pintansa ja selviäisin ilman rikkoja takaisin kuivemmalle maaperälle.

Seppo seurasi mua ravaten mahdollisimman kaukana musta, mutta ei onneksi vetänyt mua kumoon. Se olisi ollut pahin painajaiseni, mutaa naamassa, korvissa ja hiuksissa. Suljin mutaisen pihaton portin takanani ja kävelin painavilla muovipäällystekengilläni talliin. Seppo sai jäädä käytävälle ja mä etsin sakset käsiini, jotta saisin selvittää oliko uudet kenkäni selvinneet mutakylvystään.

Tyytyväinen virne ei laskenut kasvoiltani, kun näin operaationi onnistuneen täydellisesti. Hyppäisin Sepon selkään heti pihalla, niin kengät säilyisivät puhtaina myös ratsastuksen ajan.
Olettaen siis, että Seppo ei heittäisi mua selälleen muta-ansaan ja hylkäisi sinne hukkumaan paksuun mönjään.

_________________
I got called 'pretty' today!
Well actually the full statement was 'you're pretty annoying'
But I only focus on positive things
avatar
Ava P.
Kaajapurolainen

Ikä : 15
Viestien lukumäärä : 51

http://teepa.net/h/sysivalkee.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sepon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa